14. shell

Köyhä leski antaa kaiken 0.40€

Markuksen evankeliumi 12:41-44

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” Mk 12:41-44

Raamatussa on monia kertomuksia leskistä. Koska juuri heidän kauttaan lukijoita ohjataan näkemään lähimmäisen ahdinkoa ja tuntemaan myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet inhimillisen turvansa kovassa maailmassa. Meidän kaltaista sosiaaliturvaa ei ollut olemassa. He olivat heikoimmassa asemassa.

Raamatun kertomuksista leskistä muistatte kertomuksen Taamarista, jonka mies kuoli eikä heillä ollut lasta 1 Moos 38 / Sarpatin leski, joka huolehti profeetta Eliasta 1 Kun 17:1-24 / Nainin leski, joka oli menettänyt ainoan poikansa Lk 7:11-17 / Kertomus vierasheimoisesta Ruutista ja Orpasta, joiden miehet kuolivat ja he halusivat seurata anoppiansa Noomia Ruut 1 / Naisprofeetta Hanna oli myös leski jäätyään seitsemän avioliittovuoden jälkeen yksinäiseksi. Siitä asti hän oli ollut temppelissä ja vanhana kohtasi vastasyntyneen Jeesuksen. Luuk 2:37 / Köyhä leski, joka laittoi uhriastiaan vähät rahansa. Mk 12:41-44

Raamatun ajan lesket olivat luultavasti kaikkein heikoimmassa asemassa tuossa yhteiskunnassa olevia aikuisia. Raamatun leskillä tarkoitettiin poikkeuksetta naisia ei koskaan miehiä. Yleensä leskellä tarkoitettiin sellaista naista, jolla ei ollut sukua turvanaan, hän oli yksin. Jumala toistuvasti Raamatun sivuilla alkaen Mooseksen kirjoissa kieltää sortamasta leskiä ja orpoja. Mutta päin vastaista tapahtui. Se oli huutava vääryys. Lesket olivat väliinputoajia. Jos hänellä ei ollut puolesta puhujaa, aikuisia lapsia tai muuten hyvää asemaa, puolison suku vei omaisuuden ja leski jäi tyhjän päälle. Jeesus kertoo myös fariseuksista, jotka juonittelevat leskiltä talot ahneuksissaan. (juuri ennen päivän evankeliumia Jeesus kertoi näistä fariseuksista) Yksinäinen nainen vailla turvaverkkoa joutui kärsimään vääryyttä. Mutta Jumala näkee.

Evankeliumissa temppelin esipihalla tapaamme tällaisen köyhän lesken. Liekö edes kattoa päänsä päällä. Jeesus oli asettunut uhriarkkua vastapäätä ja näki, kuinka tämä köyhä nainen laittoi arkkuun kaksi pientä kolikkoa. Hän tajusi naisen laittaneen sinne suhteessa enemmän kuin muut. Enemmän kuin kukaan toinen. Hän laittoi sinne kaiken, mitä elääkseen tarvitsi. Hän jäi tämän jälkeen siis täysin muiden hyväntahtoisuuden varaan tai sitten nälkäiseksi.

Mitä saa tuolla rahasummalla? Sitä on vaikea arvioida. Lantti oli pienin rahayksikkö. Kaksi lanttia on yhden kuparikolikon arvo. Jeesuksen mukaan taas kahdella kuparikolikolla saa viisi varpusta. Yhdellä kuparikolikolla mahdollisesti kaksi. Torilta saa siis jotakin syötävää sillä rahalla. Mutta vaihtorahaa ei saa takaisin. Nykyrahassa selvästi alle euron. (denaari = päiväpalkka, lepton on 1/8 assia ja assi 1/16 denaaria = 1/128 denaaria.) Se oli siis naisen koko rahallinen omaisuus ja hän antoi sen uhriarkkuun.

