Laskiaissunnuntai

Laskiainen 24.2.22        Nallekirkko – nallesaarna                     1 Kor 13 – rakkaus

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Lk 18:31-4

Tyttärilläni oli pikkulapsina paljon pehmoleluja. Vanhemmalla oli pieni harmaaraitakissa Miuku ja vaaleanpunainen unirätti Kuuma unipuuma. Ne olivat nukkuessakin hänen tiukassa puristuksessaan. Muut pehmolelut laitettiin iltaisin sängynpäädyssä tarkkaan järjestykseen, kukin omaan perheeseensä.

Pehmolelut ovat aina olleet lapsille tärkeitä kaikkina aikoina – aina kun sellaisia on lapsilla ollut. Varmasti jokaiselle teillekin. Ne tuovat lohtua, kun pelottaa tai kun on surullinen, ne lievittävät jännitystä, jos edessä on vaarallisia seikkailuita, kuten uuteen päiväkotiin siirtyminen. Niihin sijoitetaan tunteita. Niille voi jutella. Niin kuin kissalle tai koirallekin.

Minulla ei ole tallella omia lapsuuden pehmoleluja. Mutta toin mukanani kirkkoon kaksi pehmolelua. Nämä on olleet vaimollani, kun hän oli pieni. Ne ovat kulkeutuneet hänen mukanaan Laitilasta Harjavaltaan asti. Tässä on panda, joka on ollut niin kovassa käytössä, että sen pää on jälkeenpäin ommeltu uudestaan kiinni. Sitä ei ole siis hylätty, vaan se on korjattu, koska se on ollut niin rakas. Sen nimi on PikkuPanda. Tässä taas on Harmaa pupu, jonka hän sai mummultaan. Puput ovat yleensä pelokkaita ja arkoja eläimiä. Pelokkaalle pupulle on helpompi kertoa, että minuakin vähän jännittää. Sitten kun kaksi pelokasta on yhdessä, silloin ei pelota niin paljon. Vanhemmille voi myös kertoa, mutta isä tai äiti ei ole aina paikalla. Yksi tapa toimia on kysyä pupulta: jännittääkö sitä kerhon alkaminen (ohjaajat ja uudet kaverit). Kun se vastaa, että joo. Sitten sitä voi lohduttaa ja sanoa: ”Kyllä minä ymmärrän. Yhdessä  selviämme.”

Minkälaiset pehmolelut teillä on? Nyt jokainen lapsi voi nostaa oman pehmolelunsa ylös. – myös kodeissa striimin äärellä toivottavasti on lapsia nallet mukana. Mikä teidän pehmolelun nimi on? Jokainen voi sanoa sen ääneen. N – y – t nyt. -> sieltä kuului monia erilaisia nimiä

Kiitetään pehmoleluja, sillä ne ovat arjen sankareita. Ne ovat tuoneet paljon iloa ja hyvyyttä teidän elämään. Antakaa niille kunnon halaus. Kiitetään samalla niitä ihmisiä, joilta te olette ne saaneet. He ovat samalla antaneet teille rakkautta ja hyvyyttä.

Mitkä mahtaa olla halinallen parhaat ominaisuudet? Se on pehmeä, hyvä kuuntelemaan, ei tuomitse tai moiti eikä hylkää, hän on aina sinun puolellasi. Ne ovat hyviä ominaisuuksia. Hyvän ystävän toivoisi olevan sellainen.

Tiesittekö, että tänään on oikeastaan rakkauden sunnuntai. Rakkautta ihminen tarvitsee aina, mutta erityisesti silloin, kun hänellä on vaikeaa, kun hän on heikko.

Suurin rakkaus jotakuta kohtaan merkitsee sitä, että on valmis suuriin tekoihin suojellakseen ja puolustaakseen sitä, jota rakastaa. Sisarukset puolustavat toisiaan, Isät ja äidit suojelevat lapsiaan. Aikuiset lapset puolustavat iäkkäitä vanhempiaan, isomummia ja isopappaa, että he saisivat tarvitsemaansa hoitoa. Tällaista on perheenjäsenten rakkaus. – Halinalle tietysti puolustaa teitä myös aina.

