Uudenvuodenpäivä

Jeesuksen nimessä 2022

Uudenvuodenpäivä – Luukkaan mukaan, luvusta 2

Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Luuk. 2:21

Kun lapsemme syntyivät – tai itse asiassa jo odotusaikana, mietimme pitkään ja hartaasti, mikä lapselle nimeksi. Minkä nimen hänelle annamme? Tämä on kaikille vanhemmille tuttu tilanne. (lapsillekin, jotka saavat antaa nimen lemmikille) Nimen antaminen lapselle on iso asia. Nimestä tulee osa meidän persoonaa. Sen on sovittava koko elämän ajaksi. Nimen on sovittava hänelle, siinä on hyvä olla merkitystä ja rakkautta. Siksi isovanhempien nimet usein kuuluvat toisen ja kolmannen nimen joukkoon. Lapsi kantaa heidän nimeään ja niitä hyviä asioita, joita nimeen liittyy. Päivä jolloin he virallisesti saivat nimensä, oli heidän kastepäivänsä. Silloin heidän nimensä ja koko heidän elämänsä liitettiin suuremman nimen suojaan. Heidät kastettiin Kolmiyhteisen Jumalan nimeen, niin kuin meidätkin silloin kun me saimme oman nimemme.

Tänään evankeliumissa Jeesus on kahdeksan päivän ikäinen ja hänelle annetaan nimi Jeesus. Juutalaisen perinteen mukaan poikalapsi ympärileikattiin kahdeksanpäiväisenä ja samalla hänelle annettiin nimi. Lapsi sai vain yhden nimen. Jeesuksen kohdalla nimeä ei otettu suvusta. Nimi oli jo päätetty taivaassa ennen lapsen syntymää. Enkeli oli sen ilmoittanut hänen vanhemmilleen, sekä Marialle että Joosefille. Heidän tuli antaa lapselle nimi Jeesus – Jeshua, koska hän pelastaa kansansa. Mikä tahansa nimi ei kelvannut. Jeesuksen nimi on käytännössä sama kuin Vanhassa testamentissa Joosua. Hän oli se, joka johdatti kansan erämaavaelluksen jälkeen Luvattuun maahan. Mooses sitä ei saanut tehdä. Jeesus on se, joka johtaa kansansa pimeästä valoon, kuolemasta elämään takaisin Jumalan yhteyteen.

Jeesus merkitsee pelastajaa. Sitä maailma odotti. Sekava ja rauhaton maailma sai rauhan ruhtinaan. Mutta Jeesuksen mukana ei tullut maailmanrauhaa. Sotia käytiin edelleen ja levottomuuksia oli – hän toi sisäisen rauhan myrskyn ja levottomuuden keskelle. Siellä missä hän oli, ihmisten sydämet sai todellisen rauhan. Hän toi pelastuksen, mutta ei hyökyaaltona koko maailman yli. Vaan niin, että se kasvaisi ja leviäisi ihmiseltä toiselle sydämestä sydämeen sytyttäisi uskon tulia ja siten muuttaisi myös maailmaa.

Nimistä puhuvat myös muut päivän lukukappaleet. Apostolien teoissa Jeesuksen nimen ainutlaatuisuus korostaa nimen sanomaa. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. Vanhan testamentin lukukappaleessa meidät siunataan Jumalan nimeen.

On mielenkiintoista, että Raamatun historiassa Israelin kansan oli pitkään ilman Jumalan nimeä, yksilöivää erisnimeä. Heillä oli Jumala, mutta ei nimeä hänelle. Jumala oli valinnut Aabrahamin ja kasvattanut hänestä suuren kansan. Mutta Jumalalle ei ollut olemassa nimeä, jolla kutsua häntä. Nimettömyys oli myös sitä, että ihminen ei voinut käyttää väärin hänen nimeään. Nimetöntä Jumalaa ei voinut pilkata eikä kirota. 400 vuotta Egyptin orjuudessa he palvoivat Jumalaa, jolle ei ollut nimeä.

