Uudenvuodenaatto

Uudenvuoden aaton tekstejä ei ole jaettu eri vuosikertojen mukaa – Lisää saarnoja 1.vuosikerran puolella

Katseen suunnat

Eräs ystäväni laittoi facebookiin Uudenvuoden tervehdyksensä. https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=2743720164598&id=1605321794

Koska se oli niin mukava haluan jakaa sen teidän kanssanne:

”Katso taakse ja kiitä, katso eteen ja luota, katso vierelle ja rakasta, katso ylös ja usko.”

Nuo sanat sopivat hyvin tilanteeseen jossa vanha vuosi jätetään taakse ja astutaan kohti uutta. Vuoden vaihtuessa luodaan katseita moneen suuntaan.

Katso taakse ja kiitä, – Kun katsomme taakse, katsomme menneeseen. Menneestä tehdään ensin tiliä. Sitten se voidaan jättää lopullisesti taakse. Mennyt ei palaa, jotakin siitä kuitenkin kulkee mukanamme. Minkälainen sinun vuotesi on ollut. Mitä se on antanut, mitä se on vaatinut, mitä se on ottanut pois? Minkälaiset jäljet sinä jätät taaksesi? Mitä tahansa on vuosi sinun elämässä tarkoittanut siitä voidaan Jumalalle tuoda kiitos. Kiitä siitä mitä elämä/Jumala on sinulle antanut ja mihin hän on sinut johdattanut.

”Katso eteen ja luota – Kun katsomme eteen, katsomme kohti tulevaisuutta. Tulevaisuus on tuntematon. Se sisältää yllätyksiä, uusia asioita, uusia haasteita. Jotakin me tulevaisuudesta tiedämme. Tiedämme minkälaiseen tilanteeseen olemme viime vuoden aikana tulleet ja tiedämme suurin piirtein sen, minkälainen on ollut suuntamme. Mutta yllätyksiä voi tapahtua. Hetkessä kaikki voi olla toisin. Edessä on myös paljon epävarmuustekijöitä. Maailman tilanne vaikuttaa joiltakin osin huolestuttavalta. Kuinka siinä oikein selviää? Joitakin lupauksia tunnetusti tehdään vuoden vaihtuessa – samalla toivotaan että tulevaisuutta saataisiin näin paremmin hallituksi. Katso eteenpäin ja luota, kehottaa tämä vuoden vaihteen rohkaisu. Tulevaisuus on Jumalan käsissä. Hän on johtanut meitä tähän asti ja hän johtaa sinua tästäkin eteenpäin loppuun asti.

”Katso vierelle ja rakasta, – voit täälläkin katsoa vierellesi ja huomata, että me emme tee elämän matkaamme yksin. Meillä on rinnallakulkijoita – heidän kanssaan jaamme matkan ilot ja vaivat. Joka rakkautta toisille antaa myös sitä voi vastaanottaa.

”Katso ylös ja usko.” – Jumala on ollut läsnä kaikissa katseen suunnissa – mutta tässä viimeisessä kohdassa katsotaan Jumalaan ilman mitään muuta tarkoitusta – emme katso ylös kiittääksemme Jumalaa tai pyytääksemme johdatusta tulevaan ja voimaa rakastaa läheisiämme. Katsomme ylös nähdäksemme Jumalan, emme omia tarpeitamme. Katsomme itsestämme poispäin, etsimme hänen kasvojaan sillä tiedämme, että siinä suunnassa on elämän tarkoitus ja täyttymys. Se on katse, joka tunnustaa Jumalan ensimmäiseksi ja ylistää häntä. Jumala on ensimmäinen, ilman häntä ei ole mitään mikä on olemassa.

Kun tarkastelen suuntia, jotka edellä esittämäni mietelmä tai kehotus ottaa esiin, huomaan, että kaksi suuntaa vielä puuttuu: alas ja sisälle.

Yleensä on vielä niin, että ensin katsotaan alas ja vasta sitten ylös. Mitä näet jos katsot alas – näet itsesi. Sen missä olet nyt. Olet pysähtynyt – uuden ja vanhan vuoden rajalle. Olet pysähtynyt Jumalan eteen.

Katseen suunta alas on oikeastaan myös katseen suunta sisälle – syvimpään minuuteesi. Mitä näet:

Luonnollisesti koko menneisyytesi on läsnä, se mitä kannat menneisyydestä mukanasi. Samoin läsnä on toiveesi, pelkosi ja unelmasi – se minkälaisena tulevaisuus sisimpäsi jo nyt valtaa.

Raamatun ihmisistä erityisesti Luukaan evankeliumin publikaani synagogassa (Luuk 18:9-14) tulee mieleen henkilöstä, joka loi katseensa alas. Jeesus kertoi hänestä ihmisille, jotka kuvittelivat itsestään liikoja. Jeesus sanoi:

… Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’

Toisin kuin itseriittoinen fariseus, Jeesus sanoi tästä publikaanista että hän lähti kotiinsa vanhurskaana.

Publikaanin tavoin meidän on hyvä katsoa myös alas ja sisimpäämme, oppia tuntemaan itsemme oikealla tavalla. Pyhä Henki kirkastaa meille yhä enemmän kumpaakin katseen suuntaa. Hän opettaa tuntemaan meille omaa tilaamme, mutta ennen kaikkea hän opettaa meitä kääntämään katseemme ylös Jeesuksen suuntaan.

Kun tänään kun jätämme vuoden taaksemme.

