17. shell

17. sunnuntai helluntaista 2011 – elää vaikka kuollut, kuollut vaikka elää

Päivän tekstit palauttavat mieleen hautajaiset. Lukemattomissa hautauksissa Jobin sanat ovat tulleet kuulijoille tutuksi: minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä (vanha käännös).

Myös Paavalin esittämä ajatus ruumista saviastiana, mikä kätkee kalliin aarteen on hautauksissa esillä. Ihminen on maasta tehty ja palaa takaisin maahan jälleen. Tomu palaa maahan, josta se on otettu ja henki palaa Jumalan luo joka on sen antanut. Saviastia murenee, sen sisältämä kallis aarre ei valu hukkaan vaan otetaan Jumalan luokse.

Samoin evankeliumi on hautajaisissa käytetty. Jokaisessa hautauksessa luen yhden kohdan tästä evankeliumista: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun saa elää vaikka kuoleekin.

Mutta vaikka lukukappaleet marssittavat kuoleman ja hautauksen eteen, yleistunne ei ole masentava vaan toiveikas. Kuolema erottaa meidät hetkeksi toisistamme, mutta ei erota Jumalasta, ei erota hänestä jolla on kuolemaa suurempi valta. Siitä päivän evankeliumi antaa mahtavan näytteen.

Evankeliumin tapahtumapaikka on Lasaruksen hautajaiset, jonne Jeesus tulee tarkoituksellisesti myöhässä. Kuolema on tehnyt työtään. Lasarus on saatettu jo hautaan ja hautaluolan suulle on vieritetty kivi. Hautaus toteutettiin viivyttelemättä. Niin kuin oli tapana. Kyläläiset ja sukulaiset ovat lohduttamassa Marttaa ja Mariaa tai paremminkin itkemässä heidän kanssaan. Ei Lasarus ollut ensimmäinen nuori ihminen, jota siinä kylässä itkettiin. Lapsikuolleisuus oli kohtalaisen suuri ja monet sairaudet veivät hautaan perheidensä elättäjiä. Itkijöitä riitti. Jokainen jossakin vaiheessa elämäänsä joutuu luopumaan rakkaastaan, ihmisestä joka on merkinnyt paljon. Martta ja Maria surivat veljeään, joka oli heille läheinen ja tärkeä.

He olivat laittaneet toivonsa Jeesukseen, joka osasi tehdä ihmeitä, joka olisi osannut parantaa myös Lasaruksen. Se olisi ollut pikku juttu hänelle. Mutta häntä ei kuulunut. Pettymys huokuu kummankin sisaruksen sanoissa, kun he sanovat Jeesukselle: ”Herra jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”

Mitä Jeesus tänään tällä evankeliumilla sinulle sanoo? Onko siellä jokin yksityiskohta, mikä sinua puhuttelee vai kenties jokin laajempi asiakokonaisuus? Mikä on sen viesti tänään?

Evankeliumi jakaantuu kolmeen osaan: Jeesus kohtaa Martan, hän kohtaa Marian ja lopuksi kuvataan tapahtumat haudalla.

Evankeliumi palauttaa meidät peruskysymyksien äärelle: elämän ja kuoleman kysymysten äärelle ja samalla uskon kysymykseen.

A) minua päivän evankeliumissa puhuttelee ehkä eniten Jeesuksen ja Martan keskustelu, jossa kuolema ja elämä ottavat mittaa toisistaan.

Kuolema ja elämä ovat moniulotteisempia kuin tavallisesti ajattelemme. Kuolema ei ole vain sydämen pysähtymistä eikä elämä vain hengissäoloa ja sydämen sykkimistä. Se tulee selvästi esiin Jeesuksen ja Martan välisessä keskustelussa.

Martan vastaus Jeesukselle on jotakuinkin sellainen, minkä mekin olisimme vastaavassa tilanteessa antaneet. Jeesuksen toteamukseen: veljesi nousee kuolleista Martta vastaa: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Näin mekin opetamme, että viimeisenä päivänä on ylösnousemus. Meillä on jälleennäkemisen toivo. Mutta kaikki ei ole sanottuna siinä.

Rippikoulussa jo opetamme, että niin kuolema kuin elämäkin voi olla kolmenlainen: ruumiillinen, hengellinen ja iankaikkinen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen voi olla ruumiillisesti tai biologisesti elossa: Sydän, keuhkot ja aivot toimivat mutta samaan aikaan hän voi olla hengellisesti kuollut.

Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.

Edellisen raamatunkohdan voi sanoa käänteisesti niin, että lauseen merkitys on sama: Joka ei usko Jeesukseen on kuollut vaikka eläisikin ja vailla uskoa, vailla Kristusta ja Jumalan henkeä hän jää lopullisesti kuolleeksi.

