1. paast

Jeesus voittaa kiusaukset, ihminen ei (2020 – Kainin ja Abelin tarina)

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?” 1. Moos. 4: 3-10

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Matt. 16: 21-23

Tämän päivän aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Perinteiset Raamatun lukukappaleet kertovat Adamista ja Eevasta, kuinka he paratiisissa lankesivat käärmeen houkuttelemana. Toinen perinteinen kohta on Jeesus autiomaassa Saatanan kiusattavana. Paholainen yrittää juonitella Jeesuksen lankeamaan, mutta Jeesus voitti tuon henkien taistelun. Ensimmäiset ihmiset eivät pärjänneet paholaista vastaan, vaan hävisivät. Asetelma näkyy hyvin: Jeesus voittaa kiusaukset, mutta ihminen ei. Jos ihminen tietää olevansa heikko, hänen olisi hyvä rukoilla kestävyyttä ja voimaa ja korkeimman apua.

Hetki sitten lukemani evankeliumi osoittaa hyvin, miksi me lankeamme niin helposti. Paha kykenee naamioimaan hyökkäyksensä lähes täydelliseen viattomuuteen, kuten ystävän huoleen toisen hyvinvoinnista. Tietämättään Pietari horjuttaa Jeesuksen uskoa siihen tehtävään, jonka hän Isältään sai. Pietari toimi inhimillisestä rakkaudesta käsin. Hän ei halunnut mitään pahaa Mestarilleen tapahtuvan ja silti paha kykeni käyttämään sitä hyväkseen ja naamioimaan kiusauksen ansan Jeesukselle.

Minua kiinnostaa tänään kuitenkin yksi toinen Raamatun lukukappale, mikä ensimmäisenä luettiin. Se on yksi traagisimmista Raamatun kertomuksista: Kainin ja Aabelin tarina. Eräänä päivänä Adam ja Eva tajuavat menettäneensä toisen pojistaan, Abelin. Sen joka epäilemättä oli ollut heidän suosikkinsa. Hän ei kuollut luonnollisella tavalla, vaan oma veli surmasi hänet. Kainin ja Abelin tarina on kertomus veljesten välisestä kateudesta. Kertomus liittyy myös ihmisen jumalasuhteeseen. Sillä katkeruus tuli lakipisteeseensä, kun molemmat veljeksistä uhrasivat Jumalalle. Abelin uhri otettiin vastaan, mutta Kainin ei. Ehkä se oli Kainille se viimeinen niitti pitkässä sarjassa, jossa hänet aina sivuutettiin. Enää hän ei voinut sitä kestää. Hän oli kotona kuullut aina, että Abel oli parempi: ”Katson nyt veljeäsi, kuinka hän on niin hyvä.” ”Olisit sinäkin veljesi Abelin kaltainen”, nyt vielä Jumalakin näytti liittyvän heidän puolelleen. Miksi Jumala katsoi suopeasti Abeliin mutta ei Kainiin? Joka tapauksessa, se miten meitä katsotaan, saa aikaa meissä jotakin. Kun katseessa on moite, tai että meitä ei hyväksytä, se saa meissä aikaan häpeää. Sellaisena Kainin tässä kertomuksessa näen.

Jos lukee Kainin ja Abelin tarinan tarkkaan, huomaa kuinka monessa kohdassa sanotut lauseet liittyvät katsomiseen.

Kain oli viljelijä, Abel oli paimen. Kumpikin toi työnsä hedelmää uhrilahjana Jumalalle. Herra katsoi suopeasti Abeliin – Kainin puoleen hän ei katsonut. Tällainen asetelma on lapsille kipeä paikka, kun toista kehutaan, mutta toisesta ei sanota mitään. Tai työpaikalla, toista kehutaan mutta toista ei. Kainin se sai vihaiseksi, hänen katseensa synkistyi. Jumala huomautti hänelle siitä, ja koitti saada Kainin ajatuksen muuttumaan. Mutta Kain ei piitannut varoituksesta, vaan hautoi kostoa. Katkeruus voitti hänet, jolloin Kain valjasti vihansa murhaan. Sitä ei kerrota helpottiko se Kainin oloa tai mitä hän ajatteli saavuttavansa – ehkä oikeudenmukaisuutta tai tasapainoa. Ehkä hän halusi häpeänsä poistuvan. Häpeä on sietämätön ajatus itsestä, että en kelpaa, minua ei hyväksytä, minussa on jotakin vikaa. Kainin se sai äärimmäisiin tekoihin.

