Uskonpuhdistuksen muistop

Mitä Luther sanoisi tänään

Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. 1 Tim 4:6-11

Kristinusko ja kirkko on kestänyt kaksituhatta vuotta. Pienestä alusta siitä on kasvanut maailman suurin yhteisö. Aikojen kuluessa se on tosin jakautunut erilaisiin osiin. Viisi sataa vuotta on ollut luterilainen uskonsuunta olemassa – tai silloin alkoi reformaatio (499 vuotta sitten).

Mitä Luther sanoisi meille tänään? Mihinkä hän kiinnittäisi huomiota nyt? Aikanaan hän näki epäkohtia silloisessa katolisessa kirkossa paljonkin. Anekäytäntö, kiirastuli, pyhimysten palvonta, paavin valta, luostarilaitos munkkilupauksineen ja ennen kaikkea se, miten ihminen Jumalan edessä voi vakuuttua siitä, että ei joudu kadotukseen vaan saa armon.

Entä tänään? Onko meidän kirkossa piirteitä, jotka vaikuttaisivat hänestä Raamatun valossa kestämättömiltä? Jos hän katselisi kirkkoamme omasta historiastaan käsin, hän huomaisi paljonkin outoa. Hän näkisi maailman erilaisena erikoiset rakennukset ja tehtaat ja kulkuneuvot. Hän näkisi terveitä ja hyvinvoivia ihmisiä – että kuvittelisi olevansa taivaassa. Toki vanhuksiakin. Näkisi meillä kirkon vaurauden – työntekijöitä on kirkossa paljon. Hän näkisi naisia alttarilla ja ehkä kummeksuisi asiaa. Luultavasti hän haluaisi kuulla ihmisten uskonelämästä. Häntä huolestuttaisi se, että rippiä ei käytetä lainkaan. Ehkä eniten hän pelästyisi sitä, että ihmiset ovat ottaneet evankeliumin, Jumalan armon verhoksi synnin tekemiselle.

Luther kamppaili omantunnon tuskassa pienten ajatusten tasolla olevien syntien kanssa. Evankeliumi oli hänelle suuri löytö, joka antoi hänelle voiman elää vapautunutta elämää. Mutta se ei vapauttanut häntä synnin tekemiseen.

Voiko hänen historiastaan käsin arvioida meidän kirkkoa. Ehkä ei kovin hyvin. Meidän on se arvio tehtävä itse.

Nyt 500 vuotta jälkeenpäin me kannamme hänen nimeään omassa kirkossamme. Me olemme niitä, jotka nousivat vastaan silloisen kirkon vääryyttä, evankeliumin vastaisia piirteitä. Me olemme niitä, jotka sanovat, että ihmisen ja Jumalan väliin ei mahdu mitään ihmisen tekemää. Ainoastaan usko, joka ottaa vastaan Jumalan lahjan. Me olemme niitä, jotka kääntyivät kirkkoinstituutiota vastaan, mutta ei ylpeyden vaan nöyryyden tähden – koska Jumalaa tulee pelätä enemmän kuin ihmisiä.

Riidat katolisen kirkon kanssa ovat jääneet taakse. Se ei ole enää varsinainen ongelma. Me olemme aidosti samalla puolella. Tuomioita ei julisteta. Mutta entä suhteessa itseemme ja omaan historiaamme, omaan kirkon perintöön. Onko meille edelleen tärkeää pelätä Jumalaa enemmän kuin ihmistä? Luulen, että elämme sellaista aikaa, jossa varotaan puhumasta Jumalan nimessä mitään. ”Että tämä on Herran tahto” Me emme voi olla varmoja, sanotaan. Jumala on häivytetty syrjään. Meillä on vain ihmisten tekemiä tulkintoja. On vain inhimillisiä ajatuksia, valintoja ja tekoja. Silloin se on oikeassa joka taitavammin syyllistää muita ja saa enemmän porukkaa taakseen.

Voi olla että olen liian mustavalkoinen.

Lutherin tapauksesta tiedän sen, että hän ei etsinyt mielipiteilleen varmuutta ihmisten tulkinnoista tai enemmistön päätöksistä. Kun hän kysyi elämänsä syvintä perustusta ja syvintä varmuutta. Se varmuus löytyi hänen ulkopuoleltaan. Se ei löytynyt hänestä itsestään, se löytyi vain Jumalasta ja Jumalan teoista Jeesuksessa, mikä on ilmoitettu Raamatussa.

Jos me kadotamme tämän kiinnekohdan, me kadotamme kaiken.

 

Leikkiä Jumalan kanssa

Jeesus sanoo: »Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäälä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.» Matt. 5: 13–16 kolmas vuosikerta.

