Tuhkakeskiviikko

Vuosikertojen välisiä vaihteluita ei ole Raamatun lukukappaleissa

Laitan tänne Tuhkakeskiviikontapahtuman, mikä ei ole varsinaisesti saarna:

Tuhkakeskiviikko – ilman tuhkaa

(rekvisiittana särkynyt krusifiksi – päätteeksi lauletaan virsi 417)

Tänään on tuhkakeskiviikko. Meillä ei tällä kertaa ole tuhkalla merkitsemistä. Toivon että jotakin siitä tuhkan sanomasta kuitenkin välittyy ja samalla paaston alkamisesta voisi tulla todellista.

Laitan samalla kun luemme tekstejä ja rukouksia tällaisen savisen sydämen kiertämään. Saat tunnustellal sitä kädessäsi, katsoa sitä ja laittaa eteenpäin

Sinä, Herra, olet armollinen kaikille
etkä inhoa ainoatakaan niistä,
jotka olet tehnyt.
Sinä katsot ihmisten syntien ohitse,
että he tekisivät parannuksen.
Viis. 11: 23–24

Rukous: Kaikkivaltias, ikuinen Jumala.
 Sinä et halua yhdenkään syntisen kuolevan,
vaan tahdot,
että jokainen kääntyisi ja saisi elää.
Ohjaa meitä katumukseen,
jotta me rukoillen ja paastoten
vaeltaisimme ristin tietä pääsiäisen iloon.
…

paasto on kutsu matkalle, jossa sisäiset ja hengelliset asiat saavat tulla iholle.
Niin, että Pyhä tulee kosketettavaksi. Paasto on jotakin, joka koskettaa koko ruumistamme. – Se on ruumiillisten tarpeiden tiedostamista, kun niiden alaa rajoittaa.

Todellisuuden syvä taso paljastuu tai välähtää – inhimillisen läpi
Paasto on sitä aikaa, jolloin Mooseksen tavoin on riisuttava kengät koska olemme tulleet paikkaan, joka on pyhä.

1. Piet. 4: 1-5
Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan. Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

On olemassa virta, mikä ei ole riettauden virta (1 Piet 4), etsikäämme sitä nyt paaston aikana.

Rukoilemme: Armollinen Jumala.
Poikasi Jeesus Kristus
on lähtenyt ristin tielle
ja kulkee kohti Golgataa
sinun tahtoasi toteuttaen.
Varjele, ettemme vaeltaisi
valvomattomin sydämin
unohtaen taivaan
ja kooten aarteita maan päälle.
Auta meitä parannukseen synneistämme.
Pese meidät puhtaaksi anteeksiantamuksellasi.
Anna siitä voimaa palvella sinua
ja armahtaa toinen toistamme.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden…

Jeesus sanoo:
»Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.»
Matt. 6: 16–21

Rukoilemme: Jumala,
lyhyen elämämme iloksi
olemme rakentaneet tavarataivaan.
Kaikki on kaupan, ihmisetkin,
kaikki petettävissä,
kaikki lahjottavissa.
Mutta merkitystä, tarkoitusta,
armollista elämää etsimme yhä,
eikä armoa löydy.
Tule, Armahtaja, köyhyyteemme,
tule kuoleman varjon maahan,
älä viivy!

Vielä nytkin Herra sanoo:
– Kääntykää minun puoleeni,
tehkää niin koko sydämestänne,
paastotkaa, itkekää ja valittakaa.
Repikää rikki sydämenne,
älkää vaatteitanne.
Palatkaa Herran, Jumalanne, luo,
sillä hän on anteeksiantava ja laupias,
hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri.

Joel 2: 12–13

Rukoilemme: Jumala,
me kuljemme syvälle varjoon
ja tihentyvään pimeyteen.
Auta meitä pysymään hiljaa
ja näkemään itsemme rehellisesti,
ilman puolusteluja.
Sinä tunnet heikkoutemme,
vajavaisuutemme ja pinnallisuutemme.
Olemme kuin tuhka tuulessa.
Pidä meistä kiinni, Isä.
Opeta meitä luopumaan tyhjistä sanoista
ja hylkäämään se, 
mikä on vain kaunista ulkokuorta.
Auta meitä elämään valvoen
katseesi alla.
Anna anteeksi kaikki se paha,
mistä kannamme syyllisyyttä.
Vie meidät sovintoon myös itsemme
ja toistemme kanssa.
Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen tähden…

Tehdään solmuja naruun osoitukseksi omasta sitoutumisesta = tahtoo ja yrittää vakavammin elää Jumalan tahdon mukaista elämää eli taistella syntiä vastaan, minkä muotoisena se sitten elämässämme esiintyykin. (Tämä naru on työhuoneessani muistuttamassa pääsiäiseen asti kilvoittelustamme. – Jotkin solmut löystyvät, ehkä kaikki. Ihmisen tahto on heikko, me lankeamme. – Silloinkin Jumala rakastaa meitä, armahtaa ja antaa anteeksi)

Monisteita laitettiin esille, joissa oli kirjoituksia:

Muista
Olet vain
tomu ja tuhka

Päivillesi on pantu määrä

Maan tomua sinä olet,
maan tomuun sinä palaat.
1 Moos 3:19

Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset
Kaikki liha on kuin ruoho…
kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole
– Ps 103


Muista
Olet vain
tomu ja tuhka

Muista
Olet vain
tomu ja tuhka

Jotakin on palanut tuhkaksi elämässä.
Jotakin särkynyt.

