Uskonpuhdistuksen muistop

Uskonpuhdistuksen muistopäivä – Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 5

Jeesus sanoo:
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Matt. 5:13–16

Hyvät ystävät. Me Suomessa kuulumme luterilaisten kirkkojen perheeseen. Siis siihen kirkkokuntaan, mikä irtautui katolisesta kirkosta 1500-luvulla. Maailma eli silloin murrosaikaa ja ruuti oli kuivaa, kun Martti Luther julkaisi teesinsä anekäytännöstä. Kirjanpainotaito oli kehittynyt ja levitti nopeasti julkaisuja ja tietoa tapahtumista. Puheenaiheet olivat tuossa tuokiossa ihmisten huulilla. Uskonpuhdistus ei toteutunut näin vain oppineiden salongeissa ja hienostopiirien pöydissä, vaan kansan keskellä vallankumouksen tavoin. Kirkko vaikutti voimakkaasti ihmisten jokapäiväiseen elämään ja paine muutokseen oli olemassa, kun joku uskalsi osoittaa kirkon omista lähtökohdista käsin vakavan perusteen.

Uskonpuhdistuksen käynnistymisestä on kulunut viisi sataa vuotta. Suomessakin historia on pitkä. Mikael Agricolan Abc-kirja on kirjoitettu 478 vuotta sitten. Noin 20 sukupolvea on luettu Isä meidän rukousta ja toimitettu messua suomen kielellä. Sama usko ja samat uskon peruskirjoitukset ovat olleet luettavissamme äidinkielellä.

Tuon hengellisen vallankumouksen tunnuspiirre oli Jumalan sanan, Raamatun nostaminen keskiöön. Raamattu käännettiin eri kielille, jotta ihmiset voisivat itse lukea sitä. Maailma ympärillä on muuttunut. Mutta uskon dokumentit eivät muutu. Onko mahdollista se, että uskomme samaan Jumalaan, kuin alkukristityt tai reformaation kristityt? Mitä on tapahtunut näiden jälkeen? Tiede on kehittynyt, teknologia ja teollisuus on kehittynyt. Maailmankuva on muuttunut. Se vaikuttaa siihen, mitä me Raamatussa luemme.

Muutoksista huolimatta ydinasiat ovat ihmisen elämässä samanlaisia. Me olemme edelleen kuolevaisia. Yritämme turvata toimeentuloamme, mutta elämänkohtalot heittelevät meitä. Sairastumme tai läheisemme kärsii, onnettomuus kohtaa. Omat voimavarat ovat rajalliset, omat valinnat menevät pieleen ja motiivit eivät ole puhtaat. Koemme epäoikeudenmukaisuutta ja toimimme itse epäoikeudenmukaisesti. Rakastamme ja yritämme jättää jäljen maailmaan. Tällaisia asioita maailmaan on kuulunut jo ennen lentokoneita ja kännyköitä.

Jonkun tieteelliseen käsitykseen ei sovi se, että Jeesus tuli Jumalan luota maailmaan pelastamaan ihmisiä iankaikkisesta kuolemasta – varsinkaan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Joko hän ei hyväksy sitä, että ihmistä tarvitsee pelastaa tai hän ei hyväksy Jumalaa alkuunkaan. Kristilliselle uskolle pitkäperjantai ja pääsiäinen ovat ilmaus Jumalan ihmisiä kohtaan osoittamasta uhrautuvasta rakkaudesta. Kaiken muuttavasta käänteestä syvimpien kysymystemme kanssa.

Jumala on kuitenkin asia, johon tiede ei voi sanoa yhtään mitään. Jumala ei ole tieteen kysymys tai tieteellinen ongelma. Se, että ihminen uskoo Jumalaan, vaikuttaa kuitenkin myönteisesti ympäristöön. Jumalan ihmisiä kohtaan tuntema ja osoittama rakkaus heijastuu uskovista ihmisistä. – Ainakin pitäisi, vaikka edes vajavaisesti. Siitä päivän evankeliumi kertoo.

Jeesus kuvaa oppilaitaan evankeliumissa käyttämällä kahta erilaiseen aistiin liittyvää sanaa. Toinen liittyy makuaistiin ja toinen näköaistiin. Te olette maan suola ja te olette maailman valo. Jeesuksen mukaan hänen seuraajansa tulee näkyä ympäristössä. Kristittyinä meidän tulee jättää oma tuoksumme, makumme, näkyvyytemme ja äänemme, josta muut tunnistavat meidät Taivaan Isän lapsiksi.

Tiedämme myös sen, että kaikkia tuo ääni tai tuoksu ei ilahduta. Syy voi olla kahdenlainen. Maailma ei hyväksy Jeesusta. Välitön reaktio voi ilmentyä ärtymyksenä ja vihamielisyytenä. Tai sitten yhtä todennäköinen selitys on se, että meistä lähtevä tuoksu ei ole Kristuksen tuoksua vaan jotakin muuta.

