1. sun pää

Evankeliumi – Pietari hyppää veteen

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. Joh. 21: 1–14

Viikko sitten vietimme pääsiäistä. Vanhan kirkon aikana pääsiäinen oli myös kastepäivä. Kasteoppilaat olivat saaneet opetusta kristinuskoon liittyvistä asioista.  Kun heidät pääsiäisenä kastettiin, heidän päälleen puettiin valkoinen vaate. He pitivät viikon ajan tuota vaatetta yllään. Seuraavana sunnuntaina valkoinen vaate annettiin pois. Siksi tuota päivää on kutsuttu valkoisten vaatteiden sunnuntaiksi.

Valkoinen vaate muistutti synnittömyydestä ja puhtaudesta, jonka kastetut olivat saaneet lahjaksi kasteensa kautta. Vaate oli luonnollisesti vain vertauskuva. Viikon jälkeen vertauskuva oli syöpynyt heidän muistiinsa ja ihollensa. Vaikka vaate annettiin pois, vertauskuvan ilmoittama todellisuus kuitenkin säilyi.

Kasteen luoma todellisuus, pyhyys ja vanhurskaus on itsessään täydellinen ja likaantumaton. Jeesuksen työtä ei mikään tee turhaksi. Mutta meidän jalkamme likaantuvat. (joka on puhdas ei tarvitse muuta kuin että hänen jalkansa pestään, sanoi Jeesus oppilailleen kiirastorstaina) syntilikaa tulee jalkoihimme – meidän vaelluksemme on vajaata. Siksi meidän on hyvä osallistua jumalanpalveluksiin usein. Se on kuin jalkojen pesu.

Kiirastorstaista ei ollut kulunut pitkää aikaa kun oppilaat olivat jo eksyksissä – jalat olivat likaiset –  vertauskuvaa jatkaakseni. Evankeliumissa kerrotaan ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta. Jos historiallinen aikajärjestys on evankeliumissa kohdallaan, tämä on jo kolmas kohtaaminen. Mutta Pietarin näkökulmasta katsottuna vaikuttaa kuitenkin siltä, että kohtaaminen olisi hänelle ensimmäinen. Sillä hän käyttäytyy niin kuin ei olisi ylösnoussutta Jeesusta tavannut aikaisemmin. Tulkinnassani lähden siitä, että he tapaavat Jeesuksen ensimmäisen kerran Kiirastorstain jälkeen.

Opetuslapset ovat paenneet Jerusalemista kotiseudulleen Galileaan tutun järven rannalle. Unelmat Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen kuninkuudesta ovat kariutuneet. Heidän asemaansa voi olla aika vaikea asettua. Muutettuna meidän tilanteeseen voisi kysyä, mihin voit uskoa, jos Jeesus ei olekaan totta. Mihin voit uskoa, jos Jeesus ei noussutkaan kuollesta, jos ei ole syntien sovitusta. Se tarkoittaisi elämän kaikkein syvimpien rakenteiden sortumista. Jotakin sellaista myllerrystä oppilaat elivät

Sen lisäksi, että heidän tulevaisuutensa meni uusiksi, opetuslapsilla ei ollut syytä tuntea ylpeyttä viimepäivien tapahtumista. Jokainen heistä oli juossut karkuun, kun Jeesus otettiin kiinni. Pietari seurasi Jeesusta sinne minne hänet vietiin kuulusteltavaksi, mutta ylipapin sisäpihalla hiilivalkean äärellä, kun häntä osoitettiin sormella, Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen. Hänkin pelkäsi ja pakeni totuutta valheeseen. Kukon laulaessa hän muisti Jeesuksen ennustaneen tämän ja musertui syyllisyytensä alla itkuun.

Nyt yrittivät tahoillaan löytää vanhan elämänsä langanpätkiä, jotta voisivat jatkaa jotenkin eteenpäin. Seitsemän opetuslapsista oli yhdessä ja he olivat olleet koko yön kalastamassa. Saalilsta he eivät kylläkään saaneet.

Kun he tulevat takaisin yön kalastettuaan Jeesus huhuilee rannalta mutta opetuslapset eivät häntä tunne. Jeesus pyytää heitä heittämään verkon vielä kerran veteen ja ihme tapahtuu: he saavat valtavan kalasaaliin.

