3. paast

3. paa sun – lohikäärmettä pakoon foliohattu päässä. (2013 Harjavalta)

Luuk. 11: 14-23 (24-26)
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
    Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
    ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella (2 Moos 8:19), silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
    Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”
  

Evankeliumi on tänään aika hurjaa kuultavaa. Jeesus parantaa mykän miehen, mutta se kuvataan jotenkin erikoisesti. Jeesus käskee demonin eli pahan hengen poistua hänestä. Evankeliumissa puhutaan siis pahoista hengistä tai saastaisista hengistä, riivatuista niin kuin vanha käännös sanoo – paha henki riivaa ihmistä. Evankeliumi puhuu myös pääpaholaisesta, Saatanasta. Esillä on siis aika outoja ja pelottavia asioia –  pimeyden voimia ja samalla annetaan ymmärtää, että sellainen voi hallita ihmistä – tehdä hänet mykäksi tai jollakin muulla tavoin rampautuneeksi, pilata hänen elämänsä kertaheitolla.

Fantasiakirjallisuudessa ja tv-sarjoissa on vaikka mitä ihme menninkäistä, mutta ne ovat fantasiaa, mielikuvitusjuttuja. Kun puhumme kristinuskosta se ei ole fantasiaa, vaan jotakin todellisesti meidän maailmaamme kuuluvaa. Kuuluuko sinne tällaiset riivaajahenget?
Nämä riivaajahenget tulivat viime maanantaina voimakkaasti mukaan julkiseen keskusteluun Yleisradion MOT- ohjelman kautta. Maallikkosaarnaaja ja esirukoilija Pirkko Jalovaara harjoitti pahan hengen ulosajamista sairastuneesta ihmisestä. Se tapahtui osana kirkossa tapahtuvaa rukousiltaa. Hän puhui saatanan tulemisesta ihmiseen huumeiden ja lääkkeiden kautta. Ohjelma sai aikaan paljon hämminkiä. Taphtuuko Luterilaisessa kirkossa nykyaikana sellaista? Mitä oikeastaan kirkko opettaa näistä asioista?

Onko demoneja ja riivaajia olemassa vai kuuluvatko ne vain siihen fantasiamaailmaan? Uusi testamentti puhuu niistä. Jeesus kohtasi niitä useasti. Se oli yksi Jeesuksen erityinen ja voimakas messiaaninen tunnusmerkki: että hän voi komentaa riivaajia ja ne tottelevat häntä. Hänen ei tarvinnut turvautua kenenkään suurempaan nimeen. Hän vain käski niitä ja ne tottelivat. Ne tottelivat, koska tunnistivat hänet ja hänen valtansa. Juuri tämä Jeesuksen tunnusmerkki asetettiin joidenkin toimesta kyseenalaiseksi. Pahojen henkien ulosajaminen oli kiusallista niille, jotka vastustivat Jeesusta. Jos demonit tottelevat häntä eikä hän ole Jumalan mies, niin mistä hänen valtansa on peräisin? Fariseukset päättelivät Jeesuksen toimivan pääpaholaisen eli Saatanan valtuuttamana. Jeesus puolestaan sanoi toimivansa Jumalan asialla. Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle ja se näkyi juuri pahan vallan väistymisenä. Jeesus eli kuitenkin 2000 vuotta sitten, kun sairauksia selitettiin pahoilla hengillä.
Mutta lääketiede on noista ajoista kehittynyt hyvin paljon. Enää kaatumatautia ei selitetä demoneilla, eikä mitään muutakaan sairautta: kuuroutta, sokeutta, cp-vammaa tai mielilsairautta jne. Eivät ne ole jotakin sellaista, että paholainen asuu ihmisessä ja vaivaa häntä. Ennen ajateltiin, että ihminen on tehnyt jonkin synnin, jota pitkin riivaaja on päässyt  häneen. Kun parantaja manasi pahan hengen ulos, sairas parani. Jeesuksen aikana sairaudet käsitettiin usein näin. Sairauksia tai niiden syntymekanismia ei tunnettu. Meillä on nykyisin täysin toisenlainen käsitys sairauksien synnystä ja niiden hoitamisesta. Sairaudet eivät liity pahoihin henkiin eivätkä siihen, kuinka syntinen ihminen on. Riivaajat tai demonit eivät ole osa minkäänlaista diagnoosia tai sairauden hoitoa. Sairauksissa luotamme lääkärien apuun ja järjen käyttöön.