 

Minulla on kaksi lasta. Jokut teistä saattaa tunteakin heidät – he ovat nyt Laitilassa serkkujensa luona. Molempien lasten kanssa olen tietysti leikkinyt. Sitähän isät tekee. Vanhemman lapsen kanssa aikaisemmin ja nuoremman lapsen kanssa edelleen. Vanhemman lapsen kanssa ei juuri ole enää samanlaisia leikkejä kuin pienempänä. Toisinaan me voidaan nuoremman kanssa esimerkiksi kopitella pienellä rantapallolla. Sitten pikkuhiljaa hän alkaa keksimään lisää sääntöjä leikkiin. Aika pian käy kuitenkin niin, että sääntöjä on niin paljon että leikkiminen käy mahdottomaksi. Siitä ei tule mitään. Eikä se ole enää niin hauskaa kuin se alkuperäinen yksinkertaisin säännöin leikitty leikki. Hänellä on tietysti ollut hyvä tarkoitus kehittää leikistä hauskempi ja saada siihen lisää vaativuustasoa. Mutta hyvästä aikeesta huolimatta, se ei vain toimi.

Tehdään esimerkki. Minulla on tässä ilmapallo. Ilmapallot ovat mukavia. Kuka tykkää ilmapalloista? Mulla on vaan tää yksi ilmapallo. Ilmapallot ovat täynnä iloa. Seuraavassa leikissä tämä pallo viedään aina seuraavalle ihmiselle. Eli täytyy nousta omasta penkistä viedäkseen tämän pallon jollekin toiselle. Kai te leikitte minun kanssani tämän leikin? Leikkiin kuuluu sääntö. Pallo viedään sellaiselle, jolla on punainen tai sininen paita. Kenellä on punaista paidassaan.

Siellä. Punapaitainen tyttö sai pallon.

Nyt tulee uusi sääntö sinä viet sen sellaiselle henkilölle jolla on punainen tai sininen paita, joka ei ole vieressäsi. Kuka tahansa täällä kirkossa, mutta ei vieressäsi (mutta sillä ei saa olla punainen tai sininen paita).

– pallo kulkee –

Hyvä. Uusi sääntö. Pallo viedään sellaiselle, joka istuu punapaitaisen tai sinipaitaisen vieressä.

– Löytyykö sellainen. Hyvä

– Tehdään uusi sääntö.

Pallo viedään sellaiselle puna tai sinipaitaisen vieressä istuvalle, jonka äidin nimessä on A-kirjain.

— onko sellaista —

No muutetaan sääntöjä. Viedään pallo sellaiselle, joka syö purukumia sunnuntaisin, mutta ei muina päivinä. Onko sellaista

No muutetaan sääntöjä

Viedään pallo yhdellä jalalla pomppien sellaiselle, jolla on silmälasit. Mutta joka on saanut ne lasit vasta aikuisena.

Alkaa leikki tuntua varmaan vähän tyhmältä. Olisi varmaan mukavampi vain pompotella palloa. Pistäkää pallo ilmaan – muistakaa että se ei saa koskea maahan – mahdollisimman moni täytyy koskea siihen. Mahdetaankohan voida jatkaa tätä saarnaa eteenpäin.

tämä esimerkki leikistä kertoo meille jotakin päivästä jota tänään vietetään. Meillä on uskonpuhdistuksen muistopäivä, kuten alussa sanottiin. Kristittyjä on monenlaisia. Meille on yhteistä se, että meidät on kastettu ja me uskomme Jumalaan. Vuosisatojen aikana ihmiset ovat keksineet lisää sääntöjä yksinkertaiseen uskoonsa. Heillä ja meillä on ollut hyvä tarkoitus.

Erilaisia juhlia ja perinteitä ja tarkennuksia on tullut siihen, mitä on olla Jumalan lapsi ja Jeesuksen ystävä. Kerran (500 vuotta sitten) eli henkilö nimeltä Martti Luther. Hän ajatteli että leikki Jumalan kanssa on käynyt tylsäksi, kun on niin paljon sääntöjä. Niinpä hän tutki niitä sääntöjä ja huomasi että monet niistä olivat tarpeettomia ja pilaa koko ilon. Liian monet säännöt ja perinteet estää näkemästä, mikä on leikissä Jumalan kanssa se tärkein juttu. Viettää aikaa Hänen kanssaan. Kertoa asioitaan hänelle ja kuulla hänen rauhoittavaa ääntään. Laulaa yhdessä ja viettää yhteistä ateriaa.

Joitakin sääntöjä leikissä Jumalankin kanssa tarvitaan. Ilmapallolla leikkiminen vaatii ainakin sen, että palloon on puhallettu ilmaa. Tavallista on se, että pallo ei saa koskettaa maata. Tärkein sääntö leikissä on se, että leikkiessä pitää olla mukavaa ja mielellään niin, että siinä on muitakin, niin ei tarvi leikkiä yksin.

Leikissä Jumalan kanssa me rukoilemme iltaisin, sunnuntaisin tulemme kirkkoon, laulamme hänelle.

Tänään Jeesus sanoo meille: te olette maailman valo. TE olette kuin kynttilät, jotka huoneessa sytytetään. Usko Jumalaan tekee teistä valoisia. Antakaa sen valon näkyä. Kun lapset leikkii ja on iloisia. Se on hyvin kaunista. Siinä loistaa Jumalan valo. Kun Jumalan lapset leikkivät ja laulavat. Se myös on valoa, jota me kaikki tarvitsemme jopa enemmän kuin auringon valoa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s