Luulisi Pietarin kokevan jonkin déjà-vu-elämyksen, Hei tämä on tapahtunut ennenkin… Kertomuksessa on paljon yhtymäkohtia siihen, kun Jeesus tapasi Pietarin ensimmäisen kerran ja kutsui hänet opetuslapsekseen, ihmisten kalastajaksi. Silloinkin Pietari oli ollut koko yön kalastamassa ja palasi rantaan verkot tyhjinä. Jeesus pyysi häntä soutamaan veneen syvään veteen ja laskea verkkonsa sinne. He saivat niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Muistatko, mitä Simon (Pietari) sanoi silloin Jeesukselle: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Jeesus sanoi: Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja. Pietari jätti silloin vanhan ammattinsa ja alkoi seurata Jeesusta. Kolme vuotta hän elää ihmeellistä aikaa Jeesuksen ja muiden opetuslasten kanssa, mutta kaikki pyyhitään kerralla pois kun Jeesus kuolee.

Kun Pietari kuulee että rannalla seisova mies on Jeesus, mitä hän tekee? Meneekö hän piiloon? Sanooko hän: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies? Ei, vaan välittömästi hän haluaa päästä Jeesuksen luokse. Hän on malttamaton eikä jaksa odottaa, että vene ja verkot saadaan rantaan. Selvittämätön ongelma ei anna hänelle rauhaa, vaan hän hyppää samantien veteen kahlatakseen Jeesuksen luokse. – Kun ajattelen tilannetta voin kuvitella sen, että hän ei riennä Jeesusta halaamaan, vaan hän kiirehtii paikalle, mutta Jeesuksen lähellä hän ei osaakaan tehdä mitään lähes jäykistyy paikalleen – katsoo vain häntä ja ennen kaikkea tulee nähdyksi. Mutta ne kyyneleet jotka kukon laulaessa täyttivät hänen silmänsä lankeemuksen päivänä eivät olleet kuivuneet. Se itku oli vielä itkemättä Jeesuksen jalkojen juuressa. Niihin katumuksen kyyneliin hän tuli etsimään vastausta. ”Onko minulla vielä paikka sinun joukossasi kaiken tämän jälkeen.”

Emme ehkä pidä Pietarin kieltämistä kovin ihmeellisenä. Tuossa yhteiskunnassa ryhmään kuuluminen oli syvin osa ihmisen minuutta – perheeseen, oppilasjoukkoon, kyläyhteisöön. Ateriayhteys oli sen keskeinen tunnuspiirre. Jokainen yhteinen ateria vahvisti tämän yhteenkuuluvuuden. Sen rikkominen ei ollut samaa kuin murrosikäisen murjottaminen omassa huoneessaan päivällisen aikana. Siinä oli jotakin hyvin voimakasta. Siksi kun Pietari kielsi Jeesuksen, hän ei vain hätäisesti valehdellut asiasta, hän Jeesuksen silmien alla kielsi kuuluvansa joukkoon, vähän sama kuin kieltäisit tuntevasi isääsi tai äitiäsi. Nyt Pietari oli tilanteessa, että joutui vastaamaan teoistaan.

Ja Jeesuksen edessä on jälleen syntinen mies.

Kuulemassamme evankeliumikohdassa, Jeesuksen ja Pietarin välistä keskustelua ei käyty. Se tapahtui välittömästi tämän jälkeen. Jeesus kutsui heidät ensin syömään. Ateriayhteys oli tallella – se oli merkki Pietarillekin, että hän kuului joukkoon. Häntä ei ole suljettu pois. Vasta sitten tuon aterian jälkeen Jeesus kääntyi Pietarin puoleen ja uudisti hänen tehtävänsä ruokkia ja paimentaa Jeesuksen laumaa ja seurata häntä. Hänen jalkansa tulivat jälleen puhtaaksi – Jeesus oli pessyt ne.

