2. adventti

2. adventti (4.12.2005 Harjavalta)

Jumalasta luopumisen historia

Luuk. 17: 20-24
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
Opetuslapsilleen hän sanoi:
”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Kun pyhän kansan historiaa ajattelee Raamatun sivuilta, se on tiivistettävissä oikeastaan sanoihin ”Jumalasta luopumisen historia”. Vanha testamentti kertoo Jumalan suurista teoista. Mutta kansan vastaus tähän aina on ollut kääntyminen Jumalasta poispäin. Sen sijaan, että kansa löytäisi oman syvimmän minuutensa Jumalan yhteydestä, se haki sitä vieraiden kansojen tavoista ja jumalista.

Eräs syvimpiä alennuksen tiloja oli silloin kun kansa pyysi Samuelilta kuningasta. Se oli kohtalokas virhe, sillä siitä siunauksen ratas kääntyi ja alkoi vähitellen jauhaa kirousta kansan päälle.

Israelin kansa oli Jumalan valitsema kansa. Jumala halusi olla heidän johtajansa ja heidän kuninkaansa. Mutta kansa halusi itselleen sellaisen kuninkaan kuin naapurikansoillakin. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa se sanotaan näin:
… Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: ”Ei, kuningas meidän täytyy saada! Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme.” 1 Sam 1:8:5-9, 19-20; 12:12-17

Kun tuota tekstiä lukee eteenpäin, tulee mieleen ajatus, että Jumala on jo niin tympääntynyt kansaansa, että hän ei viitsi edes vastustaa heidän aikomustaan. He saavat kuninkaansa. Samalla he saivat osakseen tuomion. Sillä he olivat syrjäyttäneet Jumalan kuninkaan paikalta. Se oli majesteettirikos, joka ei jäänyt rankaisematta.

Tämän johdosta Jumalan kansa menetti temppelinsä ja menetti maansa, menetti kuninkaansa. Ensin pohjoisvaltio Israel joutui pois omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, sitten sama kohtalo toistui myöhemmin etelävaltio Juudalle. Salomon rakennuttama temppeli hävitettiin ja kansa vietiin Babyloniaan. – Siellä he olivat niin sanotusti Siperiassa oppimassa.

Opetus oli tämä: Todellinen turva kansalle ei tule kuninkaista ei armeijoista eikä aseista, ei edes Jumalalle rakennetusta temppelistä – jos Jumala ei saa olla kuningas.

Tuhon keskellä profeetat lupasivat, että Jumala puuttuu vielä asioiden kulkuun. Hän lähettää uuden kuninkaan, oman valtakuntansa kuninkaan maan päälle, joka kääntää kansan kohtalon. Sitä fariseusten kysymys Jumalan valtakunnasta koski. Milloin tämä historiallinen käänne tapahtuu?

Juutalaista valtiota oli rakennettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen uudestaan. Temppeli oli rakennettu ja kuninkuuskin palautettu. Fariseukset odottivat valtaistuimelle sellaista kuningasta, joka olisi Jumalan mielen mukainen, hänen valitsemansa. Tällä kuninkaalla olisi jumalallinen valta ja hän vahvistaisi valitun kansan rajat. Jumalan kansa olisi taas alkuperäisessä asemassaan ja Jumala voimallisena heidän keskuudessaan.

Kysymys milloin Jumalan valtakunta tulee, piti sisällään siis melkoisia toiveita ja odotuksia.

Kuningas Herodes Antipas, joka heitä nyt hallitsi, oli kaukana Raamatun ihanteista. Hän oli enemmänkin irvikuva kuninkaasta. Kansa odotti jotakin parempaa.

Mitä Jeesus vastasi fariseusten kysymykseen Jumalan valtakunnan tulemisesta? Jeesuksen vastaukseen on kaksi käännöstä. Luulen, että kummallakin käännöksellä on ollut kannattajansa.

