Kolminaisuuden päivä

Pysymällä Hänessä, pysymme hengissä 2020

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Joh. 15: 1-10

Hyvät ystävät. Nyt on vihdoinkin koittanut yli kahden kuukauden jälkeen aika, että jonkin verran ihmisiä saa tulla kirkkoon. Vielä on määräyksiä ja rajauksia näiden palvelusten viettämiseen. Tänään on myös ensimmäisen kerran käytössä uutta tekniikkaa. Mikrofonien ääni johde-taan internettiin ja kun menee Harjavallan seurakunnan kotisivulle, lähetys kuuluu sinne reaaliaikaisesti. Terveisiä kirkosta kaikille netin kautta jumalanpalvelukseen osallistuville. Toivotaan, että tekniikka pelaa.

Evankeliumi alkusanat kajahtivat tänään majesteettisesti. Ne kuuluvat Johanneksen evankeliumissa niihin Jeesuksen jumalallisen itseilmoituksen sanoihin, joita hän useamman kerran käyttää. Jeesus käyttää sanayhdistelmää: Minä olen. Tällaisen nimen Jumala esitti Moosekselle. Kun hän ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, Mooses kysyi, mikä Jumalan nimi on, jotta hän voisi sanoa sen kansalle, kun he sitä kuitenkin häneltä kysyvät. Jumala sanoi hänelle nimekseen ”Minä olen, se joka olen” sano israelilaisille ”Minä olen” on sinut lähettänyt. Minä olen eli Jahve. Myöhemmin Jumala täsmensi vielä, ”sano heille, että Jahve, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jakobin Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne.”

Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää useasti ilmaisua ”Minä olen”. Hän nimenomaan osoittaa ja vakuuttaa olevansa erityislaatuisessa suhteessa Isään. Hän on Jumalan Poika. Hän on Jumala meidän keskellämme. Hän on isien Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jakobin Jumala, joka esittäytyy sanomalla: Minä olen elämän leipä; minä olen maailman valo; minä olen ovi; minä olen hyvä paimen; minä olen ylösnousemus ja elämä; minä olen tie totuus ja elämä. Sekä tämän päivän evankeliumin kohta, jossa hän sanoo: Minä olen viinipuu, te olette oksat.

Jeesus puhuu jumalallisella arvovallalla ja hänen seurassaan kaaoksen ja pimeyden voimat asettuvat ja katoamattoman elämän antajan parantava käsi koskettaa meitä.

Toinen huomattava lause tänään on ”pysykää minussa.” Näistä kahdesta ilmauksesta Jeesuksen sanoma koostuu: Minä olen viinipuu, te olette oksat – pysykää minussa.

Pysymistä tarkoittava sana esiintyi luetussa kohdassa 12 kertaa. Toistamalla asiaa useasti on tarkoitus, että kuulija muistaa sen paremmin. Siinä kerrottiin siis jotakin erityisen tärkeää.

Mutta samalla herää ihmettelemään, mistä siinä oikein on kysymys. Mitä se tarkoittaa? Mihin sitä voi verrata? Ilmaisu on varsin erikoinen. Kun sanaa ’pysykää’ käytetään, sillä viitataan tavallisesti pysymiseen jossakin paikassa tai pysymistä jonkinlaisena. Pysykää paikoillanne, pysykää sillä puolen aitaa. Nämä ovat paikkaa ilmaisevia merkityksiä. Kun taas ”pysykää valppaina, lujana, rauhallisina tai pysykää hiljaa”, nämä ovat ihmisen henkistä tilaa koskevia ilmaisuja. Kun Jeesus sanoo, pysykää minussa, hän viittaa paikkaan hänessä itsessään – ikään kuin hänen sisäpuolellaan. Tämä tekee siitä merkillisen lauseen. Hän ei sano pysykää kanssani tai vierelläni, vaan pysykää minussa.

Miten hänessä voi pysyä? Voisiko joku toinen ihminen sanoa samoin. Sauli Niinistö: pysykää minussa. Ei edes Amerikan presidentin sanomana siitä tulisi yhtään ymmärrettävämpää: pysykää minussa. Jeesuksen sanat kuitenkin ymmärrettävä juuri näin: pysykää minussa, ei minun kanssani.

