Mikkelinpäivä

Serafit ja kerubit

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. …
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18: 1-6, 10

Olen tullut siihen käsitykseen, että suomalaisilla on jossakin määrin ristiriitainen käsitys enkeleistä. Raamatun lehdillä on kuvauksia enkeleistä hyvin paljon. Lähes kaikissa Raamatun kirjoissa puhutaan enkeleistä. Silti nykyaikana, nykytieteelliseen maailmankuvaan enkelipuhe tuntuu melko sadunomaiselta. Monet näkevät niiden totuusarvon satujen kaltaisena. Niitä ei pidetä oikeasti totena, mutta ne silti saattavat ilmaista syvällistä viisautta ja merkityksiä. Näin ilmaistuna henkilö antaa syvällisen ja oppineen ihmisen vaikutelman. Hän osoittaa, että on ottanut älyllisen niskalenkin uskonnollisesta ajattelusta unohtamatta kuitenkaan elämän syvämerkityksellistä puolta ja psykologisia kerrostumia, joita voi ilmaista taiteellisin ja symbolisin keinoin. Enkelit ovat hänelle siis enemmän symboleita, vertauksia tai merkkejä siitä, että on siirrytty uskonnollisen puheen maailmaan – ilman että sotkeutuu niiden kirjaimelliseen käsittämiseen ja totuusväittämiin tuonpuoleisista enkeleistä tai jumalolennoista. Edellä kuvattu voisi olla tiedettä painottavan ihmisen käsitys.

Toinen ryhmä ovat henkilöt, jotka pitävät enkeleitä oike-asti olemassa olevina. He ovat silti käsityksiltään hyvin vieraantuneita kirkosta ja ehkä kirkosta eronneitakin, mutta enkeleihin liittyvät uskonnolliset ajatukset ovat heille tärkeitä. Enkelit merkitsevät heille hengellistä ulottuvuutta. Mutta henkiolennot ovat heille riippumattomia kristillisestä maailmankuvasta. Enkelit ovat myös neutraalimpia ja vähemmän uskonnollisia käsitteitä kuin Jumala tai Jeesus tai Pyhä Henki. He ajattelevat enkeleistä, että ne ovat jonkinlaisen kaikille ja kaikkialle ulottuvan henkimaailman kansalaisia ja ihmisen oppaita tai suojelijoita. Varsinaista uskonnon harjoitusta heille ei kuulu tähän malliin. Enkeli on selittämättömän merkki siitä, että on jotakin, joka rikkoo luonnonlait. On tultu jonkinlaisen enkelitekijän äärelle. Todellisuudessa nähdään useampia kerroksia, joihin myös tuonpuoleinen ja kuoleman jälkeinen elämä kuuluu. Tällainen käsitys voisi olla ihmisellä, joka uskoo jonkinlaiseen jumaluuteen tai hengellisyyteen, mutta ei niin kuin kirkko opettaa.

Sitten on toki vielä perinteistä kristillistä ajattelua, jossa enkeleitä pidetään oikeasti olemassa olevina Jumalan luomina henkiolentoina, mutta ymmärretään toki, että Raamatun kuvaukset enkeleistä ovat aina vajavaisia. Koska sille, mikä on näkymätön, ei ole olemassa kuvaa.

Kirkon opetus enkeleistä on hyvin mielenkiintoista. Toki eri kirkkokunnissa ajatellaan enkelistä jonkin verran toisista poikkeavalla tavalla. On erilaisia painotuksia.

Enkelien sunnuntain päivänä voisi Raamatusta ottaa hyvin monta muuta hyvää kohtaa, kuin tämä, missä lapsi on asetettu keskelle. Päivän evankeliumi kertoo enemmän lapsen uskosta kuin enkeleistä.

Mutta tässä on toisaalta tärkeä opetus. Ihmiset voivat olla epäterveellä tavalla kiinnostuneita enkeleistä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus. Enkelit kuuluvat Jumalan luomakuntaan, kuten leijonat tai kirahvit. Mutta enkelit eivät ole Jumalan korvikkeita. Enkeleitä ei esimerkiksi tule palvoa. Enkelit eivät muutenkaan halua olla huomion keskipisteenä. Jos enkeli on asian keskipisteenä, hän on hoitanut hommansa huonosti. Enkeli ei käännä meidän katsetta itseensä, hän ohjaa katsettamme Kristukseen, tai siihen viestiin, mikä heille on annettu välitettäväksi.