Sitten on myös isänmaan rakkautta. Pieni Suomi on ollut sodassa isoa venäjää vastaan – silloin oltiin valmiita suuriin tekoihin siksi, että säilytettiin vapaus. Suomi pysyi suomalaisilla. Se merkitsi sitä, että isoisopappanne laittoivat henkensä sodassa alttiiksi vapauden tähden. Tänään yksi Euroopan maa Ukraina on hyökkäyksen kohteena. Sielläkin asukkaat ovat valmiit tekemään kaikkensa voidakseen pitää maansa vapaana. Siellä moni nalle saa tänään lujan rutistuksen lapselta. Nallet ovat siellä nyt todella tarpeen.

Raamatussa puhuttiin Jumalan rakkaudesta. Jumala joka on luonut maailman, on tehnyt sen sulasta rakkaudesta ja hyvyydestä. Ihmiset taas osaavat olla itsekkäitä, jopa julmia. Mutta siitä huolimatta Jumala rakastaa kaikkia.

Joku on joskus kysynyt, onko Jumala vain jokin näkymätön halinalle? Ei ole. Jumala on todellinen. Silloin kun Jeesus oli maan päällä Jumala ei ollut näkymätön. Hän oli keskellämme, mutta vallasta, voimasta ja kirkkaudesta riisuttuna. Kun Jeesus oli keskellämme, hänessä näkyi Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Hän teki paljon hyvää, kun hän paransi sairaita tai ruokki nälkäisiä tai kun hän kertoi Jumalan hyvyydestä ihmisille. Mutta ennen kaikkea Jumalan rakkaus tuli ilmi siinä, mitä Jeesus teki puolestamme.

Hän meni kuoleman pimeyden valtakuntaan – pimeimmästä pimeimpään soppeen, kaikkien pelkojen ytimeen ja valaisi sen – niin, että kukaan ei eksy sinne, vaan voi nähdä tien Jumalan luokse. Kun ihminen on suurimman surun tai epätoivon keskellä, se ei ole enää täysin pimeä. Jeesus on valaissut sen syvimmästä keskuksesta käsin. Hänellä ei ollut edes halinallea mukana. Eikä Jeesus ole itsekään halinalle, mutta jokainen halinalle voi kertoa jotakin Jumalan rakkaudesta ja toivosta syvimmänkin vaikeuden keskellä: sinä olet tärkeä, sinua tarvitaan.

(saarnan pituus evanekliumin kanssa kaksi A4 arkkia, Courier 14,  paitsi ei Raamatun teksti, Courier Italic 12)

Laskiainen 22.2.04

Luuk 18:31-43

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Tämä Jeesuksen ilmoitus oppilailleen tietää selvää suunnan muutosta aikaisempaan elämään nähden. On astuttu Jeesuksen toiminnassa aivan uuteen vaiheeseen.

Kun Jeesus oli kasteestaan alkaen aina tähän evankeliumin kuvaamaan hetkeen asti toiminut opettajana, parantajana ja profeettana, hän oli antanut aikaansa, tietoansa ja taitoansa ihmisille. Nyt on tapahtumassa sellainen muutos, että hän ei anna vain jotakin itsestään vaan hän antaa itsensä kokonaan. Se tapahtuu Jerusalemissa.

Jeesus sanoo tulevista tapahtuvista, että hänet annetaan pakanoiden käsiin. Tässä antamisessa ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä, että Taivaallinen Isä antaa Poikansa kuolemaan, jotta maailma pelastuisi, jotta synti ja syyllisyys pyyhittäisiin.

Jeesusta ei pyöritä sattuman tai kohtalon voimat. Kaiken takana on Jumalan suunnitelma ihmiskunnan pelastamiseksi. Se etenee kaikessa hiljaisuudessa. Jeesus suuntaa askeleensa Jerusalemiin tietoisena kaikesta siitä, mikä häntä kohtaa.

Siirryttäessä uuteen vaiheeseen evankelista Luukas asettaa rinnakkain kaksi tapahtumaa. Evankeliumissa on tänään ikään kuin kaksi näytöstä.

