Apostolien päivä

Apostolien päivä 20.7.2003

Kutsu ja valtuudet

Mark. 3: 13-19

Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

Kuka opetuslapsista sinä haluaisit olla? Kun heidän nimilistaa lukee ja miettii niiden suomenkielisiä versioita, listasta tulee aika pitkä:, Pietari, Pekka, Petri, Jaakko, Juha, Jussi, Johannes, Jukka, Andreas, Antti, Antero, Filippus, Bartolomeus, Perttu. Matteus, Matti, Matias, Tuomas, Tuomo, Tommi, Tomi, Simo. Ulkomailla samoista nimistä on vielä lukemattomia versioita.

Jeesuksen opetuslasten nimet ovat olleet niin arvostettuja, että niitä on haluttu antaa lapsille. (Taddeus ja Juudas ovat sellaisia nimiä, että niitä juuri ei esiinny)

Eri evankeliumeissa opetuslasten nimilistat poikkeavat hieman toisistaan, mutta kuitenkin selvästi on sanottu, että Jeesus valitsi lähipiiriinsä kaksitoista miestä, joita kutsuttiin myöhemmin apostoleiksi.

Se, että opetuslapsia oli kaksitoista ei ollut sattuma. Luku on sama kuin Israelin heimojen määrä. Kaksitoista opetuslasta ovat kuin Jaakobin kaksitoista poikaa. Pojat olivat keskenään hyvinkin erilaisia ja eripuraisia. Heitä yhdisti kaikkia sama isä. Mutta äidit eivät kaikilla olleet samoja.

Jeesuksen opetuslapset olivat samoin erilaista ja eripuraista porukkaa. Ilman Jeesusta ja Jeesuksen valintaa he eivät olisi tulleet toimeen keskenään. Mutta tästä joukosta piti alkaa muodostumaan uusi Israel.

Äkkiseltään luettuna päivän evankeliumi vaikuttaa kovin köyhältä. Siinä luetellaan Jeesuksen valitsemien oppilaiden nimet. Kysymys tilanteessa on kuitenkin paljon merkittävämpi ja suurempi kuin vain kahdentoista oppilaan valinta. He saivat kutsun apostolin tehtävään.

Jeesus oli ennen apostoliksi asettamistaan kutsunut jokaisen näistä kahdestatoista jo yksityisesti mukaansa. Evankeliumeissa on niistä mainintoja joidenkin opetuslasten kohdalla. Silloin tuo kutsu oli ollut yksinkertainen: Seuraa minua. Nyt kaikista niistä, jotka Jeesuksen kutsun mukaan olivat lähteneet häntä seuraamaan, hän valitsi kaksitoista miestä erityiseen tehtävään. Kysymys ei ollut enää vain seuraamisesta, vaan myös lähettämisestä ja tehtävään valtuuttamisesta. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui 1) olemaan kanssaan lähettääkseen heidät 2) saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät 3) karkottamaan saastaisia henkiä

Kutsuun sisältyi kolme osaa. Heidän tuli ensiksikin olla lähellä Jeesusta. Jeesus kutsui heidät olemaan kanssaan. Kaikkialla siellä missä Jeesus oli, opetuslasten tuli olla mukana. Heidän tuli nähdä mitä Jeesus teki ja mitä hänelle tapahtui. Heidät tuli kuulla mitä Jeesus sanoi. He näkivät ja kokivat Jeesuksen elämän lähempää kuin kukaan muu. Jeesusta lähellä eläen heidän tuli tallettaa muistiinsa Jeesuksen elämä, opetus ja toiminta. Heille Jeesus erityisesti opetti, kuka hän on ja mikä on hänen suhteensa Isään, joka hänet lähetti maailmaan.

Toiseksi kysymys oli saarnaamisesta. Jeesus lähetti oppilaansa saarnaamaan sitä, mitä he olivat kuulleet ja nähneet. Heidän tuli viedä ensin 12 (kahdentoista) Israelin heimon keskuuteen sanoma Jeesuksesta. Mutta tehtävä laajeni Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen koskemaan kaikkia kansoja. Ylösnoussut Jeesus uudisti tehtävänannon.

Lopuksi kysymys oli vallasta ja vallan jakamisesta. Jumalan poikana Jeesus käytti jumalallista valtaa. Tätä valtaa hän jakoi apostoleilleen. Miten se tässä vaiheessa tapahtui, ei ole selvillä.

Kun Jeesus kuolleista noustuaan uudisti lähetyskäskynsä ja ulotti tehtävän kaikkeen maailmaan, hän sanoi heille, että hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. vaikuttaa myös siltä, että he saivat tätä maailmanlaajuista tehtävää varten suuremman vallan ja voiman kuin siinä sisälähetystehtävässä Israelissa. Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle vasta helluntaina.

