9. shell

9. sunnuntai helluntaista 2006 – totuus ja harha

Konfirmaatiosaarna 2.8.2009 / 9. sunnuntai helluntaista – totuus ja harha

Välinpitämättömyyden pehmusteet & kaksi bussia

Jeesus sanoo:
    »Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.»
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. Matt. 7: 24-29

Päivän evankeliumi päättää maailmanhistorian tunnetuimman puheen, vuorisaarnan. Jeesuksen saarnan alku autuaaksijulistuksineen on meille varmaan tutumpi samoin Jeesuksen opetus laista kuin saarnan päätös kahdesta talon rakentajasta. Joka tapauksessa kuulijat olivat täysin myytyjä. Siihen aikaan ei ollut televisiota, ei radiota, ei internettiä ei sanomalehtiä ei mainosvaloja. Jos oli jotakin asiaa ihmisille, se piti puhua heille mieluiten kasvotusten. Puhe oli tiedon välityskanava. Ihmiset olivat tottuneita kuuntelemaan, he olivat kuulleet paljon puheita, mutta eivät ennen mitään sellaista kuin Jeesuksen puhe. Kansa oli hämmästyksissään sillä hän opetti niin kuin se jolla on valta eikä niin kuin lainopettajat. Kuulijat huomasivat selvän eron. Lainopettajat puhuivat teoreettisia asioita, he viittasivat aikaisempiin tutkimuksiin ja tunnettujen opettajien lausumiin. Mutta Jeesus puhui minä-muodossa. Hän ei vedonnut aikaisempiin kirjoitusten selittäjiin eikä hän teoretisoinut sanomaansa. Te olette kuulleet sanotuksi: älä tapa… mutta minä sanon teille.  – Mikä olennainen ero on heidän opetuksellaan?

Joku kertoo kaupungin rikkaimman miehen talosta kuinka hieno se on. Mutta kun siitä kertoo talon rakentaja, häntä kuunnellaan toisella tavalla. Tai joku kertoo sillasta ja sen hyödyllisyydestä, sanoo jopa ylittäneensä sen. Toinen sanoo suunnitelleensa sillan, tehneen lujuuslaskelmat ja rakentaneen sillan – ja rakentanut tiettyä tarkoitusta varten. Silloin puheessa on toista syvyyttä. Kun Jeesus puhui laista hän puhui kuin lain säätäjä. Kun hän puhui Jumalan valtakunnasta, hän puhui kuin sen hallitsija. Hänen puheessaan on siis voimaa ja valtaa. Sellainen asema niillä on edelleen.

Vuorisaarnansa päätteeksi Jeesus pyytää tekemään sanojensa mukaan. Hän pyytää ihmisiä uskomaan sanomaansa ja luottamaan siihen ohjaukseen, joka hänellä on. Luottamaan niihin lujuuslaskelmiin, jotka hän on tehnyt siltaa varten. Hän pyytää meitä arvioimaan elämämme perustuksia.

Mutta – Puhe Jumalasta ja varsinkin puhe Jeesuk-sesta kohtaa nykyaikana välinpitämättömyyden paksut pehmusteet. Kaikki vaikutusyritykset ulkoapäin tuntuvat hyytyvän näihin pehmusteisiin. Mikään ei pääse häiritsemään välinpitämättömyyden rauhaa. Evankeliumin hyvä sanoma ei helposti uppoa.

Vaikka täytyy sanoa, että välinpitämättömyyden paksut pehmusteet eivät ole niinkään nuorten ongelma vaan enemmän aikuisten. Nuoret ovat kiinnostuneita miettimään maailmankatsomusta koskevia kysymyksiä. Rippileiri tarjoaa yhden mahdollisuuden saada nuoret irti heidän tavallisista kuvioistaan ja saada aikaan vuorovaikutusta. Yksi viikko tosin jää lyhyeksi ajaksi.