Jouluna arkkienkeli Gabriel kertoi Jeesuslapsen syntymästä paimenille ja enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa. Silloinkaan enkelien ilmestyminen ei ollut pääasia, vaan Jeesuksen syntyminen.

Enkelin kohtaamisessa ei ole koskaan kysymys vain enkelin kohtaamisesta. Se on aina Jumala-kokemus. Koska se on Herran enkeli. On kysymys Jumalan varjeluksesta tai Jumalan viestistä. Enkelin läsnäolo on Jumalan läsnäoloa. Kun Herra sanoi Moosekselle, että ”Älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi”, se käytännössä tarkoitti enkelin kulkemista heidän edellään.

Kun tullaan Uuden testamentin puolelle, tapahtuu eräs muutos, millä käsittääkseni on ulottuvuus myös enkelien tehtäviin. Helluntaina Jumalan Pyhä Henki tuli maailmaan ja otti asunnokseen kristittyjen sydämen. Jumala on läsnä omissaan Pyhän Hengen kautta. Osa enkeleistä siirrettiin muihin tehtäviin. Vaikka suojeluenkeleitä vielä tarvitaan.

Raamatun mukaan enkeleissä on eroavuuksia. On ole-massa enkelien hierarkia. Enkeleitä kuvataan kuin sotajoukkona tai armeijana, jossa on eritasoisia enkelipäälliköitä. On tavalliset enkelit, on arkkienkelit jotka komentavat enkeliarmeijaa, suojelevat ihmistä ja taistelevat paholaista vastaan. Sitten on vielä ylempiä enkeleitä, jotka ovat lähempänä Jumalaa ja toteuttavat taivaallista jumalanpalvelusta. Se on kuin Jumalan taivaan palatsin hoviväkeä, palveluskuntaa. Näitä ovat serafit ja kerubit.

Serafeista kerrotaan profeetta Jesajan näyssä, että he ovat kuusisiipisiä enkeleitä. Kahdella peittävät kasvonsa, kahdella lentävät ja kahdella peittävät ruumiinsa. Tämä kuva paljastaa, että enkelitkään eivät kestä katsoa Jumalan kirkkautta, vaan enkelien on peitettävä kasvonsa, kuten ortodoksi-isä Serafin Seppälä sanoo.  Hänen mukaansa tämä korostaa sitä, että Jumala asuu lähestymättömässä valossa.

Sana Serafi tarkoittaa palavaa liekkiä. Siksi serafit kuvataan usein punaisiksi. Raamatun tulkitsijat poikkeuksetta selittävät tämän enkelikuvauksen vertauskuvalliseksi – koska enkelit ovat aineettomia ja ruumiittomia. Niillä ei ole jäseniä tai kasvoja, ei siipiä eikä sulkia, eikä niiden tarvitse lentää.

Jotta ihminen voisi nähdä enkelin, enkelin on otettava hahmo itselleen tullakseen näkyväksi. Ihminen ymmärtää kohdanneensa enkelin yleensä vain silloin kun hän on nähnyt jotakin.

Kerubeista Serafim sanoo, että ne ovat vielä lähempänä Jumalaa. Serafit ovat Jumalan valtaistuimen lähellä, mutta kerubit ovat tuo valtaistuin. Tai kerubit ovat enkeleitä, jotka kannattavat Jumalan valtaistuinta. Tämäkin puhe on jonkinlaista kuvapuhetta. Hesekielin kirja kuvaa kerubeja nelikasvoisina ja nelisiipisinä. – Juuri kerubit välkehtivine miekkoineen vartioivat paratiisiin menevää tietä, jotta karkotetun Aadamin paluu ei onnistuisi.

Virressä lauletaan, että ”Kerubitkin siivillänsä verhoavat kasvojaan”. Virsi on epätarkka, sillä ne olivat serafit, jotka peittivät kasvonsa – eivät nelikasvoiset kerubit.

