Helluntai

Helluntai 2019 – Jumala ei anna vain syntejä anteeksi. Hän antaa itsensä.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”
Joh. 14: 23-29

Helluntaista puhutaan kirkon syntymäpäivänä. Se pitää paikkansa, mutta helposti jää huomaamatta kuinka suuresta asiasta on kysymys. Helluntaina tapahtui jotakin järisyttävää, maailman rakenteita muuttava asia – hengellisten mannerlaattojen liikkumista; jotakin sellaista, mistä Jeesus etukäteen puhui käänteentekevänä asiana. Kaikki hänen toiminnassaan valmisti sitä ja tähtäsi siihen. Saatamme toisinaan ajatella, että kaikki oli valmista silloin kun Jeesus kuoli ristillä ja nousi pääsiäisenä ylös haudasta; että helluntai on vain jokin ylimääräinen vähäpätöisempi juhla. Pääsiäisen ja helatorstain juhlat olivat välttämättömiä askeleita siihen, mitä tapahtuisi niiden jälkeen. Kaikki tähtäsi helluntaihin, mikä oli suurempi ihme, sillä Jumalan henki otti asunnokseen ihmissydämen. Jeesus rakensi edellytykset tälle. Särkynyt ja langennut ihminen oli tehtävä ehjäksi Jeesuksen uhrilla, jotta ihminen voisi vastaanottaa Jumalan Hengen. Jumala ei anna vain syntejämme anteeksi. Hän antaa itsensä, Pyhän Hengen. Helluntai aloittaa uuden aikakauden – kirkon aikakauden. Tietysti koko Jeesuksen toiminnan aikana elettiin murrosaikaa, mutta helluntaina viimeistään vanhan liiton aika umpeutuu ja on siirrytty uuteen liittoon. Mooseksen aikana juutalaisten kanssa tehty lakiliitto säädöksineen jää historiaan. Jumala on tehnyt uuden liiton Jeesuksen kautta, armoliiton.

Jumala on tehnyt liittoja ennenkin. Nooan kanssa tehtiin liitto. Se koski kaikkia ihmisiä. Aabrahamin kanssa Jumala teki liiton. Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisistä tuli Jumalan kansa. Tämä kansa joutui orjakansaksi. Jumala vapautti sen ja solmi lakiliiton heidän kanssaan.

Liitot on solmittu aina ihmisen pahuuden tähden. Jumala on tarjonnut ulospääsyä umpikujasta langenneelle ihmiselle. Liitto solmittiin uhrein (karat berit). Liiton tuoma uusi olotila on rauha Jumalan kanssa. Mutta aikaisemmat liitot eivät toimineet. Ihmisten syntiin ja pahuuteen ei tullut ratkaisua. Vedenpaisumus ei toiminut – ihmisten pahuus jatkui. Mutta ei myöskään lakiliitto toiminut. Lankeemuksen jäljet ovat meissä niin syvällä, että meistä ei omin toimin ja omin voimin sitä täyttämään. Siksi lakiliittoakaan ei voinut laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä. Profeetat sanoivat Jumalan perustavan uuden liiton, mikä ei voi epäonnistua. Se luotiin Jeesuksen kautta. Niin alkoi uuden liiton aika ja Pyhän Hengen aikakausi. Siinä Jeesuksen omat saavat sydämiinsä sen merkin, jonka edessä elämänpuuta vartioivat kerubit laskevat miekkansa. Jotta tämä jälleen pääsisi nauttimaan ravintoa, mikä antaa iankaikkisen elämän – meille se tarkoittaa ehtoollista.

Apostolien teot kertovat helluntain tapahtuman, kuinka Pyhä Henki laskeutui ensimmäisen kerran apostoleihin Jeesuksen lupauksen mukaan. Samalla tavalla Pyhä Henki ei tullut enää muihin ihmisiin, sillä sitä varten Jeesus oli antanut apostoleilleen tehtävän, jossa he kastavat ihmisiä opetuslapsiksi.