Teemu Kakkuri sanoi blogissaan hienosti: ”Jos lähtisin jostain etsimään riivaajia, jättäisin aivan ensimmäiseksi sairaat rauhaan. Sieltä niitä ei löydy. Päinvastoin, Jumala on niiden luona, joilla on särkynyt mieli. Sairaat ja kärsivät ovat Jumalan koulussa. ”
Pirujen tai pahojen henkiolentojen manaaminen seinälle on epätervettä kristillisyyttä. Siinä on jotakin kieroutunutta. Mielestäni sillä saa enemmän vahinkoa aikaan kuin sitä, että ymmärrys lisääntyy. Ensinnäkin siksi, että se ei vastaa meidän kokemustamme maailmasta juuri mitenkään. Miksi niitä väkisin tarvitsisi tunkea ajatuksiimme ja käsityksiimme. Jos ensiksi pyritään ihmiset saamaan uskomaan piruihin ja muihin menninkäisiin ja sitten poistetaan ongelma ajamalla nämä  riivaajat ulos – siinä vain sekoitetaan ihmisten sielunelämä. Uskonnosta tehdään elämälle vieras ja pelottavakin asia.

Demoniusko riivaajineen ei auta ketään ihmistä selviämään arjestaan. Se ei tee maailman ongelmia tai pahuutta ymmärrettävämmäksi. Eikä se myöskään tee uskonelämää syvemmäksi, se että vaikeuksista ja riippuvuuksista puhutaan pirun ja pahan hengen vaikutuksena. Vaan siinä uskonelämästä tehdään jonkinlaista pelleilyä. Kun puhutaan huume- ja päihderiippuvuudesta, silloin puhutaan päihteistä. Ei siinä tarvita lisäksi demoneita ongelmaa ratkomaan. Alkoholisteilla ja narkomaaneilla on ihan riittävästi pelkoka ja harhoja tajunta täynnä. Ei ihminen tule sitä uskovaisemmaksi, mitä enemmän hän uskoo arkielämälle vieraita ja outoja asioita.

Me emme tarvitse piruja ja paholaista selittämään maailman pahuutta. Ymmärrämme pahuuden mittavuuden ilmankin. Paha on jotakin arkipäiväisempää, kuin nahkasiipiset kaviokinttuiset pirulaiset. Pahalla on toisenlaiset kasvot. Arkipäiväinen paha esiintyy itsekkyydessä, ahneudessa, välinpitämättömyydessä, niissä pienissä valinnoissa, joissa jätämme toisen huomioimatta. Tämä itsekkyyden ja ylpeyden synti löytyy jokaisen sisimmästä. Sitä ei tarvitse demonisoida saatikka järjestää suurieleistä riivaajan karkotusta hurmoksellisissa kokouksissa. Itsekkyys ei lähde meistä manaamalla. Sen kanssa on opittava elämään ja laitettava sille rajoja, jotta emme vahingoittaisi niin paljon itseämme ja muita.

Päin vastoin kuin tällaiset pahojen henkien manaajat antavat ymmärtää, he luovat pelkoja enemmän kuin vahvistavat ihmisten uskoa Jumalan hyvyyteen ja voimaan. Jeesus osoitti olevansa kaikkea pahaa suurempi. Miten suureksi pahuuden mittasuhteet sitten kasvavatkin, Jeesus on niitä voimakkaampi. Hän on meidän kanssamme.

Meidät on kasteessa otettu Jumalan puolelle, valon lapsiksi. Meidän tehtävämme on kulkea Jeesuksen seuraajina. Me kuljetamme mukanamme ilosanomaa suuresta vapaudesta ja vapauttajasta – emme pelottelun sanomaa riivaajista. Kiusaukset ja ihmisen hengellinen kamppailu on kuitenkin todellista. Paha kiehtoo ihmistä. Ihminen lankeaa helposti, jos ei käy sisäistä taistelua. Pahaa vastaan me taistelemme maailmassa ja itsessämme. Meidän ei tarvitse sitä varten nimetä joka synnille omaa demoniansa ja piiloutua lohikäärmeiltä foliohattu päässä. Siitä Kristus on meidät vapauttanut. Meidän on katsottava enemmän Kristukseen ja opittava tuntemaan häntä. Hän on voittanut pahan. Hän teki ristinkuolemallaan tyhjäksi pahan teot.
Kun me lankeamme pahan ansoihin ja houkutuksiin (aivan varmasti niin tapahtuu), meidän on uudestaan noustava ja luotettava Jumalan hyvyyteen Jeesuksen kautta.

