2. sun lopp

Ekumeeninen ilta:
2 sun lopp

Meillä kirkossa on vietetty tänään toista sunnuntaita loppiaisesta, jonka aiheena on Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa.

Kulkiessaan maan päällä Jeesus oli kuin kuka tahansa ihminen. Hänestä ei päälle päin näkynyt mitään hänen alkuperästään. Hänessä Jumala tulikin ihmiseksi, täydelliseksi ihmiseksi. Siksi ei kukaan voinut arvata tai aavistaa hänessä mitään muuta.

Kun Jeesus teki ihmeitä, osoitti hän olevansa luonnon lakien Herra ja niiden yläpuolella. Hän käveli veden päällä, hän teki ruokkimisihmeen, paransi halvaantuneen. Silloin jumalallinen murtui esiin Jeesuksen kautta.

Miten jumalallisen voima voidaan maan päällä kokea ja kohdata? Minua on puhutellut aina venäläisen ohjaajan Andrei Tarkovskin elokuvassa Stalker päähenkilön toteamus, että ihmisiltä tuntuu surkastuneen se, elin, joka uskoo Jumalaan. Niin paljon esiintyy epäilystä, kyynisyyttä ja henkistä tyhjyyttä, niin vähän luottamusta ja uskoa. Maailman kylmät ja kovat arvot ovat lannistaneet ihmiset ja pimentäneet heidän valonsa.

Olisiko tapahduttava jokin ihme? Viime keskiviikkona ihmiset olivat tulleet Pirkko Jalovaaran rukousiltaan. Ilta oli myös kristittyjä yhdistävä. Mukana oli eri kirkkokunnista ihmisiä tullut tilaisuuteen, jotta heidän puolestaan rukoiltaisiin. Luultavasti monet toivoivat ihmettä, jonkinlaista parantamisen kosketusta, merkkiä jumalallisen läsnäolosta. Ehkä he kaipasivat vain kosketusta, jossa Isän syli tarjoutuu tuhlaajalapselle, varmuutta siitä, että heidät hyväksytään. Ihmiset etsivät kokemusta ja kokemuksesta varmuutta.

Luterilaisen käsityksen mukaan jumalallisen kohtaamiseen ei tarvita sitä, että luonnonlait murtuvat. Jumalallinen kohdataan erityisesti siinä, kun ihminen itse murtuu. Kun hänen itseriittoisuutensa ja ylpeytensä romuttuu ja hän alkaa etsiä pelastusta.

Ihmeet eivät ole uskon lopullinen tae. Jeesuksen aikanakin tunnusteot vaativat uskoa. Ne eivät niinkään synnyttäneet uskoa. Kun Mooses vaati faraota päästämään kansansa Egyptin orjuudesta ja hän teki tunnustekoja, faraon papit tekivät vastaavia tekoja. Samoin sanotaan, että lopunaikana valheprofeetat yrittävät voimallisin teoin saada ihmiset lankeamaan uskostaan

Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Matteus 24:24

1 Kun 19:11-12 on kuvattu tunnettu tapahtuma Eliaan ja Herran kohtaamisesta. Kun Elia oli lähtenyt Baalin profeetoista saavuttamansa voiton jälkeen pakoon Isebeliä Horebin vuorelle, hän sai siellä kokea, että Herra ei ollut myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulessa. Tämän jälkeen kuului hiljaista huminaa. Sananmukaisesti prof. Veijolan mukaan tässä lukee:kuului: ”hiljaisen tyvenen ääni”. Eli ei ollut edes sitä huminaa, vaan oli täysin hiljaista – ja siinä Elia kohtasi Herransa. Oleellista ei ollut jumalallisen ilmestymisen ulkonainen muoto, vaan ääni, joka sen keskeltä kuului.

Jumalan sana on keskuudessamme. Me kohtaamme ylösnousseen Herramme yhtä hyvin siinä, missä ei ulkonaisesti tapahdu mitään.

Voisimme siis sanoa tästä tilaisuudesta aivan hyvin, että tänäänkään täällä ei ole tapahtunut yhtään mitään. Ulkoisesti ja näkyvällä tavalla ei ole tapahtunut mitään, mutta kuitenkin uskon, että ylösnoussut Jeesus on kulkenut sydämestä sydämeen vakuuttamassa, että sinä olet Jumalalle rakas lapsi.


