1. sun lopp

Tuntemattoman ruhtinaan tunteminen

8.1.2017

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: »Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.»
    Johannes todisti: »Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika. » Joh. 1: 29–34

Johanneksen evankeliumi ja varsinkin sen alku – ensimmäinen luku on huikea ja majesteettinen. Ensimmäiset jakeet ”Alussa oli Sana” rinnastuvat suoraan koko Raamatun aloittavaan luomiskertomukseen, mutta Johanneksen evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus oli jo läsnä luomisen tapahtumissa kaiken aikaa. Hänen kautta tämä maailmamme on luotu. Maalliselta kutsumukseltaan Jeesus oli rakennusmies kasvatti-isänsä Joosefin tapaan, mutta jo paljon ennen talonrakennushommia Jeesus rakensi tyhjästä koko maailman. Hän on Jumalan Sana, jonka kautta kaikki on syntynyt.

Tämä Jumalan sana, todellinen valo oli tulossa maailmaan. ”Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.”

Evankeliumin ensimmäinen luku puhuu useasti tuntemattoman ruhtinaan läsnäolosta maailmassa. Maailman luoja on keskellä luomaansa maailmaa, mutta häntä ei tunneta. Jännite ja draama kasvavat isoihin mittoihin evankeliumissa. Ihmiset eivät tunne Jumalaa, vaikka Jumala istuisi heidän vieressään. Ajatus maailman luojan astumisesta luomaansa maailmaan on hämmästyttävä. Se että häntä ei tunneta on vielä hämmästyttävämpi. Se kertoo jotakin pimeyden syvyydestä, jossa elämme.

Kun Johannes Kastajan maine levisi, hänestä kiinnostuivat myös kansan hengelliset johtajat, jotka tunsivat Raamatun kirjoitukset. Fariseukset tulivat Johanneksen luo kysymään, onko tämä Messias, koska harrastaa kastetoimintaa? Johannes kieltäytyi kunniasta ja jatkoi ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne.” Alennustilassa ollutta Jeesusta ei tunnistettu. Hän oli rakennusmiehen poika merkityksettömän pienestä Nasaretin kylästä. Jumalan Poika olisi luonnollisesti jotakin aivan muuta.

Myöskään Johannes Kastaja ei tuntenut häntä. Hän tunsi Jeesuksen serkkunaan, mutta ei tiennyt, että hänen lapsuuden leikkikaverinsa on Jumala Poika. Tämän Johannes sanoo evankeliumissa kaksi kertaa. Minäkään en tuntenut häntä. Niin kuin koko maailma oli ollut tietämätön hänestä, Johannekseltakin oli jäänyt tämä asia pimentoon. Mutta Jumala kirkasti Johannekselle hänen kutsumuksensa. Hänen tärkein kutsumuksensa oli todistaa Jeesuksesta: jotta tuntematon ruhtinas tunnistettaisiin siksi, mitä hän oikeasti on. Mutta ensin Johanneksen täytyi tunnistaa hänet. Sitä varten Jumala oli antanut Johannekselle merkin. Betlehemin paimenet tunsivat Vapahtajan siitä, että hän makasi kapaloituna seimessä. Johannekselle kerrottiin toisenlainen tuntomerkki: ”Se jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän on Jumalan Poika. Hän kastaa Pyhällä Hengellä.”

Johannes kastoi paljon ihmisiä Jordan-joella. Mutta kerran hänen eteensä astui Jeesus – tuntematon ruhtinas. Kun Jeesus oli kastettu ja hän nousi vedestä, toiset evankeliumit kertovat, että Taivaat aukenivat, Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, johon olen mieltynyt.”

Jeesuksen kastetapahtumasta tuli kuitenkin jotakin enemmän kuin vain Johanneksen suorittama vesikaste. Tuossa tapahtumassa Jeesuksesta tuli Kristus – eli messias, toisin sanoen voideltu – sitä tuo sana messias tarkoittaa. Sillä juuri tässä kastetapahtumassa Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen. Jeesus sai Pyhän Hengen voitelun.

