Marian ilmestyspäivä

Marian ilmestyspäivä 18.3.2018 – konfirmaatio

Maria sanoi:

      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut.     Luuk. 1: 46-55

Hyvät ystävät. Marian ilmestyspäivä on erinomainen päivä konfirmaatiolle. Marian ilmestyspäivä tarkoittaa (kuten alussa kuulimme) sitä päivää, jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle. Enkeli kertoi Marian tulevan äidiksi ja synnyttävän pojan, jota koko maailma oli odottanut, josta vuosisatoja aikaisemmin eläneet profeetat ennustivat ja pyhät kirjoitukset kertoivat.

Kun Maria hämmästeli asiaa, hänelle sanottiin, että Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Uskontunnustuksessa, mikä tänään yhdessä lausutaan, sama asia sanotaan sanoilla: sikisi Pyhästä Hengestä.

 

Tämä päivä on sen tilanteen muistopäivä, jolloin Jumalan Poika Jeesus laskeutui taivaan kirkkaudesta alas syntyäkseen ihmiseksi. Ennen syntymää oli normaali yhdeksän kuukauden odotusaika. Marian ilmestyspäivä on päivä, jolloin hän tuli raskaaksi yliluonnollisella tavalla. Tämän päivän epäilijät kysyvät Marian tavoin: Miten tämä kaikki on mahdollista? Miten se ylipäätään on biologisesti mahdollista? Uskonnollinen vastaus on se, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Jos uskoo Jumalan luoneen maailman, tähtien universumit ja molekyylien rakenteen ja dna:n – luultavasti Marian tuleminen raskaaksi ilman miehen vaikutusta ei ole ongelma, joka muodostaa esteen. Niille, jotka haluavat epäillä, varmasti jää asioita sotimaan ymmärrystä vastaan. Päivä on kuitenkin Jeesuksen inkarnaation eli ihmiseksi tulemisen ensimmäinen hetki. Se ei tapahtunut vasta ensimmäisenä jouluna vaan yhdeksän kuukautta sitä ennen – jolloin Jumala mahtui yhteen pieneen hedelmöittyneeseen soluun.

Rippikoulussa Jeesuksen alkuperää biologisena erikoisuutena ei taidettu paljon edes pohtia. Viikko on lyhyt aika käydä läpi kaikkea kiinnostavaa. Mutta oli mukava huomata, että oppilaiden joukossa oli joitakin, jotka mielellään keskustelivat ja halusivat tietää enemmän. Kysymykset, joihin viime kädessä rippikoulussakin etsitään vastausta ovat niitä, jotka koskettavat ihmistä perimmäisellä tavalla. Parhaimmillaan rippikoulu voi olla paikka isojen kysymysten esittämiselle.

Joosef joka tapauksessa ei uskonut Marian selitystä enkelistä. Rippikoululaiset ehkä muistavat Jeesuksen elämästä kertovan elokuvan, jossa Joosef syyttää Mariaa valehtelemisesta. ”Oliko tuo paras vale, minkä keksit – enkeli taivaasta ilmestyi ja valitsi maailman kaikista naisista sinut tästä mitättömästä Nasaretin kylästä.”

Marian raskaus tuossa tilanteessa ei tuonut iloista odotusta – se toi varjon Marian ja Joosefin välille. Siksi Joosef aikoi hylätä kihlattunsa. Mutta enkeli ilmestyi hänelle unessa, joka sanoi: Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.”

Tähän päivän erityinen mielenkiinto liittyy kuitenkin Marian valintaan. Kun enkeli ilmestyi Marialle ja kertoi hänen tehtävästään tulla Vapahtajan äidiksi, Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Maria suostui kutsuun, minkä hän Jumalalta sai.

Tapahtukoon minulle tuon kutsun mukaan. Tänään konfirmaatiossa nuoret tulevat alttarikaiteen ääreen tunnustamaan uskonsa. Heille esitetään kysymys Tahdotteko Jumalan armon avulla elää tämän uskon mukaisesti. Te olette jossakin määrin Marian valinnan edessä. Sitä tämä konfirmaatio haluaa tehdä näkyväksi. Alttarilla teille esitetään Jumalan kutsu. Jumala astui teidän elämäänne, kun teidät lapsena kastettiin. Kaste on liitto Jumalan kanssa. Jumala antaa teille katoamattoman elämän, hän antaa anteeksi sen pahan, mitä jokaisen ihmisen elämässä väistämättä tulee. Vastalahjaksi te sitoudutte tässä liitossa elämään Jumalan tahtoa kysellen. Tänään, kun te olette kasvaneet lapsesta nuoreksi, teiltä kysytään tahtoa kulkea sitä elämän tietä, johon teidät kasteessa liitettiin.

Maria ei tiennyt mihin tuo lupaus johti ja mitä elämä hänelle tuo tullessaan. Hän kuitenkin suostui, koska hän luotti Jumalaan. Hän tiesi, että kaikkein parasta mitä elämä hänelle tuo, tulee Jumalalta. Jumalan kutsu on suurinta. Toisaalta kaikkein pahin mitä voi tapahtua, silloinkin hänen elämänsä on suojattu, kun hän on Jumalaa lähellä.

Ei Maria tiennyt etukäteen kuinka hyvä äiti hänestä lapselle tulee. Ei hän tiennyt sitäkään hylkääkö Joosef hänet ja jättää yksin. Hän luotti, että kaikki järjestyy. Tekään ette voi täysin tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta niin kuin Maria, te voitte luottaa, että kaikkein paras tulee yhteydessä Jumalaan, joka on antanut meille elämän ja tarkoituksen.

Maria vastasi kutsuun kyllä – tapahtukoon minulle tahtosi mukaan. Tämä suostuminen teki hänestä koko maailmanhistorian kuuluisimman naisen.