– Jeesuksen elämä action-leffana (+ kärpäspaperi)

Luuk. 11: 14-23 (24-26)

Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
    Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
    ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
    Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”

Päivän evankeliumissa Jeesus tekee erikoisen tunnusteon. Mykkä mies tuodaan hänen eteensä. Jeesus ajoi hänestä pahan hengen pois ja mies alkoi puhumaan ja kaikki hämmästyvät.

Tämä tunnusteko Jeesuksella on keskeinen ja väittely sen jälkeen fariseusten kanssa korostaa sen merkitystä. Nyt on tärkeä, että emme ajattele tätä tapahtumaa niinkään lääketieteellisenä tapahtumana vaan nimenomaan henkien taisteluna.

Kuvattu tapahtuma ei ole verrattavissa siihen, mitä nykyaikaisen lääketieteen keinoin saamme aikaan – kun joku on aivoinfarktin johdosta menettänyt puhekykynsä ja liuotushoitojen ja kuntoutuksen avulla hänet saadaan jälleen puhekykyiseksi.

Jeesuksen tunnusteko ei ollut vain sitä, että hän sai mykän miehen puhumaan. Tunnusteko on pahan hengen ulos ajamisessa. Ja sitä myös väittely koski.

Niille joiden mielestä Jeesus oli epäilyttävä henkilö, Jeesuksen tunnusteot olivat uhka. Hän teki niitä huomattavan paljon ja sellaisella voimalla ja vallalla, jota ei ollut ennen nähty. Jeesukseen vastustajat eivät voineet kiistää ihmettä tapahtuneeksi, joten heidän täytyi kiistää se, mistä tämä voima on peräisin: ei Jumalasta, vaan Paholaisesta. Päivän evankeliumi on siis aika hurja, kun saatana joukkoineen marssitetaan esiin.

Tämän päivän otsikko kuuluu: Jeesus Pahan vallan voittaja. Paha tässä otsikossa on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kirkko on aina uskonut, että kaiken pahuuden rinnalla on myös olemassa persoonallinen Paha. Jumalan vastustaja Saatana on saanut omakseen valtaa. Hänellä on oma valtakuntansa, jonka ruhtinas hän on. Kun Jeesus oli erämaassa paastoamassa 40 päivää, saatana kiusasi häntä. Viimeisessä kiusauksessaan hän näyttää valtansa koko loiston Jeesukselle ja oli valmis antamaan sen hänelle, jos saisi Jeesuksesta liittolaisen. Jos Jeesus tulisi hänen puolelleen. . Hänellä oli varmasti paljon näytettävää, kaiken mitä hän näytti, hän oli varastanut Jumalalta.

Paholaista ei kuvata tarkasti evankeliumeissa tai Raamatussa yleensäkään. Yleisesti on tulkittu niin, että hän on langennut enkeliruhtinas ja siksi ajettu ulos Jumalan valtakunnasta, sysätty maahan. Silmittömästä vihasta Jumalaa kohtaan hän on vietellyt ihmisen puolelleen. Ihminen on Jumalan kuva ja paholainen haluaa rikkoa tämän kuvan. Ihmiskunta on antanut hänelle pikkusormensa ja hän on vienyt koko käden, jalan ja pään ja vähän muutakin.

Koko Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta ja sen saapumisesta oli sodanjulistus Jumalan vastustajalle. Se merkitsi nimenomaan saatanan vallan ja hänen valtakuntansa loppua.

Jumalan valtakunta taas merkitsee hyvien, elämää rikastuttavien ja virkistävien voimien saapumista. Se merkitsee samalla tyrannian ja orjuutuksen ajan päättymistä. Se merkitsee niiden valtojen tuomitsemista, jotka ovat tyrannian puolella Jumalaa vastaan.

Lukemani evankeliumin tapahtuma ja siinä esiintyvä Jeesuksen vertaus on aika moni-ilmeinen ja siinä on ‘äksöniä’, sanoisimpa jopa K-18 materiaalia.

Koska rippikoululaisia on paikalla, joudun miettimään, kuinka tehdä tästä saarnasta K-14 version. Nimittäin pimeyden enkelin esiintyminen evankeliumissa voi herättää jossakin levottomuutta. – voin kuitenkin sanoa, että teidät on kaikki lapsena rokotettu tätä pöpöä vastaan, silloin kun teidät kastettiin. Teidät annettiin Kristukselle, siirrettiin pimeän valtakunnasta valon valtakuntaan. Te olette hyvän puolella. Siihen kuitenkin kuuluu myös velvollisuus elää valon lapsena eikä etsiytyä pimeyden ruhtinaan pöytäseuraan, vaikka sulle kerrottaisiin, että siellä on kivaa. – ei kaikkia puheita kannata uskoa. Ei kärpäspaperiinkaan saisi ötököitä, jos ne tietäisi että siinä on liimaa. Kyllä ne jollakin herkuilla houkutellaan paikalle.