Johannes tunnisti nyt, kuka Messias on, mutta hän tiesi myös jotakin vielä enemmän. Johannes sanoo sen yhdellä virkkeellä: ”Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Mistä hän tämän tiedon oli saanut? Tuollainen käsitys ei liittynyt yleisemmin Messiaan odotukseen. Vanhasta testamentista sellaisenaan sitä ei voi lukea. Sama Jumala, joka antoi hänelle merkin Messiaan tunnistamisesta, antoi myös selityksen sille, mistä tapahtumassa on kysymys, ja minkälaiseen tehtävään Jumalan Poika on asettunut.

Jeesus on Jumalan Karitsa joka antaa henkensä maailman elämän puolesta. Synnin todellisuus on pimentänyt maailman. Synnin sokaisemin silmin ihminen ei näe Jumalaa, ei tunnista ruhtinasta. Ihmiskunnan on vanginnut toisenlainen ruhtinas eikä ihmiset enää tiedä mitä todellinen vapaus on. Tauti on niin vakava, että kukaan ihminen sitä ei pysty parantamaan. Jumalan itsensä on tultava maailmaan sitä korjaamaan.

Merkissä, minkä Johannes sai, Pyhä Henki ei vain käynyt hänen päällään vaan jäi hänen ylleen pysyvästi. Jeesus ei myöskään vain esiinny Pyhän Hengen voimassa, vaan hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä – joka hallitsee Pyhää Henkeä. Jeesus voi antaa sen kenelle haluaa. Sellaista valtaa ei ollut vanhan liiton profeetoilla. Jeesuksen kohdalla siitä tuli tunnusomainen piirre. Apostolien saama valta ja tehtävä kastaa Jeesuksen nimessä jatkaa tätä Jeesuksen työtä Hengen antajana: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä isän ja pojan ja pyhän hengen nimessä…

Kun apostolit kastoivat Jeesuksen nimeen, se oli sama kuin Jeesus itse olisi kastanut. Siitä kasteen tapahtumassa on kysymys. Jeesus on kastanut meidät Pyhällä Hengellä.

Ja vain tämä Pyhä Henki voi avata meidän silmämme näkemään saman kuin Johannes: että hän, Jeesus, on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.

”Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt. Ainoa Poika joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.”

Johanneksen evankeliumi vakuuttaa, että Jeesuksessa näemme tuntemattoman Jumalan kasvot. Ne kasvot, jotka Moosekselta jäi näkemättä Siinain Jumalan vuorella.

Ilman Jeesusta me emme koskaan näe Jumalan kasvoja emmekä tule osalliseksi elämästä. Mutta kun hän puhaltaa meihin elämän, me olemme uusia luomuksia. Me tunnemme Jumalan Jeesuksen kautta, joka on Jumalan Karitsa.

Kasteessa sinäkin olet saanut Pyhän Hengen. Silti tänään on tärkeä kysyä: Tunnetko sinä tämän tuntemattoman Jeesuksen? Mistä merkistä hänet tänään opitaan tuntemaan? Betlehemin paimenet tunsivat hänet seimessä makaavana, Johannes siitä, että Pyhä Henki laski kyyhkysen tavoin hänen ylleen. Maailmalle hän on edelleen tuntematon, mutta uskon silmin katsottuna hänet opitaan kyllä tuntemaan. Pyhän Hengen avaamin silmin näet hänessä Jumalan Karitsan. Hän ei ole vain viisas ihminen ja hurskas opettaja, vaan hän on ristillä kärsinyt Vapahtaja. Jeesus tunnetaan hänen haavoistaan.

Jos tunteminen on vaikeaa, hänet oppii tuntemaan parhaiten ehkä omien haavojen kautta. Omat lankeemukset, kompuroimiset elämän tiellä paljastavat henkilökohtaisesti mitä Jeesuksen haavat minulle merkitsevät.

