25. shell

Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien (2018)

Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään. Luuk. 20: 27-40

Hyvää isänpäivää jokaiselle isälle ja jokaiselle jolla on isä. Isäksi tuleminen ei ole itsestään selvää. Ainakaan tämän päivän evankeliumin mukaan. Nimittäin juuri tänään evankeliumina näyttää olevan kohta, jossa kukaan seitsemästä veljeksestä ei tullut isäksi, mikäli saddukeusten kertomaan tarinaan on uskomista. Se tuskin on historiallinen kertomus, vaan enemmän saddukeusten keksimä esimerkki, jolla uskoa kuolemanjälkeiseen elämään haluttiin tehdä naurunalaiseksi. Tuollaisiin loogisiin ongelmiin jouduttaisiin, jos kuoleman jälkeen elämä jatkuisi. Jos on ollut useamman henkilön puoliso maan päällä, niin kenen puoliso on taivaassa?

Tämä on yksi lempikohtani evankeliumeista – ei saddukeusten näennäisen nokkelan kertomuksen tähden vaan siksi, kun Jeesus hyvin yksinkertaisella tavalla osoittaa Raamatun sanoilla ytimen, mikä muilta oli jäänyt näkemättä. Jumalallinen totuus on kirkas ja selvä – niin selvä, että sen tajuttuaan täytyy sanoa itselleen: ”Olenpas minä ollut tyhmä, kun en ole tätä huomannut.” Jeesus vastauksessaan viittaa Raamatun kertomukseen, mikä oli jokaiselle kuulijalle tuttuakin tutumpi jo lapsuusvuosista – pyhäkoulu-kertomuksista. Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja sanoi. ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Tähän Jumalan puhutteluun vedoten Jeesus sanoo taivaallisesta Isästään: ”Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.” Jeesuksen vastaus on lähes tajunnan räjäyttävä kohta selityksen voimassaan. Evankeliumi jatkaakin, että kenelläkään ei ollut enää rohkeutta haastaa Jeesusta väittelyssä tai kysyä häneltä mitään. Hän pyyhki vastauksellaan pöydän kerta kaikkiaan.

Jeesus on muillakin kerroilla antanut ytimekkäitä vastauksia kyselijöille ja epäilijöille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” tai ”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee suusta ulos.” ”Se, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven” tai ”Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu.”

Evankeliumissa Jeesus opettaa ylösnousemuksesta. Saddukealaiset kielsivät ylösnousemuksen ja kuoleman jälkeisen elämän olemassaolon. Jeesus puolestaan sanoo, että Jumala on elävien Jumala, Jumalalle kaikki ovat eläviä. Jokainen ihminen, joka on kerran elänyt maan päällä, on lähtöisin Jumalan kädestä. Hänelle jokainen on edelleen elävä. Ruumiillinen kuolema on jokaisen osa jossakin vaiheessa elämän kaarta, mutta se ei sammuta kaikkea elämää. Jeesuksen sanojen mukaan Aabraham ja Iisak ja Jaakob eivät virkoa eloon vain joskus aikojen päätyttyä ylösnousemuksessa, vaan he ovat olleet eläviä kaiken aikaa. Jumalalle kaikki ovat eläviä. Millä tavalla se on mahdollista, jää vielä tietomme ulottumattomiin?

Voisi kysyä evankeliumia lukiessa, miten Israelissa juutalaisten joukossa löytyi saddukeusten kaltaisia ihmisiä, jotka eivät uskoneet tuonpuoleiseen elämään ja ylösnousemukseen, jos se on kuvattu jo pyhäkoulun kertomuksissa. Miten heiltä oli jäänyt näkemättä näin perustavanlaatuinen asia?

A – Saddukeukset olivat aikansa oppineita ja edistyksellisiä ihmisiä. He mielestään varmaan edustivat silloista nykyaikaa ja tiedettä. Pyhistä kirjoituksista he hyväksyivät vain viisi Mooseksen kirjaa (eli Tooran), eivät perinnäissääntöjä tai muita kirjoituksia, mitkä fariseuksille olivat tärkeitä. He olivat mukautuneet ajan uusiin virtauksiin ja tapoihin ja omaksuneet aikansa yleisiä mielipiteitä ja arvoja sekä uudenaikaisia tieteellisiä käsityksiä. Rikkaampana kansanosana he veljeilivät maallisten hallitsijoiden kanssa ja yrittivät turvata näin omat etunsa. Heidän näkökulmastaan fariseukset ja myös Jeesus uskoivat taruihin, joiden tukena nykyaikainen ajattelu ei ollut. Saddukealaiset eivät uskoneet yliluonnolliseen, enkeleihin eikä tuonpuoleiseen. Heille tärkeää oli menestys tässä elämässä, vain siihen he tarvitsivat elämää Mooseksen lain mukaan. Vaikka he olivat pappispuolue, he olivat melko uskonnottomia käsityksissään.