Jos tämä kaikki oli tapahtunut tunnekuohun vallassa. Hän ehkä ajatteli, että asia ratkeaa ja olo helpottuu. Ei helpottunut. Pian hän näki tekonsa lopullisuuden.

Kun Jumala puhui hänelle ennen veritekoa, Jumala osoitti minkälainen ihminen on. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, (kulkea pää pystyssä eikä häpeästä kasvojaan peittäen) mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. Synnin houkutus vaanii ihmistä ja haluaa hänet. Sama käärme joka houkutteli ja petti Adamin ja Evan sai Kainin ansaan. Kiusaus voitti ja synnytti synnin ja synti kuoleman. Tässä tapauksessa kuolivat molemmat. Ensin Abel syntisestä teosta, sitten Kain sisäisesti. Jumala puhui varoituksessa Kainin omasta kuolemasta. Tekonsa jälkeen Kainin ei kerrota katuneen tai pyytäneen anteeksi Jumalalta tai vanhemmiltaan. Hän oli ajatellut kaiken tapahtuneen salassa. Hän ei ajatellut, että asia tulisi muiden tietoon.

Pian hän kuitenkin sai vastattavaksi kysymyksen; Missä on veljesi Abel? Voin kuvitella Kainin reaktion: Aina vain ollaan kiinnostuneita Abelista. Olenko minä veljeni vartija? Kain oli surmannut veljensä mutta vastaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jumala kuitenkin tiesi. Niin kuin Adam ja Eeva eivät päässeet Jumalaa piiloon lankeemuksen jälkeen, myöskään Abelin surma ei jäänyt Jumalalta näkemättä eikä hänen ruumiinsa löytämättä, vaikka Kain luultavasti oli yrittänyt sen kätkeä. Abelin maahan vuotanut veri huusi. Se huusi oikeutta ja hyvitystä, koska se oli viattoman verta.

Olisiko varhaisella puuttumisella tilanne saanut toisenlaisen lopun? Mikä oli Jumalan psykologinen pelisilmä? Olisiko hän voinut hieman enemmän antaa huomiota myös toiselle eikä suosia vain Abelia? Miksi hän jätti Kainin häpeän ja itsesyytösten valtaan? Miksi Jumala ei katsonut suopeasti Kainin lahjaan? Oliko kysymys siitä, minkä Heprealaiskirje mainitsi, että Abel uskoi, mutta Kain ei? Kain ajatteli viljasadon olevan täysin hänen oman työnsä ansiota. Hänen ei tarvitsisi kiittää siitä ketään. Niinpä hän antoi uhrinsa epäuskosta käsin miellyttääkseen vanhempiaan. Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. Hep 12:24

Kain viljeli maata, jota oli lankeemuksen jälkeen kohdannut kirous. Maa kasvaa orjantappuraa ja ohdakkeita. Kain oli tuntenut työn kovuuden. Otsa hiessä hän oli kulkenut kyntöauran ja härän jäljessä. Kädet olivat kovettuneet raatamisesta. Aabel oli paimen. Hänen työ ei ollut yhtä raskas. Silti häntä kiitetään.

Kun olet kuunnellut näkökulmia, joita esitin – täällä on ollut hiljaista ja keskittyneitä kuulijoita. Se ei johdu siitä, että olisin erityisen hyvä saarnaaja. Vaan ajattelehan tätä. Se johtuu siitä, että Kainin ja Abelin tarina on itsessään niin voimakas. Tarina herättää meissä hyvin syvällä jotakin, minkä tunnistamme omaksi tarinaksemme. Se uppoaa tunteisiimme suoremmin kuin lankeemuskertomus. Adam ja Eva olivat paratiisissa ja kamppailivat käärmettä vastaan. Kain ja Abel ovat enemmän kaltaisiamme. Siellä ei näkynyt paratiisin käärmettä, vaan tavallinen perhe-elämä, sisarusten välinen suhde. Siksi tunnemme sen omaksemme. Siksi Kainin tarina on myös meidän tarinamme. Jumalan kysymys: Missä on veljesi Abel? Uppoaa panssariemme läpi suoraan sydämeen.