Hesekielin kuvaus kerubeista on niin outo, että sitä ei voi ymmärtää kuvausta lukemalla. 300-luvulla elänyt kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen sanoi: Jos emme voi ymmärtää edes Hesekielin kuvaamaa valtaistuinta, miten voisimme käsittää hänet, joka sillä istuu.

Taivaan näkymättömien kansalaisten kuvaus Raamatussa menee vielä vaikeammin ymmärrettäväksi, kun puhutaan muista henkiolennoista sellaisilla nimillä kuten: Valtaistuimet, Herruudet, Voimat Vallat ja Hallitukset.

Enkeleitä on olemassa. Ne ovat palvelevia henkiä, toisenlaisia kuin ihmiset. Meillä ei ole niiden solunäytteitä tutkittavaksi. Emmekä tunne niiden arkirutiineja. Meitä kiinnostaa enkelien kuvaukset, koska haluamme ajatella suuria asioita, hämmästyttävää voimaa ja valtaa. Ja kuitenkin Jeesus haluaa meidän kääntävän katseemme muualle. Sinne, mikä on vähäistä, köyhää ja heikkoa, vailla valtaa ja voimaa, jotta toisimme avun heidän elämään. Meidän ei tarvitse pohtia enkeleitä, yrittää pitää heistä lukua tai huolta. Se ei ole meidän tehtävämme. Meidän tehtävämme on maan päällä. Tulla lapsen kaltaiseksi, jonka sydän taipuu Jumalan puheelle ja Jumalan tahdolle. Että emme yrittäisi olla suuria mestareita, hallitsijoita, vallan käyttäjiä – emme niitä, jotka alistavat muita nostaakseen itsensä paremmaksi, varastavat itselleen kunnian toisten tekemästä työstä.

Jeesuksen mukaan meidän suuruutemme löytyy nöyrtymisestä. Mutta se on meille todella vaikeaa. Suostua pieneksi. Otamme askeleen kohti oikeaa kokoamme antamalla Jumalan olla Jumala ja tunnustamalla uskomme apostolisen uskontunnustuksen tavoin.

Mikkelinpäivä: Valta – nöyryys – tahto

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. …
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18: 1-6, 10

Tänään tutussa Mikkelinpäivän evankeliumissa tuodaan esille erilaisia Jumalan valtakuntaan kuuluvia ryhmiä: Jeesuksen oppilaat – lähinnä aikuisia miehiä, lapset vaatimattomuuden ja nöyryyden esikuvina ja enkelit, joilla on erityinen asema nähdä Jumalan kasvot.

Mistä evankeliumissa on kysymys? Tänään on enkeli Mikaelin päivä, mutta evankeliumi ei kovin paljon kerro enkeleistä. Jeesus ei opettanutkaan tuossa enkeleistä, vaan vastasi oppilaidensa kysymykseen siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, kenellä on siellä eniten valtaa – Jumalan jälkeen.

Valta on jotakin sellaista, mitä ihmiset haluavat ja yrittävät saada itselleen ja jos ovat valtaa saaneet, eivät halua siitä luopua. Se, kenellä on eniten valtaa, pystyy parhaiten toteuttamaan oman tahtonsa. Hän saa parhaimmat edut, leppoisimmat olot ja saa muut tekemään asioita tahtonsa mukaan. Kaikki ovet avautuvat hänelle. Vallan haltijaa kunnioitetaan, ihaillaan ja hänen suosioonsa hakeudutaan. Kenellä maan päällä on eniten valtaa? Ehkä rikkaimmalla ihmisellä tai sillä joka voi vaikuttaa kansainvälisiin päätöksiin. Yleensä suuri valta on jollakin tavalla yhteydessä rahaan. Mitä valtaa sinulla on ja kuinka sitä käytät? Valtaa on monenlaista. Tiedon tuomaa valtaa, osaamisen valtaa, aseman tuomaa päätösvaltaa, fyysisen voiman tuomaa pelotevaltaa. Teillä tänä vuonna 70 ja 75 vuotta täyttäneillä on kokemuksia niin vallasta kuin siitä luopumisesta. Eläkkeelle jääminen on usein yksi tällainen kohta, jossa luovutaan vallasta ja vastuusta. Annetaan avaimet pois. Valtaa on muuallakin kuin työpaikan yhteydessä – myös kodissa ja harrastuksissa ja politiikassa.

