18. shell

Kristityn vapaus (2001)

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. Luukas 14:1-6

Tämän pyhäpäivän yleisenä aiheena on vapaus. Vapaus on paljon käytetty sana. Siihen aivan aiheestakin liitetään tärkeimpiä arvojamme. Kansakunnille se on ensimmäinen asia tavoiteltavien asioiden joukossa. Vapauden puolesta on tehty vallankumouksia, ollaan käyty sotia ja taisteluita. Niissä sorretut pyrkivät nousemaan alistajiensa vaatimusten alta mielissään unelma vapaudesta. Vanki haaveilee vapaudesta. Työn rasituksissa uupuva haaveilee vapaasta. Hyvään elämään kuuluu se, että saa vapaasti elää ja toimia, toteuttaa omia suunnitelmiaan ilman että joka asiaan puututaan. Meillä on oltava vapaus uskoa ja ajatella ja myös ilmaista kaikkea tätä. Jos vapauttamme yritetään rajoittaa, nousemme vastustamaan riistäjiä.

Evankeliumi ei kuitenkaan tarkastele ihmisen vapaudenkaipuuta teoreettisesti. Siellä ei esitetä mitään vapauden filosofiaa. Kun Raamatulle tekee teoreettisen kysymyksen, saa käytännöllisen vastauksen.

Päivän evankeliumissa kohtaamme kaksi vapautta rajoittavaa tekijää. Ensimmäinen niistä on sairaus toinen on laki.

Vesipöhöä sairastava mies oli sairautensa vanki. Hän ei tuntenut sellaista vapautta ja iloa, mitä tunsivat terveet. Miehen sairaudesta ei anneta tarkkaa kuvaa. Sitä sairautta ei tunnettu. Silloin ei tunnettu miten sairaudet leviävät ja mikä niitä aiheuttaa yhtä vähän kuin sitä, miten niitä pitäisi hoitaa. Tuona aikana sairauksiin ei ollut saatavissa suurtakaan apua. Kunkin oli pärjättävä niiden kanssa yksin. Niitä pidettiin usein Jumalan rankaisuina. Tai ajateltiin, että ihminen on ulkopuolisten pahojen voimien vallassa. Jos tauti oli vakava, se eristi ihmisen toisista ihmisistä. Ystävät ja sukulaiset kaikkoavat.

Evankeliumin sairas mies ei ollut kovin kaunista katseltavaa, mutta siinä hän istui Jeesuksen edessä, sairas mies kipuineen. Hän ei puhu mitään. Ainuttakaan sanaa hän ei sano. Hän ei valita hätäänsä eikä hän edes pyydä, että Jeesus häntä koskettaisi. Hän on hiljaa. Ehkä hän oli luopunut jo kaikesta toivosta eikä jaksanut vaikuttaa enää asioiden kulkuun. Todennäköisempää on se, että tuo mies oli retuutettu paikalle Jeesuksen eteen tarkoituksellisesti. Häntä käytettiin pelinappulana uskonnollisessa kädenväännössä. Haluttiin katsoa, mitä Jeesus tekee. Parantaako hän miehen sapattina, vaikka fariseusten mielestä se olisi vastoin lakia. Mitä tuo sairas mies olisi voinutkaan siinä sanoa. Hän oli osaton siinä henkien taistelussa, jonka keskipisteeksi hänet oli laitettu. Toki hänen terveytensä ja elämänsä oli siinä kysymyksessä. Kyllä hän halusi parantua, mutta ei hän varmaan halunnut tällaista nöyryytystä ja pällistelyä. Huomio joka häneen kohdistettiin oli kiusallinen.

Jeesus tiesi mitä ihmiset ajattelivat. Ei hän kuitenkaan toiminut heitä miellyttääkseen. Hän tunsi myötätuntoa sairasta kohtaan. Siksi hän armahti miehen. Jeesus vapautti hänet taudistaan ja päästi menemään pois väentungoksesta.

