2. sun pää

Uskosta luopuminen

 

2 sunnuntai pääsiäisestä – 2008

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” Joh. 21: 15-19>

Tänään evankeliumissa luodaan hyvin latautunut ja jännittävä tilanne. Se luodaan sillä yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla, että varsinaisesta ongelmasta ja kuumasta aiheesta ei puhuttu suoraan yhtään mitään. Sitä ei käsitelty niin kuin lukija tai kuulija olisi odottanut. Kuulijan kontolle jää kuvitella Pietarin myrskyisät sielunliikkeet, joita kyseinen kiertelevä ja vihjaileva kerronta vielä korostaa. Jotta sen tajuaa, päivän evankeliumin edeltävät tapahtumat on tunnettava.

Puhutteluun on joutunut opetuslasten nokkamies Pietari. Tilanne on hänen kannaltaan äärimmäisen kiusallinen. Kohtalokkaana yönä kiirastorstaina, jolloin Jeesus oli oppilaineen viettänyt viimeisen aterian, Pietari oli vannonut uskollisuutta Jeesukselle: antavansa vaikka henkensä hänen tähtensä. Silloin Jeesus sanoi hänelle tutun ennustuksen: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut. Näin oli myös tapahtunut. Kavaltaja Juudas oli tuonut sotilaat ottamaan Jeesuksen kiinni. Samassa yhteydessä muut opetuslapset olivat lähteneet karkuun. Pietari ainoana oli seurannut etäältä, mitä Jeesukselle tapahtui. Mutta ennustus toteutui – hän oli kieltänyt Jeesuksen kaikkien kuullen, koska pelkäsi itsekin joutuvansa kiinniotetuksi. Nyt tuo kaikki oli takana. Jeesus oli noussut kuolleista ja ottaa Pietarin kahdenkeskiseen keskusteluun.

Mutta Jeesus ei missään vaiheessa kysy Pietarilta selitystä illan tapahtumiin. Hän ei kysy anteeksipyyntöä. Hän ei sanallakaan viittaa suoraan Pietarin edesottamuksiin. Ja Pietarikin on hyvin hiljaa. Miksi asioita ei juteltu puhki? Miksi hän ei tilanteessa vain nöyrästi tunnusta raukkamaisuuttaan ja pyydä sitä anteeksi?

Sellaista keskustelua ei käyty. Mitä siinä sitten oikein tapahtuu? Jeesus ottaa Pietarin erilleen ja puhuttelee häntä ystävällisesti mutta samalla jotenkin muodollisesti käyttämällä hänen alkuperäistä nimeään: Simon Johanneksen poika. Jeesus ei kutsu häntä enää Pietariksi. Pietarin nimi oli alkujaan Simon, mutta Jeesus oli antanut hänelle nimen Pietari, mikä tarkoittaa kalliota. Evankeliumit käyttävät hänestä aina nimeä Pietari. Pietari kuului Jeesuksen ensimmäisiin ja läheisimpiin oppilaisiin. Pietari oli mukana kaikessa siellä, minne Jeesus otti vain muutaman oppilaan: kirkastusvuorelle ja getsemaneen. Pietarille oli uskottu asioita enemmän kuin muille. Hän oli luottomies ja itsekin kai tajusi olevansa muita etuoikeutetumpi.

Mutta Jeesus puhuttelee häntä rannalla vanhalla nimellä Simon Johanneksen poika. Hänen edessään ei olekaan nyt mies, jonka usko on luja kuin kallio. Kalliosta ei ole mitään jäljellä. On kuin koko kolmevuotinen yhdessä vietetty aika olisi pyyhitty pois ja kaikki ansiomerkit on riisuttu. Hänen erikoisasemansa ja saavutetut edut oli nyt kadotettu.

Jos Pietari olisi tehnyt jonkun yksittäisen, tyhmän teon, niin se olisi voitu korjata. Jos on varastanut tai rikkonut jotakin, sen voi palauttaa tai korjata muulla tavalla. Mutta tarkasteltavana ei nyt ollut niinkään teot – mitä tuli tehtyä tai jätettyä tekemättä. Nyt oli tarkasteltavana se keskus, mikä oli kaikkien tekojen takana. Oliko siellä tapahtunut sellaista särkymistä, minkä korjaaminen on mahdotonta tai myöhäistä. Nyt katsottiin kuinka syvälle hänen luopumisensa ulottui.

