Valvomisen sun

Valvomisen sunnuntai 2015 – Pariisin terrorismihyökkäyksen jälkeen

Ihmisvoimin ei pystytä rakentamaan rauhan valtakuntaa

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.  Matt 24:36-44

Evankeliumissa on puhe Jeesuksen paluusta. Jeesuksen paluun yhteydessä maailman olemassaolo meidän tuntemassa muodossa päättyy. Siinä kirjoitetaan piste maailman historian viimeisen luvun jälkeen. Kuvauksen mukaan kaikki tapahtuu yllättäen niin kuin Nooan päivinä. Maailma luhistuu – joku pelastuu joku toinen ei, toinen otetaan toinen jätetään. Kuolleet nousevat haudoistaan ja enkelit kokoavat valitut turvaan lopullisen tuhon keskeltä.

On hyvä samalla nähdä tarinan laajempi kaari. Koko länsimaisen ajattelun yksi perusrakenne liittyy aikakäsitykseen – maailmalla on olemassa alku ja sillä on loppu. Maailma kulkee jotakin kohti, sillä on päämäärä. Tämän sanominen tuntuu itsestäänselvyydeltä. Mutta se ei ole sitä. Itämaisissa uskonnoissa on toisenlainen aikakäsitys, jonka mukaan päättymisen jälkeen kaikki alkaa aina uudestaan jopa maailmankaikkeus alkaa uudestaan – kaikki tähdet ja galaksit palaavat takaisin alkupisteeseensä räjähtääkseen uudelleen. Ihmisen elämän he näkevät samanlaisena kiertokulkuna; sen mukaan ihminen ei synny tähän maailmaan vain kerran, vaan monta kertaa uudestaan – aina niin kauan kunnes oppii korjaamaan edellisen elämänsä virheet.

Kristillinen ajattelu lähtee siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä – tässä elämässä tapahtuu kaikki tärkeä – pelastus tai kadotus. Meillä on ainutlaatuinen syntymä – astuminen olemassaoloon ja kerran elämä päättyy. Silloin meidän on tehtävä tili Jumalalle siitä, mitä ja mihin olemme aikamme ja lahjamme käyttäneet. Ei ole uusintakierrosta, siksi ei ole myöskään yhdentekevää, mihin elämänsä käyttää ja miten sen elää.

Koko maailmalla on siis alku Jumalan luomisessa ja päätös Jeesuksen paluussa. Tästä paluusta Jeesus puhuu – päivästä ja hetkestä, mikä on vain Isän tiedossa. Raamattu ei ole yksityiskohtaisen tarkka näissä tulevaisuuskuvauksissa. Joissakin kuvauksissa ajatellaan, että Jumalan valtakunta laskeutuu tänne maan päälle. Toisen kuvauksen mukaan maailma katoaa – elämä Jumalan valtakunnassa sijoittuu toisenlaiseen ulottuvuuteen. Jeesuksen aikana oli esiintyi jo molempia näkemyksiä.

Toisaalta juutalaiset odottivat merkittävää käännettä historiassa – että Jumala perustaisi valtakuntansa maanpäälle ja he olisivat tuon valtakunnan ydin. Jumala oli ennenkin pelastanut heidät vihollisen käsistä. Toisaalta he olivat aina miettineet, miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään ja toisaalta väärintekijät ja muut pahuudessa rypevät menestyvät. Maanpäällisissä valtakunnissa valtaa käytettiin itsekkäästi, sitä käytettiin vääryyden ajamiseen. Valta ja ahneus ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Siksi ajatuksissa oli tuonpuoleinen maailma, jossa kaikki vääryydet korjataan.

