1. adventti

Ensimmäinen adventti 2021

Minkälaiselle kuninkaalle sinä huutaisit Hoosianna!

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:

– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.

Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:

– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!   Matt 21:1-9

Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, 2011 ja 2019 kansa lähti ulos kaduille juhlimaan. Suoma-laisten miesten voittama turnaus sai suomalaiset niin iloiseksi, että ei voitu pysyä paikallaan. Se ilo täytyi päästä purkamaan.

Nämä tapahtumat ovat lähin suomalainen esimerkki siitä ilosta, jolla Jeesus otettiin vastaan Jerusalemiin. Saman-laista riehakkuutta ja iloa ei taida poliitikot tai presidentti saada aikaan. Heille vilkutetaan hillitysti, mutta urheilun sankarit saavat meidät tunteelliseksi. Koemme ylpeyttä suomalaisuudesta. 

Evankeliumissa Jeesus tulee Jerusalemiin viimeisen kerran viettämään pääsiäisjuhlaa oppilaidensa kanssa. Matkalla hän järjesti erikoisen performanssin. Hän ratsas-ti ylös vievää tietä aasilla ja ilmaisi tällä tavalla olevansa Jumalan kansan oikea kuningas. Hän tarkoituksellisesti toteutti profeetta Sakarjan ennustuksen: ”Katso kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” Ihmiset ympärillä vastasivat näkemäänsä ja tunnustivat Jeesuksen Daavidin pojaksi huutamalla: Hoosianna Daavidin Poika. He muodostivat hänelle kunniakujan palmunlehvillä ja vaatteilla. Kaikki he olivat lapsesta asti kuulleet, että kerran tulee kansalle kuningas Messias, joka tuo rauhan, jota muut kuninkaat kumartavat. Messiaan saapuminen oli ilojuhla. Tämä kuningas on Raamatun rakastetuimman kuninkaan Daavidin suora jälkeläinen. Siksi häntä sanotaan Daavidin pojaksi.

Siksi Matteus evankeliuminsa alussa todistaa Jeesuksen Daavidin jälkeläiseksi. Evankeliumihan alkaa näin: Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan sukuluettelo. Hän on Daavidin poika ja odotettu kuningas.

Mitä hyvää on missään kuninkaassa niin paljon, että kansa lähtisi häntä hurraamaan kadulle? Englannissa ja Ruotsissa kuninkaallisista iloitaan ja heitä mennään kadulle tervehtimään, kun he kulkevat ohitse. Se tuntuu olevan heille tärkeää. Kuninkaassa henkilöityy heidän kansansa kunnia. Meidän minuutemme tai identiteettimme ei rakennu vain siitä, mitä me itse olemme, vaan myös siitä mihin yhteisöön, sukuun, heimoon tai kansaan me kuulumme. Porilaisille Ässät on tärkeä ja Raumalle Lukko. Kun joukkueet menestyvät, se hivelee kannattajien itsetuntoa, niin kuin se Suomen jääkiekkomestaruus. Kun menestystä ei tule vaan tappioita kerta toisensa jälkeen, kannattajat kärsivät ja tuntevat olevansa pilkan kohteena

Ehkä tuossa evankeliumin kohdassa syy liittyi samanlaiseen asiaan. Kuningas on ylpeyden aihe alamaisille. Tai sitten syy oli yksinkertaisempi. Rooman keisari verotti raskaasti kansalaisia. Oma kuningas ei olisi niin ahne, että hänen tarvitsisi näännyttää kansalaisiaan. Kansan keskuudessa oli tuolloin paljon köyhyyttä, maaorjuutta, huono-osaisuutta. Ihmiset elivät kovia aikoja ja toivoivat helpotusta elämään. Ennustus kuninkaasta piti toivoa yllä. Niin kuin kansa oli ollut Egyptin orjuudessa 400 vuotta, Jumala piti huolta heistä ja lähetti vapauttajaksi Mooseksen. Niin myös nyt huonot ajat päättyvät ja heidän uusi kuninkaansa lopettaa orjuuden ja tuo onnellisen ajan. Koittaisikohan nyt se hetki, jolloin he voivat nostaa päänsä ja kuninkaansa johdolla tuntea jälleen ylpeyttä. Niin he halusivat uskoa ja hurrasivat Jeesukselle.

Minkälainen olisi se kuningas, jolle sinä huutaisit Hoosianna? Minkälaista helpotusta, vapautusta tai elämänratkaisua sinä kaipaat ja odotat? Nykyaikaisen elämäntavan mukaan ihmiset haluavat mieluummin olla riippumattomia eivätkä kumartaa ketään. Valta on kansalla ja ihmisillä itsellään. Kuninkaita ei kumarreta. Hallitsijoilta ei odoteta mitään – toivotaan toki, että palvelut pelaavat ja sosiaaliturva toimii. Länsimaissa asiat ovat kohtalaisen hyvin, mutta ei poliitikkoja silti pidetä sankareina.

Todellinen kuningas ei olekaan maanpäällinen hallitsija, vaan taivaallinen. Hän ei aseta meille veroja eikä käskyjä. Mutta hän tietää, että meillä on sellaisia sidonnaisuuksia ja kahleita, joista hän haluaa meidät vapauttaa. Maan päällä voimme yrittää elää ilman kuningasta ja tyytyä niihin lakeihin, joita on olemassa. Tai voimme yrittää muuttaa niitä äänestämällä vaaleissa ja vaikuttamalla asioihin ja politiikan suuntaan. Sydämen hallitsija on jotakin muuta. Hän on se joka tuo meille lopullisen ja syvimmän turvan. Hän on se joka tuo meille syvimmän vapauden, mikä on valtion rajoista riippumaton.