Toisessa Mooseksen kirjassa Jumala vihdoin paljastaa Moosekselle nimensä, mutta ei kasvojaan: Hän sanoi nimekseen ”Minä olen se, joka olen” Jahve. Jumalan nimessä on heprean kielessä neljä kirjainta: J H W H. Meillä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka tuo nimi pitäisi lausua. Juutalaiset ottivat hyvin tarkasti toisen käskyn, joka kieltää nimen lausumisen turhaan. ”Älä käytä väärin Herran Jumalasi nimeä.” He lakkasivat lausumasta nimeä lainkaan, jotta eivät olisi rikkoneet käskyä. Sen sijaan käyttivät kiertoilmaisua Adonai, Herra.

Ylipapilla oli oikeus lausua Jumalan varsinainen nimi Jahve vain lausuessaan Herran siunauksen seurakunnalle. Samaan siunaukseen päättyy meidänkin jokainen jumalanpalveluksemme. Me puhumme Herran siunauksessa ja käytämme siis sanaa Herra. Mutta heprean kielessä siinä on Jumalan nimi Jahve. Siinä lausutaan Jahven nimi kolme kertaa. Käyttämämme sana ”Herra” jää siunauksessa ehkä hieman etäiseksi.

Yhtä hyvin voisimme siunata Herran siunauksen sanomalla: Jumala siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Jumala kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Jumala kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Ehkä näin ei pääsisi unohtumaan, että henkilö tai seurakunta siunataan Jumalan nimessä.

Siunaus ei tule papilta, vaan se tulee Jumalalta, niin kuin Jumala Moosekselle sanoi: Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.

Siunaaminen tässä on sitä, että en anna jotakin omastani, vaan häneltä, jonka nimessä toimin. Minut on valtuutettu jakamaan eteenpäin sitä hyvää, minkä Jumalan on antanut. En toimi omissa nimissäni.

Me olemme astuneet uuteen vuoteen. Vanha on jäänyt taakse ja katsomme eteenpäin aavistellen, mitä vuosi tuo tullessaan. Uusi vuosi herkistää mielen. Toiveita, haaveita ja odotuksia on mielessä, ehkä jopa suunnitelmia. Mutta kun katsoo päivän lehtiä ja uutisvirtaa ei voi välttyä tietoisuudelta, että tietty epävarmuus tämän ajan yllä vallitsee. Kaksi vuotta on kuljettu pandemian kanssa. Emme vielä tiedä kuinka kauan tämän kanssa taistelemme. Kuinka kauan pidetään maskeja ja turvavälejä. Erilaisia muunnoksia voi tulla lisää. Epävarmuus on ihmisten seurana nykyään enemmän kuin ennen eikä vain tartuntataudista johtuen. Maailman poliittinen tilanne on muuttunut. Kiina on vahvistunut, Amerikka on maailmanpolitiikassa heikentynyt ja sisäpolitiikassaan jakautunut kahtia, Venäjä uhittelee, Eurooppa etsii itseään. Uusia kansainvaelluksia pelätään. Mitä tahansa voi tapahtua. Tällaista epävarmuutta on ilmassa.

Epävarmuus tulevasta on luultavasti maailman historiassa ollut pysyvämpi olotila. Meidän rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin aika on ollut kohtalaisen pitkä. Tuntuisi hyvältä, että se voisi sellaisena jatkua. Se on varmasti useimpien kansakuntien tavoite, mutta tilanteen säilyminen ennallaan ei ole itsestään selvyys – varsinkin jos valtaa on tarjolla – kun Amerikka on vetäytynyt maailman kriisipesäkkeistä. Epätietoisuus edessä olevasta on varmasti aito huoli monella ihmisellä. Siksi nyt ehkä enemmän kuin aikaisemmin rukous tulee tärkeäksi, siunaus tulee tärkeäksi, tulee tärkeäksi alkaa vuosi Jeesuksen nimessä. Tajuamme kuinka syvästi ja vahvasti tarvitsemme sitä rauhaa, jonka Jeesus voi antaa.

