Loppiainen

Huom! Loppiaisen evankeliumi kussakin vuosikerrassa sama:

Toinen vk / kolmas vk

Loppiainen (Epifania)

Matt. 2:1-12

1:Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen* aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. 2:He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” 3:Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. 4:Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat* ja tiedusteli heiltä, missä messiaan* oli määrä syntyä. 5:”Juudean* Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:6: – Sinä, Juudan* Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”7:Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. 8:Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” 9:Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. 10:Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. 11:He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. 12:Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Joulun pyhät päättyvät loppiaiseen, tietäjien kumarrukseen Jeesuksen edessä. Kuten evankeliumista luettiin, tietäjät eivät olleet seimen luona. He menivät sisälle siihen taloon, jonka yläpuolelle tähti pysähtyi. Siellä he tapasivat Marian ja lapsen. Ehkä pyhä perhe oli päässyt siihen majataloon, jossa ei jouluyönä ollut sijaa. Joka tapauksessa on arvioitu, että noin vuosi ja vähän ylikin oli kulunut jouluyön ihmeellisistä tapahtumista, ennen kun tietäjät kaukaa idästä saapuivat sinne. Lapsi ei ollut kapaloissa, vaan otti ensiaskeliaan. Oppineiden tiedemiesten saapuminen paikalle – ensin Jerusalemiin, on ollut niin hämmästyttävä asia, että koko Jerusalem tunsi pyhää pelkoa ymmärtäessään näiden tietäjien käynnin merkityksen. He tulivat kumartamaan kuningasta, jonka taivaan tähdet julistivat syntyneen.

Meidän jouluisissa postikorttikuvissa kolme miestä kulkee kameleilla tähteä tarkkaillen. Kuva ohjaa ajatusta harhaan. Matka, jonka he tekivät kaukaa idästä, on ollut ehkä n. 1000 kilometriä. Varsinkin, jos he ovat tulleet Babyloniasta Kaksoisvirtojen maasta, missä tähtien tutkiminen oli jo pitkälle kehittynyt. Tuollaista matkaa ei tehdä hetkessä. Siihen on kulunut aikaa reilusti yli kuukausi. Sellaista matkaa ei kolme kaverusta tee reppu selässä. Heitä on ollut saattamassa melko suuri karavaani, missä palvelijat ja teltat ja muut elämisen tarpeet ovat kulkeneet mukana.

Nuo tietäjät olivat alkutekstin mukaan maageja (kreik. magoi). Sillä on tarkoitettu oppineita miehiä tai pappeja, jotka osasivat tulkita tähtitaivaan ilmiöitä, selittää unia ja hallita muita salaisia taitoja. – Suomalaisessa tarustossakin on oma tietäjänsä, maaginsa Väinämöinen – vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen –mutta toisin kuin idän tietäjät, Väinämöinen ei etsiytynyt Jeesuksen luokse. Päinvastoin, Väinämöisen kerrotaan lähteneen pois Kristuksen tieltä, kun Jeesus tuli suomalaisia etsimään. Väinämöisen tähti laski. Idän tietäjät ovat toista maata.

Babylonia oli kuuluisa maageistaan. Siksi on mahdollista, että itämaan tietäjät tulivat Eufratin ja Tigrisin alueilta. Mielenkiintoista on myös se, että pakkosiirtolaisuuden jäljiltä siellä oli edelleen suuria juutalaisyhteisöjä (jotka eivät olleet palanneet takaisin vanhaan kotimaahansa). Vanhan testamentin kertomukset eivät olleet sillä seudulla aivan vieraita. Ehkä siinä oli hieman lisämotivaatiota tulla katsomaan kuningasta. Juutalaisia tietäjät eivät silti olleet. He ovat vieraan kansan ja vieraan uskon edustajia. Se tekeekin tarinasta merkittävän. Vieraan kansan edustajat kumartavat Jeesusta ennakolta jo nyt ja osoittavat, että Kristus on tullut valoksi maailman kaikille kansoille.

Tietäjät näkivät ja tulkitsivat tähtitaivaalla olevia ilmiöitä siten, että juutalaisille syntyy tai on syntynyt merkittävä kuningas. Mikään ihmetähti ei syttynyt taivaalle. Mutta tähtien suhteessa toisiinsa oli tapahtunut muutos. Mahdollisesti planeetta Jupiterin käyttäytymisessä oli jotakin hämmästyttävää tähtitieteilijän näkökulmasta. Nykytekniikan avulla tietokoneohjelmalla tähtien liikkeet on voitu ajaa taaksepäin. Niin on voitu palauttaa tähtitaivaan tapahtumat tuona aikana tutkittavaksi. Suomalaisen tutkijan mukaan erityisen hyvin sopisi kuvaukseen tapahtumasarja, jossa Jupiter oli vuoden 2-3 eaa talvena konjunktiossa useasti Venuksen kanssa.