Paratiisin lankeemuskertomus kuvaa ihmiskunnan onnet-tomimman asian. Ihminen kääntää selkänsä Jumalalle ja suostuu pahan houkutukseen. Sisin avautuu Jumalan vastustajalle ja hänet karkotetaan paratiisista, Jumalan yhteydestä. Tämä on meidänkin ongelmamme. Me suostumme mieluummin kuuntelemaan kiusaajaa ja hänen houkutuksia helposta elämästä kuin Jumalan kutsua. Vapaus toteuttaa omia halujaan ja himojaan ei ehkä sittenkään ole vapautta vaan orjuutta. Mutta vapauden ja rauhan saamme vain sydämen oikean hallitsijan Jeesuksen kautta. Sellaista kuninkuutta Jeesus edustaa.

Siksi myös aika moni pettyi Jeesukseen ja koki tulleensa huijatuksi, kun hän ei ollutkaan heidän odotustensa mukainen kuningas. Jeesus ei tullut poliittiseksi kuninkaaksi. Herodesta ei syösty vallasta eikä keisaria. Yhteiskunnan rakenteet eivät muuttuneet. Armeijoita ja sotavaunuja ei tuhottu eikä verotaakka keventynyt kenelläkään. Oliko se vain jokin uskonnollinen juttu, joka ei liittynyt maailman menoon mitenkään? Jeesus teki vain muutaman ruokkimisihmeen ja ihmeparantamisen. Sen jälkeen maailma jäi ennalleen. Niinkö turhaan huusivat Hoosiannaa?

Jeesuksen mukana on tullut uusi rauhan aika. Se on ensiksi rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä. Se vaikuttaa ihmisen syvimpään kohtaloon, kun paratiisin portit aukeavat. Kun sielumme on tehty ehjäksi ja sisäinen kompassi alkaa näyttää oikeaa suuntaa. Mutta sillä voi olla vaikutusta myös tähän maailmaan, vaikka hän ei perustanutkaan mitään poliittista puoluetta tai valtakuntaa maan päälle. Jeesuksen seuraajien myötä sotakirveitä haudataan, kun koston kierre katkaistaan, kun annetaan an-teeksi. Silloin rakennetaan rauhaa ihmisten välille. Niin kuin me olemme saaneet anteeksi Jumalalta kaiken, me voimme antaa anteeksi toisille. Niin kuin Jumala on meitä kohtaan laupias, me voimme osoittaa laupeutta toisille. Kun meitä on autettu, mekin voimme auttaa toisia. Sellainen ei muuta maailmaa ryminällä. Se tulee jokaisen Jee-suksen seuraajan sisäisen uudistumisen kautta. Että joka kerta päätän seurata Kuninkaan esimerkkiä, enkä vastaa pahaan pahalla; että heijastan Jeesuksesta lähtevää valoa mieluummin kuin yritän sammuttaa tai peittää sitä. Asetun hyvyyden ja totuuden puolelle, vaikka siitä koituisi hankaluuksia. Silloin Jumalan valtakunta on keskellämme ja Kristus-kuninkaan hallinta näkyy.

Olisiko tässä riittävästi syytä laulaa Jeesukselle Hoosianna? Meidän hoosiannamme on Jeesukselle vaimeampi, koska uskomme on niin arkaa. Mutta matkamme joulua kohti on alkanut ja sitten laulammekin enkelien kanssa Jumalalle kunniaa.

Toivotamme Hänet tervetulleeksi sydäntemme kuninkaaksi joka yksin voi meidät pelastaa: joka yksi näkee syvimmän minuutemme ja rakastaa meitä loppuun asti.

Heilutetaan Jeesukselle – 1. adventtisunnuntai 2012
Perhemessu (uuden lasten virsikirjan julkistamisen materiaalia hyödynnetty)

Tänään on ensimmäinen adventti, hoosiannan laulamisen päivä, ensimmäisen adventtikynttilän sytyttämisen päivä. Joulukalenterista on aamulla avattu toinen luukku. Ainakin näiden kahden kalenteriluukun verran joulua on jo odotettu. Adventti on joulun odottamisen aikaa. Odottaminen ei ole täysin toimetonta. Se on myös valmistautumisen aikaa. Me valmistaudumme Joulun Herraa vastaanottamaan. Jeesus tulee: jouluna hän syntyy ihmislapseksi.  Jokaisessa jumalanpalvleuksessa hän tulee luoksemme, vaikka silmin emme häntä näe. Adventtiaika on odottamista ja valmistautumista. Minkälaisesta valmistamisesta tai valmistautumisesta on kysymys. Raamatun tekstit, jotka luimme antavat siihen ainakin yhden vastauksen. Niitä molempaa tekstiä yhdistää tuo sama asia. Mikä se mahtaa olla.

Molemmissa tehdään tietä.

Muistatteko miten Jesajan kirjan tekstissä tehtiin tietä:
”Lähtekää, menkää ulos porteista -Marssitaan, tehdään pään päälle portti
valmistakaa tie kansalle, – Tehdään käsillä polkua, avataan kämmenet auki osoittamaan seurakuntaa
valmistakaa, tasoittakaa valtatie, – Tömistetään ja taputetaan
raivatkaa pois kivet, – Työnnetään käsillä eteenpäin
kohottakaa lippu – Kohotetaan käsi
merkiksi kansoille! – Heilutetaan kättä
Maailman ääriin saakka – Tehdään käsillä iso ympyrä

Siinä tehtiin tietä monella tavalla. Oletteko nähneet joskus kun tietä oikeasti tehdään?