Mutta ovatko valtarakenteet Jumalan valtakunnassa samanlaisia kuin maanpäällä? Jumalan valtakunnas-sakin käytetään valtaa. Mutta siellä Jumalalla on yksinvalta. Siellä ei ole demokratiaa. Taivaan valtakunnassa ei äänestetä eikä järjestetä vaaleja. Siellä ei ole eduskuntaa, ei valtuustopaikkoja eikä toimikuntia. Siitä huolimatta se on paratiisi. Siksi siellä ei myöskään ole hyväveli-järjestelmää eikä korruptiota. Se johtuu siitä, että Jumala, jossa ei ole vääryyttä, johtaa sitä. Taivaassa synti on poissa. Mutta maan päällä ihmisten käsissä valta tuo aina mukanaan kiusauksia käyttää sitä väärin.

Jeesuksen oppilaat tiesivät, että Jeesus on kuningas, Messias, jonka palveluksessa he olivat. Heitä kuitenkin kiinnosti enemmän ne etuoikeudet, joita valta Jeesuksen käskynhaltijoina ja ministereinä voisi heille tuoda. Rahan ja viinin virtaamista heidän haltuunsa ei voisi enää estää.

Jeesuksen vastaus oppilailleen on puhutellut meitä kaksi tuhatta vuotta, mutta koskaan vastaus ei ole ihmisluontoa miellyttänyt. Sitä oppia ei oikein voi noudattaa maan päällä.

Olisiko oppilaita tyydyttänyt vastaus, että arkkienkelit Mikael ja Gabriel ovat suurimpia tai serafit ja kerubit – Enkelit ovat voimakkaita Jumalan luomuksia. Kuuluisassa katolisessa perinteessä taivaan näkymätön luomakunta jakautuu kolmeen hierarkiaan, jossa kussakin on kolme tasoa: Ensimmäisessä hierakiassa on Serafit, kerubit ja valtaistuimet. Toisessa tasossa: herruudet, vallat ja voimat ja vasta kolmannessa tasossa: hallitukset, arkkienkelit ja enkelit. Luettelo on saatu Raamatun eri paikoissa esiintyvistä henkivalloista. Serafit ovat näiden mukaan korkeimmassa asemassa, koska ne ovat lähimpänä Jumalaa. Sana serafi tarkoittaa palavaa, liekehtivää. Ne sijaitsevat Jumalan valtaistuimen ympärillä ja niillä on Raamatun kuvauksen mukaan kuusi siipeä. Kahdella suojaavat kasvonsa Jumalan kirkkaudelta, kahdella peittävät jalkansa ja kahdella lentävät. Tuli liittyy moniin enkeli-ilmestyksiin: Mooses kohtasi enkelin palavassa pensaassa, profeetta Elia lähti tulisilla vaunuilla, Elisa puolestaan näki valtavan enkeliarmeijan tulisin hevosin.

Raamatun kertomissa kohtaamisissa ihminen tuntee pelkoa enkelin edessä. Se on pelkoa sen voiman edessä, jota ei pysty mitenkään vastustamaan. Enkelin kohtaamisissa maa järkkyy ihmisen alla. Kuvitelmat omasta vastarinnasta, ylpeydestä ja ylimielisyydestä sulavat. Ihminen ei pysty sellaisen voiman edessä tekemään yhtään mitään. Enkelin kohtaaminen saa tuntemaan itsensä pieneksi. Miksi edes ajatella itseään enkeliä suuremmaksi.

Enkeleitä on usein ajateltu ihmisen kaltaisena. Jotkut sanovat jopa, että ihmisestä tulee enkeli kuoltuaan. Raamatun opetuksessa ihminen säilyy ihmisenä ja enkeli on enkeli. Ne ovat eri lajeja Jumalan luomakunnassa. Yhteistä niillä on se, että Jumala on luonut molemmat. Niillä on erityisesti kolme eroa. Ensimmäinen on ilmeinen. Enkelillä ei ole ruumista, enkeli on henkiolento toisin kuin ihminen. Ihminen luotiin ruumiilliseksi, myös ihmisen taivaselämä on jollakin tavalla ruumiillista – uskontunnustuksessa ilmaisemme sen: uskomme ruumiin ylösnousemukseen.