Jeesuksen sanat ovat mystiikan kieltä. Mystiikassa päämäärä on yhtyminen Jumalaan. Se on sulautumista ja uppoutumista Jumalaan. Tulemalla sisälle Jumalan elämää.

Jeesus itse selventää tätä kohtaa kertomalla kuvan viiniköynnöksestä. ”Pysykää minussa” on sama kuin pysyä oksana viiniköynnöksessä, pysyä hänessä kiinni, pysyä seurakunnan jäsenyydessä – jossa tuo oksa saa köynnöksen juurista elämän.

Oksan pysyminen puussa tai köynnöksessä ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Se on ainoa tapa tulla osalliseksi siitä elämästä, mikä Jeesuksen kautta on tarjolla. Mutta vaikka se ei ole vaikeaa, se kuitenkin näyttää sitä olevan. Siitä Vanhan testamentin kertomukset ovat meille kertoneet.

Jeesus ei ole ensimmäinen, joka on kertonut viiniköynnöksestä. Viiniköynnöksellä on viitattu Vanhassa testamentissa Jumalan kansaan Israeliin. Jumalan valitsema kansa, Abrahamin jälkeläiset ovat viiniköynnös, jota Jumala on pienestä alusta alkaen hoitanut, jonka Jumala on istuttanut hyvään maahan, mutta kansa mielistyi vieraisiin jumaliin ja palvoi niitä. Sen sijaan, että se tuotti hyvää hedelmää, se oli muuttunut villiköynnökseksi ja sato oli turmeltunut. Sen seurauksena Jumala ei suojellut enää tuota viiniköynnöstä ja sille kävi huonosti. Tällaisena kuva esitetään Psalmissa 80 tai Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Hooseaan kirjoissa. Jeremia sanoo sen näin:

Minä istutin sinut, olit jalo viiniköynnös, olet kasvanut parhaimmasta siemenestä. Ja mitä minä nyt näen? Olet muuttunut villiköynnökseksi ja kannat kelvottomia oksia.

Jeesuksen opetuksessa tulee vielä voimakkaammin esille, mistä tässä kuvassa on kysymys ja miksi juuri epäjumalanpalvelus, kääntyminen vieraiden jumalien puoleen on tuhonnut köynnöksen tai vahingoittanut oksia.

Jeesus on tuo koko viiniköynnös ja me, hänen seurakuntansa tai kirkkonsa olemme oksat. Viiniköynnös on yksi elimellinen kokonaisuus. Jeesus ei ole vain juuret josta elämä virtaa oksiin, vaan hän on tuo koko köynnöskasvi. Kun me olemme oksa, mikä on kiinni hänessä, silloin me olemme osa häntä – koska Jeesus sanoo, että hän on tuo viiniköynnös. Me olemme tulleet osaksi sitä elämää, mikä hänessä on, Jumalan elämä virtaa meissä. Jos taas me etsimme elämää jostakin muusta jumalasta, me sahaamme itseämme irti Jeesuksesta, tästä köynnöksestä. Jeesus ei ruoki meitä epäjumalien kautta. Hän ei ruoki meitä vieraiden uskontojen kautta, hän ei ruoki meitä tämän ajan epäjumalien kautta: raha, maine, valta, hän ruokkii meitä sanallaan seurakunnassa. Ja hänen sanansa uskolla vastaanotettuna alkaa tuottaa meissä hedelmää.

Ajankohtaisena asiana sanottakoon vielä, että tässä puussa ei ole mustia ja valkoisia oksia. Jeesus on viiniköynnös ja kaikki sen oksat ovat yhtä lailla osallsisa Pyhän Hengen tuomasta elämästä. Oksa voi olla kuivat tai tuore, mutta ihmisen ihonvärillä ei ole tekemistä. Jeesuksen viiniköynnöksessä olemme tasa-arvoisia.

