2. shell

Katoavat ja katoamattomat aarteet 1999
Luuk 16:19-31

Jeesus sanoi: ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
”Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'””

Eilen vietettiin koulujen kevätjuhlaa. Lapset pääsivät ansaitulle kesälomalle. Valkolakkeja asetettiin päähän iloisesti ja suvivirttä veisattiin.

Illalla kotona istuessani oli helppo havaita, että koululaisten loma oli alkanut. Kadulta kuului kovaa meteliä, huutoa, uhoamista ja kiroamista. Vapautuminen koulun puristuksesta ja tenttimisen paineesta ilmeni aitoon suomalaiseen tapaan.

Suomalainen tapa juhlia ei useinkaan ole hallittua. Tosin kokemus itse juhlan aikana on saattanut olla hyvinkin vapauttava, mutta kun seuraavana aamuna herää, olo on kurja, naama on kalpea, päätä särkee, jalat ovat huterat ja on kauhea jano. Hänellä on fyysinen krapula, mutta usein seurauksena on myös moraalinen krapula. Juhlahumussa on tullut tehtyä kaikkea typerää ja ainoa verho häpeän edessä on se, että oli humalassa.

Evankeliumissa kerrottiin rikkaasta miehestä, jonka koko elämä oli yhtä juhlaa päivästä päivään. Hänellä ei ollut huolen häivää, kun hän viihdytti itseään tauotta. Ilman välipäiviä hänelle ei tullut krapulasta johtuvaa pakollista pysähtymistä, jolloin olisi voinut miettiä elämänsä suuntaa. Mutta eräänä aamuna hän herätessään huomaa, että juhlat on nyt lopullisesti juhlittu. Hän herää tuonelassa ja on siellä kovassa tuskassa. Tuo tuska kuvataan janoksi, johon ei ole mitään helpotusta odotettavissa. Se on krapulaisen janoa, mutta se on varmasti myös elämänjanoa – kadotetun elämän janoa.

”Ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu.” Näin lauletaan iloluonteisessa laulussa. Ja nyt oli rikkaan miehen maksuaika. Hänen elämänsä oli ollut yhtä tuhlausta ja nyt häntä vaadittiin tilille. Mutta suuresta rikkaudesta ei uudessa tilanteessa ollut mitään hyötyä. Kultarahat eivät seuranneet häntä haudan takaiseen maailmaan. Mutta siitä huolimatta velat on maksettava – ja velkaa hänellä oli paljon: syntivelkaa.

Ei hän ollut rikollinen, ei varas eikä murhaaja. Hän ei käyttänyt väärin Jumalan nimeä, mutta hän rakensi elämänsä hetken kestävien nautintojen varaan. Hänen aarteensa olivat katoavia, maanpäällisiä aarteita. Hän oli unohtanut Jumalan, ensimmäisen käskyistä. Nyt mielenmuutos oli myöhäistä. Siellä tilaansa ei saa parannettua ja vielä vähemmän sieltä pääsee takaisin. Takaisin ei pääse edes veljiään varoittamaan.

Ja velat on maksettava eikös juu. Rikkaalla ei ollut enää millä maksaa. Nyt rikas mies paljastuikin köyhäksi. Hän oli rikkautensa tuhlannut keveään elämään. Hän on tuhlaajapoika, joka koskaan ei mennyt itseensä eikä tullut takaisin isän kotiin. Hän ei koskaan huomannut olevansa köyhä ja alaston Jumalan edessä. Ja nyt kun hän sen huomasi, mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuilu erotti lopullisesti Jumalan lapset maailman lapsista.

Evankeliumi kertoi myös köyhästä miehestä Lasarus, joka oli muiden hylkäämä. Ihmiset kääntyivät pois hänen luotaan sillä hän oli niin kamalan näköinen ja haisi. Lasarus itse ei puhu evankeliumissa sanaakaan. Hänellä on toinen, joka puhuu hänen puolestaan. Kun rikas ajoi itse asiaansa, köyhä jätti asiansa Jumalan haltuun.