Pietari oli kieltänyt uskonsa. Uskonsa kieltäminen ei ole harvinaista nykymaailmassakaan. Ihminen salaa tai kätkee sen, mihin sisimmässään uskoo koska pelkää seurauksia: pilkkaa, naureskelua tai jopa väkivaltaa.

Mitä uskon kieltäminen on tänään? Uskonsa kieltäminen voisi olla vähän sama asia kuin lakata kannattamasta suosikkijoukkuettaan (ässät, lukko tps) kun oma joukkue ottaa rajusti takkiin ja häviä ja häviää ja häviää.

Mutta ajattelen uskonsa kieltämistä vielä vahvempana asiana. Ihminen toimii silloin vastoin omia syvimpiä ihanteitaan. Henkilö taistelee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden puolesta ja tasa-arvon puolesta ja kuitenkin sortuu virassaan ottamaan vastaan lahjuksia. Se ei koskaan ole vain yksi lahjus tai kömpelö teko vaan niiden perustusten romahtamista, joiden varassa hänen toimintansa lepää.

Uskon kieltäminen on toimintaa omaa itseä vastaan. Uskolla tässä ei siis tarkoiteta joitakin uskonnollisia mielipiteitä, vaan ihmisen sisintä kokonaisuudessaan: ihminen kieltää itsensä, kuka hän on. Hän on ikään kuin myynyt sielunsa. Hän on vain varjo itsestään.

Jos tarpeeksi usein joutuu kieltämään uskonsa ja toimimaan syviä arvojaan vastaan, usko alkaa muuttua. Ihminen ei kestä pitkään sellaista ristiriitaa, mikä on tekojen ja syvimpien arvojen välillä. Oliko niin käynyt Pietarille?

Pietari oli vajonnut syvemmälle kuin koskaan aiemmin elämässään (vrt Matt 14:28-31). Hän ei ollut epäonnistunut vain Jeesuksen ja toisten opetuslasten silmissä. Hän oli epäonnistunut omissa kuvitelmissaan. Peiliin katsominen tuotti tuskaa. Itsetunnolle pettäminen oli romahdus, kun hän joutui nyt Jeesuksen edessä vastaamaan asenteistaan.

Miettikääpä kysymystä, jonka Jeesus Pietarille esitti? Jeesus ei syyttänyt Pietaria mistään. Vaikka kysymyksen voi nähdä pitävän sisällään syytöksen tai epäilyn – varsinkin kun sen kysyy kolme kertaa: ”Rakastatko sinä minua?”

Merkillistä tuossa puhuttelussa on juuri se, että Pietarin ei tarvinnut tunnustaan syntiään, luopumustaan tai rikostaan. Riitti, että hän tunnusti rakkautensa. Se sisälsi kaiken. Taaksepäin menneeseen ei katsottu – katsottiin vain nykyhetkeä. Rakastatko sinä minua?

Onko sinulta koskaan kysytty samoin: Rakastatko minua? Seurustelevat nuoret voivat kysyä sellaista toisiltaan: rakastatko minua vai pidätkö vain jotakin peliä kanssani. Aviopuolisot voivat kysyä rakkautta, mutta sellainen kysymys on jotenkin nöyryyttävää, koska rakkauden ilmaiseminen on spontaania ei jotakin sellaista mikä kaivetaan kysymyksillä esiin. Sellaisen penääminen nostaisi ainakin minussa vastarintaa. Siihen on vaikea vastata aidosti. Teot osoittavat rakkauden ja sitoutumisen. Pietarin kohdalla juuri teot puhuivat muuta. Ja teot puhuvat vahvempaa kieltä kuin sanat.

Kuitenkin Pietari suostuu kysymyksiin. Ne olivat hänen mielestä oikeutettuja. Kysymys rakkaudesta Jeesukseen on oikeutettu myös siksi, koska siihen tiivistyy kaikki: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkautemme Jumalaan kulkee Jeesukseen kautta.

Kysymykset eivät ole kuitenkaan vain saman jankkaamista, ne haluavat päästä kovettuneeseen sydämeen asti, siihen pisteeseen, joka ulottuu persoonan ytimeen. Jokaisen vastauksen jälkeen Pietari sai kuulla tehtävästä, joka hänelle annettiin: ruoki lampaitani. Näin hänen kunniansa palautettiin ja hänen tehtävänsä uudistettiin.

Jeesus kysyi kolmesti, vaikka kyllä hän tiesi ja uskoi Pietarin rakkauteen. Mutta uskoiko Pietari itse. Siksi tarvittiin tämä kolmekertainen kysymys ja tunnustus. Se oli ollut kateissa mutta kaivettiin esille.

