Kirkastussun

Kirkastussunnuntai 25.7.2004

virret 532:1-5, 444, 263:1-4, 301, 220, 515

Matt. 17: 1-8
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.»br> Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!» Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: »Nouskaa, älkää pelätkö.» Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Vuoret
Viime tiistaina (20.7.2004 klo 22.05) TV2 tuli keskusteluohjelma Inhimillinen tekijä, jonka aiheena oli: Jokaisella on vuorensa. Siinä haastateltavana oli kaksi syöpää sairastavaa naista Katariina Rautalahti ja Rista Ingelius. He olivat osallistuneet syöpää sairastavien naisten kansainväliseen retkikuntaan, jonka päämääränä oli valloittaa Etelä-Afrikassa sijaitseva n. 7 km korkea vuori (Aconcagua). Sillä tavoin he halusivat olla esimerkkinä normaalista ja täysipainoisesta elämästä pelottavaksi leimatun sairautensa kanssa.

Haastateltavien joukossa oli myös Suomen tunnetuin vuorikiipeilijä Veikka Gustafson. Maailmassa on 14 yli 8 kilometrin korkuista vuorta. Niistä Veikka on ollut yhdeksällä huipulla (mukaan lukien Mount Everest ja maailman vaarallisin huippu K2).

Tänään on Kristuksen kirkastumisen sunnuntai. Tuo kirkastuminen ja Jumalan ilmestyminen tapahtui korkealla vuorella, yksinäisyydessä, eristyksissä muusta maailmasta.

Päivän evankeliumissa esiintyvät Mooses ja Elia kohtasivat molemmat elinaikanaan Jumalan vuoren huipulla. Kummatkin olivat Siinain vuorella, joka toiselta nimeltään on Horebin vuori. Vuorta kutsutaan Raamatussa Jumalan vuoreksi.

Vuoret ovat aina olleet Jumalan ilmestymisen paikkoja. Vuorille yksinäisyyteen noustaan kun ihminen haluaa irrottautua maailmasta ja etsiä Jumalaa. Nouseminen vuorelle on samalla nousemista henkisesti korkeammalle tasolle. Se on virittäytymistä taivaallisille viesteille. Kun mystikot puhuvat sielun matkasta Jumalan luo, he käyttävät toisinaan kuvaa vuorelle nousemisesta.

Tiistain Tv-keskustelusta innostuneena halusin tutkia, mitä nuo yli 8 km huiput puhuvat meille. Minkälaisesta kokemuksesta vuoren valloittamisessa on kysymys? Onko Jumalan ilmestyminen ja lumihuippuisen vuoren saavuttaminen lähellä toisiaan? Eli mitä samaa on opetuslasten ja Veikka Gustafsonin kokemuksissa?

Olosuhteet
Jotta pääsemme alkuun, on hyvä palauttaa mieleen, että normaali ja ympärivuotinen elämä vuoristossa on mahdollista vielä 4-5 kilometrin korkeudessa. Sitä korkeammalla ilma tulee liian ohueksi, jotta siellä ihminen voisi asua tai olla pidempiä aikoja. Todellinen vuorikiipeily alkaa siis vasta näistä korkeuksista. Sitä voi todellakin sanoa erottautumiseksi ihmisen alueesta. Jotakin elämää vielä siellä voi olla, mutta mitä korkeammalle käydään sitä niukemmaksi kasvillisuus käy, kunnes lopulta tullaan lumen ja ikijään alueelle. Luonnon olosuhteet käyvät ylhäällä aina vain vaikeammiksi.

Mutta ulkonaisesti ankarien olosuhteiden keskellä elämä yksinkertaistuu. Tämä oli haastateltavien yhteinen kokemus. Siellä tullaan elämän yksinkertaisten perusasioiden äärelle. Kaikenlainen politiikka jää syrjään ja ihmissuhteisiin liittyvä pelaaminen ja laskelmoiminen. On keskityttävä olennaiseen: Tuossa on lunta, siitä saa vettä, jota voi juoda.

Kun elämän ylellisyydet karisevat, asiat tulevat oikeisiin mittasuhteisiin. Oikeita mittasuhteita tarvitsee myös jokainen kristitty kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä.