Elämän ja kuoleman kentässä usko nousee merkittävään asemaan. Jeesukseen uskova elää iankaikkista elämää vaikka kohtaakin kerran ruumiillisen kuoleman. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa kohtalossamme. Joku toinen taas on kuollut vaikka elää keskellämme – hänellä ei ole todellista elämää Jumalasta. Hän on kuin tyhjä kuori, saviastia vailla aarretta, saviastia tarkoitusta vailla. Uskonyhteys Jumalaan pitää meidät kiinni elämän lähteessä. Usko Jeesukseen nousee keskiöön evankeliumissa ja saa meidät kysymään itseltämme, onko meillä tämä usko, joka siirtää kuolemasta elämään.

Siksi ei ole niin, että ensin on tämä elämä ja vasta sitten tuonpuoleinen taivaselämä. Jeesuksen sanojen mukaan Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä, kun tulemme Jeesuksen oppilaiksi, kun uskonyhteys Jumalaan avautuu ja sydämestämme tulee Jumalan Hengen asuinsija – kallis aarteemme savimajassa. Silloin ruumiillinen kuolema ei ole enää mikään ongelma.

Jeesuksen sanoissa on suuri lupaus uskoville. Niille jotka luottavat ja turvautuvat uskossa Jumalaan, lahjoitetaan katoamaton elämä. He ovat jo astuneet sisälle Jumalan valtakuntaan, joka Jeesuksen kautta on tullut keskellemme. Ruumiillinen kuolema vain parantaa heidän näköänsä. Näemme enkelit ja Jumalan kirkkauden, kun kuolemassa suomut putoavat silmiltämme.

Se että Jeesus ei kiirehtinyt parantamaan Lasarusta, alleviivaa myös sitä, että huolestuttavampaa kuin ruumiillinen kuolema on hengellinen kuolema. – hengellisesti kuolleessa ei ole paljon todellisesta elämästä jäljellä. Se mikä meissä on hengellisesti kuollut, on noustava Jeesuksen käskysanalla eloon, jotta ruumiillisen kuoleman jälkeen emme kohtaisi sitä kuolemaa, mikä erottaa ihmisen lopullisesti elämän lähteestä, Jumalasta. Jeesuksen ystävällä Lasaruksella ei ollut mitään hätää kuollessaankaan – hän oli turvassa kaiken aikaa ja sai näin sanoitta todistaa Jeesuksesta, kuoleman voittajasta.

B) Martan kanssa Jeesus keskusteli elmän ja kuoleman kysymyksistä, Marian kanssa tunteet nousevat pintaan siinä määrin, että Jeesus itkee. Jeesus on tunteiden valtaama: syvä liikutus, myötätunto, itku ja järkyttyminen kuoleman aiheuttamasta tuhovoimasta. Jeesus samaistuu kärsivin ihmisiin, tuntee heidän kipunsa ja tuskansa, itkee heidän kanssaan. Samaa itkua hän itkee sinun kanssasi. Mutta se ei ole lohdutonta itkua. Vaikka olet saattanut hautaan läheisiäsi ja taivas on tummunut sinulle – toivo ei sammu. Yhdessä Marian ja muiden kanssa lähdetään haudalle.

C) Jeesus käski Lasaruksen tulla ulos haudasta. Epäilemättä tämä ihme on merkittävin Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut aikaisemmin – eikä myöskään sen  jälkeen. Se, että joku elvytetään sairaalassa takaisin henkiin on eri asia kuin tämä. Lasarus oli jo mätänemistilassa ja tulee ulos vahingoittumattomana. Sellaista ihmettä, mikään lääketieteellinen keksintö ei saa aikaan. Kuolema on ja säilyy maallisen elämämme perimmäisenä rajana.

Tapahtuma on evankeliumien viimeinen ihmeteko. Se ennakoi pääsiäistä ja Jeesuksen ylösnousemusta. Noin viikon päästä näistä tapahtumista Jeesus otetaan kiinni astuu omalle kärsimystielleen, kohtaa kuolemansa – mutta nousee kuolleista.

Lasaruksen ja Jeesuksen välillä on silti suuri ero. Jeesus kuoli koko maailman syntien tähden – ne harteillaan kantaen ja poistaen – eikä hän sen jälkeen enää kuole. Lasarus kuoli myöhemmin uudestaan ruumiillisesti – mutta on osallinen iankaikkisesta elämästä muiden kristittyjen Jeesukseen uskovien kanssa. Vain Jeesus on uhrikaritsa.