Kol 3:17 Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Kun me astumme uuteen vuoteen kristittyinä, meillä on joitakin henkilökohtaisia tavoitteita. Tavoite elää tuleva vuosi Jeesuksen opetuslapsena. Suurin vaaramme on se, että lankeamme uskosta ja käännymme maailman puoleen. Se vie meidät mennessään, jos emme tee mitään. Siksi me kilvoittelemme. Siksi luemme Raamattua, siksi käymme jumalanpalveluksissa ja nautimme ehtoollista, luemme iltarukouksen jne. Ne auttavat matkalla säilyttämään sydämemme tuoreena, uskomme elävänä. Meidän on kasvettava kristittyinä, juurruttava Kristukseen, huolehdittava siitä, että olemme siellä, missä uusi elämä saa tarvitsemaansa ravintoa. Ilman elävää ravintoa hengellinen elämä näivettyy. Vain näin voimme olla myös toivon merkki rauhattomassa maailmassa.

Henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi meidän on katsottava itsestämme ulospäin. Unohdettava itsemme ja huomattava, mitä tämä maailman taritsee. Rukoiltava rauhan puolesta, yhteiskunnan kestävien rakenteiden puolesta, että mitkään hajottavat voimat eivät luo sekasortoa, väkivaltaa tai kapinaa.  Meidän on tehtävä tekoja, jotka vahvistavat ihmisten välistä luottamusta. Tuotava rauhaa sinne, minne menemme. Vietävä Kristus mukanamme sinne, minne me menemme. Ikään kuin aloittaisimme kristillisen vaikuttamisen alusta alkaen.

Mitä vuosi tuokaan tullessaan, me voimme lopulta vain antaa itsemme Jumalalle. Niin kuin meidät kasteessa on kerran annettu hänelle.

Sillä oma voimamme ei riitä sillä polulla, jota kuljemme. meidän voima ei riitä muuttamaan maailmaa paremmaksi. Mutta me voimme olla osa sitä muutosta, mitä Jumala maailmassa tekee. Meidän voima ei riitä edes taisteluun henkilökohtaisia kiusauksia ja syntiä vastaan. Ne ovat meitä voimakkaampia. Meidän on tämä tiedostettava. Juuri siksi käymme uuteen vuoteen Jeesuksen nimessä. Pyytäen voimaa häneltä, jonka varassa kaikki on. Edeltävät sukupolvet ovat kulkeneet läpi vaikeampia aikoja kuin se, mitä me olemme kohdanneet. He luottivat Jumalaan. He luottivat siihen, että hän pitää heistä huolen. Niin kuin on pitänytkin. Siksi epävarmuudenkin edessä sanon sinulle: Älä pelkää, Jumala on sinun kanssasi. Pelastaja, rauhan ruhtinas kulkee vierelläsi. Eikä hylkää sinua.

Pidin vuonna 2016 vanhan saarnan pienin muutoksin (2004).

Valmistelin saarnaa koko päivän, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Tajusin, että vanhasta saarnasta seurakunta saisi enemmän. En siksi voinut heittää heidän korvilleen jotakin puolivalmista juttua. Otin mieluummin vanhasta saarnasta varsinaisen asian.

Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Luukas 2:21

Vuosi on jälleen vaihtunut. Eilen illalla katselin perheeni kanssa tällä kirkon puoleiselta rannalta vuoden vaihtumista ja ilotulitusta. Jokea vasten piirtyi värikkäät taivaalle poksahtavat pallot – pauke kuului ja ruudin haju täytti ilman. Hämmästyin sitä, kuinka suuret määrät ihmisiä oli liikkeellä. Ihan kuin tämä olisi suurempikin kaupunki. Mutta ihmiset halusivat vain kokea yhdessä tämän hetken. Vuoden vaihtumisen. Joulu on intiimimpi perheen ja läheisten kanssa vietettävä juhla, mutta vuoden vaihtuminen on räiskyvä juhla, jota vietetään ystäväporukan kanssa.

Keinotekoisten tähdenlentojen alla toiveita huokaistiin sydämessä ja ehkä lupauksiakin annettiin. Lupaus olla parempi ihminen. Luulen, että toiveita on enemmän kuin lupauksia. Ehkä pelot tulevaa vuotta kohtaan ovat suuremmat ja siksi myös toiveisiin tulee suurempi lataus. Jouluna toiveet ovat vielä inhimillisen kokoisia mutta vuoden vaihtuessa toiveet saavat toisen ulottuvuuden.