1) Ensimmäisessä Jeesus ilmoittaa oppilaille kohtalostaan, jota he eivät tunnu ymmärtävän. Vaikka Jeesus selvästi ilmoittaa jo kolmannen kerran, että Jerusalemissa hän kärsii kuoleman ja nousee kolmantena päivänä kuolleista, tämä säilyy heille salattuna. Se oli heiltä kolminkertaisesti salattu – ”Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti”

Jeesus sanoi, että Jerusalemissa hätä pilkataan ja häpäistään. Häntä kohdellaan ylimielisesti. Alkukielinen ilmaus käyttää sanaa hybridzoo. Sanan pohjalla on meillekin tuttu sana hybris. Alkusynti ylpeys eli hybris on juuri se, mitä Jeesus osakseen ihmisiltä saa. Viimeiseen asti yhä uudestaan toistuu Adamin ja Evan ylimielisyys, ylpeyden synti. Tavalla tai toisella aina palataan samaan tilanteeseen. Nyt Jeesuksen ristinpuu Golgatalla on tuo paratiisin elämän puu, mutta kaikki ihmiset, aadamit ja eevat sen puun lähellä osaavat osoittaa vain ylimielisyyttä ja halveksuntaa.

Jeesuksen oppilaiden ymmärtämättömyys ja haluttomuus kuulla Jeesusta tässä asiassa on vain yksi osa sitä pimeyttä, ylpeyttä ja itseriittoisuutta, josta maailma kärsii.

Opetuslapsille olisi riittänyt kovin hyvin se, että he olisivat saaneet kuunnella Jeesuksen opetuksia ja todistaa hänen ihmetekojaan. Jeesus ottaa heidät mukaan matkalle, jonne he itse eivät olisi halunneet mennä. Tie avautuu toiseen suuntaan. Se avautui ymmärtämään yhä enemmän kärsimystä, maailman hätää ja ristiä. Se avautui ymmärtämään yhä enemmän omaa sisintä, joka heille oli vielä liian tuntematon. Se avautui ymmärtämään Jumalan rakkautta. Siinä Jeesus opettaa heitä kerjäläisen kautta.

2) Toisessa näytöksessä ollaan lähellä Jerikoa. Sokea kerjäläinen huutaa Jeesukselta armoa. Hän on tottunut kerjäämään ihmisiltä almua, rahaa tai ruokaa. Mutta Jeesuksen läheisyydessä hän ei kerjää almua vaan armoa. ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!” Näin hän huusi. Kerjäläisestä oli tullut armonkerjäläinen. Ihmiset koittavat häntä vaimentaa, mutta entistä kovemmin hän huutaa, kunnes Jeesus pysähtyy ja parantaa hänet.

Välittömästi ennen luettua päivän evankeliumia Luukas kertoo tapahtuman rikkaasta miehestä, jonka on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Siihen Pietari kiirehtii sanomaan, että he ovat luopuneet kaikesta omaisuudestaan. Tämä Pietarin toteamus oli Jeesuksella varmaan mielessä, kun he tapasivat Jerikon kerjäläisen.

Vaikuttaa siltä, että tämän sokean kerjäläisen kautta Jeesus opettaa oppilaitaan. He eivät ole tämän kerjäläisen veroisia. a) sokea kerjäläinen oli heille muistutus todellisesta köyhyydestä. Se muistutti heitä siitä, että he eivät ehkä sittenkään ole luopuneet ihan kaikesta Jumalan valtakunnan tähden. He olivat aikanaan luopuneet kalastusverkoistaan. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole vain omaisuudesta. Heillä oli paljon toiveita tulevaisuuden suhteen. He eivät olleet luopuneet itsekkäistä ja vallanhimoisista ajatuksistaan. Siinä heikoilla ja köyhillä ei ollut paljon tilaa. Luopuminen kaikesta Jumalan valtakunnan tähden merkitsee myös sitä, että luopuu vahingollisista ennakkoluuloistaan, että avartuu sydämessään näkemään Jeesuksen tavoin ihmisiä, jotka muut torjuvat ja jotka tarvitsevat apuamme.

b) Jos he eivät olleet niin köyhiä kuin kerjäläinen, he eivät toisaalta olleet myöskään niin rikkaita kuin hän. Sokea kerjäläinen olikin se, jolla oli uskon aarre ja oikea hengellinen näkö. Jeesushan sanoo että usko pelasti tämän miehen. Opetuslapset olivat sokeita, heidän ymmärryksensä oli pimentynyt. Heiltä puuttui myös oikea usko. – Ehkä matkaa Jerusalemiin tehtiin myös hieman vastahakoisesti.