Kun Jumalan valtakunta tulee, se on jotakin muuta kuin ihmisten hallitsemat valtiot ja kuningaskunnat. Niiden aika tulee päättymään – koska niissä pesii tai itää väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden siemen eli synti. Samasta lähteestä kumpuaa Pariisin terrori-iskut, vaikka he itse kuvittelevat ehkä toteuttavansa Jumalan tahtoa. He kuvittelevat kirkastavansa Jumalan kunniaa räjäyttämällä itsensä täydessä kahvilassa. He kuvittelevat rakentavansa Jumalan valtakuntaa maan päälle. Mutta he ainoastaan saavat kätensä vereen – ja viimeistään silloin kun Kristus tulee takaisin, he joutuvat tekemään tiliä teoistaan. Väkivaltaa ja murhia ei voi puolustaa millään uskonnollisilla opeilla. Jumalan valtakuntaa ei rakenneta vääräuskoisia tappamalla, ei vainoamalla syntisiä, tai pommittamalla kulttuurikohteita. Jumalan valtakuntaa ei rakenneta ylipäätään ihmisvoimin. Vastenmielistä on, että he ovat vetäneet Jumalan nimen pahuutensa verhoksi. Sellaisella vääryydellä ei ole sijaa Jumalan valtakunnassa.

Kaikki ihmisten valtarakennelmat ovat turmeltuneet. Ne ovat vastakkaisia Jumalan valtakunnalle. Kun Jumala ottaa vallan ja hallinnan – hän tuo oikeuden sorretuille. Se on rauhan valtakunta, jota synti ei tahraa. Mutta Jumalan valtakunta tulee toisella tavalla kuin odotamme. Itse asiassa, se on jo meidän keskuudessamme. Se tuli pienenä alkuna maailmaan. Jeesus itse oli tuo alku. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, hän valitsi oppilaansa ja ylösnoustuaan hän antoi heille Pyhän Hengen. Siinä oli Jumalan valtakunta: Jumalan Henki ihmissydämissä. Ihminen kahden valtakunnan kansalaisena. Muodostui kirkko – oman historian aikana sekin on taistellut pahan siementä vastaan niin maailmassa kuin itsessään. Vaikka Jumalan valtakunta on laajentunut synti ei ole poistunut eikä paha ei ole hävinnyt. Sen tuntee jokainen kristitty sisimmässään. Täällä maan päällä Jumalan valtakunta on armahdettujen syntisten yhteisö.

Jumalan valtakunnan lopullinen koittaminen Jeesuksen toisessa tulemisessa laittaa pisteen kaikelle ihmisen pahuudelle. Se voi tapahtua vain niin että pienintä siementäkään ei jää pahasta jäljelle. Vanhan ihmisen meissä täytyy kuolla, jotta se ei mukanamme pääse Jumalan valtakuntaan. Nooan aikaisessa tuhotulvassa pahaa ei pystytty kokonaan poistamaan, vaikka vain yksi hurskas perhe jäi eloon. Heidän mukanaan alkulankeemuksen juuri kulkeutui eteenpäin.

Voisiko Jeesuksen sanoissa olla meille jotakin sanottavaa juuri tähän hetkeen, kun tiedotusvälineitä seurannut länsimaailma on yhä hämmennyksissä käsittämättömän väkivallan tähden. Jeesus sanoo Valvokaa – ette tiedä mihin aikaan herranne tulee. Valvokaa, olkaa valmiina. Teille riittää, että te olette sisäisesti valmiit. Kun hän tulee, hän toteuttaa tuomion, oman käden oikeuteen ei saa ryhtyä – ei pelkoon eikä vainoon. Mutta ole valmis hänen saapumiseen, ole valmis silloinkin, jos pommin sirpaleet halkovat ilmaa. Meidän aikamme maan päällä on rajallinen. On hyvä selvittää itselleen, minkä varassa elää ja minkä varassa kuolee. Silloin kun meidän hetkemme tulee ei ehkä ole enää aikaa tällaisille mietiskelyille. Me emme pysty rakentamaan maailmasta, Euroopasta tai edes Suomesta sellaista lintukotoa, jota mikään vaara ei uhkaa. Pahuutta on aina keskellämme niin kauan kuin elämme. Emme voi sitä kokonaan poistaa – vaikka rajat laitettaisiin kiinni ja tietokonejärjestelmät seulosivat rikollisia. Olisimme pelkojemme vankilassa. Meidän todellinen turvamme on Jeesuksen ilmoittamassa Jumalassa.

Siksi tärkeää on miettiä, miten sijoitat itsesi tähän kuvaan: kun Jeesus tulee toinen otetaan toinen jätetään. Tämä on kysymys, jota et ehkä haluaisi itsellesi esitää.