Vuorelle kiivetään hitaasti
Toinen opetus on siinä, että vuorelle on noustava hitaasti. Voimia ei saa kuluttaa turhanpäiväiseen kiirehtimiseen. Sillä ei voita mitään. Isot asiat elämässä eivät toteudu nopeasti. Niihin kuluu paljon aikaa.

Sitä mielellään ajattelee, että vuorelle noustaan vaikka väkisin. Jääräpäisellä puskemisella ei pärjää. Suomalainen uppiniskainen sisu, hampaat irvessä on vuorella hengenvaarallista. Liian nopeasta nousemisesta on seurauksena vuoristotauti, kun ruumis ei ole tottunut hapen vähyyteen. Moni kiipeilijä on tähän tautiin kuollut. (Viiden ja puolen kilometrin korkeudessa ilmanpaine on enää puolet normaalista ja näin myös hapen määrä puolet totutusta. Kahdeksassa kilometrissä asiat vielä huonommin. Se aiheuttaa heikkoutta, pahoinvointia ja oksentelua. Sydän alkaa hakkaamaan kovemmin jotta happi kulkeutuisi elimistöön)

Onko meillä kiire kokea ja nähdä kaikki? Tietyt asiat ottavat aikaa. Osaammeko irrottaa itsemme arjen hyörinästä. Näkeminen on eri asia kuin havaitseminen ja havaitun sisäistäminen. Raamatun tekstin lukeminen ja sen äärellä viipyminen ovat eri asioita. Matka itsensä tuntemiseen kestää kauan ja matka Jumalan tuntemiseen kestää koko elämän.

Puhtaat motiivit
Veikka sanoi hienosti, että vuorelle noustessa on oltava puhtaat motiivit. Sinne ei kiivetä näyttämisen halusta: että kyllä tämä jätkä tai tyttö näyttää maailmalle ja kavereilleen, mistä aineksista on tehty. Ylpeys ja uhmakkuus voivat tappaa. Omat voimavarat on laskettava oikein eikä luultava itsestä liikoja tai esitettävä kestävämpää. Virhearviointeihin ei ole varaa, niitä ei saa yli kuuden tuhannen kilometrin korkeudessa anteeksi, vaan ne voivat koitua kohtalokkaiksi.

Puhtaat motiivit on oltava myös sillä, joka etsii Jumalaa. Hartauden teeskentely tai hurskauden näytteleminen ei hyödytä ketään. Hengelliset opettajat sanovatkin, että ihmisten on herättävä hengellisesti kaksi kertaa. Ensin synnin unesta ja toiseksi omasta hurskaudestaan.

Hengellisissä korkeuksissa voi iskeä myös vuoristotauti. Ihminen luulee olevansa korkeammalla kuin onkaan. Se johtuu kuitenkin siitä, että aivot eivät saa riittävästi happea; hurskaskin mieli paisuu helposti ja ajatus alkaa harhailemaan. Silloin olisi jäätävä paikalleen lepäämään tai mentävä reilusti alaspäin.

Huipun saavuttaminen
Vuoristokiipeilyyn kuuluu huippukokemus. Se että saavuttaa huipun ja sen valtavat näköalat. Huipulle ei marssita suoraan. Sinne edetään vähitellen leiri leiriltä. Etsitään reittiä ylöspäin ja palataan taas leirille. Tarvikkeita viedään ylös uutta leiriä varten. huipulle ei tehdä leiriä. Siellä vain käydään ja tullaan alas. Huipulle (8 km) ei jäädä oleskelemaan. Siellä levätään minuutti, noustaan sekunniksi tuulettamaan, otetaan valokuva ja lähdetään takaisin. Alempana olevaan leiriin on päästävä vielä kun on valoisaa. Pimeässä kulkeminen jäisen vuoren seinällä on liian vaarallista.

Myöskään opetuslapset eivät saaneet jäädä vuorelle majoja rakentamaan. Sieltä oli tultava alas. Huippukokemukset kestävät vain hetken, mutta se hetki on saanut aikaan sisäisen muutoksen. Tuo sisäisen muutoksen hetki on juuri se kirkastumisen hetki.