Tämän päivän aihe on totuus ja harha. Uskonnollisessa maailmassa tämä kysymys on viimeaikoina noussut taas esiin. Kohua herätti ateistien mainoskampanja bussien kyljissä, jossa liputettiin sen puolesta että Jumalaa ei ole olemassa. Ateistit ovat alkaneet viimevuosina selvästi aktiivisemmin markkinoimaan omaa asiaansa. Kovin värikästä keskustelua ei käsittääkseni ole käyty. Hyytyikö ateistienkin kampanja samaan välinpitämättömyyden pehmusteisiin. Mikään intohimoinen julistus puoleen tai toiseen ei saa häiritä ihmisten sisäistä rauhaa. Suomalainen tapa on vaieta tämä asia kahdella kielellä kuoliaaksi. Meillä on kai tapana antaa asioiden ilmetä meille omalla painollaan ilman että kukaan saa yrittää vaikuttaa meihin. Uskonnon kaupustelijoihin suhtaudutaan epäluuloisesti – koska emme osaa puolustaa omaa vakaumustamme, ehkä emme osaa ottaa lopullista kantaa kysymyksiin, jotka ovat vaikeasti ratkaistavissa. Meitä pelottaa ne jotka ovat jyrkkiä ja varmoja käsityksissään siksi mieluummin väistämme heitä. – näin ollen me kuljemme käytännössä omassa varassamme, omalla ajotaidollamme ja kukaties toivomme, että apupyörä jostakin ilmaantuu, kun olemme vaarassa kaatua.

Mutta keskustelua yritettiin herättää. Kumpi on oikeassa? Mikä on totuus? Kumpaan bussiin pitäisi nousta mukaan – kirkkobussiin eli Jeesusbussiin, joka vie ajasta ikuisuuteen, tästä maailmasta Jumalan valtakuntaan, vai ateistien bussiin, jonka pääteasema heidän mukaansa on paljon aikaisemmin. Kumpaa puhetta tänä päivänä uskotaan. Kummasta suunnasta löytyy totuuden ääni? Minä en luonnollisestikaan ole puolueeton punnitsija. Olen puoleni valinnut – taidanpa olla eräänlainen bussikuski toiselle ryhmälle.

Onko valintamme tässä yhtä vaikea kuin lerillä esitetyssä näytelmässä: äiti mää kuolen. Saimme nähdä siitä leirin aikana noin 17 erilaista versiota, sillä näytelmän ohjaaja ei osannut oikein päättää, mikä eri versioista oli se oikea. Näytelmässä ei ole monia vuorosanoja eikä paljon näyttelijöitä: ohjaaja ja kuvaaja sekä näyttelijöinä äiti, tytär, ambulanssi, hautausurakoitsija. Näytelmä etenee kaikessa lyhyydessään seuraavasti: äiti marssii sisään ja tytär seuraa häntä. Tytär sanoo: äiti mää kualen – ja kaatuu maahan. Äiti hätääntyy ja soittaa ambulanssin, joka heti tuleekin (pii paa) ja todettuaan henkilön kuolleeksi poistuu paikalta. Äiti soittaa hautaustoimistoon, josta henkilö tulee ottamaan vainajasta mitat – todetakseen, että se on liian leveä. – tässä vaiheessa ohjaaja sanoo: poikki!

Tästä näytelmästä meillä oli eri versioita: komedia, surullinen, ooppera, teletappi-versio, kauhu, agentti-elokuva, mykkäelokuva, pissis-versio, urheiluselostus, hidastettu jne.

Näytelmässä liikutaan lähellä bussikampanjan nostamaa kysymystä. Sitä ei suoraan käsitellä, mutta eri versioissa suhtautuminen kuolemaan nostaa katsojassa erilaisia ajatuksia. Miten meidän pitäisi varautua väistämättömän kuoleman johdosta? Mitä pitäisi ottaa huomioon? Jos kaikki päättyy siihen, elämästä olisi niin sanoakseni otettava kaikki irti. Jos se jatkuu, joudumme vastaamaan tässä elämässä tehdyistä valinnoistamme. Niillä on seurauksia kuoleman rajan takana.

Jeesuksen opetuksen mukaan on vain yksi kestävä perustus. totuuden suhteen meillä ei myöskään ole ulkopuolisen tarkkailijan asemaa. Meidän on oltava siinä mukana, jossakin näkökulmassa. Otettava kantaa. On astuttava johonkin bussiin. Kahdessa bussissa ei voi matkustaa yhtä aikaa – ne kulevat eri suuntiin. Ei riitä  myöskään, että uteliaana jää odottamaan kuinka tulee tapahtumaan. Jos haluaa seurata Jeesusta, ei voi jäädä odottamaan. Etukäteisvalmisteluja on tehtävä. On katsottava mille perustalle elämänsä rakentaa.  On mietittävä elämänperustan lujuutta – kestääkö se koettelemukset.

