Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntai 24.11.2019

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudes-saan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valta-istuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te an-noitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juota-vaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alas-ti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua kat-somassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoim-me sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luona-si?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette teh-neet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois mi-nun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luok-senne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Matt. 25: 31-46

Tänään evankeliumin äärellä olemme keskellä suurta draamaa. Kristinuskon suuri kertomus ihmisestä ja maailmasta saatetaan päätökseen. Olet kuullut kertomuksen monesti. Se alkaa luomisesta – se jatkuu ihmisen lankeamisella. Ihminen kääntyi Luojaansa vastaan, minkä johdosta hänet karkotettiin paratiisista. Hänestä tuli kuoleman oma. Kuolema merkitsi hänet itselleen. Mutta Jumala ei halua menettää ihmistä vaan tekee tekoja, joilla koittaa voittaa ihmisen puolelleen. Synti on syvällä eikä mikään tunnu auttavan. Jumalan rakkaus on kuitenkin suurempi. Lopulta Jumala tulee itse ihmiseksi ja voittaa ihmisten kuoleman oman kuolemansa kautta. Hän voittaa ihmiset omakseen – heidät merkitään nyt elämän merkillä kasteen sakramentissa ja he saavat Pyhän Hengen. Heistä tulee lampaita siinä laumassa, jossa Jeesus on paimen. Kertomuksen loppunäytöksessä kehä sulkeutuu. Tuntemamme maailma päättyy ja alkaa ikuisuus. Sitä ennen joudumme tuomiolle vastaamaan elämämme valinnoista.

Raamattu kuvaa monin eri tavoin näitä viimeisiä tapahtumia. Yhteistä niissä on se, että Jeesus tulee takaisin ja ihmiskunta joutuu tuomiolle.

Maailman loppu ei ole enää vain uskonnollista höpinää. Nykyajan lopun kuvaukset tuovat esiin erilaisia luonnonmullistuksia tai ihmisen toimista aiheutuneita uhkia – saasteet, ilmaston lämpeneminen, sodat, epidemiat, sairaudet, joihin lääkkeet eivät tehoa. Hengelliset maailmanlopun kuvaukset ovat saaneet rinnalleen tieteeseen perustuvat vastineet. Tänä päivänä ymmärrämme sen, että elämä maapallolla on uhattuna.

Meitä kiehtoo se, miten kaikki tapahtuu; käynnistämmekö itse omassa ahneudessamme luomakunnan viimeiset tapahtumat? Minkälaisia merkkejä lopusta on olemassa? Mutta se ei ole tarinan keskiössä. Keskeistä on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen. Alkaa viimeinen tuomio, jossa jokaisen tekemiset ja tekemättä jättämiset arvioidaan. Jeesus puhui monesti siitä, että hän tulee kerran takaisin ja silloin kirjat avataan. Totuus tulee julki eikä kenelläkään ole siihen mitään lisättävää.

Käsitys maailman päättymisestä ja ihmisten joutumisesta tilille elämästään herättää aina kuulijassa levottomuutta. Me haluaisimme itse olla omia herrojamme. Olemme nähneet paljon vaivaa sen viestin perille menemiseen, että kenelläkään ei ole lupa tuomita meitä, olimme me minkälaisia tahansa. Kristinuskon viesti on toisenlainen. Me olemme kaikki Jumalan edessä tuomiolla. Meidän on tehtävä tili. Meidät punnitaan. Mutta me emme ole tuomiolla siitä, täytämmekö joidenkin ihmisten ihanteita ja odotuksia. Ihmiset eivät arvioi meitä vaan Jumala. Se on oikeus, jossa ei tapahdu virheitä.

Viimeisellä tuomiolla tapahtuu suuri erottelu kahteen ryhmään: vuohiin ja lampaisiin: siunattuihin, jotka pelastuvat ja kirottuihin, jotka hukkuvat. Tämä on ankaraa puhetta. Pelastetut perivät valtakunnan, jonka suunnitelma on ollut ikuisuudesta alkaen Jumalan tiedossa. Siinä valtakunnassa he elävät ikuisesti. Kadotetut päätyvät ikuiseen piinaan ja tuomioon, mikä on tarkoitettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Se on paikka, minne kukaan ei halua.

