Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntai 2018 – Tekojen kirja ja Elämän kirja

Jeesus sanoi opetuslapsille:
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Matt. 25: 31-46

Tv-kasvo, juontaja Tuomas Enbuske herätti Iltalehden kolumnissa pientä keskustelua, kun hän suuntasi kirkolle viestin: ”Kirkko! Lopeta tuo nolo mielistely ja uhkaile meitä taas helvetin lieskoilla!” Noloa hänen mielestään oli se, miten kirkko yrittää kosiskella ihmisiä kaikin keinoin ja erilaisin tempuin ja kannanotoin, jotta ihmiset eivät hylkäisi kirkkoa. Hän sanoo: ”Kirkko ei anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan… se ottaa kantaa maallisiin asioihin, pakolaisiin, homoihin, heteroihin ja Flow-festivaaleihin. …Kirkon pitäisi saarnata taivaasta ja helvetistä. Ja siitä, että Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden.”

Näin saarnasi meille uskonnoton, kirkkoon kuulumaton Enbuske. Toivottavasti hän on tänään kuulolla, sillä päivän aihe voisi kiinnostaa häntä: Jeesuksen tuleminen takaisin, viimeinen tuomio ja ihmisten erotteleminen taivaaseen ja helvettiin. Olemme siinä hänen kaipaamassa uskonnon ydinasiassa, elämän ja kuoleman kysymyksissä.

Kirkkovuoden päättyessä eteemme marssitetaan historian päättyminen. Luetuissa Raamatun lukukappaleissa esiintyi värikkäitä kuvia siitä, kun alkaa viimeiset ajat ja maapallon elämä loppuu. Juutalais-kristilliseen käsitykseen kuuluu ajatus ajasta, maailmasta, jolla on alku ja loppu. Mikä tapahtuu Raamatun kuvausten mukaan jylisten. Maailma rypistetään kokoon kuin paperiarkki ja heitetään roskikseen. On olemassa luomisessa maailman alku, ja on olemassa myös kaiken loppu. Tämä luotu ja ajallinen maailma kestää vain aikansa. Se häviää ja on katoavaista. Se ei pysy iäti. Kaikki maailmassa on ajan ehtojen armoilla. Kerran ison kellon viisarit pysähtyvät ja kaikki päättyy. Aikaa ei enää ole. Kun aika päättyy, asiat eivät vain raukea tyhjiin. Viimeinen päivä on tilinteon päivä, jolloin jokaisen ihmisen elämä punnitaan. Se tekee päivästä pelottavan. Siksi sitä saattaa olla ahdistavaa ajatella.

Toisaalta viimeisellä tuomiolla perustellaan koko moraalin olemassaoloa. Ihminen joutuu vastuuseen teoistaan. Huomataan että mitään ei ole tapahtunut salassa. Vaikka kukaan toinen ihminen ei olisi nähnyt tekemääsi vääryyttä, Jumalalta ei mikään ole jäänyt huomaamatta. Juuri se on tarinan juoni. On päivä, jolloin ei voi valehdella, jolloin selitykset eivät auta, vaan totuus paljastuu ja joudumme vastuuseen eli tilille teoistamme.

Joitakin tämä ajatus ahdistaa. Toisille tämä lopullinen oikeudenmukaisuus on helpottava tieto. Vääryydet oikaistaan. Totuus tulee ilmi. Viimeisestä päivästä käytetään nimeä tuomiopäivä, ehkä sana tuomio on tässä vähän kömpelö. Se kuulostaa jo rangaistuksen lukemiselta, kun kysymys on oikeudesta. Vasta oikeudenkäynnin jälkeen on tuomioin julistamisen aika. Vääryydet tulevat ilmi, mutta vääryydet myös korvataan. Ja se, joka on rikkonut, joutuu maksamaan. Murhaaja, avionrikkoja, varas, valehtelija, keinottelija, Jumalaton, jne – mitä kaikkia niitä onkaan vastaa teoistaan Jumalalle.

Maallisessa oikeudessa tuomio voi olla monenlainen. Se voi olla vapauttava tai se voi sisältää rangaistuksen sakoista, ehdonalaiseen tai vankeuteen. Viimeisellä tuomiolla on vain kahdenlaisia tuomioita: ikuinen elämä tai ikuinen rangaistus. Ihminen on luotu ikuisuutta varten ja tämän ajallisen elämän kautta kuljemme ikuiseen. Se miten olemme eläneet elämämme ei ole ikuisuuden näkökulmasta yhdentekevää. Ajatus ei ole kovinkaan suosittu nykymaailmassa. Ihminen haluaa säilyttää vapautensa ja olla itse itselleen Jumala.