Nykykäännöksen mukaan Jeesus sanoi: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Edellinen käännös (1938) sanoo, että: Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. Tämä vanha käännös, jonka mukaan Jumalan valtakunta on ’sisäisesti teissä’ on monesta tuntunut oikealta siksi, että Jumalan valtakunta on sydänten valtakunta. Sitä ei voi sijoittaa karttoihin – sen rajoja ei voida piirtää, eikä sen kaupungin muureja voi osoittaa sormella. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesus Kristus saa asua ihmisten sydämissä. Siinä mielessä on oikein yleisesti sanoa: Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. Tätä myös toivomme, että sydämet palaisivat Jumalalle.

Ongelma vain on siinä, että juuri tähän evankeliumin kohtaan tuo sanonta ei sovi. Jeesushan ei sanonut sitä omille oppilailleen, vaan fariseuksille, jotka eivät uskoneet häneen. Tässä yhteydessä vaikuttaa todennäköisemmältä uusi käännös. Jeesus vastaa fariseuksille: Te kysytte milloin Jumalan valtakunta tulee. Mutta se on jo teidän keskellänne, ettekä te sitä huomaa.

Jumalan valtakunta on jo täällä, Jeesus sanoi. Se on tullut hiljaa vaikuttamaan maailmaan. Sillä on vähäinen alku, mutta joka kasvaa suureksi – sinapinsiemen vertauksen tavoin.

Valtakunnan kuningas on tullut keskuuteemme. Hänen mukanaan Jumalan valtakunta on tullut meitä lähelle. Jumalan valtakunta on tullut niin lähelle, että sen portti on avonaisena edessämme. Jeesuksen ensimmäiset kirjatut sanat Markuksen evankeliumin mukaan kuuluu: ”aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma”. (Mk 1:15)

Me tiedämme, että kansa ei ottanut sitä kuningastaan vastaan, jonka Jumala oli lähettänyt. Jälleen Jumalasta luopumisen historia sai lisälehtiä. Jeesus itse sanoi: Jerusalem, Jerusalem, sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.Matt 23 Myös toinen temppeli hajotettiin ja kansa ajettiin pois pyhältä maalta.

Jumalan kansan kohtalosta on jotenkin surullista lukea. Toisaalta juuri siksi meidät on otettu tilalle. Mutta olemmeko jotenkin parempia? Olemmeko pitäneet paremmin liiton? Olemmeko Jumalaa Jumalana kunnioittaneet? Vai onko niin, että kertomus ’Jumalasta luopumisen historia’ jatkuu yhä – mutta nyt meidän kauttamme.

Jeesus tulee kerran kunnian kuninkaana takaisin. Ylpeilemiseen meillä tuskin on aihetta. Meidän on yhä uudestaan palattava Jumalan luokse. Jospa luopumisen historia saisi rinnalleen toisen kirjan: Jumalan kaipaamisen historia. Siinä sydämet ovat kääntyneet Jumalan puoleen. Ja ne löytävät lohdutuksen siinä kuninkaassa, jonka saapumista me odotamme. Vain toisella näistä kirjoista on onnellinen loppu. Siksi on tärkeää, että nimemme löytyy kaipaajien joukosta. Meidän on siksi rukoiltava sitä, että Jumalan valtakunta ei olisi vain keskellämme, vaan myös sisimmässämme – sisäisesti meissä.

Sisimpäämme se saapuu kun uskomme, että Jeesus Kristus on valtiaamme ja kuninkaamme, mutta ennen kaikkea syntiemme sovittaja.

2. adventtisunnuntai – Kuninkaasi tulee kunniassa – 4.12.2011

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”


    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Luuk. 17: 20-24

Fariseukset kysyivät Jeesukselta Jumalan valtakunnasta. Aihe kiinnosti heitä ja heidän aikalaisiaan suunnattomasti. Mielipiteitä asiasta varmasti oli lukuisia ja käsitykset poikkesivat toisistaan.

Fariseusten mielessä kangasti ajatus Israelista Rooman imperiumin kaltaisena suurvaltana – jossa alistajan ja alistetun kansan osat olisivat kääntyneet. Fariseusten kysymys piti sisällään ajatuksen, että Jumalan itse laskeutuu taivaasta alas maanpäälliselle valtaistuimelle Jerusalemin temppeliin oikeutta jakamaan ja valtaansa käyttämään ja vangitsee tai pyyhkäisee pois kaikki ne jotka vastustavat hänen kuninkuuttaan ja Israelin herruutta.