Suostuminen Jumalan kutsuun sai hänet laulamaan ilosta ja siunauksesta, mikä on tullut hänen osakseen. Hän lauloi samalla Jumalan suuruudesta. Maria laulussaan sanoo Jumalasta jotakin sellaista tärkeää, mikä meidän on hyvä huomata. Jumala on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Jumala todellakin oli löytänyt vähäisestä kyläpahasesta Nasaretista tavallisen nuoren naisen. Hänessä ei ollut mitään erityisen poikkeuksellista ja silti hänet pyydettiin äidiksi maailman merkittävimmälle henkilölle maan päällä: Jumalan Pojalle. Jumala itse astui maan kamaralle hänen kauttaan. Tällaisen kutsun voisi ajatella menevän toisenlaiseen osoitteeseen. Sinne, missä ovat merkittävät ja ylhäiset ihmiset. Mutta Jumalan suuret teot tapahtuvat maailmassa hämmästyttävän vähäpätöisiltä näyttävin askelin. Siksi on vaikea nähdä niissä mitään erikoista. Tavallinen pikkukylän tyttö synnyttää lapsen Betlehemin eläinten suojassa. Lapsi kasvaa aikuiseksi ja hänet tuomitaan kolmekymmentä vuotiaana rikollisena väkivaltaiseen kuolemaan Rooman imperiumin syrjäisessä provinssissa. Näissä merkityksettömiltä vaikuttavissa hetkissä sykkii kuitenkin maailmanhistorian tärkeimmät sydämenlyönnit.

Kun Jumala kutsuu meidät työtovereikseen. Hän ei kysy meiltä mitään supervoimia ja supersuoritusta. Maria kutsuttiin äidiksi. Moni muukin on ollut äiti. Siinä mielessä kutsu ei ollut ylivoimainen. Tulemme mukaan johonkin tavalliselta tuntuvaan, mutta kuitenkin viemme Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa eteenpäin – pieninä palasina; kokonaisuus rakentuu.

Tänään on toivottavasti kodeissa iloa. Sillä teidät on kutsuttu elämän seikkailuun, missä olette jossakin paljon suuremmassa mukana.

Marian ilmestyspäivä 25.32012

Kutsumuksesta nouseva ilo

Maria sanoi:

      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut.     Luuk. 1: 46-55

Lapsen syntymä tuo suuren ilon perheeseen. Kuinka moni teistä on kirjoittanut runoja lapsen syntymän johdosta? Lapsen syntymä saa monen niin miehen kuin naisen mielen herkäksi – kyynelehtimään, runoilemaan ja laulamaan. Minäkin kirjoitin nuoremman Maria-tyttären syntymän johdosta runon, kolmesta auringosta – siitä auringosta, joka valaisee päivän, siitä pikkuauringosta, joka juuri syntyi ja siitä armon auringosta, mikä valaisee silloinkin, kun kaikki muut valot sammuvat. Onnellisuus kuplii laulua, iloa ja kiitollisuuden sanoja.

Kuten olemme huomanneet: Raamatussa lauletaan toisinaan lapsen syntymän johdosta. Ensimmäisessä lukukappaleessa kuulitte, kuinka Hanna lauloi kiitoslaulun saatuaan paljon rukoilemansa lapsen (Samuelin). Samuelista tuli merkittävä ja rakastettu Israelin profeetta.

Sakarias, Johannes Kastajan isä, lauloi kiitoslaulun pojastaan. Pappi Sakarias oli jumalallisen kurinpitotoimen johdosta joutunut odottamaan mykkänä lapsen syntymistä, vasta sitten hänen kielensä vapautui kiitokseen ja ylistykseen. Varsinkin silloin kun lapsettomuuden kipu oli koetellut perhettä, ilo oli suuri.

KUTSUMUS

Evankeliumissa kuulimme Marian kiitoslaulun. Ennen kuin Maria puhkesi ylistykseen, ehti tapahtua paljon Marian sydämessä. Maria sai kutsun tehtävään – Herran äidiksi. Kun enkeli vieraili Marian luona ja kertoi armosta ja valinnasta tehtävään, Marian elämä tuli risteyskohtaan. Hänellä olisi toki voinut olla hyvä elämä muutenkin. Se olisi toisaalta voinut jatkua samaa rataa kuin ennenkin. Hyvä elämä Joosefin puolisona olisi edessä. Mutta häntä kutsuttiin johonkin suurempaan asiaan.

Olisiko Maria voinut kieltäytyä: ”Sori vaan enkeli, mutta tätä juttua ei voida näin hoitaa. Minua sitoo kihlaus Joosefiin. Keksi parempi keino!” Häneltähän ei oikeastaan kysytty haluaako hän tämän tehtävän. Enkeli ilmoitti hänelle suorasukaisesti: Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja annat hänelle nimen Jeesus? Se vaikutti toisaalta asialta, joka tapahtuu hänen tahdostaan huolimatta. Mutta miten hän tämän kutsumuksen ottaa vastaan? Siinäkin voi toimia kahdella tavalla: suostumalla kutsuun tai kapinoimalla sitä vastaan. Maria löysi tehtävään myönteisen vastauksen.

Maria oli nuori. Tätä lasta ei oltu rukoiltu vuosikausia niin kuin edellä Samuelin ja Johannes Kastajan tapauksessa. Nyt oli kysymys yllättävästä raskaudesta. Sellainen herättää yleensä ristiriitaisia tuntemuksia.

Olisiko Maria voinut jopa ajatella, että ehkä Jumala ei ole tämän ilmestyksen takana. Eihän Jumala voi vaatia häntä rikkomaan kihlaustaan Joosefin kanssa. Ilmestys ei jättänyt epäilykselle sijaa – kutsu tuli Jumalalta enkelin välittämänä. Marialta odotettiin vastausta. Lähteekö hän mukaan tälle taipaleelle? Hän ei voinut tietää, mitä kaikkea kutsumus tulee pitää sisällään.

Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä ja hän kutsuu tehtäviin. Elämän risteyskohtia tulee meidänkin elämässä. Joudumme punnitsemaan mitä tehdä. Onko kutsumus oikeasti minua varten? Kykenenkö siihen? Onko kutsu lähtöisin Jumalalta vai kuuluuko siinä vain oman turhamaisuuden ääni? Kun kutsutaan, kysyy uskallusta noudattaa kutsua – se merkitsee suostumista epävarmuuteen. Se merkitsee monen asian elämässä järjestämistä uudelleen. Toisinaan huomaamme, että jokin asia on tullut hoidettavaksemme vaikka emme ole sitä pyytäneet. Silloinkin siinä voi olla kutsumus ja sisäinen asenteemme siihen vaikuttaa paljon, miltä tehtävä maistuu.

Suostuminen

Maria vastasi kutsuun myönteisesti. Tämä kutsu teki hänen elämästään erityisen. Vasta tämä kutsu sai hänen elämässään syvät värit hehkumaan. Siinä toteutui Jumalan suunnitelma ja hän sai olla merkittävällä tavalla osa maailmanhistorian ihmeellisintä tapahtumaa. Siinä toteutui Marian elämän syvin tarkoitus. Tätä kutsua ja tehtävää varten hän oli syntynyt, vaikka ei ymmärtänyt vielä sen koko syvyyttä.

Häneltä ei toisaalta vaadittu mitään ihmeellistä. Jumala pyysi häntä äidiksi, jotta Jumalan ikuisuudessa syntynyt Poika saisi syntyä hänen Marian kautta ihmiseksi, – ei vain tulla ihmisruumiiseen, vaan tulla ihmiseksi. Mutta kutsumuksen haastavuus olikin siinä, että hän joutui laittamaan koko elämänsä tämän yhden kortin varaan. Oli hyvin todennäköistä, että hänen kihlattunsa Joosef ei hyväksy tapahtunutta eikä usko Marian puhetta. Silloin Maria olisi jäänyt yksin. Lapsen elättäminen yksinhuoltajana häpeänleima otsassaan olisi tehnyt selviytymisestä vaikeaa. Mutta ilmeisesti Maria oli punninnut tämänkin vaihtoehdon. Ainoa syy suostumiseen ja rohkeuteen, mikä hänellä oli kutsumuksen edessä oli syvä luottamus Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Jos Jumala antaa hänelle tällaisen tehtävän, silloin myös enkelien muuri hänen ympärillään on kymmenkertainen. Kun Jumala on hänen kanssaan, hänelle ei tapahdu mitään pahaa. Ei mitään sellaista, mistä Jumala ei selviäisi. Suostuessaan Vapahtajan äidiksi, Maria asetti kuuliaisuuden Jumalalle edelle henkilökohtaista etuaan.

Kutsumus toteutuu pitkän ajanjakson kuluessa. Se ei merkitse suostumista vain hetkelliseen asiaan. Mariaa ei pyydetty vain synnyttämään vaan myös kasvattamaan, ottamaan vastuu lapsesta, tarjoamaan hänelle koti ja rakkaus, ravinto.

Ilo

Oleellista mielestäni Marian kiitoslaulussa on se, että hän lauloi vasta sitten kun hän oli vastannut myönteisesti kutsuun ja kertonut siitä sukulaiselleen Elisabetille. Suostuminen kutsumukseen avasi ilon lähteen.

Mistä Maria iloitsee? Lauloiko hän siitä onnesta, että hänestä tulee äiti. Hän ei iloitse vain siitä että tulee äidiksi. Hän ei iloitse vain lapsesta, eikä siitä, että lapsi on tarkoitettu merkittävään tehtävään. Maria iloitsee Jumalasta,  hän iloitsee siitä, että Jumala toimii kansansa puolesta. Pitkän aikaa Jumala on ollut hiljaa, mutta nyt rikkonut tuon hiljaisuuden.

Maria iloitsee Jumalasta, joka on heikon puolella sortajia vastaan. Hän iloitsee Jumalasta, joka palkitsee hänelle uskolliset – jotka ovat joutuneet uskonsa tähden menettämään etummaisia sijoja. Hän iloitsee siitä, että Jumalan lupaukset alkavat täyttymään.

Mikä saisi sinut ylistämään Jumalaa, Jumalan suuruutta. Me yleensä kiitämme Jumalaa hänen lahjoistaan, että meillä on asiat hyvin. Mutta mikä saisi sinua ylistämään Jumalaa siitä mitä hän on. – Kyllä se varmaan liittyisi Marian tavoin siihen lapseen, jonka äidiksi Maria tuli.

Maria ylisti vaikka tiesi joutuvansa vaikeuksiin, vaikka hänellä olisi aikamoinen homma selitettvänä. Hän ylisti kaikesta pelosta ja epävarmuudesta huolimatta. Jotakin suurta on tapahtunut hänelle. Hänestä tulee kuninkaan äiti. Luulen tämän verran Marian tiedostavan tilannetta. Lapsi, jota hän alkaa kantamaan tulee merkittävään asemaan heidän maassaan. Mutta en usko, että hän tiesi paljon enempää. Myöhemmin lapsen synnyttyä hänelle sanottiin, että miekka käy hänen lävitseen. Hän tulee kohtaamaan kutsumuksensa tähden tuskaa. Mutta hän tuli kohtaamaan myös suurimman ilon: pääsiäisen tyhjän haudan. Jumalan on tehnyt tyhjäksi pimeyden työt, voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallat. Hän on tehnyt sovinnon Jumalan kanssa.

Kun Jumala toimii, hän valitsee yllättäviä ihmisiä merkittäviin tehtäviin. Toisaalta siksi, että ihminen ei ottaisi kunniaa itselleen. Toisaalta siksi, että hän näyttää mitä ajattelee ihmisten hierarkioista: ne ovat mitättömiä ja tarpeettomia, täysin sivuutettavia silloin kun ihmiskunnan todelliset kohtalon lyönnit kumahtavat. Suuruus on kätkettynä pieneen ja vaatimattomaan. Suuruus on kätkettynä siihen, että Jumala saa olla Jumala ja ihminen pieni hänen edessään.