Mitenkä tie tehdään? Tuolla toisella puolen jokea Pirkkalan perukoilla monet lapsetkin ovat nähneet kuinka tietä rakennettiin. Kotosuontie ja Petäjäkatu liitettiin yhteen. Pari sataa metriä tehtiin uutta tietä. Ensin kaadettiin puut ja raivattiin alue (kivistä ja kannoista). Tulevan tien reunoille tehtiin ojat ja vedettiin katulampuille johdot. Kaivinkoneet kaivoivat tielle pohjan. Kuorma-autot toivat hiekkaa ja soraa, maantiejyrä tasoitti titetä ja lopulta asfaltti saatiin päälle.

Meidän nuorimmainen Maria on siellä Kotosuontien päässä ollut hoidossa ja hoitolapsille oli tien rakentaminen hauskaa seurattavaa. Kuorma-auton kuljettajille ja muille tientekijöille morjestettiin mennen tullen.

Täytyi siis tehdä iso raivaustyö ja tien valmistaminen, jotta Petäjäkadulta päästiin suoraan Kotosuontielle. Joku pieni polku oli kulkenut siinä sitä ennen. Autolla siitä ei ole päässyt. Nyt pääsee. Tie yhdistää.

Evankeliumissa tehtiin tie Jeesukselle, mutta se tehtiin toisella tavalla. Maansiirtokoneita ei tarvittu. Mitä ihmiset tekivät: heiluttivat palmunoksia ja laittoivat vaatteita hänen eteensä, lauloivat  hoosiannaa ja kulkivat hänen mukanaan. Tien tekeminen Jeesukselle ei ollut raivaustyötä. Se oli enemmänkin vain hänen vastaanottamistaan.

Oikeasti ajattelen, että Jeesus itse on ollut tien tekijä. Me emme tee tietä hänelle, vaan hän tekee tien meille. Hän on tehnyt tien Jumalan luokse, hän on raivannut kaikki esteet ihmisen ja Jumalan väliltä. Se on ollut todella valtava työ sillä kulku on ollut läpäisemätön. Ei edes pientä polkua ole ollut Jumalaln luo. Meidän asiamme on juuri iloisesti tervehtiä häntä, niin kuin lapset kuorma-auton kuljettajaa.

Tie on nyt valmis – se johtaa suurimpaan iloon, syvimpään onneen, mitä ihmiselle on suotu. Se johtaa Jumalan luokse. Mutta tänäänkin voimme nostaa kätemme, heiluttaa hänelle iloisesti, tervehtiä ja laulaa kiitoslauluja. (Vk 511 lauletaan tästä tiestä: tie valmis on, voin löytää sen, sen teki Luoja ihmisten, kun veljeksemme maailmaan Jeesuksen antoi armossaan)

Meidän koko elämämme on matkaa tällä tiellä. Jumalanpalveluksen alussa iloinen kulkue, kuvasi tätä matkaa. Jopa surusaattue haudalle on syvimmältään samaa kulkuetta. Vanhastaan kristityillä saattoi olla kulkueessa palmunoksia kädessä. Se ei ollut vain luopumisen surua, vaan ennen kaikkea perillepääsemisen iloa.

Matkalla on pieniä juhlahetkiä. Seurakunnan kokoontuminen jumalanpalvelukseen on aina tällainen juhlahetki. Kun tullaan alttarille siunattavaksi tai ehtoolliselle.

Sitä ennen kuitenkin kohotetaan lippu merkiksi kaikille kansoille maailman äärin saakka. Kun nousemme jumalanpalveluksessa tunnustamaan uskomme, se on lipunnosto. Tänään uskontunnustus lauletaan virren 733 mukaan.

1. Adventtisunnuntai

29.11.2009 – Perhemessu, ehtoollisopetusta lapsille (ehtoollinen vai pyhä aaminainen)

Esittely.

Minä olen Tuomo ja minulla on mukani tällainen karvainen kaveri. Mikä sinun nimesi on?

Olen Viki Vikkelä

Tämä adventin perhejumalanpalvelus on tänään hieman toisenlainen, kuin muut perhekirkot. Meillä on ehtoollinen ja kaikki on kutsuttu mukaan aikuiset ja lapset.

Kuule Tuomo.

Niin

Minua on askarruttanut yksi asia?

Ai mikä

Emmää tiedä voinko mää sitä kysyä, ko se voi olla vähän tyhmä kysymys?

Kyllä aasit saa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä.

Miksi ehtoollista vietetään aamulla? Eikö ehtoollista pitäisi viettää ehtoolla eli illalla? Jos sitä vietetään aamulla, niin eikö sen nimi pitäisi olla aamullinen tai pyhä aamiainen?

ÖÖÖ. Aika hyvä kysymys.. Mitä mää siihen oikein vastaisin? Jaksatko kuunnella?

– No joo joo

Se johtuu varmaankin siitä, että silloin oli ilta, kun Jeesus vietti tämän aterian oppilaidensa kanssa ja hän käski heitä tulevina kertoina muistamaan häntä samanlaisella aterialla. Aterian nimeksi tuli ehtoollinen eikä nimi muutu sen mukaan vietetäänkö sitä aamulla vai päivällä vai illalla.

– Mutta käytetään siitä muitakin nimityksiä, kuten Herran ateria tai kiitosateria, pyhä ateria, alttarin sakramentti.

Mutta siis sapuskaa – pyhää sapuskaa, syötävää… Mmmm – Viki Vikkelä tykkää aina kaikesta syötävästä. Itse asiassa nytkin pieni aamullinen maistuisi.