Nainen antoi kaiken Jumalalle, koska hänen maailmassaan ja hänen uskossaan Jumala on ensimmäinen. Siksi hän ei jäänyt vain muiden hyväntahtoisuuden varaan, vaan Jumalan huolenpidon varaan. Hän luotti, että Jumala pitää hänestä huolta. Hänellä oli pari kolikkoa rahaa ja hän halusi antaa ne Jumalalle, jotta Jumala siunaa ne ja näin niistä tulee jotakin enemmän.

Se oli sellaista sydämen uskoa, jota Jeesus harvoin näki maamiestensä joukossa. Vielä harvemmin hän näkisi sitä tänään täällä hyvinvointivaltiossa. Tuona aikana uskottiin, että Jumala näkee ja tietää. Syvälle iskostunut sisimpään tämä usko. Sillä uskolla oli vaikutusta siihen, mitä ihmiset tekivät. Jumalan pelko toi pidättyväisyyttä ihmisten elämään, heidän valintoihinsa, paitsi niiden jotka ahneus oli sokaissut.

Mitä Jeesus tällä haluaa sanoa meille tänään? Kysymys on antamisesta. Vieläpä kaikkensa antamisesta. Lisäksi tuo antaminen kohdistuu Jumalalle. Ihminen antaa kaiken Jumalalle. Se on ensimmäisen käskyn kristillisyyttä: Rakasta Jumalaa yli kaiken. Anna ensin Jumalalle.

Alussa mainituista leskistä Sarpatin leski on tästä kaunis esimerkki. Kertomus liittyy profeetta Eliaan, joka toimi kuningas Ahabin aikana. Ahab teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Hän palvoi epäjumalia ja rakensi niille jopa palvontapaikkoja. Profeetta antoi ilmoituksen, että tämän johdosta sateet loppuvat, vedentulo ehtyy maasta. Tiedämme tänä kesänä mitä kuivuus merkitsee. Siellä tiedettiin, että vesi on kaikki. Elia sai käskyn mennä syrjäiseen paikkaan, missä hän sai vettä purosta ja korpit toivat ruokaa. Kun puro kuivui, Elia sai sanan lähteä Sidonin alueen Sarpatiin ja siellä hän tapasi lesken, jolla oli poika. Hekin kärsivät leskeyden takia ja näitä kovia aikoja. Elia pyysi häneltä juotavaa ja leipäpalaa. Nainen vastasi, että hänellä on vain kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun hän niistä tekee ruuan itselleen ja pojalleen, niin se on heidän viimeinen ateriansa ja sen jälkeen heillä on edessään vain kuoleman odotus. Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”

Tällaisen ohjeen sai nainen, jolla oli vain kourallinen jauhoja ja tilkka öljyä. Hän olisi voinut toimia toisin ja ajatella. En anna vähästäni profeetalle mitään, koska siitä ei riitä juuri itselleni eikä pojallenikaan. Mutta hän toimi kuitenkin Elia sanoi. Hän teki vähästään ensin Jumalan miehelle leipäpalan ja vasta sitten itselleen ja pojalleen. Ja ihme tapahtui; jauhoa ja öljyä riitti siitä alkaen.

Sarpatin leski oli jo valmiina kuolemaan, mutta epätoivon kynnyksellä antoi Jumalalle viimeiset eväänsä ja löysi pelastuksen.

Ehkä tarinassa on jotakin tuttua nykyajassakin. Monet muutkin epätoivon partaalla olevat, jotka ovat pohjalla kaiken menettäneenä vailla näköalaa selviytymisestä antavat itsensä Jumalalle viimeisenä oljenkortenaan ja pelastuvat. Näistä on monia kertomuksia – vankiloista, alkoholisteilta, jotka ovat kokeneet pohjan syvältä asti.

Me voimme antaa itsemme Jumalalle jo aikaisemmin. Antaa omastamme ja antaa kaikkemme. Oletko koskaan kokenut sitä, että annat itsesi kokonaan ja ehdoitta? Annat voimasi, luovuutesi, taitosi, aikasi, kaikkesi. Ja silloin kun olet näin kokenut, antaminen ei tunnu pahalta vaan hyvältä ja sellaiselta jonka haluat tehdä ja olet onnellinen.