Tänään kuulimme Marian ylistyslaulun vastauksena hänen saamaansa tehtävään. Kutsumus saattaa tietää meille hankaluuksia. Siihen suostuminen kysyy uskallusta ja luottamusta. Mutta siitä voi nousta ilo, joka on suurempi muuta.

Jokainen meistä on kutsuttu Jumalan yhteyteen ja omalla elämällään tuomaan Kristuksen evankeliumin sinne, minne kuljemmekin. Tuokoon tämä sovituksen sanoma suuren ilon sinulle ja niille, joille sen mukanasi viet.

MARIAN ILMESTYSPÄIVÄ 22.3.2006

Onko Neitsyt Marian aika jo ohi

Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut. Luuk. 1: 46-55

Kuka sinun mielestäsi on kaikkein kuuluisin nainen? Nainen, jolla on eniten ihailijoita? Tämän hetken nuorison suosikkia en tunne. Se lienee kuitenkin jokin viihdemaailman tähti – laulaja, näyttelijä. Mutta jos olisi valittava kaikista maailman naisista kaikkina aikoina kuuluisin nainen, se olisi epäilemättä Jeesuksen äiti Maria. Hänen suosionsa on kestänyt vankkumatta lähes kaksi tuhatta vuotta. Se on kuuluisuutta, josta tämän ajan pop-tähdet olisivat kateellisia. Hän on varsinainen kestojulkkis. Suosiolle ei näy loppua vaikka rikkaissa länsimaissa on Marian tilalle esikuvaksi ja naisen malliksi tullut hyvinkin erilaisia naisia.

Kun Maria ylistyslaulussa sanoi: ”tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi”, hän tuskin tiesi kuinka todeksi nuo sanat osoittautuivat. Mutta hän kuitenkin aavisti, että hän oli saanut siunauksen, joka yltää sukupolvesta toiseen. Laulusta ilmenee, että hän uskoi sen, minkä enkeli oli hänelle lapsesta sanonut. Lapsi on tuleva kuningas, ”hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Lapsi on lupauksen lapsi, jota Israelin kansa oli odottanut koko olemassaolonsa ajan – Aabrahamista alkaen. Uusi aika alkaa tästä lapsesta.

Jos Jeesukseen äiti Maria onkin kaikkien aikojen kuuluisin nainen ja naisihanne, hän ei ole sitä kuitenkaan tämän ajan Suomessa. Eräs toinen Maria tuntuu kiinnostavan tällä hetkellä enemmän – Se on Magdalan Maria.

Nykyaika etsii ihanteensa mieluummin Magdalan Mariasta. Hänellä kerrotaan olleen värikäs historia. Hänestä sanotaan, että hän oli entinen prostituoitu, nainen, josta Jeesus ajoi pahat henget pois. Sittemmin hän kuului Jeesuksen naispuolisiin oppilaisiin. Hänelle Jeesus ilmestyi kuolleista noustuaan ensimmäisenä. Tämän lisäksi erään vanhan harhaoppisen lahkon kirjoitusten mukaan Jeesus antoi Marialle salaista tietoa. Viimeaikaiset kaunokirjalliset teokset antavat Magdalan Marialle vielä suuremman merkityksen. Muistissa on da Vinci -koodi kirja, jossa hänellä oli keskeinen osa.

Magdalan Mariassa nähdään tänään nainen, joka ei Jeesuksen äidin, Marian tavoin ole alistuvainen, hiljainen ja nöyrä. Magdalan Mariaa ihaillaan, koska hänen ajatellaan olevan rohkea, itsenäinen ja riippumaton. Hän on vastakulttuurin edustaja – tatuoitu nainen, jota ei ole valjastettu massiivisen ja kasvottoman kirkon palvelukseen kuten Neitsyt Mariaa. Hänessä nähdään nainen, joka ottaa kohtalon ohjat omiin käsiinsä ja vaikuttaa itse aktiivisesti tulevaisuuteensa. Neitsyt Mariassa nähdään taas hiljaisesti naisen osaansa mukautuva ihminen, joka ei puolusta oikeuksiaan, vaan mieluummin kärsii. Magdalan Marialla on voimaa ja neuvokkuutta toimia miesten maailmassa. Neitsyt Maria sanoi enkelille, että hän ei miehistä mitään tiedä, Magdalan Maria tiesi. Hän tiesi mitä tekoa miehet ovat, eikä hän pelännyt heitä. Siksi hänessä on voimaa, joka nykylukijoita kiehtoo.

Nämä tietenkin ovat vain mielikuvia, joilla on hyvin vähän tekemistä oikeiden Raamatun alkukuvien kanssa.

Mutta meitä kuitenkin kiinnostaa, miten näiden kahden Marian välinen kilpailu suosiosta ratkeaa? Onko tilanne todella tämä? Tämän ajan mediajulkisuus suosii rohkeaa Magdalan Mariaa, paparazzit pörräävät hänen ympärillään ja – kirkko taas kauppaa tilalle nöyrää ja kuuliaista Neitsyt Mariaa saamatta ääntään kuuluville. Onko Jeesuksen äidin neitsyt Marian aika ohi? Onko hänestä esikuvaksi nykyajan miehille ja naisille?

Ei oikeastaan ole merkitystä kumpi on esikuvamme. Me saamme toki ihailla itsenäistä Magdalan Mariaa ja me saamme ihailla Jeesuksen äitiä. Mutta me emme saisi unohtaa, miten näiden naisten elämä tuli tekemisiin Jeesuksen kanssa.

Magdalan Marialla oli synkkä menneisyys. Se oli tullut hänelle ahdistavaksi varjoksi – ei hän muuten olisi kaivannut todellista vapautta ja armoa elämäänsä. Hänen elämän historiassaan tuskin oli mitään sankarillista ja kaunista Hän otti merkittävimmällä tavalla ’kohtalon omiin käsiinsä’, kun hän luovutti sen kokonaan Jumalan haltuun. Hän kohtasi Jeesuksen ja sai syntinsä anteeksi: menneisyyden varjot poistuivat ja samalla tulevaisuuskin kirkastui. Tämä syntejään katuva, uuden elämän saanut Magdalan Maria ei kiinnosta enää julkisuutta. Sitä kiinnostaa vain hänen elämänsä riekaleinen puoli – ei sen eheytyminen. Magdalan Marian tie kulki särkyneestä ehjäksi. Jeesukseen äidin Neitsyt Marian tie oli toisenlainen. Hänen tiensä kulki monen ahdistuksen kautta, niin kuin myös hänelle ennustettiin. Ahdistukset liittyivät äidin suruun, kun hän joutui seuraamaan poikansa kohtaloa, kiinniottamista ja tuomitsemista kuolemaan.