Kun tietäjät ensin laittoivat merkille Jupiterin erikoisen aseman ja tulkitsivat sen juutalaisen kuninkaan syntymiseksi, he lähtivät pitkälle matkalle Jerusalemiin kysymään lapsesta. Tähti ei tässä vaiheessa ihmeellisesti johdattanut heitä. Sillä he menivät suoraan pääkaupunkiin ilmeisesti temppeliin kysymään asiasta. Siellä profeettojen ennustuksiin viittaamalla annettiin tarkempi tieto: messias syntyy Juudan Betlehemissä. Tästä eteenpäin tähti kulki heidän edellään ja pysähtyi paikan päälle, missä lapsi oli.

Mitä mietti tuo epäuskoinen kuningas Herodes, kun näki nämä tietäjät jotka kertoivat hänelle tähdestä, että kuningas on syntynyt. Hän pelästyi ja samoin koko kaupunki. Kansa oli odottanut Messiasta satoja vuosia. Heillä oli ennustukset kirjoituksissa. Mutta tarvittiin tähtien liikkeiden lukijat kaukaa itäisiltä mailta herättämään heidät tämän ennustuksen täyttymiseen. Uskon, että Jumala vei tarkoituksellisesti tietäjät Jerusalemiin kuningasta tapaamaan, jotta myös Jerusalemin paraatipaikoilla oltiin selvillä mitä aikaa Jumalan kello käy. Mutta Herodes nousi Jumalan sanaa vastaan. Hän Raamatusta otti selville, missä lapsi on, jotta voisi surmauttaa hänet. Hän käytti Jumalan sanaa, profeettojen ennustusta omaan murhasuunnitelmaansa. Hän uskoi siis ennustusten pitävän paikkansa, mutta hänen kuninkaallinen ylhäisyytensä ei sallinut Jumalan toteuttaa suunnitelmaansa. Aika erikoinen kaveri.

Mutta tietäjät löytävät lopulta lapsen ja antavat kalliita lahjoja hänelle: kultaa suitsuketta ja mirhaa. Se oli ilmeisesti parasta mitä he osasivat kuninkaalle antaa. Näille lahjoille on nähty erilalisia merkityksiä – esimerkiksi niin, että Melkior antoi kultaa, koska se viittaa Jeesuksen kuninkuuteen, Kaspar antoi suitsuketta, koska se liittyy rukoukseen ja pappeuteen. Jerusalemin temppelissä oli suitsutusalttari esiripun edessä. Balthasar antoi mirhaa, koska se ennakoi Jeesuksen uhrikuolemaa. Mirhaa käytettiin  hajusteena, jolla voideltiin kuolleet. Jeesuksen tehtävät pappina, kuninkaana ja profeettana nähtiin ennakolta näissä lahjoissa. muitakin tarinoita ja legendoja lahjoihin liittyy.

Tietäjät tekivät pitkän matkan löytääkseen kuninkaan, jota he kumartaisivat. He käyttivät oppineisuutensa ja viisautensa tämän kuninkaan löytämiseen. Jumala ilmoitti heille, heidän ymmärtämällä kielellä itsestään. Minkälaiselle matkalle sinä olet valmis lähtemään löytääksesi sen totuuden, jota olisit valmis kumartamaan? Matkan ei tarvitse olla tuhannen kilometrin mittainen. Se voi hyvin olla sisäinen matka, jota tehdään vuosia. Löytyykö vastaukset tähdistä tai tieteestä? Riittääkö se, mitä tiede sanoo, vai olisiko sinunkin tiedemiesten tavoin käännyttävä Raamatun puoleen löytääksesi sen, mihin tieteen valo tuntuu jo viittaavan, vaikka monet sen kieltävät.

Suomalainen tietäjä Väinämöinen lähti pois Jeesuksen tieltä. Toiset tietäjät ja tiedemiehet ovat nykyisin ryhtyneet häntä vastustamaan Herodeksen lailla. He haluavat olla itse omia kuninkaitaan. Mutta idän tietäjät kumarsivat lasta. Tässä tapahtumassa on nähty myös kuva siitä, kuinka pakanallinen tiedemieskin voi nähdä Jeesuksessa jotakin sellaista, mitä hän syvästi etsii ja haluaa antaa lahjansa hänelle. Tähtien valo tai tieteen valaistus voi olla ohjaamassa nöyrää sydäntä Jumalaa kohti, kunnes evankeliumi avaa taivaan portit ja tuo sydän kumartaa kuningasta kaiken hallitsijaa.

