3. adventti

3. adventti – Odotuksia 2006

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.” Matt. 11: 2-10

Hyvät ystävät. Päivän evankeliumi käsittelee odotuksia. Eri ihmisten odotuksiat toisistaan. Meillä on yleensä toisten ihmisten suhteen odotuksia. Odotamme näkevämme lääkärissä, papissa, poliisissa, opettajassa tiettyjä asioita. Odotamme heidän käyttäytyvän tietyllä tavalla. Joskus he toimivat odotustemme vastaisesti. Joskus odotuksemme ovat kohtuuttomia.

Evankeliumi alkaa maininnalla, että Johannes Kastaja on vankilassa. Hän on siellä siksi, että uskalsi sanoa ruhtinaalle, mitä Jumala häneltä odottaa. Hän uskalsi sanoa totuuden, joka terävän miekan lailla lävisti Herodeksen sydämen ja teki kipeää. Johannes ei pehmentänyt sanojensa vaikutusta. Vaan kärjisti. Hän ei ollut diplomaattinen tai hienotunteinen hallitsijan tunteita kohtaan. Joskus totuus on sanottava suoraan niin, että ratsastaja putoaa hevosen selästä maahan – eikä niin, että toisilla sanoilla muodostaa tyynyn putoavalle.

Johannes sai maksaa sanoistaan. Hänet teljettiin vankilaan odottamaan tuomiota.

Oikeat sanat oikeaan aikaan voivat muuttaa tapahtumien kulkua, ne voivat muutaa historiaa. Mutta aika on oltava oikea. Sanan miekkaa ei tule heilutella miten vain ja missä vain. Sillä voi saada myös korvaamatonta vahinkoa aikaan. Rakkauden laki velvoittaa meitä ajattelemaan lähimmäistemme parasta. Jos meillä on sanottavanamme totuus, se ei saa tehdä meistä töykeitä tai ylimielisiä.

Mutta Johanneksen elämän taustaa vasten on kuitenkin hyvä kysyä itseltään, oletko sinä riskeerannut koskaan sanoillasi mitään? Oletko ollut aidosti ja oikeasti jotakin mieltä ja seissyt sanojesi takana. Sellainen edellyttää ensinnäkin sitä, että uskoo asiaansa. Ja että asia on tärkeämpi kuin pienet vastoinkäymiset. Se on sen arvoinen, että sitä puolustaa. – vai oletko vain odottanut sopivampaa hetkeä, mutta sitä ei ole koskaan tullut.

Luulen, että meillä jokaisella on kokemusta pakenemisesta ja piiloutumisesta tällaisissa tilanteissa. Mutta vain harvoja kokemuksia, joissa olemme tunteneet iloa siitä, että emme ole perääntyneet tai kieltäneet uskoamme painostuksenkaan alla. Vaan olemme nousseet pystyyn ja sanoneet jollekin toiselle, esimerkiksi tähän tapaa: minun mielestäni tuo mitä teet on väärin. Haluamme välttää hankalia tilanteita.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi olla aina suuna päänä ärsyttämässä muita totuuksillaan.

Sitä kutsutaan viisaudeksi, että osaa kulkea rakkauden ja totuuden välistä kapeaa polkua. Se on myös kristityn tie. Mutta harvat sitä polkua kuitenkaan tallaavat. Sillä se ei ole helppo.

Johannes oli ollut sanoissaan ehdoton. Vankilassa hänellä oli aikaa miettiä. Tekikö hän oikein, vai oliko typerää suututtaa hallitsija, Herodes Antipas? Oliko siitä mitään hyötyä? Saiko hänen ajamansa asia siitä tukea, uskottavuutta?

Johanneksella oli mielessään myös toisenlaisia ajatuksia. Hän oli kuullut Jeesuksen teoista. Jeesuksen persona kiehtoi häntä hänen elämänsä viimeisinä päivinä. Kuka hän on? Johanneksella oli toiveita ja odotuksia kuulemansa suhteen. Mutta oliko hänen odotuksilleen katetta? Jatkaako Jeesus sitä työtä, minkä hän laittoi alulle?