Neitsyt Maria oli Jeesuksen äiti. Mutta vaikka hän ulkoisesti oli nuori ja viaton, ei se tehnyt häntä autuaaksi tai synnittömäksi. Hänenkin sisimmässä oli uskon ja luottamuksen ovien avauduttava Jumalan teoille vielä monta kertaa. Suostuessaan Jumalan tahtoon, hän ei vielä tiennyt, minkälaiset koettelemukset olivat edessäpäin.

Vaikka kutsuun kerran olisi vastannut myöntävästi, säilyy kamppailu kutsumuksen kanssa usein vielä pitkään, sillä kutsumus toteutuu pitkän ajan kuluessa. Marian tehtävä, jonka Jumala antoi, toteutui vähitellen. Suostuminen äidiksi oli kertakaikkista ja peruuttamatonta, mutta sitä seuraavat päivät kutsumuksen toteuttamisessa kysyivät häneltä aina uudelleen suostumista.

Maria suostui Jeesukseen äidiksi. Mutta hänen oli suostuttava muiden ihmisten tavoin myös siihen, että, että Jeesus tuli hänelle Vapahtajaksi.

Jokainen ihminen tulee Marian tavoin valituksi johonkin, johon täytyisi uskaltaa ryhtyä, oli se sitten suurta tai pientä. Se kysyy meiltä uskallusta ja rohkeutta. Mutta suostuminen Jumalan kutsuun saa meidät iloitsemaan ja vapautumaan Marian tavoin.

Jumalan suuret teot eivät omassa silmissäni näytä suurilta teoilta. Marian tuleminen äidiksi” ei ole kovin erikoisen suuri. Se on hyvinkin arkipäiväinen, mutta sitä ilman Jumalan kaikkein suurin pelastusteko ei olisi voinut tapahtua. Täällä on veteraaneja paikalla. Voimme ajatella vartiomiestä sodassa vartiopaikallaan. Hän näkee vihollisen tiedustelijan liikkuvan metsässä. Hän raportoi siitä eteenpäin. Teko ei ole mitenkään erityisen suuri ja sankarillinen, mutta ilman sitä ehkä sadan miehen henki olisi ollut vaarassa. Siksi on tärkeää olla uskollinen myös vähässä

Rippikoululaiset, jotka täällä ovat. Teillekin on erityinen kutsu olemassa. Mutta tärkein kutsu on kutsu Jumalan yhteyteen. Kasteesi yhteydessä sinut kutsuttiin Jeesuksen seuraajaksi – opetuslapseksi.

Tälle kutsulle sinun on sanottava ”kyllä” useammin kuin kerran. Sinun on muistutettava joka päivä itseäsi tästä kutsusta ja seurattava kutsun ääntä. Vaikka Magdalan Maria oli kova tyttö, vaikka hänellä oli tatuoinnit ja lävistykset korvassa ja kielessä niin sillä kovuudellaan hän ei elämässä pärjännyt. Rauhan hän löysi vasta Jeesuksen luona. – eikä historia näin ole väärässä asettaessaan Jeesukseen äidin esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta.

Marian ilmestyspäivä 23.03.03 -Herran palvelijatar

Rauhansiemen

Luuk 1:46-55 (Marian kiitosvirsi, Magnificat)

Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen (siemenelle),
ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.

Evankeliumi luetaan alttarilta. Sytytän sitä ennen kynttilän – tuohuksen. Evankeliumin lukemisen jälkeen, kuoro laulaa. Palava tuohus viedään saarnatuoliin.

Tämä on hyvin pieni ja mitätön kynttilä. Se on oikeastaan aika luiru, hädin tuskin kynttilä. Mutta siinä on valo. Kynttilä sytytettiin ennen kuin evankeliumia ryhdyttiin lukemaan. Kynttilän viesti on siinä, että Jumalan sanassa on valo. Evankeliumi valaisee meidät kaikki. Ylösnousemuksen valo, Jeesus on luonamme.

Valo on Jumalasta, mutta ihminen silti voi olla tuo kynttilä. Ajattelen tänään, että Maria on tuo pieni vaatimaton kynttilä, jonka Jumala on huomannut kaikkien hienojen koristekynttilöiden joukosta. Marian ilossa näemme, jotakin siitä valosta, joka tulee Jumalan luota. Jumala on sytyttänyt tuon pienen ja vaatimattoman kynttilän.

Siitä ilosta Maria laulaa, siitä mitä hänelle on tapahtunut. Hän on kohdannut elämässään Jumalan välittömän läheisyyden, enkelin kosketuksen. Tämän Jumalan suuren armon ja suosion edessä Maria tuntee itsensä vähäpätöiseksi ihmiseksi. Siksi hän riemastuu siitä, että Jumala on huomannut hänet, vaikka hänessä ei ole mitään erikoista tai huomion arvoista. Onhan hän vain tuo pieni vaatimaton kynttilä.

Mutta palaessaan kynttilä tuo maailman pimeyteen taivaallista valoa. Silloin meidän elämämme myös toteuttaa tarkoitustaan. Mutta kuten aina – palaessa myös tuo kynttilä vähenee. Jumalan syvällisempi tunteminen merkitsee pieneksi tulemista. Kristityn kasvusuunta on alaspäin, kynttilän palamista yhä pienemmäksi – ja silti siinä pienessäkin kynttilänpätkässä valo voi näkyä. Tällaisesta nöyryydestä Maria on meille esikuva. Hän itse tulee pienemmäksi, jotta Jumalasta lähtöisin oleva valo saisi enemmän tilaa.