Tähtitaivaan alla toivomukset liittyvät enemmän kohtaloon ja onneen. Toiveet ovat Jumalalle osoitettuja rukouksia. Toivotaan, että tapahtuisi jotakin sellaista suurta, missä kohtalon palaset loksahtaisivat niin kohdalleen, että tärkeät asiat asettuisivat elämässä paikalleen. Uusi vuosi tuo uuden alun – ehkä olen viisaampi eikä kaikkia virheitä tarvitse enää toistaa. Uusi vuosi merkitseekin meille kristityille samalla uutta armon vuotta. Kaikki mennyt painolasti synteineen saa jättää taakse. Jumala antaa anteeksi. Hän antaa uuden alun, uuden armon vuoden.

Vuoden ensimmäisen pyhän evankeliumi on hyvin lyhyt. Vain yksi jae, yksi virke. Siitä huolimatta siinä lyhyessä katkelmassa on merkittävä hetki käsillä. Ympärileikkaus kahdekasnpäivän ikäisenä sekä samalla nimen antaminen. Ympärileikkaus on meille vieraampi asia. Se kuuluu juutalaisuuteen edelleen. Pakanasyntyiset kristityt ovat siitä vapautettu apostolien päätöksen perusteella (Apt 15). Mutta nimen antaminen lapselle on jokaiselle vanhemmalle tuttu ja herkkä asia.

Nimen antamiseen liittyy suuri merkitys. Nimi on ihmiselle hänen tärkeintä omaisuuttaan. Nimi yksilöi meidät, nimen kautta ihminen tunnistaa itsensä. Jopa niin, että suuren puheensorinan keskeltä ihminen tunnistaa oman nimensä, kun se lausutaan. Nimi on merkittävä osa persoonaamme.

Raamatun ajan maailmassa nimillä oli vielä vahvempi asema kuin tänä päivänä. Nimen ajateltiin pitävän sisällään jotakin henkilön voimasta. Nimen avulla toista voitiin vahingoittaa, kirota tai myös siunata. Kun nimi tunnettiin niin siinä oli pääsy toisen sisimpään. Se oli ikään kuin avain ihmisen persoonaan. Vähän samaan tapaan kuin sosiaaliturvatunnus on avain moneen meitä koskevaan tietojärjestelmään.

Kun Moosekselle Jumala ilmaisi nimekseen Jahve ”minä olen se, joka olen”, Jumala säilytti nimessään vielä salaisuutensa ja arvoituksellisuutensa. Silti tämän nimen turha lausuminen kiellettiin ankarasti. Kymmenestä käskystä yksi liittyy juuri tähän Jumalan nimen väärään käyttämiseen.

Vaikka elämmekin nykyaikaa nimi on edelleen herkkä asia. Nimessä on jotakin meidän persoonastamme läsnä. Kun esimerkiksi kohtaamme pilkkaa niin mikään ei tunnu niin pahalta kuin se, että nimeämme väännetään ja käytetään sitä pilkallisessa tarkoituksessa, pilkkalaulussa. Siihen liitetään halventavia mielikuvia. Sellainen loukkaa todella syvältä – minuuteemme kajotaan.

Nimi edustaa meitä. Omalla nimikirjoituksella, me ilmoitamme läsnäolomme vieraskirjoissa, viralliset paperit allekirjoitetaan. Siksi lapselle annetaan nimi vasta huolellisen miettimisen jälkeen. Vaikka ajattelisimme, että nimet ovat vain nimiä vailla sen ihmeempää merkitystä. Kuitenkin nimet merkitsevät jotakin eivät vain kuulosta hyvältä. Nimiin liittyy historiaa, tarinoita ja tunteita. – Ymmärrettävästi vanhemmista tuntuu pahalta, jos heidän antama nimi ei lapselle kelpaa, vaan hän haluaa ottaa itse itselleen jonkin nimen. Nimi on luonteeltaan jotakin sellaista, mitä ihminen ei ota itselleen, vaan se saadaan.