Toinen ero on se, mikä evankeliumissakin tulee ilmi. Enkeli näkee jatkuvasti Jumalan kasvot. Ihminen rajan tällä puolen elää pimeydessä. Kolmas on mielenkiintoinen ja se ei ehkä ole niin hyvin tiedossa. Enkelien kyky toimia oman tahdon mukaan on rajal-lisempi kuin ihmisellä. Niillä ei ole vapaata tahtoa. Ne ovat palvelevia henkiä. Niiden tahto on kiinnitetty vahvemmin Jumalan tahtoon. He eivät epäile tai vastusta Jumalan tahtoa. Erään enkeliteorian mukaan enkeleillä oli olemassaolonsa alussa vapaa tahto yhden asian suhteen. Hän sai valita, onko Jumalan puolella tai vastaan. Sitten tilanne valinnan jälkeen sinetöitiin. Kaikkein korkein enkeli ylpistyi ja lankesi. Hän kääntyi Jumalaa vastaan ja sai ison määrän enkeleitä mukaansa. Heidät ajettiin ulos taivaan valtakunnasta. Tästä kertoo Ilmestyskirja luvussa 12 kuvatessaan taivaassa syttynyttä sotaa. Enkeliruhtinas Mikael soti langenneita enkeleitä vastaan ja ajoi heidät ulos taivaasta.

Mutta niin ylväitä ja mahtavia kuin enkelit ovatkin, Jeesus ei sanonut enkeliä suurimmaksi taivasten valtakunnassa. Edes liekehtivät serafit Jumalan valtaistuimen ympärillä eivät ole suurimpia – vaan  pieni ihminen – nimenomaan pieni.

Päivän evankeliumi nostaa suurimmaksi taivasten valtakunnassa lapsen, joka uskoo Jeesuksen. Tuo lause ei ollut liioitteleva ilmaus. Sen oli tarkoitus pysyvästi murtaa ajatteluamme todellisesta suuruudesta. Jeesus oikeasti halusi meidän tarkastavan ajatus-tottumuksiamme valtarakenteista. Suurin ei ole se, kenellä on eniten voimaa, suhteita tai rahaa. Joka haluaa suureksi Jumalan silmissä, on tultava nöyräksi, lapsen kaltaiseksi. Kumpaa suuruutta me tavoittelemme?

On vaikea olla suuressa ja merkittävässä asemassa ja säilyttää samalla nöyryys ilman, että menettää uskottavuuttaan johtajana maailman silmissä. Jos vertaa kahta Amerikan presidenttejä edellistä ja nykyistä, huomaa eron. Barak Obama oli mielestäni nöyrä ihminen, silti hän säilytti johtajuutensa ja arvokkuutensa. Nykyinen presidentti ei ole nöyrä, hänen johtajuutensakin näyttäytyy heikkona. Ehkä nöyryyteen kätkeytyy sellaista viisautta, mikä ei heti ole ilmeistä meille. Raamatun johtajista erityisesti Mooseksesta sanottiin, että hän oli nöyrä.

Suurin on se, joka antaa Jumalan olla Jumala. Ihmiselle luontaista on ylpeys, mikä ilmenee siinä, että hän yrittää syrjäyttää Jumalan ja itseriittoisena pyrkii tulla toimeen ilman Jumalaa.

Jumala yksin on suuri. Ihminen voi olla suuri vain yhteydessä olemisensa alkuperustaan Jumalaan. Kun ihminen nöyrtyy rukoilemaan: tapahtukoon sinun tahtosi ja myös sitä tarkoittaa, silloin hän on suuri. Mutta se on erilaista suuruutta. Se ei ole omaa voimaamme. Jumala on heikoissa väkevä, sanoo myös Paavali. Koska ihmisellä on vapaa tahto, hänen tärkein hyveensä on nöyryys Jumalan edessä. Siinä on käytävä oma sisäinen kamppailu, jossa hän suostuu Jumalan tahtoon.

Kun ihminen haluaa kunniaa itselleen, hän tulee pienemmäksi. Ihmisluonnolle tällainen suuruus on vaikeaa. Enkelit ovat suuria ja voimakkaita siksi, että Jumalan tahto on heidän tahtonsa ja Jumalan voima heidän voimansa. Heiltä puuttuu kuitenkin ihmisten heikkoudet ja kiusaukset, jotka meitä riepottelevat.