Niin, että tuota – saako kuka vaan tulla ehtoolliselle? Tarkoitan että missä on mun ruokakuppi, olis vähän nälkä? Riittääkö siitä minulle?

Valitan Viki. Olen pahoillani. Ehtoolliselle ei saa osallistua ihan kuka vaan? Ehtoollinen on tarkoitettu Jeesukseen oppilaille. Niille, jotka on kastettu Jeesuksen opetuslapsiksi. Se on vaan heitä varten.

Ihan kaikilleko, jotka on kastettu? Mää olen kastunu monta kertaa. Ja varmaan noi lapsetkin. Täällä on varmaan nytkin pikkulapsia, jotka ovat kastelleet vaippansa. No voiko kaikki kastuneet lapsetkin tulla?

Aikuisen mukana lapsikin voi tulla jos lapsi on kastettu ja jos hänelle on kerrottu, mistä ehtoollisessa on kysymys. – Ehtoollinen on kaikkien kastettujen yhteinen ateria. Meillä on tosin sellainen tapa ollut pitkään, että vasta rippikoulun jälkeen pääsee ehtoolliselle. Nykyään  halutaan kuitenkin rohkaista vanhempia kertomaan lapselle ehtoollisesta ja ottamaan  hänet mukaan.

– Jippii. Hienoa. Nyt kaulalappu ja lautanen esiin! SYÖMÄÄN! SYÖÖÖMÄÄÄN!

– Oles hiljaa nyt. Ei kirkossa saa huutaa. Shh! … Sä et kuunnellu nyt ihan tarkkaan. Tässä olisi kaksi asiaa, kun tarvitsisi selventää. 1) vain kastetut voivat osallistua aterialle. Vaikka sää Viki olet kastunut sateessa ja kylpyammeessa, se ei tee sinusta kristittyä. Kaste on se tapahtuma, jolloin ihmisestä tulee kristitty eli Jeesuksen oppilas. Sitä varten tarvitaan pappi paikalle. Hän toimittaa sen kasteen ja useimmiten pienelle lapselle. Näille kastetuille kristityille kuuluu ehtoollinen, mutta esimerkiksi aasit eivät osallistu – eivätkä koirat eikä kissat tai perhoset.

– Tä? Vähän epäreiluu.

– Katsos, kun ehtoollinen on vain syntisille tarkoitettu ateria. Eläimet eivät tee syntiä. Vain ihmiset toimii Jumalan tahtoa vastaan, siksi he tarvitsevat ehtoollista ja anteeksiantamusta, mikä myös ehtoollisessa annetaan. Mutta sovitaanko, että mää annan sulle sitten banaanin tän palveluksen jälkeen.

Mmmm… BANAANI, banaani, banaani… mää tykkään banaanista.

Niin ja sitten se toinen asia. Ehtoollinen ei ole mikä tahansa ateria. Lusikkaa, kaulalappua tai lautasta ei tarvita. Ehtoollista ei nautita näläntunteen voittamiseksi. Sitä ei syödä niin kuin makaroonilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Tämän aterian tarkoitus ei ole korvata päivän muita aterioita. Siinä syödään vain pieni ohut leivänpala ja pieni tilkka viiniä.

Siis mitä? Syödään vaan pieni maistiainen? Mää ainakin haluan syödä sillain että napa paukkuu.

Juu olen huomannut, että paukkuu. … No hyh hyh. (leyhyttää kädellään ilmaa) Nyt on kyllä paukkunut jokin muu kuin napa.

Heh heh, pikku paukku. Määhän olen tällainen synnitön ja viaton pieni eläin. Haluatko kuulla vielä uudestaan?

Nyt kyllä et ala haisemaan mun sylissäni. Hyh hyh! Tuhma aasi. Menes sinne alas. (Laskee aasin maahan)

Niin olin vielä sanomassa, että ehtoollinen on muistamisen ateria ja yhteyden ateria.

Jeesus pyysi viettämään ehtoollista muistaaksemme häntä. Muistamme mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?

Jeesus on supersankari – mutta toisenlainen kuin sarjakuvien sankarit. Jeesus ei lähtenyt nyrkit pystyssä puolustamaan meitä. Jeesus ei ole sankari tappelutaitojensa tähden, vaan siksi että hän rakasti niin paljon, siksi että hän uhrautui puolestamme.

Ehtoollisella me muistamme kuka Jeesus on ja mitä hän teki puolestamme. Samalla muistamme keitä me itse olemme ja mihin olemme matkalla. Jokainen joka on kastettu Jeesuksen nimeen on kristitty, Jeesuksen oppilas. Ja siitä on alkanut vaelluksemme. Me olemme pitkällä matkalla taivaalliseen kotiimme.

Jotta sen muistaisimme ja jaksaisimme matkallamme, pysähdymme tälle aterialle. Meillä on taipumus unohtaa. Lapset ovat erityisen hyviä unohtamaan… Esimerkiksi jos heille sanoo ’pue päälles’, he muistavat sen vaan pienen hetken ajan ja sitten tekevät jotain ihan muuta. Me aikuisetkin olemme huonoja muistamaan, siksi tarvitsee välillä pysähtyä ja palauttaa mieleen.

Ehtoollisella muistamme myös, että Jeesuksen oppilaina me olemme kaikki suurta Jumalan perhettä. Meillä on kaikilla sama taivaallinen Isä ja kaikki olemme samalla elämän matkalla samaan suuntaan.

