Hilj tiistai

Hiljainen tiistai – Jeesusta kuulustellaann

 

Luuk 22:63-23:12

Tänään täällä on luettu kaksi Raamatun tekstiä. Psalmissa on voimakkaita kielikuvia. Tuhoutumisen ja hallinnan menettämisen tunnot ovat läsnä. Vesi ylettyy kaulaan saakka. Jalkojen alla on pohjaton lieju, josta ei voi tavoittaa lujaa maata. Tämän toivottoman tilanteen keskeltä nousee rukous: pelasta minut.

Psalmissa minua on puhutellut kuvaus ihmisestä, jolla ei ole tukevaa maata jalkojensa alla. Kun jalat irtoavat maasta, silloin ruumiin hallinta on kadotettu. Samanlaisesta tilanteesta on kysymys, kun kovassa vauhdissa auton renkaat irtoavat maasta – vaikka vain millimetrin. Silloin ei juuri mitään enää ole tehtävissä. Auto ei tottele ohjauspyörän liikkeitä. Rattia saa vääntää ja kääntää, mutta se ei auta. Auto kulkee omaan suuntaansa. Silloin toiset voimat ovat astuneet kuvaan mukaan. Pahimmillaan rysäyksen seuraukset lukevat toiset ihmiset seuraavan päivän lehdestä.

Psalmi kuvaa vesimassoja ja tulvaliejua, joka tempaa ihmisen mukaansa. Kysymys on vertauksesta. Voisi sanoa, että nämä ovat tuhon voimia. Psalmissa ihmisen tilannetta verrataan tuohon tilanteeseen, jossa hallinta on menetetty ja ihminen voi rukoilla vain Jumalaansa.

Tuhon voimat näyttäytyvät eri ihmisten elämässä erilaisina. Joku menettää työpaikkansa, toinen maineensa ja kunniansa lehdistön paljastuskirjoituksissa, kolmas menettää terveytensä, ja joku läheisensä. Yhtä kaikki – oma turvallinen ja hallittu maailma repeää ja olet sen pyörteissä.

Toinen Raamatun teksti, joka luettiin, oli evankeliumin kohta, jossa Jeesus on otettu kiinni ja hänet vietiin kuulusteltavaksi. Evankeliumi kuvaa tällaisen tuhon voimien temmellystä, jolloin mitään ei ole enää tehtävissä. Nämä tuhon voimat ovat synnin, kuoleman ja pimeyden voimia. Tuhon voimien keskellä on Jeesus. Maailman pijmeys ja pahuus on tuo upottava lieju, joka ulottuu häntä kaulaan asti. Pahuus yltyy ja syvenee aina siihen asti kunnes se kokonaan hänet hukuttaa.

Psalmi kuvasi hallinnan menettämistä. Onko evankeliumissakin kysymys siitä, että Jeesus menetti hallinnan ja otteen tapahtumien kulusta. Toisaalta Jeesus kulki tietoisesti kohti tätä hetkeä, mutta kauhistavimmaksi sen tekee juuri tuo hallinnan menetys. Kristus Jeesus elämänantajamme jäi pahan voimien heiteltäväksi. Kun temppelin henkivartiosto Getsemanessa otti Jeesuksen kiinni, siinä ei tapahtunut vain jokin viaton poliisin huostaanotto. Taustalla oli pahan musta käsi, joka tarttui saaliiseensa eikä irrottanut ennen kuin oli varmistautunut Jeesuksen tuhoutumisesta.

Miten Jeesus tässä tilanteessa toimi?

Evankeliumi luettiin kolmessa osassa. Siinä on ikään kuin kolme näytöstä, joissa jokaisessa vaihtuu näyttämö.

Ensin olemme juutalaisen lainopettajin neuvoston edessä. He kuulustelevat Jeesusta. Jeesus keskustelee heidän kanssaan tietoisena siitä, että keskustelu on hyödytön ja tulokseton. Mutta hän tekee sen kuitenkin.

Toinen näytös käydään Pilatuksen luona. Pilatusta yllytetään väärillä syytöksillä tuomitsemaan Jeesus. Pilatus kuulustelee myös Jeesusta, mutta Jeesus on entistä harvasanaisempi. Hän vastaa vain yhden kerran Pilatuksen kysymykseen.

Kolmas näytös tapahtuu Herodeksen luona. Siellä Jeesus ei puhu enää mitään. Mitä pidemmälle kuulustelu etenee, sitä vähemmän Jeesus puhuu ja lopulta hän vaikenee kokonaan. Puheet ovat pidetty ja sanat kaikki jo sanottu. Nyt on tekojen aika. Sen aika, että hän jättäytyy pahan vietäväksi. Pimeyden voimat kuljettavat häntä yhä syvemmälle eikä Jeesus puolustaudu tai vastusta.

Saman toistaa Jesajan kirjan ennustus (Jes 53:7-8)

Häntä piinattiin ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois. — kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta. Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Onko meidän Jeesuksen seuraajina pahan vallan edessä kyettävä johonkin samaan.

Siitä missään nimessä ei ole kysymys. Jeesuksen kärsimystien äärellä e olemme vain katselijoita. Meidän ei tule milloinkaan jättäytyä pahan vietäväksi. Sen on tehnyt Jeesus meidän puolestamme. Meidän on sen sijaan jätettävä itsemme Jumalan ja Kristuksen haltuun.

Evankeliumi johdattaa meidät hiljaisuuteen. Katsomaan ja kuuntelemaan Jumalan suuria tekoja. Pimeys ja syvyys, joka oli nielaisemassa meitä, on väistynyt. Tukeva ja luja maa on meidän pimeyteemme olemassa. Se on Golgatan kalliolla siellä jossa Kristus antoi henkensä syntisten tähden.

Katso myös: https://3paivana.wordpress.com/hiljainen-tiistai/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s