13. shell

Me olemme kaikki sokeina syntyneitä 2018

  1. sunnuntai helluntaista

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” Joh. 9: 1-7, 39-41

Johanneksen evankeliumin koko luku 9 ja sen 41 jaetta käsittelevät tätä yhtä parantamiskertomusta. Päivän evankeliumissa siitä luettiin vain sen alku ja loppu. Se mikä tänään jäi lukematta, oli fariseusten into kuulustella parannettua miestä ja tämän vanhempia, jotta he saisivat miehen tunnustamaan, että Jeesus on syntinen mies ja huijari ja valehtelija.

Tehtävä oli heille vaikea, sillä Jeesuksen tekemä tunnusteko oli niin poikkeuksellinen, ettei sellaisesta ollut kukaan aikaisemmin kuullut. Kysymys oli sokeana syntyneen miehen parantamisesta.

Jeesuksen parantaminen oli myös sillä tavalla erikoinen, että hän teki syljestä ja maan tomusta tahnan, jonka siveli miehen silmiin. Mies ei nähnyt parantajaansa kuin vasta myöhemmin. Yleensä Jeesus vain sanoi sanan ja ihminen tuli terveeksi. Mutta kun syntymästä asti sokea saa näkönsä, se ei tapahdu hetkessä. Sen valtavan aistitulvan vyöryminen hänen aivoihin saa aikaan siellä melkoisen myllerryksen. Kestää jonkin aikaa ennen kuin hänen aivonsa oppivat käsittelemään ja tulkitsemaan uuden aistikanavan tietoa. Jeesuksen tunnusteko antoi tällaiselle muutokselle aikaa.

Koko tapahtumasarja alkaa kuitenkin siitä, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta miehen kohtalon alkuperää. Tuona aikana oli tavallista ajatella, että Jumala rankaisi ihmisiä jo tämän elämän aikana heidän synneistään – esimerkiksi juuri sairauksilla.

Luonnollisesti selitystä vaati silloin sokeana syntyneen lapsen tilanne. Lapsi ei ollut tehnyt mitään sellaista, mistä häntä olisi pitänyt rankaista sokeudella. Tämän tähden syytä etsittiin sokeana syntyneen lapsen vanhemmista. Ehkä he olivat tehneet jotakin pahaa, minkä rangaistus laitettiin heidän lastensa kannettavaksi. Mutta Jeesuksen sanojen mukaan ei ole tarpeen etsiä syyllistä. Sairaus ei ole synnin seuraus. Sokeana syntynyt ei ollut tehnyt syntiä eikä häntä rankaistu vanhempiensa synneistä. Jeesus vastasi, että tämä miehen kohdalla niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Tällä hän tarkoitti ihmettä, jonka Jeesus tulisi tekemään. Tunnusteon ja sitä seuraavan opetuksen johdosta oli tärkeää, että mies oli syntymästään asti sokea.

Nykyään ei ajatella sairauksia rangaistuksina synneistä. Lääketieteen kehittyminen on avannut silmiä näkemään sairauksien syntymekanismeja toisella tavalla. Vaikka vieläkään ei kaikkien sairauksien kohdalla tiedetä miksi. Se Jeesuksen vastauksesta ymmärretään, että syytä ei tarvitse etsiä sairastuneen synneistä. Emme tutki ihmisen elämää taaksepäin ja seulo sieltä syntejä – Syy jää arvoitukseksi, kohtalo tuo eteen sairauksia – mutta sen sijaan sairauksien keskellä katsotaan eteenpäin, miten tämän kanssa eletään. Jos sairaus on hoidettavissa, tai leikattavissa se on vain hoitotekninen ongelma. Jos sairastumme parantumattomasti, siinä alkaa samalla sisäinen matka. Toivottavasti lähemmäs Jumalaa.

Synti ja sokeus liitetään toisiinsa evankeliumissa toisessakin kohtaa, mutta erilaisessa merkityksessä. Syntymästä asti sokean miehen parantuminen tuo myös syventävän näkökulman asiaan.

Kun Jeesus sanoo: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita. Tässä vaiheessa on siirrytty jo kuvainnolliseen puheeseen. Toisaalta Jeesus parantaa sokean, josta tulee näkevä. Samalla Jeesus puhuu toisenlaisesta sokeudesta ja näkemisestä. Jeesus sanoo ensin, että hän on maailman valo. Se on evankeliumin keskus: Jeesus on maailman valo. Mutta kaikki eivät näe tätä valoa. Ihminen tarvitsee ”uskon silmät” nähdäkseen Jeesuksen oikein. Sokea mies, jonka Jeesus paransi, näki Jeesuksen näissä kahdessa merkityksessä. Hän näki parannetuilla silmillään Jeesuksen, mutta myös hänen uskon silmänsä avautuivat.