Siksi syntisen ihmisen nöyrtyminen lapsen kaltaiseksi on suurinta, mutta maailmassa hyvin harvinaista.

Mikkeli – kaksi valtakuntaa 29.09.2002

Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen… ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. (Matt 18:1-6,10)

Tervetuloa kaikki nuoret minunkin puolestani aloittamaan rippikoulua.

Nyt kun olemme rippikoulun alussa, haluan minäkin kertoa jotakin sellaista, mikä liittyy kaikkien alkujen alkuun. Muistaako joku teistä mitkä ovat Raamatun ensimmäisen kirjan aloitussanat.

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”

Aloitamme siis rippikoulun todella alusta eli luomisesta. Raamatun alussa on kerrottu siitä, kun Jumala loi maailman. Raamatun näkökulma maailmankaikkeuden syntyyn on hieman erilainen kuin se mitä teille on koulussa biologian tunnilla kerrottu. Raamatun mukaan kaikki, mikä on olemassa on saanut alkunsa Jumalan luomistyön seurauksena. Maailma ei ole sattumalta tämän näköinen. Maailma ei ole vain kehittynyt hiljakseen tällaiseksi, vaan kaiken takana on Jumalan luova tahto. Hän on ohjannut maailman kulkua.

Mutta Jumala loi muutakin kuin sen, minkä me silmillämme näemme. On olemassa enkelien maailma. Niistä myös tänään luetut Raamatun kohdat kertoivat.

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Suomen kielessä on vain yksi sana ’taivas’ kuvaamaan asiaa, josta esimerkiksi englannin kielessä on kaksi. Tämä taivas, josta edellinen raamatunjae puhui ei ole pään yläpuolellamme näkyvä pilvien, ilman ja tuulien temmellyskenttä. Ei se, mihin englannin kielessä viitataan sanalla sky. Vaan se on taivas, josta englannin kielessä käytetään nimitystä heaven.

Kun Raamatussa sanotaan ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, sillä tarkoitetaan, että alussa Jumala loi taivasten valtakunnan, jossa ovat enkelit ja jossa Jumalankin sanotaan asuvan. Se on paikka jossa ihminen voi nähdä Jumalan. Se on aivan toisenlainen ulottuvuus kuin se mihin olemme tottuneet.

Luotuaan ensin taivaan, Jumala loi sitten maailman avaruuksineen. Siihen kuuluu myös ihmiset, kasvit, eläimet, järvet, ilmakehä, tähtitaivas jne.

Nämä maailmat olivat aikojen alussa läheisessä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Ihminen seurusteli Jumalan ja enkelien kanssa. Mutta tarina jatkuu niin, että ihminen toi tuhon siemenen tähän maailmaan. Tai ihminen antoi myrkyttää itsensä pahuudella ja itsekkyydellä. Ihminen kääntyi Jumalaa vastaan.

Silloin Jumala erotti nämä kaksi maailmaa toisistaan. Ihminen poistettiin taivaan valtakunnasta. Hänelle ei ollut sinne enää suoraa pääsyä. Enkelit asetettiin vartioimaan paratiisin porttia. Paratiisi on juuri se paikka, missä nämä kaksi valtakuntaa leikkaavat toisensa. Sen jälkeen emme ole nähneet enkeleitä emmekä päässeet kurkistamaan minkälaista taivaan valtakunnassa on.

Taivasten valtakunta tai paratiisi on kuitenkin se maa, jonne me ihmiset kuulumme. Siellä vallitsee edelleen Jumalan pyhyys, puhtaus ja kirkkaus. Taivasten valtakuntaa kukaan ihminen ei ole päässyt turmelemaan. Sinne me kaipaamme päästä. Kun me etsimme Jumalaa, me etsimme kaivattua kotiamme paratiisissa. Vain siellä ihminen tuntee lopullisesti olevansa kotonaan.