Psalmi 47 kuvaa Jumalan kuninkuutta ja nousemista valtaistuimelle:

Herra on Korkein, pelätkää häntä! Hän on suuri, koko maailman kuningas. Hän alisti kansat valtaamme, kansanheimot jalkojemme alle. Hän valitsi meille hyvän maan. Se on ylpeytemme, hänen rakkaan Jaakobinsa ylpeys. (sela) Jumala nousee valtaistuimelleen, riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat. Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme…

Tällaisissa ajatuksissa fariseukset olivat – ilmankon kysymys heitä kiinnosti kovasti. Koko Jeesuksen opetustoiminta keskittyy myös Jumalan valtakuntaan. Se on keskus hänen toiminnassaan. Jeesus aloitti ensimmäisen saarnansa: aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Samoin Jeesuksen vertaukset olivat vertauksia Jumalan valtakunnasta ja hänen parannusihmeensä ja henkien ulosajamiset olivat osoitus Jumalan vallasta pimeässä maailmassa – jolla on valta muuttaa maailmanmeno kertaheitolla. Hän käytti valtaansa yksittäisissä tapauksissa, jotta hänen asemansa ei jäisi epäselväksi. Jumalan valtakunnan kuningas oli saapunut. Mutta hänen tehtävänsä tässä vaiheessa oli vielä salainen.

Voi olla, että tänään puhe Jumalan valtakunnasta herättää ihmisissä vain ärtymystä. Siihen yhdistyy ehkä ajatuksia, jotka ovat vieraita demokratiaan tottuneelle mielellemme. Maailmanhistoria tuntee liian monta huonoa esimerkkiä yksinvaltiaista: faraot, juntat, diktaattorit, tyrannit, keisarit, kuninkaat – heidän päähänpinttymänsä on maksanut miljoonien ihmisten hengen. On siksi hyvä purkaa hieman tuota mielikuvien kaaosta Jumalan valtakunnasta.

Mikä on Jumalan valtakunta? Alkukielen ilmaus puhuu kuningaskunnasta. Basileia tou theou. Jumalan valtakunta on sellainen valtakunta, jossa Jumala hallitsee kuninkaana – ei vain etäisenä koristekuninkaana niin kuin Ruotsissa, jolla ei ole oikeaa valtaa, vaan kuninkaana, jonka tahto toteutuu jonka sana on laki.

Tiedämme, että Jumala ei hallitse missään maapallon maassa. Joitakin jumalan valtakunna periaatteita tosin on kirjattu mm. YK:n sopimuksiin: ihmisarvosta ja tasa-arvosta. Jumala hallitsee taivaassa ja enkelit palvelevat häntä, mutta maan päällä asiat ovat vielä toisin. Emmehän muuten rukoilisi Herran rukouksessa ”Tulkoon sinun valtakuntasi”.

Jumala on luonut maailman ja varjelee edelleen sitä, mutta Jumala on menettänyt valtaansa maailmassaa pahalle. Lankeemuksessa paha sai ihmiset puolelleen, valtansa alle. Jokin Jumalan valtakunnalle äärimmäisen vieras ja kiero asia pesiytyi maailmaan, ihmisten sydämiin ja erotti nämä maailmat toisistaan: ylpeys, itsekkyys, petollisuus, rakkaudettomuus. Nämä ovat meille tuttuja asioita ja osoittavat samalla, että Jumalan hallintavalta ei toteudu maan päällä. Yhtä hyvin todisteena siitä on sairaudet ja kuolema – nekään eivät kuulu Jumalan valtakuntaan. Jumala ei ole riistäjä vaan elämän ja hyvyyden lähde. Myös kaikki korruptioskandaalit puuttuvat Jumalan valtakunnasta. Jumalalta puuttuu maanpäällisten yksivaltiaiden tai minkä tahansa valtiaiden itsekkyys.