Sairaus luo esteen vapaudellemme. Se lienee merkittävin vapauden rajoittaja myös nykyaikaisessa elinpiirissämme. Sairastuminen johdattaa meidät Jumalan eteen kyselemään, mistä tämä kaikki johtuu. Mitä minä oikein olen tehnyt, mistä minua rankaistaan? Onko minulla vielä toivoa parantumisesta? Voisiko Jeesus koskettaa minuakin ja päästää elämään omaa elämääni? Kunpa näin voisinkin sanoa. Mutta sellaista lupausta en voi antaa. Onneksi meillä kuitenkin on hyvät sairaalat, taitavat lääkärit ja tehokkaat lääkkeet. Paljon ihmeitä ja parantumisia tapahtuu sairaaloissamme. Vesipöhöä sairastavalla miehellä ei ollut tällaisia mahdollisuuksia. Hänen oli vain hiljaa kärsittävä. Mutta hän kohtasi Jeesuksen. Ja Jeesus vapautti hänet, koska hän on Vapahtaja eli vapauttaja. Jeesus toi vapauden.

Tuo vapaus ei kuitenkaan ollut talon isännälle mieleen. Fariseukset eivät iloinneet miehen parantumisesta, sillä heidän mielestään Jeesus ylitti sallitun vapauden rajat. Hän olisi voinut odottaa hieman ja parantaa miehen muuna päivänä kuin sapattina.

Näin Jeesus olisi voinut toki tehdä. Mutta hän halusi osoittaa tällä teollaan, mitä Jumalan lapsen vapaus oikein merkitsee.

Laista oli tullut inhottava kahle. Se rajoitti elämää. Tämä koski erityisesti sapattia, jonka piti olla vapaapäivä. Vapauden ja vapautuneisuuden, ilon ja riemun päivä. Päivä jolloin ei tarvinnut tehdä töitä. Jolloin oli aikaa omille jutuille ja puuhille. Aikaa perheen parissa. Aikaa myös viivähtää Jumalan edessä. Mutta tästä vapaudesta tuli huomaamatta kahle, kun sanottiin, että ei saanut tehdä mitään työtä. Piti olla vain paikallaan ja hiljaa kuunnella radion jumalanpalvelusta. Pullia ei leivottu, pyykkiä ei pesty, hevosta ei valjastettu työhön eivätkä lapset saaneet leikkiä. Se oli tietysti vapautta työn velvoitteista, mutta vapautta ei ole se, että kädet samalla sidotaan.

Jeesus halusi ulottaa vapauden koko elämän perusteisiimme. Jeesus vapauttaa meidät lain vallan alta. Jeesus vapautti meidät uskonnollisesta suorittamisesta. Meidän ei tarvitse kerätä suoristuspisteitä Jumalan kirjaan. Kun on kerännyt tarpeeksi paljon bonuksia, niin rukous kuullaan.

Jeesus vapauttaa ihmisen kuoleman ja tuhon voimista uuteen elämään. Hän vapauttaa meidät niistä esteistä, jotka pitävät meidät erossa elämän lähteestä. Hän vapahtaa meidät synneistämme. Vapauttaa siihen elämään, joka saa voimansa Jumalasta. Siksi vapaus, jonka Jeesus antaa meille on vapaus pelosta Jumalan edessä.

Jeesus vapauttaa ihmisen omaksi itsekseen, omalle paikalleen. Jeesus vapauttaa ihmisen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, sille paikalle, johon hän kuuluu. Vapautettu ihminen on edelleen vain ihminen. Ja Jumala on Jumala. Ihminen ei ole vapaa kaikesta. Inhimillisen elämän ehdot rajoittavat häntä edelleen. Hän saattaa sairastua uudelleen. Mutta hän on vapaa peloista, että Jumala olisi häntä kohtaan ankara.

Mitä opimme: Meidät voi orjuuttaa niin pahat kuin hyvätkin asiat. Sairaan miehen orjuuttivat demoniset voimat, kuoleman varjo. Sairaus oli todellinen kuristusote hänen elämässään. Orjuuttajana voi olla myös hyvä asia. Jumalan laki on ehdottoman hyvä asia, mutta sitä käytetään väärin, jos tehdään ehtoja ja esteitä tulla Jeesuksen luo. Hän on Vapahtaja. Hän vapahtaa kansan synneistään.

Sinä saat tulla tänään kaikkine vaivoinesi Kristuksen eteen. Hän tuntee kipusi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s