Sokea kerjäläinen taas kuvaa kaikesta hyvästä osatonta ihmistä, joka tarttuu uskon käsin Jeesukseen eikä päästä irti. Tuo usko teki hänet terveeksi. Hän sai näkönsä ja hän lähti ylistäen seuraamaan Jeesusta. Kerjäläisen usko näkyy siinä, että hän huusi Jeesusta Daavidin pojaksi ja herraksi. Hän uskoi Jeesuksessa profeettojen ennustuksen täyttyneen ja pelastuksen ajan koittaneen.

Vastakohta-asetelma oppilaiden ja kerjäläisen välillä ei ehkä ole tekstissä näin voimakas. Opetuslapset uskoivat Jeesukseen ihmeidentekijänä, mutta eivät vielä kärsivänä Vapahtajana. Kerjäläinen ei kuullut vielä mitään Jeesuksen kärsimyksistä. Hän parantui Jeesuksen kosketuksen kautta. Ensimmäisenä asiana hän näkee Jeesuksen. Kiitollisuus valtaa hänen mielensä ja ylistys nousee huulille. Mutta kun hän lähti seuraamaan Jeesusta, hänenkin oli kuljettava Jerusalemiin todistamaan Herransa kärsimystä ja kuolemaa. Nuo silmät jotka aukenivat, joutuvat pian näkemään taivaan tummuvan Jeesuksen yllä. Tuskinpa kerjäläisenkään usko näki heti näiden synkkien pilvien läpi. Ei se ollut kenellekään ihmiselle vielä mahdollista. Vasta kun kaikki oli tapahtunut Jeesus avasi oppilaidensa mielen ymmärtämään.

Pääsiäinen ei ole vielä kuitenkaan käsillä. Laskiaisesta päiviä siihen lasketaan, mutta tässä välissä on paaston aika. Paasto, joka tuhkakeskiviikkona alkaa voi merkitä suunnan muutosta myös meille. Meitäkin koskevat sanat: me lähdemme nyt Jerusalemiin. Paasto on katumuksen ja parannuksen aikaa. Se ei saa olla vain ruokavalion muutos, vaan silloin meidän pitää tarkistaa elämän suuntamme. Olemmeko oppilaiden kaltaisia, että me kyllä näennäisesti kuljemme Jeesuksen seurassa, mutta ymmärtämättä oleellista? Voimmeko oppia kerjäläisestä, joka huutaa armoa? Voimmeko oppia sen, että maailmassa on hätää, johon meidän Jeesuksen oppilaina on vastattava? Kristus ei kulje ohi. Voimmeko oppia sen, että suurin rikkaus meillä on Jumalan tuntemisessa

Laskiaissunnuntai 14.2.2010 perhekirkko – ystävänpäivänä

Huom! Tämä saarna pohjautuu pitkälti valmiiseen materiaaliin, joka oli jossakin varhaiskasvattajien ammattilehdessä (Pikkuväki?) . Tämä on siitä muokattu ja yksinkertaistettu juttu. Lehdessä oli rikkaampi toteutusvaihtoehto. Sen tekijöinä oli Anita Ahtiainen ja Mari Torri-Tuominen. Kiitos heille!

Tutustumme evankeliumin tarinaan nyt toisella tavalla. Välillä pyydän, että laitatte silmänne kiinni. Sitten taas,  kun soitan kelloa (triangeli), ’bling’, voitte avata silmät. Teemme näin evankeliumin kertomisen aikana 4 kertaa.

Harjoitellaan ensin yhden kerran. Laittakaapa silmät kiinni. Kädet voi laittaa silmien eteen jos se tuntuu niin paremmalta. … ja kun kuulet ’bling’, silmät voi avata.

Alamme nyt kertomuksen, joka evankeliumissa on kuvattu. Pyydän sinua nyt laittamaan silmät kiinni. Sinä samalla eläydyt sokean ihmisen maailmaan. Minkälaista olisi olla sokea mies tai nainen, tai sokea tyttö tai poika.

Et näkisi mitään. Ehkä olet ollut syntymästäsi sokea. Et edes ehkä tiedä mitä näkeminen on, mutta tiedät muilla ihmisillä olevan jokin ihmeellinen aisti, mikä sinulta puuttuu. Et näe mutta kuulet kyllä. Kuulet kaikenlaisia asioita ja kuulet paremmin kuin muut ihmiset.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä rahaa ihmisiltä. Se oli hänen ainoa tapansa saada rahaa ruokaan.