Me olemme kirkossa jokainen Pietarin paikalla. Erityisesti kirkon työntekijät ja kirkon virkoihin opiskelevat. Tahdomme elää Jumalaa lähellä, tahdomme toimia hänen tahtonsa mukaan, jotta voisimme olla niitä jotka Pietarin tavoin ruokkivat ja paimentavat Kristuksen laumaa. Mutta Pietarin tavoin olemme usein väistäneet totuutta valheeseen. Tai olemme kieltäneet Jeesuksen muulla tavoin toimien hänen tahtoaan vastaan. Olemme hävenneet häntä. Tutki itseäsi – ehkä sinäkin löydät Pietarin kyyneleet ja Pietarin herkkyyden rientää Jeesuksen luokse, kun omatuntoa polttaa. Mitä tahansa on tapahtunut – älä viivyttele. Hänen luonaan sinä löydät myös syvimmän minuutesi. Sinä olet Jumalan lapsi. Rakastettu ja kaivattu. Sinun paikkasi on tallella ja sinutkin kutsutaan ateriayhteyteen.

Minulla oli saarna ensin Harjavallan kirkossa Veteraanipäivänä + partoilaisten kirkkopyhässä. Seuraavana päivänä Säkylässä KiTOS seminaarissa. Eli hiippakunnan kirkollisiin ammatteihin valmistuville opiskelijoille järjestettävässä seminaarissa. Muokkasin sunnuntain saarnaa hieman tähän jälkimmäiseen tilanteeseen. 28.4.2014

Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä 2005

Kunnian kukko oli hiljaa
Johannes 21:1-14

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

Tilanne jota evankeliumissa eletään on hyvin alakuloinen. Ei vaikuta ollenkaan siltä, että nämä miehet olisivat jo eläneet pääsiäisen ilosta. Ei vaikuta siltä, että he olisivat jo kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen Jerusalemissa. Ei vaikuta ollenkaan siltä, että he olisivat juuri saaneet maailmanlaajuisen tehtävän olla evankeliumin julistajina. Mistä tämä innottomuus johtui? Miksi he lähtivät kalastamaan eivätkä julistamaan evankeliumia? Asialle löytyy uskottava Raamattutieteellinen selitys.

Raamatun tutkijat tietävät sanoa, että Johanneksen evankeliumi on alkuaan päättynyt edellisen luvun loppujakeisiin ja tämä minkä luin hetki sitten on lisätty myöhemmin evankeliumiin. Edellinen luku päättyi siihen kun Jeesus ilmestyi oppilailleen ja antoi heille lähetystehtävän. Jeesus ilmestyi toisen kerran ja myös Tuomas oli lopulta nähnyt Jeesuksen ja tunnustanut uskonsa. Sitten päätössanoina kuuluu: monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Joskus myöhemmin evankeliumi sai uuden lopun. Ehkä muistitietoa oli saatu jostakin lisää eikä sen haluttu jäävän unhoon. Selityksiä on monia, mutta ajatuksissani tuo tilanne, mikä evankeliumissa kuvataan on sellainen, että opetuslapset kohtaavat Jeesuksen ensimmäistä kertaa ylösnousseena – ei Jerusalemissa vaan Galileassa. He olivat nähneet kyllä haudan tyhjänä, mutta eivät kohdanneet vielä Jeesusta. Matteuksen mukaan opetuslapset kohtaisivatkin Jeesuksen ensimmäisen kerran juuri Galileassa.

Tämän ajatuskulun mukaan tilanne eteni niin, että Jeesus oli tapettu kuin rikollinen Jerusalemissa. Tuon tapahtuman jälkeen opetuslapset ovat paenneet takaisin kotiseudulleen tyhjätaskuina, kaiken menettäneenä. He olivat ehtineet haudata hänet ja hänen mukanaan myös unelmansa.

Nyt uudessa tilanteessa kaikki heidän haaveensa olivat raunioituneet. Ne eivät näyttäneetkään toteutuvan, kun heidän johtajansa kuoli, hän jonka piti olla heidän toiveidensa toteuttaja. Suuret unelmat olivat kokeneet vararikon. Heistä ei tullutkaan kansakunnan hallitsijoita eikä ministereitä. Maalaispojat, jotka lähtivät valloittamaan maailmaa, palasivat nyt takaisin hiljaisina ja häpeän häntä koipien välissä.