Koska asia on nykyihmiselle niin vaikea, että kadotuksen todellisuus yritetään vaientaa ja pyyhkiä Raamatusta pois, kuin sitä ei olisi. Annetaan ymmärtää, että on epähienoa ja hengellistä väkivaltaa puhua kadotuksesta. Se on pelon lietsomista ja Jumalan rakkaudelle vastaista. Luulen kuitenkin syyn olevan toisenlainen. Kadotuksen todellisuus muistuttaa meitä syntisyydestä ja syyllisyydestä, jotka haluamme kieltää. Mutta kristinusko on pelastususkonto. Me olemme tuomiolla joka viikko. Joka sunnuntai on meille tilinteon päivä, kun tuomme itsemme synnintunnustuksessa Jumalan eteen – katsomme Kristusta ja pyydämme anteeksiantoa. Viimeinen tuomio ei katoa kieltämällä se. On hyvä tietää, mistä Jumala rakkaudessaan haluaa meidät pelastaa. Jeesus haluaa herättää meitä todellisuuteen. Todellisuuteen kuuluu viimeinen raja, jossa ikuisuuden laatu sinetöidään.

Evankeliumissa hämmästyttävää on se, että tuomiossa ei kiinnitetä huomiota vain siihen, mitä olemme tehneet, vaan myös siihen, mitä me emme ole tehneet, mitä me jätimme tekemättä. Se on mielenkiintoinen tapa katsoa yksilöllistä tarinaamme. Ehkä se kertoo meistä enemmän; minkälaisia ovat sisäiset motiivit ja asenteemme.

Yleensä laki kiinnittää huomiota tekemiseen eikä siihen, mitä emme tee. Yhteiskunnallisessa laissa on pykälä, jossa tietyissä tilanteissa myös tekemättä jättäminen on rangaistavaa. Sellainen on heitteillejättö. Tämä voi kohdistua lapseen, jonka hyvinvoinnista olet vastuussa tai onnettomuuspaikalla olevaan ihmiseen, joka on hengenvaarassa ja sinulla on mahdollisuus auttaa, mutta kuljet ohi ja väistät auttamisen vastuun.

Köyhät Jeesuksen seuraajat jäävät helposti näkemättä. Jumala itse kuitenkin näkee aina sen, mikä on heikkoa ja vähäistä. Se on hänen katseensa suunta. Se on evankeliumin suunta. Jumalan rakkaus on luonteeltaan sellaista, että se etsii ihmistä, se etsii kadonneita.

Siihen hän myös kutsuu meitä. Näkemään niitä köyhiä, joita hän vuorisaarnassa hän kutsuu autuaiksi. Näkemään heikossa asemassa olevia: nälkäisiä, alastomia, sairaita, kodittomia. Kuinka hyvin tuo tapahtuu elämässäsi. Luulen, että rakkautemme on kovin vajaata. Mikä meitä siis estää etsimästä ihmistä? Pelko. Pelkäämme että ihminen takertuu meihin. Pelkäämme että hänen hätänsä on rajatonta eivätkä meidän voimamme riitä. Pelkäämme että hänestä tulee meille taakka, että hänen hätänsä nielee meidät.

Rakkaudessa ei ole pelkoa. (1 Joh 4) Rakkaus voittaa pelon. Rakkaus tiedostaa sen, että me emme toimi oman voimamme varassa vaan Jumalan. Eli lopulta kysymys on myös uskosta.

Tuomiosunnuntain evankeliumi asettaa meidät arvioi-maan itseämme ikuisuusnäkökulmaa vasten. Miltä elämämme näyttää tällä rajalla? Tuomituille kaikille oli tuomion kuuleminen yllätys. Niin pelastetuille kuin kadotetuille. ”Milloin me näimme sinut nälissäsi, janoissasi, kodittomana ja autoimme sinua. Kaikki minkä olette tehneet yhdestä näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus on ollut usein kohdattavissa matkamme varrella. Hän tietää kyllä, kuinka usein olemme kulkeneet ohi. Suomessa olemme rakentaneet hyvinvointivaltion, jossa verovaroin kustannamme palvelut vähäosaisille. Almut otetaan pois ennen kuin saamme palkan tilille. Rakkaus kehottaa meitä ehkä erilaisiin asioihin.

Viimeisellä tuomiolla emme voi rakentaa pelastusta omien tekojemme ja oman voimamme varaan. Silloin on tärkeää, että tuntee Vapahtajan, anteeksiantajan. Kun tunnet hänet, voit luottavaisesti jättää itsesi Jumalan armon haltuun. Meidät on liitetty hänen lammaslaumaansa ja olemme kulkeneet sen lauman mukana Jeesuksen ääntä kuunnellen. Hyvä Paimen ei halua ajaa meitä hampaat irvessä lain tekoihin. Hän haluaa tänään muistuttaa meitä siitä, että a) emme ole itsemme omat, kuulumme Kristukselle, b) että lopullinen oikeudenmukaisuus kerran toteutuu; c) mutta ennen kaikkea evankeliumi kehottaa meitä kasvamaan rakkaudessa, tulemaan Jumalan rakkauden valtaamaksi, jotta me siitä käsin kohtaisimme lähimmäisemme; jotta Jumalan rakkaus meidän kauttamme voisi koskettaa toisia ihmisiä. Ja he löytyisivät kotiin.

