Saarnoja ei ole yleensä kiva lukea. Ne ovat liian pitkiä ja tylsiä. Saarnat kuitenkin ovat puhetilanteita, joihin papin oletetaan panostavan muuta enemmän. Laittaessani saarnat netissä jakoon, toivon voivani murtaa tuota mielikuvaa hieman myönteisemmäksi. Tavoite on korkea ja tiedän, että tavoitteet eivät useinkaan ole täyttyneet. Arviointi jää lukijalle. Perimmäinen tavoitteeni ei silti ole viihtyvyys, vaan evankeliumin välittäminen tähän aikaan.
Saarnat on jaettu kolmeen osaan vuosikertojen mukaiseen. Yläpalkin valikosta pääsee saarnoja parheiten selaamaan. Vaikka linkki on olemassa vuosikertojen jokaiselle pyhälle, silti kaikista pyhistä en ole saarnannut. Mutta kohtalaisen paljon olen ehtinyt saarnata joulukuusta 1996 vuoteen 2020 noin 500 saarnaa.
Koska ajattelen, että myös virheistä voi oppia, olen laittanut kaikki saarnani tähän nettisivulle. En ole poistanut niitäkään saarnoja, joissa olen katsonut epäonnistuneeni. Joskus olen joutunut turvautumaan vanhaan saarnaan.
Osa saarnoistani löytyy myös Digipostilla-sivustolta. D-merkintä kertoo siitä vuosikertojen sisällysluettelossa.
Muut blogini ovat osoitteissa
saarnatuoli 
Olet väärässä väittäessäsi, ettei saarnoja ole kiva lukea. Silloin kun ne ovat selkeitä ja hyvin kirjoitetuja, niitä on mukava lukea.
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä. Silloin kun ne ovat selkeitä ja hyvin kirjoitettuja + niissä on jotakin rakentavaa sisältöä, niitä on mukava lukea. Mutta liian usein näin ole asian laita. Papeilla ei yksinkertaisesti ole aikaa kypsytellä saarnoja sekä hioa niiden ilmaisua. Tavoitteeni on saada sitä luettavuutta ja mielenkiintoa aikaan. Luonnollisesti kirjoitettu ja puhuttu asia näyttää erilaiselta. Monet puhutut/julistetut saarnat eivät ole läheskään samanlaisia kirjoitettuna. Hyvää kevään odotusta.