7. shell

Vihollisrakkaus

7. sun helluntaista (19.7.2009) Harjavalta Rakkauden laki

“Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
    Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Luuk. 6: 27-31

Jeesus saarnasi tunnetusti rakkaudesta – ei vaaleanpunaisesta hurmaantumisen tunteesta, vaan verenpunaisesta uhrautuvasta rakkaudesta ja vieläpä vihollisrakkaudesta.

Tuon uhrautuvan rakkauden vielä voin ymmärtää: Niiden puolesta, joita rakastan olen valmis uhrautumaan, luopumaan kaikesta heidän tähtensä. Sellaiseen rakkauteen kannustan myös vihkipareja tämän alttarin edessä. Avioliitto on itsensä antamista toiselle ehdoitta. Rakkaus voittaa kaikki esteet. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii…

Samanlaista mielenlaatua, uhrautuvaa, ehdotonta rakkautta ei kukaan ihminen voi kuitenkaan osoittaa tuntemattomalle ihmiselle saatikka sellaisille, jotka käyttäytyvät minua kohtaan nurjasti: naureskelevat, puhuvat pahaa takanapäin, laittavat valheellisia juoruja liikkeelle, käyttäytyvät vihamielisesti, vehkeilevät selkäni takana minua vastaan, loukkaavat sanoin ja teoin. Onko oikeasti mahdollista rakastaa sellaista ihmistä? Eikö tavallista ole kaikessa hiljaisuudessa hautoa kostoa heille ja toivoa heille jotakin oikein pahaa. “Kunpa tukehtuisivat omaan valheelliseen kieleensä.” “Kunpa heitä kohtaisi onnettomuus.” Sellaisissa mietteissä on hieno piehtaroida ja sitten kaivaa Psalmien kirja esiin.

Raamatun Psalmitkin toitottavat vihamiehensä hornan tuuttiin: Ps 54 “Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. Herra sinä olet uskollinen, vaienna heidät!” Seuraavassa psalmissa sanotaan vihamiehille: “Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan!” Vielä rajumpaa tekstiä on edessä. Psalmissa 58: “Jumala revi hampaat heidän suustaan, murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra! Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi. Herra ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat, menehtyvät kuin etana, joka kuivuu, menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe valoa… Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.”

Huh huh… Eikö olekin kostonhimoiselle hienoa tekstiä: “Siitä saitte mokomatkin etanat.” – itse asiassa miehet perinteisesti katsovat juuri tämän tähden ns. toimintaelokuvia: Elokuvan sankari rankaisee armottomasti ja julmasti (psalmien kuvaamalla tavalla) pahiksia. Siinä mielikuvien tasolla katsoja saa sijoittaa omat vihamiehensä sankarin käsittelyyn.

Mutta sitten tulee Jeesus ja pilaa kaiken. Hän sanoo: Rakastakaa vihamiehiänne. Mihin jäi se kostolla mässäily – edes mielikuvien tasolla?

Sille ei anneta mitään tilaa. Jeesuksen mallissa vihan ja koston pitätä kääntyä rakkaudeksi. Jeesukselle ei riitä, että henkilö hammasta purren vain pidättyy kostosta. Hän käskee selvästi rakastamaan niitä, jotka vihaavat meitä – niitä joille oikeasti toivomme käyvän katalasti.

Jeesus edellyttää että hänen seuraajillaan on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset toimia oikein sillä he ovat oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden.

Jeesus täsmensikin sanomaansa: mitä hyvää te teette siinä, että rakastatte vain niitä, jotka rakastavat teitä. Ei sellaisessa ole mitään erityisen huomionarvoista, kukan tahansa pystyy siihen. Kristityiltä odotetaan jotakin parempaa – jotakin sellaista mitä rakkaudella oikeasti tarkoitetaan.

Tällaisen vihollisrakkauden perusteella meidät tunnistetaan Jumalan lapsiksi – Jumalan, joka itse on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Jeesuksen esittämä rakkauden periaate ja rakkauden vaatimus on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Eli jumalallisen rakkauden pitäisi heijastua meistä

Mutta ei kukaan ihminen pysty täyttämään Jumalan rakkauden mittaa. Jeesksen etiikka on mahdoton saavuttaa. Miten sellainen on mahdollista?

Usein laajempi ymmärrys asioihin vähentää tuomitsemisen halua ja vihaa. Se tuo inhimillisyyttä. On helpompi antaa anteeksi kun ymmärtää että loukkaus, jonka kohteeksi on joutunut ei ollut henkilökohtainen tai  kun ymmärtää sen ihmisen elämäntilannetta – hän on purkanut omaa pahaa oloaan jne. Mutta tässäkin raja tulee ihmisillä vastaan.

Jeesus haluaa osoittaa/paljastaa kuinka pitkä matka meillä on täydellisyyteen. Tyytyväisyyteen (omahyväisyyteen) ei ole aihetta.

