10. shell

Talentit kasvavat korkoa vain harjoittelun ja opettelun kautta – päivärippikoululaisten konfirmaatio

Matt. 25: 14-30

Jeesus sanoi:
    ”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
    Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
    Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
    Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”

Hyvät ystävät. Evankeliumi on tänään vähän pitkä, mutta se kertoo meille tärkeästä asiasta. Lyhyesti sanottuna Äveriäs mies antoi kolmelle henkilölle koko omaisuutensa tai säästönsä hoidettavaksi. Ei siis lahjaksi vaan heidän huolenpitoonsa. Talentti vastasi suurinpiirtein työmiehen 20 vuoden palkkaa. Jos palkka olisi 2500 e, niin talentti olisi yhteensä 600 000 e, ja viisi talenttia 3 miljoonaa. Summat ovat vähän hatusta heitettyjä, mutta kuitenkin sellaisia, että tavallisella tallaajalla ei ollut mitään mahdollisuuksia sellaiseen omaisuuteen. Luonnollisesti omaisuuden haltija ajatteli niin, että palvelijat käyttäisivät niitä tuottoisasti. Palvelijalta odotettiin viisautta ja kykyä toimia näin suuren summan kanssa. Kaksi toimikin oletusten mukaan, mutta yksi kätki hänelle uskotun talentin, koska oikeasti oli laiska. Hänen verukkeensa oli pelko, mutta kuten kävi ilmi, hän ei vienyt rahaa edes pankkiin korkoa kasvamaan.

Onko tällä tekstillä mitään virkaa tämän päivän Suomen kanssa tai näiden rippikoululaisten kanssa?

Jeesuksen kertomus oli vertaus. Se ei puhu lopultakaan rahasta eikä vain joskus tapahtuneesta asiasta. Jeesus aloittaa sanansa: Silloin on käyvä näin. Eli silloin, kun kaikki ihmiset tekevät tiliä Jumalan edessä siitä, mitä elämässään ovat saaneet aikaan.

Jeesuksen vertaus koskee siis jokaista meitä hyvin perustavalla tavalla. Miltä elämämme näyttää silloin kun sitä katsotaan jälkeenpäin, kun elämä on eletty ja elämä on arvioitavana. Minkälaiset jäljet ovat jääneet?

Miten ja mihin olemme käyttäneet elinaikamme? Asian tvisti tulee siinä, että me emme ole käyttäneet vain aikaa, vaan Jumalan antamia lahjoja. Kaikki mitä meillä on, on lahjaa Jumalalta. Jumala on varustanut meidät elämään antamalla erilaisia kykyjä, taipumuksia ja lahjoja, jotta käyttäisimme niitä yhteiseksi hyväksi. Mitä niille on tapahtunut?

Joku osaa matematiikkaa, joka on hyvä käsistään, toisella on taiteellisia lahjoja, joku taas on seurallinen ja joku empaattinen. Meillä on erilaisia lahjoja ja ominaisuuksia, ja ne soveltuvat erilaisiin tehtäviin.

Mutta lahjojen käyttöön ottaminen vaatii meiltä jotakin. Me emme automaattisesti ole mestareita lahjojen käytössä. Meidän on opeteltava ja harjoiteltava, meidän on löydettävä jokin elämänalue, jossa näitä lahjoja voi ottaa käyttöön. Ja opettelemalla ja harjoittelemalla tämä lahja kasvaa. Talentin arvo kaksinkertaistuu.

Pianistiksi ei tulla harjoittelematta. Hyväksi jääkiekkoilijaksi ei tulla harjoittelematta. Insinööriksi ei tulla ilman lukion pitkän matematiikan kanssa painimista. Talentin kasvattaminen vaatii oikeasti työtä.

Talentin maahan kätkemistä on se, että ei viitsi laiskuuttaan/pahuuttaan käyttää aikaansa opiskeluun tai kyseisen taidon ja lahjan harjoitteluun. Se on talentin hylkäämistä, Jumalan lahjan halvaksi katsomista.

Nuorilla on lahjoja. Vanhemmat tietää paremmin mitä ne ovat. Nuorilla on toisinaan vahvoja käsityksiä heidän kyvyistään tai siitä jos sitä ei ole. Joskus mustavalkoisia. Jos en ole kympin oppilas, en osaa, enkä yritä. Itsekriittisyys on kova. Kynnys luopua ja yrittää on matala.

