3. sun loppiaisesta

3. Sunnuntai loppiaisesta – legioonalaiset steppaavat 2006

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: »Kaikki etsivät sinua.» Mutta Jeesus sanoi: »Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.» Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. Mark. 1: 29-39

Hyvät ystävät. Meillä on tänään rippikoululaisia runsaasti mukana jumalanpalveluksessa. Siksi olisi hyvä ajatella evankeliumia heidän näkökulmastaan. Kun päivän evankeliumista etsii jotakin rippikouluikäisiä kiinnostavaa, joutuu melkoisen haasteen eteen. Mikä luetusta olisi sellaista, jossa olisi vetovoimaa ja mielenkiintoa. Voisiko jostakin evankeliumin kohdasta suunnitella vauhdikkaan tietokonepelin? Koska en itse ole enää 15-vuotias joudun käyttämään eläytyvää mielikuvitusta. Tehdäänpä pieni katsaus – tietokonepeliä ajatellen.

Evankeliumi alkaa synagogasta. Jeesus oli saarnannut senaikaisessa jumalanpalveluksessa. Voisiko siitä löytyä kiinnostava lähtökohta pelille. Hmm. Mietitäänpäs… Tietokonepeli jumalanpalveluksesta, joka tarjoaisi vauhdikkaita elämyksiä ja vaatii nopeaa reagointikykyä. Ei taida kuulostaa uskottavalta. Jumalanpalvelukseen tutustuminen on toki rippikoululaiselle ajankohtainen asia, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että se ei taida olla häntä kiinnostavien asioiden kärkipäässä. Vai hankkisitko itse sellaisen pelin, jossa olisi eri tavalla toteutettuja jumalanpalveluksia. Voit valita erilaisten pappityyppien joukosta itsellesi mieluisan ja sille vaatetuksen ja liturgisen värin. Kenties voisit vaikuttaa sen heiluttaako pappi käsiään puheensa aikana ja puhuuko hän matalalla vai kimeällä äänellä. Ei kiitos tällaiselle pelille. Ei vaikka sen ilmaiseksi saisi.

Ei kuitenkaan lannistuta. Evankeliumi jatkuu. Seuraavassa kohdassa Jeesus paransi Pietarin anopin. Pääsimme siis Pietarin anopin luo. Jos 15-vuotiaalle alatte selittää jonkun sukulaisenne anopista, vävystä, kälystä tai sedästä, peli on jo menetetty. Luulen, että hänelle tulee tästä mieleen jokin suvun pitkäveteinen kokoontuminen, jossa ikäihmiset kertovat toisille omista vaivoistaan ja Marevan-lääkkeen vaikutuksesta. Pietarin anoppi ja muutkin sukulaiset on toistaiseksi hyvä jättää rauhaan.

Tämän jälkeen luetussa kohdassa päivä vaihtuu iltaan ja Jeesuksen lääkärintoimet alkavat todenteolla. Kaupungin kaikki sairaat kannettiin sinne Jeesuksen parannettavaksi. Mielikuva vaihtuu luultavasti siitä pitkäveteisestä sukujuhlasta terveyskeskuksen odotushuoneeseen. Teepä siitä nyt sitten tietokonepeliä – täytyy sanoa, että houkuttelevien aiheiden määrä alkaa huveta.

Nimittäin lopulta Jeesus menee paikkaan, jossa sai olla edes hetken yksin rukoilemassa. Tietokonepeliä ajatellen tässä tilanteessa tapahtuu kaikkein vähiten. Ei oikeastaan yhtään mitään. Minkälainen tietokonepeli on sellainen, missä sankari on vain paikallaan ja rukoilee.

Mikä jäi tulokseksi katsauksestamme. Neljä mahdollista aihetta vauhdikkaaseen videopeliin: jumalanpalvelus, sukukokous, terveyskeskuksen odotushuone iltapäivystyksen aikaan, sekä yksinäisen ihmisen aamurukous. Luetusta evankeliumikohdasta lienee jotakuinkin mahdoton tehdä sellaista peliä, jossa autot ajavat kilpaa, pyssyt paukkuvat ja päitä putoaa. Vaikka tämä kaikki edellä mainittu mahdutettaisiin yhteen minuuttiin kyseistä peliä, pelaaja luultavasti pitkästyisi.