Niinpä helluntain tapahtuma, Pyhän Hengen vuodattaminen oli opetuslasten kaste. Jeesus ei kastanut oppilaitaan vedellä. Jeesuksen nimeen kaste ei ollut vielä mahdollista. Vasta ylösnousemuksen jälkeen – Jumala vuodatti Henkensä ja kirkon toiminta saattoi alkaa.

Apostolien teot jatkuvat Helluntain tapahtumien jälkeen niin, että Pietari puhui hämmästyneelle kansalle Jeesuksesta. Monet tunsivat piston sydämessään ja kysyivät, mitä heidän on tehtävä? Pietari sanoi: Kääntykää, ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Ensimmäiset kristilliset kasteet toimitettiin tuona päivänä. Ja tuon kristillisen kasteen perusteella he saivat lahjaksi Pyhän Hengen, saman hengen minkä opetuslapset saivat hetki aikaisemmin erityisellä tavalla. Kastettuja Apostolien tekojen mukaan oli tuolloin kolme tuhatta.

Helluntain Pyhän Hengen asettuminen Jeesuksen oppilaisiin ja sinun kasteesi ihme ei ole jotakin vähäpätöistä, vaan se on ihmeellisintä mitä maailmassa on. Se on edellyttänyt Jeesuksen uhrikuoleman – sovituksen. Se puhdisti sinut asunnoksi Jumalan hengelle. Sitä ei saanut osakseen kukaan vanhan liiton ihmisistä. Ei Aabraham, ei Mooses.

Sinun kehoosi on Jumala itse asettunut. Se on käsittämätöntä. Pyhä Henki asuu meissä ja muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaiseksi. Ja yhdessä muodostamme maailmanlaajan seurakunnan, mikä yhdistää kaikkia kieliä ja kulttuureja. Meillä on yksi ja sama henki, josta Jumala tuntee meidät omakseen.

Kasteessa meidät otetaan osaksi Jumalan elämää, siihen rakastavaan vuorovaikutukseen, mikä Jumalan persoonien välillä vallitsee. Jokainen kastettu kristitty on Jumalan Hengen temppeli.

Siksi tänään voi kysyä: Jos Pyhä Henki oli tarkoitettu jokaisen kristityille sisimpään asumaan, miksei Jumala tehnyt tästä Hengen asumisesta meissä sellaista, että me tuntisimme sen vaikutukset selvemmin? Joudun vain uskomaan, että minulla on Jumalan Henki, mutta en tunne sitä. Jos nipistän itseäni, tunnen kipua. Voinko nipistää itseäni niin, että varmistun Jumalan Hengen asumisesta sisimmässäni? Käsittääkseni ainoa vastaus voi olla se, että meidän on tarkoitus olla uskovaisia eikä tuntuvaisia. Pyhän Hengen tehtävä on kasvattaa meissä uskoa Kristukseen ei tuntemuksia. Vanhastaan kristityt ovat tietäneet aina, että tunteita tulee ja menee. Niiden varaan ei voi luottaa tai rakentaa uskonelämää. Jumala joka tuntee luomansa ihmisen paremmin kuin me itse, hän on viisaudessaan päättänyt toimia näin. Suhde Jumalaan on uskon varassa ei tunteiden.

Usko puolestaan nojautuu historiassa tapahtuneisiin Jumalan tekoihin maan päällä. Ne ovat muuttumattomasti totta meistä riippumatta. Vaikka tunteesi olisivat minkälaisia tahansa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että Kristus kuoli puolestasi, nousi kuolleista avataksesi sinulle taivaan ja että kasteessasi Jumala solmi sinun kanssasi liiton ja otti sinut asunnokseen. Tämä on erityisen tärkeää silloin kun tulee niitä huonoja päiviä, jolloin ei tunnu miltään tai tuntuu että olet kaikkea muuta kuin Jumalan lapsi. Joskus toki voit tunteakin hengen liekehtimistä ja paloa sinussa – kun luet Raamattua ja Jeesuksen sanat koskettavat sielusi kaipausta. Tai tunnet rukouksessasi sitä rauhaa, minkä Jeesus sinulle on antanut: sisäistä rauhaa silloinkin, kun maailma ympärillä on kaoottinen. Se on sitä samaa rauhaa, mikä psalmissa 23 sanotaan: sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.