Mitä menit tekemään?

2. sunnuntai loppiaisesta – Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh 2:1-11)

Kaanaan viini-ihme on Suomessa ollut omalla tavallaan suosittu ja tunnettu. Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on usein äärimmäistä. Ja se taitaa sotkea ajatuksemme tämän ihmeen äärellä.

Jos evankeliumi olisi kirjoitettu Suomessa, kertomus tästä ihmeestä olisi saanut hieman toisenlaisen päätöksen – esimerkiksi seuraavanlainen: kun Jeesus, sekä hänen äitinsä ja veljensä ja opetuslapsensa palasivat kotiin, Joosef oli odottamassa heitä. Hän kysyi Marialta minkälaista häissä oli ja keitä he tapasivat. Hänelle vastattiin, että Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä: hän teki vedestä 600 litraa viiniä. Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen Joosef sanoi Jeesukselle:

– Et sitten ajatellut käyttää lahjaasi mitenkään paremmin. Et parantanut sairaita, et poistanut köyhyyttä maasta, vaan teit ihmeellistä viiniä 600 litraa ettei vain juhlat loppuisi kesken, jotta kavereillasi olisi hauskaa. Onko todella niin, että kaikista maailman mahdollisista ihmeistä, valitsit ensimmäiseksi ihmeeksesi juuri tämän, teit viiniä. Mitä seuraavaksi on odotettavissa, jos alku on tällaista?

Ankaran nuhtelun jälkeen Joosef puristi Jeesuksesta pois viimeisetkin nuoruuden höyryt, jotta moinen temppuilu loppuisi. Lisärangaistuksena hänet määrättiin kirjoittamaan pergamentille 300 kertaa: en enää koskaan muuta vettä viiniksi.

Suomalainen jatkokertomus tälle ihmeelle kertoo kulttuurien törmäyksestä. Ongelmat, jotka meillä nousevat esiin, eivät kuitenkaan olleet heidän ongelmiaan. Jeesuksen aikana Palestiinassa ei kukaan jäänyt miettimään, montako prosenttia alkoholia Jeesuksen tekemässä viinissä oli ja humaltuiko joku siitä ja oliko pää seuraavana aamuna kipeä, jos sitä joi liikaa. Sellaisia kysymyksiä tulee mieleen vain meille 2000 vuotta jälkeenpäin. Jeesuksen tunnusteon tarkoitus ei ollut pohtia suhdettamme alkoholiin. Se osoittaa jonnekin muualle.

Minua askarruttaa erityisesti kaksi kysymystä. Miksi Jeesuksen ensimmäinen ihme on juuri viini-ihme. Onko siinä jokin viittaus Jumalan valtakuntaan vai onko tunnusteko luettava ihan sellaisenaan: Jeesus pelastaa juhlan järjestäjät häpeästä. Entä mitä hän tarkoittaa sanoessaan äidilleen, että hänen aikansa ei ole vielä tullut.

Aloitan tarkastelun jälkimmäisestä huomiosta. Kun Maria ilmoitti Jeesukselle, että viini on loppunut, Jeesus vastasi hänelle ”Anna minun olla … Minun aikani ei ole vielä tullut.” Mitä aikaa hän odotti. Mitä hän tarkoitti? Tarkoittiko hän sitä, että hänen julkinen toimintansa ei ollut vielä alkanut. Häntä häiritään ennen aikojaan.

Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä Jeesus oli jo kastettu. Kasteesta alkoi hänen messiaaninen toimintansa. Lisäksi Jeesuksella oli jo opetuslapsia. Siinä mielessä hänen aikansa oli jo alkanut.

Jeesus puhuu ajan koittamisesta muuallakin evankeliumissa. Johanneksen seitsemännessä luvussa, Jeesuksen veljet pyysivät häntä tulemaan Jerusalemiin. ”Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta… näytä maailmalle kuka sinä olet!”… Jeesus sanoi heille, nyt ei ole vielä minun aikani … menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan sillä minun aikani ei ole vielä tullut.” Jeesus meni sinne kuitenkin myöhemmin. Kaava on sama. Ensin hän sanoo, ettei hänen aikansa ole vielä tullut. Ja sitten myöhemmin hän toimiikin toivomuksen mukaisesti. Hän menee temppeliin opettamaan.

