18. shell

Shell 18 / 2022

Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 14 

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaavai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. Luuk. 14:1–6 

Joka lukee evankeliumeita, huomaa hyvin pian kertomuksessa olevia jännitteitä Jeesuksen ja juutalaisen kansan johtajien välillä. Jeesuksella oli väittelyjä ja konflikteja heidän kanssaan. Jeesuksen aikana juutalaisuus oli jo monia vuosisatoja vanha uskonto erilaisine tapoineen. Heillä oli tarkkoja käytäntöjä, tapoja, rituaaleja, puhtaus- ja saastaisuuskäsityksiä. Vuosisadat alkavat muuttaa uskontoa raskaaksi ja monumentaaliseksi. Uskonnon eli jumalasuhteen virallisilla edustajilla ja opettajilla oli kerroksiksi kasautunutta ”pyhyyttä”, mikä teki uskonnon hidasliikkeisiksi. Lain tulkitsijoina he pönkittivät kaiken aikaa myös omaa asemaansa ja valtaansa. Niin on käynyt myös kirkolle useammankin kerran.  

Evankeliumissa jännite on perinteisen tulkinnan noudattamisen ja uuden ajattelun välillä. Kun on paljon arvokkaita ja uskonnollisesti perusteltuja perinteitä, niiden muuttaminen alkuperäiseen tarkoitukseensa ei ole helppoa. Vastakkain ovat kivettyneet tulkinnat Raamatusta ja hengen luoma vapaus, jota evankeliumissa Jeesus edusti. Tämä asetelma toistuu usein Jeesuksen ja kirjanoppineiden välillä. Maailma muuttuu ympärillämme, vanhat tavat eivät toimi uudessa tilanteessa. Uskonnolla on vuosituhansien takaiset pyhät kirjoitukset. Miten ne pitäisi ymmärtää tänään? Miten ne vastaavat tämän ajan kysymyksiin? Oikea lukeminen vaatii oleellisen ymmärtämistä ja uskallusta jättää taakseen se, mikä ei enää toimi, ja mikäli se on evankeliumin ydinsanomaa vastaan.

Evankeliumissa jännite koskee sapattikäskyn tulkintaa. Samalla se ei ole vain yhden käskyn tulkintaa, vaan laajenee koko Jumalaan uskovan elämäntavan tulkinnaksi.

Sapattiin liittyi juutalaisen perinteen ydin. Siitä oli tullut heille kuningaskäsky, jolla he osoittivat omaa identiteettiään: keitä me olemme. Sapatti oli päivä, jolloin tapahtui perheen ja läheisten kesken tärkeitä asioita. Oman kansan tarinan ääreen pysähdyttiin, sitä kerrottiin aina uudestaan ja samalla koettiin yhteenkuuluvuutta kaikkeen siihen, minkä se määritteli. Näin siinä oli paljon hyvää. Sapattiin liittyi myös yksityiskohtaisia sääntöjä siitä mitä sai tehdä ja minkä verran. Työnteko oli sapattina kiellettyä. Parantaminen puolestaan oli työtä, eikä sitä sapattina olisi saanut tehdä. Siksi Jeesus heidän mielestään teki syntiä, vaikka hän teki miehelle hyvän teon. Syntiä tekemällä ei voi saada aikaan Jumalan mielen mukaista lopputulosta. Näin pyhien kirjoitusten opettajat lukivat tilannetta. Vesipöhöä sairastava mies oli väärin parannettu.

Jeesuksen näkökulma asiaan on se, että ihmisen pelas-taminen ei ole asia, josta sapatin varjolla voi kieltäytyä. Uskonnollinen sääntö ei voi ohittaa syvempiä elämää ylläpitäviä sääntöjä, joiden varaan koko laki rakentuu. Ei Jumalakaan lakkaa varjelemasta luomakuntaa sapattina.

Kun Jeesuksen toiminta kyseenalaistettiin, Jeesus vastasi siihen asettamalla kuulijansa tilanteeseen, missä jokainen joutui arvioimaan toimintaansa ja toimimaan itselleen tuomarina. Jos oma poika putoaa kaivoon sapattina, ei kukaan jätä häntä sinne odottamaan sapatin päättymistä. Vaarana olisi lapsen menehtyminen. Kun asia tulee tällä tavoin lähelle, kun se tulee koskemaan omaa elämää, kirjoituksia yllättäen tulkitaankin eri mittatikulla. Tämän Jeesus tänään haluaa jokaisen huomaavan. Raamattua lukiessa, emme tee arvioita muiden elämästä, vaan omastamme. Sillä mittatikulla, millä arvioimme muita, tullaan arvioimaan myös meidät. Kun tuomitsemme muita, tuomitsemmeko samalla itsemmekin.