Me emme varmastikaan ole tehneet vastaavaa veritekoa, mutta tunnistamme vihan ja eriarvoisuuden sisarusten kesken. Tunnistamme hyväksynnän, mikä menee toiselle, mutta meitä ei katsota hyvällä. Tunnemme halumme taistella etujemme puolesta. Tunnemme kiusauksen tehdä jotakin itsekästä ja pahaa, tunnemme lankeemuksen; jopa sen, että ei kaduta yhtään. Tunnemme myös sen, että Kainista tuli koditon harailija. Hänen työllään ei enää tuntunut olevan siunausta. Maa ei tuottanut satoa. Jumala ajoi hänet maanpakoon.

Tarina on meidän tarinamme ja kysymys ”Missä on veljesi Abel?” kohdistuu itseeni – Kainiin minussa. Luulen, että emme osaa vastata. – koska meillä ei ole sellaista antaa. Meillä ei ole enää millä puolustautua. Tuo kysymys sisimmässämme sanoo, että me olemme paljastuneet. Sen minkä kuvittelimme jääneen salaisuudeksi, Jumala tietää.

Syyttömän veri huutaa, syyttömän mustelmat huutaa, syyttömän kokema epäoikeudenmukaisuus huutaa, vaikka me emme ole sitä kuulleet. Se huutaa meidän nimeämme. Ainoa, mikä tekee kristitylle mahdolliseksi elää tämän kysymyksen kanssa, on huutaa itse – huutaa armoa. Vasta silloin myös harhailumme päättyy. Se on turvautumista siihen Jeesuksen maahan vuotaneeseen vereen, mikä ei huuda kostoa vaan tuo sovinnon. Jeesus voitti kiusaukset, hän on ainoa, joka ei langennut, minkään pahan juonen ansoihin. Niitä viritettiin hänelle kaikkialla, kaikin tavoin. Hän on virheetön karitsa, jonka veri on uhrattu kertakaikkisesti meidän syntisten puolesta. Siinä on ainoa toivomme ja pelastuksemme. Siinä on rauhan ja iankaikkisen kotimme avaimet.

1. Paastonajan sunnuntai – Kiusaaja yrittää kääntää Jeesuksen rakkauden voiman häntä itseään vastaan.

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Matt. 16: 21-23

Tämän pyhän aihe liittyy kiusauksiin. Perinteinen evankeliumi kiusauksista on se, jossa Saatana kiusaa Jeesusta autiomaassa, kun hän oli paastonnut 40 päivää. Muistanette paholaisen ensimmäiset sanat: ”Jos kerran olet Jumalan poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Päivän evankeliumissa Kiusaaja esiintyy jälleen, mutta kiusaus on toisenlainen. Autiomaan kiusauksissa paha ei ollut naamioitunut, vaan puhui Jeesukselle suoraan. Kuulemassanne evankeliumin kohdassa kiusaus on kätkeytynyt Pietarin ystävällisiin sanoihin. Paholainen käytti hyväkseen Pietarin inhimillisyyttä ja Jeesuksen rakkautta oppilaisiinsa.

Yleensä se mikä on vahvuutemme on myös heikkoutemme. Itämaiset taistelulajit hyödyntävät tätä perusideaa. Vastustajan voima käytetään ja käännetään häntä itseään vastaan. Kun kamppailussa vastustaja ryntää toista päin, puolustaja väistää ja antaa liikevoimalle sivusta käsin uuden suunnan – ryntääjä kaatuu kuralätäkköön. Jeesuksen voima ei ollut varsinaisesti lihasvoimaa. Hänen vahvuutensa oli rakkaus. Kiusaaja yrittää käyttää Jeesuksen omaa rakkauden voimaa häntä itseään vastaan. Siinä tämän evankeliumin merkillinen asetelma.

Jeesus ei ollut itsekeskeinen eikä turhamainen niin kuin kaikki ihmiset yleensä ovat. Häntä ei saanut lankeamaan sellaisesta asiasta. Jeesus ajatteli muiden parasta, hän kuunteli oppilaidensa murheita ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Pietarin aito hätä ja pelko, että he jäävät yksin, toi Jeesuksen eteen hyökkäyksen, jonka oli tarkoitus olla huomaamaton. Siinä oli kiusaus, jonka tarkoitus oli kylvää Jeesuksen sisimpään epäilys omaa kutsumusta kohtaan. Tuo kutsumus luettiin myös yllä. Jeesuksen tie käy kohti Jerusalemia, jossa hänet otetaan kiinni, hän kärsii kuoleman ja nousee kolmantena päivänä.