Meillä rippikoulussa on ollut yksi erityinen projekti, jossa opiskelijoita haastettiin. Se oli ulkoläksyt. Se sai ensin melko isoakin pohdintaa, että en millään opi niitä. ”Turha edes yrittää. En ole koskaan oppinut, enkä opi.” Nyt todellisen oppimiseen oli aikaa neljä päivää.  Ehkä joku opetteli niitä jo aikaisemmin. Mutta yksi iso tavoite meillä oli kaiken aikaa: antaa teille onnistumisen kokemus. Kyllä te osaatte, kun te yritätte. Kun joku kannustaa, kyllä se menee, sinä onnistust. Tämän halusimme teidän kokevan. Voi olla oppimisen esteitä ja niitä huomioitiin. Kaikki sai kokemuksen. Suoritus on hyväksytty. Osasit. Tärkeä kokemus. Onnistuit. Hyvät kokemukset kannustavat eteenpäin ja antavat luottamusta seuraavaan.

Ottakaa talenttejanne käyttöön. Älkää luovuttako ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessanne. Kasvattakaa sisua ja tahtoa oikeiden ja hyvin asioiden tekemisessä.

Evankeliumissa talenttinsa kätkeneelle kävi huonosti. Eikö Jumala osoittanutkaan hänelle armoa. Missä oli laupias mieli häntä kohtaan?

Jos hän ei olisi kätkenyt ja luovuttanut jo alkumetreillä vaan olisi lähtenyt talenttiaan käyttämään niin häntä ei olisi missään vaiheessa moitittu. Jos hän olisi epäonnistunut elämässään lahjojensa käyttäjänä, hän olisi saanut anteeksi. Sellaisia kertomuksia evankeliumeissa löytyy. Kaiken tuhlannut otetaan takaisin kotiin.

Tässä vertauksessa on huomattava, että käyttämällä talenttia ei voi menettää, hukata tai hävittää. Käyttäminen kasvattaa sen arvoa aina.

Tänä päivänä maailma on erilainen nuorille kuin 2000 vuotta sitten. Se on vaativampi. Nuoret tarvitsevat kannustamista ja ohjaamista ja rohkaisemista. He tarvitsevat aikuisilta ohjaajilta kärsivällisyyttä, jos asiat eivät heti suju hyvin. Meillä kaikilla on oma tehtävämme nuorten ohjaamisessa hyvän elämän alkuun. He tarvitsevat kaikkea tätä edelleen.

Jumala on armollinen jokaiselle langenneelle ihmiselle – mutta pelkän Jumalan armon varassa ei tulla osaajiksi ja ammattilaisiksi se vaatii sinulta motivaatiota, tahtoa ja tekoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kristityn elämässä tätä kutsutaan kilvoitteluksi, Jeesuksen seuraamiseksi.

 

Ihmisillä erilaisia lahjoja – kouluunlähtijöiden siunaus

Jeesus kertoi vertauksen sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25: 14-30

Oletko hyvä jossakin? Kertokaapa lapset missä olette hyviä? Sen ei tarvitse olla mikään koulun oppiaine. Koulun aloittanut harvoin vielä tietää, missä kaikessa voi olla hyvä. – Joku voi olla hyvä hymyilemään, hyvä tanssimaan, hyvä kiipeilemään puissa, hyvä potkulautailemaan, hyvä kertomaan juttuja, hyvä sytyttämään tulen saunan pesään pappan kanssa. Joku voi olla hyvä uimaan käsipohjaa. Joku on hyvä syömään mustikoita. Joku on hyvä siinä, että ottaa ystävät huomioon. Joku on hyvä leikkimään kissan kanssa.

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Yleensä jokainen on hyvä jossakin. Jotkut ihmiset ovat erityisen lahjakkaita ja ovat hyviä monissa asioissa.

Tämä ihmisten erilaisuus näkyy myös evankeliumissa, jonka juuri teille luin. Siinä isäntä antoi talentteja eli rahaa kullekin palvelijalle heidän kykyjensä ja taitonsa mukaan. Joku sai paljon ja toinen vähemmän. Heidän oli tarkoitus pitää huolta rahoista ja saada niillä jotakin hyvää aikaan.