Omassa kasteessasi olet solminut liiton Jumalan kanssa ja olet saanut Pyhän Hengen. Hän on opettanut sinut Jeesuksen tuntemaan. Sitä ei tee kukaan muu. Hän paljastaa sinulle Kristuksen haavojen merkityksen ja ohjaa turvautumaan häneen. Sinä olet Jumalan lapsi. Tartu joka päivä kiinni anteeksiantamisen ja armon lupauksiin.

 

1. LOPPIAISEN JÄLKEINEN SUNNUNTAI

1. sun lopp. – Katsokaa, toi on se tyyppi joka teurastetaan

Joh. 1: 29–34

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: »Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.»
    Johannes todisti: »Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika. »

Joulu on jäänyt taakse ja Jeesuksen lapsuudenajan kuvaukset. Tietäjät vielä muutama päivä sitten Loppiaisen juhlassa kävivät Betlehemissä kumartamassa lasta, nyt seuraamme jo aikuisen Jeesuksen elämää, kun hän tulee Johanneksen luo kasteelle. Se mitä hänen elämässään on tapahtunut näiden kolmenkymmenen vuoden aikana on jäänyt vaille merkintöjä. Lukuun ottamatta käyntiä temppelissä 12 -vuotiaana, evankeliumit vaikenevat kokonaan Jeesuksen lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta. Salassa ja rauhassa ihmiskatseilta on kypsynyt ihmeellisin kutsumus mitä maanpäällä milloinkaan on eletty.

Monet kirjailijat ovat yrittäneet kuvata Jeesuksen puuttuvia vuosia – sitä miten tietoisuus tästä erikoisesta kutsumuksesta vahvistui hänen tajunnassaan.

Ehkä siinä ei ollut mitään sen erikoisempaa kuin siinä, miten sinä vakuutuit omasta kutsumuksestasi – elämäntehtävästäsi. Mutta se on voinut olla myös ankaraa kamppailua – kuten kirjailija Niko Kazantzakis antoi ymmärtää. Hänen mukaansa se oli kuin rienaava ajatus, joka kotkankynsin tarttui Jeesuksen päähän ja ahdisti häntä: ”olet Jumalan Poika.” Ihmisen ajatuksenahan tuo on suurinta jumalanpilkkaa ja ylpeyttä. Jeesuksen oli jollakin tavalla vakuuttauduttava siitä, että hän ei ole hullu näine ajatuksineen. Mahdollisesti asiat eivät olleet niin polttavan kirkkaana hänen mielessään, vaan ehkä ensin ajatus siitä, että – olet Jumalan valitsema, sinussa on Jumalan leima jo syntymästäsi. Se on hieman siedettävämpi ajatus.

Kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä Jeesuksen tietoisuus kutsumuksesta oli kuitenkin siinä määrin vahvistunut, että hän aloittaa julkisen toimintansa. Se alkoi kasteen kautta. Hän jättää maallisen kutsumuksensa, Joosefilta perityn ammatin, puusepän tehtävät. Koska elämme Jeesuksen elämän taitekohtaa, tätä päivää voitaisiin mielestäni pitää myös kutsumuksen päivänä. Päivän teema oikeasti on kasteen lahja se on teologisesti syvällisempi teema kuin kutsumus, mutta kutsumus taas on ehkä kokemuksellisempi kuin kaste. (molemmat toki kuuluvat yhteen)

Jeesuksen kastetapahtumasta tuli kuitenkin jotakin enemmän kuin vain Johanneksen suorittama vesikaste. Tuossa tapahtumassa Jeesuksesta tuli Kristus – eli messias, toisin sanoen voideltu – sitä tuo sana messias tarkoittaa. Sillä juuri tässä kastetapahtumassa Pyhä Henki laskeutuu hänen päälleen ja jää hänen ylleen. Jeesus sai Pyhän Hengen voitelun.