Ja samalla Ehtoollisella me tunnustamme Jeesuksen kuninkaaksi. Kun polvistumme alttarilla se on vähän sama asia kuin evankeliumissa otettiin Jeesus iloisesti vastaan palmunoksin. Jeesus tulee luoksemme. Hän on tällä aterialla salaisesti lähellämme.

Tänään teitä kaikkia kutsutaan ehtoolliselle. Lapsetkin saavat tulla aikuisen kanssa. Ja aikuisen suostumuksella saavat ehtoollisen, jos vanhemmista tuntuu, että lapsi on siihen valmis. Mutta ei ole väärin myöskään tulla vain siunattavaksi, jos se tuntuu turvallisemmalta. Tapa antaa lapsille ehtoollista on meillä täällä Harjavallassa vielä harvinainen. Alttarilla ehtoollisen jakajalle on vain selvästi ilmoitettava siunataanko lapset vai saavatko he ehtoollisen.

Millä tavalla ehtoollinen vastaan otetaan.

Kun olet alttarikaiteen luona. Polvistut korokkeelle. Ota hyvä asento – kun pappi tulee kohdallesi, laita kädet näin (näyttää käsien asennon) vastaanottamaan leipä. Papin on avonaiselle kämmenelle leipä hyvä laittaa. – kun saat leivän, voit kiittää siitä sanomalla Aamen. Sitten leipä laitetaan suuhun. Tämä on kuin tällainen pieni, rapea keksi, mikä ei maistu juuri miltään.

Viinitilkkanen kaadetaan pikariin ja se voidaan ottaa vastaan. Tiedoksi vielä kaikille, että tähän ehtoollispalvelukseen viiniä on laimennettu vedellä.

Kun sinä ja vanhempasi olette saaneet ehtoollisen. Kiitetään ja jätetään paikka seuraavalle. Pojat voivat kumartaa ja tytöt niiaavat, jos heitä on siihen opetettu.

Näin voimme ottaa tänä adventtina Jeesuksen iloiten vastaan.

Nousemme tunnustamaan uskomme.

 

30.11.2003 Adventin portista sisälle

1. vuosikerta Matt 21:1-9

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Me olemme kaikki tänään kulkeneet portista sisälle. Lauloimme samalla iloista laulua. Laulun sanat toistivat sen, mitä oli tapahtumassa. Kuljen porteista kiittäen Herran huoneeseen. Tänään tuon portin ovat muodostaneet pyhäkoululaisten piirrokset. Niiden piirrosten lomasta astuimme sisälle Herran huoneeseen. Piirrosten aihe on Raamatusta. Se on yksi adventin teksteistä. Siinä kerrottiin portista, tien valmistamisesta ja lipun kohottamisesta sen merkiksi, että pelastaja kuningas saapuu.

Alkuvirressäkin olemme laulaneet porttien avaamisesta. Tästä päivästä voi hyvin sanoa, että se on porttipäivä. Portti avataan johonkin uuteen. Avoinna oleva portti on paremman ja valoisamman tulevaisuuden alku.

Samalla kun me astumme adventin portista, me astumme joulun ajanjaksoon. Adventista alkaa joulun odottaminen ja joulun valmistaminen. Mutta astuminen adventin portista ei vie meitä vielä perille. Matkaa joulun iloon on tehtävä vielä monen portin kautta. Me valmistamme kotimme ja itsemme suurta vierasta varten. Lapsille nuo portit ovat adventtikalenterin luukkuja. Kalenterin luukku kerrallaan kuljetaan joulun salaisuutta lähemmäs. Ainakin perinteisen mallin mukaan tehdyt kalenterit johdattavat meitä lähelle joulun sanomaa. Niissä luukkujen takaa paljastuu jokin sellainen asia, joka tekee joulun todellisemmaksi. Jännitys tiivistyy viimeisten luukkujen kohdalla. Ja vasta viimeisen luukun avattua olemme perillä ja joulu on käsillä.

Raamatun tekstissä ei kuitenkaan kerrottu joulukalenterin pikkuruisista luukuista, vaan suuresta portista, joka aukaistaan. Jos katsoitte lasten piirtämiä kuvia tarkkaan, huomasitte, että portti oli keskellä vahvaa muuria. Portti johti muurin ympäröimään kaupunkiin. Tällaisia kaupunkeja ei ole Suomessa lainkaan. Mutta maassa, jossa Jeesus asui kaupungit olivat muurien ympäröimiä. Se oli tapa suojautua vihollisilta ja rosvojoukoilta. Päivisin ihmiset kävivät muurin ulkopuolella pelloillaan töissä. Illalla he tulivat takaisin. Kun kaupunki hiljeni ja portit suljettiin. Muurit tarjosivat suojan. Portin ovet olivat vahvat ja muurin läpi kulkevassa portissa oli monia ovia.

Israelin kansa ja Jerusalemin kaupunki oli ollut myös monenlaisten vihollisten kohde. Kaupunki oli suojautunut niitä vastaan. Vieras valtakunta oli kuitenkin murtautunut sisälle kaupunkiin ja ottanut siellä vallan. Niinpä kansalaiset odottivat kuningasta, joka vapauttaisi kansan sortajasta.

Jeesuksen aikoina oli myös toisenlaisia vihollisia. Heitä vastaan oli vaikeampi suojautua. Nuo viholliset olivat köyhyys, velkavankeus, sairaudet ja tuomarien epäoikeudenmukaisuus. Tällaiset viholliset eivät tulleet muurien ulkopuolelta vaan muurien sisältä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että rikkaat sortivat köyhempiä ja saattoivat heidät tukalaan asemaan. Kun köyhä yritti saada oikutta, rikkaat olivat juonitelleet tuomarit omalle puolelleen. Niinpä köyhä osa kansasta, odotti kuningasta, joka toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kansalaisten kesken.