Koska Jeesuksen kertomus on vertaus niin tietyt asiat kertomuksessa tarkoittavat jotakin toista asiaa. Joskus Jeesus kertoi vertauksen lampaista ja paimenista. Silloin paimenella tarkoitetaan Jeesusta ja lampailla meitä ihmisiä. Me ihmiset olemme kuin lampaita joita Jeesus Hyvä paimen paimentaa. Tässä kuulemassamme vertauksessa nuo talentit ovat niitä lahjoja, niitä taitoja ja kykyjä, joita Jumalan on meille antanut, joita meidän tulee kehittää. Sana talent on englannin kielessä tämän vertauksen johdosta tullutkin tarkoittamaan lahjakkuutta. Ehkä muistatte myös erilaisia talenttikisjoja, joita on tullut televisiosta. Niihin osallistui eri tavalla lahjakkaita ihmisiä. Myös Talent-Suomi järjestettiin viime vuonna. Kuka sen voitti. Sen voitti mies, joka osasi soittaa melodioita niin, että puristi kämmeniä yhteen ja puristuva ilma vinkui purkautuessaan käsistä (https://www.youtube.com/watch?v=HA_rxemmR48 ). Kaikenlaisia taitoja ihmisillä on ja niitä kaikkia voi kehittää. Niin vertauksessa kuin todellisessa elämässä toisilla ihmisillä lahjoja on enemmän ja toisilla vähemmän. Jokaisella on kuitenkin jotakin.

Jumala on voinut antaa jollekin laulun ja musiikin lahjan. Mutta jos ei harjoittele soittimen soittamista, se taito ei myöskään kehity. Mutta jos harjoittelee ja opettelee, taito tulee suuremmaksi ja laulun tai soittamisen lahjalla voi tuoda iloa monen ihmisen elämään. Lahja on tuottanut satakertaisesti. Tämä juuri on lahjojen tarkoitus, tuoda hyvää monen ihmisen elämään.

Tänään meillä on paikalla myös uusia koululaisia. Koulu on itsessään suuri Jumalan lahja. Koulussa on mahdollista opettajien ohjauksessa kasvattaa ja kehittää niitä monenlaisia lahjoja, joita teillä jo on. On aivan mahdotonta, että mitään kehittymistä ei tapahtuisi. Te opitte siellä monia asioita.

Evankeliumissa tosin kerrottiin yhdestä miehestä, joka oli kätkenyt talenttinsa. Hän ei tehnyt sille mitään. Hän ei ottanut sitä käyttöön. Hän kätki sen ja palautti sen lahjan samanlaisena takaisin kuin oli saanut, kun isäntä tuli takaisin sitä kysymään.

Koulumaailmaan sijoitettuna se tarkoittaisi sitä, että hän olisi käynyt koko koulun yhdeksän luokkaa oppimatta lopulta yhtään mitään, koska ei viitsinyt nähdä vaivaa ja kieltäytynyt kuuntelemasta opettajaa koulussa.

Mitä me sellaisesta ihmisestä ajattelisimme. Hänen on tarvinnut vihata todella paljon Jumalaa, lahjojen antajaa, jos hän on kieltäytynyt oppimasta mitään.

Kun Jumala antaa meille lahjoja, on hyvä oppia niitä käyttämään niiden mahdollisuuden rajoissa, joita meillä on.

Jeesuksen aikana talentti oli suuren suuri rahasumma. Muutettuna nykyrahaksi, se on vastannut melkein miljoonaa euroa. Kun Jeesus puhui talenteista, hän osoitti samalla että Jumalan antamat lahjat ihmiselle ovat erittäin arvokkaita.

Miksi Jeesus kertoi tämän vertauksen? Halusiko hän vain pelotella laiskoja.

Jeesus kertoi tämän vertauksen Matteuksen evankeliumin luvussa 25, jossa hän puhuu myös viimeisestä tuomiosta. Luvun kertomuksissa korostuu Jeesuksen paluu ja tilanne, jossa jokainen ihminen vastaa Jumalan edessä, miten on elänyt elämänsä.

Meidän elämämme ei ole Jumallekaan yhdentekevä. Jumala on kiinnostunut meistä, siksi hän on antanut meille tätä elämää varten lahjoja ja taitoja, ja kyvyn oppia uutta. Hän haluaa että käytämme niitä.

Vertauksessa oli vain kaksi asiaa, mitä talenteille tapahtui: ne tuottivat lisää, kun niitä käytettiin tai pysyivät ennallaan, kun niitä ei käytetty. Sellaista vaihtoehtoa ei annettu, että käyttämällä talentteja ne olisivat vähentyneet. ”Sain sinulta miljoona euroa, tässä takaisin viisi euroa.” Moitteet sai vain hän joka ei käyttänyt niitä lainkaan. Hän oli piilottanut talenttinsa.

Ongelma oli juuri sen käyttämättömyydessä. Vertauksen mukaan Jumalan lahjoja ei voi käyttämällä tärvellä.