Evankeliumi välittyy vain ihmiseltä ihmiselle. Jeesus uskoi evankeliumin oppilaidensa käsiin. Siksi on merkitystä sillä, minkälaisen muodon se on meissä saanut. Toisinaan kristittyjä moititaan kovasydämisiksi ja kylmän opillisiksi, joista inhimillisyys on poissa. Kristillisyytemme maku on silloin epämiellyttävä. Valo voi olla kirkas paljastamaan toisen virheet, kun sen pitäisi kutsua luokse. Evankeliumi ei välity ainoastaan sanoissa, vaan tulee todeksi siinä, miten ihminen kohdataan. Sanoma armollisesta Jumalasta, joka hyväksyy syntisen seuraansa, kääntyy ylösalaisin, jos ihminen kokee jäävänsä ulkopuolelle, jos hyväksyntä ei ulotukaan hänen sisimpäänsä asti.

Kun Jeesus sanoo seuraajiaan suolaksi ja valoksi, sanoissa on lisäksi havaittavissa eräs näkökulma. Maailma on itsessään hyvä Jumalan luoma paikka, mutta sieltä puuttuu jotakin. Ja se jokin asettaa asiat oikeaan suhteeseen. Se ei tee sitä toiseksi, vaan päinvastoin, se tekee asian paremmin omaksi itsekseen. Se ikään kuin palauttaa sille sen ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden.

Suola oli tuolloin oikea ihmelääke. Sitä arvostettiin ja sitä tarvittiin kaikessa. Sillä on siksi myös vahva symbolinen merkitys. Suola ei vain mausta tai säilö ruokaa. Siinä on nähty olevan puhdistava vaikutus. Siksi kaikki uhrit Vanhan testamentin säädösten mukaan piti suolata. Se puhdisti uhrin, teki siitä otollisen. Vastasyntyneet lapset suolattiin. Kristillisessä kasteessa varhaisilla vuosisadoilla lapsen suuhun laitettiin pari suolaraetta. Suolan ajateltiin karkottavan demoneita. Roomalaiskatolisen kirkon vihkiveteen, jolla kirkkoon tulija siunaa itsensä, on lisätty vähän suolaa. Suolan voimaa käytettiin sopimusten ja liittojen vahvistamiseen.

Kristitty suolana ihmisten joukossa tuo mukanaan jotakin sellaista, mikä auttaa ihmistä paremmin omaksi itsekseen; lähemmäs sitä miksi hänet on tarkoitettu.

Päivän kysymys itsellemme on tämä: jos me olemme suolana ja valona, mitä me viemme mukana niihin tilanteisiin, joissa ihmisiä kohtaamme?  Me viemme sen myös internetin sosiaaliseen median kohtaamisiin, keskustelupalstoille.

Jos me viemme Kristuksen mukana, silloin jotakin eheyttävää ja parantavaa on mukana. Hänen luonaan ihminen asettuu oikeaan suhteeseen itsensä, Jumalansa ja maailman kanssa. Jotakin tulee syvällisellä tavalla ehjäksi ja pelastetuksi. Silloin suola tekee tehtävänsä ja valo näkyy. Me itse uudistumme hänessä ja hän saa vaikuttaa meidän kauttamme

Sängystä pudonnut

Uskonpuhdistuksen muistopäivä 2006

Matt. 5: 13-16 Jeesus sanoo: »Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»

Huomenta. Aloitan kertomalla teille ensi alkuun yhden harmittoman esimerkin elämästä kotoamme kolmevuotiaan tyttären kanssa. Katariina nukkuu vielä samassa huoneessa kanssamme. Hänellä on tosin oma sänky. Mutta toisinaan hän tulee aamulla sänkyymme. vähitellen hän alkaa vallata itselleen tilaa. Hän saattaa olla sängyssä poikittain. Kiehnaa, tuuppaa ja kitisee että on ahdasta. Kilttinä isänä voisin tietysti tehdä hänelle lisää tilaa, kunnes tasapainoilen sängyn reunalla epämukavasti niin, etten pysty enää nukkumaan tai lepäämään. Toinen vaihtoehto on opettaa pikkuneiti siihen, että isä on tämän kokoinen ja vie kapeassa sängyssämme tämän verran tilaa. Hän saa tulla sänkyyn lötköilemään kanssamme, mutta hän ei voi tuupata muita lattialle.

Minä vien tietyn verran tilaa, kun nukun sängyssä, tilaa vien myös täällä kirkossa. Ja kun istun kirkon penkissä siinä samalla kohtaa ei voi silloin istua joku toinen. Koska en ole ilmaa. Sinunkin läsnäolosi vaatii hieman tilaa ja oman osan penkistä. Ja se on hieno asia. Näin kuuluu ollakin. Ja siitä huolimatta tämä tuntuu joskus olevan vaikea kotiläksy.