Meidän on silti välillä vaikea ajatella, minkälainen paikka tuo enkelien asuttama paikka on, sillä se on joiltakin oleellisin osin erilainen kuin tämä oma maailmamme. Sieltä puuttuu kaikki pahuus, itsekkyys, kiusaaminen ja alistaminen. Erinomainen esimerkki tästä taivaan valtakunnan erilaisuudesta tulee opetuslasten ja Jeesuksen välisessä keskustelussa.

Opetuslapset halusivat tietää, kuka on suurin taivaassa. Miten suuruus siellä määräytyy? Jeesuksen vastauksesta huomaamme, että arvojärjestys ja suuruus on siellä hyvin toisenlaista kuin täällä maassa.

Se mikä meidän ihmisten maailmassa on suurta ja mahtavaa, on Jumalan näkökulmasta arvotonta. Arvotonta siksi, että niin monet itsekkyyden ja väkivallan ja juonittelun keinot ovat olleet tekemässä tietä suuruudelle. Ja myös siksi, että valtaa, joka saavutetaan käytetään usein väärin.

Jeesus otti keskelleen lapsen esikuvaksi taivaan valtakunnan suuruudesta. Todellista suuruutta on lapsen tavoin luottaa taivaalliseen Isään ja uskoa koko elämänsä hänen suojelukseensa.

Usein kristitty joutuu siksi ristiriitaisiin tilanteisiin. Hänen on valittava, mitä hän haluaa. Haluaako hän enemmän mainetta, rikkautta ja valtaa maailmassa vai päästä Jumalan valtakuntaan, jossa lapsen luottamus Jumalaan on suurinta.

Jeesuksen opetuslapset joutuivat opettelemaan elämässään konkreettisesti, mitä tällainen suuruus tarkoittaa. He luopuivat maineen ja suuruuden etsimisestä ja antoivat elämänsä Jumalan käyttöön. Jopa niin täydellisesti, että todistivat uskostaan omalla hengellään, kuolivat marttyyreinä.

Kun me etsimme tietä takaisin paratiisiin, Jumalan valtakuntaan, meille kerrotaan hyvä sanoma. Yhteys sinne on muodostettu. Jeesus toi jälleen paratiisin portin maan päälle. Me olemme siellä nyt.

Kirkko ja sakramentit: kaste ja ehtoollinen ovat ainoa asia mikä on jäljellä paratiisista.

Toivon, että tämä rippikouluaika on teille pyhää aikaa. Sitä että huomaatte taivasten valtakunnan tulleen teitä lähelle. Portti sinne on auki. Enkeli, joka leimuavin miekoin vartioi porttia päästää sinne ne, jotka on merkitty Jeesuksen merkillä. Sen merkin saa pyhässä kasteessa. Meistä tulee jälleen Jumalan lapsia. Ja saamme käydä Jeesuksen opettamaa tietä taivaan valtakuntaan todelliseen kotiimme Jumalan luokse.

Mikkelinpäivä 2.10.2005

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. (Matt 18:1-6, 10)

Keppinuket: lapsi (B) , äiti (Ä), enkeli (E)

(B) Benjamin oli vanhempiensa nuorin lapsi. Benjamin oli jo 3 vuotta vanha. Aika iso omasta mielestään. Mutta kuitenkin hänelle aina sanottiin, että hän on pieni. Niin tapahtui myös eilen. Koko päivä tuntui menevän huonosti. Kaikki tapahtui näin. Benjamin meni aamulla äitinsä luokse kysymään.

(B Ä) – Äiti saanko mennä leikkimään isän työkaluilla. 
- Voi rakas. Sinä olet vielä liian pieni. Odota kunnes kasvat isommaksi. Voit loukata itsesi.

(B) Benjamin otti jousipyssynsä ja meni ulos. Isä oli tehnyt jousipyssyn hänelle. Mutta jousipyssyllä ampuminen on paljon vaikeampaa, miltä se näyttää. Eilen hän ei saanut nuolta lentämään. Nuolet putosivat kädestä tai lentää lurpsahtivat miten sattuivat. Tänäänkin vaikka hän yritti ja yritti, nuolet menivät vinoon. Oli vaikea pitää nuolesta kiinni ja jännittää jousta yhtä aikaa. Kunpa kasvaisin jo isommaksi, Benjamin ajatteli. Silloin näyttäisin, että kyllä minäkin osaan.