Meidän ei tule piilottaa tätä elämää ja Jumalalta saatuja lahjoja vaan rohkeasti elää ja ottaa lahjat käyttöön. Ne on tarkoitettu käytettäväksi.

Jumalan lahjat on kuin talo. Jos talossa ei ole asukkaita, se alkaa rapistua. Mutta kun talossa on elämää ja ääniä ja touhua, se voi hyvin.

Suurin lahja, minkä Jumala meille on antanut, ei ole kuitenkaan mikään meissä oleva kyky tai ominaisuus. Suurin lahja on Jeesus itse.

Tämä on myös syy, miksi lahjat eivät tärvelly käytössä. Kun meistä tuntuu joskus, että olemme toimineet väärin Jumalaa, lahjojen antajaa vastaan ja tuhlanneet varoituksista huolimatta kaiken. Jumala haluaa silloinkin pitää meistä huolta ja antaa anteeksi.

Siksi ole uskollinen ja rohkea Jumalan lahjojen käyttäjä. Kehitä, opiskele ja harjoittele koko sydämestäsi. Anna lahjasi yhteiseen käyttöön niin toteutat Jumalan sinulle antamaa tehtävää.

 

10. sunnuntai helluntaista 20.08.2000
Matt. 25:14-30

14:”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. 15:Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. 16:”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. 17:Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. 18:Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. 19:”Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. 20:Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ 21:Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ 22:”Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ 23:Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
24:”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. 25:Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ 26:Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. 27:Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. 28: – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. 29:Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. 30:Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’

Hyvät seurakuntalaiset. Päivän evankeliumi ei taida päästää meitä kovin helpolla. Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista talenteista tai leivisköistä kuten vanha käännös kuului, kuuluu varmasti niiden Raamatun kertomusten joukkoon, jotka tuottavat lukijalle tai kuulijalle ahdistusta, jopa kylmää hikeä.

Teksti pureutuu nimittäin jokaisen sisimpään, sen ytimeen asti. Kertomus tulee niin kohti, että sitä ei oikein haluaisi kaikessa terävyydessään kohdata.

Evankeliumi puhuu siitä hetkestä, jolloin Jumalan edessä jokainen joutuu tekemään tiliä omasta elämästään. Siksi jokainen joka kuulee tämän Jeesuksen vertauksen, tuntee sisimmässään asian koskevan myös itseään. Minultakin kerran vaaditaan tilintekoa siitä, miten olen minulle uskotut talentit käyttänyt. Miten olen elänyt ja mihin elämäni käyttänyt.

Ahdistusta ei suinkaan tuota tekstissä pelkästään se tietoisuus, että joudun kerran Jumalan eteen tekemään selvitystä elämästäni. Ahdistusta tuo vertauksessa yhden talentin saaneen poloisen kohtalo. Miten armoa ja heikkojen puolta pitävä Jeesus vaikuttaa tässä vertauksessa niin kovalta ja armottomalta sille palvelijalle, joka on kaikkein vähäisin ja pelokkain. Missä on kertomuksen evankeliumi ja armo? Missä on vapauttava sana elämässään epäonnistuneille ja heikoille? Pitääkö vertaus sisällään pelkkää vaatimusta: ”Et saa levätä ennen kuin olet tuplannut sinulle uskotun omaisuuden”. Tällaisenko elämänohjeen se meille antaa?

Ahdistusta lisää se, että näistä kolmesta kavereista juuri se, jolle kävi huonosti, on se, johon on kaikkein helpoin samaistua. Tuo yhden talentin saanut mies, joka pelkäsi Herransa edessä.

Ehkä meitä hämää juuri tuo, että hän pelkäsi ja me tunnemme säälin tunteita häntä kohtaan. Ajattelemme häntä poloiseksi mieheksi, jolla ei ollut voimaa siihen tehtävään, joka hänelle annettiin.

Tämä mielikuva on kuitenkin virheellinen ja se on hyvä huomata. Vertauksen omaisuuden haltija antoi nimittäin kullekin talentteja hänen kykyjensä mukaan. Yhden talentin saaneella oli siis kyllä kyky toimia riittävän viisaasti hänelle uskotun omaisuuden suhteen, mutta hän oli välinpitämätön, hän ei halunnut nähdä vaivaa. Hän ei halunnut tehdä sillä omaisuudella mitään, mikä uskottiin hänen hoitoonsa. Isännän tai Herran omaisuuden kartuttaminen ei häntä kiinnostanut. Hän turvautui kaikkein helpoimpaan ratkaisuun ja kaivoi hopeat maahan odottamaan hetkeä, jolloin omaisuuden haltija tulee takaisin. Siksi hänestä sanotaankin ihan oikein, että hän on laiska palvelija. Pelolla ja heikkoudella ei ilmeisestikään ole ollut tekemistä hänen elämässään. Se oli veruke jolla hän puolustautuu ja koittaa kiemurrella ulos vastuustaan.

