18. shell

18. sunnuntai helluntaista

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Viettävätkö kristityt sapattia? Vastaukseksi on sanottava kyllä ja ei. Kristityt eivät vietä sapattia siinä mielessä, miten juutalaiset viettävät sitä. Kristityt viettävät pyhäpäivää sunnuntaita, Jeesuksen ylösnousemuksen päivää. Muistelemme pääsiäistä, Jeesuksen ylösnousemusta. Juutalaiset viettävät sapattia lauantaina raamatullisten ohjeiden ja pitkän perinteen mukaan. Sapattina muistellaan luomista ja vapautumista Egyptistä, liittoa Jumalan kanssa.

Sapatti on mielenkiintoinen asia. Se on luultavasti vanhin edelleen aktiivisesti perinteen mukaan vietettävä viikoittainen uskonnollinen rituaali. Juutalaiset noudattivat sapattia ilmeisesti jo viimeistään 1000-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Sillä on ainakin 3000 vuoden historia arkeologisten todisteiden mukaan.

Juutalaiset olivat ilmeisesti myös ainoa Lähi-idän kansa, joka on viettänyt sapattia. Tapaa ei ole omaksuttu muilta kansoilta niin kuin monet muut tavat ovat tulleet perintönä muilta kansoilta. Sapatti on alkuperäistä ja se on vahvasti myös osa juutalaista identiteettiä tänäänkin. Sapatti erotti jo muinoin juutalaiset muista kansoista. Se oli heidän ylpeyden aiheensa ja kansan tunnuspiirre.

Sapatin viettäminen on yksi kymmenestä käskystä. Se kuuluu kokonaisuudessaan näin.

»Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.»

Sapatti on juutalaisille kaikkein tärkein käsky – siis jopa ensimmäistä tärkeämpi. Itse asiassa tämä käsky oli se, miten ensimmäistä käskyä toteutettiin käytännössä: Viettämällä Herralle kuuluvaa päivää. Rabbit opettivat jo 100-luvulla, että sapatti on laeista kaikkein tärkein, sillä se on kymmenestä käskystä pisin (merkkimäärän mukaan suurin) ja se on useimmiten mainittu tooran 613 laista.

Sapatin rikkomiseen suhtauduttiin Mooseksen kirjoissa hyvin vakavasti. Se oli kuolemanuhalla kielletty.

»Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta. …, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava.» 2 Ms 31:

Oppineilla oli tarkat erittelyt siihen, mikä oli kiellettyä sapattina. Nykyaika on joutunut soveltamaan säädöksiä uuteen ympäristöön. Kiellettyjä asioita sapattina oikeauskoiselle juutalaiselle ovat esimerkiksi autolla ajaminen ja kännykän käyttö. Yksi oleellinen ja selkeä kielto kolmen tuhannen vuoden aikana on ollut ruuan laittaminen. Sapattina syötävä ruoka valmistettiin edellisenä päivänä. Jopa erämaavaelluksen aikana Egyptistä lähtemisen jälkeen, kun israelilaiset keräsivät mannaa, heidän piti kerätä perjantaina myös lauantain sapatin annos. Sapattina sitä ei enää kerätty.

Kerroin sapatista hieman laajemmin taustaa, koska päivän evankeliumissa Jeesusta moititaan sapattia koskevista rikkomuksista. Jeesus teki sellaista, mitä sapattina ei olisi oppineiden mukaan pitänyt tehdä. Hän paransi sairaita sapattina. Päivän evankeliumissa Jeesuksen oppilaat katkovat tähkänpäitä ja syövät niiden jyviä. Se oli selvästi rinnastettavissa työntekoon ja ruuanlaittoon, ne olivat kiellettyjä.

Se että Jeesus puuttuu sapattikäskyyn, on edellisestä taustaa ajatellen hyvin rohkeaa. Siitä seurasi välttämättä oppineiden kanssa yhteenotto. Jeesuksen vastaus huipentuu iskevään lauseeseen, joka on majesteettinen.

Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Jeesus haluaa palauttaa sapattia koskevan lain sen alkuperäiseen merkitykseen. Lepopäivästä oli tullut uskonnollisen suorittamisen kenttä, vaikka se oli ihmisille kutsu vapauteen ja iloon.