Asioita ei voi tarkastella ulkoa päin niitä tulee tarkastella sisäpuolelta. Asiat ovat asioita, niistä tulee voida keskustella. Mutta samalla ne eivät kuitenkaan ole vain asioita. Ne ovat jonkun ihmisen elämää. Sen tulisi Jeesuksen antaman esimerkin mukaan muuttaa sitä, miten tilannetta arvioidaan.

Jos Jeesuksen olisi pitänyt sanoa sairaalle, tule sapatin jälkeen uudestaan. Yhtä hyvin isän pitäisi jättää poikansa kaivoon odottamaan sapatin päättymistä. Tulkinnan kovuus näyttäytyy Jeesuksen mukaan samanlaisena kummassakin tapauksessa.

Jos ihmistä ei voi pelastaa sapattina, häntä ei voi pelastaa lainkaan. Tehdä hyvää ihmiselle on tärkeämpää kuin uskonnollinen sääntö. Pelastaa vai tuhota, vapauttaa vai tukahduttaa, suojella vai sortaa, nostaa maasta vai painaa alas? Ei tarvita mitään hurskaita tulkintasääntöjä näiden kysymysten äärellä. Jokainen ihminen on sinun poikasi tai tyttösi. Jokainen on lähimmäinen. Tämä on vaikea läksy.

Lutherin aloittamassa reformaatiossa paavin kirkko oli jämähtänyt tiettyihin tapoihin, joista Luther halusi kirkon vapauttaa. Hän kohtasi vastustusta. Hänet ajettiin ulos kirkosta hurmahenkenä. Tuo aika vaati rakenteiden uudelleen muotoilua.

Luterilaisen kirkon vahvuus on ollut sen todellisuudentajussa. Luterilaisuus on jalat maassa uskonnollisuutta. Esimerkiksi meidän perinteessä ymmärretään tavallisen arkisen työn kutsumusluonne – ei ole kahden kerroksen väkeä: linja-auton kuljettajan kutsumus on myös Jumalan palvelemista, ei vain papin tai kanttorin työ. Reformaatiossa Luther luopui pappien selibaatista. Pappien naimattomuus oli todellisuudenvastainen.

Viisi vuosisataa on kulunut uskonpuhdistuksen jälkeen. Missä kunnossa olemme? Olemmeko edelleen notkea kirkko vai kangistunut samanlaisiksi kuin Jeesuksen ajan juutalaisuus sapatin suhteen tai kuin katolinen kirkko Lutherin aikana? Meidän ongelmamme tiedotusvälineiden lukemisen mukaan on kirkon byrokraattisuudesta johtuva jäsenkato ja avioliittolakia koskevat kysymys.

Ensimmäinen ongelma lienee vielä suurempi jälkimmäistä. Kirkko ei herätä kiinnostusta eikä luottamusta. Se tuntuu vanhanaikaiselta ja väärältä. Kysymys ei silti liene pelkästä maallistumiseseta. Hengellistä kaipausta on paljon. Onko todistuksemme Jeesuksesta uskottava? Herättääkö puheemme kiinnostusta ihmisissä, jotka kamppailevat vaikeuksiensa ja kysymystensä kanssa? Puhummeko oikeista asioista ja oikealla tavalla ihmisille?

Mikä on ihmisten sisintä kuluttava ongelma tänään? Mitkä perinteet tai käsitykset kahlitsevat meitä toteuttamasta Jeesuksen antamaa kutsua? Onko meillä liian vanha resepti ihmisten hätään? Paljon kysymyksiä.

Jeesuksen seuraajalta ei edellytetä akateemista oppi-arvoa. Olennaiset asiat ovat kuitenkin yksinkertaisia. Se mitä me tarvitsemme = enemmän vuorovaikutusta ihmisten kanssa, kuuntelemista ja hiljaista rukousta. Kuuntelisimme vanhoja ja nuoria, erilaisia ihmisiä. Mitä aikamme ihmiset kaipaavat, mikä on heidän kipunsa? Sitten kun tiedämme, onko ihminen nälkäinen, sairas vai alaston, tuomme sitä apua, mitä meillä on tarjottavana. Tarvitaan sitä, että emme olettaisi etukäteen niin paljon, että meillä ei olisi vastauksia valmiina, vaan kysyisimme.