Lasaruksen nimi on hepreassa oikeastaan El Etser ja merkitsee: Jumala auttaa. Nimensä mukaisesti Lasarus luotti Jumalaan ja odotti ahdinkoonsa apua ylhäältä.

Tosin vaikuttaa siltä, että hän ei elämässään apua Jumalalta saanut, sillä olihan hän köyhä, sairas ja yksinäinen. Sukulaiset eivät hänestä huolehtineet, hautausta hänelle ei järjestetty kuten rikkaalle miehelle. Rääsyissään, nälkäänsä kuollut mies vain korjattiin pois rikkaan miehen oven pielestä. Auttoiko Jumala häntä? Jumala oli antanut hänelle kalleimman ja tärkeimmän lahjan. Hän oli antanut itsensä. Lasaruksella oli katoamaton aarre sydämessään. Siksi hän sai enkelit itseään taivaaseen saattamaan.

Kun me tämän Raamatun kertomuksen luemme, niin kumpia me olemme: rikkaita miehiä vai köyhiä Lasaruksia. Emme varmasti haluaisi olla kumpiakaan heistä: emme rikas jolla on onneton kohtalo ikuisuudessa, mutta emme myöskään Lasarus, joka tosin sai autuaan lopun, mutta joutui kärsimään elämässään hyvin paljon. Mieluummin jotakin siltä väliltä.

Evankeliumi herättelee meitä kuitenkin kysymään, onko meidän oven takanamme köyhä Lasarus, joka ei jaksa huutaa, ei puhua, ei pitää puoliaan. Jumala on antanut meille paljon hyvää, saako Jumalan hyvyys tehdä meidät hyviksi toisia kohtaan.

Me olemme kristittyjä, mutta huonoja sellaisia. Meiltä löytyy rakkautta vain vähän Jumalaa kohtaan. Enemmän rakastamme hänen lahjojaan. Enemmän rakastamme kuluttamista ja tuhlaamista. Enemmän haluamme viettää rikkaan miehen päiviä ja juhlia huolia vailla.

Sen tähden katso ja koettele tänään itseäsi. Kaikki tiet eivät vie Jumalan luokse. Meillekin tulee maksupäivä. Onko meillä silloin millä maksaa. Silloin on tärkeää huomata, että rinnallamme on kulkenut hän, joka on maksanut jo kaiken.

Sinun syntivelkasi on sovitettu. Turvaa tähän Jeesukseen ja osasi on oleva ilo autuaiden maassa.


2. sunnuntai helluntaista
Katoavat ja katoamattomat aarteet – Mies vailla nimeä

Luuk 16:19-31

Evankeliumissa kerrottiin rikkaasta miehestä, jonka elämä päivästä päivään oli pelkkää juhlaa. Samanlaisia odotuksia meillä on oman elämämme suhteen. Sen pitäisi olla juhlaa, vailla mitään surua, kipua tai kärsimystä. Ylellinen elämä tarjoaa monta keinoa pitää murheet ja elämän kovat tosiasiat loitolla. Ajatuksensa ja tunteensa voi turruttaa kemikaaleilla tai virtuaalitodellisuudella. Elämästä voi tehdä näennäisen kivuttoman jokapäiväisellä juhlimisella.

Rikkaalla miehellä ei ollut huolen häivää, kun hän viihdytti itseään tauotta. Ilman välipäiviä hänelle ei tullut myöskään krapulasta johtuvaa pakollista pysähtymistä, jolloin olisi voinut miettiä elämänsä suuntaa. Mutta eräänä aamuna hän herätessään huomaa, että juhlat on nyt lopullisesti juhlittu. Hän herää tuonelassa ja on siellä kovassa tuskassa. Tuo tuska kuvataan janoksi, johon ei ole mitään helpotusta odotettavissa. Se on krapulaisen janoa, mutta se on varmasti myös elämänjanoa – kadotetun elämän janoa. Hän oli joutunut kuilun väärälle puolelle.

