13. shell

Riittääkö yksinäisyyden poistamiseen ihmisten kesinäinen puhe?

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
    Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” Mark. 7:31–37

Evankeliumi kertoo kuurosta ja mykästä miehestä, jonka Jeesus parantaa. Tuohon aikaan monenlaisia sairauksia esiintyi eikä niihin oikeastaan ollut mitään lääkettä tai hoitoa. Monet sairaudet olivat hengenvaarallisia ja vain harvat ihmiset elivät vanhuuteen asti. Tällaista näkyä mikä täällä kirkossa on, ei olisi nähty siellä: että näin monta harmaapäätä on paikalla. Kuuromykän miehen sairaus tai tila ei ollut varsinaisesti hengenvaarallinen, mutta se eristi hänet muista – hiljaiseen yksinäisyyteen. Se taisi eristää hänet myös jumalanpalveluksista, jos hänellä sinne edes oli pääsyä.

Evankeliumin elämästä syrjään joutunut ihminen ei ollut kuuromykkä lapsesta alkaen, sillä Jeesuksen parannettua hänet, hän pystyi puhumaan selkeästi. Hän oli ehtinyt oppia puhumisen, mutta nyt hänen kielensä oli kuin sidottu ja korvat eivät kuulleet. Hän oli sidottu kahteen suuntaan: hän ei kuullut eikä siis kyennyt ottamaan ääntä vastaan eikä mykkänä pystynyt ymmärrettävää ääntä tuottamaan. Se tarkoitti samalla sitä, että hänellä ei ollut mahdollisuuksia jutella muiden kanssa niin kuin jokapäiväisessä kanssakäymisessä tapahtuu, luultavasti ei voinut juuri tehdä mitään työtäkään saadakseen siitä itselleen elantoa. Hän oli muiden hyväntahtoisuuden varassa. Se oli osattomuutta ja samalla ihmiselämän tuskallisin osa: kipua ja tuskaa siitä, että ei voi osallistua muiden iloon tai suruun; että ei ole kenellekään hyödyksi, vain taakaksi. Tämä ei ole harvinainen kokemus Suomessakaan tai Harjavallassa. Yksinäisyyttä ja osattomuutta kokevat Suomessa monet vanhukset ilman, että olisivat kuuroja ja mykkiä. Heillä ei vain ole ketään, jonka elämään he kuuluvat. Tällainen yksinäisyys syö ihmistä sisältä päin.

Evankeliumin miehen onneksi hänellä oli elämässä joitakin, jotka halusivat hänelle hyvää. He toivat hänet Jeesuksen luo. Sanoma Jeesuksesta oli levinnyt alueelle, että hän parantaa sairaita. Niinpä tämäkin mies tuotiin Jeesuksen luo, jospa Jumalan hyvyys koskettaisi häntä ja hän saisi jonkinlaisen avun.

Jeesus pysähtyy, ottaa hänet erilleen väkijoukosta voidakseen keskittyä yksistään tähän kohtaamiseen. Hänelle luultavasti kerrotaan miehen tilanne ja häneltä pyydetään, että hän laittaisi kätensä miehen päälle. Niin yleensä toimittiin, kun rukoiltiin sairaan puolesta. Jeesus toimii kuitenkin toisin. Hän laittaa etusormensa miehen korviin, sylkeensä kastetulla peukalolla hän koskettaa miehen kieltä. Hän huokaisee ja sanoo yhden sanan: Effata: aukene.

Kun tein vuonna 2008 radiohartautta tästä Raamatun kohdasta, kiinnitin huomion Jeesuksen huokaukseen. Jeesus katsoi taivaalle ja huokaisi ennen kuin sanoi mitään.

Huokaus tässä on syvä myötätunnon huokaus. Jeesus tuntee miehen kärsimykset ja vaikeudet aivan niin kuin ne olisivat hänen omiaan. Ahdistus, joka oli kuuronmykän miehen elämässä, puristaa myös Jeesuksen rintaa. Siksi hän huokaa. Siinä tilanteessa Jeesus ottaa kantaakseen yhden miehen koko tuskan. Hän koskettaa miehen särkynyttä elämää, myötäelää hänen kipunsa ja samalla vapauttaa hänet sairauden siteistä. Yhdellä Jeesuksen sanalla ”effata” miehen korvat avautuvat ottamaan vastaan puhetta ja samalla kieli vapautuu siteestä. Voi vain kuvitella, mitä tuo kaikki miehen elämässä tarkoitti. Huokauksen aikana, Jeesuksen keuhkot tyhjentyivät – mutta samalla kuuron miehen elämä alkaa täyttyä äänillä: linnut lauloivat jälleen, ihmisten liikkeet ja eleet yhdistyvät niille ominaisiin ääniin. Kaikki oli palannut kohdalleen. Mies alkaa myös puhua kuin joskus aikaisemmin ja puhe on täysin selkeää.

Kun Jeesus paransi miehen, tämä ei saanut vain kuuloansa ja puhekykyään takaisin. Hänen eristyneisyytensä ja osattomuutensa on samalla päättynyt. Hän sai yhteyden toisiin ihmisiin. Hän kuulee, mitä hänelle sanotaan ja voi vastata – sanojen ei tarvitse olla ihmeellisiä, vaikka vain pieniä arkisia tervehdyksiä, mutta se tekee hänet osaksi yhteistä elämää.