Maailman yksi tunnetuin ikoni kertoo samaa asiaa. Ikoni on Andrei Rublevin maalaama. Pyhä kolminaisuus. Kuva-aihe tulee siitä, kun kolme enkeliä vieraili Aabrahamin luona. Enkelit istuvat pöydän äärellä kevyesti kumartuneena toisiaan kohtaan. Saara oli valmistanut heille aterian. Pöytä on nelikulmainen, Kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat sen kolmella reunalla. Yksi pöydän reuna on avoin, se mikä on katsojaan päin. Siinä on samalla kutsu tulla yhteyteen; ei vain pöytäseuraksi vaan osaksi siitä elämästä, kauneudesta ja harmoniasta, mikä Jumalassa itsessään on.

Ehtoollisella tuo yhteys toteutuu täydellisimmin täällä maan päällä. Mutta odotamme Harjavallassa vielä rajoitusten poistuvan, jotta häiriöttä voisimme osallistua pyhään ateriaan. Sitä ennen teitä ruokitaan sanalla, joka myös ravitsee meitä ja puhdistaa meitä.

Konfirmaatiosaarna -Kolminaisuuden päivänä 19.6.2011

Jeesus sanoo:    ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Joh. 15: 1-10

Raamattu on Suuri kertomus. Koko kristinusko on suuri kertomus Jumalan rakkaudesta. Siitä kuinka hän rakkaudestaan luo maailman, antaa elämän ja puhaltaa ihmiseen henkensä, jotta hän säteilisi omalla paikallaan Jumalan kirkkautta.

Tämän päivän evankeliumissa taivaan Isä kuvataan puutarhurina, hän  oli sitä myös luomisessa. Hän oli paratiisin puutarhan hoitaja. Hänen puutarhaansa kuului niin kivet, kasvit, kuin kaikki eläimet ja ihmiset. Mutta ihminen, Adam ei suostunut jäämään puutarhan puiden varjoon, yhdeksi osaksi puutarhan kauneutta. Hän halusi jotakin enemmän. Hän halusi ottaa elämänsä ja kohtalonsa kokonaan omiin käsiinsä.

Niinpä hän söi hyvän- ja pahantiedon puusta ja sai kaipaamaansa itsenäisyyttä, mutta menetti samalla jotakin hyvin tärkeää. Hän menetti viattomuutensa, (puhtaan omantuntonsa) ja sen seurauksena taivaan ovet sulkeutuivat ja ihminen joutui ulkopuolelle. Paratiisin puutarhan sijaan ihminen katsoi nyt erämaata ja alkoi muuttaa sitä kovalla työllä puutarhaksi, joka tuottaa hänelle satoa.

Kristinusko kertoo suuren tarinan Jumalan rakkaudesta, joka etsii ihmistä silloinkin kun tämä on kääntänyt selkänsä Jumalalle, valinnut oman tiensä – Jumala rakkaudessaan haluaa ihmisen mukaan osaksi tätä suurta tarinaa. – hän tulee etsimään ihmistä. Sillä ihmisten kasvattama puutarha ei tuota sellaista hedelmää, joka palauttaisi viattomuuden ja avaisi paratiisin ovet.

Päivän evankeliumi palauttaa meidät puutarhaan tai viinitarhaan. Paratiisi on laskeutunut luoksemme Jeesuksessa.

Isä on viljelijä – Jeesus on maan päälle tullut viiniköynnökseksi. Tuon viiniköynnöksen muodostaa, seurakunta, häneen uskovat. Jumalan Pyhän Hengen työtä on köynnöksen kasvaminen, elossa pysyminen ja hedelmän tuottaminen.

Evankeliumin luetussa kohdassa on yksi sana, joka toistetaan 12 kertaa. Huomasitko mikä sana se oli. Se oli teonsana: pysykää. Tuo yksi sana esiintyy eri muodoissa nuo 12 kertaa seitsemässä jakeessa: pysykää minussa, pysykää viinipuussa, pysykää rakkaudessani, jos sanani pysyvät teissä