Evankeliumissa Pietari löysi jälleen itsensä ja sai nimensä ja kasvonsa ja asemansa takaisin.

Pietari on tänään oppilaista se, jonka mukana myös me arvioimme itseämme. Siksi kysyn, minkä puolella sinä olet? Mihin uskot? Mitä edustat ja mitä arvostat. Oletko joskus joutunut luopumaan ihanteistasi? Rakastatko vielä Jumalaa? Rakastatko enemmän kuin kaikkea muuta?

Jos olet Pietarin kaltainen vastauksesi Jumalalle on varmaankin samanlainen: Jumala sinä itse tiedät minkälainen olen ja mitä tekoa olen. Sinä tiedät ja tunnet rakkauteni parhaiten.

Pietarilta kysyttiin kolme kertaa ehkä juuri siksi, että hän itse tulisi kysymyksen eteen aidosti ja oikeasti. Jotta hän itsekin tietäisi, mihin uskoo ja mitä rakastaa. Jotta hänelle selviäisi totuus hänen omasta sisäisestä hajaannuksestaan.

Olet elämässäsi saattanut ehtiä tehdä yhtä ja toista sellaista mistä et ole ylpeä. Jumala ei lähesty sinua tänään syyttävin sormin. Hän kysyy vain yhtä asiaa: Rakastatko sinä minua. Rakkaus riittää. Mitä sinä vastaat?

2. PÄÄSIÄISEN JÄLKEINEN SUNNUNTAI

14.4.2002

Johannes 21:15-23

15:Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” 16:Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” 17:Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. 18:Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” 19:Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Kun keisari Neron vaino puhkesi Roomassa kristittyjä kohtaan vuonna 64, oli kaupungissa kertomuksen mukaan myös apostoli Pietari. Perimätiedon mukaan paikalliset kristityt pyysivät hartaasti Pietaria pakenemaan sieltä, että hän ei olisi joutunut vainon kohteeksi ja sotilaiden käsiin.

Niinpä Pietari lähti kulkemaan Via Appian tietä kaupungista poispäin. Tultuaan erään tien risteykseen, tulee häntä vastaan toinen yksinäinen kulkija. Pietari katsoo tarkasti vastaantulijaa ja tunnisti siinä rakkaan Mestarinsa tutut kasvonpiirteet. Jeesus katsoo surullisena Pietariin ja aikoo mennä hänen ohitseen sanomatta sanaakaan. Kun Jeesus on jo kulkenut ohitse, Pietari kääntyy Jeesuksen puoleen ja kysyy häneltä: Herra mihin menet? Jeesus vastaa Pietarille: Menen uudelleen ristiinnaulittavaksi. Pietari ymmärtää Herran tarkoituksen. Hän kääntyy ja lähtee takaisin kaupunkiin, missä hänet vangitaan ja myöhemmin annetaan kuolemaan. Enää Pietari ei halua paeta vaikeuksia. Jeesuksen ei tarvitse enää uudelleen kysyä, rakastaako hän Mestariaan.

Näin toteutui legendan mukaan Jeesuksen ennustus Pietarin kuolemasta: Kun olit nuori sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit, mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

Tämä Pietarin marttyyrikuolema tapahtui hänen ollessaan noin 60 vuotta vanha. Eli kolmekymmentä vuotta sen jälkeen, kun ylösnoussut Herra oli nämä sanat Pietarille sanonut. Pietari ojensi kätensä ja hänet naulittiin ristille Roomassa, mahdollisesti keisari Neron järjestämässä sirkuksessa.

Tätä ennen Pietari oli tuon 30 vuotta ollut Kristuksen seurakunnan ykkösmies ja kaitsija Jeesuksen kehoituksen mukaisesti: ”Kaitse minun lampaitani.” Pietari oli tuota seurakunnan johtamista harjoittanut erityisesti juutalaisten keskuudessa Palestiinassa. Mutta lopulta hänen kaitsentavirkansa vei hänet Roomaan. Kristinusko oli levinnyt nopeasti imperiumin laitamilta sen keskukseen ja saavutti paljon kannatusta.

Mutta evankeliumissa on muutakin mielenkiintoista kuin ennustus Pietarin marttyyrikuolemasta.

Koko tilannehan perustuu siihen, kun ylösnoussut Jeesus ottaa langenneen Pietarin kahdenkeskiseen puhutteluun kanssaan. Jeesus ei kuitenkaan hauku, moiti eikä kovistele Pietaria tämän pelkurimaisen käytöksen johdosta. Jeesus tekee rauhallisesti kysymyksensä Pietarille. Mutta ne pureutuvat syvälle Pietarin olemuksen ytimeen ja ravistelevat sen perusteita.

