7. shell

Mk 10 17-27

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”    ”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Illaksi kotiin 2020

Luin loman aikana pienen kirjan nimeltä: Tärkeintä tänään. Kirja oli monella tavalla mielenkiintoinen. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä parempaan ja täydempään elämään sekä ennen kaikkea keskittymään elämässä siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja karsia sellaista turhaa pois, mikä sitoo meitä vääriin asioin, jotka eivät auta meitä saavuttamaan tavoitettamme. Kirjan ohjeet ovat yleispäteviä ja hyviä. Me etsimme jokainen hyvää elämää, sellaista mikä antaa merkityksellisyyden tunteen. Kirjan lukujen alussa, hänellä oli yleensä jokin innostava sitaatti tunnetulta ajattelijalta. Minuun teki vaikutuksen kiinalaisen Kungfutsen lausumaksi esitetty mietelmä. Hän sanoi näin:

Meillä on kaksi elämää, ja toinen alkaa, kun huomaamme, että niitä on vain yksi.

Huomio on varmasti yleismaailmallinen. Oman elämän rajallisuuden syvempi tiedostaminen, synnyttää tietynlaisen huolen omasta kohtalosta. Se saa meidät etsimään jotakin kestävämpää ja todempaa kuin tämä katoava ja ohikiitävä hetki. Nuorena ajattelee olevansa kuolematon, aikaa ja mahdollisuuksia on rajattomasti eikä mikään ole esteenä menestyksellemme. Sitten elämän tosiasiat alkavat ilmoittaa itsestään, mahdollisuudet kapenevat ja aikaikkunoita sulkeutuu, jos emme ole ajoissa niistä huolehtineet.

Käy niin kuin tarinan miehelle, joka halusi ostaa tuhannella ruplalla maata. Hänelle annettiin metrin mittaisia rimoja, joissa oli viiri päässä ja sanottiin, että minkä verran kiertää aroa päivässä, sen verran on saanut maata omakseen. Mutta jos ei ehdi illaksi takaisin, hän menettää rahansa.

Mies piti kaupan ehtoja erinomaisena. Päivän aikana ehtii kiertämään paljon aroa. Niinpä hän ja lähti iloiten matkaan. Välillä hän laittoi merkkiviirin kulkemaansa kohtaan. Matkalla hän näki yhä uusia hienoja, reheviä alueita, joita hän halusi liittää valtaukseen. Vähitellen hän etääntyy kauas lähtöpaikastaan mutta mies vain kävelee kauemmas. Huomaamatta päivä kääntyy iltaan ja mies tajuaa, että hänen olisi vielä ehdittävä takaisin lähtöpaikkaan. Hän alkaa kiiruhtaa askeliaan ja pian kävelyaskeleet muuttuvat juoksuksi, mutta aurinko laskee ja vaikka mies kuinka ponnistelee, hän ei ehdi ajoissa takaisin ja siksi menettää kaikki rahansa. Hänellä oli mahdollisuus saada itselleen runsaasti hyvää maata, mutta hän ei tyytynyt vähään. Hän halusi omakseen koko maailman. Ahneus koitui hänen tuhokseen. Hän ei tiedostanut ajan rajallisuutta ja sitä että onnellisuuteen ei vaadita paljon.

Evankeliumissa kerrotaan rikkaasta miehestä, joka kamppaili ikuisten kysymysten kanssa. Hän tiedosti aikansa rajallisuuden ja halusi käyttää sen hyvin. Hän halusi päästä Jumalan valtakuntaan. Millä tavoin hän voi varmistaa, että hän pääsee sinne? Hän noudatti juutalaista elämäntapaa ja sen ohjeita. Hän tunsi Mooseksen lain määräykset ja kunnioitti niitä. Hän oli noudattanut niitä nuoresta asti. Mutta olisiko vielä jotakin, mikä auttaisi häntä ja toisi varmuuden? Sitä hän tuli kysymään Jeesukselta.

Kyllä oli vielä jotakin. ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on. Anna rahat köyhille. Tule ja seuraa minua.”