Pysykää minussa – tämä kehotus on evankeliumin avainsana. Pysyminen ei edellytä omia ponnisteluita. Se on vähän sama kuin pysykää liikkuvassa laivassa, autossa, lentokoneessa. Kuka haluaa hypätä pois. Lentokoneessa pysyminen ei ole vaikeaa, koska vaihtoehto on järjetön. Tällaistako on evankeliumin kuvaama pysyminen: oksan pysyminen puussa. Pysyminen voi olla muutakin: pysykää nahoissanne, housuissanne, pysykää paikoillanne. Paikallaan pysyminen ei tunnu hienolta kehotukselta. Siinä ei ole äksöniä. Tuulikarissakin sanoimme selvästi ohjeita yhteiseen leirielämään: Pysykä leirialueella ja yöllä pysykää mökeissänne ja pysykää hiljaa. Nämä tunnetusti on leirillä vaikeaksi koettu noudattaa. Vaikka se oli välillä vaikeaa, haavereita ei sattunut. Paikallaan pysyminen tuntuu tyhmältä, lähes elämän hiipumiselta.

Pysyminen viiniköynnöksessä ei merkitse elämän sammumista tai vääränlaista paikalleen jäämistä, sillä vain näin elämä virtaa viiniköynnöksen oksissa – pysyminen on edellytys elämälle: pysykää lähteellä, pysykää kulolla, pysykää valossa.

Pysykää minussa – ei ole jämähtämistä paikalleen. Se on jatkuvaa muutosta ja kasvamista omaksi syväksi itsekseen, johon kuuluu Jumalan kuvan kirkastuminen meissä. Puutarhuri tekee työtä ja puhdistaa oksia. Irrottautuminen Jumalasta ei ole kasvamista omaksi itseksi vaan joksikin toiseksi. Se merkitsee elämän kuivumista. Vieraat voimat ohjaavat elämän suuntaa ja kasvua.

Paratiisissa oli yksi käsky – pysykää loitolla hyvän ja pahan tiedon puusta. Meitä pyydetään pysymään oksina viiniköynnöksessä. Ongelma on siinä, että me emme pysy. Sama ristiriita on aina meitä vaivaamassa kuin ensimmäisiä ihmisiä Adamia ja Eevaa – luotu osa ei riitä. Meitä kiusaa halu olla enemmän.

Minkälainen kokemus on olla oksa puussa? Se ei tyydytä kaikkia. Monet oksat haluavat olla jotakin enemmän, jotakin itsenäistä ja erilaista, jotakin sellaista, mikä ei ole vain osa suuremmassa kokonaisuudessa. He haluavat olla oma tarkoituksensa, oma kokonaisuutensa. – jotakin jännittävämpää – oma viiniköynnöksensä ja kasvaa omaa hedelmää itsellensä eikä jollekin toiselle.

Viinipuun oksaksi suostuminen ei ole houkuttelevaa. Haluaisimme että juuri meidän oksamme huomattaisiin, että juuri meidän kasvattamamme hedelmä todettaisiin kaikkein pulleimmaksi ja täydellisimmäksi. Yksilöllisyys on ajallemme tärkeää. Miten voi välttyä siltä ajatukselta, että oksana on vain osa massaa? Se kuulostaa samalta kuin ehdotus: Tule yhdeksi neulaseksi muurahaiskekoon tai pisaraksi mereen. Miten yksilöllisyyteni pääsee siinä esille? Miten minut huomataan?

Jumala tuntee jokaisen meistä nimeltä. Jumala tuntee jokaisen yksilölliset piirteet, ominaisuudet. Mutta suurin syy tulla osaksi viiniköynnöstä on siinä, että silloin ihminen pääsee kiinni siihen lähteeseen, mistä luovuus pulppuaa – ollessaan yhteydessä tosi viinipuuhun. Me emme ole mitään irrallisina ja kuivina oksina. Oksan kuivuessa myös luovuus kuihtuu.

Mutta oman yksilöllisyytemme paisuttaminen ei ole päämäärä. Se on enemmänkin ongelma. Nuorilla ihmisillä yksilöllisyys on vasta löydetty asia ja on toki tärkeä sen antaa kasvaa. Jumala haluaa myös, että opimme katsomaan itseämme suurempia asioita.

