Helluntai

Helluntai 2021 – uusi minuus, uusi tulevaisuus

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.” Ap. t. 2:1–13

Evankeliumi

Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
    Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” Joh. 3:16–21

Olen viime päivinä lukenut erästä kirjaa, jossa ihmistä autetaan myönteiseen muutokseen elämässä. Kokonaisvaltaiset muutokset ovat usein vaikeita. Ihmiset palaavat nopeasti toistamaan vanhaa mallia. Hän sanoi yhden merkittävän syyn muutoksen vaikeuteen. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että nämä ihmiset kantavat menneisyyttä mukanaan, mikä ohjaa heitä toimimaan niin kuin aina ennenkin – mukana kulkevasta menneisyydestä käsin nousee samat tunteet ja samat tavat toimia tunteen mukana. Siitä olisi irtauduttava, katkaistava epäterve suhde menneisyyteen, ja niin luotava itsensä uudelleen.  Hän käytti tätä sanaa: luotava itsensä uudelleen. Uudesta minuudesta käsin vanhat siteet eivät pääse hallitsemaan ja vetämään sinua takaisin vanhaan.

Henkilöllä voi olla takanaan vaikea ihmissuhde. Niitä voi olla useampi. Hän miettii, miksi hän toistaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen. Hän rakastuu henkilöön, joka ei lopulta arvosta häntä vaan käyttää hyväksi. Miksi? Koska hän kantaa historiaa mukanaan. Myös niihin liittyviä tunteita ja toimintamalleja, ne aktivoituvat entisenlaisina ja johtavat samaan lopputulokseen. Hänen täytyisi irrottaa itsensä siitä menneisyydestä, mikä saa hänet toimimaan haitallisella tavalla. Hän saisi uuden tulevaisuuden, mikä ei olisi kytkeytyneenä menneisyyteen.

Hänen kumppanin valintansa toistuu sisäisen psykologisen mallin mukaan, mikä toistaa vanhaa kaavaa. Hän viestii itsestään vanhan toimintatapansa mukaan. Ellei hän ikään kuin luo itseään uudelleen ja katkaise sidettä vanhaan, hän on tuomittu toistamaan vanhaa.

Lukiessani kirjaa, en voinut olla huomaamatta yhteneväisyyksiä kristityn elämään. Kristitty on Jumalan Hengen kautta uudestisyntynyt. Jumalan armo ja anteeksiantamus on leikannut hänet irti huonosta menneisyydestä. Hän ei ole sidottu toistamaan menneisyytensä virheitä. Hänellä on uusi tulevaisuus, uusi minuus. Hän on uusi luomus Jumalassa ja Kristuksessa.

Langennut ihminen on karkotettu paratiisista. Meidän onnemme ja päämäärämme on päästä Jumalan luo, taivaalliseen kotiin. Mutta synti estää meitä tavoittamasta päämäärää. Emme pääse siitä irti. Se pitää meidät kiinni vanhassa. Vasta Jeesuksessa tapahtunut sovitus ja Pyhän Hengen saaminen muuttivat tilanteen. Ne tekivät mahdollisuuden osallisuudesta iankaikkiseen elämään.

Mutta Pyhästä Hengestä ja uudesta minuudesta huolimatta lankeamme ja taistelemme vanhojen ongelmien kanssa. Se johtuu ehkä siitä, että olemme vain jotenkin pinnallisesti antautuneet tähän muutokseen, minkä Pyhä Henki mahdollistaa. Jumala haluaisi antaa meille enemmän, mutta me emme kykene ottamaan vastaan, koska reppumme on täynnä vanhasta roinasta. Me olemme eläneet enemmän vanhan ihmisen elämää astumatta kunnolla uuteen. Kuljetamme vanhaa minuuttamme mukanamme vahvemmin kuin olisi tarpeen.

Luterilaisen opetuksen mukaan näin tulee jossakin määrin tapahtumaan hautaan asti. Elämä on taistelua näiden kahden välillä: uuden minuuden ja vanhan minuuden kanssa. Vanha minä himoitsee maailmaa ja maailmassa menestymistä. Uusi katsoo maailmaa Pyhän Hengen avaamin silmin. Emme pääse vanhasta irti kokonaan, mutta saako uusi kasvaa meissä riittävästi?