Sinä olet Jumalan lapsi, Jeesuksen lunastama. Kasteesi yhteydessä Jumalan Pyhä Henki asettui sinuun ja pääsit armoliittoon Jumalan kanssa.

Anna Jumalan Hengen tehdä sinussa työtäsi niin että

  • Luet Jumalan sanaa
  • Etsit hänen tahtoaan rukoillen
  • Osallistut seurakunnan elämään – nautit ehtoollista ja todistat hänestä
  • Kasvat kiinni häneen niin, että hän saa johdattaa sinut katoamattoman elämän Jumalan luokse, minne me kaikki hänen lapsinaan kuulumme.

(Alkuosa saarnasta hyödyntää 2016 saarnaa, mutta lähtee sitten omille teilleen)

Helluntai 2016 – valot syttyvät

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” Joh. 14: 23-29

Helluntaista puhutaan kirkon syntymäpäivänä. Se pitää paikkansa, mutta helposti jää huomaamatta kuinka suuresta asiasta on kysymys. Helluntaina tapahtui jotakin järisyttävää, maailman rakenteita muuttava asia – hengellisten mannerlaattojen liikkumista; jotakin sellaista, mistä Jeesus etukäteen puhui käänteentekevänä asiana. Kaikki hänen toiminnassaan valmisti sitä ja tähtäsi siihen. Kysymys ei ollut Jeesuksen toiminnassa vain pääsiäisestä – ylösnousemuksesta vaan siitä mitä tapahtuisi sen jälkeen – vasta sitten hän oli tyytyväinen. Jeesus valmisti edellytykset helluntaille. Helluntai aloittaa uuden aikakauden – kirkon aikakauden. Tietysti koko Jeesuksen toiminnan aikana elettiin murrosaikaa, mutta helluntaina viimeistään vanhan liiton aika umpeutuu ja on siirrytty uuteen liittoon. Mooseksen aikana juutalaisten kanssa tehty lakiliitto säädöksineen jää historiaan. Jumala on tehnyt uuden liiton Jeesuksen kautta, armoliiton.

Jumala on tehnyt liittoja ennenkin. Nooan kanssa tehtiin liitto. Se koski kaikkia ihmisiä. Aabrahamin kanssa Jumala teki liiton. Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisistä tuli Jumalan kansa. Tämä kansa joutui orjakansaksi. Jumala vapautti sen ja solmi lakiliiton heidän kanssaan.

Liitot on solmittu aina ihmisen pahuuden tähden. Jumala on tarjonnut ulospääsyä umpikujasta langenneelle ihmiselle. Liitto solmittiin uhrein (karat berit). Liiton tuoma uusi olotila on rauha Jumalan kanssa. Liitossa Jumala edellyttää ihmiseltä uskollisuutta ja liiton mukaista elämää. Mutta aikaisemmat liitot eivät toimineet. Ihmisten syntiin ja pahuuteen ei tullut lopullista ratkaisua. Vedenpaisumus ei toiminut – ihmisten pahuus jatkui. Mutta ei myöskään lakiliitto toiminut. Lankeemuksen jäljet ovat meissä niin syvällä, että meistä ei omin toimin ja omin voimin ole sitä täyttämään. Siksi lakiliittoakaan ei voinut laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä. Profeetat sanoivat tämän lakiliiton päättyvän. Jumala perustaa uuden liiton, mikä ei voi epäonnistua. Se luotiin Jeesuksen kautta. Niin alkoi uuden liiton aika ja Pyhän Hengen aikakausi.