Ilmestyskirjan mukaan tuossa oikeudenkäynnissä kirjat avattiin. Kirjoja oli kaksi. Tekojen kirja ja Elämän kirja. Ilmestyskirjan kuvauksen mukaan kaikki ihmisen teot on arkistoitu. Kirja, mikä avataan, on valtava todistusaineisto koko elämästämme.

Missä on tämä kirja?  Onko taivaassa jokin mittaamattoman suuri kirjasto, ja iso määrä enkeleitä kirjoittamassa paksuihin kirjoihin tekojamme vai onko se enemmänkin jotakin sellaista, mitä kuljetamme sielussamme mukana. Minusta tuntuisi luonnolliselta, että tekojen jäljet piirtyvät sieluumme – sielu on suuri tallennusväline koko elämän historialle. Kaikki mitä on kerran tapahtunut, on tallentunut. Vaikka ikuisuudessa aika on poissa, historia on kuitenkin läsnä sielun tallenteena. Jokaisen yksilön koko elämä, hänen ainutlaatuisesta kokemuksestaan käsin on tallella. Elämä piirtää jälkiä sielun tallennusvälineelle koko elämänkaaremme ajan.

Mitä sieltä paljastuu, kun tiedostoja avataan? Koko inhimillinen todellisuus. Meidän syvin olemuksemme, kutsumuksemme ja tarkoituksemme ja sillä tavoin omaleimaisuutemme, mutta myös heikkoutemme ja haavat joita meihin on lyöty. Lopulta meidän kovuutemme, välinpitämättömyytemme, ahneutemme ja ylpeytemme. Koko totuus tulisi meistä ilmi. Ei vain kaunisteltu totuus vaan kaikki.

Jos viimeinen tuomio on oikeussali ja Tekojen kirjasta, omasta sielustamme, nostetaan syytöksiä meitä vastaan, onko meillä asianajajaa puolusta-massa meitä. Tulemmeko kuulluksi? Jeesus sanoi lähettävänsä taivaasta meille puolustajan Pyhän Hengen. Pyhä Henki on puolustajamme maan päällä ensimmäisestä helluntaista alkaen. Mutta taivaassa Jeesus itse on puolustajamme tuossa oikeudenkäynnissä.

Kristinusko on totuuden uskonto. Jumala haluaa totuutta salatuimpaan asti. Totuus on siinä mielessä harmillinen asia, että se ei aina ole miellyttävä. Varsinkaan totuus itsestämme. Kun Jumala henkensä kautta alkaa näyttää meille tätä totuutta jo tämän elämän aikana, meille tulee hätä. Mutta totuus voi lopulta puhdistaa ja vapauttaa meidät. Totuus ajaa meidät Kristuksen luokse, Golgatan ristille katsomaan merkillistä oikeudenkäyntiä 2000 vuoden takaa, jossa yksi viaton tuomitaan, jotta kaikki syylliset pääsisivät vapaaksi. Meidän oikeuskeissimme on jo käsitelty.

Tekojen kirjan lisäksi avattiin Elämän kirja. Se on nimiluettelo niistä, jotka ovat Jumalan lapsia. Jotka hän on ostanut omakseen, jotka astuvat suoraan taivaan iloon; luettelo niistä, jotka hän on lunastanut ja jotka ovat kuulleet hänen äänensä ja seuranneet häntä. Niitä, jotka karun totuuden paljastuessa ovat katuen tunnustaneet syntinsä ja turvautuneet anteeksiantamukseen ja armoon. Elämän kirja ei ole siis luettelo synnittömistä ihmisistä, vaan ihmisistä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi. Se on kirja armahdetuista – huolimatta siitä, mitä tekomme ovat olleet.

Tekojen kirja sielun tallennusvälineellä todistaa meitä vastaan, mutta Elämän kirja on tärkeämpi. Se kertoo totuuden Jumalasta, jonka rakkaus syntisiä kohtaan on niin suuri, että tuomiosunnuntaihin liittyvä pelko voi vaihtua iloksi. Siitä koko Raamattu kertoo Jumalan isänrakkaudesta: Langennut, eksynyt, hukassa ollut ei vain vahingossa löydä kotiin, vaan Jumala itse hakee hänet. Tuomiosunnuntai kertoo meille siihen vakavan syyn: Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoa Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tuomiosunnuntai – 26.11.06

All rise!