Olisi kysyttävä itseltään, olenko tietoisesti, koko sydämellä ollut Jumalan edessä. Olenko oikeasti nähnyt itseni, kun pyydän syntejäni anteeksi. Onko siitä tullut mekaanista. Onko minulla sydän, joka haluaa toimia Jumalan tahdon mukaan, kuten Paavali sanoo:

teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

… Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. 

Jeesuksen opetuslapset saivat helluntaina Pyhän Hengen. Jumala itse asettui henkensä kautta heihin asumaan – jotta se, mikä on vanhaa ja pitää heidät kytkettynä kahleisiin tässä maailmassa, väistyisi syrjään. He saisivat sisimpäänsä uuden minuuden, joka sitoo heidät taivaalliseen.

He olivat kolme vuotta kulkeneet Jeesuksen kanssa. Kolme vuotta olivat irrottaneet heitä menneestä, perinteisestä tavasta tulkita omaa historiaa ja kansakunnan historia ja nähdä tulevaisuus. Pyhän Hengen saatuaan heidät kiinnitettiin uuteen. Se oli vahva kokemus ja tapahtuma. Synnin tuoma hajanaisuus ja kielten sekamelska vaihtuivat yhteyteen.  – Eilen koettiin euroviisujen kautta jonkinlaista koko Euroopan kokousta yhteyttä. Eri maat ja niiden kielet tulevat nähtyä. Mutta Pyhän Hengen luoma yhteys ja uusi todellisuus ovat jotakin paljon enemmän. Ne irrottavat meidät pimeydestä ja kiinnittävät valoon. Ne yhdistävät meidät Jumalan kansaksi.

Kun sinut kastettiin Jeesuksen opetuslapseksi, myös sinä sait luvatun Pyhän Hengen. Henki vaikuttaa sinussa uskoa ja uutta elämää.

Meillä kristittyinä on ainutlaatuinen lahja ja mahdollisuus jumalanpalveluksissa toimia yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa. Synninpäästö irrottaa meitä haitallisesta menneisyydestä ja ehtoollinen liittää uuteen tulevaisuuteen. Se on pieni välähdys juhla-ateriasta, johon meidät taivaassa on kutsuttu. Osallistuminen messuun on siksi hyvä tapa irrottautua menneisyyden painolastista ja kiinnittyä rohkeampaan, valoisampaan tulevaisuuteen.

Arkkipiispa Tapio Luomakin muistutti meitä kristityn elämästä tässä muutoksessa vanhasta uuteen. Hän muistutti kuulijoita siitä; että emme jaksa ilman häntä, jolta olemme tehtävän saaneet. Me emme ole yksin. Kysymys muutoksessa parempaan ei ole meidän voimistamme. Jumala on meidän kanssamme. Hän on sinun kanssasi. Unohdamme tämän helposti.

Saarnan päätteeksi pyydän sinua yhdellä pienellä asialla liittymään muutokseen valoa kohti. Se ei ole vaikeaa. Se voi päinvastoin olla hieno muistutus siitä kuka sinä oikeasti olet.

Siksi tee itsellesi kaunis aamu. Muista liittää jokaiseen aamurukoukseen mukaan yksi kiitos: ”Kiitos, että olet luonut minut.” Usko myös tämä rukouksesi. Sinä olet arvokas, sinä olet Jumalan Pyhän Hengen asuinsija. Sano näin joka aamu. Sen ei tarvitse pitää sisällään, mitään muuta kuin ilon siitä, että olet olemassa. Anna ilon kasvaa. Anna sen ilon kiinnittää sinua vahvemmin siihen tulevaisuuteen, johon sinut on luotu.

Helluntai – öljylampun henki

Jeesus sanoi Nikodemokselle:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”Joh. 3: 16-21

Apostolien teot kuvaavat Helluntain tapahtuman. Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä toteutui. Hetki, jossa opetuslapset saivat Pyhän Hengen, avasi kokonaan uuden aikakauden maailman historiassa. Siihen päättyi viimeistään vanhan liiton aika ja alkoi kirkon aika. Lakiliitto vaihtui armoliittoon. Jumalan kansa ei ollut enää vain se, joka on sukuluettelon mukaan Aabrahamin jälkeläinen, vaan jokainen jolla on Aabrahamin usko (Gal 3:7); jokainen jolla on opetuslasten tavoin Pyhä Henki. He muodostavat uuden Jumalan kansan – kirkon.