Ei hän ollut rikollinen, ei varas eikä murhaaja, mutta hän rakensi elämänsä hetken kestävien nautintojen varaan. Se ylenmääräinen juhliminen, jonka hän ajatteli olevan täyttä elämää, olikin ollut todellisen elämän pakenemista. Hänen aarteensa olivat katoavia, maanpäällisiä aarteita. Hän oli unohtanut elämänsä tärkeimmän perustan, Jumalan. Nyt mielenmuutos oli myöhäistä. Siellä tilaansa ei saa parannettua ja vielä vähemmän sieltä pääsee takaisin.

Uudessa tilanteessa rikas mies paljastuikin köyhäksi. Hänen suuresta omaisuudestaan ei mitään voinut tuoda rajan toiselle puolelle. Hän oli rikkautensa tuhlannut keveään elämään. Hän on tuhlaajapoika, joka koskaan ei mennyt itseensä eikä tullut takaisin isän kotiin. Hän ei koskaan huomannut olevansa köyhä ja alaston Jumalan edessä. Häneltä puuttui sitä rikkautta, jota Jumala antaa. Ja nyt kun hän sen huomasi, mitään ei ollut enää tehtävissä.

Nyt kun rikas mies on esitelty, on aika paljastaa vertauksen toinen henkilö. Hän on köyhä mies nimeltä Lasarus. Lasaruksen nimi on hepreassa oikeastaan El Etser ja merkitsee: Jumala auttaa. Nimensä mukaisesti Lasarus luotti Jumalaan ja odotti ahdinkoonsa apua ylhäältä.

Tosin vaikuttaa siltä, että hän ei elämässään apua Jumalalta saanut, sillä olihan hän köyhä, sairas ja yksinäinen. Sukulaiset eivät hänestä huolehtineet sen vertaa, että olisivat järjestäneet hänet kunniallisesti hautaan. Rääsyissään, nälkäänsä kuollut mies vain korjattiin pois rikkaan miehen oven pielestä. Auttoiko Jumala häntä?

Rikkaaseen mieheen verrattuna näytti varmaan siltä, että Jumala oli hänet unohtanut. Kuitenkin Jumala oli antanut hänelle kalleimman ja tärkeimmän lahjan. Hän oli antanut itsensä. Lasaruksella oli katoamaton aarre sydämessään. Siksi hän sai enkelit itseään taivaaseen saattamaan. Rikkaasta miehestä sanottiin vain, että hänet haudattiin ja sitten hän heräsi tuskassa.

On vielä yksi asia, joka säilyy miesten välillä huomattavana erona. Ajattelen tähän eroon kätkeytyvän jopa vertauksen yhden merkittävimmistä piirteistä. Näistä kahdesta miehestä vain toinen mainitaan nimeltä: köyhä mies Lasarus. Luulisi, että hautajaisia vaille jäänyt yksinäinen köyhä mies olisi kuollut tuntemattomana ja niemettömänä, mutta juuri hänen nimensä säilyi. Rikas mies taas ei ollut niin rikas, että hänet muistettaisiin nimeltä.

Rippileirin alussa meillä oli leikkejä, joiden avulla opettelimme muistamaan toistemme nimiä. Meille leirin johtajille ja isosille nuo leikit ovat ehkä vielä tärkeämpiä kuin teille. Monet teistä tuntevat toistensa nimen jo ennen kuin tulevat leirille. Mutta me opettelimme niitä tosi teolla tuntemaan. Nimen tunteminen on tärkeä asia. Sillä voi kutsua toista ja saada toisen huomio osakseen. Nimen tunteminen on avain henkilön persoonaan.