Me ajattelemme itsestämme ehkä niin, että emme ole sen arvoisia, emme niin hyviä ja hurskaita että kuuluisimme oikeasti valittujen joukkoon. Emme ole osoittaneet sellaista rohkeutta, sellaista uskoa, sellaista rakkautta ja sellaista lujuutta, mitä Jeesus meiltä edellyttää. Siinä olemme varmasti oikeassa – emme ole niin hyviä, että Jumala valtisisi meidät, mutta Jumalan armo ja anteeksiantamus eli Jumalan rakkaus meitä kohtaan vetää meitä pelastukseen. Jumalan valinta kohdistuu meihin, mutta sen syy ei ole meissä. Jumalan hyvyys koskettaa meitä, vaikka me emme olleet sen arvoisia, Jumala kääntää kaiken hyväksi Jeesuksen tähden.

Kristittynä sinun ei tarvitse pelätä: ei terroristia eikä kuolemaa eikä Jeesuksen paluuta. Ei tarvitse ajatella, että olen henkisesti terroristeja ylemmällä tasolla tai moraalisesti parempi. Riittää kun tiedän kuka olen. Olen armahdettu syntinen ja Jumalan lapsi. Jos nyt kuolen, olen pelastuva Jeesuksen tähden.

Valvomisen sunnuntai, 16.11.2003

Kristus-varas

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.   Matt 24:36-44

Jeesuksen opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta, milloin maailmanloppu on käsillä ja mikä merkki siitä varoittaa? Mistä tunnistaa sen, että loppu lähestyy? Evankeliumi, jonka luin, on osa Jeesuksen vastausta.

Vastauksessaan Jeesus oli jo varoittanut vääristä opettajista ja heidän suurista ihmeteoistaan. Jeesus kertoi sodista, jotka edeltävät maailman loppua. Hän kertoi levottomuuksista, taudeista ja kristittyjen vainoista. Tällaista kaikkea kansojen kuohuntaa tapahtuu.

Mutta vaikka Jeesus puhui yleisesti näistä merkeistä, vielä painokkaammin hän sanoi sen, että siitä päivästä ei kukaan tiedä etukäteen, ei siitä vuodesta eikä vuosikymmenestäkään. Se on yksin taivaallisen Isän tiedossa. Hänen tulemuksensa on arvaamaton. Ja tämän arvaamattomuuden tähden meidän on oltava sisäisesti valmiina.

Jeesus antoi kaksi esimerkkiä tulemuksestaan sen arvaamattomuudesta: toinen oli Nooan aikainen tuhotulva ja toinen esimerkki kertoi varkaasta, joka tulee yllättäen. Vertausten pääpaino on tapahtumien yllätyksellisyydessä. Yhtä yllättävä on kerran oleva Jeesuksen tulemus. Molemmissa vertauksissa myös tuhoutuu jotakin. Toisessa tuhoutui koko maailma toisessa on vaarassa tuhoutua tai tyhjentyä yhden ihmisen koti. Jeesuksen paluussa tuhoutuu nykyinen maailmanmeno. Maailman loppu merkitsee juuri maailman tuhoutumista. Vain se mikä on katoamatonta säilyy.

Nooan arkki
Ensimmäisessä esimerkissä puhuttiin vedenpaisumuksesta. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.

Minkälaista oli Nooan päivinä? Ihmiset söivät, joivat ja avioituivat. Elivät siis tavallista elämää. En usko, että ihmiset poikkesivat meistä suurestikaan. He pukeutuivat eritavalla eikä heillä ollut yhtä kehittynyttä tekniikkaa, mutta sieluiltaan he olivat samanlaisia. Miksi Jumala päätti Nooan aikana tuhota maailman? Raamattu kertoo, että Jumala tuhosi maailman ihmisten pahuuden tähden. Mutta tuskin sen aikaiset ihmiset ajattelivat kuitenkaan olevansa erityisen pahoja. Ehkä he omasta mielestään olivat ihan normaaleja kunnon kansalaisia – samanlaisia kuten mekin. Pahuus oli kyllä todellista. Se on yhtä todellista myös meidän maailmassamme. Kaikkea sitä pahaa mitä tapahtui silloin tapahtuu nytkin ja vielä enemmän. Oliko Jumalalla vain lyhyt pinna ihmisten suhteen ja herkkä liipaisinsormi? Luulen, että nuo ensimmäiset ihmiset joutuivat ankaramman tarkastelun kohteeksi kuin me.