Kun me annamme lahjamme Jumalalle, annamme tietomme, taitomme, osaamisemme hänen käyttöönsä. Annamme ne lähimmäistemme parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Mutta suurinkaan maineen kukkula älköön olko sellainen, että siellä ei voisi kumartaa joulun lasta, Kuningasta.

 

LOPPIAINEN  –  6.1.02

Evankeliumi idän viisaista oppineista, jotka tulevat kumartamaan Jeesusta ja tuomaan hänelle kalliita lahjoja, on hämmästyttävä, ihana ja ihmeellinen. Kertomusta idän tietäjistä voi lukea ja tulkita hyvin monella tavalla. Raamattu avautuu rikkauksineen lukijalle näissä idän viisaissa monella tavalla. Evankeliumin kertomusta on monesti väritetty erilaisilla yksityiskohdilla. Kun evankeliumi tietää sanoa vain sen, että idästä juutalaisen alueen ulkopuolelta tuli tietäjiä, maageja etsimään vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta, niin Beda Venerabilis, 700-luvulla elänyt teologi kertoo jo hyvin yksityiskohtaisia tietoja näistä maageista.

Ensinnä hän sanoo, että tietäjiä on kolme. Heidän nimensä ovat Melkior, Kaspar ja Balthasar. He eivät ole vain tietäjiä, vaan kuninkaita kruunut päässään. Nuo kruunut he tosin laskevat seimen luona maahan alamaisuutensa merkiksi. Syy miksi heitä pidettiin kuninkaita löytyy psalmista 72. Vanhasta testamentista etsittiin kohtia, jotka ennakolta puhuisivat tietäjien käynnistä. ”Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot. Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä…”

Melkior oli joukon vanhin. Hän oli Nuubian ja arabian kuningas. Hän toi mukanaan kultaa, joka kuvasti Kristuksen kuninkuutta sekä myös lahjan antajan rakkautta.

Kaspar oli nuorin. Hän oli tummaihoinen Tarsisin kuningas ja toi lahjanaan suitsuketta. Suitsuke liittyy rukoukseen ja pappeuteen. Jerusalemin temppelissä (ja ilmestysmajassa) oli suitsutusalttari esiripun edessä. Ylipappi poltti siinä aamulla ja illalla hyvän hajuista suitsuketta (2 Moos. 30:1-10, Ps. 141:2). Suitsuke viittaa siihen, että Jeesusta palvotaan Jumalana.

Balthasar oli Saaban kuningas, joka toi mirhaa. Mirhaa käytettiin hyvänä hajusteena. Siitä tehtiin myös balsamia, tuoksuöljyä jolla voideltiin kuolleet. Myös Jeesuksen ruumis oli tarkoitus voidella mirhabalsamilla. (Joh 19:39). Tiedetään myös, että mirhaa sekoitettiin viiniin, joka annettiin kuolemaantuomitulle lieventämään heidän kärsimystään. Jeesus tosin kieltäytyi nauttimasta sellaista viiniä (Mark 15:23). Tästä johtuu, että Balthasar katsottiin ennustavan lahjallaan Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta.

Vaikka legendat ja tarinat ilahduttavat hurskasta kuuntelijaa, niin vielä enemmän iloa tuovat evankeliumin yksinkertaiset sanat. Niihin kätkeytyy jatkuvaa syventymisen aihetta.

Tänä loppiaisena minua hämmästyttää se, että Kristus tuli pakanoille valkeudeksi. Kuten myös omalle kansalleen Israelille. Juutalainen kansa ei tosin kiinnostunut valosta, jonka Jeesus toi.

Jo tässä lapsuusajan evankeliumissa paljastuu tuo jakautuminen. Pakanakansat hakeutuvat Jeesuksen luo, mutta oma kansa ei ota häntä vastaan. Tuo vastakohta tulee ilmi Idän viisaissa ja Palestiinan viisaissa. Idän viisaat olivat astrologeja, tiedemiehiä, jotka olivat saaneet oppinsa luonnonilmiöitä tutkimalla. Heitä vastassa olivat juutalaiset kirjanoppineet. Heillä oli valonaan Jumalan Sana, profeetat, jotka olivat jo kauan sitten kertoneet Messiaan syntymästä.