Menimme suoraan keskelle evankeliumin tapahtumaa – hyvän ja pahan välistä taistelua. Siitä tässä on kysymys. Nämä evankeliumin kohdat ovat sillä tavalla erikoisia ja jopa pelottavia, että Jumalan vastustaja Paholainen näyttäytyy niissä.

Kiusaajan marssittaminen seurakunnan nähtäväksi ja kuultavaksi evankeliumissa voi tuntua erikoiselta. Mutta se on tänäkin päivänä tarpeellista. Siitä yksinkeratisesta syystä, että: Nuorten elämässä on kiusauksia, aikuisen elämässä on kiusauksia, vanhusten elämässä on kiusauksia – lapset onneksi ovat Jumalan erityisessä suojeluksessa. Mutta muilla kiusauksia on. Jokainen joutuu kiusatuksi. Se on kaikkia yhdistävä kohtalomme.

Professori Jaana Hallamaa on sanonut näin: ”Pahan valtaa ei pidä vähätellä eikä sen voimaa aliarvioida. Jos haluaa vastustaa pahaa, ei ole varaa olla naiivi eikä tyhmä.” Vakavasta asiasta on kysymys.

Kiusauksia on kaikilla. Ne muuttavat muotoaan eri elämänvaiheissa, mutta ne eivät katoa mihinkään. Meidän on ne kohdattava ja niitä vastaan taisteltava. Olemme kuin nuoria puita kiustausten tuulissa. Meidän ei ole muututtava tuuleksi vaan kasvatettava vahvat juuret.

Sanotaan, että nuorisolla on enemmän lihallisia kiusauksia: kuljetaan välittömien nautintojen ja mielihalujen perässä eikä yllykkeille oikein osata laittaa rajaa. Aikuisilla kiusaukset liittyvät maineeseen ja kunniaan ja valtaan, vaikka kyllä kaikenlaiset kiusaukset ovat vanhempienkin riesana.

Miten kiusaukset tunnistetaan ja miten ne voitetaan? Nämä kaksi ovat tietysti tärkeimmät kysymykset. Mutta ehkä ajankohtaisempi kysymys aluksi on se, miksi kiusauksia pitää vastustaa? Ja mistä kiusauksissa on kysymys?

Ympäröivä maailma antaa ymmärtää, että kiusauksille on ihana antaa periksi. Ei kannata vastustaa vaan heittäytyä vain mukaan. Tämä on Kiusaajan ääni ei Jumalan. Yleisesti sanottuna kiusauksia pitää vastustaa, koska ne johtavat kohti huonompaa elämää, joka murentaa sisintämme vähän kerrallaan, pala palalta. Meillä on kiusaus toimia vastoin sitä, mikä on meille parasta. Meillä on kiusaus toimia vastoin sitä, mikä on oikein. Meillä on kiusaus ajatella vain omaa parasta ja piittaamatta muista. Meillä on kiusaus kulkea siitä, missä aita on matalin. Meillä on kiusaus sulkea silmämme ja mielemme ikävältä todellisuudelta. Kiusaus toimii juuri sillä hämäävällä tavalla, että näkisimme vain asian houkuttelevan puolen ja unohtaisimme valintamme todellisen hinnan. Se saa aikaan kärsimystä niin omassa elämässämme kuin lähipiirissämme.

Uskonnollisessa kielenkäytössä asia voidaan ilmaista näin: meillä on kutsumus elää Jumalan yhteydessä. Kiusaus on jotakin sellaista, mikä pyrkii horjuttamaan meitä tuolta elämän tieltä. Kiusauksen tarkoitus on ihmisen lankeaminen ja eksyminen. Kiusaukset johdattavat ihmisen kuin punahilkan pois oikealta polulta ja lopulta suden suuhun.

Kiusaukselle periksi antaminen on myös luopumista itsemääräämisestään, se on vallan antamista sille, joka meitä kiusaa ja joka yrittää saada tekemään oman tahtonsa mukaan.