Mutta siksi Jeesukseen uskovalle kuolema ei merkitse kaiken päättymistä. Se on astumista pimeästä, hämärästä huoneesta valoisampaan – siinä valossa me näemme Jumalan

Mitä Jeesus tänään itkee? Hän itkee sitä hengellistä kuolemaa, epäuskoa, missä ihmiset elävät. Joutuuko hän itkemään meidän tähtemme. Saako hän herättää meidät eloon. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uusi elämä alkaa siinä. Sitä elämää ei pidä tukahduttaa vaan ruokkia Jumalan sanalla ja ehtoollisen sakramentilla.

Jeesus tekee kuolleen eläväksi
syyskuu 7, 2008

17. sunnuntai helluntaista – 2008
Joh. 11: 21-29 (30-31) 32-45

Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»

Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.

Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»

Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»

Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

Ehkä muistat, että viimepyhänä evankeliumi käsitteli myös Marttaa ja Mariaa. Silloin Jeesus oppilaineen oli tullut Martan luo kylään. Sisaruksista Maria istui kuuntelemaan Jeesuksen opetusta hänen jalkojensa juureen, mutta Martta touhusi ja yritti parhaansa mukaan palvella.

Tänään Martta ja Maria ovat esillä jälleen. Mutta nyt he ovat hiljaisia. Heidän veljensä Lasarus on kuollut ja haudattu. Häntä on itketty jo neljä päivää.

Hautaustoimet aloitettiin heti kuoleman kätyä, jo samana päivänä. Niitä ei voi viivytellä juuri sen syyn tähden, miksi Martta esteli Jeesusta avaamasta veljensä hautaa. ”Hän haisee jo”, Martta sanoi. Kuolemaa seuraavat merkit ja hajoamisen prosessi etenee siellä nopeammin kuin täällä. Siksi hautaamisessa ei aikailtu.

Maria ja Martta olivat pesseet Lasaruksen ruumiin ja voidelleet hänet hyvänhajuisilla voiteilla. Lopuksi he kietoivat hänet käärinliinaan, joka oli nyörein sidottiin hänen ympärilleen. Kun kaikki saatiin valmiiksi vieritettiin hautaluolan eteen suuri kivi. Siellä hautaluolassa olivat vielä tallella Martan ja Marian vanhempien sekä isovanhempien luut. Kun aika tekisi tehtävänsä myös Lasaruksesta jäisi vain luut jäljelle ja ne laitettaisiin omaan pieneen arkkuunsa.

Neljä päivää oli kulunut Lasaruksen kuolemasta. Sisarukset olivat järkyttyneitä, mutta he olivat hyväksyneet tapahtuneen tosiasiaksi. Heidän toiveistaan ja odotuksistaan huolimatta Lasarus kuoli. Tuoksu joka heidän sieraimiinsa kantautui nyt neljäntenä päivänä ei jättänyt epäilyksiä siitä, mitä oli tapahtutnut. Jumala antaa elämän, hän voi sen myös ottaa pois. Kansan uskomusten mukaan sielu oli ruumiin vierellä kolme päivää, mutta sitten eroaisi lopullisesti. Nyt tuokin aika oli mennyt umpeen ja samoin viimeinen toivo tilanteen muuttumisesta entiselleen.

Toiveita parantumisesta heillä todella oli ollut. Vaikka Lasaruksen tila oli vakava ja kuoleman enteet ilmassa. He kuitenkin tunsivat Jeesuksen ja tiesivät, mihin hän pystyy. Hän oli parantanut vaikeampiakin sairauksia. Jeesukselle oli lähetetty sana ajoissa Lasaruksen tilasta, mutta Jeesus ei ollut kiirehtinyt vaan hidastellut.

Evankeliumissa on aistittavissa sisarusten tuntoja suhteessa Jeesukseen. Opettajaa kunnioitetaan, mutta heidän sanoissaan huokuu myös pettymystä. Kumpikin heistä vastasi Jeesukselle aivan yhtäläisin sanoin: ”Jos olisit ollut täällä veljeni ei olisi kuollut.” Nuo sanat ilmaisevat hyvin syvästi sen, että he todella olivat toivoneet ja kaivanneet Jeesusta silloin kun Lasarus vielä sairasti. He olivat siitä keskenään puhelleet ja pitäneet toivoa yllä. ”Kunpa hän tulisi ajoissa, kunpa hän olisi täällä”. ”Avian varmasti Jeesus voisi parantaa hänet, niin kuin hän on parantanut monen muunkin sairaan.” Ja samaan aikaan he ovat katsoneet veljensä käyvän yhä heikommaksi ja heikommaksi, kunnes hän ei enää jaksanut taistella. ”Kestä vielä hetki. Jeesus on tulossa, hänelle on viety jo sana. Hän tulee parantamaan sinut. Aivan varmasti” Näin he puhelivat veljelleen. He seurasivat tuskallista kuolinkamppailua ja odottivat Jeesusta – Mutta Jeesus ei tullut. Parantumisen toivo kääntyi pettymykseen ja kuoleman suruun.