Juutalaisessa perinteessä oli kolme virkaa, joihin asetettiin henkilö öljyllä voitelemisen kautta. Kuningas, profeetta ja pappi. Öljyllä voiteleminen oli pyhään virkaan kuuluva toimenpide, toimitus. Daavidin valinta kuninkaaksi Saulin tilalle (1 Sam 16) lienee tutuimpia kohtia Raamatussa tällaisesta voitelusta. Profeetta Samuel oli saanut Jumalalta käskyn lähteä betlehemiläisen Iisain luo. Hänen poikiensa joukosta Jumala on valinnut mielensä mukaisen kuninkaan. Iisai toi seitsemän poikaa vuorotellen hänen eteensä. Samuelin silmä erotti heidän joukostaan yhden, jota mielessään piti valittuna, mutta sai Jumalan sanan: älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan… Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen. Vasta kun nuorin poika, Daavid, tuotiin paimenen tehtävistä profeetan eteen – Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.

Öljyllä voitelu oli merkki Jumalan valinnasta ja erityisestä armosta tehtävää varten. Se oli merkki myös hengestä, jonka Jumala palvelijalleen antaa. Jeesusta ei kuitenkaan voideltu öljyllä. Hän sai vesikasteen profeetta Johannes Kastajan myötävaikutuksella. – mutta samassa taivaasta laskeutui Pyhä Henki hänen päälleen, kuten Johannes Kastaja evankeliumissa todisti.

Johannes sanoi, että hän ei ennakolta tuntenut kuka on Jumalan valittu, mutta Jumala oli ilmoittanut hänelle tällaisesta merkistä. Jonka päälle Pyhä Henki laskeutuu, hän on valittu. Hän ei vain saa henkeä, vaan Pyhä Henki on hänen vallassaan. Hän kastaa Pyhällä Hengellä. Eli hän antaa hengen kenelle tahtoo. Siitä myös sinun kasteessasi on kysymys – Jeesuksen kastetoiminnasta. Sinut on Jeesuksen käskyn mukaisesti kastettu vedellä, mutta olet saanut Pyhän Hengen, sillä Jeesus on se joka kastaa Pyhällä Hengellä.

Kasteesta alkaa kristityn vaellus, Jeesuksen seuraaminen. Meistä tulee Jeesuksen opetuslapsia. Usein käy kuitenkin niin, että kristityn tie katoaa näkyvistä, hukkaamme sen. Jossakin vaiheessa on aika etsiä se uudelleen.

Kun tulitte kirkkosaliin, näitte aulassa kahdelle pöydälle rakennetun erikoisen polun jalanjälkineen. Taideteoksen nimi on Uskon polku.

Se kuvaa meidän seurakunnassa syksyllä alkanutta uutta toimintaa. Se on nimeltään ”Usko tai älä”. Uskon polulla vuorottelevat yhteiset tapaamiset ja jumalanpalvelukset. Ajatus on kulkea uskon polkua syksystä kevääseen ja keskustella aikuisten kesken pienryhmissä uskoon ja hengelliseen elämään liittyvistä asioista. Toiminnassa halutaan rohkaista nimenomaan tuomaan keskusteluun mukaan omia kysymyksiä, omaa ihmettelyä. Liian usein tuntuu käyvän niin, että ihmisen oma ihmettely ja omat kysymykset tukahdutetaan oikeaoppisilla linjavedoilla ja järkähtämättömillä mielipiteillä. Ihminen vetäytyy kuoreen eikä halua enää kysyä mitään. Vaikka kirkolla on oppi ja se sitä puolustaa, niin ennen kaikkea sen on puolustettava ensin ihmistä ja sitä liikehdintää, mikä hänellä on sisimmässään. Juuri keskusteluyhteyteen Jeesuksen kanssa ihmisiä kirkossakin johdetaan, ei sulkeutumaan vuorovaikutukselta. Lapsuuden usko on kukaties ollut yksinkertaista ja mutkatonta. Ehkä sitä lapsuuden auvoista aikaa kaipaa edelleen. Mutta ihmisen on kasvettava aikuiseksi. Myös usko kasvaa ja muuttuu meissä. Lapsen kysymykset ovat erilaisia kuin aikuisen kysymykset. Kysymykset on hyvä tiedostaa ja kuulla.