Kiusauksen kiusallinen piirre on siinä, että siihen suostuminen on niin helppoa ja sen vastustaminen vaikeaa. Kun kiusaukselle antaa periksi, se käy todella helposti. Vielä helpompaa samalle kiusaukselle on antaa periksi seuraavalla kerralla. Vähitellen meille kehittyy pahe ja mahdollisesti riippuvuus. Silloin kiusaus ei enää etsi meitä, vaan me etsimme sitä. Taisteleminen kiusausta vastaan kasvattaa luonnettamme ja kiusausten toistuva torjuminen ja voittaminen tuottaa hyveen ja mielen lujuuden. Se on arvokasta ja sitä kannattaa tavoitella.

Miten kiusauksia vastaan taistellaan. Sinä yönä kun Jeesus otettiin kiinni, hän meni oppilaidensa kanssa Getsemanen puutarhaan rukoilemaan. Hän sanoi oppilailleen: valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tässä on vihje taistelusta kiusauksia vastaan.

Säilyttäkää rukouselämänne, älkää antako sen sammua. Se pitää teidät valppaina jotta helpommin tunnistaisitte kiusaukset ja välttyisitte menemästä mukaan kaikkeen tyhmään, mikä lopulta rikkoo teitä ja sitoo teitä vääriin asioihin. Kuunnelkaa omaatuontoanne, se varoitta teitä kiusauksista.

Konfirmaatiossa on kysymys Jumalan kutsusta, siinä on kysymys kiusauksen vastavoimasta, kutsusta astua Jumalan puolelle. Rippikoulu on aikaa jona kysytään, kuuletko Jumalan äänen, kuuletko kuiskauksen, jossa sinua kutsutaan liittymään elämän voimien puolelle.

Päivän evankeliumissa on vakava muistutus siitä kuinka kiusaukset ovat ihmisiä isompia ja muistutus siitä, kuinka taitavasti kiusaus naamioituu. Kun kuitenkin lankeamme, emme saa jättää peliä kesken. Meidän on vain noustava, muistettava keitä me olemme ja mihin olemme matkalla. Me olemme valon lapsia ja matkalla kohti iankaikkista kotiamme. Kolhuja tulee matkalla, mutta muistamme myös, että  Jeesus voitti kaikki kiusaukset ja kulki kutsumuksen tiensä loppuun asti. Sillä tiellä hän hankki meille pelastuksen ja anteeksiantamuksen. Siksi mikään lankeemus ei ole lopullinen häviö.

Hakkerimateriaali saarnaa varten olisi ollut tämän sivun alla, mutta rajoitin sen käyttöä, koska juhla oli konfirmaatiokirkko. Vaikka kiusaajasta puhuinkin, en halunnut korostaa Saatanan hakkerointihommia puheessa. Enemmän pyrin puhumaan kiusauksista kuin kiusaajasta.

1. Paastonajan sunnuntai Matt 16:21-23

Tentti – tentatio
Invocavit, hän huutaa
Jeesus kiusausten voittaja

21: Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. 22:Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” 23:Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Tämän päivän aihe on Jeesus kiusausten voittaja.

Latinankielinen sana kiusaukselle ja koettelemukselle on tentatio. Sana on samaa juurta kuin koulumaailmasta tuttu sana tentti (koe). Kun puhutaan Jeesuksen kiusauksista, voidaan siis varsin hyvin sanoa, että Jeesuskin on ollut tentissä. Jeesusta testattiin, koeteltiin. Ensimmäinen tentti Jeesuksella oli heti kasteen jälkeen. Jeesus oli autiomaassa saatanan kiusattavana. Kyseisessä autiomaatentissä oli kolme kysymystä. Jeesus oli huolella valmistunut tähän tenttiin. Hän oli ahkerasti lukenut pyhiä kirjoituksia. Tentissä hän vastasi jokaiseen kohtaan ja läpäisi kokeen erinomaisin arvosanoin. Hän osasi ulkoa oppikirjansa ja oli sisäistänyt sen hyvin.