Avioliitossa puoliso antaa itsensä kokonaan, koska rakastaa ja se on ihanin asia, mitä hän voi tehdä. Urheilija antaa itsensä kokonaan. Taideteosta tehdessä ihminen antaa sille itsensä kokonaan. Joskus joku tekeminen, mikä innostaa sinua, imaisee meidät kokonaan. Unohdamme itsemme ja keskitymme vain siihen mitä teemme. Juuri tuo itsensä unohtaminen on niitä elämämme onnellisimpia hetkiä – kun olemme antaneet itsemme kokonaan.

Jostakin syystä me unohdamme sen niin helposti. Kyllä me voimme antaa rahaa keräyksiin, kuten tänään kolehtiin, mutta vielä enemmän meidän pitäisi antaa itsemme Jumalan käyttöön ja unohtaa itsemme. Kun annamme itsemme Jumalalle, se näkyy välittömästi suhteessa lähimmäisiin: laupeutena, totuudellisuutena myös armahtavaisuutena. Meidän rukouksemme kasvaaksemme Jeesuksen seuraajina voisi olla, että Jumala poistaisi meistä esteitä, pelkoja jotka estävät meiltä aitoa ihmisyyttä myötäelää lähimmäisten rinnalla.

14. sunn. helluntaista – Lähimmäinen –

Raha – arka aihe (hartauskirjoitus)

Rukous lesken ropona (hartaus vanhainkodilla)

2.9.2012
14 hjs
Eläkeläisten kirkkopyhä
lähimmäinen

Evankeliumi – lesken ropo
Mark. 12: 41-44
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: »Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.»
Evankeliumi tänään on äkkiä luettu. Kertomus lienee myös kaikille tuttu. Köyhä leski, jonka uhriarkkuun laittamaa pientä rahamäärää Jeesus hämmästelee. Nuo aikansa kaksi pienintä lanttia ovat enemmän kuin rikkaiden lahjoitukset sillä köyhä leski antoi kaiken, mitä omisti. On silti yllättävää, kuinka erilaisilla taustatiedoilla, joita kuulijalle annetaan, kertomuksen tilanne voi muuttua äkkiä kovin toisenlaiseksi.

Kuka tahansa, joka alkaa perehtyä päivän evankeliumiin ja siihen olevaan tutkimusaineistoon huomaa pian ristiriidan ja kaksi aivan erilaista tulkintaa, joiden välillä on vain ratkaistava kumpaa seuraa.

Yhteistä on malleissa se, että tuohon aikaan lesken asema oli hyvin huono ja heikko. Raamatun lesket ovat aikansa haavoittuvimmassa asemassa olevia aikuisia. Leskellä tarkoitettiin sellaista naista, jolla ei ollut suku turvana. Nainen yleensä ei omistanut mitään – päin vastoin nainen omistettiin. Perintö luultavasti meni lapsille. Jos heitä ei ollut miehen suku otti kaiken. Myötäjäiset olivat lesken turva, jos sellaista oli avioitumisen yhteydessä annettu. Jos naiset aikuistuneet lapset tai hänen vanhempansa ja sukulaisensa eivät pitäneet leskestä huolta, nainen oli yksin vailla taloudellista turvaa ja suojaa. Jos hänen miehensä oli jättänyt perinnön, hän saattoi sen turvin selviytyä. Mutta yksinäisenä naisena hän joutui usein kärsimään vääryyttä. Miehen sukulaiset keplottelivat häneltä omaisuuden helposti pois, jos hänen puoliansa ei kukaan pitänyt. Raamatussa varoitetaan siksi tämän tästä sortamasta leskiä. Jumala näkee. Leskien sortamiseen syyllistyivät myös lainopettajat. Välittömästi ennen päivän evankeliumia Jeesus nuhtelee lainopettajia ulkokultaisuudesta ja asemansa väärinkäyttämisestä. He vievät leskiltä talot ja tavarat ja latelevat pitkiä rukouksia vain näön vuoksi.