B – Mielenkiintoista on tiedostaa myös se, että he eivät vain yhtäkkiä alkaneet vastustaa joitakin hengellisiä käsityksiä. Heidän ajatuksillaan oli pidempi kehitys. Itse asiassa he olivat Saarnaajan kirjan kirjoittajan hengellisiä perillisiä. Vanhan testamentin lukukappale olikin tänään juuri Saarnaajan kirjasta. Saddukeukset ovat samalla hengellisellä ja yhteiskunnallisella jatkumolla.

Saarnaajan kirja on Raamatun tutkijoiden mukaan kirjoitettu Jerusalemissa noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hän oli omaksunut kreikkalaismielistä ajatusmaailmaa ja se näkyy selvästi hänen kirjoituksissaan. Saarnaaja ei kertaakaan puhu Jumalasta nimellä Jahve, hän puhuu kohtalosta ja yleisistä elämän laeista, elämisen viisaudesta. Hän ei viittaa Israelin kansan kertomuksiin tai patriarkkoihin. Hän puhuu lyhyestä elinajasta ja kuolemasta, joka kohtaa rikkaan ja köyhän; siksi on nautittava elämän pienistä iloista kuin tuonpuoleisuutta ei olisikaan. Tuonpuoleisen suhteen kirja on pessimistinen saddukealaisten tavoin: Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta. Saarn 9:10

Niin kuin tänä päivänä on erilaisia oppisuuntia, niitä oli myös tuolloin ja ne kiistelivät keskenään siitä, kenellä on oikeat tulkinnan avaimet. Jeesus ei jäänyt tässä keskustelussa sanattomaksi tarkkailijaksi.

Evankeliumin kuvauksessa saddukeukset yrittivät saattaa ylösnousemukseen uskovat naurunalaiseksi kertomallaan esimerkillä. He nostivat esimerkkinsä parisuhdekysymyksestä. Kenen vaimo tulevassa elämässä on nainen, joka on ollut puolisona jokaiselle seitsemälle veljelle ja jäänyt vuorollaan leskeksi. Asiat eivät ole muuttuneet kahdessa tuhannessa vuodessa paljoakaan.  Avioliittokysymykset herättivät silloinkin jo tunteita ja pohdintaa.

Jeesuksen mukaan avioliiton merkitys kuitenkin lakkaa rajan toisella puolella. Sillä ei ole jatkumoa. Jälleennäkemisestä toki puhutaan, mutta avioelämä ei jatku eikä perhedraamoja ole tiedossa. Avioliitot ja suvun jatkaminen kuuluvat vain tähän maan päälliseen elämään. Mutta iankaikkisessa elämässä ihmiset ovat enkelien kaltaisia – taivaassa ei synnytetä eikä kuolla. Omalla tavalla mielenkiintoista, että syntyminenkin kuuluu vain tälle puolen rajaa. Aika on vaihtunut ikuisuuteen, siellä ei kukaan myöskään vanhene. Kaikki aikaan sidotut asiat ovat poissa. Voisi ajatella, että ruumiillisuus kokonaisuudessaan on poissa, koska juuri sitä koskevat nuo ajan tuomat muutokset. Sen olemme jokainen kokeneet: lapsena olimme eri kokoisia ja vanhetessa muutos edelleen jatkuu. Mutta tässä kristillinen opetus on aina muistuttanut ruumiin ylösnousemuksesta. Ikuinen elämä ei jää vain ruumiittoman sielun leijailemiseksi. Sielu ja ruumis yhtyvät tavalla, mikä on meille vielä tuntematon. Paavali puhuu ylösnousemusruumiista, joka on erilainen kuin tämä nykyinen ruumiimme.

Sitä ennen on kuljettava tämä elämän matka verhon tällä puolen, jossa kello tikittää jokaiselle.

Me kuljemme inhimillisen epävarmuuden halki, me etsimme ja hapuilemme. Viime kädessä yksinkertainen uskomme on sitä, että annamme itsemme Jumalan haltuun. Muuta meillä eiole antaa, eikä mikään muu kelpaa. Luotamme siihen, että kellon pysähtyessä Jumala ottaa meidät luokseen Jeesuksen tähden siihen valtakuntaan, jonka hän on meille rakentanut.

Jumala on luonut meidät ikuisuutta varten, ei katoamaan ajan virtaan. Jeesus itse on elänyt ihmisen elämän ja esikoisena noussut kuolleista. Hän ilmestyi kuolemansa jälkeen elävänä oppilailleen sovinnon sanoma tuliaisinaan: Kuolema on voitettu, kaikki synnit on sovitettu. Meidät on tehty Jumalan lapsiksi. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on meidänkin Jumalamme. Ja elämä, minkä Jumala on meihin istuttanut, orastaa ja on nupullaan maan päällä, mutta puhkeaa kukkaan paratiisissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s