21.5. Helatorstai – Korotettu Herra
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. Luuk. 24: 46-53
Hyvät ystävät, kuulitte juuri Luukkaan evankeliumin viimeiset jakeet. Luukkaan evankeliumi päättyy tällä tavoin. Noustuaan pääsiäisenä kuolleista Jeesus on viimeisen kerran oppilaidensa nähtävänä ennen kuin hänet otetaan takaisin siihen kirkkauden valtakuntaan, josta hän kerran tuli maan päälle.
Oppilailla oli tilanne jossakin määrin jo tuttu. Nämä olivat oikeastaan toiset jäähyväiset. Kiirastorstaina he viettivät myös viimeisen yhteisen illan ennen kuin Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Tilanne on kuitenkin toisenlainen kuin silloin. Kiirastorstain surumielisyys puuttuu. Oppilaiden hämmennys ja pelokkuus puuttuvat. Nyt jäähyväiset eivät ole haikeat, eivätkä ne oikeastaan olekaan jäähyväiset. Vaikka Jeesus on poissa, niin samanaikaisesti hän on salaisesti läsnä. Jäähyväisistä huolimatta oppilaat ovat riemua täynnä, suuren ilon vallassa.
Tilanteen tekee toisenlaiseksi myös se muutos, mikä tällä välin on tapahtunut. – Nyt he olivat kuolleista herätetyn Jeesuksen seurassa. Näitä ilmestyksiä oli ollut useampia. Tosin Matteusta, Markusta ja Luukasta lukemalla vaikuttaa siltä, että Jeesus otettiin heti taivaaseen, kun kaikki opetuslapset näkivät hänet. Evankelista Johannes kertoo useammasta tapaamisesta. Vasta Apostolien teoissa tulee esille käsitys siitä, että Jeesus näyttäytyi oppilailleen neljänkymmenen päivän aikana useasti ja opetti heitä. Evankeliumien kuvaukseen nähden se tuntuu hieman erikoiselta, yllättävältä ja arkipäiväiseltä. Evankeliumeissa tapaamiset ylösnousseen Jeesuksen kanssa olivat kaikki jollakin tapaa arvoituksellisia jopa epätodellisen oloisia. Jeesus oli jotenkin muuttunut. Ulkonäön puolesta ja muutenkin.
Syntymästään lähtien Jeesus on ollut poikkeuksellinen ihminen. Hän oli täydellisesti ihminen, mutta samalla erilainen kuin kukaan. Hän oli synnitön. Jeesuksessa oli alusta alkaen nähtävissä, minkälainen on ihminen, kun hänellä ei ole syntiä. Mutta hänen synnittömyytensä ei näkynyt mitenkään ulospäin, se ei tehnyt hänestä erilaisen tai erikoisen näköistä (ei hänellä ollut harvinaisen suuria korvia tai tuijottavia silmiä). Päinvastoin, monet kuvittelivat Jeesuksen syntiseksi. Hän otti niin paljon vapauksia perinteeseen nähden. Toisaalta on ihan valaisevaa muistaa, että synnittömyys tai syntisyys eivät välttämättä ole päälle päin näkyviä asioita.
Mutta nyt, kuolleista noustuaan hän ei ollut vain synnitön, hän oli myös vailla ihmisyyden tuomaa vajavuutta – eli ruumiin rajoituksista johtuvaa heikkoutta. Tällaista heikkoutta meissä ovat mm. kaikki vanhenemiseen liittyvät ilmiöt, ruumiin kuluminen, väsyminen, sairastuminen. Ylösnoussut Jeesus oli toisaalta sama, mutta samalla hänessä oli jotakin sellaista, mikä sai heidät hämmennyksiin. Hänessä oli jumalallista voimaa. Hän ei ollut enää vain heidän opettajansa. Hän oli juuri astumassa taivaalliselle valtaistuimelleen. Hän oli todella majesteetti voimassa ja kunniassa. Ylösnoussut Jeesus oli selvästi kuningas, sellainen majesteetti, jota opetuslapset kumarsivat maahan asti.