Miksi Jeesus toimii näin? Hän tuntui tietoisesti viivyttelevän? Miksi hän pelaa ihmisten hengellä ja antaa Lasaruksen kuolla? Tulee sellainen vaikutelma, että hän käyttää Lasarusta hyväkseen, osoittaakseen omaa messiaan ja Jumalan Pojan valtaansa. Hän antaa ystäviensä käydä läpi mitä hirveimpiä epätoivon ja surun hetkiä, nähdä rakkaansa kuolevan.

Jeesuksen perustelu on se, että Jumalan nimi kirkastetaan. Ja toiseksi he saivat uskolleen jo ennen pääsiäistä vahvistuksen: heidän keskellään seisoo Jumalan Poika, joka on kuolemaa vahvempi. Jeesus tulisi kerran itse kärsimään kuoleman ihmisten syntien tähden. Jo nyt heille näytettiin, että kuolemaa ei tarvinnut pelätä. Todellinen elämä Jeesuksen kautta on osallinen katoamattomasta elämästä, jota ruumiillinen kuolema ei voi vahingoittaa.

Vaikka Jeesus oli antanut Lasaruksen kuolla eikä mennyt heti häntä pelastamaan ja vaikka hän tiesi, että Lasarus herää eloon, hän ei silti ollut tunteeton ainakaan tekstin lopussa. Vielä kun hän puhui opetuslapsilleen ja Martalle hän vaikutti järkähtämättömältä – hänellä oli valta muuttaa kuollut eläväksi, hänellä oli katoamattoman elämän avaimet. Mutta kun hän näki Marian itkevän ja muiden läsnäolijoiden itkevän hänen kanssaan, Jeesus joutui tunnekuohun valtaan. Ikään kuin jotakin siinä järkähtämättömässä ulkokuoressa olisi särkynyt ja hän olisi tullut ihmiseksi jälleen ylhäisistä jumalallisista ajatuksistaan.

Kuoleman pimeys ja tuntemattomuus oli ihmisille todellista. Usko ei ole vahva, epäilykset ja pelot nousevat. Suru rakkaan menettämisestä oli riipaisevaa. Samoin jäljelle jääneiden ihmisten kohtalot. Mitä sisaruksille tapahtuu kun heidän veljensä on poissa. Hän oli ollut heille tuki ja turva. Ihmisten neuvottomuus ja hätä avasi Jeesuksessa myötätunnnon portteja aina kyyneliin asti.

Se mitä Lasaruksen haudalla tapahtui oli jotakin käsittämätöntä. Kukaan ihminen ei sellaista voi saada aikaan. Jeesus käski ottaa kiven pois hadan suulta. Ja sitten hän käski Lasarusta: Tule ulos. Elämä palasi Lasarukseen ja hän nousi. Tämän elämän ihmeen äärellä, ihminen jää sanattomaksi. Niinkuin ihmisen elämän alku syntymisessä todistaa Jumalan luomistyön suuruudesta. Samoin kuolema, kun Jumalan luoma elämä pakenee ruumiista, muistuttaa ihmiselle hänen valtansa rajallisuuden. Elämä ei ole ihmisen käsissä. Kuollutta ihminen ei saa eläväksi. Elämää itseään ihminen ei hallitse. Ei silloin eikä tänään. Me voimme vain ihmetellä ja ylistää Jumalaa.

Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”. Juuri se, elämän voima, mikä ei ole meidän hallittavissamme, on Jeesuksen vallassa. Hän voi puhaltaa elottoman ja kuolleen henkiin.

Se mitä evankelimi meille tänään merkitsee on siinä, että se ennakoi lopullista ylösnousemusta, ja iankaikkista elämää. Se ennakoi Jeesuksen voittoa kuolemasta. Ja sitä toivoa, että kun me hautaamme kristittyjä rakkaitamme, he ovat tosin ruumiillisesti kuolleet ja lopullisesti poissa tästä maailmasta, mutta Jumalle he elävät.

Ja kerran ”Tulee aika, jolloin kaikki jotka lepäävät haudoissaan kuulevat Jumalan Pojan äänen ja nousevat haudoistaan.” Joh 5:28-29 eivätkä enää kuole, vaan elävät ikuisesti vailla sairauksien tuomaa kärsimystä, vailla kuoleman surua.

Tuohon elämään ja uskoon Jeesus kutsuu meitä jo nyt. Uskotko sinä, että Jeesuksella on valta muuttaa katoavan elämämme oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta niin, että kerran mekin saamme astua ikuiseen iloon taivaan porteista kiittämään ja kurmartamaan Herraamme ja Vapahtajaamme. Tällaiseen uskoon tunnustaudumme seuraavan uskontunnustuksen aikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s