Lähellä Jeesusta opetuslapset oppivat tuntemaan sen, että Jeesuksella oli jumalallinen valta, sen minkä hän oli saanut Isältä. a) Se näkyi Jeesuksen puheessa. Hän opetti niin kuin se, jolla on valta eikä niin kuin kirjanoppineet. b) Se näkyi valtana pahoihin henkiin: hän käskee saastaisia henkiä ja ne tottelevat (Mk 1:27), c) Jeesuksella oli valta parantaa sairaita. d) Jeesuksella oli valta antaa syntejä anteeksi.

Kaikkea sitä, mitä Jeesus oli tehnyt, hän lähetti apostolinsa tekemään. Markuksen evankeliumi mainitsee näistä vain saarnaamisen ja pahojen henkien karkottamisen. Saastaisten henkien karkottaminen merkitsi sitä, että pimeyden voimien tuli väistyä Kristuksen tieltä. Matteus lisää tähän vallan parantaa tauteja. Jeesus antoi myös opetuslapsilleen vallan antaa syntejä anteeksi.

Mihin tätä valtaa tarvitaan? Vaikka Jumalalla on kaikki valta, silti on olemassa myös henkivaltoja, jotka vastustavat Jumalaa. Näillä valloilla on näppinsä pelissä monessa asiassa maan päällä. Ne pitivät vallassaan ihmisiä. Ne ovat toimineet Jumalaa vastaan ja estäneet hänen valtakuntansa ja valtansa toteutumista. Paavali sanoo ”Me emme taistele lihaa emmekä verta vastaan vaan pimeyden henkivaltoja vastaan” Ef 6:12

Kun Jeesus antoi apostoleilleen vallan / valtuutuksen. Apostolilla oli valta toimia lähettäjänsä nimissä ja lähettäjänsä valtaa käyttäen. Apostoli oli enemmän kuin vain tiedon tai sanoman välittäjä. Jeesus antoi tai siirsi omia valtuuksiaan oppilailleen. Kun me annamme kristittyinä syntejä anteeksi, harjoitamme ja käytämme Jeesuksen meille uskomaa valtaa. Apostolit eivät menneet omissa nimissään eivätkä julistaneet omaa asiaansa.

He olivat Kristuksen asialla jatkamassa sitä työtä, jonka Jeesus heille tehtäväksi antoi. Toivat valoa pimeään maailmaan, valtasivat alaa Kristukselle, tekivät todelliseksi ja näkyväksi Kristuksen valtakunnan ja hänen voittonsa.

Apostolien nimet ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Ne ovat edelleen suosittuja. mutta vielä tärkeämpää on se, että apostolien opetus on säilynyt.

Apostolien opetuksen myötä Kristus on pysähtynyt meidänkin kohdallamme ja Jeesus on pyytänyt meidät mukaansa. Me olemme saaneet kutsun seurata Jeesusta. Me olemme saaneet tehtävän viedä sanomaa eteenpäin. Me olemme saaneet voimaksemme Pyhän Hengen.

Mutta apostolien tavoin voidaksemme toimia menestyksellisesti hänen nimissään, meidän on ensiksi oltava Jeesuksen kanssa ja opittava tuntemaan hänet Vapahtajanamme ja pelastajanamme. Meidän on palattava aina uudestaan viettämään aikaa hänen kanssaan, joka on rakastanut meitä ristille asti.

Kansansoutuhartaus apostolienpäivänä 20.07.2003

Hyvä sanoma, huono uutinen

Hyvää huomenta kaikille soutajille ja teille, jotka kirkkoon olette tulleet. Luen Jesajan kirjasta tämän päivän antifonin:

Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman.
Jes. 52: 7

Kesällä kokoontui toimittajia ja teologeja ja tutkijoita yhteiseen seminaariin, jonka nimenä oli ”Hyvä sanoma, huono uutinen”. Seminaarin tarkoituksena oli käsitellä uskonnon ja viestinnän suhdetta. miten uskonnosta pitäisi puhua mediassa. En käynyt seminaarissa. Minulle jäi mieleeni vain tuo otsikko: Hyvä sanoma, huono uutinen.

Seminaarin otsikko merkitsee lähinnä sitä, että evankeliumi eli hyvä sanoma tai ilosanoma ei tänä päivänä näytä ylittävän uutiskynnystä, siitä ei saa myyvää juttua lehteen eikä telkkariin. Tilanne on vähän sama kuin yrittäisi suurena uutisena kertoa, että Suomessa on rauha, täällä ei sodita. Itsestäänselvyydet eivät herätä ihmisten mielenkiintoa.

Mitä tarvitsisi tapahtua, että ilosanomasta tulisi hyvä uutinen – että voisimme yhtyä Jesajan kirjan sanoihin: Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet.