Minun on kai tunnustettava, että tästä ei aukea ainakaan tietokonepelien markkinat. Mutta onko minun samalla tunnustettava, että evankeliumin keskeisin henkilö, Jeesus, ei kiinnosta nuoria? Tarkoittaako se sitä, että Jeesuksessa ei ole mitään vetovoimaa? Pyyhkäisevätkö kaikki idols-tähdet Jeesuksen ohi mennen tullen?

Sellaista päätelmää en tee. Luovun tällä erää tietokonepelistä, mutta Jeesuksesta en luovu. Sillä uskon, että nuorillekin tulee elämässä hetkiä, jolloin pelaaminen ei kiinnosta ja hän miettii elämän tarkoitusta, elämän syvyyssuuntaa. Tässäkö koko elämän sisältö on. Eikö elämällä ole muuta annettavaa kuin pelaaminen tai muu viihde. Tätä vartenko minut on luotu?

Jeesuksen tehtävä ei ollut viihdyttää meitä – ei silloin 2000 vuotta sitten eikä tänään. Elämän syvin tarkoitus ei ole viihde. Sen tiesivät jumalanpalveluksessa Jeesuksen saarnaa kuunnelleet nuoret, sen tiesi Pietarin kuumeessa makaava anoppi, sen tiesivät ne lukemattomat sairaat, jotka tuotiin Jeesuksen luokse. Sen tiesi myös Jeesus, joka kaiken kiireen keskellä hakeutui yksinäisyyteen voidakseen rukoilla taivaallista Isäänsä. Viihtyminen ja kepeät ajanvietteet eivät ole se, mikä elämässä on tärkeää. Jos niin olisi, Jeesuksen elämä olisi kulkenut toisella tavalla. Sen sijaan, että hän olisi parantanut sairaita ja tehnyt ruokkimisihmeitä, hän olisi heitellyt taitavasti keiloja ilmaan ja kesyttänyt leijonista sirkuseläimiä. Sen sijaan, että hän olisi uhrannut elämänsä ristillä, hän olisi saanut roomalaiset sotilaat steppaamaan musikaalissa sateenvarjot kädessään. – tässä tapauksessa myös Jeesuksen nimi olisi unohdettu kauan sitten eikä kristinuskoa olisi syntynyt.

Mutta hänen tehtävänsä oli toisenlainen. Jeesus oli tullut raivaamaan tien ihmisille takaisin Jumalan yhteyteen – hän oli tullut päästämään kahlehditut vapauteen. Nuo kahleet olivat synti, kuolema ja perkele. Ne estävät meiltä todellisen ilon ja onnen vaikka sitä emme aina tiedä.

Tänään elämän tarkoitus on kateissa niin nuorilta kuin vanhoilta. Yksinäisyyteen rukoilemaan hakeutuvia ei juuri tapaa. Mutta kahleet ovat yhtä todellisia kuin ennenkin. Ongelmamme vain on siinä, että emme etsi vapautta vaan viihdettä.

En sano, että kaikki viihdeteollisuus on syntiä. Mutta siitä voi tulla voimakas este etsiä Jumalaa.

Vapauteen haluamme vasta silloin, kun tulemme tietoisiksi kahleistamme. Tämän tähden kristinuskosta ei koskaan tule suuria massoja kokoavaa viihdettä. Molempien tarkoitusperät ovat toisilleen vastakkaisia. Kristinusko haluaa näyttää meille kahleemme ja vapauttaa niistä, viihde puolestaan haluaa meidän unohtavan kahleemme – siksi luulemme viihteen vapauttavan meidät.

Mutta kun totuus paljastuu ja vapaudenjano tulee sietämättömäksi, silloin Jeesusta etsitään, silloin Jeesus on ainoa, joka auttaa.

Elämän syvyyssuunta ei löydy viihteestä. Se on pelkkää pintaa. Se löytyy siellä missä pysähdytään tosiasioiden eteen ja Jeesus saa pelastaa sinun katoamattoman sielusi. Se löytyy siellä, missä Jumalan sana saa synnyttää uskoa ja uutta elämää. Kun saat uskoa syntiesi syyllisyyden anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Kun tunnet kaipausta syvempään ja todempaan – etsi Jeesusta, etsi sydämesi pohjasta.

Jos olet voimaton, pyydä että sinut kannetaan hänen luokseen niin kuin evankeliumin sairaatkin kannettiin. Olet huomaava, että Jeesuksen sanoissa on voimaa. Vain hänen luonaan pääset rauhaan ja omantunnon vapauteen.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s