4. sun pää

Totuuden juhla – valheiden vankila (2022)

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” Joh. 16:5–15

Tunnettu komediaelokuva Valehtelija valehtelija kertoo avioeron kokeneesta juristista Fletcther Reedistä, jolla on poika nimeltä Max. Fletcher on vahvasti työorientoitunut ja niinpä häneltä jään toistuvasti huolehtimatta sovitut tapaamiset ja retket pojan kanssa. Hän keksii pieniä ja suuria valheita pojalleen ja ex-puolisolleen ja luonnollisesti asianajajana hän venyttää totuuden rajoja puolustaessaan asiakkaitaan.

Max-pojalla on syntymäpäivä, johon isä ei jälleen jonkin verukkeen johdosta tullutkaan. Kun Max puhaltaa kakun päältä kynttilöitä, hän sai toivoa jotakin. Hän toivoo, että hänen isänsä ei voisi valehdella kertaakaan kokonaiseen vuorokauteen. Toive toteutuu saman tien. Elokuva tarkastelee, minkälaisia tilanteista tulee, kun henkilö ei pysty valehtelemaan. Hän ei pysty edes sanomaan pieniä kohteliaisuuksia toisen vaatteista ja kampauksesta, jos hän ei aidosti ajattele niin. Hän käytännössä tölvii ihmisille törkeyksiä. Lisäksi hän ei pysty myöskään olemaan hiljaa ja pimittämään totuutta, jos se on hänellä tiedossa. Siitä on seurauksena isoja ongelmia hänen työssään asianajajana. Kun hän tajuaa, mitä on tapahtunut, hän yrittää saada poikansa perumaan toivomuksen. Elokuvan tilanteita luonnollisesti viedään äärimmilleen, jotta ihmiset saadaan nauramaan.

Mutta elokuvassa nauramme tietysti itsellemme. Kaiken aikaa kysymys kohdistuu itseemme. Mitä tapahtuisi, jos emme pystyisi valehtelemaan, tai kertomaan muunneltua totuutta, tai edes jättää ikäviä totuuksia sanomatta? Luultavasti moni asia menisi sekaisin. Ihmissuhteita rikkoutuisi, ihmiset loukkaantuisivat toisten sanoista. Ihmisten välinen kanssakäyminen tulisi vaikeaksi. Mutta mitä tapahtuisi, kun ihminen ei pystyisi valehtelemaan edes itselleen. Putoaisiko suomut silmiltä. Kestäisikö ihminen totuutta ja löytäisikö hän silti totuutta, vaikka valheita ei enää olisi.

Ajatusleikit ovat toisinaan hyödyllisiä, mutta kun palaamme takaisin todelliseen maailmaan, huomaamme, että maailmaa ilman valheita ei ole olemassa.

Mitä valheilla pyritään saavuttamaan? Tekemään elämämme helpommaksi. Tarve mukavuuteen on suurempi kuin tarve totuuteen.

On kahdenlaisia valheita – valheita, joita esitämme toisille ja valheita joita kerromme itsellemme. Valheita itselleen on vaikeampi purkaa, vaikka siellä se työ olisi vielä tärkeämpää, sillä itsepetoksesta voi kasvaa elämänvalhe, jossa persoonamme rakentuu valheellisen käsityksen varaan.

Tämän pyhän evankeliumi kertoo Pyhän Hengen saapumisesta, joka on Totuuden henki. Totuus nousee evankeliumin teemaksi.

Usko ja Jeesuksen seuraaminen liittoutuu totuuden kanssa. Totuus on aina kaksiteräinen. Totuus vapauttaa mutta se myös paljastaa. Meissä itsessämme voi olla halu salata, piilottaa ikäviä asioita. Jumalan Henki ohjaa kuitenkin totuuteen.

Jumalan Henki ei rakenna valheen perustalle yhtään mitään. Totuuden tulee ne murtaa. Jumala ei tule mukaan meidän valheisiin.