Kukaan ei yksin saa mitään aikaan. Oksa on se kohta johon hedelmä kasvaa. Mutta ei se yksin ole oksan ansiota. Siihen tarvitaan koko köynnöstä juurineen ja hyvät kasvuolosuhteet: valoa, lämpöä, vettä, ravintoa. Haluaisimme olla riippumattomia köynnöksestä ja kerätä kunnian itsellemme. Oksa ei pysty tuottamaan hedelmää, jos se ei pysy puussa. Irralliseen oksaan ei kasva hedelmiä.

PYSYKÄÄ – on hyvä ohje nuorille tänään. Konfirmaatiosta alkaen te tulette hengellisesti itsenäiseksi. Vanhemmat ja kummit eivät enää voi pitää teitä kiinni. Kun he ovat tänään siunaamassa teitä, he lähettävät myös matkaan luottaen siihen, että nearvot ja elämänohjeet, jotka te olette matkallenne saaneet, kantavat teitä. Tänään konfirmaatiossa palautetaan mieliin se sitoumus ja liitto, jonka Jumala on tehnyt kanssanne kasteessa. Siksi tuo Jeesuksen kehotus on entistä tärkeämpi juuri tänään: pysykää minussa.

Pysyminen elämänyhteydessä Jumalaan merkitsee sitä, että neljä asiaa pysyvät voimassa: rukous, Jumalan sanan kuuleminen, sesurakuntayhteys sekä ehtoollisen sakramentti. Nämä olivat ne neljä tuolinjalkaa josta teille myös opetettiin.

 

Pyhän Kolminaisuuden päivä 22.5.2005 Harjavallan kirkossa

Joh. 15: 1-10
Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

Tänään on pyhän Kolminaisuuden päivä. Sanalla kolminaisuus tai kolmiyhteinen viitataan kristilliseen käsitykseen Jumalasta. Kyseistä sanaa ei kannata etsiä Raamatusta. Sitä ei siellä ole. Tuo vaikeatajuinen sana on teologien pitkän pohdinnan tulos. Se ei ole jokin heidän keksintönsä. Kirkko on päätynyt Raamattua lukemalla tähän käsitykseen. Jumala on yksi. Ei ole muuta Jumalaa kuin Raamatussa ilmoitettu Jumala. Mutta samalla kirkko opettaa, että Jumala lähestyy meitä kolmen persoonan kautta. Persoonat ovat erillisiä, mutta ilman, että olisi kolme Jumalaa.

Kuitenkin evankeliumit eivät pohdi jumalallisten persoonien suhdetta. Jumalan olemuksesta ei tehdä ongelmaa – vielä vähemmän pohditaan sitä, onko Jumala ylipäätänsä olemassa. Jeesus ei milloinkaan ole ollut kiinnostunut esittämään teoreettisia käsityksiä tai määritelmiä Jumalasta. Jeesus ei puhu niinkään paljon erittelevälle älyllemme, vaan tuntevalle ja tahtovalle sydämellemme. Häntä kiinnostaa vain se, että ihminen säilyttää elämänyhteyden Jumalaan. Sitä hän tämän päivän evankeliumissa lähdetään hakemaan.

Kun Jeesus puhuu viiniköynnöksestä, näky on tuttu kaikille kuulijoille ja samoin siihen liittyvä työ. Vertauskuvanakin puhe viiniköynnöksestä on tuttu jo Vanhasta testamentista (Jer 2:21, Ps 80:15-16), jossa sillä tarkoitetaan Jumalan erityisessä hoidossa olevaa Israelin kansaa. Mutta kun Jeesus esittelee itsensä todellisena viinipuuna, se merkitsee sitä, aika on muuttunut. Pelkkä kansalaisuus ei tee kenestäkään köynnöksen oksaa. Suhde Jeesukseen on ratkaiseva. Vain yhdistyneenä Jeesukseen ihminen on osa viiniköynnöstä.

Jeesus esittää Isänä maanviljelijänä. Hänellä on viiniköynnös, jota hän hoitaa. Viinipuu ei ole hänelle yhdentekevä. Viinipuu ei ole myöskään vain koriste, vaan puu tuottaa hedelmää. Viinitarhuri haluaa, että se tuottaisi hyvin. Hänen hoitotoimenpiteensä tähtäävät parempaan tuotantoon. Hän haluaa pitää viinipuunsa tuoreena ja kasvukykyisenä. Se merkitsee kuiville oksille karsimista. Mutta hedelmää tuottavatkin oksat saavat osansa. Niitä puhdistetaan.