Kristinusko vie myös tilaa yhteiskunnassa, vaikka onkin itsessään hyvin henkinen ja aineeton asia. Täällä Harjavallassa usko vie tilaa ainakin kirkkorakennusten ja hautausmaan verran. Mutta viekö usko sinun elämästäsi jonkunlaisen tilan?

Evankeliumissa Jeesus puhuu suolasta ja valosta. Hän puhui suolasta, joka menettää makunsa ja valosta, joka peitetään tai kätketään. Meidän ongelmamme ovat juuri näitä: me olemme joko näkymättömiä tai mauttomia. Yritämme elää ja olla niin, että usko ei veisi mitään tilaa, että se ei näkyisi ja kuuluisi missään. Olemme sopeutuneet siihen, että kuka tahansa saa tuuppia meitä ja kaventaa elintilaamme. Tasapainoilemme siis siellä sängyn reunalla. Ajattelemme, että se on kristillistä hienotunteisuutta, vaikka se saattaakin olla lyhdyn sammuttamista, maun menettämistä.

Mistä tämä kertoo? Onko niin, että häpeämme itseämme kristittyinä? Emme uskalla vaatia itsellemme ja olemassaolollemme sitä tilaa mikä sille kuuluu. Pyytelemme anteeksi olemassaoloamme. Luulemme ympäristön vaativan hengellistä hygieenisyyttä, josta kaikki uskontoon viittaava on siivottu pois.

Hienotunteisuudessamme olemme vaarassa haihtua ja kadota kokonaan näkyvistä. Emme osaa enää puolustautua niin kuin terveen ihmisen tulisi. Kolmevuotias pudottaa meidät vuoteelta.

Oletko nähnyt uskostaan epävarmaa ja arkaa muslimia? Oletko kuullut heidän pyytävän anteeksi olemassaoloaan? Vähättelevätkö he itseään tai uskonnollista vakaumustaan? Onko se vain kristittyjen ominaisuus?

Epävarmuus tai suoranainen häpeä johtuu osaslla ihmisillä siitä, että siteet hengelliseen perintöön ovat käyneet ohueksi. Henkilö ei tunne omaa uskoaan, sitä mihin kuuluu. Eli kysymys voi olla tietämättömyydestä. Kysymys voi olla tahdosta, että tämä ihminen ei ehkä halua sitoutua. Tai hänellä on tunneperäisiä vammoja uskoon liittyen.

Joka tapauksessa syytä itsetutkimiseeen on sillä Jeesukseen mukaan uskon pitää näkyä ja maistua. Se ei voi olla hienotunteista vetäytymistä taka-alalle. Mutta näkyminen ei ole näyttävyyttä tai mahtavuutta. Se ei ole mainosvaloja, ei kulisseja eikä lavasteita. Se ei ole tekeytymistä suuremmaksi ja näyttävämmäksi kuin on. Vaan se on näkymistä omalla painollaan ja omalla arvollaan. Se on tulemista sellaiseksi, kuin sinut on tarkoitettu. Siihen kuuluu se, että sinut on kastettu. Sinut on asetettu valaisemaan kristusvalolla maailmaa.

Eilen vietettiin pyhäinpäivää. Tänään aiheena on uskon perustus. Tänään muistutetaan siitä, minkä varassa pyhät ihmiset elivät. Pyhä ihminen on sellainen, jonka lähellä on helpompi uskoa. Hänen lamppunsa palaa. Hänen luonaan usko lämmittää myös läheisen sydäntä.

Kynttilöitä sytytettiin haudoilla ja varmasti valot näkyivät kauas. Jokainen liekki oli muistuma siitä elämän ja uskon liekistä, jonka Jumala meille antoi. Meidän uskomme tulisi näkyä samoin. Loistaako valo, jonka sinä olet saanut?

Kastetoimituksessa kynttilä sytytetään satesanoin: ”Jeesus sanoo, mina olen mailman valo, joka minua seuraa ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Kasteessa saamme elämän valon. Sitä kynttilän sytyttäminen merkitsee. Nyt Jeesus pyytää: antakaa tuon valon loistaa niin että se näkyy myös muille. Sitä ei tarvitse peitellä eikä hävetä.

Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se onJumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat.”

Mitä pitäisi siis tehdä? Aika ajoin ihmisen olisi syytä kysyä itseltään: miksi olen kristitty? Kuka Jeesus minulle on?

Jotta lampussa olisi valkeaa, vastauksen on pidettävä sisällään jotakin seuraavaa: Hän on minun Herrani ja Vapahtajani. Hän on lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään.

Valo on iloa ja kiitollisuutta siitä anteeksiantamuksen lahjasta, jonka Jumalalta saamme. Se on jokahetkistä turvautumista tähän armoon ja elämistä siitä. Tunnustaudumme tähän uskoon apostolisen uskontunnustuksen sanoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s