4. sun lopp

4. sunnuntai loppiaisesta, 2000

Mt 14:22-33 – Jeesus kävelee veden päällä.

22:Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. 23:Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. 24:Vene oli jo hyvän matkan* päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
25:Neljännen yövartion* aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. 26:Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. 27:Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” 28:Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” 29:”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. 30:Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. 31:Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
32:Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. 33:Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Jumalan rauhaa ja läsnäoloa teille hyvät kristiveljet ja sisaret.

Päivän evankeliumi päättyy sanoihin: Sinä olet todella Jumalan Poika. Opetuslapset sanovat Jeesukselle nämä sanat kauhun sekaisen kunnioituksen vallassa ja samalla kumartavat häntä veneessä. He olivat nähneet aavistuksen Jeesuksen jumalallisesta vallasta ja joutuivat siksi suunniltaan. Jumalan valta silloin kun se näkyy paljaana silmillemme kauhistuttaa meitä. Se on pelottavaa, koska ihminen osoittautuu silloin niin pieneksi ja ihmisen valta mitättömäksi.

Tällaisen tunnustuksen antaminen opetuslapsilta ei silti ollut helppoa. Olivathan he pitkän aikaa jo tunteneet Jeesuksen, kuulleet kyllä hänen puhuvan ihmeellisiä sanoja ja nähneet hänet tuhansien ihmisten ympäröimänä. (ihmisten, jotka epätoivoisesti hakeutuivat hänen luokseen) He olivat nähneet Jeesuksen parantavan sairaita. Mutta tämä sai heidät vain hämmästelemään erikoisia kykyjä, joita Jeesuksella oli.

Sanoa jotakin Jumalan Pojaksi on sentään hieman toinen asia. Se tarkoittaa sitä, että heidän paras kaverinsa ei ole kuka tahansa ihminen. Hän ei ole vain erikoisten taitojen ja kykyjen omaava parantaja. Hän ei ole vain hyvin Pyhiä kirjoituksia tunteva profeetta. Hän on Jumalan oma Poika. Eihän sellaista voi tervejärkinen ihminen uskoa. Ei ole helppoa sanoa ihmistä Jumalaksi, varsinkaan vieruskaveriaan.

Tämän uskon syntyminen oli kuitenkin evankeliumin tarkoitus. Päivän evankeliumissa tuo tunnustus tulee pelon keskeltä. Mutta myöhemmin, kun Jeesus kysyy oppilailtaan, mitä he hänestä ajattelevat, Pietari sanoo Jeesukselle kaikkien opetuslasten puolesta: sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. Tämä tunnustus on myös tänään evankeliumin ydin: Jeesus on Jumalan Poika.

Jos Jeesus on Jumalan Poika, niin hänellä on myös Jumalan Pojan valta. Miten se evankeliumissa ilmenee?

Se ilmenee siinä ihmeessä, kun hän kävelee vetten päällä. Meren (Gennesaretin järven) sanottiin myrskynneen ja oppilaiden olleen vaikeuksissa kovaa tuulta vastaan. Merellä on aina kuvattu luonnonvoimia, jotka ovat ihmistä tavattoman paljon suurempia. Myrskyävässä meressä on nähty sellaisia voimia, joita ihminen ei hallitse, joita vastaan ihminen ei voi mitään. Ne ovat kahlitsemattomia ja hallitsemattomia luonnonvoimia. Ne ovat syvyyden ja pimeyden kätkettyjä kaaos voimia. Ja me tiedämme, että edessämme ovat sellaiset voimat, joita vastaan suuret teräksiset laivatkin ovat kuin tinapaperia. Siksi niitä kohtaan ihmiset ovat aina tunteneet pelkoa. Niin myös Jeesuksen opetuslapset tunsivat pelkoa ja hätää taistellessaan myrskyäviä luonnonvoimia vastaan veneessään. Pelkäsivät ehkä jo jäävänsä aaltoihin.

Mutta Jeesus kävelee heitä vastaan. Hänen jumaluutensa ja jumalallinen valtansa näkyy juuri siinä, että hän osoittaa olevansa kaikkien näiden luonnon kaaosvoimien yläpuolella. Ne ovat hänen vallassaan. Myrskyävä merikin on hänelle kuin mikä tahansa polku. Hän on Jumalan Poika, luonnon voimien Herra. Siksi mitkään luonnon mahditkaan eivät voi hänelle mitään. Päinvastoin, Jeesus kykenee käyttämään niitä kaikkia tahtonsa mukaan. Sillä hän on luonut taivaan ja maan, meret ja myrskyt, tuulen ja sateen. Jeesuksella on Jumalan valta ja sellainen valta pelottaa meitä. Tärkeää meille onkin siksi kysyä, miten hän tätä valtaansa käyttää. Evankeliumi vastaa myös siihen.

Vanhastaan merellä on kuvattu myös elämän merta. Silloin sillä on esikuvansa mukaisesti tarkoitettu ihmistä elämän tilanteiden ja kohtalon voimien heiteltävänä. Elämä itse on ihmistä suurempi ja siihen kätkeytyy voimia, joille ihminen ei juuri voi mitään. Ja silti ihminen on elämässään aina keskellä merta. Rannalle ei voi jäädä. Siksi jokainen haluaa saada kehitettyä hyvän purjehdustaidon, jotta selviäisi tuulisista ja myrskyisistä päivistä. Mutta aina uudestaan ja uudestaan joudumme huomaamaan, että hyväkään purjehdustaito ei riitä silloin kun elämän meri myrskyää. Me emme hallitse sitä. Se ei ole meidän komennettavissamme.

Elämä on meri. Myös sisimpäämme tai tajuntaamme voidaan ajatella merenä. Tähän mereen liittyy myös pimeät ja synkät vedet, kauhistavat varjot, joita emme uskalla kohdata. Syvällä itsessämme on voimia, jotka pintaan noustessaan aiheuttavat sekaannusta, myrskyä ja painajaisia. On kuin myrskyn silmä tai keskus olisi meissä itsessämme. Tässä meressä asuu myös Jumalaa vastustavat voimat, synti ja pimeys, itsekkyys ja ahneus.

Jälleen saattaa käydä niin, että voimamme raukeavat tyhjiin. Jos muuten selviämmekin elämän meren tuomista kolhuista, niin tuo synnin syvyys uhkaa meidät nielaista. Ja joka siihen on joutunut katsomaan, tuntee varmasti levottomuutta ja surua, jopa pelkoa.

Pelkäämme silloin Pietarin tavoin hukkuvamme. Pelkäämme vajoavamme syvyyteen. Silloin Pietari huusi Herraa: Pelasta minut. Hän uskoi elämänsä Jumalan Pojan varaan.

Kaikkien myrskyjen keskellä Jeesus seisoo horjumatta. Hän tarttuu Pietaria kädestä ja nostaa hänet turvaan. Ja kun he astuvat veneeseen, on myrsky tauonnut.

Jeesus Jumalan Poika käyttää valtaansa pelastaakseen ihmisen. Tuodakseen hänet pimeydestä valoon, syvyydestä Jumalan tuntemiseen.

Koska hän on Jumalan Poika, me rukoilemme häntä. Me turvaudumme hänen apuunsa, joka hallitsee kaikkia myrskyjä ja on kaikkien voimien yläpuolella. Myös niiden, jotka venkovat sisimmässämme. Hänellä on valta. Häneen on hyvä turvautua

Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s