Jeesus sanoi opetuslapsille: »Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.» Matt. 25: 31-46

Olet ehkä joskus nähnyt Amerikkalaisissa tv-sarjoissa tilanteen, jossa on alkamassa oikeudenkäynti. Samalla kun tuomari saapuu saliin joku oikeuden palvelijoista ilmoittaa kuuluvalla äänellä: all rise! Ja kaikki salissa nousevat seisomaan. Se on muistutus siitä, että yhteiskunnan laki on pyhä asia. Se on asia, jonka mukaan tekojamme sopii arvioida. Nousemalla tuomarin edessä tämä lain pyhyys tunnustetaan ja tuomarin tuomiovalta. Vasta kun tuomari itse on istuutunut, voivat muutkin asettua aloilleen.

Evankeliumin kuvaus alkaa siitä, että Jeesus istuutuu tuomarinistuimelleen. Tuomari on saapunut saliin. Kaikki ihmiset seisovat hänen edessään. Kristillisen kirkon lähetystehtävä on päättynyt. Enää ei saarnata evankeliumia, ei kääntymystä. Odotetaan vain sitä, että tehdään tilit selväksi. Koko ihmiskunta on tuomiolla ja jokaisen ihmisen elämä, kaikki mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, arvioidaan.

Tuomiosunnuntain viesti meille on se, että teoilla on seurauksia. Sillä mitä teemme, ei ole merkitystä vain yhteiskunnan lain kannalta. Joudumme vastaamaan teoistamme Jumalalle. On lopullinen raja, jossa selitykset eivät enää auta. Puhumalla ei pääse pinteestä. Viimeistään silloin on katsottava todellisuutta kohti. Vastuu lankeaa kannettavaksemme. Meidän vapautemme mitataan. Olemmeko kyenneet elämään vapautemme kanssa. Mihin me olemme vapauttamme käyttäneet. Olemmeko valmiit kantamaan vapautemme seuraukset.

Viimeisen tuomion kuvauksessa kuulijalle tulee levoton mieli. Kun koko elämänsä aikana on halunnut ajatella, että maailma ei ole mustavalkoinen, niin tässä evankeliumin kohdassa niin sanottua harmaata aluetta ei ole lainkaan. Maailma näyttää kovin mustavalkoiselta. On vain vuohia ja lampaita. On vain niitä, jotka kutsutaan luokse ja niitä jotka lähetetään pois. Siunaus ja kirous jakaa ihmiset kahtia.

Ovatko vaihtoehdot todella tässä? Antti Kylliäinen opetti paljon puhutussa kirjassaan: ”jospa sittenkin kaikki pelastuvat – se kaikkein kirotuinkin. Jospa viimeisellä tuomiolla ei ollakaan niin ankaria ja vakavia. Jospa se lopullinen raja on vain vääristynyt tulkinta. Kaikki ovat lampaita eikä erottelua tarvitse tehdä.”

Meidän ehkä olisikin mukavampi ajatella niin, ettei tässä elämässä tehtyjä hairahduksia otettaisikaan niin vakavasti. Että teoillamme ei olisi niin vakavia seurauksia, vaan että kuoleman jälkeen olisi jonkinlainen uudelleenkoulutus, mikä puhdistaisi meitä vajavaisia ihmisiä kelvollisemmaksi taivasta varten. Voisi olla hyvin modernia sanoa, että kuoleman jälkeen ihmisiä koulutettaisiin ja kasvatettaisiin eri pituisia aikoja, jotta pääsisivät täydellisempään tietoisuuteen ja lopulta olisivat riittävän kehittyneitä ja hurskaita pelastuakseen.

Tällainen opetus merkitsisi sitä, että elämästä voi saada ehdot ja nuo ehdot olisi suoritettavissa kuoleman rajan tuolla puolella. Luokalleen ei jää, koska uudestaan ei eletä jo kerran elettyä elämää, mutta ehdot olisi suoritettava, jotta kehitys jatkuisi eteenpäin. Näin meistä saattaisi tuntua mukavalta ajatella. Juudakset ja Hitlerit olisivat pidempään ehtoja suorittamassa kuin tavalliset maan hiljaiset.