Rikkaalle miehelle tämä pyyntö oli vaikea toteuttaa. Hän olisi joutunut luopumaan paljosta – etuoikeutetusta asemastaan, hyvinvoinnista, hyvästä ajallisesta toimeentulosta, taloista, pelloista, karjasta. Kysymys paljasti samalla jotakin hänen sydämestään. Lain ensimmäisen käskyn mukaan Jumalan tulee olla etusijalla, mikään ei saa tulla hänen tilalleen. Rikas mies oli kuitenkin kiinnittänyt sydämensä omaisuuteen. Se olikin hänelle tärkeämpi kuin taivasten valtakunta. Mutta tämä testi ei saanut hänen silmiä avautumaan. Hän näki rikkauden oikeutettuna siunauksena itselleen ei kiusauksena, joka sitoi häntä vääriin asioihin ja peitti häneltä Jumalan.

Kun tänään ajattelemme rikasta miestä ja Jeesuksen vastausta, meitä saattaa hieman jännittää. Olemmeko mekin rikkaan miehen kaltaisia, joille rikkaus koituu kohtaloksi? Olemmeko mekin niitä, jotka kiertävät aroa, koskaan ehtimättä päivän aikana takaisin? Onko meillä rikkaus tullut Jumalan eteen? Onko kenties jokin muu tullut Jumalaa tärkeämmäksi?

Päivän otsikko puhuu rakkauden laista. Kun puhutaan rakkaudesta, haluan täsmentää hieman käsitettä. Rakkaus ei ole tunne. Se on arvo. Rakkaus kertoo sen, mikä on sydämessämme etusijalla. Rakastamme sitä, mitä me arvostamme kaikkein eniten, minkä laitamme arvojärjestyksessä kaikkein ylimmäksi ja ensimmäiseksi. Mikä on suurin aarteemme, sitä me rakastamme. Onko se aarre taivaassa? Ensimmäisen käskyn mukaan näin tulisi olla. Jos tämä on totta kohdallamme, siitä avautuu se, että pidämme myös huolta lähimmäisistämme. Näin Jumalan rakastaminen ja kunnioittaminen ilmenee.

Tietysti sinun tulee kysyä itseltäsi, mikä on tärkein asia elämässäsi? Mikä on se suurin asia, mikä täyttää ajatuksesi, mitä kaipaat eniten? Oletko rehellisesti vastannut tähän kysymykseen? Itselleen ei kannata valehdella, Jumalalle se on mahdotonta. Tämän kysymyksen kanssa voi alkaa ja avautua ehkä aidoin keskustelusi Jumalan kanssa.

Tiedän, että me olemme ristiriitaisia olentoja. Mutta meidän on syytä katsoa itseämme ja rakkauttamme. Me rakastamme ja vihaamme Jumalaa. Meidän olisi syytä havahtua, että onkin vain yksi elämä ja aurinko on jo laskemassa. Kauanko meillä on aikaa todeta, että emme ehkä ehdi illaksi kotiin, palkinto jää saamatta ja menetämme kaiken.

Havahtuminen on terveellistä. Jeesuksen opetuslapsetkin havahtuivat kysymään, kuka sitten voi pelastua, jos lakia noudattava mallikansalainen ei kuulu heidän joukkoonsa.

Jeesuksen tyhjentävä vastaus on: ei kukaan, jos se on ihmisestä itsestään kiinni. Jumalan rakkaus ihmiseen on onneksi meidän rakkauttamme Jumalaan suurempi. Siksi Jeesus tuli maailmaan, jotta hän pelastaisi meidät rakkaudessamme kieroutuneet ja maailmaan takertuneet. Jotta hän löytäisi meidän sydämessämme läpimenoaukon ja ankkuroituisi sinne. Saisi aikaan puhtauden kaipausta ja armon janoa. Ei hän sieltä koskaan löydä täydellistä rakkautta. Hän löytää paljon perattavaa.

Mutta rehellisiä olisi hyvä olla siis itsellemme, koska Jumala on jo nähnyt sydämemme ja silti tullut sinne asumaan. Hän kuljettaa meidät iankaikkiseen elämään. mutta hän haluaa kuljettaa meitä myös toisten luo. Hän opettaa meitä luopumaan omastamme toisten hyväksi; jakamaan hyvää niille, joilta sitä puuttuu.