Se että Jeesus jättää vertauksessa mainitsematta rikkaan miehen nimen ei ole sattumaa. Uskon, että siihen on olemassa selvä syy. Hänen nimeään ei enää tunnettu sillä se oli pyyhitty pois – tarkemmin sanottuna se oli pyyhitty pois elämän kirjasta. Sitä ei tiedä kukaan ihminen eikä Jumalakaan.

Kasteen yhteydessä teidän nimenne piirrettiin elämän kirjaan. Se merkitsee juuri sitä, että Jumala tuntee teidät nimeltä – niin kuin hän kaikki omansa tuntee. Nimi elämän kirjassa on vähän sama asia kuin hotellivaraus. Kun saavumme perille, meillä on siellä paikka valmiina varattuna meidän nimellämme. Evankeliumin rikas mies oli mennyt peruuttamaan varauksensa. Siksi hänen nimeään ei tiedetty eikä tunnettu. Sitä nimeä ei ollut enää missään.

Teillä on elämän matkaa toivon mukaan runsaasti edessäpäin. Monia teitä aukeaa edessäpäin ja teitä kutsutaan ja houkutellaan nimeltä myös sellaisille poluille, jotka johtavat hämärään. Niissä voi olla lupaus onnesta ja menestyksestä, mutta ne ovat kuitenkin teitä, joita voi kulkea vain sulkemalla omantuntonsa äänen.

Silloin ihminen on vaarassa kadottaa syvimmän identiteettinsä, oman nimensä. Tänään teitä muistutetaan Lasaruksesta. Varjelkaa hänen tavoin kallein aarteenne, jotta teidänkin nimenne säilyisi. Älkää luopuko uskostanne. Vaan pitäkää päämääränänne se ikuinen ja katoamaton elämä, johon teidät on kutsuttu.

Teille vanhemmille vielä muutama lohdutuksen sana. Saarnassa olen puhunut rikkaasta miehestä ja hänen juhlistaan, joissa hän pakeni elämää. Missään nimessä teidän ei pidä ajatella, että olisin tarkoittanut niitä juhlia, joita tänään kodeissanne vietetään. Rippijuhlat eivät ole elämän pakenemista. Ne ovat päinvastoin elämän vastaanottamista. Sen elämän, joka mahdollisuuksineen aukeaa heidän edessään.

* * * * * 

Tämä oli siis konfirmaatiosaarna. Saarnan pohjana olin käyttänyt vanhaa Merikarvian aikaista saarnaani. Päivän iloiseen luonteeseen nähden, saarna oli aika vakava. Vakavuus nousee itse tekstistä. Saarnateksti ei siksi ole konfirmaatiojuhlaan kovin helppo. Toisaalta monia mahdollisuuksia tässä hienossa vertauksessa on. Aiheen äärellä olisi ollut mukavaa pohdiskella muutakin mielenkiintoista.

Vertauksessa mainitaan kuilu pelastuneiden ja kadotettujen välillä. sama kuilu on sen rajan välillä, mikä erottaa elämävät ja kuolleet. Elämän ja kuoleman välillä on kuilu, jota kukaan ihminen ei voi ylittää (jae 26). Yksi silta on rakennettu tästä maailmasta Jumalan valtakuntaan, kuolemasta elämään, mutta se on ylitettävä jo tämän elämän aikana, rajan tällä puolen. Tuo silta on Jeesuksen risti.