Johannes oli aloittanut sisäisen vallankumouksen liikkeen. Johannes kastoi ihmisiä parannukseen. Hän tiesi, että uudistunut suhde Jumalaan oli tuova paremman ja oikeudenmukaisemman mailman. Hän tiesi myös, että moraalisesti ryhdistäytynyt ja uudistunut kansa tarvitsi vahvan johtajan – kuninkaan, joka yhdistäisi kansan hajanaiset rivit. Messias-kuninkaasta olivat profeetat ennustaneet aikaisemmin. Sitä kansa levottomuuksien keskellä odotti. Mutta Johannes oli käsittänyt tällaisten toiveiden olevan turhia, jos kansa ei tee parannusta. Jos ihmisten sisimmässä ei tapahdu muutosta, mihin he kuningastakaan tarvitsevat.

Johannes odotti vankilassa saavansa varmuuden Jeesuksen henkilöllisyydestä. Pääsikö Johannes varmuuteen? Todennäköisesti hän vakuuttui siitä, että Messiaan aikan on alkanut – eikä hänen työnsä ole mennyt hukkaan.

Evankeliumissa puhutaan myös odotuksista Johannesta kohtaan. Jeesus kysyi kahdesti: mitä lähditte autiomaahan katsomaan? Mitä odotitte näkevänne? Johannekseen kohdistuivat profeetan odotukset. Hänen ei odotettu täyttävän hienostuneen keikarin piirteitä. Hän oli askeetti. Jeesus antoi tunnustuksen Johannekselle. Hän oli enemmän kuin profeetta. Sillä profeetat ennustivat Messiaan tuloa. Johannes ei vain ennustanut, vaan hän oli kuninkaan airut, joka kulki kuninkaan edellä ilmoittamassa tämän tulosta. Ja nyt hän oli tässä heidän keskellään.

Mutta tuo Johanneksen kysymys voi olla myös sinun kysymyksesi. ”Oletko sinä se, jota olen odottanut?” Syvällä sisimmässämme asuu kaipaus. Näin joulun edellä nuo kaipauksen äänet saattavat kuulua voimakkaammin. Ihmiset kuulevat kysymyksen, mitä sinä haluat lahjaksi. Mitä sinä haluat elämääsi, mitä sinä kaipaat? Odotatko helpotusta elämääsi, rauhaa, lohtua vai muutosta. Odotatko kannustusta ja tukea tehdessäsi vaikeita valintoja elämässäsi? ”Oletko sinä se, jota olen odottanut” Mitkä ovat sinun odotuksiasi Jeesuksen suhteen? Vastaako Jeesus odotuksiisi? Jotta kysymykseen tulee vastaus, sinun on selvitettävä itsellesi kaksi asiaa: ensimmäiseksi, mitkä ovat odotuksesi, mitä sinä kaipaat. Ja toiseksi, kuka Jeesus on.

Tämän lisäksi on muistettava, että odotukset kulkevat aina kahteen suuntaan. Mitä sinä odotat muilta, mutta myös, mitä sinulta voidaan odottaa. Minkälaisia odotuksia meillä on lupa asettaa sinun suhteesi? Ennen kaikkea, voiko Jumala odottaa sinulta jotakin. Tämä on kysymys, joka sinun on hyvä myös esittää itsellesi. Mitä enemmän pohdit, minkälaisia odotuksia Jumalalla voi olla sinuun nähden, sitä enemmän alkaa painoa tulla kysymykselle Jeesuksen henkilöllisyydestä.

Kun totuuden miekka on lävistänyt meidät, pudottanut maan pinnalle. Silloin meidän edessämme aukeaa kaksi tietä: suostummeko totuuden tuomioon itsestämme ja pyydämme Jeesusta meitä auttamaan. Vai vaiennammeko kuninkaallisen viestintuojan, million ja mistä sitten sen viestin kuulemmekin. Koska emme kestä totuutta.

Totuus on sietämätön. Mutta siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan. Ei kertomaan puolinaisia ja helpommin kestettäviä totuuksia. Hän otti tuomion kannettavakseen. Totuus tuomitsee meidät syntisiksi Jumalan edessä, eikä anna meille mitään toivoa pelastuksesta.

Kristus sanoo: minä olen tuo syntinen. Hän osoittaa sinua ja sanoo; mina olen tuo syntinen ja ottaa painolastin harteilleen. Siitä kirkon alttarimme takana oleva keskiaikainen risti meitä muistuttaa.