Jumalan hallitsema valtakunta kuulostaa todelliselta hyvinvointivaltiolta, mutta se kuulostaa niin hyvältä, että sellaista ei löydy maan päältä. Vaikka me elämme ns. hyvinvointivaltiossa, niin Jumalan valtakuntaan verrattuna tällä olisi paljon pahaa pyyhittävänä.  Mutta sitä on niin paljon ja niin syvällä ihmisen luonnossa, että tarvittaisiin Nooan aikainen vedenpaisumus puhdistamaan maailma kaikesta siitä, mihin ihminen pahuudessaan on koskettanut.

Jumalan valtakunta ei tullut maailmaan kuitenkaan suurella rytinällä ja ihmisiä liiskaamalla. Jumala tuli pelastamaan ihmisiä. Hän tuli ensin hiljaisesti – syntyen ihmiseksi köyhään perheeseen.

Jeesus tulee aikojen lopussa kunnisassa, niin että kaikki huomaavat. Viime sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina Jeesus ilmaisi kuninkuutensa. Hän on Jumalan valtakunnan kuningas. Hän ratsasti aasilla vallantun valtakuntansa kaduilla. Hän olisi voinuut tulla tuhansien enkelien kanssa ja vaatia maailman tilille pahoista teoistaan. Mutta hän tuli ensin toisessa tarkoituksessa. Hän tuli kärsimään maailman pahojen tekojen tähden. Hän tuli voittamaan synnin ja pahan vallan – siis sen, mikä ihmisiä orjuuttaa ja pitää vankina – hän tuli voittamaan sen uhrautumalla ihmisen puolesta, sovittamalla ja lunastamalla ihmisen Jumalalle takaisin.

Pääsiäisen ja helluntain ihmeestä alkoi kuninkaan hallinta levitä sydämestä sydämeen.

Jumalan valtakunta tulee lempeästi. Se tekee ihmisessä ensin sisäisen vallankumouksen. – Kirkko on tämän sisäisen vallankumouksen asialla. Ihminen tulee kuitenkin Jumalan valtaamaksi. Mutta yksittäisessä ihmisessäkään se ei kerralla hukuta ja tuhoa sitä, mikä meissä on Jumalaa vastaan. Me kuolisimme siinä käsittelyssä. Meihin jää taistelu Jumalan valatakunnan puolesta, mutta hallitsija vaihtuu, vaikka kapina jääkin sisimpäämme asumaan.

Kasteessa lapsi siirretään valon valtakuntaan, Jumalan valtakuntaan. Vallan vaihtuminen edellyttää sitä, että sitä ennen on vallinnut jokin toinen herruus, missä Kristus ei ole kuningas. Tämän tähden vanhoissa kastekaavoissa oli eksorsismi – pahan hengen ulosajaminen. Nyt niitä sanamuotoja ja painotuksia lausutaan hiljaisemmin, mutta asia on sama. Lapsi siirretään pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan ”armollinen Jumala. Sinä yksin pelastat kaikesta pahasta. Vapauta N.N. pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi.” Kasteessa meistä tulee valon lapsia ja Jeesuksen opetuslapsia. Se merkitsee velvollisuutta elää uutta elämää Jeesuksen oppilaana. Ja velvollisuutta toimia valon kantajana.

Mitä Jeesus opetuksellaan haluaa sanoa: mikään ihmisten rakentama ja perustama ja hallitsema maan päällinen systeemi ei ole Jumalan valtakunta. Jumalan valtakuntaa ei rakenneta ihmisvoimin eikä ihmisen epämääräisille tarkoituksille. Emme siis rukoile: auta meitä rakentamaan valtakuntaasi, vaan tulkoon sinun valtakuntasi.

Ei edes kirkkoa voi samaistaa Jumalan valtakuntaan. Kirkko on Jumalan valtakunnan asialla, jos se palvelee evankeliumia. Kirkkoon kuitenkin kuuluu ihmisiä, jotka ovat vain nimellisesti kristittyjä ja kirkon ulkopuolella on ihmisiä, jotka ovat valtakunnan jäseniä. Jumalan valtakuntaan ei myöskään voi tulla ja mennä miten huvittaa. Jumalan valtakunnan kansalaiseksi synnytään. Eli Jumalan Pyhä Henki ottaa ihmisen kiinni ja saa hänet etsimään valtakunnan sisäänkäyntiä, eli saa etsimään sielun pelastusta. Ja kun portti löytyy ja ovet avautuvat, se on ilon päivä.