Kulkiessaan Jeesukseen kanssa Galileassa ja Jerusalemissa eivät he kumartaneet häntä niin syvää, sillä heidän uskonsa kielsi sen. Ihmisen edessä ei kumarreta niin kuin Jumalaa kumarretaan. Mutta kyllä he olivat nähneet Jeesuksen majesteetista pieniä välähdyksiä eri tunnustekojen yhteydessä – kun hän hiljensi myrskyn, herätti kuolleen, ruokki tuhannet ihmiset. Silloin oppilaat yleensä tunsivat pelkoa siitä vallasta, joka ihmiselle oli annettu.
Ylösnousseen kohtaamisia voisi hyvin verrata Jeesukseen kirkastusvuorella, jossa välähti oppilaiden silmille jotakin Jeesuksen taivaallisesta luomattomasta ja katoamattomasta kirkkaudesta.
Puhuessaan oppilailleen, Jeesus sanoo kaiken tapahtuneen Jumalan suunnitelman mukaisesti kirjoitusten mukaan. Hänen tuli kärsiä kuolema ja nousta ylös. Vielä viimeisellä ateriallaan oppilaille kaikki oli tuntematonta ja hämärää. Pelastushistorian ratkaisun hetket olivat heillä pimennossa. Eivät he tienneet mitä tulisi tapahtumaan. Nyt tapahtumia katsotaan taakse päin. Näin piti tapahtua. Samalla se on vasta alku kokonaan toiselle aikakaudelle – sille jota mekin elämme, Pyhän Hengen ja kirkon aikakaudelle.
Viimeisessä kohtaamisessa Jeesuksen kanssa, he saavat tehtävän jatkaa Jeesuksen työtä. Tehtävänannossa on kolme kohtaa: Jeesus lähetti heidät julistamaan a) parannusta ja b) anteeksiantamusta hänen nimessään. Tuo ilosanoma on välitettävä c) kaikille kansoille.
Juutalaisuus oli ollut vain yhden kansan juttu. Mutta niin kuin jo Abrahamille luvattiin, että hänen siemenessään tulevat siunatuksi kaikki kansat maan päällä, tuo suuri näky odotti nyt toteutumistaan. Opetuslasten pienestä alusta kasvaisi suuri puu tai vahva virta.
Parannus tai kääntymys merkitsee asioiden uudelleen priorisointia, elämänarvojen laittamista tärkeysjärjestykseen. Se ei ole vanhan parantelemista, vaan enemmänkin koko vanhanaikaisen ajatusmaailman jättämistä taakse ja oppimalla Jeesukselta uusi järjestys. Se merkitsee tuhlaajapojaksi tai tuhlaajatytöksi tunnustautumista ja kääntymistä kotiin, jossa on täydellinen anteeksianto. Näin ne kuuluvat myös yhteen: katumus, siitä mitä on tehnyt ja saanut aikaan ja anteeksiantamus Jumalan luona ja usko, joka ottaa lahjan vastaan.
Ilosanomaa julistetaan kuitenkin vain Jeesuksen nimessä. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat ilosanoman lähde. Siinä on tapahtunut jotakin ennenkuulumattoman hyvää ihmisille. Kuoleman ja pimeyden voimat on voitettu. (Jeesuksen työ saatettu päätökseen)
Ilosanoma sai alkunsa enkelien viestistä. Jouluevankeliumi kertoo enkelistä, joka ilmoitti paimenille suuren ilon (kharan megaleen – megasuuri ilo). Luukkaan evankeliumi päättyy samaan suureen iloon. Nykyinen käännöksemme puhuu oppilaista, jotka olivat täynnä riemua – mutta kreikan kielessä löytyy tuo sama kharas megalees, megaluokan ilo.
Se suuri ilo, minkä enkelit ilmoittivat, joka sai alkunsa Jeesuksen syntyessä – sama ilo on välittynyt ja toteutunut ihmissydämissä. Se ilo mistä enkelit puhuivat oli vallannut oppilaat tavalla jota he eivät olleet tajunneet aikaisemmin. Opetuslasten uskossa ja elämässä suuri ilo oli juurtunut maailmaan ja se lähtenyt etsimään toisia sydämiä, johon tuon saman ilon voisi synnyttää.
Elämässä voi olla monenlaisia iloja, mutta tämä kaikkein suurin ilo kietoutuu aina Jeesukseen ja hänessä kohdattavaa pelastuksen.
Sanoma suuresta ilosta on tavoittanut Suomen. Onko se tavoittanut sinut? Minkä edessä sinä kumarrat? Kumarratko häntä, jonka lävistetyt kädet siunaavat sinua.
saarnatuoli 