 

Rakkauden laki

Hyvää helteistä aamupäivää. Evankeliumi on tänään aika raju ja dramaattinen kun Jeesus kohtaa rikkaan miehen, joka toiveikkaana tuli hänen luokseen mutta surullisena lähti pois. Jos tehtävä oli saada eksyneet lampaat takaisin laumaan, niin ei Jeesus kosiskellut ihmisiä sinne keinolla millä hyvänsä.

Päivän evankeliumi on tänään lain julistusta. Se on kuin tuo auringon paahde, mikä taukoamatta paahtaa ja paahtaa ja saa ihmisen etsimään vesilähdettä.

Mutta ennen kuin jatkan eteenpäin teen pienen katsauksen evankeliumin ympäristöön. Mitä on tähän mennessä tapahtunut: Pietari on tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jeesus ilmoittanut kuolemisestaan kaksi kertaa. Kristus on kirkastusvuorella kirkastunut. Hän on puhunut seuraamisestaan ja itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta.

”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa. Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.?” Jeesus on opettanut oikeasta suuruudesta. Lastenkaltaiset ovat suurimpia. Välittömästi ennen tapaamista rikkaan miehen kanssa Jeesus sanoi, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Nämä ovat niitä kohtia parista edellisestä luvusta, jotka halusin nostaa esille, jotta päivän evankeliumi saisi taustan. Pian tämän jälkeen Jeesus saapuu Jerusalemiin, missä ennustukset toteutuvat.

Mutta nyt rikas mies tuli juoksujalkaa Jeesuksen luokse. Mikä sai hänet juoksemaan. Huoli katoamattomasta perinnöstä, iankaikkisesta elämästä. Hän esitti Jeesukselle hyvin oleellisen kysymyksen: mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän. Jeesus antoi hänelle yleispätevän vastauksen. Hän vastasi luettelemalla kaikki ns. toisen taulun käskyt neljännestä kymmenenteen. ”Olen näitä kaikkia noudattanut nuoruudesta lähtien.” Juutalaisen kansan hurskaus oli tuttua hänelle jo nuoruudesta. 13-vuotiaana hänestä oli tullut ns. lain poika. Ja siitä alkaen hän oli elänyt juuri niiden ohjeiden mukaan, mitä Jeesus oli sanonut ja muitakin tooran ohjeita noudattanut. Silti hän tunsi sisimmässään, että kaikki ei ehkä ollutkaan siinä. Jokin kaipuu sydämessä ei täyttynyt. Mies halusi omalle kohdalleen tarkennetun vastauksen. Onko jotakin erityistä vielä, mitä voi tehdä edellisen lisäksi. Hän ehkä olisi toivonut kuulevansa jonkin filosofisen viisauden, rohkaisun sanan tai jotakin kaunista pientä: Muista köyhiä, leskiä ja orpoja, rukoile kolmasti päivässä. Mutta hän joutuikin katsomaan itseään totuuden peilistä eikä kuva miellyttänyt häntä.

Evankeliumi jatkuu sanoen: Jeesus katsoi miestä ja rakasti häntä. Ensiksi Jeesus katsoi miestä ja näki hänet. Hän tuli nähdyksi kokonaan, salatuimpaan asti. Jeesus rakasti häntä. Vaikka Jeesus tuntuu käyttäytyvän tylysti tai kylmästi häntä kohtaan, niin evankeliumin mukaan Jeesus ei ollut kova. Jeesus rakasti myös tätä miestä. Jeesus ei halunnut kiusata, nolata tai halventaa häntä vaan hänen rakkautensa osoitti miehelle tien. ”Yksi sinulta puuttuu – Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille. Niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Rakkauden sanat paljastivat miehen kipukohdan, ongelman, minkä yli mies ei päässyt. Hän lähti murheellisena pois. Hän omisti paljon eikä ollut valmis luopumaan omaisuudestaan. Se oli hänen turvansa, hänen epäjumalansa.

