Hilj keskiviikko

Hiljaisen viikon keskiviikko
Matt 27:11-32

Jeesus vietiin nyt maaherran eteen. Tämä kysyi: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” ”Sinä sen sanoit”, Jeesus vastasi. … Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. Vankien joukossa oli nyt Barabbas-niminen kuuluisa mies. … Maaherra kysyi nyt: ”Kumman päästän vapaaksi?” Väki vastasi: ”Barabbaksen.” Pilatus kysyi: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Kaikki vastasivat: ”Ristiinnaulittakoon!”… Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, … hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. … Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen…. He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi. …Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

Hiljaisen viikon aikana tarkastellaan niitä tapahtumia, jotka tapahtuivat yhden vuorokauden aikana: Getsemanen illasta – perjantain kuolemanhiljaisuuteen. Hiljaisen viikon maanantaina Jeesus otettiin kiinni, eilen tiistaina häntä kuulusteltiin. Häntä vastaan on esitetty vääriä syytöksiä. Pietari on kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Jeesus on viety Pilatuksen eteen. Tänään tuomio annetaan ja matka Golgatalle alkaa.

Kun lapsena koululaisena kuulin Jeesuksen kohtalosta minua kiukutti se epäoikeudenmukaisuus ja vääryys, joka Jeesusta kohtasi. Tunsin pienessä sydämessäni pyhää vihaa. Sen verran ymmärsin asioita, että tiesin mitä merkitsevät valheelliset syytökset, mitä merkitsee toisen pilkkaaminen ja lyöminen. Ajatukseni olivat vähän samanlaiset kuin antiikin sotapäälliköllä, joka oli kääntynyt kristinuskoon. Kun hän kuuli Jeesuksen viattomasta kärsimyksestä, hän huudahti ääneen: Jos minä joukkoineni olisin ollut siellä, ei Kristusta olisi ristiinnaulittu.

Tunne oli toisaalta oikea. Siinä oli kysymys myötätunnosta vääryyttä kärsinyttä kohtaan. Mutta samalla tajuamme myös senkin, että oli hyvä, että kyseinen sotapäällikkö ei ollut siellä paikalla. Jumalan pelastussuunnitelma eteni juuri näin. Jumala oli valinnut meille käsittämättömän kärsimisen ja uhrautumisen tien. Kristuksen tuli kärsiä ja kuolla ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.

Kun hiljaisella viikolla pysähdymme kuuntelemaan evankeliumia huomaamme, että vaikka vuosisatoja on välissä, niin me olemme sittenkin läsnä. Emme sivustaseuraajia, vaan syvästi osallisina kaikessa siinä mitä Jeesukselle tapahtuu. Yllättäen me löydämmekin itsemme eri tilanteissa.

Muistatko omasta elämästäsi tapauksia, joissa olet väärentänyt totuutta, jotta suurempi valhe ei paljastuisi. Uskon, että valhe yhdistää kaikkia ihmisiä. Siksi me emme olekaan vain evankeliumin tapahtumien sivustaseuraajia, vaan me olemme siellä mukana. Ja me huudamme peloissamme Pilatuksen kysymykseen, mitä Jeesukselle on tehtävä: Ristiinnaulitse. Tuo piha, jolla Jeesus tuomitaan, on se näyttämö jolla elämässämme olemme olleet monta kertaa ja palaamme sinne aina uudestaan.

Joka kerta kun annamme väärän todistuksen lähimmäisestämme tai olemme valmiit turvautumaan petokseen turvataksemme oman pimeytemme ja oman valheemme, me samalla lähetämme silmää räpäyttämättä Kristuksen kuolemaan.

Niin syvää on pimeys. Todellista pimeyttä oli se, että iankaikkisen elämän ja valon lähde haluttiin surmata. Pimeyttä on se, että me yhä lankeamme. Emme puolusta syytöntä, vaan ajamme vain omaa etuamme syyttömien ja viattomien kustannuksella. Se ei poikkea mitenkään siitä, että olisimme huutamassa paikan päällä Jeesukselle kuolemantuomiota. Meidän on nyt sitä ehkä vaikea hyväksyä. Mutta joka kerta, kun kiellämme Kristuksen, me yhdymme tuohon kuolemaa huutavien kuoroon.

Hämmästyttävää on, että Jumalalle riittää sääliä meitä kohtaan, vaikka me olemme niin säälimättömiä. Juuri siksi Jeesus tuli, jotta hän vapauttaisi meidät vangitut, päästäisi pois rangaistuksen alta niin kuin Barabbaan. – Sinä saat siksi olla myös tuo Barabbas, murhamies, joka vapautettiin ristiltä. Sinä saat kokea sitä hämmästyttävää jopa alkeellista iloa siitä, että syyllinen julistetaan syyttömäksi. Sinä saat anteeksi, pääset vapauteen ja valoon, kun Jeesus astuu puolestasi tuomittavaksi.

Tuo evankeliumin valo voi tulla edelleen suuremmaksi, kun sinä olet tuo Simon kyreneläinen ja ’via dolorosalla’ kärsimysten tiellä seuraat Jeesusta hänen ristiään kantaen. Jeesus on kutsunut meidät seuraajikseen – ristin kantajiksi. Että me olisimme hänen suuna ja käsinään. Kantaisimme maailman hätää rukouksessa elämän herralle. Ja kantaisimme elämän antavan ristin sanoman kuoleman pimeisiin laaksoihin kärsimyksen ja kuoleman keskelle.

Kristus kärsii, Jumala taistelee meidän puolestamme. Meidän on oltava hiljaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s