Usein vanhempien isovanhempien nimiä annetaan myös lapselle ainakin toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Silloin toivotaan, että se hyvä mitä nämä nimen vanhat haltijat edustavat ja ovat saavuttaneet, toteutuisi myös nimen uudessa haltijassa.

Uudenvuoden päivä on Jeesuksen kahdeksan elinpäivä. On alkamassa toinen viikko. Kahkdesas päivä on Aabrahamin ajoista säädetty ympärileikkauksen päiväksi. Samalla lapsi saa nimen.

Jeesuksen nimen tuntemisella on keskeinen merkitys. Jeesuksen nimen tunteminen on tie sisälle Jumalan sisimpään. Jos Jahven nimi piti sisällään vielä salaisuuden, niin Jeesuksen nimi ei salaa meiltä enää mitään. Siinä Jumalan sisin on avoinna meille. Mutta mitä tähän nimeen liittyy?

On huomattavaa, että Jeesus ei saanut nimeä maallisilta vanhemmiltaan. Joosef ei voinut antaa lapselle nimeä hienosta sukuluettelostaan. Nimen lapselle antoi Jumalan enkeli.

Ajattelen asian niin, että se mitä aikaisemmat sukupolvet edustivat, ei tullut perintönä hänelle. Nimi ei periytynyt eikä myöskään se, mitä näihin nimiin kätkeytyi. Hän on vailla synnin perintöä. Hän on vailla sitä synnin ja pimeyden historiaa, jota hurskainkin ihminen kantaa mukanaan. Se että Jeesus syntyi neitseestä, Pyhän Hengen vaikutuksesta ja samoin se, että enkelin välityksellä lapsi sai nimen alleviivaavat molemmat samaa asiaa. Lapsi, joka syntyi on synnitön. Hän on itse vapaa siitä kirouksesta, josta koko ihmiskunta kärsii. Juuri sellainen synnistä vapaa ihminen maailmaan tarvittiinkin meitä pelastamaan.

Hän sai nimen Jeesus. Nimi Jeesus oli ollut tiedossa jo koko Marian odottamisen ajan. Samaa nimeä on historiassa kyllä ollut ennenkin. Nimi Jeesus on kreikkalainen muoto siitä nimestä, mikä Vanhassa testamentissa tunnetaan Mooseksen seuraajan nimenä Joosua. Kirjaimellinen merkitys nimelle on ’Herra pelastaa’. Pelastuksen aika oli alkanut siitä, kun pelastajan Jeesuksen nimi oli tiedossa.

Jeesus-nimi on tarkkaan valittu. Joosuan ja Mooseksen välinen ero on kristikunnassa tunnettu siitä, että Joosua vei kansansa luvattuun maahan, jonne lain edustaja Mooses ei voinut kansaa viedä. Kristitylle lukijalle tässä on merkki siitä, että laki ei voi saada täydellisyyttä aikaan. Laki ei vie meitä perille, vaan ainoastaan hän, joka meidät pelastaa ja ottaa armoliittoon.

Mistä tuo nimi meidät pelastaa? Jeesus pelastaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Me emme pelastu siksi, että Jeesus tuollaisen nimen sai, vaan siksi, että hän täytti lain puolestamme elämällä viattoman ja synnittömän elämän. Hän oli kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Toiseksi hän otti kannettavakseen meidän pimeytemme: hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme. Lopuksi hän kukisti orjuuttajamme Saatanan ja julisti meidät vapaiksi.

Siksi tästä nimestä filippiläiskirjeessä sanotaan: Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Jeesus-nimestä tulee meille se ainoa nimi, jossa meillä on pelastus ja turva ja täydellinen suoja. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä ei ole annettu koko taivaankannen alla.

Tästä nimestä tulee meille niin keskeinen, että emme ryhdy mihinkään tärkeään muuten kuin Jeesuksen nimessä. Hänen nimensä suojiin kätkemme koko elämämme. ”Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä (Kol. 3:17).”