Psykologisesti ajateltuna huipun saavuttamisella, tai vuoren valloittamisella tarkoitetaan kai sitä, että minä olen vuorta suurempi. Voitetut/valloitetut vuoret kutistuvat. Ne ovat esteitä, jotka ovat ylitettävissä.

Vaikka puhutaan vuoren valloittamisesta, ei Veikan mukaan ihminen valloita vuorta noustessaan sille eikä ole sitä suurempi. Ihminen on aika mitätön tekijä vuoren huipulla. Hän on vain onnistunut käymään sen huipulla ei muuta. Vuori opettaa nöyräksi. Kun Jumala ilmestyi vuorella, se sai opetuslapset lankeamaan kasvoilleen. Pyhä painaa ihmisen maahan. Tunne omasta erinomaisuudesta häviää.

Jeesuksen oppilaat eivät valloittaneet Kirkastusvuorta. Vuorella Jumala valloitti heidät. Vuorella oppilaat eivät kirkastuneet. He eivät saaneet tästä kokemuksesta sulkaa hattuunsa. Vuorella kirkastui heidän Herransa Kristus. Opetuslapset näkivät tämän kirkkauden, mutta he eivät itse tulleet mitenkään erinomaisemmaksi. He näkivät Kristuksen selvemmin. He näkivät hänen jumalallisen alkuperänsä.

Vuorella oppilaat eivät itse kirkastuneet, mutta heille kirkastui jotakin tärkeää. Tästä lähtien he näkivät alennustilassa olevan Kristuksen kasvoilla Jumalan kirkkauden, vaikka hänen kasvonsa eivät enää loistaneetkaan.

Sanotaan, että jokaisella on oma vuorensa, jokaisella on vuorensa, joka tekee meidät nöyräksi, jolle on noustava kiireettömästi ja lopulta vuori jolla Kristus kirkastuu, armo kirkastuu. Jumalan hyvyys paljastuu pimeyden läpi. Ankarien koettelemusten jälkeen, sairauden keskellä, jatkuvien epäonnistumisten jälkeen, Jumalan armo kirkastuu: minä en ole omassa varassani. Jumalan hyvyys ja armo on kuin vuori allani. Se ei horju. Koko elämän matkani on oikeastaan matkaamista tällä vuorella – vaikka en huippua koskaan saavuttaisikaan olen kuitenkin kaiken aikaa tällä armon vuorella, kuin Jumalan kämmenellä.

Kirkastussunnuntai 2007

2. Moos. 3: 1-6_Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: »Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?»_ Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: »Mooses, Mooses!» Mooses vastasi: »Tässä olen.» Herra sanoi: »Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.» Herra sanoi vielä: »Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.» Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

 

Matt. 17: 1-8_Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo._ Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.»_ Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!» Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: »Nouskaa, älkää pelätkö.» Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Päivän raamatun lukukappaleet ovat majesteettisia. Ne ovat välähdyksiä pyhän Jumalan kohtaamisesta. Jumalan vastustamaton kirkkaus ja voima tulee lähelle ja saa sielun perustukset vavahtelemaan. Vanhan testamentin lukukappaleessa, Palavan pensaan kertomuksessa tietyt sanat uppoavat kuulijaan – älä tule lähemmäksi, riisu kenkäsi. Paikka jolla seisot on pyhä. Nuo sanat älä tule lähemmäksi ja riisu kenkäsi määrittelevät oudolla tavalla pyhyyttä, siis sitä mikä koskee meitä ihmisiä kaikkein syvällisimmällä tavalla. Jumala on pyhä ja ihminen taas se, joka on kadottanut pyhyytensä, jonka pyhyys on vioittunut – mutta kuitenkin tuo pyhyyden vaatimus ei ole muuttunut, vaan pysynyt samana. Sen omatunto meille todistaa.

Älä tule lähemmäs -syntinen ihminen ei voi lähestyä Jumalan pyhyyttä tuhoutumatta. Jumalallinen pyhyys on koskematonta. Paratiisista karkoittamisen jälkeen Jumalan enkelit, Kerubit tulivat leimuavin miekoin estämäänt kulun paratiisin puhtauteen. Sinne ei ollut syntisellä ihmisellä enää asiaa. Pyhän koskemattomuus tulee ilmi myös siinä, kun israelin kansa exodksen jälkeen kokoontui tälle samalle Jumalan vuorelle, heitä kiellettiin vuorelle nousemasta, edes koskemasta siihen, kuoleman uhan edessä.