Helluntai on siis yhtä iso asia kuin pitkäperjantai ja pääsiäinen. Pitkäperjantaita ja pääsiäistä voisi ajatella vaikkapa voimalaitoksen korjaamisena. Oletetaan että olisimme kaikki riippuvaisia Harjavallan ja Nakkilan välillä olevasta voimalaitoksesta ja joku terroristi Belsebuup-nimeltään olisi saanut tuhottua sen. – Kaupunki menisi täysin pimeäksi ja ihmiset olisivat onnettomia. Paikalle tulee Jeesus niminen mekaanikko korjaa sabotaasin jäljet ja lähtee kotiin. Kun tehdään muutamia tarkistuksia, voimalaitos voidaan käynnistää ja valot tulevat jälleen taloihin – niihin taloihin, jotka oli kytketty verkkoon. Helluntai oli tämä tapahtuma – valojen syttyminen taloon – niihin taloihin, jotka oli kytketty verkkoon.

Vertaus oli vähän kömpelö. Jos pahuutta ajatellaan pimeytenä, sähköt katkesivat jo paratiisin lankeemuksen tähden. Kaikki aikaisemmat liitot olivat oikeastaan vasta lupausta paremmasta. Juutalaisuuden aikaan valo olisi palanut vain temppelissä. Eli aika pitkään oltiin ilman valoa ja paremmasta tietämättä. – Vertausta voisi jatkaa siten, että Jeesus niminen mekaanikko veti piuhat kaikkiin ihmisiin tai sai aikaan ihmisissä adapterin, joka sopii virtalähteeseen. Virta on iankaikkisen elämän virtaa.

Tuolloin liittymäsopimus verkkoon oli vain pienellä Jeesusta seuranneella joukolla. Apostolit saivat tuolloin Pyhän Hengen – mutta myös koko yläsalissa ollut silloinen piskuinen seurakunta. Ensin kuului humahdus ja sitten ikään kuin liekit, jotka jakaantuivat huoneessa olevien ylle. He saivat Pyhän Hengen ja valot syttyivät. Apostolien lisäksi paikalla olivat Jeesuksen äiti Maria ja Jeesuksen veljet (Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon) sekä apostolien puolisot – ne kenellä sellainen oli. Tässä seurakunta syntyi. Apostolien tehtävä oli jatkaa Jeesuksen työtä ja kasteen kautta ottaa tähän uuteen liittoon ihmisiä, jotta hekin saisivat Pyhän Hengen.

Kun ihminen kastetaan, hän tekee liittymäsopimuksen tähän taivaalliseen energiayhtiöön. Se on jokaisen henkilökohtainen helluntai. Eli sinäkin sait Pyhän Hengen kasteesi yhteydessä. Sen perusteella olet kristitty, uuden liiton jäsen.

Helluntain Pyhän Hengen asettuminen Jeesuksen oppilaisiin ja sinun kasteesi ihme ei ole jotakin vähäpätöistä, vaan se on ihmeellisintä mitä maailmassa on. Se on edellyttänyt Jeesuksen uhrikuoleman – sovituksen. Se puhdisti sinut asunnoksi Jumalan hengelle. Sitä ei saanut osakseen kukaan vanhan liiton ihmisistä. Ei Aabraham, ei Mooses.

Sinun ruotoosi on Jumala itse asettunut. Se on käsittämätöntä. Pyhä Henki asuu meissä ja muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaiseksi. Ja yhdessä muodostamme maailmanlaajan seurakunnan, mikä yhdistää kaikkia kieliä ja kulttuureja. Meillä on yksi ja sama henki.

Kasteessa meidät otetaan osaksi Jumalan elämää, siihen rakastavaan vuorovaikutukseen, mikä Jumalan persoonien välillä vallitsee.