Mies kuvitteli toteuttavansa lain säädöksiä varmaan asiallisesti ja hyvin. Hän jopa halusi edistyä hurskaudessaan ja syventää sitä (ei tyytyä vain välttämättömään), mutta tarkemmin katsottuna hänen elämänsä ja uskonsa olivatkin ristiriidassa. Hänen ongelmansa ei ollut lain toisessa taulussa, vaan ensimmäisessä – ensimmäisessä ja tärkeimmässä käskyssä: Sinulla ei saa olla muita jumalia. Ja se on vielä pahempi asia. Etusija hänen elämässään ei kuulunut Jumalalle vaan omaisuudelle, jonka varaan hän oli elämänsä rakentanut. Rikkaana hän oli voittanut omakseen lähes koko maailman. Mutta samalla maailma oli voittanut hänet itselleen ja sydämen syvimmässä keskuksessa oli valta vaihtunut.

Tänään sinä olet tuo Jeesuksen luokse juossut mies. Minkälaiseksi sinun hurskautesi paljastuu? Kun Jeesus katsoo sinua nyt, hän myös rakastaa sinua. Se on varmasti totta. Mutta kun hän sanoo sinulle nuo sanat: ”Yksi sinulta puuttuu”, mikä tämä yksi olisi sinun kohdallasi. Onko kätkettyjä epäjumalia? Tai onko jokin asia tai asenne, piintynyt tapa – joka vääristää meidän uskomme. Me saatamme olla sille sokeita ja on vain sula hyvyys, että joku siitä meille huomauttaa.

Jos Jeesus osoittaa sinulle peiliä, mikä näyttää kipeän totuuden, mitä sinä teet: lähdetkö murheellisena pois vai seuraatko Jeesusta?

Oikea rakkaus on sitoutunut rakkautensa kohteeseen niin, ettei itse elä valheessa – rakkaus ei vääristä totuutta vaan osoittaa sitä ja auttaa sen kohtaamisessa. Jeesus ei vain kehottanut miestä luopumaan omaisuudestaan, vaan hän oli valmis ottamaan vastuun miehen tulevasta elämästä: tule ja seuraa minua. Se elämä olisi toki erilainen. Se olisi yltäkylläinen, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se merkitsi vähemmän hemmottelua. Se merkitsisi omistautumista, elämänsä laittamista alttiiksi todella merkityksellisille asioille.

Rikas mies lähti kuitenkin murheellisena pois. Tämä hämmästytti myös oppilaita. Juutalaisessa kulttuurissa rikkautta yleensä pidettiin Jumalan siunauksena. Se oli hyvä asia. Nyt rikkaus tuli kokonaan toisenlaiseen valoon. Se osoittautuikin asiaksi, joka saattaa vahingoittaa sielua. Eikä vain vahingoittaa vaan vangita. Kerätty omaisuus sitoo ihmistä. Se voi muodostua esteeksi.

Jos sinulla on tullut jokin esteeksi, miten voisit päästä siitä eroon ja siis myös vapautua sen vallasta. Ja seurata Jeesusta. Tämä aika on keskittynyt ulkonäköön – joskus esteeksi tulee toinen ihminen – raha – valta – oma kunnia – kateus – ylpeys – ahneus – katkeruus – pelkuruus. Onko mikään näistä Jumalaa tärkeämpi?

Lain puristuksessa meissä nousee viha ja vastustus Jumalaa kohtaan. Se on luonnollista, sellaisia me olemme.

Miksi Jumala vaatii meiltä niin paljon? Miksi emme saa pitää kiinni itselle tärkeistä asioista? Miksi täytyy luopua asioista, jotka meille ovat niin mieluisia? Eivät mieluisat asiat ylipäätään ole ongelma, ei rikkauskaan – vaan sellaiset asiat, jotka ovat tulleet esteeksi sinun ja Jumalan väliin, ennen kaikkea asiat joista on tullut Jumalan korvike. – Jos jokin hyvä on tullut parhaimman ja tärkeimmän tielle, on tehtävä valintoja. Mitä minä oikeasti haluan: hemmottelua vai pelastusta. Olenko valmis luopumaan jostakin sellaisesta, mistä on tullut turha taakka elämän tiellä.