Mutta Raamattu ei ole yhtä mieltä edellisen ajattelun kanssa. Elämässä ei saada ehtoja, eikä jäädä luokalle. Ehdoton raja on olemassa. Päivä jolloin kukaan ei pysty valehtelemaan tai vierittämään syytä kenenkään toisen harteille. Ikuisuudessa tuo synkempi vaihtoehtokin on Raamatun mukaan olemassa oleva vaihtoehto. Kaikki eivät pelastu ja pääse taivaaseen. Kaikki ihmiset eivät viimeisessä katselmuksessa ole lampaita.

Kerran jako tehdään, mutta ihmisiä ei jaotella rodun, uskonnon, sukupuolen, syntyperän, varallisuuden, kuuluisuuden tai yhteiskunnallisen aseman mukaan – vaan tekojen mukaan.

Tuomiosunnuntain tekstissä meidät laittaa selkä seinään vasten se, että minkäänlaista armon välähdystä siinä ei näy. Vain teot ja tekemättä jättämiset ovat puntarissa. Tekstissä ei ole vihjeitä siitä, miten Jeesukseen uskova tuomitaan. Kuinka meille käy? Kuka voi oikein pelastua? Mitä merkitsee armo ja anteeksiantamus tässä tilanteessa? Mitä meidän elämästämme tulee siellä esille? Joutuvatko uskovatkin tuomiolle? Miksi tuomiosunnuntain kuvauksessa puhutaan teoista, jos meille on koko ajan opetettu, että pelastumme yksin armosta, uskon emmekä tekojen kautta?

Tuomiopäivä tulee kaikille. Erityisen hämmentävää päivän evankeliumissa on huomata, että lopullinen kohtalo oli yllätys sekä niille, jotka pelastuivat että niille, jotka hylättiin.

Mutta toisaalla Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Evankeliumien välillä on selviä jännitteitä, joita ei voi selittää tyhjäksi tekemättä toiselle käsitykselle vääryyttä.

Kristittyinä kuitenkin luotamme siihen, että Jeesus on kantanut tuomiomme ja kaste liittää meidät tähän pelastustapahtumaan. Silloin meidät korvamerkittiin Jumalan lammaslaumaan, saimme Pyhän Hengen sinetin. Usko on puolestaan sitä, että olemme olleet kuuloetäisyydellä Jeesusta. Emme ole hänen luotaan karanneita lampaita.

Ehkä Matteuksen vakavan tuomion kuvauksen tarkoitus on muistuttaa meitä, jotka uskomme, että Jumalan armo ei saa johtaa meitä moraalittomaan ja välinpitämättömään elämään. Se että me olemme saaneet anteeksi pitäisi kannustaa meidät uuteen kuuliaisuuteen.

Ehkäpä selitys löytyykin tästä: evankeliumia tarkastelemalla selviää, että tuomion perustana ovat arkiset tekomme, jossa usko tulee näkyviin. Vain usko, joka on kasvanut hedelmää; vain usko, joka on muuttanut meitä Kristuksen kuvan kaltaiseksi, sellainen tulee huomatuksi. Usko joka on muuttunut meissä osaksi arjen elämää, sydämen usko heille sanotaan tulkaa Isäni siunaamat. Ei niinkään yksittäiset teot, joita tuomion pelosta teemme hiki otsassa ja hampaat irvessä. Sellainen todistaa vain sitä, että sisimpämme ei ole muuttunut. Teot joissa sydämemme muutos näkyy – niistä varmaankin on kysymys. Jos usko on vain totena pitämistä, jonkinlainen älyllinen päätelmä se ei kanna hedelmää.

Mutta tässäkin tapauksessa pelastus jäisi tekojen varaan. Sitä luterilainen uskontulkinta ei voi hyväksyä.

Yksin Kristus pelastaa, yksin hänen turviinsa jäämme. Omaan hurskauteen ei ole luottamista viimeisenä päivänä.

Jännite evankeliumien eri näkökulmissa jää voimaan. Ahdistus, joka tämän evankeliumin äärellä syntyy, johtakoon se meidät kaikki Kristuksen, armahtajan luokse. Jos hän onkin meidän tuomarimme, niin vielä enemmän hän on myös meidän puolustajamme niin tässä elämässä kuin viimeisellä tuomiolla.

1 Comment

  1. Mites sitten, usko ilman tekoja on kuollut.
    Meiltä vaaditaan tekoja, mutta emme me silti tekojen avulla pelastu.
    Mutta uskossa ollen: en minä, vaan Kristus, joka minussa asuu….(Paavali)

    Jesaja: Herra, sinä olet kaikki tekommekin tehnyt….

    En näe tuota jännitettä, mistä arvoisa bloggari puhuu..
    Siunauksin… K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s