Evannkeliumin leskestä ei tiedetä paljon mitään, ei nimeä ei ikää. Hän saattoi hyvin olla jotakin 25-60 vuoden väliltä. Oliko Jeesuksen näkemä leski juuri niitä joilta lainopettajat olivat varastaneet koko omaisuuden? Lainopettajan pitäisi olla lain tuntija. Laki on annettu ihmisen suojaksi ja jumalasuhteen turvaksi. – on kuvaavaa, että juuri lainopettaja toimii lakia vastaan (9. käsky).

Joka tapauksessa evankeliumin leski oli varaton ja köyhä hän on temppelissä antamassa urhiarkun luona rahaa. Tässä eroavat tulkinnan tiet. Toinen malli sanoo, että temppelissä oli kolmetoista uhriarkkua. Niihin laitettiin lain säätämiä maksuja ja kymmenyksiä eri tarkoituksia varten. Viimeinen niistä oli vapaaehtoinen lahja, jonne leski laittoi vähät rahansa. Näin hän on ollut kristityille uskon esikuva. Hän antoi koko elämänsä Jumalan haltuun. Siksi hän saattoi sen vähäisen omaisuutensa antaa lähimmäisen asemaa parantamaan. Hänellä oli turva Jumalassa.

Toinen tulkinta sanoo, että uhriarkku ei ollut ensinkään vapaaehtoisen rahan vastaanottamista varten vaan pakollisen. Raha ei mennyt myöskään hyväntekeväisyyteen, vähäosaisten auttamiseen vaan se oli temppelin kunnossapitämiseen ja rakentamiseen, mikä oli vielä kesken. Temppelin rakentaminen oli suuri rahanielu. Lutherin aikana koettiin jotakin samaa, kun paavi Leo X (kymmenennen) rakennutti Pietarinkirkon aneita (eli Jumalan armoa) kaupittelemalla. Köyhää riistettiin uskonnon varjolla.

Jälkimmäinen tapa tarkastella lesken ropoa muuttaa hänet uskon esikuvasta uskonnon uhriksi. Nainen antoi viimeisetkin kolikkonsa temppelin rakennusrahaston pohjattomaan nieluun, uskonnolliseen bisnekseen – ei vapaaehtoisesti vaan vaatimukseksta. Se ei voinut olla Jeesuksen mukaan muuta kuin käsittämättömän vääryyden asia, sillä koko temppeli oli Jeesuksen mukaan muutenkin tuhoon tuomittu. Hetki aikaisemmin Jeesus oli toimittanut siellä puhdistuksen: kaatanut rahanvaihtajien pöydät ja ajanut myyjät ulos temppelistä ja syyttänyt papistoa temppelin häväistyksestä. He olivat tehneet rukouksen huoneesta rosvojen luolan. Jos se vie lesken viimeiset rahat, mitä muuta se laitos on kuin vääryyyden pesä. Se rikkoi itsessään toista käskyä: älä käytä väärin Herran Jumalasi nimeä. Jumalan nimessä köyhiä riistettiin, jotta saataisiin vielä hienompi pytinki. Mutta Jeesuksen mukaan tämä temppeli oli jäävä asujaansa vaille. Siinä on enää kuoret, mutta ei Jumalan henkeä. Tämän toisen tulkinnan mukaan, kun Jeesus huudahtaa että nainen antoi kaikkensa, se ei olekaan ihaileva kommentti tai meille esimerkiksi kerrottu, vaan valitushuuto naisen puolesta.

Tuoko tämä uusi tulkinta jotakin korvaamatonta kertomuksen ymmärtämiseen? Vaikka siinä tulee esille jokinuusi näkökulma, tuntuisi hyvin oudolta, jos Jeesus kutsuisi oppilaansa katsomaan köyhää naista vain siksi, että teki hänestä esimerkin siitä kuinka järjestelmä sortaa köyhää. Ensin lainopettajat vievät lesken talon ja tavarat ja sitten vielä temppelin korjausrahasto vie tuhkatkin pesästä.