Jeesus on Vapahtaja ja vapauttaja. Eri asiat sitovat meitä. Mutta niin kuin hän on vapauttanut meidät, hän kykenee vapauttamaan kenen tahansa aikamme ihmisen. Mutta saako hän käyttää sinua tässä tehtävässä?

Kristityn vapaus (2001)

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. Luukas 14:1-6

Tämän pyhäpäivän yleisenä aiheena on vapaus. Vapaus on paljon käytetty sana. Siihen aivan aiheestakin liitetään tärkeimpiä arvojamme. Kansakunnille se on ensimmäinen asia tavoiteltavien asioiden joukossa. Vapauden puolesta on tehty vallankumouksia, ollaan käyty sotia ja taisteluita. Niissä sorretut pyrkivät nousemaan alistajiensa vaatimusten alta mielissään unelma vapaudesta. Vanki haaveilee vapaudesta. Työn rasituksissa uupuva haaveilee vapaasta. Hyvään elämään kuuluu se, että saa vapaasti elää ja toimia, toteuttaa omia suunnitelmiaan ilman että joka asiaan puututaan. Meillä on oltava vapaus uskoa ja ajatella ja myös ilmaista kaikkea tätä. Jos vapauttamme yritetään rajoittaa, nousemme vastustamaan riistäjiä.

Evankeliumi ei kuitenkaan tarkastele ihmisen vapaudenkaipuuta teoreettisesti. Siellä ei esitetä mitään vapauden filosofiaa. Kun Raamatulle tekee teoreettisen kysymyksen, saa käytännöllisen vastauksen.

Päivän evankeliumissa kohtaamme kaksi vapautta rajoittavaa tekijää. Ensimmäinen niistä on sairaus toinen on laki.

Vesipöhöä sairastava mies oli sairautensa vanki. Hän ei tuntenut sellaista vapautta ja iloa, mitä tunsivat terveet. Miehen sairaudesta ei anneta tarkkaa kuvaa. Sitä sairautta ei tunnettu. Silloin ei tunnettu miten sairaudet leviävät ja mikä niitä aiheuttaa yhtä vähän kuin sitä, miten niitä pitäisi hoitaa. Tuona aikana sairauksiin ei ollut saatavissa suurtakaan apua. Kunkin oli pärjättävä niiden kanssa yksin. Niitä pidettiin usein Jumalan rankaisuina. Tai ajateltiin, että ihminen on ulkopuolisten pahojen voimien vallassa. Jos tauti oli vakava, se eristi ihmisen toisista ihmisistä. Ystävät ja sukulaiset kaikkoavat.

Evankeliumin sairas mies ei ollut kovin kaunista katseltavaa, mutta siinä hän istui Jeesuksen edessä, sairas mies kipuineen. Hän ei puhu mitään. Ainuttakaan sanaa hän ei sano. Hän ei valita hätäänsä eikä hän edes pyydä, että Jeesus häntä koskettaisi. Hän on hiljaa. Ehkä hän oli luopunut jo kaikesta toivosta eikä jaksanut vaikuttaa enää asioiden kulkuun. Todennäköisempää on se, että tuo mies oli retuutettu paikalle Jeesuksen eteen tarkoituksellisesti. Häntä käytettiin pelinappulana uskonnollisessa kädenväännössä. Haluttiin katsoa, mitä Jeesus tekee. Parantaako hän miehen sapattina, vaikka fariseusten mielestä se olisi vastoin lakia. Mitä tuo sairas mies olisi voinutkaan siinä sanoa. Hän oli osaton siinä henkien taistelussa, jonka keskipisteeksi hänet oli laitettu. Toki hänen terveytensä ja elämänsä oli siinä kysymyksessä. Kyllä hän halusi parantua, mutta ei hän varmaan halunnut tällaista nöyryytystä ja pällistelyä. Huomio joka häneen kohdistettiin oli kiusallinen.

Jeesus tiesi mitä ihmiset ajattelivat. Ei hän kuitenkaan toiminut heitä miellyttääkseen. Hän tunsi myötätuntoa sairasta kohtaan. Siksi hän armahti miehen. Jeesus vapautti hänet taudistaan ja päästi menemään pois väentungoksesta.