Rippikoulussa me tutkimme sitä elämänperustaa, jota Jeesus opetti ja toivomme, että te nuoret rakennatte elämäänne sen perustan varaan. Perusta elämälle on vahva, jos se on Kristus-kalliolla. Se kestää myrskyt. Sen lupauksen Jeesus on meille antanut. Saman voivat todistaa ne lukuisat kristityt jotka ovat eläneet ja kokeneet suuria myrskyjä. Silloin kun kaikki inhimilliset rakennelmat sortuvat Jumalan antama turva kestää.

Sortuvia taloja

Jeesus sanoo: »Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.» Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. Matt 7:24-29

Voin kuvitella mielessäni tv-mainoksen, jossa vakuutusfirma Kallio houkuttelee itselleen asiakkaita (ei siis tapiola tai sampo tai pohjola vaan kallio). Mainoksessa on kaksi taloa ja kaksi rakentajaa. Molemmat ottavat terassilla aurinkoa ja nauttivat virvokkeita. Välillä aidan yli käydään keskustelua rakentamisen kustannuksista. Pistämättömän hauskaa on sillä, joka pääsi halvemmalla. Mutta kuinka ollakaan myrsky pyyhkäisee tämän talon pois näkyvistä maisemaa pilaamasta. Kuvassa näytetään aamutakissaan espressoa nauttivaa miestä. Teksti paljastaa kaiken: ”Viisas mies rakentaa Kallio-perustalle.”

Kallioperusta on olemassa, mutta ongelma on siinä, että todellisuudessa ihmiset eivät rakenna sille. Hyvästä mainoksesta huolimatta vakuutusfirma Kalliolla menee huonosti. Hiekka houkuttelee rakentajia edelleen enemmän.

Jeesus ei ole vakuutuskauppias. Mistä tässä siis oikeastaan on kysymys.

Jeesus asetti kuulijansa kahdenlaisen rakentajan asemaan. He ovat joko järkeviä rakentajia ja tyhmiä. Jeesuksen oma ammatti oli ollut juuri rakennusmiehen homma. Hän puhui siis asiasta, josta hän oli kokemuksensakin perusteella hyvin selvillä. Talon voi rakentaa hyvin tai huonosti.

Mutta mikä tekee rakentajan tyhmäksi tai viisaaksi? Järkevä on se, joka kuulee Jeesuksen sanat ja toimii niiden mukaan. Jokainen joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan on kuin järkevä mies…Mihin Jeesukseen sanoihin tässä viitataan? Kysymys on vuorisaarnasta. Jeesus päätti näihin sanoihin tunnetun puheensa. Siis jokainen, joka toimii vuorisaarnan sanojen mukaan on viisas.

Mitä vuorisaarnassa sanotaan? Se on teille monella tavalla tuttu, mutta harva muistaa sitä ulkoa. Jeesuksen vuorisaarna alkaa autuaaksi julistuksilla. Mutta keskeisin osa saarnaa on käskyjen tulkintaa ja sen elämäntavan tulkintaa, mikä avautuu, kun elää yhteydessä Jumalaan.

Joitakin esimerkkejä: Jeesuksen tulkinnan mukaan viidettä käskyä (älä tapa) rikkoo, joka vihastuu veljeensä. Viha on siis tappamista. Aviorikoksen on tehnyt se, joka katsoo naista himoiten häntä. Antautuminen vallattomille ajatuksille on avion rikkomista. Jeesus sanoo myös älkää tehkö pahalle vastarintaa, rakastakaa vihamiehiänne…

Vuorisaarnasta olemme oppineet: älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Älkää huolehtiko hengestänne mitä söisitte ja joisitte, mitä päällenne pukisitte. Älkää tuomitko.

Jos sinun pitäisi arvioida itseäsi vuorisaarnan mukaan, kumpi rakentaja olisit? Oletko tehnyt Jeesuksen sanojen mukaan vai onko hiekka tuntunut houkuttelevammalta perustukselta?

Kenellä meillä ei olisi ongelmia, vihan, kateuden, romanttisten haaveiden, kostohalun, ahneuden kanssa. Eikö se tarkoita silloin sitä, että meidän talomme on hiekalle rakennettu eikä voi kestää myrskyä.

Jeesuksen tulkinta käskyistä nostaa riman korkealle. Kun Jeesus pyysi tekemään hänen sanojensa mukaan, olettiko hän että me todella pystymme toimimaan hänen ehdottamallaan tavalla? Kyllä hän tiesi meidän heikkoutemme. Siitä huolimatta Jeesus sanoo, mitä laki vaatii ja minkälaisesta hurskaudesta siinä on kysymys. Eikä siitä tingitä piiruakaan, vaan päin vastoin Jumala vaatii sydämen puhtautta. Vaatimus ulottuu asenteisiimme asti ei vain yksittäisiin tekoihin.