On hyvä muistaa, että kaikessa synnissä, Jumalan vastaisessa toiminnassa on tämä kärpäspaperiefekti – siitä saa jonkin aikaa nautintoa, mutta sitten siitä ei pääse irti. Se sitoo ja orjuuttaa.

Evankeliumissa Jeesus kertoo kuinka Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Tässä kohtaa evankeliumi alkaa muistuttaa toimintaelokuvaa. Haluankin rippikoululaisten tähden muuttaa kuvausta hieman nykyaikaisempaan muotoon.

Se on kuin elokuvan kohtaus, jossa jokin tunnettu actionhero – sanotaan vaikka Postimies Pate ei kun Kiefer Sutherland alias Jack Bauer näyttelee pääosaa: Jeesuksen elämä action leffana / nykyaikaistettu versio.

Kuvittele yökerho, casino tai mikä lienee. Kerhon omistaja on sisällä juhlimassa henkivartijoiden ympäröimänä. Yökerhoon sisälle on pitkä jono (vrt. Kärpäspaperiefekti). Ovella on isokokoinen gorillan oloinen portsari, jonka lihasten massiivisuuden johdosta et voi erottaa onko sillä lainkaan kaulaa, et tiedä mistä pää alkaa ja hartiat loppuu. Portsari imeskelee tikkukaramellia ja aika ajoin päästää sisään lisää ihmisiä. Jokainen joka menee sisälle, joutuu ohittamaan hänet. Päivän evankeliumissa olemme siinä kohtaa, kun Jeesus on ohittanut jonon, tullut tämän gorillan eteen ja ottanut siltä kädestä sen tikkarin, työntää poken syrjään ja on seuraavaksi marssimassa sisälle johtajan luokse sanomaan, että nämä juhlat on nyt loppu ja sitten vie johtajan raudoissa ulos tuupatakseen ukon poliisiauton takapenkille. Pahan yökerhon johtajan omaisuus ulosmitataan valtiolle menetetyksi. The End – happy end.

Näin helposti evankeliumin vertauksessa kaikki käy. Varsinainen äksönkohtaus – eli tappelu näiden kahden välillä oli leikattu tästä versiosta pois (K-14!). Mutta voitte kuvitella mielessänne minkälainen nujakointi heidän välillä käydään, kun väkevämpi hyökkää kimppuun. – Itse asiassa tuo varsinainen taistelu käydään myöhemmin, tavalla jota Paholainen ei voinut arvata. Nyt käsillä oleva tilanne on jonkin verran aikaisemmin.

Kun Jeesus parantaa sairaita ja ajaa ulos pahoja henkiä, niin evankeliumin kokonaiskaarta ajatellen, se on juuri kohta, jossa tikkari otetaan pois portsarilta. Selvästikin tilanne, jossa kaivetaan verta nenästä. Sodanjulistus ja ennakkovaroitus, jotta paholainen tietäisi mikä hetki on kyseessä ja mitä on tulossa.

Varsinainen taistelu käytiin eräänä perjantaina ja  näytti siltä, että Jeesus hävisi. Näytti siltä, että hän ei ollutkaan väkevämpi. Näytti siltä, että gorillan oloinen portsari tuli vihaisena perään ja niittasi Jeesuksen ristille. Siltä näytti ja niin tapahtuikin. Mutta tätä taistelua ei käyty perinteisillä aseilla. Nyrkeillä, tuliaseilla, miekoilla.

Jeesus voitti vastustajansa nimen omaan uhrautumalla. Hänen ei tarvinnut varsinaisesti tapella Paholaista vastaan. Uhrautuessaan hän ottaa koko ihmiskunnan syntitaakan kantaakseen, jotta me saisimme ne anteeksi. Näin meidät vapautettiin paholaisen vallasta ja me saimme riemuvoiton.