(B Ä) Kun oli syöty, äiti otti Benjaminin mukaan rannalle, jonne ihmisiä kokoontui kuulemaan opetusta Jumalan valtakunnasta. Äiti muistutti poikaansa,
- Benjamin. Muista, että et saa häiritä aikuisia, kun he keskustelevat tärkeistä asioista. Sinun on oltava hiljaa ja pysyttävä paikallasi.

(B Ä) Benjaminia harmitti, kun ei saanut juosta ystävänsä Jaakobin kanssa. Niinpä hän seurasi äidin jalan takaa aikuisten keskustelua. Aina Benjamin ei ymmärtänyt, mitä aikuiset puhuivat, mutta nyt hän tajusi, että Jeesus sedältä kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.

(B) Tuohon Benjaminkin tiesi vastauksen. Suurin on tietysti taivaan kuningas Jumala ja sitten tulee enkelit. Sitten tulee Mooses ja Aabraham, joista äiti on kertonut, että he ovat olleet suurimpia ihmisiä maan päällä, Jumalaa lähellä olevia ihmisiä. – – – Näitä miettiessään tapahtui jotakin ihmeellistä.

(B) Jeesus setä pyysi lapsen luokseen. Ja ennen kuin Benjamin arvasikaan, hänet oli nostettu Jeesuksen vierelle. Benjamin ujosteli ja tunsi itsensä todella pieneksi, kun kaikki aikuiset katsoivat häntä.

(B) Mutta Jeesus puhui rauhallisesti. Hänen vieressään ei tarvinnut pelätä. Ja Jeesus sanoi Benjaminia osoittaen: suurimmat taivasten valtakunnassa ovat tämän lapsen kaltaisia. Se nauratti Benjaminia sillä lapset ovat pieniä kaikki aikuiset ja varsinkin enkelit ovat suurempia.

(B) Miten minä voisin olla suuri taivasten valtakunnassa, kun minä en osaa edes ampua jousipyssyllä. Jeesus opetti, että taivasten valtakunnassa suuruutta ei mitata pituuden eikä voimakkuuden mukaan. Suuri ei ole se, joka voittaa muut tappelussa. Vaan suuri on se joka luottaa Jumalaa ja rakastaa häntä.

(B) Jeesus jatkoi, että lapsilla on sellainen asia tallessa, minkä monet aikuiset ovat kadottaneet. Lapset uskovat Jumalaan. Siksi he ovat Jumalaa lähellä ja hänelle tärkeitä. Jopa niin tärkeitä, että Jumala on jokaiselle lapselle antanut suojelusenkelin.

(B Ä) Palattuaan äitinsä luo Benjamin ihmetteli tätä. Onko minullakin oma enkeli? Mutta kun minä olen jo niin iso lapsi, että minä osaan olla tuhma ja kiukutella.

(B + Ä) Äiti vakuutti: Siitäkin huolimatta sinulla on oma enkeli. Enkeli rukoilee ja toivoo, että yhteys Jumalaan säilyy edelleen. Ja vaikka kasvat suureksi ja opit käyttämään isän työkaluja ja ampumaan jousipyssyllä, enkeli toivoo, että et koskaan tulisi niin suureksi, ettetkö voisi rukoilla Jumalaa ja turvautua häneen. Silloin sinä säilytät sen suuruuden, joka Jumalan silmissä on kaikkein arvokkainta.

(B Ä) Illalla ennen nukkumaanmenoa kotona vielä keskusteltiin päivän tapahtumista. Benjamin ymmärsi lopulta jotakin siitä, mitä Jeesus sanoi. 
- Koska Jumala on valtavan paljon kaikkia muita suurempi, niin kaikkein suurinta on saada hänet ystäväkseen eikä itse yrittää olla suuri. Mikään oma suuruus ei tule lähellekään Jumalan suuruutta.

(B Ä) Peitellessä Benjaminia nukkumaan äiti luki iltarukouksen ja sanoi vielä: Nuku turvassa lapseni, nuku rauhassa poikani. Jumalan enkeli valvoo ja vartioi vierelläsi.

(B Enkeli) Niin Benjamin nukahti onnellisena syvään uneen. Mutta enkeli jäi valvomaan vuoteen vierelle. Ja hän valvoi aamuun asti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s