Tuon kiusallisen hiljaisuuden ja äänettömyyden rikkoo Pietari sanomalla: ”Minä lähden kalaan.” Paikallaan ei oikein voinut olla. Jotakin oli tehtävä. Opetuslapset olivat olleet suurelta osaksi tavallisia kalastajia. Nyt tuossa epätoivoisessa tilanteessa kun ei oikein tiennyt mitä tehdä, opetuslapset palasivat vanhaan ammattiinsa, kalastushommiin.

Miksi he olisivat yrittäneet, enää puhua Jumalasta tai parantaa sairaita, jos heidän johtajansa oli kuollut. Miten voisi puhua lähimmäisen rakastamisesta, kun heidän Mestarinsa joutui juuri siitä syystä väkivallan kohteeksi. Miksi pyytää ihmisiä seuraamaan Jeesusta? Ei kuollutta voi seurata.

Jeesuksen tähden ja Jeesuksen seurassa kaikki tuo oli ollut mielekästä ja tärkeää. Mutta kun hän oli nyt poissa se tuntui mielettömältä. Parempi oli palata kotiin ja jatkaa sitä työtä, minkä siellä oli oppinut.

Niinpä Pietari kavereineen oli koko yön ollut järvellä, mutta mitään saalista eivät he olleet saaneet. Mikään ei tuntunut enää onnistuvan. Koko maailma oli kääntynyt heitä vastaan. Jopa järven kalat nauroivat heidän kustannuksellaan. Yhtään kalaa ei ollut verkoissa.

Tilanteeseen tulee merkillinen käänne, kun opetuslapset tulevat takaisin. Rannalla on mies, joka pyytää heiltä syötävää. Se on ylösnoussut Jeesus Kristus. Mutta hän ilmestyy heille salaperäisellä tavalla niin, että häntä ei tunneta. Opetuslapset eivät vielä tienneet kuka rannalla oli. Jeesus tiesi ja tunsi kyllä oppilaansa. Hän tiesi senkin, että he eivät olleet saaneet yhtään kalaa. Mutta hän kyseli heiltä silti syötävää. Siitä huolimatta että hänellä itsellään oli jo paistumassa leipää ja kalaa.

Kun opetuslapset kertoivat kuulumisensa, että verkot ovat tyhjät, silloin Jeesus kehottaa heittämään verkot vielä kerran veteen. Ihme tapahtuu – verkot täyttyvät kaloista.

Vasta tämän hämmästyttävän kalansaaliin jälkeen opetuslapset tajuavat, että heidän seurassaan on Herra Jeesus. Juuri tällä tavalla he olivat tottuneet Jeesuksen kanssa toimimaan. Silloin kun he olivat neuvottomia ja pulassa, Jeesus oli aina tilanteen yläpuolella. Jos meri myrskysi ja he pelkäsivät, niin Jeesus tyynnytti myrskyn. Jos he olivat nälkäisiä, niin Jeesus ruokki heidät ja tuhannet muut. Mihin tahansa umpikujaan he olivat joutuneetkin, Jeesus pelasti heidät siitä.

Nyt he olivat olleet elämänsä pahimmassa umpikujassa. Heidän Mestarinsa oli kuollut ja heidän uskonsa ja tehtävänsä Jeesuksen seuraajina oli kokenut täydellisen haaksirikon. Hän joka oli heidät aina ennen pelastanut oli poissa.

Mutta nyt tämäkin epätoivon muuri särkyi. Jeesus elää. Ja tulee jälleen keskelle heidän, opetuslasten, hätää. Keskelle heidän epätoivoaan, suruaan. Hän tuli ensin huomaamatta ja salaisesti, mutta sitten hän ilmaisi itsensä, että hän on opetuslastensa kanssa kaikissa heidän vaiheissaan, vaikka he eivät häntä aina tuntisikaan.

Aivan varmasti Pietari muisti kerran ennenkin tulleensa kalasta tyhjin käsin. Jeesus oli kehottanut häntä silloin heittämään vielä kerran verkot ja he saivat suuren kalansaaliin. Sinä kertana Pietari lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi Jeesusta poistumaan. Hän on syntinen mies, mutta Jeesus ei lähtenyt. Hän pyysi Pietaria jättämään verkkonsa ja ryhtymään ihmisten kalastajaksi. Ja niin tapahtui.