Siksi tänään voi kysyä: Palaako valo? Kun yhteys on olemassa, kun liiton luoma rauha on vallitseva olotila – niin palaako valo?

Millä tavoin sinusta näkyy, että olet kastettu kristitty, että olet uuden liiton jäsen, että Jumalan Henki asuu sinussa? Me emme ehkä huomaa sitä, koska emme juuri ole kokeneet muunlaista elämää.

Toisaalta pahuus ei ole meistä kadonnut, synti asuu meissä myös edelleen. Emme ole siitä päässeet vielä eroon. Mutta sille on olemassa sellainen vastavoima, mikä voittaa sen. Jumalan armo ja anteeksiantamus Jeesuksen tähden.

Puolustaja, Pyhä Henki, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä Jeesus on sanonut. Pyhässä Hengessä voimme katsoa itseämme ja maailmaa Jeesuksen silmin – nähdä kaiken uudessa valossa.

Valo on Jumalan valoa – inhimillisessä pimeydessä. Valo on Jumalan luomaa toivoa, inhimillisessä toivottomuudessa. Valo on armon valoa, mikä rakentaa meidät uudelleen, kun luulimme että kaikki oli menetetty ja jäljellä oli vain häpeä.

Se valo on myös rohkeutta ja luottamusta katsoa ennakkoluulojemme yli – hyväksyä toinen toisemme Jumalan lapseksi, solmia rauha keskenämme, antaa anteeksi toisillemme. Silloin valo palaa kirkkaasti.

Meidät on kutsuttu loistamaan valoa – ja jakamaan lämpöä. Se voima tulee Jumalasta eikä se ehdy. Mutta jos yritämme sitä omin voimin, väsymme. Siksi yhteys elämän lähteeseen on tärkeää. Siksi me kokoonnumme yhteen jumalanpalvelukseen. Jumalan Hengen liekit koskettavat toisiaan. Täällä kuulemme Jumalan sanaa, missä kuulijan Henki tunnistaa itsensä ja virkistyy. Meillä on liitto ja rauha Jumalan kanssa – meillä on myös liiton jatkuva uudistuminen ehtoollisessa.

 

Helluntai 2010 

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” Joh. 14: 23-29

Tänään Raamatun lukukappaleet esittävät kauniin sarjan siitä, miten punainen lanka kulkee koko Raamatun halki. Hesekiel ennusti kansalle uuden ajan koittava: kivisydän vaihdetaan eläväksi sydämeksi, Jumala antaa uuden hengen kansalleen, jotta he osaisivat ja kykenisivät elämään Jumalan tahdon mukaan.

Evankeliumissa Jeesus sanoo lupauksen pian täyttyvän. Heidän on pysyttävä aloillaan, kunns saavat luvatun Pyhän Hengen. Apostolien teot lopulta kertovat miten kaikki tapahtui ja uusi aikakausi on alkanut, kirkon aika ja samalla uuden liiton aika.

Kun Apostolien teot kertoo asiasta, kohta alkaa oikeastaan hieman hämäävästi. ”Siinä sanotaan, kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.” Ei tässä muuta hämäävää ole kuin se, että helluntai, josta Luukas kirjoitti, tarkoitti juutalaisten helluntaita. Sitä ei heti tule ajatelleeksi.

Heille kysymys ei ollut Pyhän Hengen vuodattamisesta vaan alkuaan elonkorjuun juhlasta. Juutalaisilla on siis pääsiäinen ja helluntai – kristityillä on samannimiset juhlat, mutta niiden sisältö on eri.