Jeesus sanoo itse olevansa tuo puu ja meidän olevan sen oksat. Viiniköynnös on samalla kuva kirkosta – ei rakennuksesta tai instituutiosta, vaan siitä yhteisöstä, joka elää uskon ja luottamuksen yhteydessä Jeesukseen. Kun opetuslapset saivat Helluntaina Pyhän Hengen he tulivat osaksi tosi viinipuuta ja jumalallinen elämä virtasi heihin.

Meillä viinipuun oksilla, kirkon jäsenillä on taipumus jämähtää paikalleen. Toivomme, ettei mitään muutosta tapahtuisi. Mutta viinipuussa, mikään oksa ei näytä jäävän ennalleen – mikään oksa ei jää vaille hoitotoimenpiteitä.

Nähdäkseni meillä oksan katkaisemisen uhan ohella on erityisesti kaksi ongelmaa. Toinen koskee yksilöllisyyttämme ja toinen salaista rakkaussuhdettamme maailmaan.

Viinipuun oksaksi suostuminen ei ole houkuttelevaa. Haluaisimme että juuri meidän oksamme huomattaisiin, että juuri meidän kasvattamamme hedelmä todettaisiin kaikkein pulleimmaksi ja täydellisimmäksi. Yksilöllisyys on ajallemme tärkeää. Miten voi välttyä siltä ajatukselta, että on vain osa massaa?

Miten aikamme ihminen kiinnostuu tarjouksesta: tule oksaksi viiniköynnökseen. Se kuulostaa samalta kuin ehdotus: Tule yhdeksi neulaseksi muurahaiskekoon tai pisaraksi mereen. Miten yksilöllisyyteni pääsee siinä esille? Miten minut huomataan?

Jumala tuntee jokaisen meistä nimeltä. Jumala tuntee jokaisen yksilölliset piirteet, ominaisuudet. Mutta suurin syy tulla osaksi viiniköynnöstä on siinä, että silloin ihminen pääsee kiinni siihen lähteeseen, mistä luovuus pulppuaa – ollessaan yhteydessä tosi viinipuuhun. Me emme ole mitään irrallisina ja kuivina oksina. Oksan kuivuessa myös luovuus kuihtuu.

Mutta oman yksilöllisyytemme paisuttaminen ei ole päämäärä. Se on enemmänkin ongelma. Jumala haluaa myös, että opimme katsomaan itseämme suurempia asioita.

Kukaan ei yksin saa mitään aikaan. Oksa on se kohta johon hedelmä kasvaa. Mutta ei se yksin ole oksan ansiota. Siihen tarvitaan koko köynnöstä juurineen ja hyvät kasvuolosuhteet: valoa, lämpöä, vettä, ravintoa. Haluaisimme olla riippumattomia köynnöksestä ja kerätä kunnian itsellemme. Oksa ei pysty tuottamaan hedelmää, jos se ei pysy puussa. Irralliseen oksaan ei kasva hedelmiä.

Toinen ongelmamme koskee oksien puhdistamista? Jostakin syystä meitä puhdistaminen pelottaa. Yhtä hyvin kuin pelkäämme kirurgin veistä, pelkäämme puutarhurin oksasaksia. Mitä puutarhurin hoito meidän elämässämme tarkoittaa? Mitä meidän elämässä pitäisi puhdistaa. Me mieluusti haluaisimme väistää tuon puhdistavan kosketuksen. Mutta oksa alkaa kuivettumaan juuri siten, jos se väistää puutarhurin hoidon. Se taas koituu oksalle ennen pitkää kohtalokkaaksi.

Puutarhuri karsii liikoja versoja oksasta, jotta oksa tuottaisi runsaamman sadon. Meillä on salainen toivomus kantaa hedelmää myös maailmalle eikä vain Jumalalle. Meillä on siteitä maailman, joiden emme toivo katkeavan – vaikka ne estävät oikean hedelmän kasvua. Kasvatamme jonkinlaista loista tajuamatta, että loinen onkin meidän vihollisemme, joka tuhoaa meidät. parannusta vaativat asiat eivät ole niinkään sellaisia, että juomme liikaa kahvia ja pullan kanssa, vaan enemmänkin sitä, että kasvatamme oksistossamme katkeruutta ja vihaa.