Toisena adventtina palautamme mieliin Jumalan valtakunnan ja Jeesuksen paluun. Samalla kysymme: Miksi Jumalan valtakunnan pitäisi meitä kiinnostaa. Vastaus on kai se, että: Se on ikuisen elämän valtakunta, hyvyyden ja rakkauden valtakunta. Maan päällä ei sellaista hyväksyntää ja rakkautta saa kukaan osakseen.

2. ADVENTTI     7.12.1997

Merikarvia

Milloin Jumalan valtakunta tulee, kysytään päivän evankeliumissa. Kysymys ei ole vähäpätöinen, koskeehan se Jumalan valtakuntaa ja sen tulemista kaikessa voimassaan. Sinäkin varmasti olet miettinyt, milloin tämä kaikki oikein tapahtuu ja minkälainen se päivä on. Tapahtuuko se kenties minun elinaikanani, vai hamassa tulevaisuudesssa.

         Tämä ehdoton pyhyys ja voima, joka Jumalan valtakuntaan ja tuohon Herran päivään liittyy, herättää ihmisissä pelonsekaisia tunteita: kunpa ei tarvitsisi olla paikalla silloin kun se tapahtuu ja kohdata sitä.

         Kun ajattelin syytä tämän kysymyksen esittämiseen, mieleeni tuli ajatus, että varmasti ainakin henkilö, joka elää huoletonta ja huikentelevaista elämää, olisi kiitollinen, jos saisi tietää etukäteen, milloin Jeesus tulee takaisin.

         Tilanne on hieman samanlainen, kuin jos minulle ystävä soittaisi ja sanoisi, että hän tulee kahden kuukauden kuluttua kylään. Arvaatte varmaan, mihin asti lykkäisin siivoamist asunnossani. Tietenkin siihen viimeiseen päivään tai sitä edelliseen päivään asti. Jos vieras tulisikin yllättäen ilmoittamatta kolme päivää aikaisemmin, tilanne olisi kiusallinen (sietämätön). Siinä ovella seisoisin kuin mikäkin uunoturhapuro, tukka kampaamatta, hampaat pesemättä ja likainen paita repsottaen. Vuode olisi petaamatta, vaatteita lojuisi siellä täällä; kirjoja pöydillä ja lattialla. Taulut vinossa ja keittiössä kahden kuukauden siivo.

         Vieras ei tuntisi itseään varmaankaan tervetulleeksi. Ystävällisen vastaanoton sijasta veisin hänet ulos syömään, vaikka hän olisi halunnut tulla minun luokseni.

         Sama pätee Jumalan valtakunnan odottamiseen. Jos tiedämme, milloin Jumalan valtakunta tulee, niin huoleton kristitty elää vailla murheita pää pieluksella ja ryhdistäytyy ja siistiytyy vasta viime hetkellä. Tästä Jeesus juuri on meitä varoittanut evankeliumeissa. Vertauksessaan isännästä ja palvelijasta, kelvoton palvelija juopotteli ja räyhäsi, koska ajatteli isäntänsä tulevan vasta pitkän ajan kuluttua. Hän sai lopulta ansaitsemansa palkan.

         Me emme tiedä, milloin Jeesus tulee takaisin, milloin Jumalan valta-kunta ilmestyy. Aikaisemmin samassa Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanookin, että hän tulee päivänä, jona ette aavista. Hän tulee kuin varas yöllä. Tai kuten tänään kuulimme: hänen tulemistaan ei voida tarkkailla.

         Tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole annettu mahdollisuutta kaksinaiseen elämään, kaksinaismoraaliin, jossa ensin elämme itsekkäästi ja piittaamatta kenenkään muun kuin omasta edustamme. Meidän on oltava valmiit vastaanottamaan hänet takaisin minä hetkenä hyvänsä. Emme voi elää siinä uskossa, että riittää, kunhan siistiydymme riittävän ajoissa – ja silloin nöyränä ja hurskaana kumarramme häntä.