Juutalainen nimi juhlalle on viikkojuhla, koska sitä vietetään seitsemän viikkoa pääsiäisestä. Raamatussa puhutaan myös leikkuujuhlasta, mikä viittaa juhlan alkuperäiseen aiheeseen: kiitosjuhla sadosta, mikä on korjattu. Kreikan kielellä juhlan nimi on pentekoste ja tarkoittaa viittäkymmentä – siis samaa seitsemää viikkoa päiviksi muutettuna. Elonkorjuun lisäksi tavaksi tuli tuolloin muistaa päivää, jolloin lain taulut annettiin Moosekselle ja liitto Jumalan kanssa solmittiin. Sisällöllisesti juhla oli rikas ja iloinen.

Helluntai oli pyhiinvaellusjula. Tällaisia pyhiinvaellusjuhlia on juutalaisilla oli kolme. Eli silloin suurella joukolla kokoonnuttiin Jerusalemiin kaikkialta, minne juutalaisia oli vuosisatojen varrella siirtynyt asumaan. Pääsiäinen vitettiin Egyptistä vapautumisen muistoksi – Helluntai, (pentekoste) eli viisikymmentä päivää vapautumisesta, jolloin Mooses sai lain taulut ja kolmas oli lehtimajajuhla, jolloin muistelevat 40-vuotista erämaavaellusta.

Apostolien tekojen tapahtumat sijoittuvat siis juutalaiseen pyhiinvaellusjuhlaan, jolloin kansaa oli paljon liikkeellä; juutalaisia tuli eri puolilta maailmaa Jerusalemiin juhlaa viettämään.

Ajankohta Pyhän Hengen vuodattamiselle ei olisi voinut olla parempi. Ihmisiä oli paljon paikalla eri puolilta valtakuntaa – he kuulivat evankeliumin Jumalan teoista, Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen sanoman ja paluumatkallaan veivät sanoman kotiinsa.

Juutalaiset olivat tulleet juhlaan jossa muisteltiin lakiliittoa. Ongelma kaiken aikaa oli ollut se, että he eivät pitäneet liittoaan Jumalan kanssa ja siksi kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen. Heillä oli kivisydän, joka ei nöyrtynyt Jumalan edessä. He palvoivat vieraiden kansojen jumalia. Profeetta Hesekielin mukaan siihen tulisi muutos. Mutta kuritus ei ollut enää oikea ratakaisu, pyrittiin saamaan aikaan sisäinen muutos. Kivinen sydän vaihdetaan elävään sydämeen. Se voi tapahtua vain niin, että Jumalan Henki asettuu sinne.

Uusi sydän rakastaa Jumalaa, ja siitä on tuullut Jumalan asunto. Tämä on uuden liiton keskeinen sisältö. Tarkoitus on, että Jumala ei voi enää epäonnistua tavoitteessaan – henkensä kautta hän saa ihmisessä aikaan uskoa ja uskollisuutta Jumalaa kohtaan.

Paratiisissa tapahtuneen lankeemuksen jälkeen Jumalalla on ollut ainainen huoli ihmisen pahuudesta ja jumalanvastaisuudesta. Nooan aikana Jumala hävitti ihmiset maan päältä heidän pahuutensa tähden. Se ei auttanut, pahuus jatkui kun ihmisiä syntyi lisää. Hän valitsi omaisuuskansan ja antoi heille lain, jonka mukaan elää hyvää elämää sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Mutta se ei riittänyt. Se ei tuottanut toivottavaa tulosta. Ihmisen pahuus ja epäusko jatkui, vaikka kansa oli päässyt tällaiseen erityisasemaan. Lopulta Jumala tulee itse maan päälle. Ja hän tulee jokaiseen uskovaan sydämeen asumaan. Mitä luulette, onko tilanne parantunut?

Me olemme uuden liiton kansaa ja Jumalan henki asuu meissä. Onko Jumala onnistunut sinun kanssa paremmin kuin juutalaisen kansan kanssa? Jos ajattelen kirkkoamme ja sitä suurta määrää ihmisiä, jotka on kasteen kautta otettu Jumalan kansaan, jotka ovat lapsena saaneet Pyhän Hengen, tuntuu siltä, että kaikki ei silti ole niin kuin pitää.