Minua on ilahduttanut teologian tohtori Antti Alhonsaaren kirja Sisätöissä. Hän auttaa perimmäisiä kysymyksiä pohtivaa ihmistä pääsemään oman kyselynsä ja ihmettelynsä lähteille. Hän auttaa kulkemaan syvemmälle omaan maailmankatsomukseen liittyvissä pohdinnoissa. Yksi lause kirjasta on erityisesti jäänyt mieleen ikään kuin motoksi: Kysymysmerkki kyllin syvään, sitoudu harvaan mutta hyvään.

Hän haluaa ottaa vakavasti aikuisen ihmisen kysymykset ja tarpeen saada vastauksia, jotka eivät pilkkaa hänen järkeään.

Meidän kutsumuksemme voi olla monenlainen, mutta uskon kuitenkin että viime kädessä se kietoutuu Jeesuksen kutsumukseen, sillä juuri hän kutsuu meitä: seuraa minua. Tämä kutsumus alkaa meidän kasteestamme. Sen ääreen on aika ajoin hyvä pysähtyä. Mihin minua kutsutaan, mikä on minun tehtäväni? Minkälaiseen uskoon ja elämään minua kutsutaan? Mikä on minun paikkani maailmassa, seurakunnassa?

Palaan vielä päivän evankeliumiin? Mikäli Jeesus oli omaan kutsumukseensa liittyvien pohdintojen kanssa vielä keskeneräinen niin päivän evankeliumissa Johannes Kastaja lataa melko ison pommin lausuessaan Jeesuksesta sanat: ”Katsokaa! Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Sen tiedon hän profeettana oli saanut Jumalalta. Jeesus ei ollut sitä hänelle kertonut.

Tuota nimitystä Jeesuksesta on kristikunnassa käytetty iät ja ajat aina liturgiaa myöten, mutta tuossa tilanteessa elämäänsä pohtivalle Jeesukselle ilmaisu saattoi olla aika rajunpuoleinen – kaikkea muuta kuin hienovarainen. Lammas on toki herttainen eläin, varsinkin karitsana. Mutta tässä yhteydessä ilmaisun herttaisuus peittyy vereen, sillä lammas on uhrikaritsa. Johanneksen huudahdus oli eräässä mielessä aika hirvittävä. Katukieleen muutettuna Johanneksen huudahdus voidaan ilmaista myös näin: ”Hei! Katsokaa toi on se tyyppi, joka teurastetaan!” Se tuskin olisi kenestäkään kovin hauskaa kuultavaa.

Jumalan karitsa asettuu teuraaksi, uhrilampaaksi maailman synnin tähden. Alkukielellä maailman synti on (amartian tou kosmou) – koko kosmoksen synti. Synti on kosmisia mittasuhteita saanut asia. Se ei ole enää yksittäisiä pahoja tekoja, ei vain inhimillinen juttu vaan koko maailman synti. Synti tällaisena kosmisena mahtina on ihmistä huomattavasti suurempi.