Parantamisella oli vielä yksi syvempi ulottuvuus. Myös yhteys Jumalaan avautui uudelleen. Jumalan hyvyys oli koskettanut häntä. Jeesuksen parantajan toiminta oli toki sellaisenaankin tärkeää. Mutta se oli ennen kaikkea merkki siitä, että Jumalan voimat vaikuttivat Jeesuksen kautta. Sairauksien ajateltiin olevan myös merkki Jumalan vihasta ja rangaistuksesta. Niin ihminen yleensä ajattelee: olen tehnyt jotakin pahaa tai väärin ja sairaus on siitä koitunut rangaistus. Parantaminen poistii myös näitä sisäisiä esteitä. Eksyksissä ja erossa olevien ihmisten yhteys Jumalaan voitiin uudistaa niin, että emme olisi kuuroja ja mykkiä suhteessa Jumalaan. Jumala oli tullut ihmisiä lähelle ja heitä varten: köyhät, sairaat ja monella tavalla vähäosaiset saivat kutsun ja armon päästä ensimmäisenä sisään. He joita pidettiin muita syntisempänä.

Nykyään sairaudenhoito ja lääketieto on niin kehittynyt, että monet taudit voidaan parantaa. Ihmisten keski-ikä on pidentynyt huomattavasti. Jeesusta ei tarvita enää niin paljon ruumiin parantajaksi. On muita asioita, jotka eristävät meitä toisista ihmisistä ja Jumalasta. Ei ole ehkä ystäviä, ei ketään kelle oikeasti puhua asioista, jotka meillä on sydämellä. Meitä sitoo pelko tai häpeä tai jokin muu asia, mutta olemme silloin kuin vangittuja, olemme erossa muista, erossa hyvän elämän virrasta. Se voi olla taloudellinenkin asia, kun rahat eivät riitä edes välttämättömään, silloin se erottaa meitä toisista ihmisistä. Ei voi mennä yhdessä mihinkään, kun kaikki maksaa.

Ihminen etsii toista ihmistä. Myös Jumala etsii ihmistä, jotta tämä huomaisi syvemmän elämän janon. Sen yksinäisyyden, mitä on olla erossa elämän lähteestä. Jeesus oli kiinnostunut tästä jälkimmäisestä – yhteyden palauttamisesta ihmisen ja Jumalan välille.

Mutta aika jota elämme, on kiinnostunut lähinnä ihmisten välisistä suhteista. Meillä on valtava määrä laitteita ja ohjelmia yhteydenpitoon – älypuhelimia, tietokoneita, Facebook ja Snapchat ja muita sosiaalisen median palveluja. Silti yksinäisyys vaivaa meitä. Todellista kuuntelemista on vain vähän. Se on oikea ongelma. Ja meidän olisi tehtävä voitavamme poistaaksemme esteitä ihmisten aidolta kohtaamiselta. Mutta tänään kysymys on ennen kaikkea tämä: Riittääkö se, että puhelemme keskenämme, mutta vallitsee hiljaisuus ja eristyneisyys suhteessa ikuisuuteen ja Jumalaan? Monelle se ehkä riittää, mutta ei Jeesukselle, eikä toivottavasti meille.

Mitenkä Jeesuksen sana Effata, avaudu, voisi tulla koskemaan tämän ajan ihmisten yksinäisyyttä? Avautuuko siteitä Jumalan kuulemiselle silloin kun parannumme sairaudesta tai silloin kun yksinäisyytemme väistyy? Vai avautuuko se paremmin niin, että ihminen tehdään kuuroksi tai mykäksi niin kuin Johannes Kastajan isä Sakarias. Ruumiillinen hätä pakottaa rukoilemaan. Jumala voi käyttää kumpaakin keinoa ihmisten kanssa.

Usko syntyy kuulemisesta. Kuuron korvat avautuivat, hän kuuli Jeesuksen puheen ja yhteys syntyi myös taivaalliseen Isään. Mutta toivonkin, että tänään evankeliumissa et samaistu niinkään kuuroon ja mykkään mieheen, jonka Jeesus paransi, et väkijoukkoon, joka oli Jeesuksen ympärillä, et edes Jeesukseen joka paransi sairaan, vaan niihin, jotka toivat sairaan Jeesuksen luo. Heitä tarvitaan yhä enemmän. Voisitko sinä olla hän, joka tuo ihmisiä Jeesuksen luo, jotta hän parantaisi heitä. Jumala on parantanut jo sinut. Ehkä sinun lähelläsi on ihminen, jonka sinä voit nähdä ja kuulla ja ennen kaikkea, jonka sinä voit tuoda vaikkapa tänne kirkkoon, jotta läsnäoleva Kristus parantaen saisi hänet kuulemaan Jumalan sanan ja avaisi kielen ylistämään Jumalaa.

Täällä hän löytäisi niin toisen ihmisen kuin rakastavan Jumalan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s