Kun yleisesti ajatellaan niitä periaatteita, joilla arvioimme, onko jonkun teko hyvä vai paha, oikea tai väärä, siihen on yleensä esitetty kolmea näkökulmaa: Ensinnäkin: Onko teko moraalilain mukainen. Rikkooko ihminen siinä jotakin selvää käskyä. Toiseksi lähtetekö teko puhtaasta vai itsekkäästä sydämestä ja kolmanneksi, mitkä ovat teon seuraukset.

Juutalaisuudessa ja ihmisille yleensä tuttuja ovat lait ja käskyt, jotka rajaavat hyvän ja pahan. Jos ihminen elää kymmenen käskyn mukaan ja muiden Raamatun ohjeiden ja käskyjen mukaan, hän varjelee itsensä ja elää hyvää elämää. Hänen tekonsa ovat silloin hyviä ja oikeita, kun ne eivät riko Jumalan käskyjä. Juutalaiset oppineet kehittivät tällaista hyvän elämän mallia ja säännöstöä, jotta se olisi kattanut kaikki inhimilliset tilanteet. (Tämä malli on keskittynyt kolmesta näkökulmasta ensimmäiseen)

Jeesuksen rakkauden käsky toimii  kuitenkin toisella tavalla. se ei jää yksittäisten ohjeiden suoraviivaiseksi noudattamiseksi. Se laajenee noista kolmesta näkökulmasta kahteen muuhun suuntaan: teon tekijään ja teon seurauksiin.

Rakkauden käsky pyytää meitä muuttumaan ihmisinä, ei vain tekemään lain mukaisia hyviä tekoja. Se pyytää meitä elämän eri tilanteissa asettumaan toisen ihmisen asemaan, eläytymään hänen tilanteeseensa ja arvioimaan siitä käsin, miten toimimme.avain hyvään ja oikeaan toimintaan ei ole luettavissa etukätteen jostakin käskystä. Luonnollisesti hyvä toiminta ei voi olla käskyjen vastainenkaan. Vaikka ristiriitaisia tilanteita voi tulla. Tilanteet ovat tapauskohtaisia. Mitä tovoisimme että meille itsellemme tehtäisiin siinä tilanteessa? Joudumme miettimään myös tekojemme vaikutusta ja seurauksia. Mikä oikeasti auttaisi häntä?

Toteutuuko rakkauden laki sinun elämässäsi? Jos ei niin miksi? Voidaanko Jeesuksen sana tässä kohden laittaa syrjään, koska se on liian vaikea pitää. Vai onko siinä kutsu meille muuttua lähemmäs Jeesuksen kaltaisiksi.

Miten tämän Jeesuksen käskyn voi pitää? Mistä motivaatio ja voima siihen tulee: että voisi aidosti ajatella hyvää niistä, jotka ovat meille ilkeitä?

Motiivi ja voima rakkauden lain mukaan elämiseen tulee luonnollisesti siitä, että ihminen itse on kokenut ansiottoman armahduksen, Jumalan rakkauden joka on tullut hänen osakseen Jeesuksen sovitustyössä. Hän on saanut anteeksi paljot syntinsä. Hänestä on tullut myös uusi ihminen, jolla on Jumalan Henki.

Jeesus sanoo, että Tehkää puu ensin hyväksi. Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä. Henkilö jolla ei ole Jumalan henkeä, ei voi tuottaa Hengen hedelmiä. Siinä on tämä ero. Kristityllä on Jumalan henki ja sen hengen avulla hän voi voittaa oman luontonsa.

Rakkauden lakia ei kuitenkaan kukaan ihminen pysty täyttämään. Me jäämme sen suhteen aina vajaiksi. Me joudumme myös ristiriitaisiin tilanteisiin, missä aina emme tiedä mitä on oikea vaihtoehto toimia rakkauden mukaan. Mutta me tiedämme kuitenkin mikä on se elämänsuunta, mihin Jumala haluaa meitä kasvattaa.

Vanan testamentin lukukappaleeseen (Joos 24) tehty aamuhartaus. Seinillä on korvat, joki puhuu.

Fundamentalisteja

Jeesus saanoi: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.  Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Luuk 6:27-31

Eilen ja tänään on tutkittu lukujärjestystä. Sieltä löytyy myös sellainen aine kuin uskonto. Monelle teistä uskonto saattaa olla koulun tylsin aine. Jotkut miettivät, miksi sitä on pakko lukea? Muualta saa helposti sen vaikutelman, että se on jotakin sellaista, mistä pitää pyrkiä eroon.

Uskonnoista on vain harmia. Onhan maailmalla nähty kuinka lähes kaikissa sodissa ja terrorismissa uskonnoilla on suuri merkitys. Lähes jokainen osaa jo sanan fundamentalisti.