Sanomme Jumalalle kiitoksen menneestä – sille mikä meitä kohtaa edessäpäin sanomme Jumalaan luottaen: Tapahtukoon sinun tahtosi. Kun katsomme

Itseämme pyydämme Jeesuksen tähden anteeksi syntejämme, joihin niin helposti lankeamme ja samalla nostamme katseemme ylös  nähdäksemme vapahtajamme. Hän antaa meille voiman toimimaan lähimmäistemme parhaaksi.


Uuden vuoden aaton vigilia

Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä
ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta Herran sana pysyy iäti.
1. Piet. 1: 22-25

Mukanani on pieni enkeliveistos. Sain tämän lainaksi diakonissaltamme Tiinalta. Eilen alkuillasta kokoontui sururyhmä. Tiina oli tuonut kokoontumistilaan tämän enkeliveistoksen. Pieni enkeli pysäytti minut. Surun kanssa kamppailevien ihmisten tilaan oli tuotu pieni enkeli. Uskon, että enkelin näkeminen itsessään toi omalla läsnäolollaan lohdutusta.

Tällaisia enkelipatsaita on moni nähnyt varmaan lukemattomia. Veistos on samantyyppinen kuin ne, joita näkee hautausmaalla ja toisia lahjatavarakaupoissa. Enkeli on pienen pojan oloinen, sillä on pulleat posket, lapsen pehmeä iho, viaton katse ja pienet siivet selässä. Tämä enkeli ei ainakaan tunnu pelottavalta.

Erikoista tässä pikku palleroenkelissä on se, että sillä on käsi suun edessä näin ja enkeli näyttää puhaltavan. Kysyin Tiinalta, mitä enkeli hänen mielestään tekee. Hän sanoi, että enkeli on antanut juuri lentosuukon. Siltä se minustakin näytti. Enkeli on antanut lentosuukon ja puhaltaa sen juuri matkaan.

Mitä enkelin suudelma saa aikaan? Kun lapsi vilkuttaa isälle ikkunasta tämän lähtiessä töihin ja lähettää lentosuukon, isä tulee iloiseksi pitkäksi aikaa. Se tuntuu tavattoman hyvältä.

Entä oikean enkelin suudelma, mitä se vaikuttaa? Voimmeko ajatella niin, että kun näkymätön enkeli antaa meille lentosuukon, me onnistumme elämässä tai huomaamme, kuinka kaikki tuntuu ihmeellisellä tavalla osuneen elämässä kohdalleen. Pieni enkeli sai kohtalon palaset liikkumaan pienellä puhalluksella / puhaltamallaan lentosuukolla. Tällaisia enkelin suudelmia me varmasti haluaisimme enemmänkin osaksemme tulevalle vuodelle.

Mutta kun ajattelin sururyhmää ja ajattelin hautausmaata, jossa tällaisen enkelin voisi nähdä, mielessäni kävi toinenkin tulkinta. Se liittyy Raamatunkohtaan, jota Pietari osin lainasi kirjeessään: tarkoitan profeetta Jesajan kirjaa.

Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
Jes 40:6-8

Nyt Enkelin puhallus ei ole viesti keveistä onnen suudelmista. Se voi olla viesti ajan katoavuudesta, kukkasen lakastumisesta. Enkelin puhalluksessa on sisällä Herran henkäys. Herran henkäys on kerran antanut meille jokaiselle elämän, mutta Herran henkäys lopulta myös ottaa sen pois – saa kukan kuihtumaan -maallisen elämän sammumaan.

Enkeli itse on ikuisuuden olento: pieni palleroenkeli ei vanhene, vaan pysyy samanlaisena ikuisuudesta ikuisuuteen – samaan aikaan kun kukkaset kasvavat ja kuihtuvat, valtakunnat syntyvät ja sortuvat – pieni palleroenkeli katselee kaikkea tätä itse muuttumatta ja vanhenematta.

Meidän elämämme maan päällä kestää ikuisuudesta katsoen vain tuon enkelin puhalluksen verran – sitten se on tomua ja tuhkaa. Enkelin puhalluksella tai lentosuukolla on siis toinenkin viesti.

Aikamme on katoavaa. Sitä kestää vain hetken ja huomenna se on jo tuhkaa. Siksi tänään kysytään, oletko sinä laskenut aikasi oikein? Oletko laskenut sitä ollenkaan? Maallinen elämämme ei kestä iäti. Kerran meidän aikamme päättyy ja enkelin puhallus korjaa satoa.

Olemmeko laittaneet silloin turvamme ikiaikojen Jumalaan? Silloin me emme tee tiliä vain menneen vuoden onnistumisista ja epäonnistumisista – menestymisestä tai tappioista. Silloin on tehtävä tiliä koko elämästään.

Onnellisia ovat ne, jotka ovat tuota tiliä tehneet elämästään jo sitä ennen. He tietävät sanoa, että heidän parhaimmatkin saavutukset ovat siinä tilanteessa tuntuneet jo tuhkalta. Ne eivät tuo turvaa. Meidn saavutuksistamme ei jää sellaista muistoa, joka kantaa meidät ikuisuuteen.

Katoava elämämme voi liittyä katoamattomaan vain silloin, kun se on yhteydessä Jumalaan. Tuo yhteys ei avaudu meille omin toimin.

Ikuisuus, katoamattomuus leikkaa katoavan ajan ja samalla elämämme vain silloin kun Jeesus astuu luoksemme ja saamme synnit anteeksi.

Sellaisia enkelin suudelmia me tarvitsemme joka päivä. Sellaisilla suudelmilla teidän vuotenne alkakoon.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s