Vanha liitto murtui Jeesuksen toiminnan kautta. Uuden liiton asetussanat lausuttiin kiirastorstaina. Sanat kuulemme jokaisessa messussa Jeesuksen ehtoollisen asettamisen yhteydessä: ”Ottakaa ja juokaa tästä te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Jokainen ehtoollinen näin ollen on uuden liiton ateria. Ja sinä, joka siihen osallistut, olet uuden liiton kansalainen. Uuden liiton keskeisin eroavuus on siinä, että liiton jäsenillä asuu sisimmässä Jumalan Pyhä Henki. Jumalan Henki ei ole enää vain joidenkin harvojen etuoikeus. Se kuuluu kaikille niille, jotka on otettu liittoon Jumalan kanssa.

Opetuslapset saivat Hengen helluntaina. Mutta sen jälkeen, opetuslasten työn tuloksena uuteen liittoon astuttiin kasteen kautta – Jeesus ei kastanut omia oppilaitaan muulla tavalla – helluntai oli heidän kastepäivänsä. Siksi pääsiäisen ohjella juuri helluntai oli toinen suosittu kastepäivä. Se on omakohtainen helluntai. Se mitä opetuslapsille tapahtui helluntaina tapahtui sinulle kasteessa – sait Pyhän Hengen. Mutta helluntaita edeltää Jeesuksen veren vuotaminen. Helluntaita ei olisi voinut olla ilman sitä. Ne kuuluvat yhteen. – Seuraavaksi kerron miten.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan kuinka Jumala loi ihmisen maan aineksista ja puhalsi tämän sieraimiin elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli tuntemamme elävä ja ajatteleva olento.

Siksi ihmisestä sanotaankin usein, että hän on kuin saviastia, joka on tarkoitettu Jumalan käyttöön. Ihminen on kuin pieni savesta tehty öljylamppu. Minulla on tässä kädessäni sellainen. Tämä on vähän pienen kaarnaveneen näköinen. Mutta tämä on savesta ja tämä on ontto.

– Tässä öljylampussa on kaksi aukkoa. Isommasta aukosta lisätään lamppuun sisälle öljyä. Ja pienemmästä aukosta lähtee paksu lanka sisälle säiliöön.

Tällaisia lamppuja ei paljon enää käytetä, kun meillä on sähköllä toimivat valaisimet. Periaate öljylampussa on sama kuin kynttilässä: Kynttilässä palavana aineena on steariini, öljylampussa palavana aineena on öljy. Koska se on nestemäistä, astia tarvitaan pitämään öljy tallella.
Niin öljylamppu kuin kynttiläkin tarvitsee lisäksi sydänlangan, jonka päässä liekki palaa. Öljylampussa on kuten sanoin paksu lanka. Lanka on imenyt itseensä öljyä täyteen ja on öljystä ihan märkä. Kun lamppu sytytetään, tähän langan päähän tulee pieni liekki. Öljy palaa langassa.

Ajattelin siis meitä ihmisiä saviastioiksi. Savesta tehdyiksi öljylampuiksi, joiden olisi määrä tuoda valoa maailmaan. Se loistaa sitä valoa ja totuutta, joka tulee Jumalan luota, yhteydestä Jumalaan.

Mutta lamppumme ei ole kunnossa. Se on särkynyt ja öljy valunut maahan ja lanka kuivunut. Olemme siis särkyneitä saviastioita. Mikään liekkikään ei voi siksi meissä palaa – ei ole öljyä. Synti on särkenyt astian. Astia on tehtävä ehjäksi, jotta se saadaan toimivaksi.

Jeesuksen oppilaatkin olivat kukin tahollaan särkyneet. He olivat paenneet kun Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin. He olivat piilossa lukittujen ovien takana ja pelkäsivät. Heidän uskonsa oli heiveröistä ja rohkeus poissa. He olivat sillä tavoin särkyneitä.