Pyhän lähellä ihminen tulee tuntemaan oman epäpuhtautensa, sen että ei kestä syntisenä Jumalan pyhyyttä. Jumalaa lähelle ihminen haluaisi ja kaipaisi päästä, mutta meidän syntimme estää sen.

Pyhällä paikalla kengät riisutaan – Jumalan edessä ihminen jää paljaaksi ja aseettomaksi. Ihmisen sisin on täysin avoimena Jumalan edessä, mitään hänen katseeltaan ei voi kätkeä. Hän joka on meidät luonut ja muovannut, tuntee meidät täysin.

Vuorella Jumala ilmoittaa itsensä Moosekselle. ”Minä olen isäsi Jumala”. Näillä sanoilla Jumala tulee pelottavan lähelle ihmistä, osaksi hänen sisintä elinpiiriään. Jumala ei sanonut: minä olen kansojen Jumala ja mailmojen Luoja. Vaan mina olen isäsi Jumala. Jumala ei jäänyt vain katseltavaksi ja ihmeteltäväksi. Hän oli tullut keskelle Mooseksen elämää – hänen sukunsa ja historian kautta. Siinä Jumala oli eikä Mooses päässyt hänestä enää eroon. Tuossa näyssä Mooses kutsuttiin tehtävään vapauttaa Israelin kansa Egyptin orjuudesta. Tässä tapahtumassa ennakolta näkyy Jumalan suurempi pelastussuunnitelma, minkä hän toteutti Poikansa Jeesuksen kautta. Meidän, koko ihmiskunnan pyhyyttä vääristää synnin orjuus. Niin kuin israelin kansa oli syntynyt orjuuteen, sen jokainen jäsen syntyi orjaksi. Myös synnin orjuus on jotakin sellaista, johon me synnymme, halusimme tai emme. Meitä sitoo syntymästämme alkaen vahvat voimat, jotka estävät meitä heijastamasta Jumalan pyhyyttä.

Jeesus on se mooseksen kaltainen profeetta, joka tuli vapauttamaan meidät orjuudesta – vielä hirvittävämmän hallitsijan vallasta kuin Egyptin farao. Herra teidän Jumalanne antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä tulee teidän kuunnella.” 5 Moos 18:15 Tässä on kirkastusvuoritapahtumien tausta. Jeesus oli kolme oppilastaan ottanut vuorelle. Vuorella Jeesus muuttui valo-olennoksi. Muutos, jonka he Jeesuksessa todistivat ei ollut vähäpätöinen tai pieni. Jeesuksen kasvoihin ei osunut valokiila, vaan hänet nähtiin muuttuvan kuin valonlähteeksi.

Nyt heidän keskellään hän on tuo palava pensas, jonka lähelle Mooses oli taas päässyt. Elia aikanaan oli kohdannut Jumalan hiljaisessa tuulessa tai myrskyn jälkeisessä tyvenessä – vuorella silloin hänkin. He olivat tulleet sen liekin luo, joka ei polta, vaan antaa elämän ja loistaa totuuden ja armollisuuden valoa.

Jeesus vei oppilaat korkealle vuorelle yksinäisyyteen. He eivät olleet tien varrella tai minkää kulkureitin lähettyvillä, vaan tiettömien taipaleiden takana, paikassa jossa ei ollut vastaantulijoita. He olivat vuorella niin korkealla pilvien seassa, että taivaasta asti saattoi Mooses ja Elia tulla sinne jaloittelemaan.

Siellä Jeesus laittaa syrjään maallisen luontonsa ja hänessä näkyy taivaallinen kirkkaus. Jeesus on tuo Jumalan vuoren palava pensas. Mutta aikaisempaan tapahtumaan verrattuna ero on siinä, että häntä saa tulla lähelle. Jeesuksen kautta kerubien miekat väistyvät. Kun opetuslapset kaatuivat maahan Jumalan äänen kuultuaan, Jeesus tuli heidän luokseen ja kosketti heitä sanoen: älkää pelätkö. Kerubien salamoivat miekat ovat väistyneet silloin, kun Jeesus ristin ja ylösnousemuksen tapahtutmissa otti mailman synnin harteilleen ja hävitti sen. Näin Jeesuksesta tuli paratiisin portti.