Ne eivät ole harmittomia asioita. Kysymys on Jumalan vihollisen pyrkimyksestä peittää taivaan ovi. Siksi pitää huolestua itse. Olenko minä huoleton kristitty, joka rakastan maailmaa ja sen nautintoja enemmän kuin Jumalaa.

Jeesus sanoo päivän evankeliumissa aika hätkähdyttävät sanat: ”Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä.” Sinne on vaikea päästä siksi, kun sinne on ahdas portti ja kapea tie. Sinne pääseminen on ihmisille mahdotonta. Mutta kuvittelemme että sinne on helppo päästä, että Jumala on tehnyt sen helpoksi.

Meidän olisi hyvä tulla tuntemaan tuo tosiasia, minkä Jeesus evankeliumissa sanoo: Ihmisille se on mahdotonta. Me emme sinne pääse noin vaan, koska se on meille mahdotonta

Huoleton kuvittelee sen olevan helppoa. Mutta hänen kuvitelmissaan se on helppoa siksi, että sinne on rima niin matalalla. Rima on päin vastoin korkealla – niin korkealla, että paraskaan sinne ei pääse. Mutta Jumala nostaa sinne. Huoleton luulee menevänsä sinne noin vain itse saapastellen. Synnintuntoon tullut ihminen tietää, ettei sinne mennä. Sinne kutsutaan ja sinne nostetaan.

Jeesus esitti vertauksen taivaaseen menemisen vaikeudesta jopa mahdottomuudesta. Kamelin on vaikeampaa mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Kamelia ei saa mahtumaan neulansilmästä. Se on mahdotonta se on järjetöntä. Mutta yhtä vähän ketään ihmistä voi ajatella taivaaseen sellaisenaan.

Voin kuvitella Jumalan taivaassa jutelleen enkelien kanssa. Kun Jumala kertoi ajatuksensa ihmisen ottamisesta taivaaseen, enkelien naamat taisi hieman venähtää – ”Ööö… me enkelit emme ole mitenkään erityisen ennakkoluuloisia, mutta ihminen… taivaassa. Miten tuo turmelusta levittävä syöpäläinen voisi sopia tänne. Eikö se ole vähän sama asia, kuin pukisi rotalle puvun ja väittäisi hänen olevan herrasmies.”

”Olette aivan oikeassa. Mutta lupaan, kun se on pesty Jeesuksen verellä ja puettu Kristuksen pyhyyteen, ette erota kumpi on Jeesus ja kumpi syntinen.”

Ihminenkin kelpaa taivaaseen, kun Jumala tekee hänet taivaskelpoiseksi. Mutta se on Jumalan työ.

Evankeliumi on siis tänään äärettömän vakava. Se ei päästä helpolla. Se saarnaa lain vaatimuksia ja osoittaa meidän heikkouttamme ja pienuuttamme. Mikä tänään meille tuo lohdutuksen sanan? Kristus itse. Kun laki ajaa meidät ahtaalle ja paljastaa tekopyhät rakennelmamme, hurskastelumme, se tekee meille suuren palveluksen: raivaa tilaa Kristukselle. Jumalan työ meissä tekee joskus kipeää, kun hän riisuu meitä ja tekee meistä enemmän itsemme näköisiä ihmisiä.

On olemassa niitä, jotka eivät pääse Jumalan valtakuntaan, koska eivät ota sitä vastaan lasten tavoin. Sitten on niitä joiden on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan – rikkaat, itsevarmat ja tekohurskaat, joilla suuria sisäisiä esteitä Jumalan edessä. Sitten on niitä, jotka rukoilevat: ole minulle syntiselle armollinen.

Siksi tule tänään synteinesi Kristuksen luokse ehtoollispöytään uudistu Jumalan armossa: Kristuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.

Se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista Jeesuksen kautta.

 

6. Kolm. jälk. sunn.= 7 shell /  6.2.1997. Merikarvia

Rakkauden laki

Jos tänä päivänä kyselisi yleisesti ihmisiltä, mitä mielikuvia heille syntyy sanasta laki, Jumalan laki, niin mielikuvat saattaisivat olla aika ahdistavia, synkkiä ja epämiellyttäviä.