Mutta Jumala haluaa tehdä särkyneestä ehjän. Hän kokoaa palaset yhteen ja puhaltaa sen jumalallisella henkäyksellään ehyeksi, jotta sinne voisi jälleen kaataa öljyä ja siihen saisi kauniin liekin palamaan. Jeesuksen ristinkuolema on paikka jossa meidät korjataan. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Päivän evankeliumi sanoo saman asian tuttua tutummalla tavalla. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoa poikansa. – Hän antoi Poikansa uhrikuolemaan, jotta me pelastuisimme. Hän olisi voinut lähettää Poikansa tuomitsemaan maailman, mutta hän lähetti Jeesuksen pelastamaan meidät: Tekemään meidät synnissä särkyneet ehjäksi – oman särkymisensä kautta. Juuri tämän tähden pitkäperjantai on ennen helluntaita.

Kun särkyneet saviastiat tehtiin ehjiksi, niihin saatiin kaadettua öljyä sisälle ja lamppujen liekki nähtiin palavan. Raamatun tekstissä, joka lukupulpetilta luettiin, kerrottiin Pyhän Hengen asettuneen liekkien tavoin opetuslasten pään ylle. Tuo liekki oli kuin merkki siitä, että öljylamppu oli nyt ehjä ja paloi jälleen Hengen tulta. Pyhä Henki sai valaista heidän elämänsä ja tuoda valon myös heidän ympärilleen.

Kun mietit itseäsi ja maailmaa jossa elämme, asioiden pitäisi olla hyvin. Jeesus on korjannut särkyneen ihmisyyden. Jokainen voi olla astia joka pitää Pyhän Hengen. Jokaisessa voi palaa hengen liekki. Kuitenkin hengellisen elämän sijasta ilmenee kastetuissa kristityissä enemmän tälle vastakkaista toimintaa. Asioita jotka eivät ole hengen hedelmiä vaan lihan aikaannsannoksia. Astia on ehjä, joten öljy ei ole valunut maahan, kuitenkaan lampussa ei liekki pala.

Lamppu on sammunut, koska sitä ei ole hoidettu. Ihminen ajattelee, että minä pärjään ilman liekkiäkin. Ihminen kehittää itselleen oman elämäntarkoituksen – ei hyväksy sitä, mikä hänelle on luomisessa annettu. Sama Aadamin aikainen synti vaatii meissä tilaa.

Mikä särki Aadamin saviastian? Ylpeys. Hän ei tyytynyt olemaan savea Jumalan kädessä. Hän halusi itse muovata itsensä, mutta sai aikaan itsellensä vahingon. Hän särkyi ja se tuotti hänelle häpeän.

Lankeeminen tuottaa edelleen häpeää – vaikka emme menekään sirpaleiksi. Poliitikko oli muutama päivä sitten julkisuudessa otsikoissa lankeemuksensa tähden. Kun se tuli julki, se aiheutti niin suurta häpeää, että hänen oli jäätävä sairauslomalle. Adam meni piiloon pensaan taakse. Poliitikko meni piiloon julkisuutta. Se joka häpeää, peittää kasvonsa. Hän ei halua tulla nähdyksi.

Tänään ei välttämättä enää hävetä: vaan ihminen palaa vierasta tulta vieraasta polttoaineesta. Ehjä astia voi täyttyä myös muulla kuin Jumalan hengellä.

Me olemme saaneet Pyhän Hengen. Saimme sen siksi, että olisimme Jumalan lapsia, hänen uuden liiton kansaansa; että Hengen tuli palaisi meissä. Me olemme halvoista aineista tehty astia suurta tarkoitusta varten.

Hoida sinä lamppuasi, että se säilyisi palavana loppuun asti. Lue Raamattua, rukoile, käy ehtoollisella, hakeudu hyvään seuraan. Niin saat lamppuusi öljyä lisää ja noki ja karsta tulee huolehdittua pois, jotta liekki palaa kirkkaammin.

Et voi elää muuta kuin omasta puolestasi. Muiden puolesta voi rukoilla, jotta Jumalan alkama työ saisi heissä jatkua. Jotta he kääntyisivät uudelleen Jumalan puoleen ja löytäisivät todellisen onnensa, oman paikkansa ja tarkoituksensa.

Lamput on tehty palamaan, koirat haukkumaan ja heiluttamaan häntäänsä – mutta ihminen on tehty ylistämään Jumalaa.

Öljylampun idea vanhasta saarnasta, jonka olen pitänyt Kokemäellä 2002 (toinen vuosikerta)