Jos mies olisi saanut osakseen liian vaativan tehtävän, toki häneen olisi suhtauduttu aivan toisin. Jos hän olisi edes yrittänyt, häneen suhtauduttaisiin toisin. Vertauksessa kuitenkin sanottiin, että kukin sai talentteja kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Otan esimerkin, joka auttaa meitä ymmärtämään vertauksen tarkoitusta paremmin.

Jos tällainen vertaus esitettäisiin nykymaailmassa, siinä varmasti myös puhuttaisiin miehestä, joka sai kolme talenttia, ja otti ne heti käyttöön, mutta onnettomien suhdanteiden tähden joutui vararikkoon ja teki konkurssin. Herransa edessä hän joutuisi sanomaan kadottaneensa tämän omaisuuden.

Tiedämme, että Jeesus ei moittisi tällaista työntekijää, jonka ahkeruus ja hyvä tahto jäisivät tulosta vaille arvaamattomassa liikemaailmassa. Meillä on riittävästi esimerkkejä Jeesuksen tavasta toimia voidaksemme sanoa, että hän tuossa tilanteessa olisi armahtanut palvelijansa ja vapauttanut syyllisyydestä mitä hän ehkä tuossa tilanteessa olisi tuntenut.

Mutta on syytä huomata, että Raamatun vertauksesta puuttuu kokonaan tällainen vaihtoehto. Kukaan miehistä ei ole kadottanut talenttejaan. Ei edes tuo talenttinsa kätkenyt mies.

Näen siinä vihjeen siitä, että Jumalalta saatuja lahjoja ei voi käyttämällä tuhota tai kadottaa. Lahjojen parasta hoitoa on siksi niiden käyttäminen, ei kätkeminen. Ongelma on vain se, että lahjat jäävät käyttämättä ei se, että niillä olisi toimittu taitamattomasti tai kömpelösti.

Toiseksi on huomattava se, että tuomiota ei luettu sen mukaan, kuinka paljon oli saanut omaisuutta kasaan niillä talenteilla, vaan sen mukaan oliko ollut uskollinen. Mihinkään kilpailuun meitä ei Jeesuksen seuraamisessa ole kutsuttu?

Kuolevien ihmisten kanssa työtä tekevät ihmiset tietävät sanoa, että suurin ahdistus kuoleman edessä ei ole elämässä tapahtuneet epäonnistumiset, eivät menetykset ei pilkka eikä häväistys, vaan se, että elämä on jäänyt elämättä. Mahdollisuuksia ei ole yritettykään tavoittaa. Elämätön elämä tuottaa suurimman ahdistuksen, sillä silloin tuntuu, että jokin tärkeä osa elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä on jäänyt täyttymättä. Elämä vaikuttaa siltä osin tyhjältä. Suuri osa elämän tarjoamista mahdollisuuksista on haudattu maahan. Toisin sanoen se on ollut välinpitämättömyyttä Jumalan lahjaa kohtaan. Tai sitten turhaa arkuutta.

Suomalaisten ongelma onkin usein liika varovaisuus. Ei uskalleta unelmoida eikä toteuttaa haaveita. Ei uskalleta ottaa elämän lahjaa, talentteja, käyttöön. Pelätään joko sitä, mitä muut ajattelee tai sitten pelätään epäonnistumista. Kun pelätään, että vahingossa voitaisiin tehdä syntiä, niin ei tehdä mitään: ei hyvää eikä huonoa. Juuri tällaisia pelkoja Jeesus haluaa ottaa pois harteiltamme. Jeesus ei halua että elämme pelossa: että pelkäisimme ihmisiä ja elämää, että pelkäisimme Jumalan ankaraa tuomiota. Hän ennen kaikkea haluaa vapauttaa meidät uuteen suhteeseen Jumalan kanssa, jossa tällaisia pelkoja ei ole. Hän haluaa vapauttaa meidät sellaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, joka saa voimansa hänen rakkaudestaan ihmistä kohtaan. Paavali sanoo tästä erinomaisesti roomalaiskirjeessä:

Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s