Monelle tulisivat varmaan mieleen lapsuuden rippikoulun muistot, jossa vihainen ja ankara pappi mustaan kaapuun pukeutuneena pelotteli heitä helvetin kauhuilla.

Mielikuvat liikkuisivat ehkä lapsuuden aikana opituissa uskonnolli-sissa säännöissä, joilla rajoitettiin kaikkea kivaa, joilla pyrittiin ehkäisemään ihmisiä toteuttamasta itseään ja nauttimaan elämästä. Jumalan laki ja tahto peilautui mielessä ehkä vain elämänilon jarruna (sunnuntaisin istuttiin kotona hiljaa ja kuunneltiin radiosta jumalanpalvelusta).

Ajatus Jumalan laista tuo ehkä mieleen kaikki ikävät asiat, joista on koko aikuisen elämänsä aikana pyrkinyt pääsemään eroon. Se on mörkö, jonka kurimuksesta on pyrkinyt vapautumaan. Se on sormen heristelyä, moralismia, jota tekohurskaat uskovaiset ovat pullollaan.

Kenties se muistuttaa heille nujerretusta itsetunnosta, siitä kuinka he ovat huonoja ihmisiä ja kelpaamattomia mihinkään ja kuinka heille sitä aina muistutettiin.

Ehkä se useiden mielessä tarkoittaa vain jotakin uskonnollista normi-kokoelmaa, joka säätää, minkälaisen uskovaisen ihmisen tulee olla ja mitä pukea ylleen.

Näitä mielikuvia on varmasti monenlaisia, mutta otin esille tällaisia kielteisiä näkökulmia, jotka ovat luullakseni melko yleisiä tämän ajan keski-ikäisten ihmisten parissa. Seurakunnan opetus heidän nuoruudessaan on ollut usein melko kovakouraista ja monet ihmiset ovat pahoittaneet mielensä perinpohjin sellaisesta pelottelusta. Tunnet ehkä tällaisia henkilöitä ja olet keskustellut heidän kanssaan. Näiden nuoruuden ahdistavien uskonnolli-suuteen liittyvien kokemusten seurauksena he ovat ehkä varauksellisia kaikkea uskontoa koskevaa kohtaan jopa sulkeutuneita. Ehkä he pyrkivät vapautumaan kaikista moraaliohjeista ja säännöistä elämässään.

Uskonnollinen etsintä tänä päivänä on paljon juuri tuon sielun haavan parantamista. He kyselevät: Eihän Jumala ole sellainen kuin heille on ope-tettu, että se kostaa julmalla tavalla elämän pienet haaverit, kolaukset ja rikkomukset. Eihän Jumala ole sellainen, että se haluaa nujertaa ihmiset, heidän itsekunnioituksensa ja itsetuntonsa.

Luterilainen vakio-opetus Jumalan laista on edellisestä huolimatta sitä, että lakia on kaikki se, mikä ahdistaa, uhkaa, pelottaa, käskee ja tappaa meitä. Jumalan laki vaanii meitä kuin varas pimeällä kujalla ryös-tääkseen meidät ja jättääkseen meidät mukiloituna kylmään yöhön. Evankeli-umia taas on kaikki se, mikä lohduttaa, parantaa, syleilee, hoivaa ja pelastaa.

On siksi hämmästyttävää lukea psalmista (119) aivan toisenlaista kuvausta Jumalan laista. Siinä Jumalan laki kuvataan ihanaksi ja täydelliseksi. Se on makeampi makeinta hunajaa. Joka Jumalan lakia tutkistelee, virkistyyja löytää siitä ilon. Ahdistavasta ja pelottavasta laista ei ole tässä jälkeä-kään. Siitä on tullut jotakin aivan muuta. Miten se on mahdollista? Miten Jumalan laki voi ilahduttaa ketään ja mitä makeaa siinä voi olla?