Jeesuksen mukaan Pyhällä Hengellä on totuuden suhteen kahtalainen tehtävä: ensiksi Pyhä Henki paljastaa totuuden – mitä on synti ja mikä on synnin palkka. Toiseksi Pyhä Henki ohjaa Jeesuksen luo.  On siis totuus ihmisestä ja totuus Jumalasta.

Totuuden paljastuminen ja valheiden tuleminen valoon on kipeää silloin kun se tulee omalle kohdalle. Kenellä ei olisi salaisuuksia? Meillä on valheita, joista toiset valkoisempia ja toiset vähemmän valkoisia. Siksi totuus pelottaa. Kun totuus läpivalaisee oman elämän, puhtautemme osoittautuu kyseenalaiseksi.

Jeesus sanoi, että synti on sitä, että ihmiset eivät usko häneen. Synti on sitä, että ihmiset ovat kääntyneet poispäin Jumalasta. Synti on katseen väärä suunta, kuten Peter Halldorf sanoo. Ihmisen kaipaus kohti puhtautta ja kohti Jumalaa on vaihtunut himoksi saada kaikkea muuta omakseen. Ihminen on kadottanut syvemmän totuuden itsestään.

Ihmiset jotka seuraavat Jeesusta ovat astuneet totuuden laivaan. Kristus on sen laivan kapteeni. Laiva tekee matkaa maailman meressä ja aallokossa kohti ikuista päämäärää.

On myös toinen laiva: maailman laiva, se kulkee toiseen suuntaan. Sen laivan kapteenina on tämän maailman ruhtinas, joka on myös valehtelija ja valheen isä. Tällä laivalla on toinen suunta. Sen kuljetettavana ovat ne, jotka etsivät onneaan ja tarkoitustaan tästä maailmasta: omaisuudesta, vallasta, nautinnoista. He ovat kiinnittäneet itsensä ja sielunsa muuhun kuin totuuteen, muuhun kuin rakkauteen, muuhun kuin oikeudenmukaisuuteen.

Meidän tulee siksi huomata ajoissa, kummalla laivalla me olemme. Kuljemmeko totuutta kohti, kuljemmeko kohti syvempää iloa ja vapautta vai olemmeko jättäytyneet siihen toiseen laivaan, joka ummistaa silmänsä ja sulkee sydämensä. Pääsemme kyllä heti toiseen laivaan, kun silmät avautuvat omaan tilanteeseemme.

Kun opimme totuutta itsestämme, kun valheet itsellemme paljastuvat, alkaa Pyhän Hengen toinen totuus tulla tärkeäksi: Toinen totuus on totuus Jeesuksen merkityksestä. Se on vielä syvempi totuus kuin totuus ihmisestä. Pyhä Henki opettaa tuntemaan Jeesuksen – nimenomaan vapahtajana ja armahtajana. Se on paras tapa käsitellä totuutta itsestä. Totuus on meitä suurempi. Mitä totuus meissä paljastaakin, niin totuus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan voittaa kaiken.

Meillä voi olla myös vääriä totuuksia itsestämme. Ruoskimme ja rankaisemme itseämme, koska sisimmässämme asuu häpeä, mikä vääristää käsitystä siitä kuka olemme. Omakuvaan sisäistynyt häpeä on myös valheen kieltä siitä, että me emme kelpaa tai emme olisi rakkauden arvoisia. Pyhällä Hengellä on meissä paljon työtä näyttää meissä totuus syntisinä, mutta kuitenkin arvokkaina ja rakkaina Jumalan lapsina.

Tänään Suomessa vietetään myös kaatuneitten omaisten muistopäivää.

Valtion päämies Juho Kusti Paasikivi sanoi: kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Sitä polkua tämä kansa on yrittänyt kulkea. Samassa jatkumossa näen tasavallan presidentin ja pääministerin kannanoton myös suhteesta Natoon. Tosiasioiden tunnustaminen ja siitä tehtävät johtopäätökset.

Kun on totuuden puolella, voittaa aina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s