Sanoma on iloinen ja hyvä aina jotakin taustaa vasten. Ilosanoman tuoja kertoo rauhan tulleen. Sodan pelkojen keskellä elänyt ihminen ottaa tuon uutisen toisella asenteella vastaan kuin Suomen rauhallisissa oloissa elänyt.

Jos elämäämme on sävyttänyt rauhan tila, uutinen rauhasta ei tuo meille mitään uutta viestiä. Luulen, että syvin ongelma on juuri siinä, että me pidämme hyvää sanomaa itsestään selvyytenä. Voi olla, että rauhamme on kuviteltua. Me olemme eläneet väärässä rauhassa. Nyt en tarkoita tietenkään valtiollista rauhaa, sodan tai aseellisen selkkauksen vastakohtaa. Kysymys on rauhasta Jumalan kanssa. Siinä ihminen voi elää väärässä varmuudessa ja väärässä rauhassa. Tällainen ihminen on tukahduttanut kaikki rauhattomuuden tuntemuksensa.

Kristitty haluaa kuitenkin kuulla tuon hyvän sanoman rauhasta aina uudestaan ja uudestaan. Hän haluaa vakuuttua päivittäin siitä, että rauha Jumalan kanssa on todellisuutta. Sillä hän huomaa itsessään vielä kapinaliikkeitä – vähän samalla tavalla kuin Irakissa. Vaikka sota on ohi ja rauha palannut, niin silti on levottomuuksia ja laukausten vaihtoa. Rauhaa yritetään rikkoa. Meissä asuu vielä liittolainen pahan kanssa, vanha aatami. Sen toimet huolestuttavat meitä ja saavat meidät rauhattomiksi.

Siksi meidän on aina hyvä kuulla uudestaan vakuutus rauhan sanomasta.

Jumala on solminut kanssamme rauhan Kristuksen välityksellä. Hyvä sanoma Jumalan aikaansaamasta rauhasta Jeesuksen ristillä ei voi koskaan ylittää valtamedian uutiskynnystä. Mutta siitä voi tulla yksityiselle ihmiselle hänen tärkein päivittäinen uutisensa.

Tämä uutinen, hyvä sanoma tuokoon teillekin rauhan sisimpään kaikkia pahan vastarintaliikkeitä vastaan.

5 KJS Matt 16:13-19

Apostolien päivä 1998

Jeesus on vastaus – Jeesus on kysymys

Kun olin toista tai kolmatta vuotta yliopistossa, teologisessa tiedekunnassa, meille pidettiin luentoa Uuden testamentin tieteellisestä tutkimuksesta ja tulkinnasta. Opettajamme Raija Sollamo teki meille kysymyksen, johon vastasimme kirjallisesti. Voit miettiä tätä samaa kysymystä itsekin. Hän kysyi meiltä: Mikä Jeesuksen nimitys puhuttelee sinua eniten? Jeesuksestahan käytetään monia erilaisia nimiä, jotka kuvaavat jotakin hänen persoonastaan tai merkityksestään. Esim. Jumalan Poika, Herra, Vapahtaja, Kristus, Kuningas, Ihmisen Poika, Sana, Pelastaja, Välimies, Syntien sovittaja, Vanhurskas tuomari jne. Mikä näistä nimistä on sinulle läheisin? Onko se ehkä muu kuin jokin edellä luetuista? Opettajamme tarkoitus oli osoittaa meille, kuinka monella tavalla Jeesuksesta voidaan ajatella, kuinka monta erilaista tulkintaa hänestä on olemassa ja erilaista käsitystä, kuinka ihmiset ripustautuvat Jeesukseen erilaisin toivein.

Eräs ystäväni kirjoitti tuolloin, että hänelle läheisin ilmaus Jeesuksesta on puliukko. Sillä hän ei tarkoittanut, että Jeesus olisi ollut aina päissään, vaan sitä, että Jeesus on sellainen, joka hyväksyy ihmisen kuin ihmisen vierelleen, kukaan ei ole hänelle liian huonoa seuraa (eri asia on hyväksymmekö silloin hänet, kun hän on ’puliukko’) Jumala on tullut Jeesuksessa alas ihmisen tasolle, ei vain sivistyneiden ja oppineiden tasolle, vaan sellaiseksi ihmiseksi, että jokainen kadunmies tai -nainen voi olla hänen seurassaan. Jeesus ei häpeä ketään ihmistä. Jokaiselle hänellä on jotakin sanottavaa, sellaista joka käy syvälle sydämeen asti. Tällainen ajatus hänellä oli takana – joskin tuossa sanassa ’puliukko’ oli hieman nuoren teologin uhmaa. Mutta oikein ymmärrettynä se on koskettava kuvaus Jeesuksesta.