Miten tämä kokemus saadaan aikaan: Olet tomua ja tuhkaa.
Pitkän ajan perspektiivi. Muutaman sadan vuoden kuluttua viimeistään kaikki parhaimmatkin tekomme ovat tuhkaa eikä meitä muista kukaan. Narsismimme, yksilöllisyytemme, oma tärkeydentuntomme ja kuolemattomusajattelumme saa kolauksen.

Kenties jopa luultavasti tärkeämpää kuin mikään minun saarnani ja opetustoimintani seurakunnassa on se, että joku käy viikoittain katsomassa sairaalassa isäänsä.

Mitä Jumalan pyhyys, toisen näkymättömän todellisuuden läsnäolo on, kun se ei ole vain ajatuksia. Taipuuko se meissä johonkin ruumiilliseen muotoon. Tuntuuko se kehossamme mitenkään.

Jumala on luonut ihmisen – joka on hämmästyttävä ja ihmeellinen.

Jumala itse on astunut tähän ihmisen todellisuuteen, koko painollaan ja murtunut ihmisten käsittelyssä.

Tuhka muistuttaa katoavaisuudesta ja tuhoutumisesta

Ihminen kerran tuhoutuu. Jokainen meistä on kuolevainen. Aikamme on rajallinen. Me kurkotamme tähtiin. Meillä on henki, joka tajuaa ajattomuuden, ikuisuuden ja katoamattomuuden. Kristus on tullut elämän ehtojen alaiseksi, jotta hän sovittaisi meidät Jumalan kanssa ja meidän katoava elämämme saisi katoamattomuuden.

En muista enää, minkälainen projekti tähän tuhkakeskiviikkoon oikein on liittynyt.

Tuhkakeskiviikko

Miksi puhutaan tuhkasta.

Muistat varmaan kuulleesi, että hautaan siunaamisen yhteydessä, kun pappi tekee ruumisarkun päälle hiekalla ristinmerkin, hän sanoo samalla tutut sanat. Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Jeesus Kristus Vapahtajamme on sinut viimeisenä päivänä herättävä.

Nämä sanat nousevat Raamatun tekstistä, joka uudessa suomennoksessa kuuluu näin.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinut on otettu.
Maan tomua sinä olet,
maan tomuun sinä palaat. 1 Moos 3:19

Raamatullinen käsitys ihmisestä on se, että hänet on muovattu maan tomusta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meidän ruumiimme ei poikkea muista tämän maailman elollisista olennoista paljoakaan. Meidät on kokoon pantu samanlaisista raaka-aineista, hengitämme samaa ilmaa ja olemme samanlaisten luonnon olosuhteiden alaisia ja luonnon lakien alaisia kuin koko muu maailmakin. Ja lopulta kun kuolemme, ruumiimme tulee maaksi jälleen. Se maatuu.

Tuhkakeskiviikkona meitä kehotetaan muistamaan tämä asia. Jumalan edessä me ihmiset olemme maan tomua. Mutta tähän tomumajaan hän on antanut oman henkensä.

Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua. Ps 103:14

Minä olen tuhkaa

Eilen oli tuhkakeskiviikko. Siitä alkoi paaston aika, mikä kestää pääsiäiseen asti. Seurakunnissa järjestetään tuhkakeskiviikkoisin tilaisuuksia, joissa tuhkalla piirretään otsaan risti sanoen: ”Ota vastaan katumuksen merkki.” Raamatun aikana syvä suru ja katumus ilmaistiin heittämällä tuhkaa päälleen. Tuhka on katumuksen mutta myös katoavaisuuden vertauskuva. Tuhka on se mitä jää jäljelle, kun tuli kuluttaa kaiken muun. Siitä, mikä nyt on kaunista ja voimakasta, jää lopulta jäljelle vain pölyä. Se, mitä tavoittelemme niin kiihkeästi maailmassa, on tarkemmin ajateltuna arvotonta tuhkaa.

Paaston alkaessa ihminen katsoo itseään ja Aabrahamin ja Jobin tavoin muistaa itsekin olevansa Jumalan edessä vain tomua ja tuhkaa. Katoavaisuutensa tiedostaminen saa arvostamaan hetkeä jossa elää. Se saa toivottavasti arvioimaan myös sitä, miten pitäisi elää se lyhyt aika, mikä meille on suotu. Tuhkakeskiviikkona risti otsaan piirretään tuhkalla. Kerran risti piirretään hiekalla arkkuni kanteen. En elä iäti. Paastossa kysymys on kokonaiskuvan hahmottamisesta ja mittasuhteiden asettumisesta kohdalleen. Minussa itsessäni ei ole sellaista voimaa, jolla väistän kuoleman ja saan minuuteni säilymään. Ei minulla ole itsessäni myöskään pyhyyttä, joka kestää Jumalan tutkivan katseen alla. Mutta Jumalalle kiitos, emme ole aseettomia katoavaisuuden edessä emmekä Jumalan katseen alla. Niitä vastaan käydään Kristuksen ristiin turvautumalla. En kulje matkaani omassa varassa. Jeesuksen luona ja hänen ansiostaan tälle tuhkalle annetaan uusi arvo ja katoamaton elämä.

Kutsun sinut paaston matkalle kohti pääsiäisen iloa. Ota vastaan katumuksen merkki, jonka hellästi painan nyt otsaasi.

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunnan kappalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s