Sana on tullut tarkoittamaan ihmistä, jolta uskonto on vienyt arvostelukyvyn ja myötätunnon toisia ihmisiä kohtaan. Vintti on mennyt liiasta uskosta niin pimeäksi, että henkilö on valmis marssimaan ihmispommina vääräuskoisten keskelle – lentokoneissa ja busseissa.

Lievemmässä muodossa tällä tarkoitetaan ihmistä, joka on linnoittautunut omien ennakkoluulojensa taakse eikä suostu aitoon keskusteluun toisten kanssa. Ihmistä joka ei siedä erilaisuutta, ei pyri ymmärtämään toisenlaisia kantoja. Näitä ihmistyyppejä löytyy kaikkien uskontokuntien joukossa. Se ei ole jonkin yhden uskonnon etuoikeus.

Herää kysymys, onko heille annettu liikaa vai liian vähän uskonnon opetusta?

Jos uskonnon opetus poistetaan kouluista kaikkialla maailmassa, poistuuko uskonnon nimissä tehdyt hirmuteot. Käykö kenties päinvastoin. Jos äidinkielen opetus poistetaan koulusta, parantaako se kielitajuamme. Samalla tavalla jos uskonto poistetaan uskonnon kielitaju hämärtyy. Sen seurauksena uskonnollisesti lukutaidottomat ovat helposti ohjailtavissa erilaisiin ääriliikkeisiin. He ovat suojattomia – uskonnon suhteen verrattavissa luku- ja kirjoitustaidottomiin. Niin tiedetään käyneen japanissa, jossa uskonto ei ole sisältynyt opetussuunnitelmaan. Kun  jokin ääriliike saa houkuteltua tällaisia ihmisiä mukaansa, heiltä puuttuu todellakin arvostelukyky koko uskonnolliseen elämään. Mutta se johtuu enemmänkin oppimattomuudesta. (vaikka tiedetään, että terroristien joukossa on ihan oppineitakin ihmisiä. Jätin tämän näkökulman pois puheesta. Tein siis tahallisen yksinkertaistavan väitteen)

Mitä vähemmän on saanut uskonnon opetusta, sen varmemmin on fundamentalisti. Tästä seuraa luontevasti kysymys: Oletko sinä fundamentalisti?

Kiellät tietysti moisen ehdottomasti. Ajattelet ehkä olevasi fundamentalistin ruumiillistunut vastakohta. Mutta kysymys ei olekaan siitä, oletko rakentanut pommia koulun tai kirkon alle, vaan onko oma uskonnollisuutesi ja asenteesi samalla tasolla fundamentalistin kanssa. Puntarissa on suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietäminen.

Me kuvittelemme olevamme suvaitsevaisia kun katsomme trendikästä tv-sarjaa ja muutama ohjelmaformaatin kiintiöhomo kerää myötätuntopisteitä. ”Olen suvaitsevainen ihminen, kun pystyn asiallisesti katsomaan tällaista ohjelmaa enkä vaihda kanavaa edes silloin kun nuo homot pussaavat.” Suvaitsevaisuutemme loppuu kuitenkin lyhyeen, kun luokalla on joku riittävän erilainen ihminen: vääränlaiset silmälasit, pukeutuu oudosti, on puhevika tai harrastaa vaikka sellon soittoa tai on hyvä koulussa. Yhtäkkiä pieni fundamentalisti nostaa meissä päänsä. Ja alamme terrorisoida tämän yksilön elämää. Sanoin tarkoituksella ’terrorisoida’ Kysymys on samasta asiasta – mutta nyt vain keskellä arkielämääsi. Meiltä puuttuu ehkä sittenkin erilaisuuden sietokyky. Olemme fundamentalisteja.

Jos haluat kasvaa paremmaksi ihmiseksi, älä jätä uskonnontuntia väliin. Älä jätä muitakaan – koulun kaikki oppiaineet ovat tärkeitä.

Onko uskonnon oppimisesta silti tehty liian vaikeaa?

Eräs rikas mies tuli juutalaisen rabbin luokse ja sanoi, että hän haluaisi oppia koko tooran (pyhät kirjoitukset), mutta hänellä ei ollut aikaa opiskella sitä. Eikä hän jaksanut kuunnella pappien pitkiä jaarituksia. Opeta se minulle sinä aikana, jona jaksan seisoa yhdellä jalalla. – Jos rabbi olisi ollut fundamentalisti, hän olisi vienyt moisen öykkärin ’saunan taakse’ ja ampunut sinne. Mutta hän ei menettänyt malttiaan, vaan sanoi: ”Älä tee muille sitä, mikä sinulle itsellesikin on vastenmielistä.” Käännynnäinen ei ollut vielä ehtinyt nostaa jalkaansa.

Jeesus opettaa samalla tavalla: Kaikki minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille. Jos tämä on uskontoa, siitä ei voi seurata kenenkään pommittamista – ei lahtausta saunan takana eikä myöskään nyrkiniskuja koulun sokkeloisilla käytävillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s