Mitä olisi siis tehtävä? Suostuttava puhdistettavaksi. Miten Jumala puhdistaa. Jumala puhdistaa sanallaan. Jeesus sanoo, pysykää hänessä. Pysyminen Jeesuksessa on pysymistä hänen sanassaan. Se on sitä, että suostumme Jumalan sanan arvioitavaksi ja sen hoidettavaksi. Elämämme tulee sanan valoon niin, ettemme kätke mitään tai kätkeydy lehtien peittoon.

Sana antaa meille kasvusuunnan. Se kehottaa parannukseen ja muutokseen, mutta se myös tuo armon ja anteeksiantamuksen.

Vaikka uhka oksan karsimisesta on todellinen. Tällaista leikkausta ei tapahdu kuitenkaan vahingossa. Pyhä Henki muistuttaa meitä, jos kasvamme vain jäkälää. Anna Isän hoitaa viiniköynnöstään, sen oksia, sinua sillä viiniköynnös on loppujen lopuksi hänen. Se on taivaallinen istutus ja hedelmänä on lopulta katoamaton elämä.

 

Koululaisjumalanpalvelus – Joh 15:1-10 –  2002

Rekvisiittana: punainen pullea omena

1:”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. 2:Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. 3:Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. 4:Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. 5:”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. 6:Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. 7:”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. 8:Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. 9:Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. 10:Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Eräänä alkusyksyn päivänä toisella luokalla ollut Liisa huusi isän mummolan puutarhaan katsomaan kaunista omenaa, joka keinui puussa punaposkisena. Puun muissa oksissa hedelmät eivät olleet vielä kehittyneet, vaan ne olivat vihreitä ja kovia. Juuri sellaisia, joista mummo oli sanonut, ettei niitä saa vielä syödä tai tulee maha kipeäksi. Liisan kuitenkin teki mieli saada maistaa edes yhtä omenaa. Voitte arvata, että Liisa oli onnellinen huomatessaan yhden kypsän hedelmän omenapuussa.

Liisa huusi isäänsä katsomaan: ”Täällä on yksi kypsä omena. Saanhan minä syödä sen” Liisa sanoi. ”Katsotaanpa”, sanoi isä ja pudotti omenan kepillä maahan. Hän halkaisi sen taskuveitsellään. ”Arvasinhan”, isä murahti ”tämä on aivan madonsyömä”. Liisakin sai katsoa. Omenan sisus oli täynnä toukan käytäviä. Halu syödä omenoita katosi samantien. ”Mutta syksyllä saadaan paljon ihan hyviä ja makeita omenoita”, sanoi isä.

Omenapuut taitavat olla suomalaisille vähän tutumpia hedelmäpuita kuin evankeliumissa mainittu viiniköynnös. Olemme varmasti kaikki nähneet jo omenapuita täydessä kukassaan. Kesän jälkeen syksyllä omenapuiden oksilla pullottavat kauniit hedelmät.

Jotta hyvä omenasato saataisiin, täytyy puutarhan hoitajan nähdä omenapuistaan vähän vaivaa. Välillä hän lannoittaa maata ja välillä hän leikkaa oksia. Hoidotta jääneet puut eivät tuota paljon hedelmää. Leikkaamalla omenapuita saadaan enemmän hedelmiä ja puu pysyy paremmin terveenä, koska hoidettu puu saa lehtiinsä enemmän valoa kuin tiheänä ja villinä kasvava puu.

Koulu on myös suuri viljelysmaa tai puutarha. Siellä ei viljellä vehnää eikä viinirypäleitä. Siellä viljellään kirjaimia ja numeroita, tietoa, ymmärrystä, oivalluksia ja erilaisia käden taitoja.