Kun tänään elämme päivittäisten sotauutisten keskellä ja toisaalta muistelemme omien sotiemme veteraaneja, voimmeko mitenkään yhtyä tuohon Marian lauluun? Koskettaako se meitä millään tavalla?

Mitä suomeen tulee, voimme sanoa sen olleen kerran pieni kynttilä kansojen joukossa. Vihollisen tuulet yrittivät puhaltaa sitä sammuksiin. Mutta kansojen varjelija silloin huomasi pienen heiveröisen kynttilämme eikä sen liekki siksi sammunut. Täällä on monta ihmistä todistamassa siitä kuinka pienen kynttilän liekki varjeltui. Mutta nyt pienestä Suomesta on tullut pullea koristekynttilä, kynttilä joka ei halua palaa.

Maamme kohtalo on edelleen kaikkivaltiaan kädessä. Rukoilemme maallemme siunausta, mutta tiedämme myös sen, ettei Jumala ole koskaan pitänyt koristekynttilöistä, vaan pienistä ja vaatimattomista, mutta tarkoitustaan täyttävistä kynttilöistä.

Marian laulu on kuin keväisen pikkulinnun laulua. Kuuluuko se sodan melskeissä? Tuhannen ja yhden yön Bagdad palaa. Parissa yössä tuhoutuu vanha kulttuurin ja satujen lumousten kaupunki. Aladdinin taikalamppu hautautuu hiekkaan.

Kun Bagdadia pommitetaan, vaikenevatko samalla sadut, kuoleeko lintujen laulu? Kerrotaanko vielä tarinoita, jotka nostavat henkeämme ja moraaliamme niin, että emme tekisi väkivaltaa, että meistä tulisi jälleen omantunnon ihmisiä? Kenen puolelle Jumala voi asettua? Mistä löytyisi sellainen pieni kynttilä, jonka Jumala voisi sytyttää, joka palaisi uskon, toivon, rakkauden ja rauhan valoa.

Toivon kynttilä ei pala valtiojohtajien pöydällä sitä eivät pitele heidän veren tahraamat kätensä. Marian laulu ei ylistä vallanpitäjiä eikä niitä joilla on suuret ajatukset itsestään. Mutta alistettu, vaatimaton ja vähäinen, sen hän nostaa esiin. Toivon kynttilä palaa kaikkialla siellä missä pienin askelin ja pienin rakkauden ja uskollisuuden teoin rakennetaan pohjaa todelliselle rauhalle ihmisten välillä. Se liekki voi palaa teidän sydämissänne, kun Marian tavoin suostutte Jumalan käyttöön, olette uskollisia vähässä.

Siemen rauhaankin on olemassa. Juuri tämä päivä Marianpäivä on rauhansiemenen päivä. Mariasta on tullut tuon rauhan siemenen kantaja.

Laulussaan Maria puhuu sukupolvien ketjusta. Siitä, mitä seurauksia tällä hänen kokemuksellaan on. Ne eivät koske vain häntä itseään. Hän saa olla osa suurempaa kokonaisuutta, osa Jumalan pelastustekojen tapahtumasarjaa. Osa sitä lupausta, joka annettiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen.

Juuri siellä missä nyt soditaan, Eufratin ja Tigris-virran rannoilla, sieltä on lähtöisin myös patriarkka, uskon isä Aabraham. Hän kohtasi Jumalan, joka lupasi siunauksen kaikille kansoille. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansat.

Sitä siementä Maria kantaa nyt kohdussaan. Kristus on suuren siunauksen siemen, joka koittaa kaikille kansakunnille.

Tuosta siemenestä on olemassa myös varhaisempi lupaus ihmiskunnan historiassa. Ne palautuvat kauas taaksepäin aina ensimmäiseen naiseen, Eevaan asti. Eeva sai lupauksen siitä, että naisen siemen murskaa rikki käärmeen pään, pahan vallat, sen käärmeen, joka jo paratiisissa viekoitteli ihmiset Jumalaa vastaan.

Tämä siemen, jota Maria kantaa kohdussaan on tuomion ja siunauksen siemen. Se tuomitsee valheen ja synnin mutta se on ennen kaikkea siunauksen siemen, kaikille jotka uskovat ja turvautuvat Jumalan lupauksiin.

Nämä valtavat lupaukset, jotka ulottuvat sukupolvien halki historian hämärään, lupaukset, jotka kattavat piiriinsä galaksit ja tähtien tarhat, lupaukset, joiden toteutuessa lähtee liikkeelle ennen näkemätön siunauksen ja armon hyökyaalto yli koko maailman ja kaikkien kansakuntien, ne toteutuvat tuossa yhdessä naisessa (kynttilä).

Mutta kynttilän on palaessaan tultava pienemmäksi, jotta Jumalan valo ulottuisi kauemmaksi. Siihen kynttilän vähenemiseen meidätkin on kutsuttu. Loistamaan sitä valoa, joka tulee ylhäältä.

On vaikea suostua pieneksi. On vaikea suostua loistamaan taivaan valoa. Mutta joka haluaa siunauksen, hän tulkoon Jumalan siunaavien kätten alle. Ne kädet löytyvät Kristuksen ristin juurelta. Sinne löytävät ne, jotka Marian tavoin tajuavat itsensä pieniksi kynttilöiksi. Sinne löytävät ne, joilla on armon nälkä ja iankaikkisen elämän jano. Siellä Jumala täyttää heidät hyvyyksillään.

Marianpäivä – 22.3.1998 Luuk 1:46-55

Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja

Marianpäivästä on tullut kirkkovuoteen jonkinlainen epävirallinen naistenpäivä. Sellainen juhlapyhä, jolloin kiinnitetään huomiota naisen asemaan yhteiskunnassa ja kirkossa. Muistutetaan naisen huonosta asemasta, siitä että tasa-arvo ei ole toteutunut vielä Suomessakaan, vaan edelleen on alistamista, vähättelemistä, väkivaltaa, sortoa ja syyllistämistä.