Milloin tuo Jeesuksen aika oikein on. Se täyttyy vasta, kun hän astuu kärsimyksen tielle, jossa hän saattaa loppuun työnsä, jonka jälkeen mikään ei voi enää estää Jumalan valtakuntaa toteutumasta.

Jokainen tunnusteko viittaa Jeesukselle itselleen, että pelastuksen aika ja uuden liiton kirkkaus toteutuu vain ristin ihmeen kautta. Jeesuksen tarkoittama hetki tuli pääsiäisjuhlassa, jossa hän asetti ehtoollisen ja tuo hetki jatkui ylösnousemuksen ihmeeseen asti.

Meidän kannaltamme tuo aika on kerran täyttynyt ja pelastukseen aika on todellisuutta. Uusi liitto Jumalan kanssa on solmittu … … …

Jeesuksen ensimmäisessä saarnassa näkyy hänen ohjelmanjulistuksensa, hänen asiansa. Voisiko samaa ajatella hänen ensimmäisessä tunnusteossaan. Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen ensimmäinen saarna on tämä: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!

Viini-ihmeessä Jeesus osoittaa ensimmäisen kerran jumalallisen kirkkautensa. Tunnusteko sellaisenaan oli jo viesti ajan täyttymisestä ja Jumalan valtakunnan läheisyydestä. Se, että näyttämönä oli hääjuhla, voi hyvinkin olla harkittua.

Kristuksen kirkko on nähnyt tässä ennakoivan kuvan tulevasta taivaallisesta hääateriasta, jossa Jeesus on sulhanen ja kirkko hänen morsiamensa.

Raamatussa yksi merkittävä kielikuvia on esittää Jumala sulhasena ja Jumalan kansa hänen morsiamenaan. Näin esimerkiksi Jeremia ja Hesekiel. (Hesekiel 16, Jeremias 2, sekä Laulujen laulu) Profeetat moittivat Jumalan kansaa, Israelia uskottomuudesta. Palvomalla vieraita jumalia se on tehnyt ikään kuin aviorikoksen Jumalaa vastaan. Sitä rikosta seurasi vanhan liiton särkyminen ja pakkosiirtolaisuus. – Mutta lupaus uudesta liitosta annettiin (Jer 31). Se perustettaisiin Messiaan aikana (Jer 33:14). Jumala korjaa kaiken Jer 31:11-12 / 33:10-11 vielä tulee aika, jolloin täältä kuuluu ilon ja riemun huuto, sulhasen ja morsiamen ääni.

Hääjuhlan viini-ihme on siksi erinomainen paikka ilmoittaa opetuslapsille ajan täyttymisestä. Taivaallinen hääjuhla lähestyy. Vertaus on tuttu myös Uudessa testamentissa, kun Jeesus puhuu itsestään sulhasena, joka järjestää suuret pidot, taivaallisen hääjuhlan. Seurakunta on morsian, joka on valmistautunut tuohon hetkeen (Matt. 22:1-4, Luuk 14:15-24). Hän on kihlannut meidät ja me odotamme enää häntä saapuvaksi, jotta hän veisi meidät omaan taloonsa.

Tämän mukaan hääjuhlassa näkyi vertauskuvallisesti Jumalan valtakunnan loppumaton rikkaus ja yltäkylläisyys.

Viini on meille suomalaisille kohtalaisen vieras juoma ja siksi vertauskuvanakin se jää mykäksi. Yksinkertaisuudessaan tämän ihmeen äärellä voi sanoa, että Jumala on hyvyydessään tuhlaileva. Me emme pysty ammentamaan sitä loppuun.

Sellainen Jumala on armossaan myös tänään.

Lisäys

Mutta katoamattoman elämän janoa ei poistanut Jeesuksen viini-ihme. Hääseurueessa sitä juotiin ja iloittiin. Se oli tavallista viiniä – tosin tavallista selvästi parempaa maultaan. Mutta Jeesuksen oppilaissa tapahtui jotakin. Tämän tunnusteon nähtyään, he kiinnittyivät entistä vahvemmin Jeesuksen seuraan. He uskoivat, että Jeesus on elämän lähde. Hänellä on tarjota jotakin sellaista juomaa, mikä poistaa myös janon sielun pohjasta. Messiaan aika on todella alkanut. Jesajan ennustukset ovat käyneet toteen. – Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s