Oppilaat ovat näitä omenapuun oksia, missä hyvällä hoidolla saadaan kasvua aikaan. Opettajat ovat tämän puutarhan hoitajia. He tekevät työtä puutarhassa, jotta hedelmiä syntyisi. He hoitavat omenapuita, eli oppilaita niin, että jokainen oksa saisi paljon valoa.

Tietojen ja taitojen kehittyminen on hedelmän kypsymistä. Kun ensimmäisellä luokalla on opittu aakkoset ja lukemisen taito. Silloin on kehittynyt koulun viljelysmaalla erittäin hieno ja kaunis hedelmä. Kun oivaltaa matematiikassa kertolaskun ja jakolaskun periaatteet, jälleen hieno hedelmä on kehittynyt. Näistä taidoista koululainen saa olla iloinen.

Mutta oksia pitää puhdistaa ja karsia, jotta ne tuottaisivat lisää ja parempia hedelmiä. Jos luokkahuoneessa on jossakin nurkkauksessa aina hälinää ja supatusta, silloin oppilaat eivät keskity opetettavaan asiaan vaan aivan muuhun. Se on kuin liian tiheä oksasto, johon tiedon ja oivalluksen hedelmää ei pääse syntymään. Opettaja joutuu puuttumaan tilanteeseen. Muuttamalla istumajärjestystä opettaja saa tilanteen paremmaksi. Puutarhurin sakset ovat käyneet ja kaikki oksat saavat jälleen runsaasti valoa.

Omalta kouluajalta muistan, että pientä kilpailua oli siitä kuka menestyi koulussa parhaiten. Oksat katselevat toisiaan ja kukin koittaa saada komeita hedelmiä aikaan. Luokan parhaat kilpailivat keskenään parhaista numeroista. Muut kilpailivat sitten niistä muista numeroista.

A) Joskus yrittäminen on kovaa ja hyvään tulokseen yritetään vähän toistenkin kustannuksella. Silloin käy helposti niin kuin tarinan punaposkisella omenalla. Se on ulkoapäin kauniin näköinen, mutta paljastuu sisältä pilaantuneeksi. Epärehellisin keinoin saavutettu menestys näkyy ehkä ulkokuoressa, mutta jos todellista oppimista ei ole tapahtunut, hedelmän sisin on pilaantunut. Kaikki todellinen kasvu ottaa aikansa. Sitä ei voi liikaa jouduttaa. Epärehelliset keinot eivät auta kasvua vaan päinvastoin turmelevat hedelmän.

B) Toinenkin vaara oksalla on olemassa. Joskus käy niin, että joku oksista turhautuu jatkuvaan kilpailuun. Tämä oksa häiritsee oppitunneilla ja joskus jää tahallisesti kokonaan tunneilta pois. Vaarana on, että oksa kuivuu ja irtoaa puusta. Se on pahinta mitä oksalle voi tapahtua. Surullista tässä on se, että oksa itse ei aina tajua vaaraa, mihin se itsensä asettaa.

Mutta tänään ei oksia karsita eikä puhdisteta. Tänään vain katsellaan minkälaista satoa, minkälaista hedelmää kasvun ja kasvatuksen kouluvuosi on tuottanut. Omena otetaan käsiin tarkasteltavaksi. Jos hedelmä halkaistaisiin ja katsottaisiin sen sisälle, minkälainen olisi sinun hedelmäsi sisus? Ei aina opettajakaan tiedä miltä omenan sisus näyttää.

Jeesus puhuu toisenlaisesta puutarhurista, taivaallisesta Isästä. Hän kasvattaa meitä iankaikkista elämää varten. Hän myös tietää ja tuntee kaiken omista hedelmäpuistaan.

Hän tuntee tarkoin hedelmän sisuksen. Hän näkee ja tietää sen, mitä opettajan silmä ei näe. Me saatamme tuntea ja tunnustaa, että jokin madonreikä meidänkin hedelmässämme on. Hedelmä ei ehkä ole ihan niin hyvä miltä se näyttää.

Jumalalla on kuitenkin keino tehdä hedelmästä hyvä ja maukas, mutta vain siten että omena pysyy puussa.

Siksi on tärkeää pysyä kesälomallakin Jeesuksen lähellä.

jumalanpalveluksen jälkeen söin havaintovälineeni

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s