Ihmisen suhde Jumalaan oli ajateltu kulminoituvan lain noudattamiseen. Ja sapatti liittyi siihen keskeisesti. Sapatti on maailman ensimmäinen laissa määrätty vapaapäivä. Työsuojelulaki. Alkuperäisesti se turvasi levon kaikille, niin orjille kuin eläimillekin. Niistä ei saanut ottaa kaikkea hyötyä irti. Se muistutti isäntää siitä, että orjalla ja eläimellä on arvo Jumalan edessä. Sapatti teki sen todelliseksi myös heille itselleen. Sapatti oli todellisen tasa-arvon päivä orjalle ja isännälle.

Sapatti on ihmistä varten, jotta hän vapautui arjen velvollisuuksista. Mutta siitä oli tehty kahle, mikä sitoi ihmisiä tarkoilla käyttäytymissäännöillä. Ihmiset olivat joutuneet uskonnollisten tapojen orjuuteen. Jeesukselle käsky oli todellisen vapauden käsky. Se oli kappale taivasta maan päällä. Se oli osallistumista siihen lepoon, mitä Jumala itse viettää luomisen jälkeen. Sellaista iloa ja sellaista lepoa ei tarvitse kontrolloida niin yksityiskohtaisesti, siitä tulee muuten vapauden vastakohta. Sapatti on annettu ihmiselle lahjaksi.

Sapatin ajatus tulee hienosti esille juutalaisessa tarinassa:

Jumala sanoi: ”Jo te pidätte sanani ja noudatatte niitä, minä annan teille iankaikkiseksi omaisuudeksi kaikkein kallisarvoisimman lahjan, mikä minulla on.”

Israel vastasi: ”Mitä on se arvokas, minkä annat meille, jos tottelemme sinun lakiasi?”

Jumala sanoi: ”Tuleva maailma.”

Israel sanoi: ”Meidän pitäisi saada jo tässä maailmassa esimakua siitä tulevasta. Näytä meille vilahdus tuosta tulevasta maailmasta!”

Jumala sanoi: ”Sapatti antaa teille siitä esimaun.”

Sapatti tuo yhtenä päivänä viikossa tulevan maailman läsnäolevaksi jo tässä ajassa. Ei tarvitse odottaa kuolemaansa asti päästäkseen näkemään tuon ihmeellisen tulevan maailman.

Luomiskertomuksessa, jota sapattina muistellaan, jokainen luomispäivä päättyy siihen, että tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä, näin meni kuudes päivä. Mutta seitsemännen päivän kohdalla näin ei sanota. Koska seitsemännellä päivällä ei ole iltaa – se on jumalallinen lepo, mikä kestää ikuisesti ja rauha jota ei mikään riko. Sitä kohti matkamme käy. Sapatti, lepopäivä on maistiainen tästä rauhasta, levosta ja onnesta, missä ei ole enää mukana lankeemuksen kirousta: otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen.

Sapatti on muistuma paratiisimaisesta olotilasta ja harmoniasta. Vapautta työn rasituksesta, vapautta olla oma itsensä, vapautta löytää Jumalan edessä oma paikkansa ja arvonsa.

Vaikka emme vietä lepopäivää juutalaisen perinteen mukaan lauantaina, vaan pyhäpäivää sunnuntaina, voimme elää kuitenkin todeksi sen saman vapauden ja tulevan maailman, mistä sapatti puhuu. Saamme maistaa palan taivasta ennen kaikkea ehtoollisessa. Se on esimakua siitä hääjuhlasta, joka taivaassa meitä odottaa. Me emme muistele vapautumista Egyptin orjuudesta, vaan suurempaa vapautta; vapautumista Jeesuksen uhrin kautta synnin orjuudesta. Pääsyä Jumalan lapsen asemaan. Siitä vapaudesta pyhäpäivä tänään meitä muistuttaa. Sinä kuulut uuteen liittoon Jumalan lapsena. Sinun on luotu Jumalan kuvaksi, lunastettu Jumalanlapseksi. Jokainen pyhä on tämän juhlapäivä.