Sokeus on sitä, että ei näe uskon silmillä Jeesusta.  Se on syvintä sokeutta. Se on sokeutta, josta ei ole edes tietoinen. Sen sokeampaa ei voisi olla.

Fariseukset väittivät, että he eivät ole sokeita, joita tarvitsee parantaa. He olivat omasta mielestään niin ruumiillisesti kuin hengellisesti terveitä ja elinvoimaisia.

”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne. Sen tähden synti pysyy teissä.” Jos fariseukset olisivat tiedostaneet syvemmän sokeutensa eli epäuskonsa, heitä ei syytettäisi, koska Jeesus parantaisi heidät, avaisi heidän silmänsä – sokeat saisivat näkönsä.

Tuo syntymästään asti sokea mies on kuva jokaisesta ihmisestä. Me olemme kaikki sokeana syntyneitä. Kukaan luonnollisilla silmillään ei näe Jumalan kirkkautta Jeesuksessa. Ainoastaan ne, joiden silmät Jeesus on avannut, näkevät hänet. Se on evankeliumin äärellä syytä huomata.

Kysymys, mikä tänään kuuluu, on luonnollisesti se, onko Jeesus parantanut sinut? Oletko sinä ollut sokea, jonka Jeesus on tehnyt näkeväksi? – luultavasti koska olet tullut tänne. Meidät on jo lapsena viety ”Siloan altaalle”, pesty kastevedessä, jotta tulisimme Jeesuksen opetuslapsiksi, jotta usko Jeesukseen syntyisi.

Mutta meidän ongelmamme ei ehkä olekaan sokeus, vaan ikänäkö. Emme näe tarkasti. Emme ole harjoittaneet hengellistä näköaistia. Tarvitsisimme hengelliset silmälasit. Esimerkin tähän tarjoaa tilanne evankeliumissa.

Jeesus teki tuon parantamisen sapattina. Siitä nousi siksi kohu. Jeesus toimi perinteistä sapatin tulkintasääntöä vastaa. Jeesuksen mukaan siinä oli katsottu epätervein silmin Jumalan sanaa.

Jeesuksen tulkinta sapattia koskevasta laista ei askarrellut siinä kuinka pitkän matka voi kävellä sapattina rikkomatta lakia tai milloin jostakin arkisesta tekemisestä tulee lain kieltämää työtä. Hän ohjasi katsomaan Jumalan sanaa syvemmälle: Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Sapatin viettäminen ei ole uskonnollinen suoritus vaan levon, virkistymisen ja eheytymisen mahdollisuus. Se on Jumalan lahja. Se ei ole laki kyttäämistä ja kontrollia varten – miten fariseukset sitä käyttivät. Jumalan sanan äärellä meidän on nähtävä metsä puilta. On ymmärrettävä tilanne ja mittakaava ja mistä ihmisen ja Jumalan suhteessa on kysymys. Pelastaako ihmishenki vai antaako sen kuihtua, jotta jokin pykälä tulee täytettyä. Tämä ei tee tulkinnasta helppoa. Mutta täytyy luottaa myös siihen, että Jeesus joka on avannut meidän silmämme iankaikkisen elämän valoon, auttaa meitä näkemään sen, mikä on tärkeää myös meidän ajassamme.

Kun fariseukset tivasivat tunnustusta parannetulta mieheltä, että Jeesus on syntinen. Mies vastasi tunnetulla tavalla ”Sitä minä en tiedä, onko hän syntinen. Mutta sen tiedän, että minä joka olin sokea, nyt näen. Tunnettu laulu Amazing Grace toistaa miehen lauseen. I once was lost, but now am found, was blind, but now I see. Olin kerran eksynyt, mutta Jeesus löysi minut, olin sokea, mutta nyt näen. – kun silmät ovat avautuneet, me näemme Vapahtajan. Hän ei vapauta vain ihmisiä ylipäätään. Hän vapauttaa sinut. Hän tuo pelastuksen sinulle, jotta voisit yhtyä samaan ylistyslauluun. Minutkin kurjan hän pelasti  ja antoi uuden elämän –jotta näkisin hänet, jotta näkisin hänen luomansa maailman, joka kaipaa tätä valoa.

(Saarnan työkaluna pääasiallisesti Nikolaisen kommentaari Johanneksen evankeliumista. )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s