Meidän vaelluksemme kristittyinä on silti vajaata ja me kompastelemme – jäämme kiinni siihen kärpäspaperiin. Silloinkaan ei pidä lannistua ja luovuttaa. Vaan on rukoiltava Jumalaa, että hän auttaisi ja armahtaisi, päästäisi meidät vapaaksi ja saisimme jatkaa matkaamme

Jatkamme taistelua hyvän puolesta aina siihen asti, jolloin Jeesus tulee kerran takaisin ja Jumalan vastustaja Saatana joukkoineen tuomitaan eikä se pääse enää rikkomaan mitään. – ei saattamaan kiusaukseeen eikä lankeemukseen.

3. paastonajan sunnuntai – oculi – 14.3.2004 Harjavalta
Jeesus Pahan vallan voittaja

Luuk 11:14-23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
”Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Tänään evankeliumissa ollaan harvinaisen vaikean, mutta jokaista läheisesti koskevan aiheen ääressä. Pahuus. Pahuus asettaa meidät vastakkain elämän synkkien tosiasioiden kanssa. Jokainen on joutunut tai joutuu elämässään kohtaamaan pahan läsnäolon.

Useimmiten pahuus jonka näemme tai kohtaamme tai johon itse suostumme, on sellaista, että se ei järkytä sieluamme. Kysymys on ehkä enemmänkin satunnaisesta vastoinkäymisistä. Harvemmin joutuu ajattelemaan, että takana saattaisi olla sellainen Jumalaa vastustava tahto, joka haluaa tuhota minut.

Nykyaikainen ajattelu vierastaa pahan pitämistä persoonallisena. Muodikkaampaa on ajatella, että Paha on vain jotakin ihmisten aikaansaamaa. Sillä ei ole muita ulottuvuuksia. Sodat, hirmuhallitsijat, kansojen välinen viha, kansanmurhat, terrorismi, väkivalta, kidutus, valheet, piittaamattomuus ja itsekkyys. Kaikki nämä pahan muodot ovat siis vain ihmisten kilpailua vallasta ja elintilastaan. Ne eivät tarvitse tuekseen kuvauksia rumasta punakasta sarvipäästä hiilihankoineen. Monen aikamme ajattelijan mukaan Paholaista ei todellisuudessa ole olemassa – vaikka tunnustettaisiin voimattomuus pahuuden moni-ilmeisyyden edessä.

Uusi testamentti tuntee Pahan, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pahuus ei ole vain joitakin pahoja yksittäisiä tekoja, vaan sen taustalla näkyy Jumalan vastustaja ja hänen kapinansa. Evankeliumikohta nimesi kolmella eri tavalla persoonallisen pahan. Se puhui pahoista hengistä eli demoneista, sitten Belsebulista. Jeesus käytti pahasta nimeä Saatana. Hän on pahan valtakunnan päämies.

Kirkon uskon mukaan pahan ajatteleminen harmittomana punaisena pikkupiruna ei vastaa totuutta. Kuva on vääristynyt. Mutta kansanuskomuksissa kulkevien vääristymien ei saa antaa hämätä.

Persoonallinen paha esiintyy Raamatun lehdillä varsinkin Uudessa testamentissa useasti. Paratiisissa se viekoitteli ihmiset tuhoon. Jopa Jumalan Poikaa Jeesusta Saatana koitti harhauttaa. Pahan varsinainen tehtävä on vastustaa Jumalaa ja hänen hyvyyttänsä. Missä tahansa Jumalan ja elämän voimat kukoistavat ja saavat kaiken kauniiksi, siellä paha yrittää sen turmella tai vääntää kieroon.

Yksi pahan keinoista syöstä ihminen tuhoon ja hajottaa hänet on vaientaminen, mitätöidä, saattaa häpeän vankilaan. Evankeliumi käytti kielikuvaa väkevästä linnan herrasta, joka vartioi linnaansa. Tuo väkevä vertauksessa on Saatana, joka on vanginnut ihmiset. Hän on salvannut lukot ulkoa ja sisältä. Vangitut ihmiset ovat linnassa, häpeän muurien sisällä. Heistä on tullut mykkiä ja he pelkäävät.

Häpeä on yksi tehokkaimmista vankiloista, joihin paha ihmisen syöksee. Kun Jumala sanoo ihmiselle, että tämä on Jumalalle rakas lapsi, että Jumala on hänet luonut. Paholainen saa ihmisen uskomaan itsestään aivan muuta. että hän on huono, että hän ei kelpaa mihinkään. Eikä mikään, mitä hän tekee riitä muuttamaan asiaa toiseksi. Kun ihmiselle tarpeeksi kauan toistetaan hänen huonouttaan, hän alkaa siihen itsekin uskoa. Näin hänen elintilaansa kavennetaan ja häpeä syö häntä sisältä käsin.