Tällaisen kuninkaan he riemuiten ottivatkin vastaan, kun Jeesus aasilla ratsasti Jerusalemiin. Jeesus oli tuo kauan kaivattu kuningas. Mutta koska Jeesus ei ajanutkaan vain rikkaiden asiaa, vaan asettui köyhien puolelle, rikkaat halusivat tällaisen kuninkaan pois.

Jos edelleen katsoitte piirroksia huolellisesti, huomasitte varmaan myös sen, että lippu oli kohotettu muurin harjalle. Useimmissa tapauksissa lippu oli Suomen lippu. Se oli mielestäni piirroksissa hieno yksityiskohta ja kätkee sisälleen tärkeän viisauden. Se tarkoittaa sitä, että portista sisälle tuleva pelastajakuningas ei kulje vain Jerusalemin porteista sisälle. Hän tulee myös tänne Suomeen meidän luoksemme. Hän on myös meidän kuninkaamme. Hän saapuu pelastamaan meitä. Hänelle me haluamme avata porttimme.

Tänään me olemme kulkeneet adventin portista sisälle. Se tarkoittaa sitä, että olemme aloittaneet valmistautumisen jouluun, Jeesuksen saapumiseen. Me teemme hänen tulemistaan varten tien kuntoon ja jätämme hänelle portin auki.

Portti, jonka jätämme Jeesukselle auki, portti jonka yllä liehuu lippu merkkinä. Se ei ole kirkon portti. Se on portti sisimpäämme.

Jeesus on Rauhanruhtinas, joka tulee adventtina meidän keskellemme. Hän haluaa poistaa sen vihollisen, joka on tullut ulkoapäin. Hän haluaa poistaa myös sen vihollisuuden, joka on sisällä päin. tuo rauhan ihmisten ja Jumalan välille. Hän tulee rakentamaan rauhaa myös ihmisten kesken. hän tuo oikeudenmukaisuuden heikoille ja sorretuille.

Nyt on vain lippu kohotettava. Mutta mikä on meidän lippumme? Se on siinä, kun me saarnan jälkeen nousemme tunnustamaan uskomme uskontunnustuksen sanoin. Se on kuin lipunnosto. Se on merkki kaikille kansoille siitä mihin me uskomme ja kenen joukoissa seisomme. Me uskomme että pelastaja on saapunut keskellemme. Hän on kuninkaamme, hän on rauhan ruhtinas.

Näkyköön tänä adventtina lippumme kauas, että vapahtajamme Jeesus tietää tulla hänelle valmistettua tietä pitkin avoimista porteista sisälle.

 1 adv. 1996 – Kuninkaasi tulee Matt 21:1-9

Evankeliumista piirtyy tuttu kuva. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, täyttää ennustuksen ja osoittaa näin olevansa luvattu Messias, kuningas. Osoittaa, että kirjoitukset käyvät toteen.

Kansa otti uuden kuninkaan riemuiten vastaan. Kaikki tiesivät, että vain näin pitää pelastajakuninkaan tulla.

Israelin kansan tilanne oli äärimmäisen epätoivoinen. Vieras kansa hallitsi heitä, keräsi veroja ja oli häpäissyt heidän temppelinsä epäjumalillaan.

Aikaisemmat kapinayritykset oli kukistettu ankarasti. Kapinalliset naulittiin ristille suurin joukoin. Ristiinnaulitseminen ei tuolloin ollut siis harvinainen näky. Jokainen juutalainen oli nähnyt kansakunnalleen vapautusta yrittäneet kapinalliset ristinpuussa kuolleena. Heidän joukossaan heidän sukulaisiaan, ystäviään, maanmiehiään; ristillä julkisesti häpäistynä, muistuttamassa heitä siitä, kuka heitä hallitsee ja kuinka kapinallisille käy.

Kansa oli alas painettu, mutta sen toivo ei ollut kokonaan tukahdutettu. Ottihan se messiaskuninkaan Jeesuksen riemuiten vastaan. Vihdoinkin sorto päättyy, kun uusi kuningas esikuvansa Daavidin tavoin ajaa viholliset pakoon.

Asiaan kuului, että uusi kuningas ratsastaisi aasilla hiljaisesti ja lempeästi tullessaan ensi kertaa julkisuuteen. Näin kuninkuus ilmoitetaan, ennustusten täyttymyksenä.

Mutta kansan mielestä tämän symbolisen teon jälkeen olisi siirryttävä todelliseen voimannäyttöön. Jos ennustus puhuikin hiljaisesta ja lempeöästä kuninkaasta, niin kansa odotti pikaista muutosta. Kuninkaan oli otettava valta ja siirryttävä tositoimiin, jossa maa puhdistettaisiin vääräuskoisista. Sorretusta kansasta tulisi puolestaan vieraskansojen kurittaja vanhatestamentillisessa hengessä.

Odotettua voimannäyttöä ei tullut, kuten tiedämme. Tiedetään myös, että jopa opetuslapset odottivat viimeiseen asti hetkeä, jolloin pistetään hulinaksi, vaikkaminkäänlaista sotasuunnitelmaa tai strategiaa Jeesus ei ollut heille esittänyt.

Kansa tuli moisesta kärttyisäksi Jeesuksen suhteen ja halusi päästä eroon tästä ”väärästä kuninkaastaan”, joka kyllä ratsasti aasillaan ja täytti ennustuksen, mutta ei ollut valmis toteuttamaan muita odotettuja lupauksia.