Toinen näkökulma, joka kävi mielessäni liittyi Aabrahamiin. Vertauksen molemmat miehet olivat juutalaisia. Heidät oli lapsena ympärileikkauksessa otettu Jumalan valitun kansan jäseniksi. Abraham jonka luokse Lasarus taivaassa vietiin oli heidän kantaisänsä. Hurskaan ihmisen kuolemaa juutalaisessa perinteessä kuvataan sanomalla, että vainaja otettiin isiensä luokse. Oli erityisen suuri tunnustus siinä, että vainaja vietiin suvun kantaisän Abrahamin luokse. Aabraham oli aikanaan saanut siunauksen, että hänestä tulee suuri kansa. Nuo miehet olivat sen siunauksen ruumiillistumia. He olivat molemmat hänen poikiaan. Rikas mies puhuttelikin Abrahamia isäkseen ja Abraham tunnusti miehen jälkeläisekseen, puhuttelemalla häntä pojakseen. Asetelma on siten mielenkiintoinen, että vain toinen näistä pojista pääsi isiensä luokse. Pelkkä jälkeläisyys ei taannut perintöosaa autuaiden joukossa. Liitto johon heidät otettiin edellytti ihmiseltä liiton ehtojen täyttämistä. Rikas mies oli hylännyt liittonsa. -> Tämän idean käytin työntekijöiden aamumessussa kesäkuun 1. päivä 2016

Kuka on porttisi pielessä – Aamumessu 1.6.2016

Tuttu kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta kuvaa silmiemme eteen kaksi kohtaloa. Rikasta ja hulppeaa luksuselämää seurasi onneton loppu. Hän eli omassa varassaan ja kuoli omassa varassaan. Siksi ei saavuttanut iäistä perintöää, joka oli olemassa häntä varten.

On hyvä huomata myös se, että köyhyys ja hätä ei ollut hänen silmiltään piilossa jossakin kaukana. Se oli hänen porttinsa pielessä. Auttaminen oli tehty rikkaalle äärettömän helpoksi. Hänen ei olisi tarvinnut kuin ojentaa kätensä ja antaa jotakin siitä, mikä häneltä jäi yli – se ei olisi ollut hänelle edes mikään uhraus. Mutta hän ei antanut edes sitä ruokahävikkiä köyhälle, pöydältä putoilevia murusia.

Köyhä Lasarus eli miehen portin luona. Hän kärsi sairauksia ja jatkuvaa nälkää. Hän olisi halunnut koiranpentujen tavoin syödä edes rikkaan pöydältä putoilevia ruokapaloja.

Vertauksen molemmat miehet olivat juutalaisia. Heidät oli lapsena ympärileikkauksessa otettu Jumalan valitun kansan jäseniksi. Abraham, jonka luokse Lasarus taivaassa vietiin, oli heidän kantaisänsä. Hurskaan ihmisen kuolemaa juutalaisessa perinteessä kuvataan sanomalla, että vainaja otettiin isiensä luokse. Oli erityisen suuri tunnustus siinä, että vainaja vietiin suvun kantaisän Abrahamin luokse. Aabraham oli aikanaan saanut siunauksen, että hänestä tulee suuri kansa. Nuo miehet olivat sen siunauksen ruumiillistumia. He olivat molemmat hänen poikiaan. Rikas mies puhuttelikin Abrahamia isäkseen ja Abraham tunnusti miehen jälkeläisekseen, puhuttelemalla häntä pojakseen. Kuitenkin vain toinen näistä pojista pääsi isiensä luokse. Pelkkä jälkeläisyys ei taannut perintöosaa autuaiden joukossa. Rikas mies oli hylännyt liittonsa.

Tänään me kysymme, kuka on sinun tai minun portin pielessä?

Joskus kaikkein laiminlyödyin henkilö porttisi pielessä olet sinä itse. Jos näin on, sen asian ääreen on hyvä pysähtyä. Mutta useimmiten me Suomessa kuulumme hyväosaisiin – ja meillä on pöydällä niin paljon tavaraa, että sitä menee paljon hukkaan. Meillä on myös paljon verukkeita, joilla kuljemme ihmisen ohi. – Toivottavasti emme kuitenkaan kulje elämän ohi.

Kuka on porttisi pielessä? Kenelle olisi avarrettava sydämen ovea – jotta Jumalan lahjoista pääsisi nauttimaan myös hän, joka on jäänyt osattomaksi.

Kenenkä tarinan voisit tänään kuulla?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s