Jeesus on varmaan historian tutkituin ja kuvatuin henkilö. Kahden vuosituhannen ajan ovat ihmiset olleet häneen ihastuneita, hänen persoonansa valtaamia. Ihmiset ovat ihmetelleet ja kyselleet mielessään, kuka on tämä evankeliumien mies. Kuka Jeesus oikein on? Hänen tarinaansa on kerrottu monella tavalla. Siitä on kirjoitettu romaaneja ja väitöskirjoja. Hänestä on tehty elokuvia, maalattu tauluja, sävelletty teoksia ja virsiä, muodostettu myös opinkappaleita ja uskontunnustuksia.

Kuka on se ihmeidentekijä, parantaja, jonka sanoissa on voimaa, jonka todistus itsestään hämmästyttää, jonka elämä ja kohtalo pysähdyttävät meidät miettimään yhä uudelleen ja uudelleen. Me lausumme joka jumalanpalveluksessa kirkon vastauksen tähän kysymykseen ja ilmeisesti aina yhtä huolimattomasti. Sanomme, että hän on Jumalan Poika, syntynyt Neitsyt Mariasta, kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu jne. Tunnustaudumme yhä uudelleen näissä sanoissa melko tarkkaan käsitykseen. Saatamme mielessämme ajatella myös hyvin tuntevamme Jeesusta. Meillä on selvä käsitys siitä kuka on oikeassa ja kuka on väärässä.

Toisaalta meidän on ehkä sittenkin vaikea kysyä tätä kysymystä, sillä edessämme on niin monia valmiita vastauksia. Kysymys, kuka Jeesus on, ei tule meille koskaan tuoreena ja uutena, vaan vastaukset ovat olemassa jo ennen kuin tajuamme kysyä. Siksi emme ehkä edes uskalla kysyä, kuka Jeesus on.

On surullista, jos Jeesus ei voi tulla jatkuvan hämmästyksen kohteeksi. On surullista, jos Jeesus on meille vain opinkappale, puhkiselitetty dogmi tai tyhjiin lausuttu hokema. Pelkään, että Jeesus jää meille liian usein tällaiseksi värittömäksi lauseeksi, ilmeettömäksi hokemaksi. Silloin tutut lauseen peittävät meiltä Kristuksen. Pelkäämme liikaa kysymyksiämme ja ajatuksiamme. Evankeliumien äärellä on kuitenkin turvallista kysyä tuo kysymys – joka kerta. Jumala ei Sanassaan johda meitä harhaan. Vaan hän haluaa yhä enemmän opettaa meitä tuntemaan Kristusta.

Kun luen evankeliumien kertomusta Jeesuksesta, huomaan että hän oli ihminen, kuin kuka tahansa ihminen Palestiinan ympäristössä. Sitten alan aavistaa, että hän oli Jumalan lähettämä ihminen ja jotakin vielä ihmeellisempää. Tämä ihminen oli Jumala meidän keskellämme. Se on aika hämmästyttävää. Miten Jumala voi olla ihmisenä? Vielä hämmästyttävämpää on siinä valossa lukea Jeesuksen elämästä ja mitä muut ihmiset hänelle tekivät ja miten kohtelivat. Juuri silloin jos joskus tulee kysyneeksi, kuka on tämä Nasaretin mies ja mitä hän tahtoo.

Päivän evankeliumissa Jeesus kysyi ensin, mitä ihmiset hänestä sanovat. Ihmiset olivat hämmennyksissä Jeesuksesta jo 2000 vuotta sitten. He ajattelivat, että Jeesus on kuolleista noussut Johannes Kastaja tai jokin Vanhan testamentin profeetta. Mutta sitten Jeesus kääntyi oppilaidensa puoleen ja kysyi heidän mielipidettään, heiltä, jotka olivat seuranneet Jeesusta jo pitkän aikaa. Meidänkin on siksi tärkeä kysyä aina uudelleen, kuka Jeesus on. Ei pidä pelästyä, jos joudumme hämilleen tämän kysymyksen edessä. Kysymys yllättää meidät. On ihan hyvä olla tyhmä ja tietämätön Jeesuksen edessä. Opetuslasten ei tarvitse tietää kaikkea. Olemme onnellisessa asemassa, kun saamme oppia lisää ja uudestaan samojakin asioita. Ne ovat niin hämmästyttäviä.

Pietari vastasi, että Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika. Haluan vastata myös Jotakin. Yksi vastaus tälle päivälle voisi olla se, että Jeesus on tie Jumalan tuntemiseen ja Jumalan yhteyteen. Ei vain jonkin persoonattoman voiman tuntemiseen, vaan tie elävän Jumalan tuntemiseen. Se ei ole vain tietoa, vaan yhteyttä Jumalaan.

Jeesus on hyvä vastaus sinun vaikeimpaan kysymykseesi, kysymykseen, kuinka minun käy. Sinulle käy hyvin, sillä Jeesus on sinun turvasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s