Pietari oli hyvin tietoinen siitä, että hän oli kolmesti kieltänyt Kristuksen. Kolminkertainen kielto tarkoittaa sitä, että Pietari ei vain hätäisesti pelastanut omaa nahkaansa, vaan jokainen kieltäminen oli psykologisesti edellistä syvempi. Niinpä kolmas kerta Pietarin kieltämisessä oli vienyt hänet jo kauan pois Kristuksen luota ja sen tiesi Pietari itsekin.

On surullista, että juuri mies, joka oli luvannut muita oppilaita suurempaa uskollisuutta, oli langennut muita perusteellisemmin. Pietari oli juuri se, joka oli vannonut sanoen: ”Vaikka muut sinut hylkäisivät, minä en sinua kiellä enkä hylkää…vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä.”

Tällainen Pietari oli siis nyt Tiberiaan (Gennesaretin) järven rannalla Jeesuksen puhuteltavana. ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” Jeesuksen kysymys osui arkaan paikkaan. Pietarin paremmuus ei ollut vielä kovin hyvin tullut näytettyä toteen. Kaikkea muuta. Eikä Pietari itsekään halunnut järin ponnekkaasti osoittaa omaa paremmuuttaan, omaa uskollisuuttaan. Hän kääntyy Herran Jeesuksen puoleen, joka tietää ja tuntee kaiken. Myös sen, mitä Pietarille on tapahtunut, kuinka kömpelösti hän on Jeesusta seurannut. ”Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”

Kolme kauhistavaa kertaa Jeesus pysäytti Pietarin tämän kysymyksen eteen: Rakastatko sinä minua. Pietari, joka ei voinut selitellä tai puolustella lankeemustaan, ei kuitenkaan luopunut rakastamasta Jeesusta. Pietarin usko ja rakkaus perustuivat jälleen, ei enää omiin voimiin, omaan ponnisteluun ja omiin lupauksiin, vaan Jeesukseen, joka nostaa langenneet ja seurustelee syntisten kanssa.

Kun Jeesus kutsui ensimmäisen kerran Pietaria seuraamaan itseään, tilanne oli paljolti samanlainen kuin nyt. Jeesuksen ohjeiden mukaan Pietari oli saanut valtavan kalansaaliin. muistatte varmaan Pietarin reaktion. Hän sanoi: Mene pois Herra, sillä minä olen syntinen mies. Silloin Jeesus ei mennyt pois, vaan sanoi tekevänsä hänestä ihmisten kalastajan – Jälleen Pietari on saanut Jeesuksen avustuksella suuren kalasaaliin. Mutta erona ensimmäiseen kertaan on se, että nyt hän on Jeesuksen edessä todellisena syntisenä, sydämen juuria myöten Tällä kertaa Pietari ei pyydä Jeesusta poistumaan. Päin vastoin voin kuvitella hänen sielunsa huutavan: ”Jos sinä Herra lähdet, minulla ei ole yhtään mitään. Sinä olet kaikki.”

Jeesus ei lähtenyt, vaan hän uudisti Pietarille kehotuksn seurata häntä. ”Seuraa minua”, sanoi Jeesus. Hän teki kalastajasta nyt paimenen. Kaitse ja ruoki minun lampaitani. Evankeliumissa näkyy tänään se, että epäusko, pelkuruus ja synti löytyy parhaimmankin kristityn sydämestä. Mutta vielä ihanammin loistaa anteeksiantamus, uuden aloittamisen mahdollisuus. Jeesus hyväksyy langenneen seuraansa.

Jeesus kysyy tänään myös sinulta: Rakastatko sinä minua? Mitä sinä vastaat? Onko Jeesus sinulle rakas? Rakastatko häntä enemmän kuin kaikkea muuta?

Mitä sinä siis vastaat Jeesuksen kysymykseen? Jos ajattelen vaellustasi Jeesuksen seurassa, mieleesi nousee varmaan monta epäonnistumisen ja lankeamisen hetkeä, jolloin sinun rakkautesi Jumalaan on osoittautunut rajoittuneeksi. Usein joudumme varmaan Pietarin tavoin häpeämään itseämme niin, että emme oikein uskalla vastata mitään.

Jeesus rakastaa kuitenkin sinua. Hän tietää ja tuntee kaiken, myös sinun rakkautesi. Kulje hänen seurassaan