Lesken kohdalla on kysymys aidosta uskosta – turvautumisesta Jumalaan. Hän on niitä autuaita, joista Jeesus vuorisaarnassa puhuu: Köyhä, joka perii Jumalan valtakunnan. Hän antoi Jumalalle koko elämänsä ja tosiasiassa hän oli rikkaampi kuin kukaan niistä, jotka laittoivat uhriarkkuun suuria summia rahaa. Leskellä oli aarre taivaassa. Jos yhteiskunnallinen järjestelmä olikin epäoikeudenmukainen, nainen ei huutanut asiasta kadulla eikä astunut mielenosoituskulkueisiin. Hän laittoi turvansa Jumalaan. Hänen uskoaan on nykyaikana vaikea ymmärtää. Mitä se on, kun Jumala on ensimmäinen? Mitä se on, kun rakastaa Jumalaa yli kaiken, koko sielustansa, koko voimallansa ja ymmärryksellänsä.

Yhteiskunnallista uudistumista tarvitaan. Tämän ajan eläkeläisten sukupolvi on nähnyt aika suuriakin muutoksia maailmassa tapahtuneen. Meillä on onneksi erilaisia vaikuttamisen keinoja.

Evankeliumin äärellä voi tänään kysyä itseltään seuraavia asioita: Jos leski laittoi hyväntekeväisyyteen kaikkensa, koko elämänsä, mitä sinun olisi laitettava likoon yltääksesi samaan? Mikä on sinun kaikki? Mitä on kaikkensa antaminen? Urheilijat antavat kaikkensa kilpailussa, taiteilija antaa kaikkensa, koko luovuutensa. Onko sinulla kokemuksia kaikkensa antamisesta ja siitä ilosta ja onnesta, mitä se tuo, kun on laittanut kaikki peliin.

Kaikkensa antaminen luonnehtii myös Jeesuksen elämää. Kuvittelen Jeesuksen nähneet naisessa sitä samaa uskoa, mikä oli todellisuutta hänenkin elämssä, missä Jumalalle annetaan kaikki.

Jos kaikkensa antaminen tuntuu suurelta, voidaan kysyä myös näin: Mikä paikka Jumalalla on elämässäsi? Onko asioita, joita teet Jumalan tähden, kirkastaaksesi Jumalan kunniaa. Entä onko asioita, joita tee lähimmäisen parhaaksi ilman että yrität hyötyä itse? (vrt: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi).

Jeesus antoi kaiken sinun tähtesi. Sinä oli hänelle lähimmäinen – ei yleisesti vaan konkreettisesti lähin.

Joistakin Jeesuksen uhri tuntuu merkityksettömän pieneltä lantilta, mutta meille siinä on henki ja elämä, pelastus ja autuus. Siinä on suurin aarteemme.

14.9.03

Lesken ropo

Mk 12:41-44

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

Jeesus oli Jerusalemissa temppelissä. Sinne oli kokoontunut kansan koko kirjo. Siellä oli pyhiinvaeltajia ympäri maata, eri rotujen ja heimojen edustajia, rikkaita ja köyhiä. Jeesus katseli ihmisiä, kun he laittoivat rahaa yhteen uhriarkkuun.

Raamatun tietosanakirjassa kohdassa ’katsoa’ on 81 katselemista tarkoittavaa erilaista sanaa. Niissä esiintyy katsomiseen liittyviä monia eri vivahteita: katsahtaa, silmäillä, katsoa ympärilleen, katsoa vakoillen, vaanien, uteliaasti, karsaasti, halveksien. Kun Jeesus temppelissä katsoi ihmisiä, sana, jota katselemisesta käytetään, ei ole kaikkein tavallisimpia. Sanaa ’theoreoo’ – käytetään katselijasta, joka tarkkailee huolellisesti ja panee merkille näkemänsä asiat, hän syventyy siihen mitä näkee, hän tekee havaintoja ja lopulta sen perusteella pystyy arvioimaan näkemäänsä.