Kehä on sulkeutunut umpeen. Saman järven rannalla Jeesuksen edessä oli jälleen syntinen mies. Pietari oli kieltänyt Herransa ja palannut takaisin verkkojensa luokse. Kaikki maailman kukot lauloivat Pietarille vain kunnian kukko oli hiljaa.

Kunnian kukollekin tuli vuoronsa, mutta vasta sitten, kun Jeesus oli puhutellut Pietaria.

Sitä ennen opetuslapset kävivät aterialle Jeesuksen kanssa. Tilanne oli samalla iloinen, juhlallinen ja jännittynyt. Kukaan ei oikein uskaltanut puhutella Jeesusta suoraan. Kukaan ei uskaltanut kysyä häneltä mitään.

Mutta nyt kaikki se, minkä he olivat Jeesuksen kanssa kokeneet, sai tarkoituksensa. Mitään ei ollut tapahtunut turhaan. Alkuperäinen tehtävä tulee uudelleen tärkeäksi. Heistä tulee ihmisten kalastajia. Työ jatkuu.

Jälleen he lähtevät kutsumaan ihmisiä seuraamaan Jeesusta – sitä Jeesusta, joka elää tänäkin päivänä.

Nuotta keräsi 153 kalaa. Silloin kalalajeja tunnettiin vain tuo määrä. Tuon tarkan määrän on siksi sanottu merkitsevän symbolisesti kaikkia maailman kansoja. Vielä silloinkaan verkko ei repeä.

Me olemme suomessa päätyneet Pietarin kalansaaliiksi siihen suureen nuottaan, johon mahtuu kaikki kansat. Meidät on pelastettu ja me olemme Jeesuksen seuraajia. Meitä ei ole kutsuttu seuraamaan kuollutta Jeesusta, vaan elävää Herraa ja todistaa hänestä elämällämme.

Jeesus elää ja tänään hän kutsuu meitä aterioimaan kanssaan. Hän kutsuu meitä kokemaan saman anteeksiantamuksen kuin Pietari.

Ensimmäinen sunnuntai pääsiäisestä 2017 (2005 saarnan toisinto pienin muutoksin)

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. Johannes 21:1-14

Tilanne, jota evankeliumissa eletään, on hyvin alakuloinen. Ei vaikuta ollenkaan siltä, että nämä miehet olisivat jo eläneet pääsiäisen ilosta. Ei vaikuta siltä, että he olisivat jo kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen Jerusalemissa. Ei vaikuta ollenkaan siltä, että he olisivat juuri saaneet maailmanlaajuisen tehtävän olla evankeliumin julistajina. Mistä tämä innottomuus johtui? Miksi he lähtivät kalastamaan eivätkä julistamaan evankeliumia? Asialle löytyy uskottava Raamattutieteellinen selitys.

Raamatun tutkijat tietävät sanoa, että Johanneksen evankeliumi on alkuaan päättynyt edellisen luvun loppujakeisiin ja tämä, minkä luin hetki sitten, on lisätty myöhemmin evankeliumiin. Jeesus oli ilmestynyt oppilailleen jo kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla Tuomas oli ollut mukana ja tunnustanut uskonsa. Luku päättyi siihen, kun Jeesus antoi heille lähetystehtävän. Sitten päätössanoina kuuluu: monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Tutkijoiden mukaan joskus myöhemmin evankeliumi sai uuden lopun. Ehkä muistitietoa oli saatu jostakin lisää eikä sen haluttu jäävän unhoon. Joka tapauksessa evankeliumin kuvaus on sellainen, että opetuslapset kohtaavat Jeesuksen ensimmäistä kertaa ylösnousemuksen jälkeen – ei Jerusalemissa vaan Galileassa. He olivat nähneet kyllä haudan tyhjänä, mutta eivät kohdanneet vielä Jeesusta.