Evankeliumissa Jeesus sai mykän puhumaan. Ajattelen niin, että kysymys ei ole vain ruumiillisesta vaivasta, vaan esimerkiksi juuri siitä, että häpeän muurit sortuivat kun mies alkoi puhumaan. Hänen puheensa oli kuin häkistään vapaaksi päästetyn linnun laulua. Pahan kahleet kirposivat. Kuitenkin jotkut esittivät syytöksen, että Jeesus tekee ihmeitä Paholaisen voimalla. Miten tällaiseen väitteeseen päädyttiin? Miksi tällainen väite edes esitettiin.

Jos Jeesus tekee paholaisen voimalla ihmeitä, se merkitsee, että pahan valtakunta on läsnä. Se tuntuisi ihmisistä varmaan tutulta ja turvalliselta. Niinhän on ennenkin asiat olleet. Pahan läsnäolo on niin tavallista, että emme enää huomaa sen olemassaoloa emme huomaa sen lonkeroita kaulamme ympärillä. Pimeässä maailmassa pahalla on ollut valta. Jeesus sanoikin Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi. Adamin lankeemuksessa hän sai koko ihmiskunnan saaliikseen ja puolelleen. Hänen kaitsentaan ihmiset ovat tottuneet ja tyytyneet. Kun on saatavilla leipää ja sirkushuveja kukaan ei piittaa siitä, että meitä johdatetaan jyrkännettä kohti. Pahan läsnäolo oli siis turvallisempaa hyväksyä kuin Jumalan valtakunnan läsnäolo. Ajatellaan, että Jumala on pelottavampi kuin paholainen. Ajatellaan, että pahan kanssa vielä pärjää, mutta ei enää Jumalan kanssa. Jumala tuo mukanansa totuuden ja valkeuden. Valheen hämärissä onkaloissa ihmisen ei tarvitse pelätä. Usko Jumalan valtakunnan murtautumisesta maailmaan Jeesuksen kautta olisi merkinnyt sitä, että ihmiset olisivat joutuneet muuttamaan elämäntapansa ja tulemaan koloistaan esiin.

Jumala tuntuu pelottavalta, mutta hänen vastustajansa mukavalta ja vaarattomalta. Tällainen asetelma on paholaiselle mieleen, ja epäilemättä hänen tarkoituksensa.

Ja kuitenkin Jumalan vastustaja on valehtelija alusta alkaen. Hän ei pelasta ihmistä, hän ei tuo ihmiselle kestävää onnea vaan iäisen vaivan. Rakkaus, hyvyys ja ilo tulevat Jumalan luota. Myös vapaus.

Ihminen pelkää Jumalaa ja hänen pyhyyttänsä juuri siksi, että me emme ole vain pahan uhreja, vaan myös omat kätemme ovat tahratut. Paha on meille läheisempi ja tutumpi siksi, että tunnistamme itsessämme hänen liittolaisensa. Olemme luodut Jumalan kuvaksi, mutta paha kiehtoo silti enemmän, veri vetää pahan puoleen, koska olemme hänen kaltaisiaan.

Pimeys syvimmillään on juuri tämän kaltainen. Meidän järkemme, tahtomme ja tunteemme on pahan puolella emmekä tunne Jumalaa. Emme osaa kaivata häntä.

Jumalan rakkaus on kuitenkin meidän pahuuttamme suurempi. Jeesus osoitti sen taistelussaan pimeän valtoja vastaan. Hän paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi, hän antoi masentuneelle toivon ja alaspainetulle ihmisarvon. Ihmiset vapautuivat kahleistaan ja Pahan vallat kärsivät tappion kerran toisensa jälkeen.

Mutta lopullinen voitto pahasta tuli Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Se on merkinnyt pahan hallintavallan päättymistä. – kasteessa meidät on siirretty pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan. Pahalla ei ole meihin valtaa.

Siksi me voimme luottavaisin mielin antaa itsemme Jumalan käsiin. Vaikka tiedämme että vielä pahan houkutukset saavat meistä otteen. Me saamme turvallisin mielin rukoilla Jumalaa Jeesuksen sanoin: päästä meidät pahasta.

Tunnustamme, että pahalla on meihin vielä otteensa, mutta valta on vaihtunut. Me emme ole pahan lapsia vaan valkeuden. Me kuulumme Jumalalle ja hänen turviinsa jäämme.

Silmät sielun peili


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s