’Bling’

Et hetkeen nähnyt mitään? Miltä se tuntui? (meidän on helppo liikkua kun näemme. Sokea ei näe, hän joutuu luottamaan muihin aisteihinsa – kuuloon ja tuntoaistiinsa) … Jotakin sellaista sokea mies tien vieressä koki. Eläydymme uudestaan tuon sokean miehen maailmaan (voit ajatella tuon miehen pojaksi tai tytöksi jos haluat). Sulje silmäsi ja avaa kun kuulet merkkiäänen.

Sokea mies kuulee hälinää, joka voimistuu koko ajan. Hän kuulee, että tiellä kulki paljon ihmisiä. Hän kysyi heiltä, Mitä on tekeillä? Mitä oikein tapahtuu? – Jeesus Nasaretilainen on kulkemassa pian ohitse ja jatkaa matkaa Jerusalemiin.

Mies oli kuullut tuon nimen aikaisemminkin. Silloin hän huusi: ”Jeesus Daavidin poika, armahda minua!”

’Bling’

Kun sokea oli huutanut tällä tavoin: armahda minua! Se tuntui häiritsevän ihmisiä ja he yrittivät hiljentää sokeaa miestä.

Mitä he huusivat hänelle? Ole hiljaa!

– osaammeko me huutaa samalla tavalla: Ole hiljaa!

Kokeillaan, miltä tuntuu se kuulla silmät kiinni – tuon sokean miehen asemassa. Nyt lapset huutaa ja aikuiset kuuntelee sen niin, että laittaa silmänsä kiinni. (kokeillaan sitä nyt näinpäin.)  – voi vuorotellakin.

Ole hiljaa!

Ole hiljaa!

(Tässä kävi kirkossa saarnan aikana näin: pyysin lapsia ensin huutamaan aikuisille. He huusivat sen verran arasti ja hiljaa, että en huudattanut aikuisilla sitä enää heille.)

’Bling’

Miltä tuntui. Ei tuntunut kivalta. Ja tiedättekö mitä. Ei se tuntunut kivalta tuosta miehestäkään. Mutta hän ei välittänyt. (Joskus täytyy olla hiljaa, jotta kuulee, mutta jos haluaa tulla kuulluksi – silloin se on eri asia.) Hän oli päättänyt. Minä en näe mitään, mutta haluan tulla kuulluksi ja haluan tulla nähdyksi. Niinpä hän huusi vielä kovempaa.

– Jeesus, Davidin poika, armahda minua!

Mitä sitten tapahtui. Laitetaanpa taas silmät kiinni.

Jeesus pysähtyi ja käski tuoda miehen hänen luokseen. Mies tuotiin, ja Jeesus kysyi häneltä jotakin. Hän kysyi: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”

Minä tahtoisin nähdä niin kuin muutkin ihmiset. Paranna minut, että näkisin.

’Bling’

Sokean miehen silmät avautuivat. Hän näki jälleen.

Sokea mies halusi nähdä kuten muut. Jeesus sanoi hänelle: Saat näkösi takaisin, uskosi on sinut pelastanut. Siinä samassa mies tuli terveeksi. Hän sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Mitä sinä haluaisit, jos Jeesus esittäisi sinulle saman kysymyksen. Se on aika tärkeä kysymys. Mitä haluaisit, että Jeesus tekisi sinulle.

Eikö ole ihmeellistä. Ainoa asia, mikä sokean piti tehdä saadakseen näkönsä takaisin oli se, että hän kertoi Jeesukselle, mitä hän todella halusi. Tässä on oikeastaan ihan hyvä tehtävä meille paaston ajaksi, miettiä kunnolla ja tarkkaan, mitä todella haluamme ja kertoa siitä jollekin. Mutta sen lisäksi meidän on oltava myös toisille se joka kuuntelee heidän toiveensa. Silloin meidän on kuunneltava tarkasti.

Rukous on asioiden kertomista Jeesukselle.

Jeesus kuuntelee. Tiedämme, että hänen vallassaan on muuttaa asioita.

Mutta vaikka huolemme eivät muuttuisi hetkessä, ne kuitenkin liikkuvat parempaan suuntaan aina, kun olemme tulleet kuulleeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s