Tämän ajatuskulun mukaan Jeesuksen julkisen teloituksen jälkeen opetuslapset ovat paenneet takaisin kotiseudulleen kaiken menettäneenä. Jeesus oli haudattu ja hänen mukanaan myös unelma hienosta tulevaisuudesta. Heistä ei tullutkaan kuninkaan virkamiehiä. Maalaispojat, jotka lähtivät valloittamaan maailmaa, palasivat nyt takaisin hiljaisina. Eipä kalastajista ole hallitsijoiksi.

Tuon kiusallisen hiljaisuuden ja äänettömyyden rikkoo Pietari sanomalla: ”Minä lähden kalaan.” Paikallaan ei oikein voinut olla. Jotakin oli tehtävä. Opetuslapset olivat olleet suurelta osaksi tavallisia kalastajia. Nyt tuossa epätoivoisessa tilanteessa, kun ei oikein tiennyt mitä tehdä, opetuslapset pala-sivat vanhaan ammattiinsa, kalastushommiin. Sopiva vene oli vielä tallella ja kalalle riittää kysyntää.

Niinpä Pietari kavereineen oli koko yön ollut järvellä, mutta mitään saalista eivät he olleet saaneet. Mikään ei tuntunut enää onnistuvan. Koko maailma oli kääntynyt heitä vastaan. Jopa järven kalat nauroivat heidän kustannuksellaan. Yhtään kalaa ei ollut verkoissa. Kalastajan taidot olivat ruosteessa.

Tilanteeseen tulee merkillinen käänne, kun väsyneet opetuslapset tulevat takaisin. Rannalla on mies, joka pyytää heiltä syötävää. Se on Jeesus, mutta hän ilmestyy heille niin, että opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus tiesi ja tunsi kyllä oppilaansa. Hän tiesi senkin, että he eivät olleet saaneet yhtään kalaa. Mutta hän kyseli heiltä silti syötävää. Siitä huolimatta, että hänellä itsellään oli jo paistumassa leipää ja kalaa.

Kun opetuslapset kertoivat kuulumisensa, että verkot ovat tyhjät, silloin Jeesus kehottaa heittämään verkot vielä kerran veteen. Ihme tapahtuu: verkot täyttyvät.

Vasta tämän hämmästyttävän kalansaaliin jälkeen opetuslapset tajuavat, kuka heidän seurassaan on. Juuri tällä tavalla he olivat tottuneet Jeesuksen kanssa toimimaan. Silloin kun he olivat neuvottomia ja pulassa, Jeesus oli aina tilanteen yläpuolella. Jos meri myrskysi ja he pelkäsivät, niin Jeesus tyynnytti myrskyn. Jos he olivat nälkäisiä, niin Jeesus ruokki heidät ja tuhannet muut. Mihin tahansa umpikujaan he olivat joutuneetkin, Jeesus pelasti heidät siitä.

Nyt he olivat olleet elämänsä pahimmassa umpikujassa. Heidän Mestarinsa oli kuollut ja heidän uskonsa ja tehtävänsä Jeesuksen seuraajina oli kokenut täydellisen haaksirikon. Hän, joka oli heidät aina ennen pelastanut, oli poissa.

Nyt tämäkin epätoivon muuri särkyi. Hauta ei ole vain tyhjä, Jeesus ei vain noussut kuolleista, Jeesus elää ja hän haluaa hallita seurakuntaansa, pientä laumaansa. Jeesus tulee jälleen keskelle opetuslasten hätää. Keskelle heidän epätoivoaan, suruaan. Hän tuli ensin huomaamatta ja salaisesti, mutta sitten hän ilmaisi itsensä, että hän on opetuslastensa kanssa kaikissa heidän vaiheissaan, vaikka he eivät häntä aina tuntisikaan.

Aivan varmasti Pietari muisti kerran ennenkin tulleensa kalasta tyhjin käsin. Jeesus oli kehottanut häntä silloin heittämään vielä kerran verkot ja he saivat suuren kalansaaliin. Sinä kertana Pietari lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi Jeesusta poistumaan, sillä hän on syntinen mies. Hänestä ei ole opetuslapseksi. Jeesus ei lähtenyt. Hän pyysi Pietaria jättämään verkkonsa ja ryhtymään ihmisten kalastajaksi. Ja niin tapahtui.

Kehä on sulkeutunut umpeen. Saman järven rannalla Jeesuksen edessä oli jälleen syntinen mies. Pietari oli kieltänyt Herransa ja palannut takaisin verkkojensa luokse.