Hänen nimeensä kastetaan lapsia. Hänen nimeään tehdään tunnetuksi lähetyskentillä. Hänen nimeään me saamme rukouksessa käyttää. Jeesuksen nimessä vain voimme saarnata sovituksen sanaa ja julistaa syntejä anteeksi. Kristus itse on läsnä kun toimimme hänen nimessään. Myös silloin kun hänen nimensä tähden saamme osaksemme pilkkaa ja halveksuntaa.

Kaikessa, mikä meitä kohtaa, Jeesus on meidän pelastuksemme ja vapahduksemme. Jeesuksen nimeen on koko elämämme kätketty. Tämän nimen turvissa me saamme aloittaa myös uuden vuoden. Se vapauttaa meidät menneisyyden painolastista ja antaa tulevaisuuden ja toivon.

Uudenvuoden päivä 1.1.2004

Luukas 2:21

Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

Nimen antaminen lapselle on aina merkittävä asia. Nimi on ihmiselle hänen tärkeintä omaisuuttaan. Nimi yksilöi meidät, nimen kautta ihminen tunnistaa itsensä. Nimi on merkittävä osa persoonaamme.

Raamatun ajan maailmassa nimillä oli vielä vahvempi asema kuin tänä päivänä. Nimen ajateltiin pitävän sisällään jotakin henkilön voimasta. Nimen avulla toista voitiin vahingoittaa, kirota tai myös siunata. Kun nimi tunnettiin niin siinä oli pääsy toisen sisimpään. Se oli ikään kuin avain ihmisen persoonaan.

Kun Moosekselle Jumala ilmaisi nimekseen Jahve ”minä olen se, joka olen”, Jumala säilytti nimessään vielä salaisuutensa ja arvoituksellisuutensa. Silti tämän nimen turha lausuminen kiellettiin ankarasti. Kun mainitsi Jahven nimen, Jahve oli paikalla.

Kun taas mainitsi paholaisen nimen, sai hänet seurakseen. Siitä kiroilussa eli manaamisessa on kysymys. Kysymyksessä ei ole vain tunteenpurkaus, vaikka se meistä ehkä tuntuu siltä, vaan siinä turvaudutaan sen nimen voimaan, joka on huulillamme. Ihminen käyttää voimasanoja.

Vaikka elämmekin nykyaikaa nimi on edelleen herkkä asia. Nimessä on jotakin meidän persoonastamme läsnä. Kun esimerkiksi kohtaamme pilkkaa niin mikään ei tunnu niin pahalta kuin se, että nimeämme väännetään ja käytetään sitä pilkallisessa tarkoituksessa. Siihen liitetään halventavia mielikuvia.

Nimi edustaa meitä. Omalla nimikirjoituksella, me ilmoitamme läsnäolomme vieraskirjoissa, viralliset paperit allekirjoitetaan. Siksi lapselle annetaan nimi vasta huolellisen miettimisen jälkeen. Vaikka ajattelisimme, että nimet ovat vain nimiä vailla sen ihmeempää merkitystä. Kuitenkin nimet merkitsevät jotakin eivät vain kuulosta hyvältä. Nimiin liittyy historiaa, tarinoita ja tunteita.

Usein vanhempien isovanhempien nimiä annetaan myös lapselle ainakin toiseksi ja kolmanneksi nimeksi. Silloin toivotaan, että se hyvä mitä nämä nimen vanhat haltijat edustavat ja ovat saavuttaneet, toteutuisi myös nimen uudessa haltijassa.

Uudenvuoden päivä on Jeesuksen syntymäpäivä mukaan lukien kahdeksas päivä. Se oli Jeesuksen ympärileikkauksen päivä ja nimen antamisen päivä.

Jeesuksen nimen tuntemisella on keskeinen merkitys. Jeesuksen nimen tunteminen on tie sisälle Jumalan sisimpään. Jos Jahven nimi piti sisällään vielä salaisuuden, niin Jeesuksen nimi ei salaa meiltä enää mitään. Siinä Jumalan sisin on avoinna meille. Mutta mitä tähän nimeen liittyy?