Miksi Jeesus katseli ihmisiä? Jeesus katsoo tarkasti nähdäkseen ja ymmärtääkseen ihmisten elämää, ajatuksia ja tunteita, heidän kamppailuaan uskon ja epäuskon välillä. Kun tarpeeksi tarkkaan katsoo, oppii näkemään, mitenkä ihmisen sisin paljastuu hänen ruumiinkielessä. Tuossa pienessä ja vaivihkaa tapahtuvassa toimituksessa, kun ihminen sujauttaa kolikoita uhriarkkuun, Jeesus oppi pienistä vihjeistä ja vivahteista lukemaan, mitä ihmisen sisimmässä liikkui. Jeesus näki erilaisia ihmisiä. Rikas näyttää mahtavuuttaan myös uhriarkun ääressä. Nöyryyttä, teeskentelyä, leikkimieltä…monenlaisia elämäntarinoita näkyi ihmisten kasvoilta, eleistä ja liikkeistä heidän lahjoittaessaan rahaa arkkuun. Kun leski laittoi penninsä uhriarkkuun, Jeesus näki siinä harvinaista luottamusta, iloa ja myötätuntoa.

Jeesuksen katseen alla tarkastelun kohteeksi tulivat ihmisten lahjat ja lahjan antajat, koko lahjan antamisen matematiikka.

Rikas voi antaa rahallisesti paljon, mutta joka kuitenkaan ei ole paljon. Köyhä voi antaa rahallisesti vähän, mutta joka kuitenkaan ei ole vähän. Lahjan arvoa ei mitata vain siten, kuinka paljon antaa vaan myös siten, kuinka paljosta antaa. Myös vähästä voi antaa paljon. Jos omistaa satasen ja antaa siitä yhdeksän kymppiä, on antanut paljon.

Lisäksi lahjan arvoa arvioidaan myös sen merkityksen kautta. Mitä lahja merkitsee antajalle itselleen. Jos antaa lahjaksi pieneksi jääneen takin tai käyttämättömän, tarpeettoman astiaston, ei ole kysymys siitä, että antaa paljon. Se voi olla paljon sille, joka lahjan saa, mutta ei sille joka lahjan antaa.

Kolmanneksi lahjan arvo mitataan sydämen asenteen mukaan. Minkälaiset vaikuttimet lahjan antajalla on? Onko lahjassa mukana sydäntä tai ajatusta. Antaako hän lahjan puhtaasta sydämestä? Entä onko lahjaan liittyvä ajatus vain taka-ajatus, että tästä voisi hyötyä jotakin. Silloin lahjasta tulee lahjus.

Sanotaan, että lahja kuvastaa antajaansa. Lahja on antajansa näköinen. Lahjassa me annamme samalla jotakin itsestämme. Rikas antoi suuren summan rahaa, mutta hän ei antanut itsestään paljoakaan. Hänen sydämensä ei ollut lahjassa mukana. Saattoi olla, että hänen antamisensa ei ollut edes lahja, vaan enemmänkin hän sisimmässään kävi kauppaa Jumalan kanssa. ”Kun olen antanut näin paljon rahaa temppelille, niin sinä varmaankin annat minulle myös jotakin hyvää ja arvokasta vastineeksi”. Raamatusta kuitenkin tiedämme, että vaikka antaisi pois koko omaisuutensa ei voi ostaa itselleen Jumalan valtakuntaa. Jumanlan lahjat eivät ole rahalla ostettavissa. (vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi)

Köyhällä leskellä ei ollut paljon rahaa, mutta hän antoi sen vähänsäkin pois. Jeesus sanoi, että leski antoi enemmän, kuin kukaan muista. Nainen antoi kaiken. Kaksi ropoa oli samalla kaikki, mitä hänellä oli. Mutta oleellisempaa on, että hän ei antanut vain rahaa. Hän antoi koko elämänsä. Hän antoi itsensä. Hänen lahjassaan oli sydän mukana.