Jeesuksen tentti ei tosin ollut sellainen, että siinä kirjoitettiin paperille vastaukset. Oleellista siinä ei myöskään ollut suulliset vastaukset. Eikä se että tenttikirja olisi ollut Raamattu. Kysymykset olivat kompakysymyksiä ja niissä katsottiin horjuuko tai peräti lankeaako Jeesus pois hänen kutsumuksensa mukaiselta tieltä. Siksi testin vastauksetkin olivat enemmän käytännöllisiä valintatilanteita.

Mutta autiomaan kiusaukset eivät jääneet ainoiksi. Kiusauksia oli muitakin. Edellä luettua evankeliumin tapahtuma oli myös tentti. Sitä voidaan pitää yllättävänä pistokokeena. Se tuli arvaamatta ja odottamattomalta taholta. Tapausta ei ehkä uskon kokeeksi tai kiusaukseksi heti osaa mieltää. Pietarihan on vain huolissaan Jeesuksen hyvinvoinnista. Mutta Jeesuksen vastauksesta näemme hirvittävän totuuden, näemme mistä lopulta tuossa tilanteessa oli kysymys. ”Väisty tieltäni Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan!” Jumalan vastustaja on puhunut Pietarin suulla. Tämän kokeen kavaluus oli siinä, että siihen ei annettu lainkaan valmistautumisaikaa.

Jeesuksen sanat Pietarille ’sinä tahdot saada minut lankeamaan’ voitaisiin kääntää myös näin: (skandalon ei emou) sinä olet minulle ansa.

Silloin kun paholainen kiusaa ihmistä, hän rakentaa ja virittää ansan. Mikään ansa ei päällepäin näytä vaaralliselta. Eihän sinne kukaan silloin menisikään. Ansa on naamioitu viattoman näköiseksi ja lisäksi se on tehty jollakin kepulikonstilla houkuttelevaksi. Mutta kun tähän ansaan astuu ja luulee saavansa palkinnon, niin toisin käy. Ansaa laukeaa ja olet loukussa. Saalis on kiinni eikä pääse ulos.

Jeesusta vastaan ansoja virittelivät myös fariseukset ja kirjanoppineet, yrittäessään saada Jeesuksen sanoistaan kiinni. Mutta mestari ansojen rakentamisessa on paholainen, joka Aadamista alkaen on onnistunut tehtävässään.

Nyt tuo mestarillinen ansojen rakentaja käytti hyväkseen Jeesuksen oppilaan ja ystävän inhimillisyyttä. Jeesus oli hetkeä aikaisemmin ilmaissut oman elämänsä syvimmän asian ja salaisuuden lähimmille oppilailleen. Hän oli ilmaissut sen, että hän joutuu kärsimään ja kuolemaan Jerusalemissa. Tässä itselleenkin vaikeassa asiassa, jossa hän joutui käymään sisäistä kamppailua, hän varmaan olisi halunnut kuulla jotakin muuta kuin vähättelyä opetuslapsiltaan. Jeesuksen oppilaat eivät tosin vielä ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia. Ei Pietaria voi moittia. Mutta on hämmästyttävää lukea, että Jeesukseen nuo Pietarin sanat kolahtivat todella pahasti.

Tämän hyökkäyksen teho perustui siihen, että Jeesuksella oli läheisten ystävien ympäröimänä kiusaus ajatella inhimillisesti, eikä toteuttaa omaa kutsumistaan ja Jumalan suunnitelmaa, joka merkitsi uhrautumista ja omasta turvallisuudesta luopumista. Kiusaaja oli käyttänyt Pietaria hyväkseen horjuttaakseen Jeesuksen uskoa. Siinä oli ansa, johon Jeesus olisi voinut jäädä kiinni.

Olemme nähneet, että sama tilanne voi olla sekä koettelemus, että ansa. Jumalan puolelta se on uskon koettelemus, tentti, mutta Jumalan vastustajan taholta se on ansa. Jumala haluaa, että uskomme vahvistuisi. Kiusaaja haluaa, että lankeaisimme.

Jokainen kristitty joutuu myös uskon tentteihin. Meidänkin uskoamme ja uskollisuuttamme koetellaan. Jokapäiväinen kristityn elämämme on samalla koettelua. Minkälaisia arvosanoja sinä kuvittelet näissä testeissä saavasi. Jeesus vastusti kiusauksia turvautumalla Jumalan sanaan ja pysymällä uskollisesti kiinni kutsumuksessaan, eli kutsujan äänelle, Jumalan äänelle.