Yhtä hurmioissaan, kun kansa oli ottanut Jeesuksen kuninkaana vastaan, se nyt ajoi Jeesuksen kuolemaan ristinpuulle. Yhtä riemuissaan, kuin kansa huusi Jeesuksen kuninkaaksi, yhtä innostuneena se nyt huusi ”ristiinnaulitse”.

Jeesuksen osaksi tuli sama kohtalo kuin alussa mainituilla kapinallisilla – häpeällinen kuolema ristinpuussa. Tosin sillä erotuksella, että näitä kapinallisia muisteltiin sankareina ja marttyyreinä. He kuolivat oikean asian puolesta, vaikka eivät saaneet asiaansa vietyä päätökseen. Jeesuksen kuolema tästä näkökulmasta oli vain silmittömän vihantunteen purkaus.

Kapinalliset yrittivät saada aikaan kuninkuuden, joka olisi vapaa miehitysvallasta ja joutuivat telotettaviksi. – Jeesus, joka ilmoitti olevansa kuningas, mutta ei suunnitellut vallankaappausta ja roomalaisten häätämistä, joutui myös telotettavaksi.

Sama kohtalo, inhimillinen epäonnistuminen, on uskomme mukaan kuitenkin merkittävästi erilainen. Mikä tekee Jeesuksen kuninkuudesta niin erilaisen? Itse asiassa, mikä tai kuka tämä kuningas oikein on?

Hän selvästi ilmaisi kuninkuutensa täyttäessään profetian ratsastaessaan aasilla kaupunkiin. Mutta

– missä ovat vallan merkit

– milloin valta vaihtui Herodekselta Jeesukselle

– missä ovat Jeesuksen sotajoukot

– missä hänen virkamiehensä ja kenraalinsa?

Jeesuksen toiminta näyttää hyvin vähän kuninkaan toiminnalta, jos ollenkaan. Jeesus sanookin, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Hän ei ole tämän maailman kuningas, eikä hänen valtakuntansa rajoja piirretä tämän maailman karttoihin.

Hänen valtakuntansa on hengen valtakunta, sielujen valtakunta. Se ei toteudu poliittisena valtakuntana maan päällä. Silti me olemme jokainen tämän valtakunnan kansalainen ja Jeesus on siksi meidän uninkaamme. Vaikka tämä kuninkuus ei vaikuta omien havaintojemme mukaan tässä fyysisessä maailmassa, on Jeesuksen kuninkuus kuitenkin todellista kuninkuutta. Jumalan Pojalla on todellinen valta meihin ja sieluihimme.

Toiseksi valtakunnan uhka ja vihollinen ei ole naapurikansojen sotilasvoima. Sen vihollinen on synti, perkele ja kuolema. Nämä ovat turmiovaltoja, jotka koittavat saada meidät epätoivoon ja kuolemaan; tuhlaamaan elinvoimamme turhiin, kehämäisiin ponnistuksiin. Ne pyrkivät kieltämään Jumalan, uutta luovan elämän lähteen.

Jumalan kuitenkin on herruus. Hän kuninkaana on voittanut vihollisensa. Hän on kukistanut turmiovallat. Hänen kuninkuutensa on ikuista. Sitä eivät pimeyden ja kuoleman vallat kyenneet voittamaan.

Turmiovallat tosin vielä ahdistavat meitä. Ahdistus, epätoivo, pelko, yksinäisyys ja monet koettelemukset ja vastoinkäymiset, jos tulevatkin osaksemme, niin se ei ole viimeinen sana elämässämme. Meidän elämämme ei kuulu tuhovoimille, vaan sielujen kuninkaalle – elämän antajalle. Kun hän saapuu sielujemme yöhön lempeästi ja nöyrästi, saamme tervehtiä häntä riemullisesti omana kuninkaanamme:

Hoosianna! Daavidin poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

Hän on todellinen kuningas, joka käskee pimeyden väistymään. Hän tuo toivon, elämän, ilon ja rauhan. – Hoosianna! Daavidin pojalle.

Rukous

Herra Jeesus Kristus, sielujemme kuningas. Tule luoksemme ja osoita kuninkuutesi myös meille. Aja pois meitä ahdistavat kauhut ja tuo elämäämme rauha ja ilo. Aamen.

 

Alla oleva saarna on tehty yliopistossa opiskeluaikana homileettis-liturgisissa harjoituksissa vuonna 1992. Tässä vaiheessa saarnaajan kokemusta on ollut vasta vähän. Kauhavan seurakunnassa olin ollut samana 1992 (siellä minulla oli kolmisen saarnaa). Porissa olin kesällä 1989. Sinne tein ensimmäisen seurakuntasaarnani ja se oli aikamoinen räpellys. Onneksi sitä ei ole tallella.

Saarna 1. adventtisunnuntai, Matteus 21:1-9.
27.11.1992.

Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! (Mt 21:9) Näillä sanoilla aloitamme uuden kirkkovuoden. Yhdymme siihen ylistykseen, jonka profeetat jo lausuivat messiaasta.

Koko Jerusalem, tuo Jumalan pyhä kaupunki, tuli juhlasaatossa Jeesusta vastaan laulaen ja riemuiten. He halusivat vastaanottaa uuden kuninkaansa arvokkaasti. Kyse ei ollut mistään vähäpätöisestä henkilöstä, vaan Messias-kuninkaasta. Hän tulee Herran nimessä ja hän vapauttaa Israelin orjuudesta ja häpeästä. Hän on tuleva hallitsemaan kaikkia kansoja. Miksi ei siis iloita. Jumalan kansan sorto on loppuva ja rauha ja herruus astuva sijaan. Proofeettojen lupaukset toteutuvat, ennustukset täyttyvät. Hoosianna, Daavidin Pojalle!