Jumalan laki on elämän oma laki. Sopu Jumalan lain kanssa ja Jumalan tahdon kanssa tuo elämään sellaisen ilon ja rauhan, jota ei saa vastusta-malla tätä lakia. – Koska se on elämän oma laki, sen vastustaminen on kuin vääntäisi itseään niskasta. Mitä kovemmin vääntää, sitä huonommin käy.

Loputon vimma vapautua kaikista säännöistä, laeista ja rajoituksista elävässä elämässä tuskin johtaa tyydyttävään lopputulokseen. – Se voi olla ymmärrettävää kapinaa omaa menneistyyttä vastaan, mutta siitä ei kannata tehdä kapinaa Jumalaa vastaan. Yhteiselämä ei onnistu ilman pelisääntöjä. Jonkinlaisia sopimuksia tarvitaan joka tapauksessa. Elämän luoja on nämä säännöt meille jo antanut.

On huomattava kuitenkin ero lapsuuden kauhukuvien ja Jumalan käskyjen välillä. Jumala ei vahdi minkälaisia kenkäpareja sinä käytät, onko niissä kenties punaiset rusetit vai ei. Jumala ei liioin halua nujertaa ihmisiä. Hän haluaa, että rakastaisimme häntä ja hänen tahtoaan. Mutta Jumalaa ja Jumalan tahtoa ei voi aikuisen ihmisen uskolla rakastaa ja kunnioittaa, ellei ensin ole tullut tuntemaan itseään ja omaa tahtoaan ja oppinut arvostamaan niitä Jumalan hyvinä lahjoina. Vasta sen jälkeen voi tehdä tilaa Jumalan tahdolle, nähdä sen kauniina ja ihanimpana asiana.

Jeesus tiivistää Jumalan lain rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkauden käsky ei pakota meitä ilottomaan ja askeettiseen elämään, jossa joutuisi luopumaan kaikista elämää helpottavista pienistä asioista ja apuvälineistä. – Mutta se ei tee Jumalan käskyä aina miellyttäväksikään, sillä se velvoittaa meitä rakkauteen jokaista ihmistä kohtaan. Se velvoittaa meitä luopumaan itsek-kyydestämme ja loputtomasta oman edun tavoittelemisestamme.

Maistellessamme elämää tulemme tuntemaan myös tämän Jumalan lain makuja. Ne ovat väistämättömiä. Niihin voi törmätä, mutta niitä ei voi loppuun asti kiertää. Joskus ne tavoittavat sen, joka niitä laiminlyö. Onneaan voi etsiä itsekkäästi ja piittaamatta muista, mutta ennen pitkää tällainen elämä tuhoaa ihmisen sisäisesti ja jos huonosti käy, hän saa sielulleen iankaik-kisen vamman, joka on pahempi se, minkä äkäinen pappi sai aikaan moralis-millaan.

Päivän evankeliumi paljastaa Jeesuksen suhtautumisen lakiin. Vanhat ahdis-tukset ja pelot saattavat nousta mieleen sillä Jeesus sanoo kärkevästi, ettei yksikään piirto laista katoa. Vahvistaako Jeesus ne kauhukuvat, jotka monille suomalaiselle on lapsena mieleen kylvetty? Toisinaan esitetään ajatuksia, että eikö Jeesus juuri kumonnut kuvan Vanhan testamentin uhkaavasta Jumalasta, joka jylisee, salamoi ja käskee. Eikö Jeesus sen sijaan perustanut opetustaan rakkaudella ja laupeudella, jossa Jumala on rakastava Isä eikä verta janoava uhrien vaativa hirviö. Tällaiset ajatukset ovat hätiköityjä ja liittyvät edemmän kyselijän ahdistavaan menneisyyteen kuin Raamattuun.

Jeesus ei kumonnut Vanhaa testamenttia eikä Jumalan lakia. Hän syvensi sen ymmärtämistä ja antoi avaimet sen täydellisempään tulkintaan. Lain seula Jeesuksen tulkitsemana tuli entistä tiukemmaksi. Lain tunnon-tarkka noudattaminen kävi niin vaikeaksi, että jopa fariseukset ja kirjan-oppineet joutuivat kiinni. Kukaan ei kykene Jumalan lakia noudattamaan ja täyttämään. Se ei kuitenkaan tee lakia huonoksi ja mitättömäksi. Jumalan laki on edelleen sama elämän laki. Hyvän elämän ihanne on korkea, niin korkea, ettei kukaan saavuta sitä omin voimin.