Jeesus ei siksi ole vain viisas kuningas tai syvähenkinen profeetta. Hänen merkittävin tekonsa ja kutsumuksensa liittyy tuohon Karitsana olemiseen. Hän antaa oman henkensä maailman synnin puolesta. Ei vain juutalaisten puolesta, ei vain hurskaiden puolesta, vaan jokaisen puolesta – ja vieläpä koko maailman synnin tähden. Aadamin lankeemuksessa maailma särkyi peruuttamattomalla tavalla. Maailmasta tuli karu paikka, synnin voimien pelikenttä, missä ihminen on pieni pelinappula.  Syntinsä tähden ihminen tanssii vieraan pillin mukaan kuoleman tanssia, halusi tai ei. Siinä kylmässä syleilyssä ei ole paljon toivoa. Vasta Jeesuksen kautta Jumalan armo valaisee maailman ja Jumalan Karitsan uhriveri poistaa synnin. Uusi alku on mahdollista. Siksi Johannes Kastaja huusi iloisena huudahduksensa Jumalan Karitsasta, sillä hän tiesi mitä se tarkoittaa.

Jeesuksen kutsumus oli erilainen kuin meidän. Hänen kutsumuksensa oli antaa uhri meidän puolestamme ja johdattaa meidät pimeydestä valoon, vankeudesta vapauteen.

Portit ovat auki ja Jumalan kutsu on voimassa. Uskon polun päät ovat löydettävissä. On vain lähdettävä matkaan.

 


 

 

 

Merikarvialla 12.1.1997

 

 

Minäkään en tuntenut häntä

Johannes 1:29-34

Johannes Kastajalta tultiin tiedustelemaan, mikä mies hän oikein on? Onko hän kenties Messias? – Ei ole. No miksi hän sitten kastaa, jos hän ei ole Messias? Tähän kysymykseen Johannes ei anna suoraa vastausta, vaan sanoo salaperäisesti

– Minä kastan vedellä, mutta teideän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne. Hän kastaa Pyhällä Hengellä.

Ja Johannes sanoo kahdesti päivän evankeliumissa, että hänkään ei tuntenut Messiasta. Johannes oli saarnannut erämaassa katumusta ja parannusta pitkän tovin ilman, että hän oli tuntenut Messiasta, Kristusta. Hän ei tiennyt, kuka Messias on, eikä hän moikein tiennyt, minkälainen mies Messias on. Johannes oli saarnannut vain sitä, että kriittinen aika oli tullut itse kunkin elämään ja että nyt oli oikea aika tarkistaa sydämensä suunta.

Mutta vasta kun Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Kristuksen laskeutumalla kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle, selvisi hänelle, että luvattu Messias Kristus on myös Jumalan Poika, iankaikkinen luomaton Sana, joka oli tullut Jumalan luota maailmaan valoksi ja totuudeksi. Vain Pyhän Hengen ilmoittamisen kautta Johannes tunnisti Jeesuksen.

Me saatamme olla toisinaan hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Johannes. Elämästä hieman sivuraiteille tai erämaahan joutuneena huokailemme Jumalan puoleen. Tunnemme kaipausta lähempään yhteyteen Jumalan kanssa, mutta emme aina tunne tai tunnista Jeesusta, kuka hän on ja mitä tekemistä hänellä voisi olla meidän elämässämme.

Ehkä meillä on sisäistä kipua siitä, että tunnistamme Jumalan elämässämme kyllä jotenkin yleisesti, mutta emme tiedä mitä hän meistä ajattelee. – Silloin tarvitsemme Pyhän Hengen opastusta samoin kuin Johannes Kastaja. Että Pyhä Henki voisi ilmoittaa meille kuka Kristus on ja opastaa meidät tuntemaan hänet. Siinä olisi sisäiseen kipuumme ja kaipaukseemme sellainen lääke, joka parantaa.

Johannekselle kävi selväksi, että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki ei vain jäänyt Jeesuksen päälle, vaan Jeesus lähettää tämän Pyhän Hengen eteenpäin kasteen kautta. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Myös sinut on kastettu lapsena tällä Jeesuksen kasteella. Vaikka se tehdään vedellä valelemalla, on se kaste, jossa lahjoitetaan Pyhä Henki. Kasteessa olet saanut Pyhän Hengen.