Luulen että meillä on syytä syventyä oppikirjaamme Raamattuun entistä syvemmin. Muuten jäämme vastauksissamme heikoille. Emme osaa vastata haastaviin kysymyksiin emmekä vastustaa kiusauksia.

Tentit, jotka elämä eteemme tuovat, ne eivät ole viattomia. Varsinkin jos ne ovat samalla ansoja. Ansan tehtävä on saada kiinni se, mitä saalistaa. Oletko sinä koskaan jäänyt ansaan vai osaatko kiertää kaukaa sinua varten rakennetut ansat ja niiden houkutukset.

Kiusaaja on mestarillinen tuntemaan ihmisten heikkoudet. Hän osaa rakentaa jokaiselle sopivan ansan. Ja hän osaa hyökätä myös oikealla hetkellä ja suunnalta, jota emme arvaa.

Kiusaajan tarkoitus on aina saada ihminen lankeamaan pois uskosta. Että ihminen ei pitäisi Jumalaa hyvänä vaan nousisi kapinaan häntä vastaan. Monenlaiset sairaudet ja kärsimykset tulevat meille kokeiksi, jolloin olisi suostuttava ristiin, jonka olemme saaneet. Mutta siitä saattaa tulla myös ansa, joka ei sido vain ruumistamme vaan myös sydämemme katkeruuteen.

Kun me joudumme pahan ansaan ja huomaamme, että emme selviä omin voimin sieltä ulos, ei onneksemme peli ole vielä päättynyt siihen. Me voimme yhä huutaa apua Jumalalta. Päivän psalmi todistaa, että Jumala pelastaa meidät ansasta. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

tentti- tentatio -idea tulee Eero Huovisen kirjasta ’Pappi?’ tai ’Sydämen puhetta’.

1. paastonajan sunnuntai 2 vsk

sielun salasana ja Saatanan hakkerit

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” Matt 16:21-23

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain teema liittyy kiusauksiin ja siihen kuinka kiusaukset ovat ihmisiä isompia.

Jokainen joutuu kiusatuksi. Se on kai kaikkia yhdistävä surullinen kohtalomme. Kiusauksilla on myös yhteinen päämäärä. Kiusaukset houkuttelevat meitä pois uskon tieltä toisin sanoen taivaan tieltä. Kiusauksen tarkoitus on ihmisen lankeaminen ja eksyminen. Kiusaukset johdattavat ihmisen kuin punahilkan pois oikealta polulta ja lopulta suden suuhun.

Vanhan testamentin kertomukset Adamista ja Evasta sekä Kainista ja Abelista kuvaavat ihmisten lankeamista, kielletyn puun hedelmän nauttimista ja veljessurmaa. Kun ihmiset lankeavat, Jeesus ainoana on kiusausten voittaja. Hän voitti kiusaukset erämaassa. Getsemanessa hän on tuskassa. Nyt häntä koetellaan jälleen.

Toisen vuosikerran evankeliumi vie meidät Jeesuksen ja hänen oppilaidensa luo. Jeesus kertoo matkasta Jerusalemiin ja jo ennakolta sanoo joutuvansa kiinniotetuksi ja tapetuksi. Pietari joka rakasti opettajaansa halusi estää tällaisen vahingon tapahtuvan. Kautta kristityn historian Jeesuksen tiukka vastaus Pietarille on hämmentänyt.

Kuvatussa tilanteessa näkyy kauhistuttavan selvästi Pahan vallan mahti. Pietari on langenneen ihmiskunnan jäsen ja hänen ajatuksensa nousi langenneen tajunnan maisemista. Hän ei ymmärtänyt Jumalan näköaloja. Viattomasti hän puhui Jeesukselle rakkaudestaan nousevia sanoja – mutta Jeesukselle siinä oli Saatanan hyökkäys. Pietari ei ollut siitä itse edes tietoinen.

Tätä tarkoitan kun sanoin, että Pietari puhui langenneen ihmisen tajunnan sanoin. Kun ihminen on ollut riittävän kauan vankilassa, hän haluaa vain hetken helpotuksen oloonsa, tehdä olonsa mukavaksi. Kun on ollut siellä koko ikänsä, ei enää paremmasta tajua eikä näe muita vaihtoehtoja. Pietarin reaktio oli oloihinsa tyytyväisen vangin puhetta.