Sairaus luo esteen vapaudellemme. Se lienee merkittävin vapauden rajoittaja myös nykyaikaisessa elinpiirissämme. Sairastuminen johdattaa meidät Jumalan eteen kyselemään, mistä tämä kaikki johtuu. Mitä minä oikein olen tehnyt, mistä minua rankaistaan? Onko minulla vielä toivoa parantumisesta? Voisiko Jeesus koskettaa minuakin ja päästää elämään omaa elämääni? Kunpa näin voisinkin sanoa. Mutta sellaista lupausta en voi antaa. Onneksi meillä kuitenkin on hyvät sairaalat, taitavat lääkärit ja tehokkaat lääkkeet. Paljon ihmeitä ja parantumisia tapahtuu sairaaloissamme. Vesipöhöä sairastavalla miehellä ei ollut tällaisia mahdollisuuksia. Hänen oli vain hiljaa kärsittävä. Mutta hän kohtasi Jeesuksen. Ja Jeesus vapautti hänet, koska hän on Vapahtaja eli vapauttaja. Jeesus toi vapauden.

Tuo vapaus ei kuitenkaan ollut talon isännälle mieleen. Fariseukset eivät iloinneet miehen parantumisesta, sillä heidän mielestään Jeesus ylitti sallitun vapauden rajat. Hän olisi voinut odottaa hieman ja parantaa miehen muuna päivänä kuin sapattina.

Näin Jeesus olisi voinut toki tehdä. Mutta hän halusi osoittaa tällä teollaan, mitä Jumalan lapsen vapaus oikein merkitsee.

Laista oli tullut inhottava kahle. Se rajoitti elämää. Tämä koski erityisesti sapattia, jonka piti olla vapaapäivä. Vapauden ja vapautuneisuuden, ilon ja riemun päivä. Päivä jolloin ei tarvinnut tehdä töitä. Jolloin oli aikaa omille jutuille ja puuhille. Aikaa perheen parissa. Aikaa myös viivähtää Jumalan edessä. Mutta tästä vapaudesta tuli huomaamatta kahle, kun sanottiin, että ei saanut tehdä mitään työtä. Piti olla vain paikallaan ja hiljaa kuunnella radion jumalanpalvelusta. Pullia ei leivottu, pyykkiä ei pesty, hevosta ei valjastettu työhön eivätkä lapset saaneet leikkiä. Se oli tietysti vapautta työn velvoitteista, mutta vapautta ei ole se, että kädet samalla sidotaan.

Jeesus halusi ulottaa vapauden koko elämän perusteisiimme. Jeesus vapauttaa meidät lain vallan alta. Jeesus vapautti meidät uskonnollisesta suorittamisesta. Meidän ei tarvitse kerätä suoristuspisteitä Jumalan kirjaan. Kun on kerännyt tarpeeksi paljon bonuksia, niin rukous kuullaan.

Jeesus vapauttaa ihmisen kuoleman ja tuhon voimista uuteen elämään. Hän vapauttaa meidät niistä esteistä, jotka pitävät meidät erossa elämän lähteestä. Hän vapahtaa meidät synneistämme. Vapauttaa siihen elämään, joka saa voimansa Jumalasta. Siksi vapaus, jonka Jeesus antaa meille on vapaus pelosta Jumalan edessä.

Jeesus vapauttaa ihmisen omaksi itsekseen, omalle paikalleen. Jeesus vapauttaa ihmisen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, sille paikalle, johon hän kuuluu. Vapautettu ihminen on edelleen vain ihminen. Ja Jumala on Jumala. Ihminen ei ole vapaa kaikesta. Inhimillisen elämän ehdot rajoittavat häntä edelleen. Hän saattaa sairastua uudelleen. Mutta hän on vapaa peloista, että Jumala olisi häntä kohtaan ankara.

Mitä opimme: Meidät voi orjuuttaa niin pahat kuin hyvätkin asiat. Sairaan miehen orjuuttivat demoniset voimat, kuoleman varjo. Sairaus oli todellinen kuristusote hänen elämässään. Orjuuttajana voi olla myös hyvä asia. Jumalan laki on ehdottoman hyvä asia, mutta sitä käytetään väärin, jos tehdään ehtoja ja esteitä tulla Jeesuksen luo. Hän on Vapahtaja. Hän vapahtaa kansan synneistään.

Sinä saat tulla tänään kaikkine vaivoinesi Kristuksen eteen. Hän tuntee kipusi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s