19. shell

19. helluntain jälkeinen sunnuntai
10.10.2004 Rippikoulun aloituskirkko

Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin. 5 Moos 6:4-9

Me olemme aloittamassa rippikoulua. Haluan kuitenkin jakaa teidän kanssanne kokemuksen, joka liittyy rippikoulun päättymiseen, konfirmaatiojuhlaan. Kun tuo konfirmaatiopalvelus on päättynyt, juhla jatkuu kodeissa. Seurakunnan puolesta olemme käyneet tervehtimässä niitä perheitä, joihin meidät on kutsuttu. Silloin on myös mahdollista kurkistaa rippikoulunuoren huoneeseen. Heidän huoneensa ovat samanlaisia kuin teidän huoneenne – sillä erotuksella, että ne on siivottu juhlaa varten. (teillä kuitenkin on joku sukka lattialla)

Mutta vaikka se on siivottu, se kertoo edelleen paljon huoneen haltijasta. Huone on asujansa näköinen. Näkyvillä on ne asiat, joita tämä nuori ihailee ja arvostaa. Seinissä on julisteita – tytöillä yleensä hieman toisenlaisia kuin pojilla. Julisteissa näkyy kiinnostuksen kohteet: musiikin, urheilun tai TV:n ja elokuvien suhteen.

Yleensä huone on suorastaan tapetoitu näillä julisteilla. Niiden kautta hän kertoo sitä, kuka hän on ja mistä hän on kiinnostunut.

Seinien kuvat ovat ensimmäinen asia, joita tuossa huoneessa aamulla nähdään ja samoin viimeinen asia, jota katsotaan ennen kuin silmät painuvat kiinni.

Raamatunkohta jonka luin on suunnattu perheen vanhemmille. Siinä heille annettiin kasvatukseen liittyviä vinkkejä.

Raamatussa sanottiin, että lapsille pitäisi opettaa Jumalasta ja liitosta, joka Jumalan kanssa oli tehty. Sen pitäisi olla ensimmäinen asia mikä on mielessä. Ilmeisiä paineita on siis julisteiden vaihtamiseen.

Israelin kansa oli tehnyt liiton Jumalan kanssa. Jumala otti kansan suojelukseen ja antoi heille siunauksen. Israelin kansan oli puolestaan täytettävä myös liiton ehdot. Nuo ehdot olivat kirjattuna kymmenen käskyn lakiin. Heidän tuli noudattaa lakia. Tuo sama kymmenen käskyn laki tulee olemaan teilläkin ulkoläksynä.

Laki oli heille elämänohje. Se oli polku jota heidän oli kuljettava. Sille polulle ei kuitenkaan automaattisesti jalat hakeutuneet, vaan vanhempia pyydettiin lapsiaan sille polulle ohjaamaan.

Jokaisen ihmisen sydämessä haarautuu kirouksen ja siunauksen polku. Isän ja äidin elämänkokemus ohjaisi nuorta valitsemaan viisaasti. Vanhemmat opastavat nuorta valitsemaan tuon siunauksen polun ja välttämään toista.

Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.

Minkälainen olisi kaupunkimme portti, jos se saisi meidät ajattelemaan Jumalaa? Kaupungin portilla ei lukisi ’Oripipe’kin valitsi Harjavallan’, vaan ehkä siinä lukisi ’hellitä kaasujalkaasi, suojelusenkelin huippunopeus on vain 80 km/h.’

Entä, minkälainen olisi huoneemme, jos ensimmäinen asia, jonka huomaisimme aamulla, toisi mieleen Jumalan ja muistuttaisi meitä sellaisesta elämästä, jossa pyrimme toteuttamaan Jumalan tahtoa.

Luulen joidenkin teistä ajattelevan, että se olisi ankea ja ahdistava huone, täynnä kieltoja ja käskyjä. Tästä ei mielestäni ole kysymys. Tarkoitus ei ole, että nuoren persoona tukahdutettaisiin ja kiellettäisiin vapaus elää ja nauttia olemassaolostaan.

Mutta tuskin kuitenkaan huoneen ovessa lukisi: ’ken tästä käy saa kaiken toivon heittää’. Huoneen julisteet olisivat hieman valoisampia. Sellaiset zombiet, vampyyrit, viikatemiehet – kuolemaa ja verta uhkuvat kuvat vaihtuisivat kannustavampiin (nuorena harrastin piirtämistä. Muistan piirtäneeni julisteita, joissa pääkallomiehet pitivät veristä kirvestä kädessään).

Tekstit muistuttaisivat toisenlaisista asioista. Ahdistavien noitien ja vampyyrien sijaan ne vahvistaisivat uskoa hyvyyteen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä asioita, että usko hyvyyden ja rakkauden voimaan horjuu, vaikka ne ovat maailman voimakkaimpia asioita.

Teksti jonka luette julisteesta sanoisi sinulle, että: tämä päivä on lahja Jumalalta. Se on ihme ja ainutlaatuinen. Ota se kiitoksella vastaan. Ne muistuttaisivat, että jokainen tekosi jättää ikuisen jäljen. Siksi olisi tietysti tärkeää kulkea valon ja siunauksen polkua.

Teille on tuttuja polttavat CD-asemat. Levykkeelle voi polttaa tiedostoja, musiikkia ja kuvia. Meidän elämämme polttaa levykkeelle koko ajan omaa tarinaamme. Siitä tarinasta näkyy, onko askeleemme johtaneet pimeyteen vai valoon.

Viesti, jonka Raamattu haluaa meidän muistavan on se, että sinun elämäsi ei ole merkityksetön tai yhdentekevä. Sitä usko Jumalaan merkitsee.

Jumala ei halua tukahduttaa elämäniloamme. Hän haluaa siunata meitä ja lahjoittaa meille paljon hyvää.

Kaiken tämän jälkeenkin siunauksen polku ei tunnu sinusta houkuttelevalta. Tiedän. Pimeään johtava polku houkuttaa enemmän. Se houkuttaa kaikkia ihmisiä. Et ole poikkeus. Mutta se polku ei johda onnelliseen päämäärään. Sillä polulla ei ole siunausta. Jos tuon siunauksen kadottaa, silloin kadottaa paljon muutakin.

Puhuin liitosta, jonka Jumala oli tehnyt Israelin kansan kanssa. Tämä liitto on edelleen voimassa, mutta se on laajentunut koskemaan muitakin kansoja. Jos sinut on kastettu, sinäkin kuulut tähän liittoon.

Rippikoulu on sitä, että opiskelemme juuri sitä, mitä tämän liitto on ja mitä se meiltä edellyttää. Etsimme valon polkua.

En pyri siihen, että julisteet vaihtuvat toisenlaisiksi. Te sisustatte itse huoneenne.

Mutta toivomme, että usko Jumalaan vahvistuu, että tiedätte, mihin valon polku vie ja mistä se löytyy.