Koko maailman tuhoutuminen tuntuu meistä pahalta jopa kohtuuttomalta. Mutta vedenpaisumuskertomuksesta me näemme, mikä suhde Jumalalla on pahuuteen. Hän haluaa poistaa sen. Mutta Hänellä oli tiedossa jo toisenlainen suunnitelma ihmisten pahuuden poistamisen suhteen. Siinä suunnitelmassa pelastettuja olisi enemmän kuin yksi perhe.

Pahuus ei poistunut maailmasta vedenpaisumuksen myötä. Me kannamme sen siemeniä sisällämme. Ja niin kuin rikkakasvit, ne siemenet kantavat sielun puutarhassamme tuottoisimman sadon. Mutta taistelu hyvän ja pahan välillä lähestyy loppunäytöstään. Mutta ennen kuin Jumala tuhoaa pahan lopullisesti, hän ottaa pois omansa.

Tuhotulvan tieltä hän korjaa hurskaat turvaan pelastuslaivaan. Nooan arkkina toimii nyt kirkko. Tämä on se suuri pelastuslaiva, johon meidät on otettu sisään. Kun tulitulva hukuttaa tämän maailman alleen; kun myrsky pauhaa silloin kirkko raivoavan myrskyn keskellä ei horju.

Suurin osa ihmisistä elää kuitenkin niin kuin ennenkin. He ovat nähneet, että tänne Harjavaltaankin rakennettiin kaksi vuosikymmentä sitten suuri kirkkolaiva hautausmaan reunalle. Mutta monet vain hymistelevät sille. Se on vähän samanlainen naurun kohde kuin Nooan arkki kuivalla maalla kilometrien päässä meren rannasta. Taivaalta ei ole satanut vielä ensimmäistäkään lopullisen tuomion tulipisaraa. Siihen asti kirkon toivotaan olevan hiljaa. Sillä puhe Jumalasta tuntuu ihmisistä ahdistavalta. Jumalan ei haluta häiritsevän meidän rauhaamme. Jumalasta ei haluta kuulla mitään sellaista, minkä voisimme tulkita vaatimukseksi muuttaa oman elämämme suuntaa. Ihmiset , jotka näin sanovat ja ajattelevat, he ovat etsineet turvansa toisenlaisista aluksista.

He ovat hankkineet itselleen asunnon, heillä on varma työpaikka ja hyvä palkka, mitään muuta ei tarvita. Tosin nykyään on tavallista kuulla tarinoita siitä, että aluksesta kuin aluksesta heitetään väkeä mereen. Suuret firmat pistävät työntekijöitään kävelemään lankulle ja siitä laidan yli. Turvaa ei löydy minkään lippulaivan suojista, vaikka tuotanto olisi kuinka laadukasta. Todellinen ja pysyvä turva löytyy vain Jumalan luota.

Varas
Toinen kielikuva puhuu varkaasta, joka yllättää meidät. Varas ei ilmoita tulostaan. Ne harvemmin ilmoittavat. Vai oletteko kuulleet varkaasta, joka jakaa laput postilaatikkoihin ja ilmoittaa, että viikolla 47 hän kiertää Pirkkalan alueen taloja. Varas ei ilmoita tulostaan, mutta viisas on silti varautunut. Jeesus ei ilmoita tulostaan, mutta kristitty on kuitenkin aina valmis.

Jeesus vertaa itseään varkaaseen, mutta oikeastaan vain siinä suhteessa, että hänen tuloaan ei voi ennustaa. Tiedän, että mitään vertausta ei pitäisi tulkita liian pitkälle. Mutta voisiko vertausta jatkaa vielä tästä eteenpäin.