Tähän naisasiaan Marianpäivän evankeliumit tuovat kaksi vastakkaista näkökulmaa. Toisaalta Mariassa nähdään perinteinen alistuva nainen, joka hyväksyy hiljaisesti kaiken sen, mitä muut hänen elämästään päättävät. ”Tapahtukoon minulle niinkuin sanot.”

Toisaalta Maria taas laulaa ylistysvirressään Jumalan olevan alistettujen ja heikkojen puolella sortajia vastaan. Siitä on tullut voimakas taistelulaulu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja samalla myös naisen aseman parantamiseksi ja tasa-arvon toteuttamiseksi. Siinä ei jäädä vain odottamaan oikeudenmukaisuutta toteutuvaksi, vaan aktiivisesti lähdetään vaikuttamaan asioihin ja päätöksentekijöihin, pyritään muutokseen joka on oikeudenmukainen.

Haluan tänään kuitenkin ottaa Marianpäivään perinteellisemmän näkökulman. Ei vain naisnäkökulmaa, vaan näkökulman, joka koskee kaikkia kristittyjä. Tämä päivä on kaikkien ihmisten ilon ja riemun päivä, kun Maria laulaa lauluaan: Minun sieluni suuresti ylistää Heran suurutta ja henkeni riemuitsee Jumalasta Vapahtajastani sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.

Tämä on suuri ilon päivä siksi, että Herramme taival ihmisenä alkoi maanpäällä Marian ilmestymisen päivänä. Kaikkivaltias Kristus otti ihmisen hahmon, ei vasta jouluna vaan jo 9 kuukautta aikaisemmin, kun Maria tuli raskaaksi. Tähän iloon meitäkin kutsutaan.

”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja”, näin Maria laulaa ja todistaa. Voitko sinäkin laulaa samoin? Onko Voimallinen tehnyt sinulle suuria tekoja vai onko kokemuksesi enemmänkin sellainen, että Hän ei ole koskaan läsnä silloin kun häntä eniten tarvittaisiin, että Jumala suurine ja voimallisine tekoineen ei ilmesty hädän keskelle, ei paranna sairautta, eikä pelasta hädästä. Itse joutuu aina omin voimin elämään ja elämässään selviytymään.

Onko kysymys vain näkökulmaa koskevasta asiasta? Toiset ovat herkempiä näkemään ja tulkitsemaan ympärillään Jumalan ihmeellisiä suuria tekoja. Onko niin, että samasta tapahtumassa toinen näkee Jumalan ihmeen ja läsnäolon, kun toinen pitää sitä luonnollisena tapahtumana tai sattuman oikkuna?

Miten sinun elämässäsi ja sinulle voisi paljastua se, että Jumala on tehnyt sinulle suuria tekoja? Meidän on helppo ajatella, että mikäs Marian oli laulaessa – hänhän oli erikoisasemassa. Hänen elämänsä oli suojattu Jeesuksen syntymistä ja synnyttämistä varten. Hän kohtasi enkelin ja Pyhän Hengen kosketuksen. Hänen oli helppo uskoa ja ylistää. Jumalan suuret teot olivat niin ilmeiset ja selkeät, että ei voinut olla vakuuttumatta niiden jumalallisesta tarkoitusperästä. Meidän elämässämme taas ei ole mitään ihmeellistä ei ilmestyksiä, emme synnytä Jumalan Poikia emmekä muita merkkihenkilöitä, vaan tavallisia pulliaisia ja miettisiä.

Mutta oliko Marialle yhtään helpompaa uskoa kuin meillä ja kuinka suojattua hänen elämäsä lopulta oli. Hänhän joutui heti Jeesuksen synnyttyä vainon alaiseksi ja maanpakoon. Jeesus toi hänen elämäänsä suuren ilon, mutta myös suuren murheen ja tuskan, kuten hänelle ennustettiin. Marian kruunaaminen ei oikein sovellu luterilaiseen ajatteluun. Tuskan aiheisiin olisi sovitettava jotenkin se, kun Jeesus vastasi oppi-lailleen, jotka toivat sanaa Marialta: Kuka on minun äitini ja ketkä ovat veljiäni. Kova perhekriisi varmaan. Evankeliumien mukaan usko oli Mariallekin joskus vaikeaa. Joskus hän ajatteli Poikansa tulleen hulluksi, kun Jeesus oli puhunut vaikeasti ymmärrettäviä ja hämmentäviä asioita.

Ei ole kuitenkaan tärkeää kilpailla siitä, kummalla on vaikeampi uskoa Jumalaan ja Jumalan vaikutukseen omassa elämässä Marialla vai itsellä. Oleellisempaa on tajuta ja hyväksyä se, että meillä usein on vaikea uskoa.

Meidän on vaikea uskoa Raamatun ihmeitä. Sitä että Maria tulee raskaaksi ilman miehen vaikutusta. Vielä vaikeampaa on uskoa Jumalan armoon itseä kohtaan. Vaikea on uskoa, että Jumala todella auttaa ja on läsnä. On vaikea uskoa, että Jumala auttaa ja vaikuttaa elämässäni, kun häntä ei näy eikä kuulu.

Kun evankeliumia lukee Gaabriel-enkelin ja Marian kohtaamisesta ja Marian ylistyslaulua sen jälkeen, kiinnitän huomion kahteen asiaan. Ne voivat lisätä uskoa Jumalaan ja hänen tekoihinsa minun elämässäni.

Maria hämmästyi ja pelästyi enkelin ilmestymistä ja ihmetteli, mitä tervehdys saattoi merkitä. ”Mitä enkeli tekee olohuoneessani ja miksi se on ilmestynyt juuri minulle, jonka elämässä ei ennenkään ole tapahtunut mitään ihmeellistä tai erikoista.”