Idän viisailla ei ollut Jumalan sanan valoa. Heillä oli vain yötaivaan tähtien valo ja oman ymmärryksensä valo. Se valo, minkä Jumala luomisessa oli heille antanut. Tämän valon avulla he lähtivät pitkälle ja vaivalloiselle matkalle etsimään vieraan kansan kuningasta. Kauan vaellettuaan he saapuivat Jerusalemin viisaiden luo, jotka kirjoituksista tiesivät sanoa, missä Messiaan on määrä syntyä. Profeetat ennustivat Betlehemin Messiaan syntymäpaikaksi.

Idän viisaat riensivät sinne, mutta lähtivätkö Jerusalemin kirjanoppineet heidän matkaansa? Eivät lähteneet. Vaikka kysymys oli heidän messiaastaan. He eivät enää etsineet Jumalaa, eivätkä odottaneet lupausten täyttyvän.

Mitä Betlehemissä tekivät nuo viisaat ja oppineet. He kumartuivat lapsen edessä maahan asti. He eivät ihmetelleet vastasyntyneen kuninkaan vaatimatonta seimeä eivätkä muutakaan korutonta ympäristöä, jonka olisi luullut olevan kuninkaalliselle sopimatonta. Se ei huolestuttanut tai ihmetyttänyt heitä sillä heille Jeesuksessa oli koittanut Betlehemin tähteä suurempi valo. (evankeliumi ei tosin puhu mitään tallista/seimestä)

Heidän edessään makasi jotakin, joka oli enemmän ja arvokkaampaa kuin kaikki se tieto ja viisaus, jonka he olivat pitkällä opiskelullaan hankkineet. Tuon pyhyyden ja rakkauden kosketuksen he tunsivat ja lankesivat maahan.

Tietäjät toivat kalliita lahjoja lapselle. He halusivat antaa hänelle jotakin, mikä heistä olisi parasta ja arvokkainta.

Juutalaisen kansan tietäjät ja viisaat eivät tulleet kumartamaan. He olivat siihen kai liian viisaita ja ylpeitä. Entä mitä he antoivat Jeesukselle lahjaksi, kultaa vai hopeaa? Hopeaa sai Jeesuksen kavaltaja Juudas, 30 hopearahaa. Jeesus sai pilkan ja väärät todistajat puhumaan häntä vastaan.

Kun idän viisaat käyttivät oppineisuutensa ja lahjansa löytääkseen Jeesuksen, kirjanoppineet käyttivät viisauttaan siihen, miten saisivat Jeesuksen solmittua sanoistaan ja tuomituksi jumalanpilkasta. Kovin toisella tavalla käyttäytyivät oman kansan viisaat ja oppineet, kuin kaukaa  pakanamaista tulleet tietäjät. Kun tietäjät etsivät Jeesusta, kumarsivat ja antoivat lahjoja, niin kirjanoppineet hylkäsivät hänet, löivät häntä ja vaativat hänen henkeään.

Tärkeää on tänään kysyä, kumpaan joukkoon me kuulumme. Etsitkö sinä Jumalaa, vapahdusta enemmän kuin omaa kunniaa ja kiitosta? Oletko valmis kumartumaan Jeesuksen edessä, tunnustamaan nöyrästi, että hän on sinun kuninkaasi, vaikka muut häntä pilkkaisivatkin? Vai säilytämmekö ylpeytemme ja oman viisautemme? Tutkimme kirjoituksia mutta emme huomaa elävää Jumalan Sanaa.

Entä mitä sinä haluat antaa hänelle? Mikä on niin arvokasta, että sen voi Jeesukselle antaa? Uskon, että sinä sydämestäsi etsit Jeesusta, että sinulla on kaipaus päästä hänen yhteyteensä, päästä kumartumaan hänen edessään ja myös antamaan kalliita lahjoja. Mutta mitä me voimme hänelle antaa. Kumartuessamme hänen eteensä, olemme jo antaneet itsemme, onko meillä vielä jotakin muuta. Ehkä olemme siinä tyhjin käsin. Haluaisimme antaa paljonkin, mutta meillä ei ole mitään. –  Joulun sanoma on kuitenkin siinä, että Jumala antaa meille lahjoja. Hän joka oli rikas, tuli köyhäksi, jotta me jotka olemme köyhiä, tulisimme rikkaiksi hänen rikkaudestaan.

Sinä saat olla hänen edessään myös tyhjin käsin. Siinä sinulla on kyllin. Se riittää. Jumala haluaa täyttää ne lahjoillaan. Niistä kallein on hänen Poikansa Jeesus, jota me tänäänkin saamme kumartaa ja kunnioittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s