Kristus tulee kuin varas yöllä. Jumalan vastustaja Saatana on kerran kaapannut maailman Jumalan kädestä. Ihmiset ovat hänen vankeinaan. Kristus tulee varkaan tavoin, kuin Robin Hood. Hän vie Saatanalta saaliin takaisin, niin kuin Efesolaiskirjeessä 4:8 sanotaan: Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Ja niin kuin varas, Jeesus ottaa mukaansa vain sen mikä on arvokasta. Kukaan varas ei kanna talosta rihkamaa eikä roskia. Mutta mikä on riittävän arvokasta Kristus-varkaalle? Vain sielun aarteet. Se, jolla on kallis helmi sydämensä kätkössä. Ne hän ottaa mukaansa. Mutta sillä, joka on myynyt sielunsa aarteen ja vaihtanut sen tämän maailman katoaviin nautintoihin, hänellä ei ole enää mitään sellaista, mikä Kristukselle kelpaisi. Tuo sielun aarre on teidän uskonne Jumalaan, uskonne armoon joka Jeesuksen tähden teille on koittanut. Ja kun Kristus on saaliinsa saanut koottua, hän vie sen turvaan. Silloin loppu on käsillä. Taivaan portit sulkeutuvat ja tuhon portit avautuvat.

Valvokaa, ettei se, mikä teissä on valoa, sammuisi. Vartioikaa, ettei se, mikä teillä on arvokasta, katoaisi.

Toiseksi viimeinen – eli lähinnä viimeinen – sunnuntai 1998

Matt 24:36-44

Kirkkovuoden tullessa päätökseen katseemme siirtyy aina maailmanhistorian loppunäytökseen – Jeesuksen tulemukseen, siihen hetkeen jolloin kaikki pysähtyy, jonka jälkeen mikään inhimillinen toiminta ei ole enää mahdollinen. Se on hetki jolloin nykyisellä maailmalla on vain menneisyys, mutta ei enää tulevaisuutta.

Monia uskonlahkoja on syntynyt näiden lopunaikojen ennustusten ympärille. Raamatun ennusmerkkejä on pyritty näkemään omassa ajassamme ja ihmisiä on peloteltu lähestyvällä tuomiopäivällä ja ahdingon ajalla sitä ennen. Se päivä on heidän kalentereihinsa monesti sijoitettu, mutta aina väärin.

Meidän kirkkovuodessamme tuomiosunnuntai tulee aina kerran vuodessa, mutta sitä todellista tuomiopäivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Sitä on siksi turha lähteä arvailemaan. Millään laskutoimituksella se ei selviä.

Mutta vaikka emme tiedä sen ajankohtaa, se ei tarkoita sitä, että voimme jättää sen kokonaan pois mielestämme. Päinvastoin. Meitä kehotetaan herkeämättä sitä päivää odottamaan, sillä päivä on meille kristityille oleva onnen ja vapautuksen päivä. Se osoittaa todeksi julkisesti sen, mitä olemme uskoneet ja rukouksin odottaneet (.. tulkoon sinun valtakuntasi..), että Jumalan valtakunta tulee ottamaan kaiken hallintaansa.

Vanhan ajan kristityt toivottivat sen päivän tervetulleeksi sanomalla – ”Tulkoon armo ja kadotkoon tämä maailma”. Se päivä tulee halusimme me sitä tai emme. Sitä päivää kirkko ja koko luomakunta valvoen odottaa.

Tätä kirkkovuoden toiseksi viimeistä sunnuntaita nimitetäänkin osuvasti ”valvomisen sunnuntaiksi”. Jeesus sanoo ”Valvokaa sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” Kristittyjä pyydetään todellakin valvomaan, pysymään hereillä. Herätyshuuto on kuulunut kunkin kohdalla usein jo paljon aikaisemmin. Kristitythän ovat niitä, jotka ovat heränneet synnin unesta – sitä tokkurasta, jossa muu maailma elää. Siitä puhutaan juuri unena tai sokeutena, josta Jumala ihmisen herättää tai avaa silmämme näkemään asioiden todellisen laidan.