Me emme ole täysin kasvaneet hänen rakkautensa kuvan kaltaiseksi. Rakastamme epätäydellisesti. Mutta rakastakaamme edes epätäydellisesti mieluummin kuin ei lainkaan. Säilyttäkää yhteys Jumalaan rukouksessa, Jumalan sanan tutkimisessa ja ehtoollisen sakramentissa. Jumala pitää huolen kaikesta muusta.

 

Jumala ottaa pahuutemme vakavasti – 2013

Tuomiosunnuntain ehdottomuus – jako vuohiin ja lampaisiin on aina ollut jonkinlainen koetuskivi, johon kompastutaan. Siihen liittyvää mustavalkoista ajatusmaailmaa vieroksutaan nykyisin. Se ei tunnu muodikkaalta. Maailma ei ole mustavalkoinen. Jumalankin kuuluu siksi hyväksyä kaikki ihmiset ja kaikki ihmisten puuhat. Eino Leinon sanoin: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.” Tuomiosunnuntaina käsityksemme Jumalasta joutuu koetukseen. Onko Jumala todella mustavalkoinen, huumorintajuton? Ymmärtääkö hän ihmisten heikkouksia? Tuomitseeko Jumala todella ihmisen ehdottomilla mittareilla – onko anteeksiantamuksella ja Jumalan hyvyydellä jokin raja? Tuomiosunnuntai ja tilinteko Jumalan valtaistuimen edessä muistuttaa siitä vakavuudesta mikä ikuisuuden asioihin kuuluu. Ei osoita huumorintajun puutetta, jos Jumala haluaa jakaa oikeutta sorretuille ja vainotuille.

Jeesus opetti hyvin usein lopun ajoista, viimeisestä tuomoista. Kristuksen tulemus ja siihen liittyvät tapahtumat mainitaan Uudessa testamentissa peräti 319 kertaa. On vaikea äkkiseltään löytää asiaa, josta Uudessa testamentissa puhuttaisiin enemmän. Koko Matteuksen 24 luku on Jeesuksen puhetta lopun ajoista. Jeesus puhuu lopun ajan levottomuuksista, sodista ja vainoista, vääristä profeetoista, taivaitten voimien järkkymisestä. Hän opettaa, että päivä on yllätys ja ennalta-arvaamaton – se tapahtuu kuin Nooan päivinä, jolloin sade ja tulva yllättivät ihmiset, mutta ei Nooaa, joka oli rakentanut arkin. Nyt kirkko on tuo arkki, joka kestää viimeisen myrskyn. Mutta Jeesus kehottaa meitä valvomaan, pysymään uskossamme valppaina. Samoin Matteuksen luku 25, josta päivän evankeliumi on osa, käsittelee Jeesuksen tulemista. Paavali opetti Jeesuksen pikaista paluuta. Onpa kokonainen kirja Uudessa testamentissa keskittynyt Jeesuksen paluuseen: Ilmestyskirja. Myös Isämeidän -rukouksessa pyydämme: tulkoon sinun valtakuntasi. Jokainen osallistuminen ehtoolliselle liittää meidät Kristuksen paluuta odottavan seurakunnan joukkoon. ”Me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa.”

Jeesuksen tulemus ja viimeinen tuomio mainitaan Apostolisessa uskontunnustuksessamme, kun Jeesuksesta sanotaan, että hän: Istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. – Opetus johon tässä liitymme on siis kiinteä ja erottamaton osa kristinuskoa. Ja silti se erityisesti tänä aikana tuntuu siltä, että siitä pitäisi vaieta tai pukea sanat pumpuliin, jotta kuulijat eivät ahdistuisi, jotta he edes hieman raottaisivat sieluaan sille mahdollisuudelle, että Jumalan edessä on kerran seisottava sanojensa ja tekojensa takana, asenteidensa ja tekemättä jättämisensä takana.

Maailmalla on alku Jumalan hyvässä luomisessa – sillä on päätös Jeesuksen paluussa ja viimeisessä tuomiossa. Maailman loppu ei ole vain jokin luonnonkatastrofi. Loppu on oleva myös tuomio, jossa tekomme punnitaan.