         Tämä on siis varoittava esimerkki meille, ettemme lankeaisi väärään huolettomuuteen. Elämän, jota elämme ja tekojen, joita teemme on kestettävä päivänvaloa joka hetki. Elämäntapamme on oltava sellainen, että voimme ottaa Kristuksen vastaan ilman häpeää.

Evankeliumissa Jeesus syventää vielä opetustaan Jumalan valtakunnan tulemisesta, kun hän vastaa fariseusten kysymykseen, että valtakunnan tulemista ei voida ennakoida. Hän sanoo yllättäen, että Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Jumalan valtakunta onkin ollut kaiken aikaa täällä. Se ei vain tule joskus arvaamattomana ajankohtana, vaan on jo täällä.

         Eräs hengellinen tarina kertoo kuninkaasta, joka sanoo matkustavansa kauas valtakuntansa ulkopuolelle, mutta jääkin kansansa keskuuteen pukeutuneensa köyhäksi kerjäläiseksi. Hän halusi ottaa selvää, kuinka paljon alamaiset kuninkaastaan välittivät tämän poissaollessa. – Tunnettu kristillinen opetus kuuluu, että Kristus on tuntemattomana keskuudessamme, köyhänä, alastomana, nälkäisenä, hylättynä ja unohdettuna. Jeesus on mennyt pois, mutta kuitenkin hän on keskellämme.

         Jos Jumalan valtakunta on keskellämme, muuttuu edellä kuvattu tilanne aivan oleellisesti. Silloin ei kysytäkään, milloin Jumalan valtakunta tulee, vaan silloin kysytään, missä Jumalan valtakunta on; mitä se on; miten Jumalan valtakunta ilmenee tai miten se täällä toteutuu.

         Jumalan valtakunta on keskellämme, mutta me emme sitä helposti huomaa. Siksi meitä kehotetaankin jatkuvasti etsimään Jumalan valtakuntaa. Sen sijaan että on keskittynyt vain ajallisen mukavuuden hankkimiseen, tulisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa.

         Saatanasta sanotaan, että hän on tämän maailman ruhtinas. Hän pitää ihmisiä, ihmiskuntaa pimeyden valtakunnan vankeina. On siis kaksi valtakuntaa ja kaksi hallitsijaa. Paholaisella ja hänen joukollaan näyttää olevan suuri valta ihmisten keskuudessal Jumalan valtakunta näyttää taas toteutuvan hyvin kivuliaasti ja kitukasvuisesti.

         Mutta mitä nämä valtakunnat ovat? Jumalan valtakunta on ensinnäkin Jumalan hallintaa. Jumalan valtakunnsaas Jumala on kuningas ja hänen tahtonsa toteutuminen on tärkeintä.

         Pahan valtakunta on Jumalan vastainen valtakunta ja se toteutuu siellä, missä Jumalaa vastustetaan (olisi täytynyt tarkentaa, että ’siellä missä ihmiset/enkelit vastustavat Jumalaa tietoisesti tai tietämättään).

         Jeesus Kristus toi peruuttamattomalla tavalla Jumalan valkeuden valtakunnan keskellemme siirtääkseen meidät pimeyden valtakunnasta ja hallintavallasta valkeuden valtakuntaan, Jumalan hallintavallan alle.

         Pahan valtakunta on itsekkyyden, valheen, vihan ja rakkaudettomuuden valtakunta. Se on valtakunta, joka ei kestä, vaan tuhoutuu ja onkin Jeesuk-sen kautta jo tuhottu (en selittänyt näitä asioita saarnassani lainkaan – tarkoitan etten tuonut näitä asioita käsitettävämmälle yleisuskonnollisuuden kielelle. Pelkkä pahuuden maksimoiminen johtaa tuhoutumiseen sillä tavalla tai toisella pahuus alkaa nakertaa omaa jalkaa, vaikka sitä ei tahtoisikaan. Jos haluaa vain pahaa, silloinhan sitä haluaa myös itselleen. Siksi se tuhoaa itse itseään. Jos taas rakastaa ja rakkaus kääntyy itseä kohti, se ei saa aikaan mitään vahinkoa. Pahuus on loogisesti ja kieliopillisesti vajavaisempi voima kuin rakkaus. Käytännössä henkilö haluaa itselleen hyvää mutta muille pahaa. Mitenkä hän onnistuu saamaan itselleen mitään hyvää, jos hän haluaa muille vain pahaa).