Tämän Pyhän Hengen tärkein tehtävä on ilmoittaa sinulle Kristus. – Selventää, miksi hän on sinulle tärkeä, opettaa tuntemaan Kristusta. Vain Pyhä Henki voi tehdä tämän. Siihen ei mikään muu pysty – ei ihmisjärki tai mikään viisaus. Vain Pyhä Henki avaa sydämemme ja ymmärryksemme tuntemaan Kristuksen merkityksen.

Pyhän Hengen viesti on se, minkä Johannes saman hengen vaikutuksesta sanoi

– Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Pyhä Henki osoittaa aina Kristukseen. Kun Pyhä Henki ilmoittaa tämän sanoman kaipaavalle ja vaivatulle sielulle, on se sielulle aina vapauttavaa tietoa, todellinen hyvä sanoma, evankeliumi. Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, ottaa pois myös sinus syntisi ja minun syntini.

Kristus otti maailman synnin päälleen. Kuolemallaan hän poisti tämän synnin ja noustuaan kuolleista ei syntiä enää ollut.

Kasteessa meidät liitettiin tähän todellisuuteen. Päivän epistolassa sanottiin, että meidät on ikäänkuin haudattu kasteessa Kristuksen kanssa ja hänen kanssaan synnistä puhtaina ja vapaina herätetty eloon.

Tämä kuitenkin unohtuu meiltä tavattoman helposti. Emme muista, emmekä tunnista Kristusta, vaikka hän on aina keskellämme. Olemme epävarmoja Jumalan rakkaudesta ja uskomme on heikko.

Kun Johannes Kastaja vangittiin, hänen uskonsa horjui. Hän ei toistamiseen tuntenut Jeesusta ja siksi pyysi oppilaitaan kysymään Jeesukselta, onko hän Messias, se mitä kansa on odottanut.

Kristus on ja pysyy tuntemattomana keskuudessamme ellei Pyhä Henki jatkuvasti meitä muistuta hänestä. Hän on se, jota Johannes ja koko Israelin kansa odotti. Hän on myös se, jota me odotamme. Hän on sydämemme kaipauksen, Jumalan kaipauksen perimmäinen kohde ja täyttymys.

Puolustaja Pyhä Henki, joka kasteessa meille on lahjoitettu, rukoilee puolestamme ja hän muistuttaa Kristuksesta ja opettaa meidät häntä tuntemaan. Meidän elämämme on siksi hyvässä hoidossa. – Jumala joka on meidät luonut, on myös pelastanut meidät Kristuksen kautta. Hän on lisäksi kasteessa antanut meille Pyhän Hengen, joka alati rukoilee puolestamme. Sinä saat siksi uskoa luottavin mielin sielusi Jumalan haltuun. Hänen ajatuksensa sinusta ovat rakkauden ajatuksia. – Rukoilemme

Kaikkivaltias Isä, rakkauden Jumala. Meidät on Poikasi esikuvan ja käskyn mukaan kastettu. Sinä lahjoitit meille siinä Pyhän Henkesi ja sen kautta myös meistä tuli sinun lapsiasi.

Vahvista uskoamme, lisää rohkeuttamme ja anna meille lopulta iankaikkinen elämä. Aamen.

1. sunnuntai loppiaisesta
Johannes 1:29-34

Minäkään en tuntenut häntä

29:Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! 30:Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ 31:Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” 32:Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. 33:Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ 34:Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

Johannes Kastajalta tultiin tiedustelemaan, mikä mies hän oikein on? Onko hän Messias? Ja hän vastasi, että ei ole. Miksi hän sitten kastaa ihmisiä, jos hän ei ole Messias, se josta profeetat ennustivat? Tähän kysymykseen Johannes ei antanut kyselijöille suoraa vastausta, vaan sanoo salaperäisesti: Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne. Hän kastaa Pyhällä Hengellä. Tällä hän tarkoitti Jeesusta, Messiasta. Hän on jo heidän keskuudessaan, vaikka häntä ei tunneta.