Laki osoittaa meidät siis puutteellisiksi. Jumalan tahtoa ja vaati-musta ei kukaan kykene täyttämään, mutta yritettäessä etsiä Jumalan mieli-suosiota vain lakia noudattamalla joudutaan umpikujaan. Tie Jumalan luo ei kulje lain noudattamisen kautta. Meillä langenleillakin on oikeus astua Jumalan eteen sillä Jeesus Kristus on täyttänyt lain viimeistä piirtoa myöten, täydellisesti ja meidän puolestamme.

Laki ei siitä huolimatta ole poistunut. Se on edelleen elämän oma laki. Tämä laki, jota emme kykene täyttämään pakottaa meidät jatkuvasti turvautumaan Herraamme Jeesukseen ja evankeliumiin, syntien anteeksianta-mukseen, Jumalan äärettömään rakkauteen.

Jeesus ei vapauta meitä moraalittomaan elämään. Hän lähettää meidät maailmaan todistamaan Jumalan sovintomieltä ei vain puheella vaan elämäl-lämme, että Jumalan etsivä rakkaus tulisi julki meidän elämämme kautta.

rukoilemme.

Tämä saarna uuvahti tultaessa Jeesuksen ja lain suhteeseen. Alun idea marssitta esiin mielikuvia laista uskonnollisena ahdistustekijänä oli hyvä, mutta ehkä paisuttelin sitä liikaa. Se olisi pitänyt sanoa lyhyemmin, mutta kirkkaammin. En tiedä tuliko kuinka hyvin esille saarnassa se idea, että elämässä on olemassa itsestään sääntöjä. Ne voi oppia elämällä tätä elämää. Ne ovat osa luotua todellisuutta. Niiden kanssa sovussa eläminen kuuluu hyvän elämän ideaan. Samalla tavalla kuin vesi purossa on virtaavaa, kivi kovaa ja paju taipuisaa, niin inhimillisessä kanssakäymisessä on luonnostaan tiettyjä ominaisuuksia, joille ei voi mitään. Ne ovat mitä ovat ja sillä selvä. Elämän lait eivät ole mitään uskonnollisia erikoissäädöksiä, lakipykäliä lain itsensä tähden. Pyrin toteuttamaan tuossa alussa sellaisia mystisen teologian suuntaviivoja, joita olen omaksunut ja taolaistyyppistä mielenmaisemaa kaiken luonnollisuudesta ja pakottomuudesta. Puhe laista ei oikein sovi taolaiseen ajatteluun ainakaan dekalogimaisessa mielessä, sääntökokoelmana ja deontologisena tai kasuistisena mallina. Puhutaankin tiestä, elämästä itsestään, joka on tietynlaista. Sitä voi rakastaa. Ajatteluni taustalla häilyi mielikuvat myös Anne Friedin ajattelusta ja elämänkokemuksesta. Siitä miten elämä itse on taivuttanut häntä ja hän on antanut itsensä taipua, astunut elämänsä virtaan. Luultavasti myös Martti Lindqvistin ajattelu oli läsnä. Olen juuri lueskellut hänen kokoelma teostaan ’Mieli vai tarkoitus`.

Loppuun asti en jaksanut ajatella tätä saarnaa. Jeesus-osuuden kirjoitin vain hätäisesti läpi. Se on lähes täysin irrallinen osio eikä juuri kuulu tähän saarnaan mukaan. Sitä ei voinut jättää poiskaan. Sen olisi pitänyt istuttaa paremmin tähän saarnaan. Miten Jeesus suhtautui lakiin.

Enemmän olisi tarvinnut selittää mistä laista on oikein kysymys. Laista toorana, dekalogina, kulttisäädöksinä vai minä. Minulla oli ajatus elämän omasta laista ja rinnastin sen rakkauden lakiin ilman mitään harkintaa. Se harkitseminen täytynee tehdä myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s