Mutta mikä on tuon kirkastusvuoritapahtuman tarkoitus, jos kerubien miekat väistyvät vasta Jeesuksen kuoleman kautta?

Kenen näkökulmasta sitä pitäisi evankeliumissa ajatella. Mikä siinä on oleellista? Onko siinä tärkeää erityisesti se, mitä oppilaille tapahtui vai se mitä tapahtui Jeesukselle? Tapahtuma kuvataan oppilaiden näkökulmasta, heidän silmin, heidän haparoivan hämmästelynsä kautta. Opetuslapset miettivät vuorella omaa osaansa tapahtumien keskellä; mikä on heidän tehtävänsä. Pietari ajatteli rakentavansa sinne kolme erakkomajaa.

Kun evankeliumia lukee, ei voi olla huomaamatta sitä, että Pietarin puuttuminen puheeseen tuntuu sopimattomalta ja se häiritsee tuota pyhää tilannetta. He ovat vain sotkemassa asioita, heidän olisi parempi olla hiljaa. Pietari yrittää änkyttää jotakin. Mutta pyhän tapahtuman keskuksessa häntä ei kuunnella, vaan hänen höpöttämisensä keskeytyy, kun pilvi verhoaa heidät. Pyhän läheisyydessä ihmisen toiminnan on lakattava. Vaikuttaa siltä, että heidät otettiin mukaan vain katsomaan ja todistamaan Jeesuksen kirkkautta, hänen jumaluuttaan: kuka hän on ja mistä hän on tullut.

Tärkeintä ei evankeliumissa ole opetuslasten kokemus. He ovat sivuhenkilöitä. Tärkeää on se, mitä Jeesukselle tapahtuu ja mitä hänestä sanotaan. Jeesus on päättämässä julistajan ja parantajan työtään ja astumassa kärsimyksen tielle. Hän on puhunut oppilailleen jo kuolemastaan ja valmistautuu sisäisesti viimeisiin tapahtumiin. Kun luin evankeliumia uudestaan ja uudestaan mieleeni tuli ajatus kirkastusvuoresta Jeesuksen lepohetkenä. Maailmassa ollessaan Jeesus oli kaukana kotoaan. Kaikkein yksinkertaisin vastaus kirksastusvuoritapahtumaan on se, että Kirkastusvuorella Jeesus kävi kotonaan katsomassa Isäänsä. Kirkastusvuori on Jeesukselle kuin sotilaspojan viikonloppuvapaa, jolloin hän armeijan harmaudesta pääsee kotiväkeä katsomaan. Se oli tilanne, jossa Jeesus sai olla hetken aito oman itsensä vailla sitä alentamisen tilaa, jossa hän otti päällensä orjana muodon. Hän sai ikään kuin hengittää taivaan valtakunnan raikasta ilmaa ennen kuin astui kärsimyksen tielle ja otti mailman synnin kantaakseen, jotta Jumalan pyhyys ei enää tuhoaisi ihmistä – jotta ihminen jumalallisessa anteeksiantamuksessa saisi viattomuutensa ja puhtautensa takaisin.

Onko kirkastusvuorikokemus hengellisen elämän jonkinlainen tavoite tai huipennus? Sitä se ei voi olla. Evankeliumissakin sen saivat kokea vain kolme oppilaista. Sitä ei suotu kaikille. Merkittävää on huomata myös se, että kaikki oppilaat eivät olleet edes ristin juurella pitkänäperjantaina, vaan useimmat heistä pakenivat ja piiloutuivat. Tärkein kokemus opetuslapsille silloin ja tänään on ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen. Hän näyttää meille haavansa ja julistaa rauhaa.

Ylösnoussut ei ilmesty palavassa pensaassa. Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen sanan ja sakramentin välityksellä. Ylösnoussut kohdataan ehtoollisessa ja evankeliumin sanoissa. Usko näkee hänet. Usko näkee hänen haavansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s