Antamisen suuruus ei ollut vain rahamäärän suuruutta. Jeesus näki siinä lahjassa, mitä antaminen syvimmässä merkityksessä on. Leski antoi koko elämänsä. Se muistutti Jeesusta siitä lahjasta, jonka hän tälle maailmalle tulisi antamaan. Jeesus antoi itsensä kokonaan ja ehdoitta. Rakkaus ihmisiä kohtaan sai hänet antamaan itsensä uhrilahjaksi. Se lahja on tuonut meille iankaikkisen elämän. Me emme ole olleet sen lahjan arvoisia. Lahjan vastaanottajina me emme edes aina tajua lahjan suuruutta.

Me voimme kysyä, toimiko evankeliumin leski tyhmästi, kun hän heittäytyi suinpäin tyhjän varaan? Nainen ei ollut menettänyt järkeään. Hän antoi paljon, koska oli saanut paljon. Eikä nainen milloinkaan edes heittäytynyt yhtään mihinkään. Hän lepäsi Jumalan varassa. Hän tunsi Jumalan lähellä täydellistä turvaa.

Hän oli antanut Jumalalle jo paljon muutakin. Hän oli antanut Jumalalle jo miehensä. Köyhä leski tiesi saaneensa elämältä jo niin paljon, että ei ollut enää mitään sellaista, mitä hän halusi tai mitä tarvitsi. Nyt hän oli täysin vapaa antamaan ja luopumaan.

Entä kutsuuko Jumalan meitä toimimaan köyhän lesken tavoin? Onko meidän annettava pois kaikki, minkä elääksemme tarvitsemme? Jos me äkillisesti toimisimmekin niin, että antaisimme kaiken pois, niin antaisimmeko sitä kuitenkaan samassa merkityksessä. Antaisimmeko samalla sydämemme?

Meidät on kutsuttu lähimmäisiksi toisillemme. Jumala haluaa, että me oppisimme antamaan. Antaminen ei silti saa olla katkeraa luopumista. Ymmärrämme tekstin väärin, jos ajattelemme, että meidän on sokeasti ja orjallisesti luovuttava kaikesta. Ei köyhä leskikään antanut epäröiden ja hampaat irvessä. Hän antoi täydestä sydämestään. Hän antoi Jumalalle. Jumalalle annettaviin lahjoihin ei pidä liittää kireää mielialaa. Sydäntentuntija tietää kyllä minkälaisista lahjoista on kysymys. Annamme sitten vähän tai paljon, meidän on hyvä antaa se uskossa, että Jumalalta olemme lahjamme saaneet, Jumalalle lahjan annamme, jotta hän siunaisi sen satakertaiseksi.

Antaminen tuntuu meistä monesti ahdistavalta vaatimukselta. Haluaisimme toisaalta antaa enemmän. Mutta mistä me saamme voiman antamiseen? Antaminen liittyy elämän perusrytmiin. Vain se, joka tuntee olonsa turvalliseksi voi luopua omastaan pelkäämättä ja tuntematta ahdistusta. Joka on paljon saanut, hän antaa paljon. Jos ei ensin itse ole saanut, ei myöskään voi antaa. Vain se, jolla jotakin on voi antaa sen pois. Kaikessa on saamisen ja antamisen, vastaanottamisen ja luopumisen rytmi.

Lähtökohta voisikin olla miettiä, mitä sinä olet saanut? Oletko saanut jo niin paljon, että uskallat myös antaa. Sitä vain voi antaa, mitä itse on saanut. Aina se ei ole rahaa. Joku antaa aikaansa, joku antaa työnsä ja käden taitonsa, joku antaa rahaa ja joku toinen rakkautta ja ehkäpä joku jossakin antaa myös anteeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s