Niitä jotka jo ovat heränneet, pyydetään valvomaan. Heidän ei ole uudestaan ummistettava silmiään maailman uneen. Sillä enää ei juurikaan herätellä. Mitään yleistä varoitusta tai hälytystä ei anneta ennen Jeesuksen paluuta. Silloin kun hän tulee takaisin, meidän on oltava valmiit ottamaan hänet vastaan. Ja koska emme tiedä milloin hän tulee, on meidän oltava valmiit kaiken aikaa. Juuri sitä nuo evankeliumin esimerkit korostavat. Kesken arkisen aherruksen ilman mitään varoitusta toinen mies pellolta otettiin ja toinen jätettiin. Mitään valmisteluita mies ei ehtinyt tehdä. Samoin naiset, jotka jauhoivat viljaa, kukaan ei tullut sanomaan heille, että tänään on se päivä. Jos se tieto heillä olisi ollut, he tuskin olisivat jauhaneet viljaa, vaan rukoilleet. Mutta sitä tietoa ei ollut. Toinen kuitenkin oli jo valmis vastaanottamaan Jumalansa.

Samaa asiaa kuvaa vertaus vartioimisesta ja valvomisesta. Kristityn asennetta hänen odottaessaan Kristusta on usein verrattu juuri yövartijan valvomiseen. Vartijan on oltava valpas kaiken aikaa.. Jos vartija nukkuu, hänestä ei ole paljon apua. Nukkuva vartija ei huomaa, jos Gallerian taulut varastetaan. Nukkuva vartija ei huomaa sitäkään, että häneltä on holvien avaimet viety.

Kristittyä kehotetaan valvomaan. Se ei merkitse sitä, etteikö saisi nukkua yöllä. Se merkitsee sitä, että olemme sisäisesti valmiita Herran tulemukseen. Nukkuminen tarkoittaa taas sitä, että lennokas unien valhemaailma täyttää mielemme, mutta todellinen elämä yhteydessä Jumalaan puuttuu.

Jos tuosta unesta herää vasta viimeisenä päivänä, se on onneton päivä. Unessa voit olla rikas ja omistaa seitsemän ruukullista kultaa, mutta mitä iloa siitä on, kun heräät ja huomaat itsesi köyhäksi.

Jos taas olemme omistautuneet rahalle ja tavaran hankkimiselle, niin viimeinen päivä, tuomionpäivä merkitsee todellakin meille heräämistä. Rikkautemme on silloin ollut haihtuvaa unta.

Olisi tärkeää olla hereillä jo sitä ennen ja nähdä mikä on pysyvä aarteemme. Kun viimeinen päivä on käsillä kaikki tuhoutuu. ”Taivas ja maa katoavat” Näin sanoo Jeesus. Kun taivas ja maa katoavat, silloin katoaa myös talot ja pankkitalletukset, osakkeet ja muu omaisuus. ”Mutta minun sanani eivät katoa”. Kun kaikki muu katoaa, vain Jumalan sana jää.

Jeesuksen sanat ovat siksi kuin Nooan arkki, joka säästää meidät tuholta. Ne jotka nukkuvat tämän maailman unta eivät näe eivätkä kuule eivätkä siksi saa Jumalan sanasta turvaa. Mutta me jotka olemme hereillä, valvomme. Me kuulemme Jumalan sanan. Se on meidän sydämessämme. Me iloitsemme, kun näemme tuon kaiken tapahtuvan.

Me emme varmaankaan haluaisi maailman tuhoutuvan, sillä olemme ihastuneet tähän kovin paljon. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Onhan tämä maailma Jumalan luoma kaunis maailma – ja meidän on viljeltävä ja varjeltava sitä viimeiseen päivään asti. Istutettava tänään omenapuu vaikka huomenna kaikki loppuisi tai mentävä pellolle kyntämään ja kylvämään. Me emme saa vain kiinnittää sydäntämme liiaksi tähän maahan, vaan meidän on oltava valmiit jättämään tämä kaikki. Jos se kovin huolestuttaa meitä, niin onko kyse silloin siitä että torkumme vartiovuorossamme.

Jeesus sanoo: ”Valvokaa, sillä ette tiedä minä hetkenä Ihmisen Poika tulee.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s