Jeesus kutsuu heidät kaikki aterialle: ”Tulkaa syömään”. Hän on hyvä paimen, joka ruokkii nälkäiset ja väsyneet lampaansa. Myös langennut Pietari saa kokea kuuluvansa joukkoon. Heillä kaikilla oli hävettävää, ei yksin Pietarilla – Vaikka Pietari olikin uhonnut, että hän ei jätä Jeesusta. Heidän rohkeutensa petti. Ja nyt yksin puurtaessaan pimeässä yössä he eivät saaneet mitään aikaan. Mutta kun Jeesus ilmoitti läsnäolostaan ja ohjasi heidän toimiaan, verkot täyttyivät.

Tilanne oli samalla iloinen, juhlallinen ja jännittynyt. Kukaan ei oikein uskaltanut puhutella Jeesusta suoraan. Kukaan ei uskaltanut kysyä häneltä mitään. Mutta nyt kaikki se, minkä he olivat Jeesuksen kanssa kokeneet, sai tarkoituksensa. Mitään ei ollut tapahtunut turhaan. Alkuperäinen tehtävä tulee uudelleen tärkeäksi. Heistä tulee ihmisten kalastajia. Työ jatkuu. Apostolien teoissa kuulimme jo toisenlaisen, rohkean Pietarin julistuksen.

Jälleen he lähtevät kutsumaan ihmisiä seuraamaan Jeesusta – sitä Jeesusta, joka elää tänäkin päivänä.

Nuotta keräsi 153 kalaa. Silloin kalalajeja tunnettiin vain tuo määrä. Kalat luonnollisesti laskettiin, koska saalis jaettiin kalastajien kesken. Tuon tarkan määrän on siksi sanottu merkitsevän symbolisesti kaikkia maailman kansoja. Vielä silloinkaan verkko ei repeä. Siihen haaviin mahtuu kaikki kansat ja kaikki ihmiset.

Me olemme Suomessa päätyneet Pietarin kalansaaliiksi siihen suureen nuottaan, johon mahtuu kaikki kansat. Meidät on pelastettu ja me olemme Jeesuksen seuraajia. Eikä meitäkään ole kutsuttu seuraamaan kuollutta Jeesusta, vaan elävää Herraa ja todistaa hänestä elämällämme. Hän on keskellämme, vaikka emme häntä näe.

Jeesus elää ja tänään hän kutsuu meitä aterioimaan kanssaan. Hän varustaa meidät matkaan. Hän muistuttaa myös siitä, että omalla voimalla mikään ei menesty ei edes vanha ammattimme. Jeesuksen kanssa me voimme kokea Jumalan valtakunnan iloa ja täyttymystä. Toinen asia on, haluammeko sitä.

Jeesuksen kanssa me voimme kokea anteeksiantamuksen ihmeen yhteisellä aterialla, jossa Jeesus on isäntä. Tällä ehtoollisella. Tunnetko sinä lankeemuksesi ja tunnetko pelkosi vaeltaa Jeesuksen oppilaana. Luulen, että monella meillä olisi tarvetta uudistua uskossa. Olisi tarvetta luottaa enemmän Jumalaan, puhua hänelle enemmän rukouksessa ja toimia enemmän hänen tahtonsa mukaan. Ongelma on sisäiset jarrut, jotka meillä on. Yritämme liikaa yksin opetuslasten lailla. Epäilemme liikaa itseämme, kun meidän tulisi luottaa Jumalaan enemmän.

 

Voisiko tämä alttari olla tänään tuo hiilivalkea, missä Jeesus on läsnä ja sinä Pietarin tavoin kyselemässä, kuulunko minä vielä joukkoon, vaikka olen kieltänyt sinut. Jeesus vakuuttaa, että yhteys hänen puolestaan on olemassa. Sinä kuulut joukkoon. Jeesus tuntee sinunkin ongelmasi, hän on nähnyt sinut kokonaan ja silti hän kutsuu sinut mukaan. Sinä olet tärkeä ja kutsu kuuluu sinulle. Tule yhteiselle aterialle hänen kanssaan.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s