On huomattavaa, että Jeesus ei saanut nimeä maallisilta vanhemmiltaan. Joosef ei voinut antaa lapselle nimeä hienosta sukuluettelostaan.
(Ainakaan sen mukaan mikä on Matteuksen evankeliumissa – Luukkaan evankeliumissa esiintyy Jeesuksen sukuluettelossa yksi Joosua!) 
Ajattelen asian niin, että se mitä aikaisemmat sukupolvet edustivat, ei tullut perintönä hänelle. Nimi ei periytynyt eikä myöskään se, mitä näihin nimiin kätkeytyi. Hän on vailla synnin perintöä. Hän on vailla sitä synnin ja pimeyden historiaa, jota hurskainkin ihminen kantaa mukanaan. Se että Jeesus syntyi neitseestä, Pyhän Hengen vaikutuksesta ja samoin se, että enkelin välityksellä lapsi sai nimen alleviivaavat molemmat samaa asiaa. Lapsi, joka syntyi on synnitön. Hän on itse vapaa siitä kirouksesta, josta koko ihmiskunta kärsii. Juuri sellainen synnistä vapaa ihminen maailmaan tarvittiinkin meitä pelastamaan.

Hän sai nimen Jeesus. Nimi Jeesus oli ollut tiedossa jo koko Marian odottamisen ajan. Samaa nimeä on historiassa kyllä ollut ennenkin. Nimi Jeesus on kreikkalainen muoto siitä nimestä, mikä Vanhassa testamentissa tunnetaan Mooseksen seuraajan nimenä Joosua. Kirjaimellinen merkitys nimelle on ’Herra pelastaa’. Kun nimi tiedettiin jo ennen syntymää, oli nimen kantajakin ulottuvilla. Pelastuksen aika oli alkanut siitä, kun pelastajan Jeesuksen nimi oli tiedossa.

Jeesus-nimi on tarkkaan valittu. Joosuan ja Mooseksen välinen ero on kristikunnassa tunnettu siitä, että Joosua vei kansansa luvattuun maahan, jonne lain edustaja Mooses ei voinut kansaa viedä. Kristitylle lukijalle tässä on merkki siitä, että laki ei voi saada täydellisyyttä aikaan. Laki ei vie meitä perille, vaan ainoastaan hän, joka meidät pelastaa ja ottaa armoliittoon.

Mistä tuo nimi meidät pelastaa. Jeesus pelastaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Me emme pelastu siksi, että Jeesus tuollaisen nimen sai, vaan siksi, että hän täytti lain puolestamme elämällä viattoman ja synnittömän elämän. Hän oli kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Toiseksi hän otti kannettavakseen meidän pimeytemme: hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme. Lopuksi hän kukisti orjuuttajamme Saatanan ja julisti meidät vapaiksi.

Siksi tästä nimestä filippiläiskirjeessä sanotaan: Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Jeesus-nimestä tulee meille se ainoa nimi, jossa meillä on pelastus ja turva ja täydellinen suoja. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä ei ole annettu koko taivaankannen alla.

Tästä nimestä tulee meille niin keskeinen, että emme ryhdy mihinkään tärkeään muuten kuin Jeesuksen nimessä. Hänen nimensä suojiin kätkemme koko elämämme. ”Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä (Kol. 3:17).”

Hänen nimeensä kastetaan lapsia. Hänen nimeään tehdään tunnetuksi lähetyskentillä. Hänen nimeään me saamme rukouksessa käyttää. Jeesuksen nimessä vain voimme saarnata sovituksen sanaa ja julistaa syntejä anteeksi. Kristus itse on läsnä kun elämme, olemme ja toimimme hänen nimessään. Myös silloin kun hänen nimensä tähden saamme osaksemme pilkkaa ja halveksuntaa.

Kaikessa, mikä meitä kohtaa, Jeesus on meidän pelastuksemme ja vapahduksemme. Jeesuksen nimeen on koko elämämme kätketty. Tämän nimen turvissa me saamme aloittaa myös uuden vuoden. Se vapauttaa meidät menneisyyden painolastista ja antaa tulevaisuuden ja toivon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s