Tuhkakeskiviikko

2017 – Tuhkakeskiviikon evankeliumi ja Saarna

Jeesus sanoo:
”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

    Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” Matt 6:16-21

Tuhkakeskiviikosta alkaa katumusaika ja paastonaika, mikä jatkuu pääsiäiseen asti. Jeesukselle tämä matka merkitsi suostumista Jumalan tahtoon ja suostumista kärsimiseen ja suostumista kuolemaan. Viime sunnuntain evankeliumissa Jeesus oli saapunut tälle käänteen tekevälle rajalle, josta matka kärsimyksen pimeyteen alkoi. Hän järkyttyi siitä, mitä Jumalan tahdon noudattaminen hänelle tuli merkitsemään.

Me teemme Jeesuksen kanssa matkaa hänen kärsimystiellään – me teemme sitä ajatuksissamme. Jeesuksen seuraamisen matkaan on kehittynyt erilaisia tapoja. Yksi niistä on paasto. Yksinkertaiseen elämäntapaan hakeutuminen, herkuttelun ja nautintojen karsiminen on ollut sitä Jeesuksen mukana kulkemista. Se on tilan tekemistä sielussaan Jumalalle: sielun KonMaria, jos näin halutaan sanoa.

Raamatun aikana katumus osoitettiin julkisesti. Sanonta jossa joku ”katuu tomussa ja tuhassa” juontuu juuri Raamatusta.

Kun Joona kertoi Niiniven kaupungille, että Jumalan rangaistus kohtaa sitä, kaupungin ihmiset pukeutuivat säkkivaatteeseen ja paastosivat.

Jeesus moitti kerran kaupunkeja niiden epäuskosta ja sanoi: ” Korasin ja Betsaida, Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet.”

Syvän katumuksen tai surun merkkinä ihmiset repäisivät kaula-aukosta vaatteensa, sotkivat hiuksensa ja heittivät maan tomua päälleen sekä pukeutuivat säkkikankaaseen.

Ulkoinen teko oli merkki sisäisestä muutoksesta. Jotakin oli heissä sisäisesti särkynyt. He eivät olleet enää huoliteltuja ja siistejä. Ulkoinen viesti kertoi juuri siitä, että ulkoista olemusta ei laitettu kuntoon, kun sisäinen elämä vaati kaiken huomion.

Katumuksen aikana he osoittivat surua siitä, kuinka kauas he olivat Jumalan tahdosta kulkeneet pois. Paastonaika herättää meitä havahtumaan omasta epäuskosta. Me olemme seuranneet Jeesusta vain puolella sydämellä, jos ollenkaan – emme kokosydämestä.

Me emme nykyisin osoita sisäistä muutosta ulkoisella merkillä. Jeesus itse antoi siitä ohjeen: Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä. Jeesuksen mukaan ulkomuodossa ei tarvitse näkyä se, mikä on sydämessämme.

Sisäinen ilo tai suru tulee kyllä ennen pitkä ulos ihmisen ulkomuodossa. Se on väistämätöntä. Mutta Jeesus halusi varoittaa ihmisiä tekemästä vain ulkoisia merkkejä ilman, että sydämessämme oikeasti tapahtuisi yhtään mitään. Ei tarvitse näytellä sellaista, mitä sisällä ei tapahdu.

Ulkoiset tavat ovat kauniita, ne auttavat sisäisellä matkalla. Mutta pelkkänä teatterina ne ovat tarpeettomia.

Tänään tehdään ristinmerkki tuhkalla otsaan niille, jotka haluavat.  Se on ulkoinen merkki toivottavasti sille, että sisäisesti haluat lähteä paaston matkalle. (tuhka on sekoitettu ruusuntuoksuiseen öljyyn, näin huomioimme myös Jeesuksen sanan: kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi.)

Ristinmerkki voi olla ulkoinen merkki myös siten, että se ravistelee sisintäsi vakavammin etsimään elämääsi oikeaa suuntaa. Kysymään oikeita kysymyksiä. Mikä elämässä oikeasti on tärkeää: Maanpäälliset aarteet vai jokin muu?

Mikä on tärkeintä? Tärkeintä ihmiselle on rakastava yhteys toisiin tai toiseen ihmiseen tai Jumalaan. Joku jossakin joka näkee ja kuulee, tietää, ymmärtää läpikotaisin, joku joka kaikesta huolimatta välittää eli rakastaa, jolle en ole yhdentekevä, joka ei halua minulle pahaa, ole en ole pelinappula tai väline hänen pyrkimyksilleen. Ei käytä omiin tarkoituksiin eikä yritä hyötyä minusta.

Jumala on tällaisen rakkauden lähde. Huolimatta siitä, minkälaisia valintoja sinä olet elämässäsi tehnyt, mitenkä kompastunut ja langennut, voit nostaa katseesi Jeesukseen ja sinä saat anteeksi. Syvimmänkin pimeyden keskellä Kristus katsoo sinua armahtaen ja kutsuen uuteen elämään.

Voisiko alkava paasto olla sinun vastauksesi Jumalan rakkauden kutsuun, jossa sanot: Tässä olen.

Yhteys elämän lähteeseen Jumalaan on tärkeintä, kaikki muu on tuhkaa sen rinnalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s