Ennustukset täyttyvät, mutta kukaan ei tuntenut kirjoituksia niin hyvin, että olisi osannut sanoa, miten ne täyttyvät. Odotukset olivat suuret Messiaan suhteen. Kirjanoppineet pyrkivät selvittämään itselleen ja kansalle, kuka on oleva Messias ja mikä on hänen tehtävänsä. Kun Messias oli heidän kaikkien edessä, ei hän vastannut kenenkään tulkintoja kirjoituksista. Voiko tuo olla se luvattu vapauttaja. Hetken kansa oli hurmioissaan uudesta kuninkaasta eläessään vielä toivossa Israelin vapautuksesta. Mutta nuo toiveet särkyivät.

Jeesus oli tähän asti vältellyt julkista huomiota. Nyt hän sitä tahallaan herättää. Oli tullut ratkaiseva hetki astua esiin. Ratsastaessaan Jerusalemiin hän osoittaa olevansa Messias, kuningas. Sakarian profetia täyttyy. Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin lempeänä ja hiljaisena. Kansalle se ei pidemmän päälle riittänyt. Jeesus tiesi kansansa odotukset, mutta hän ei ratsastanut Jerusalemiin vain tullakseen juhlituksi, vaan kärsiäkseen ristinkuoleman. Suurissa toiveissa petyttiin. Hän ei olekaan pelastaja. Hän on vain jokin saarnamies Galileasta. Hän on petturi. Hän halusi vain kansan suosiota itselleen esiintymällä messiaana. Kansan pettymys on käsin kosketeltava ja pystymme sitä ymmärtämään. Mikä on vähäväkiselle Jumalan kansalle nöyryyttävämpää kuin alistua palvelijan ja orjan asemaan. Kuinka nöyryyttävää oli elävän Jumalan palvelijoille totella keisaria, joka oli korottanut itsensä jumalaksi. Ja nyt tulee jokin puuseppä tuomaan turhaa toivoa, tyhjiä lupauksia. Kuinka helposti kansa innostuikaan, kuinka nopeasti toiveet kariutuivat. Kansa tunsi tulleensa petetyksi ja oli vihoissaan.

Messias saapui toisenlaisena kuin odotettiin. Jeesus on kuningas, mutta ei sellainen kuningas kuin haluamme. Jeesus ei suostunut kansan messias-käsitykseen. Hän ei tullut sotaratsain (sotaratsulla) Jerusalemiin, vaan aasilla ratsastaen. Kun Jerusalemille selvisi, ettei Jeesus aiokaan täyttää sen toiveitaan, loppui ylistys ja Hoosianna. Kansa kääntyi Jeesusta vastaan. Yhtä nopeasti kuin juhla alkoi se myös päättyi. Jeesus syöstään alas, pilkataan ja ajetaan ulos Jerusalemista Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Kansan epätoivo purkautuu väkivaltaan. Se ei kestänyt toiveidensa pettymystä. – Miksi tulit herättämään meissä toivoa paremmasta huomisesta, kun sitä kuitenkaan et kyennyt antamaan? Parempi olisi ollut jättää meidät murheeseemme. Ensin sait kohdata suosiomme, nyt joudut kohtaamaan murhaavan vihamme. Jeesus oli valmis kohtaamaan kaiken. Hän oli tullut uhrautumaan. Hän ymmärsi heitä ja antoi kansalleen anteeksi. Mutta näin oli tapahduttava. Vain näin käyvät kirjoitukset toteen. Vapautus, jonka Jeesus toi kuolemallaan on suurempi kuin kukaan osasi odottaa. Se ei ollut vapautta keisarin alamaisuudesta, vaan vapautta pimeyden vallasta, joka meitä piti vankinaan. Hylättynä ja rankaistuna hän on toivomme. Kuolemalla vuoksemme hän osoitti kuninkuutensa, joka ei ollut kuninkuutta tästä maailmasta. Hän tuli hiljaisena kuninkaana luoksemme. Hiljaisena ja nöyränä hä suoritti sen kuninkaallisen tehtävän, josta me emme mitään tienneet. Kuka olisi voinut ymmärtää Jumalan viisautta.

”Jerusalem Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi… sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!`” (Mt 23:37,39) Hetki sitten juhlittu Kristus poistui Jerusalemista pilkkakruunua kantaen. Jerusalem ei ottanut häntä vastaan, vaan tappoi hänet, kuten monet profeetat häntä ennen.

Jeesus sanoi tulevansa vasta kun sanomme ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.” Jokaisessa ehtoollismessussa me toivotamme Jeesuksen näillä sanoilla tervetulleeksi. (Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot! Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa.) Ehtoollinen ei julista vain Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, vaan myös hänen paluutansa. Me saamme ehtoolliselle käydessämme toivottaa hänet tervetulleeksi sydämeemme asumaan. Saamme juhlia tähtemme piestyä Kuningasta. Odotamme iloiten kunnian kuningasta, joka on pelastanut meidät, vaikka pieksimme hänet, vaikka karkotimme hänet luotamme. Odotamme hänen paluutaan, joka antoi meille anteeksi ymmärtämättömyytemme, pettymyksemme ja epätoivoiset tekomme.

”Hoosianna Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Dispositio
I) Kansojen käsitys Messiaasta – Iloinen vastaanotto
II) Pettymys odotuksissa – Hylkääminen
III) Hylättynä hän on toivomme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s