Sitten Johannes jatkaa, että hänkään ei tuntenut Messiasta. Johannes sanoo näin kahdesti evankeliumissa tänään: Minäkään en tuntenut häntä. Tämä on hieman erikoista sillä olihan Johannes saarnannut jo pitkän tovin ihmisille sitä, että Messias on tulossa että jokaisen on siksi tarkistettava elämänsä suunta. Johannes Kastajalla oli siis aluksi vain hataria käsityksiä ja ennakkoluuloja siitä, kenestä hän oli puhunut.

Mutta vasta kun Pyhä Henki ilmaisi Johannekselle Kristuksen laskeutumalla kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle, silloin hän oppi tuntemaan Jeesuksen uudella tavalla. Että hän ei ole vain kuka tahansa ihminen, vaan Jumalan Poika, joka on tullut Taivaallisen Isän luota maan päälle, joka opettaa meidät tuntemaan Jumalan ja hänen armonsa. Vain Pyhän Hengen ilmoittamisen kautta Johannes vapautui ennakkokäsityksistään.

Me saatamme olla toisinaan hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Johannes. Olemme joutuneet elämästä hieman sivuraiteille tai peräti erämaahan. Meillä olisi halu päästä lähemmin tuntemaan Jumalaa, mutta emme tunne tai tunnista Jeesusta. Joka paikassa hänestä puhutaan, mutta me vain emme oikein tiedä mikä hänessä on niin tärkeää.

Ehkä meillä on sisäistä kipua siitä, että tunnistamme Jumalan elämässämme jotenkin yleisesti ja salaa häntä rukoilemmekin, mutta emme lopulta tiedä, mitä hän meistä ajattelee.

Tämä on juuri tilanne, jossa tarvitsisimme Pyhän Hengen opastusta. Aivan samalla tavalla kuin Johannes Kastaja. Että Pyhä Henki voisi ilmoittaa meille, kuka Kristus on ja opastaa meidät tuntemaan hänet.

Johannekselle kävi selväksi Jeesuksesta monia asioita. Ensinnäkin se, että hän kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki ei vain jäänyt Jeesuksen päälle (kun se kyyhkysen tavoin laskeutui), vaan Jeesus lähettää tämän Hengen eteenpäin kasteen kautta. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Sinut on myös lapsena kastettu tällä Jeesuksen kasteella. Vaikka se on tehty vettä käyttäen, niin se on kuitenkin kaste, jossa sinulle on lahjoitettu Pyhä Henki. Jumalan Henki on tullut sinuun asumaan.

Tämän Hengen tärkein tehtävä on opettaa sinua tuntemaan kuka Jeesus on. Vain Pyhä Henki voi tehdä tämän. Muussa tapauksessa säilymme tietämättöminä niin kuin Johannes.

Pyhän Hengen viesti meille Jeesuksesta on se, minkä Johanneskin oppi tuntemaan: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Johannes puhuu Jeesuksesta lampaana, joka uhrataan. Juutalaisilla oli temppeli, jossa uhrattiin eläimiä. Kun ihminen tunsi, ettei ole elänyt Jumalan edessä oikealla tavalla, vaan on ollut vilpillinen, itsekäs, kova ja anteeksiantamaton, hän silloin meni temppeliin uhraamaan eläimen Vanhan testamentin ohjeiden mukaan. Uhrissa kaikki tämä pahuus ja synti, mikä ihmisessä oli ikään kuin siirrettiin siihen eläimeen ja kun se uhrattiin oli syntikin poissa ja ihminen sai rauhan omalle sielulleen. Hän sai uuden alun. Syyllisyys ei päässyt kasautumaan taakaksi hänen harteilleen.

Johannes Kastaja sanoo, että Jeesus on tuollainen uhri, joka ottaa kannettavakseen koko maailman synnit. Hänen kuolemansa ristillä oli tuo uhri. Näin hän vapauttaa meidät syyllisyyden taakasta. Hän vapauttaa meidät siitä pelosta, että Jumala ei hyväksyisi meitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s