Hirvittävää on huomata se, kuinka Jumalan vastustaja kykenee käyttää parhaita aikomuksiammekin Jumalan vastustamiseen. Saatanan ei tarvinnut tehdä väkivaltaa Pietarin sielussa. Hänen ei tarvinnut kuin hienovaraisesti hyödyntää Pietarin inhimillisyyttä ja Pietari toimi juuri hänen haluamallaan tavalla.

Me olemme helppoja nakkeja pahalle. Me emme pärjää häntä vastaan omin voimin. Ihmiskunnan lankeemus on hyvin syvä. Kun koko ihmiskunta on kerran langennut, on siinä samalla ikään kuin paljastunut salasana sisimpäämme. Saatana pääsee sinne hakkeroimaan emmekä me edes huomaa hänen käyntiään.

Jumala toki haluaa, että me oppisimme kestämään kiusaukset ja huomaamaan hakkerin ohjelmointivirheet ja virukset.

Jeesus tuntee pahan juonet. Hän ei ole hakkeroitavissa, sillä hän on Jumalan Poika. Saatana kyllä yrittää pääsyä hänen sisimpäänsä, kun hän autiomaassa etsi eri teitä löytää Jeesuksen heikko kohta ja läpäistä puolustus. Autiomaassa eivät ruumiin tarpeen houkutukset, ei turhamaisuus eikä vallanhimo murtaneet salasanaa, jolla olisi päässyt läpi.

Paholainen yritti saada Jeesuksen valtaansa. Koska Jeesus ihmiseksi tulleena oli heikko, alennuksen tilassa, luopunut jumalallisista oikeuksistaan, paholainen näki tilaisuutensa tulleen.

Koska suora hyökkäys ei tehonnut Saatana turvautui Jeesuksen lähimpään oppilaaseen Pietariin. Saatana yritti löytää heikon kohdan Jeesuksen hyväsydämisyydestä. Jeesus ei ollut itsekeskeinen eikä turhamainen niin kuin kaikki ihmiset ovat. Jeesus ajatteli muiden parasta, niinpä paras hyökkäys häntä vastaan voisi tulla juuri tätä kautta. Toki Jeesus kuunteli oppilaidensa murheita ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Pietarin aito hätä ja pelko, että he jäävät yksin toi Jeesuksen eteen hyökkäyksen, jonka oli tarkoitus olla huomaamaton. Jospa sillä tavoin saisi Jeesuksen sielun edes hieman raolleen. Jospa Jeesuksen sääli omia oppilaitaan kohtaan avaisi hänen sisintään, mihin saisi lyötyä kiilan ja murtauduttua läpi.

Jeesus tuli ihmiseksi, jotta kokisi ihmisen osan ja ihmisen kiusaukset. Pimeyden hetki koitti siinä, kun Jeesus kuoli. Silloin paholainen luuli myös voittaneensa. Hän oli yrittänyt saada Jeesuksen valtaansa, mutta koska ei onnistunut siinä, hän teki kaikkensa tuhotakseen Jeesuksen ja siinä hän myös onnistuu. Jeesus otetaan kiinni ja tuomitaan kuolemaan. Mutta kuolemansa kautta Jeesus voittaa kuoleman vallat.

Malliltaan tämä sovitusopillinen rakennelma muistuttaa klassisen sovitusopin petkutusteoriaa. Ks Tommi Lehtosen erinomainen artikkeli perinteisistä sovitusopeista Teologinen Aikakauskirja 1/2005.

Tämä teksti on aineistoa saarnaa varten – tehty 2005. En ole pitänyt saarnaa tästä. Muussa yhteydessä olen tutustunut aiheeseen.

Yleensä se mikä on vahvuutemme on myös heikkoutemme. Saatana toimi täysin itämaisten taistelulajien oppien mukaan. Hän käyttää vastustajan voimaa häntä itseään vastaan. Kun kamppailussa vastustaja lyö kohti voimaa käyttäen. Puolustaja hyödyntää hänen liikevoimansa niin, että saa vastustajan käyttämän liikevoiman käännettyä hänen horjuttamisekseen; eli väistää ja antaa liikevoimalle sivusta käsin uuden suunnan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s