Maria hämmästyi, koska hän oli tavallinen juutalainen tyttö. Hän ei ollut kuninkaallista sukua eikä tuntenut ketään Nasaretin hienostopiireistä. Jumala valisti tavallisen, voisi melkein sanoa mitättömän ihmisen pelastustekojensa välikappaleeksi. Näin Jumalamme toimii. Jumalan suuret teot tapahtuvat alhaisuudessa ja hiljaisuudessa, lähes tietämättömyydessä, ihmisymmärrykseltä kätössä. Jumala katsoo vähäisiin palvelijoihinsa (joita mekin olemme) ja antaa heille suuren armon ja tekee heissä suuria tekoja.

Mutta Jumalan suuret teot eivät taas meidän silmissämme näytä kovin suurilta. Meidän silmämme ovat niin maailman sokaisemat ja vääristämät, ettemme erota Jumalan suuria ja hyviä tekoja. Ne ovat liian mitättömiä nähdäksemme niissä mitään suurta. Jumalan suuria tekoja kuitenkin tapahtuu meidänkin elämässämme, olemmehan Herran vähäisiä palvelijoita.

On myös toinen asia, joka on syytä huomata. Gaabrielin ilmoitukseen, että Mariasta tulee Jeesuksen äiti, Maria oli vastannut: ”Tapahtukoon minulle niinkuin sanot”. Vasta tämän jälkeen Maria puhkeaa ylistykseen. Onko meillä tämä sama asenne Jumalan edessä kuin Marialla? Maria suostui Jumalan tahtoon elämässään tietämättä, mitä kaikkie se tuo tullessaan.

Jumalan suuret teot nimittäin eivät välttämättä ole niitä tekoja, joita me olemme halunneet tapahtuvaksi. Jumalan suuret teot ovat niitä, joita Jumala on tahtonut. Sallimmeko Jumalan tahdon tapahtuvaksi omassa elämässämme. Onko se meille parempi kaikkea muuta. Maria suostui Jumalan tahtoon. Hänellä varmaan oli ollut hieman toisenlaisia unelmia ja suunnitelmia omaan elämäänsä, mutta nyt hänelle tuli eteen odottamatta tehtävä, johon Jumala oli hänet valinnut.

Taiteilija Kristiina Uusitalo sanoo eräässä haastattelussa, että jokainen ihminen tulee Marian tavoin valituksi johonkin, johon täytyisi uskaltaa ryhtyä, oli se sitten suurta tai pientä. Se kysyy meiltä uskallusta ja rohkeutta. Mutta suostuminen Jumalan kutsuun saa meidät iloitsemaan ja vapautumaan myös Marian tavoin.

Keskeisin asia Marianpäivän sanomassa ei kuitenkaan ole Marian suostumisessa Jumalan tahtoon, vaan Jumalan tahdossa itsessään, Jumalan suurissa teoissa. Sitä Mariakin tahtoo riemumielin ylistää. Jumalan suuret teot Marian kautta ovat sellaisia, että mekin saamme yhtyä Marian iloon. Ilon aihe on siinä, että Jumala on tullet meitä lähelle. Hän on tullut meitä lähelle Jeesuksessa, kun Jumala otti hänessä ihmishahmon. Jumalan lupaukset toteutuivat. Nämä lupaukset koskettavat myös sinua. Jumala on luvannut antaa sinulle kaikki sinunsyntisi anteeksi ja pelastaa sinut Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman tähden iankaikkiseen elämään.

Jeesus kutsuu siksi kaikkia tulemaan luokseen nauttimaan anteeksiantamusta. Hänessä on elälmän ja ilon lähde. Tule sinäkin siksi ehtoollispöytään, se on katettu sinua varten.

Muutamia huomioita tästä saarnasta

Siirtyminen osasta, ”meidän on vaikea uskoa Jumalan suuriin tekoihin omassa elämässämme” kahteen näkökulmaan, joita tarjoan ikään kuin vastaukseksi tai lohdutukseksi kuulijalle on huonosti toteutettu.

Jumala tekee suuria tekoja – ei vain kuuluisien ja arvokkaiden ihmisten elämässä, vaan myös tavallisten ihmisten elämässä, kuten minunkin elämässäni. Jumalan suuret teot eivät omassa silmissäni näytä suurilta teoilta. Ne tapahtuvat ihmiskatseilta salassa.

Jumalan suuret teot eivät välttämättä ole niitä tekoja joita minä haluan tapahtuvaksi. Ne ovat Jumalan tahtomia suuria tekoja. – Maria sanoi tapahtukoon minulle niinkuin sanot Suurinta Marianpäivässä ei ole Marian suostuminen Jumalan tahtoon, vaan Jumalan tahto itse ja Jumalan suuret teot.

Oli epäviisasta ottaa tätä feminismiteologian näkökulmaa tähän lainkaan, kun en tehnyt siitä muuta kuin pienen huomion. Oli hieman hölmöä aloittaa saarna tällä tavalla ja heti pian hylätä aihe.

Eräs mikrobiologi kirjoitti mielenkiintoisen huomion tähän sikiämisen hetkeen tai tapahtumaan muutama päivä sen jälkeen. Maria lähti pari päivää tämän ilmestyksen jälkeen tapaamaan serkkuaan Elisabetiä, joka oli kuudennella kuukaudella. Lapsi Elisabetin kohdussa hypähti, kun Maria tuli heidän luokseen. Vielä syntymätön Johannes tunnisti Kristuksen. Kuinka suuri Jeesus silloin oli? Muutaman solun kokoinen pieni pallo matkalla munanjohtimessa kohti kohdun suomaa turvaa.

Marian seitsemän ilonaihetta: Ilmestys, Jeesuksen syntyminen, itä-maan tietäjien vierailu, Jeesuksen ylösnouseminen, Jeesuksen taivaaseen astuminen, Pyhän Hengen vuodatus, Marian kruunaaminen.

Marian seitsemän tuskaa: Simeonin ennustus (mikka lävistävä sielun), pako Egyptiin, 12-vuotiaan Jeesuksen etsiminen Jerusalemissa, Jeesus ristiä kantamassa, Maria Jeesuksen ristin juurella, Jeesuksen ristiltä ottaminen, Jeesuksen hautaaminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s