Samalla laki osoittaa, että meidän jokaisen talo on hiekalle rakennettu ja on vaarassa sortua. Laki vaatii suurempaa täydellisyyttä mihin kukaan pystyy. Me emme pysty rakentamaan kalliolle oman hurskautemme varassa. Kallioperustuksen on tultava elämäämme jollakin muulla tavalla.

Jeesukseen tulkinta laista on oikeastaan kunnianosoitus ensimmäiselle käskylle: Minä olen Herra sinun Jumalasi. Langetessamme olemme etsineet turvaa muualta kuin Jumalasta.

Sitä hiekalle rakentaminen on, että ihminen rakentaa elämänsä omaan varaansa. Hän luottaa viisauteensa, varallisuuteensa, syntyperäänsä, omaan kovuuteensa, omiin pelitaitoihinsa ja bisneksiinsä. Raamatun mukaan tämä on sama kuin rakentaisi hiekan päälle eli toisin sanoen tyhjän päälle. Raamatun kielikuvissa Jumala taas on kallio

Evankeliumi kutsuu meitä tarkistamaan, mitä on kaikkien inhimillisten rakenteidemme alla. Miltä pohjalta kaikki ponnistelumme lähtee. Onko meillä jokin oma perustus. Sillä kaikki mikä ei ole Kristus-kalliolla, sen alla on vain pettävää hiekkaa.

Toisinaan vasta talon sortuessa kallioperusta löytyy. Kun oma varmuutemme, jääräpäinen oikeassa olemisemme ja oma hurskautemme ja oma erinomaisuutemme kokevat särkymisen. Siinä hiekkaa puhalletaan syrjään altamme pois, jotta kallioperusta tulisi näkyviin.

Jumala on ja haluaa olla olemassaolomme perusta ja kallio. Mutta se on hiekkaan hautautunut. Usein vasta myrskyt ja tulvat pyyhkivät hiekan pois.

Voi olla niin, että montakin taloa täytyy sortua ennen kuin uskomme. Sillä tavallista on, kun kallioperustan olemmekin löytäneet niin sittenkin toisella silmässä etsimme hiekkaista pohjaa uudelle talolle. Jos sitä emme heti löydä niin peitämme löytämämme kallion hiekkavaipalla.

Jumalan armoa on, että nuo talot sortuvat. En tiedä millä tavoin tuulet ovat pyyhkineet hiekkaisia talojenne perustuksia. Jeesuksen kuulijoiden joukossa löytyi köyhiä ja sairaita, joilta elämän inhimilliset tukipilarit olivat särkyneet. Heitä Jeesus sanoi autuaiksi sillä he laittoivat toivonsa Jumalaan – heillä ei ollut enää muuta. He olivat päässeet kallioperustalle.

Elämässä voi olla monenlaisia myrskyjä joiden avulla Jumala johdattaa meitä kalliolle. Mutta kerran tulee myrsky, jonka jälkeen ei enää rakenneta. Siitä myrskystä Jeesus meitä muistuttaa. Tuo voimakas virta on Jumalan lopunajan tuomio. Se pyyhkäisee pois kaiken Jumalanvastaisen. Silloin sortuu se mikä on vain ihmisten varaan rakennettu – se mikä on hiekalla.

Viimeinen tuomio pelottaa meitä. Jos talomme silloin sortuu, me tuhoudumme sen mukana.

Lopullisen tuomion pitääkin pelottaa meitä. Pelko on sen edessä oikea tunne, jos lepäämme hiekalla. Näitä pelkoja vastaan on vahva lääke. Älä turvaudu omaan hurskauteesi ja pyhyyteesi, omiin tekoihin ja ansioihin tai toisten kehumiseen. Turvaudu Kristukseen, armoon ja anteeksiantamukseen. Viattomalla elämällään Jeesus täytti lain sinun puolestasi, ristillä hän kärsi syyllisyyttäsi vastaavan tuomion. Golgatan kallio on perustus, joka kestää myrskyt. Kaikkien muiden perustusten särkyessä tämä yksi pysyy. Vain silloin olemme Jumalan kalliolla, kun Kristuksen armo on päällämme ja allamme, kun me elämme anteeksiantamuksesta. Sen kallion edessä vaimenee kaikki tuomion ja syytösten virrat.