Helpommin havaittavissa ympäristössämme ovat itsekkään luontomme aikaansaannokset eivätkä hengen hedelmät: siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit ja remuaminen ja muu sellainen. Galatalaiskirjeen lista kristitylle vastakkaisesta käyttätymisestä ja elämän asenteista on pitkä, mutta tuntuu kovin tutulta (suomalainen perjantai).

Jos tuon listan mukainen käyttäytyminen on vallitseva olotila kirkon jäsenellä, onko niin, että Pyhä Henki on lähtenyt asunnostaan pois – se on toki mahdolliselta. Niin voi käydä, että Jumalan Henki poistuu. Mutta uskon, että ei Jumalan Henki meistä niin helpolla luovuta ja anna periksi. Hän vetäytyy syrjäiseen sielun huoneeseen ja rukoilee siellä hiljaa.

Mutta usein on käynyt niin, että lapsen usko on vaihtunut aikuisen tuskaan ja epäuskoon. Vaikka lapsesta tuleekin tuhlaajapoika ja hän lähtee Isän talosta, henki seuraa hänessä, kärsii ja rukoilee. Niin ajattelen, ja sitten jonakin hetkenä Jumalan sana tavoittaa hänet ja hän tulee takaisin.

Meidän sydämemme ei pitäisi olla kiveä vaan elävä – sydän joka rakastaa Jumalaa, sydän joka mielellään rukoilee. Sydän, joka heijastaa taivaallista lämpöä lähelleen. Kuitenkin sydämemme voi olla kovinkin tunnoton

Sielun talo voi olla kylmä, kivinen, se voi olla tyhjä ja sen asukas poissa. Ihminen voi olla poissa itsestään.

kirkkoisä Augustinus kirjoittaa tästä kauniisti, kun hän sanoi Jumalasta: ”Sinä olet ollut minussa, mutta minä itse ulkopuolella. Ja sitten sinä tulit ja nyt minä kaipaan sinua. Minä maistoin sinua, ja nyt minulla on sinua nälkä, sinua jano.”

Joskus me olemmekin itse poissa omasta itsestämme, sielumme talosta. Etsimme kotia, etsimme itseämme. Jumalan henki saa tuon etsimisen aikaan. Ja jos hyvin käy ihminen löytää itsensä ja oman paikkansa.

Pyhä Henki rakentaa meitä kaiken aikaa ehjäksi. Voi olla että meillä on elämässämme epäterveitä toimintatapoja, jotka hajottavat itseämme. Jumalan Henki haluaa ohjata meitä parempaan ja ehyempään elämään.

Mutta ennen kaikkea Pyhä Henki rakentaa kirkkoa. Ei vain kirkkorakennusksia vaan sitä suurta kristtittyjen yhteisöä, jotka uskovat Jumalaan turvautuvat häneen.

Tätä työtä hän tekee edelleen keskuudessamme. Ja vaikutukset ovat näkyvissä. Vaikka ajattelisimmekin vain pelkkiä kirkkorakennuksia -niitä on Suomessa aika paljon. Se on aina ollut uskon hedelmää. Näkyvä uskontunnustus. Sitä on myös tämä kirkko jossa nyt olemme. Tämä on meidän seurakuntamme näkyvä uskon tunnustus. Teidän rakkautenne Jumalaan on tämän rakennuksen saanut aikaan. Usko ja rakkaus, joka teissä on, puolestaan on Jumlan Pyhän Hengen työtä.

Haluan päätteeksi jättää teille evankeliumin kauneimman kohdan. ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

Meidän luonamme on ylhäinen vieras, Jumalan Henki. Hän on puolustajamme. Hän on uskollinen, ei hän sinua hylkää.

(Tämä saarna muotoutui hieman toisenlaiseksi saarnatilanteessa)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s