Tuomiosunnuntai tuntuu vaikealta teemalta, koska silloin synti paljastuu. Se on jotakin sellaista, mitä ihminen ei halua ajatella tai tunnustaa. Syyllisyys on ikävä asia. Nykyihminen ei oikein tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä, niinpä hän kieltää sen.

Jos tuomiosunnuntaihin liittyvä sanoma totuudesta, joka valaisee kaiken, jos sen yrittää pyyhkiä pois mielestään, niin silloin ihminen elää valheessa. Mikä arvo siinä tilanteessa on uskolla, jos koko elämä perustuu valheeseen? Onko sanoma Jumalan rakkaudeseta ja armosta silloin otettu peittämään omaa valheellisuutta ja peittämään totuutta? Niin ei saa olla.

On olemassa ero uskon ja uskottelun välillä. Jos evankeliumin lempeällä sanomalla peitetään totuus omasta elämästä, silloin henkilö uskottelee asioiden olevan hyvin, mutta hänellä ei ole todellista rauhaa. Evannkeliumi ei ole peite tai laastari. Mutta kun ihminen on joutunut katsomaan omaan pimeyteensä ja tunnustamaan sen osaksi itseään – ja samalla valitettavasti tunnustamaan myös Jumalan tuomion oikeaksi – silloin ollaan siirtymässä uskon alueelle. Vasta silloin ihminen oppii tietämään, miksi evankeliumi on hyvä sanoma ja mitä tarkoittaa se, että totuus tekee vapaaksi.

Kun päivän evankeliumi valaisee elämämme, mitä se paljastaa, minkälaisista synneistä erityisesti narahtaa viimeisellä tuomiolla? Onko jokin kymmenestä käskystä esillä: sapatin rikkominen, varkaudet, aviorikokset, murhat, keinottelu?

Minkälaiseen hurskauteen ja hengellisyyteen evankeliumi meitä tänään ohjaa? Mitä asioita on hyvä ottaa huomioon? Jeesus sanoo: minun oli nälkä ja jano, minä olin koditon ja alasti, minä olin sairas ja vankedessa.

Emme ehkä ole murhaajia, varkaita tai avionrikkojia. mutta olemmeko olleet lähimmäisiä, jotka ovat huomanneet kärsivän tai jättäneet hänet huomiotta?

Suhde Jumalaan näiden jakeiden valossa hoituu ennen kaikkea siten, että kärsiviä lähimmäisiä autetaan. Heissä kohtaamme Jeesuksen. Tosiasia kuitenkin taitaa olla se, että käyttäytymisessämme on paljon enenmmän pelkoa ja vihaa ja epäluuloisuutta kuin haluamme tunnustaa. Jotakin sellaista, mikä saa meidät kääntämään selkämme niille, joista evankeliumi puhuu.

Ihmisellä on yleensä hyvä muisti ainakin yhdessä asiassa. Siinä miten meitä on kohdeltu. Mieleemme jäävät lähtemättömästi hetket, jolloin meitä on loukattu tai pidetty halpa-arvoisena. Mieleemme jää myös se kun olemme kohdanneet arvaamatonta hyvyyttä. Kun meidät on muistettu. Milloin olemme olleet yksin tai hädässä, neuvottomia. Silloin ihminen, joka osaa myötäelää vaikeita hetkiämme, hänen läsnäolonsa ja ystävällisyytensä jää ikiajoiksi meidän mieliimme.

Voisiko siitä olla kysymys viimeisellä tuomiolla. Kysymys siitä, miten me olemme suhtautuneet Jeesukseen. “Minkä te olette tehneet yhdelle vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Vapahtaja on liikkunut keskellämme. Ja hän muistaa mitä olemme hänelle tehneet tai jättäneet tekemättä.

Tänään on hyvä muistaa, että merkittävin tuomiopäivä on jo ollut. Tuomio käytiin Golgatalla. Ihmiskunnan synti tuomittiin ja tuomio kärsittiin. Mutta tuomion kantoi Jeesus ristillään. Risti on todisteensa siitä, että synneistämme on maksettu täysi hinta, rangaistus on kärsitty. Ylösnousemus on todisteena siitä, että Jumala on hyväksynyt tämän maksun. Meidät on vapautettu.

Huumorilla pärjää monessa asiassa. Se on inhimillinen tapa ratkaista ristiriitaisia tilanteita. Kaikkiin asioihin huumori ei sovi ihmistenkään maailmassa. epäoikeudenmukaisuus ei poistu nauramalla. Ne huutavat sovitusta.

Jumala on ottanut ihmisen pahuuden hyvin vakavasti. Ehkä meidänkin pitäisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s