         Tänne pimeyteen ja orjuuteen on tuotu Jumalan valtakunta keskellemme. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumala saa hallita, siellä missä Jumalan tahto tapahtuu. Jumalan tahto taas on se, että me uskomme hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja seuraamme häntä. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesuskin on ja siellä missä häntä seurataan (tätä kohtaa olisi saarnassa pitänyt korostaa, onhan tämä saarnan lakipiste).

         Jeesus vie meidät köyhien, onnettomien ja syntisten ihmisten luokse. Heikkojen luokse, vähäpätöisten luokse. Siellä voi toteutua Jumalan valtakunta – rauhan, ilon, vanhurskauden ja vapauden valtakunta. Jumalan valtakunta toteutuu siellä, missä köyhiä autetaan, heikkoja tuetaan, sairaita parannetaan ja syntisille julistetaan evankeliumi anteeksiantamuksesta.

         Ennen kaikkea Jumalan valtakunta on kuitenkin armon valtakunta: Armon, rakkauden ja laupeuden valtakunta. Meille jotka kompuroimme pimeäs-sä, lankeamme itsekkyyteen, vastuuttomuteen ja välinpitämättömyyteen, meille sanotaan: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Nouse äläkä tästedes syntiä tee. Sinun uskosi on sinut pelastanut.

         On siksi hyvin lohdullista kuulla Jeesuksen sanovan: Jumalan valta-kunta on keskellänne. Se ei ole kaukana, vaan keskellämme. Se ei ole pelon eikä pimeyden valtakunta, vaan rauhan ja ilon ja rakkauden valtakunta, johon saamme jo täällä maan päällä kuulua ja odottaa Jumalan valtakunnan lopullista ilmestymistä.

         Evankeliumi Jumalan valtakunnasta keskellämme tuo siis eteemme kaksi asiaa: Ensinnäkin sen, että armahtavaa ja laupiasta Jumalaa ei ihmisten tarvitse etsiä kaukaa. Hän on täällä keskellämme ja auttaa meitä. Toiseksi, meitä autettuja hän kehottaa seuraamaan Jeesusta, tekemään Jeesuksen tekoja, tekemään Jumalan valtakunnasta todellista täällä maan päällä heikkojen, hävinneiden ja alaspainettujen keskellä.

* * *

Heti saarnan kirjoitettuani en ollut tähän lainkaan tyytyväinen. Dispositio ei ole ehkä kovin onnistunut. Koko saarnan idea ja tähyspiste alkaa hahmottua (saarnan tekijälle eli minulle) vasta saarnan puolivälissä. Turhaa toistoa ja luettelomaisuutta on liikaa. Siitä tulee teennäinen vaikutelma. Sellainen vaikutelma, että en ole oikein selvillä siitä mitä aion sanoa. Täytän vain sanoilla saarnatilaa. Saarnassa on kyllä olemassa ajatuskin, mutta se ei ole ollut kovin selkeänä ja kirkkaana mielessä saarnaa tehtäessä. Se ei siis saarnaa tehtäessä saanut muotoa. Olen jotenkin haparoinut siihen suuntaan. Peruskäsitteitä ja jännitteitä olisi pitänyt ajatella enemmän. Tein loppuosasta saarnaa kosmista näytelmää: maailma hyvän ja pahan taistelukenttänä.

Mikä on Jumalan valtakunnan ja Jeesuksen toisen tulemisen suhde? Mikä puolestaan on tämän tulevan valtakunnan ja keskellämme olevan Jumalan valtakunnan suhde?

Hyvää saarnassa oli kuitenkin näiden perusasioiden edes välttävä työstäminen. Saarna ei jäänyt vain teologisten ja uskonnollisten termien pudottelemiseksi (toivottavasti). Näistä aineksista olisi saanut varmaan kelvollisemmankin saarnan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s