3 Adventtisunnuntai
14.12.2003

Matt 11:2-10

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan
ilosanoma.
Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
– Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,
hän raivaa sinulle tien.

Viikko sitten monet suomalaiset katsoivat TV:stä presidentinlinnan juhlia – itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Ne ovat valtakunnan ykkösjuhlat ja onkin mielenkiintoista seurata, kuka on päässyt juhlaan mukaan. Vielä tärkeämpää näyttää olevan keskustelu siitä, miten kukin sinne on pukeutunut. Juhlien jälkeen kaikki lehdet esittelivät parhaansa mukaan naisten pukuloistoa ja miesten ryhdikkyyttä.

Kuninkaanlinnoista ja presidentinlinnoista löytyy edelleen ne, jotka hienostelevat vaatteillaan. On mentävä autiomaahan nähdäkseen jotakin muuta.

2000 vuotta sitten ihmiset halusivat nähdä kuninkaan pukujen loistoa, mutta he lähtivät suurin joukoin myös autiomaahan katsomaan Johannes Kastajaa, tulisieluista julistajaa, joka ei pukeutunut hienosti. Hän eli paljaan taivaan alla vailla omaisuutta. Pelkkä sensaation nälkä ei ajanut ihmisiä autiomaahan katsomaan tuota miestä. Heillä oli nälkää myös Jumalan Sanaa kohtaan. He halusivat kuulla Jumalan profeetan julistusta.

Johannes Kastaja oli jo lapsuudestaan annettu Jumalalle. Hän oli autiomaassa Jumalan puhuteltavana siihen asti kunnes aloitti kutsumustehtävänsä. Tällainen kutsumustehtävävän omaavan henkilö, nasiiri, ei saanut juoda viiniä eikä leikkauttaa hiuksiaan tai partaansa. Johannes oli Jumalan valitsema sanansaattaja, jonka oli määrä toimia Jeesuksen edellä.

Nyt hänen työnsä oli päättymässä. Johannes oli vankilassa epäilysten keskellä. Mieleeni tulee hänestä toinen Jumalan nasiiri, joka oli lapsuudestaan samoin annettu Jumalalle. Hänen nimensä oli Simson. Hän oli vanhan testamentin kuvaama voimamies, ihmesankari, jolle kukaan ei voinut yhtään mitään. Jumala oli antanut hänelle sellaiset voimat, että hän yksin voitti tuhat miestä taistelussa. Simsonin voima oli hänen hiuksissaan, jota nasiirin ei ollut lupa leikata.

Simsonin vaimo, Delila, kuului syntyperältään vihollisten heimoon ja hän rakasti enemmän kansaansa kuin miestään. Kun hän sai selville miehensä voiman salaisuuden, hän leikkasi yöllä salaa hiukset. Simson menetti voimansa ja hänet oli helppo vangita. Simson sokaistiin ja heitettiin vankilaan.

Johannes Kastaja oli myös vankilassa. Hänkin oli menettänyt voimansa – uskonvoimansa. Jonkinlaista sokeuttakin uskonpuute on. Uskonsilmä oli tullut sokeaksi. Ehkä hänen profeetan tai nasiirin kutsumuksensa oli myös häpäisty leikkaamalla hänen hiuksensa. Vankilassa hän joka tapauksessa oli epäilysten saartama. Autiomaan vapaudessa kaikki oli ollut toisin. Siellä hän uskoi Kristukseen vahvasti. Siellä hän sai Jeesuksen kastaa. Mutta nyt vankilassa hän epäili ja pelkäsi.

Kun eläytyy hänen tilanteeseensa, ymmärtää hyvin, että hän halusi vahvistusta uskolleen. Koko hänen elämänsä oli keskittynyt siihen uskoon, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka on häntä itseään paljon mahtavampi ja voimakkaampi. Hänen jälkeensä tulee kauan odotettu profeettojen lupaama kuningas, joka toteuttaa oikeudenmukaisuuden tässä jumalattomassa maailmassa. Hänen tuloa Johannes oli koko ajan odottanut ja siitä saarnannut, että hetki on käsillä. Kirves on pantu puun juurelle. Pian tulee hän, joka tuohon kirveeseen tarttuu ja kaataa puut, jotka eivät tuota hedelmää.

Kastaja oli uhrannut koko elämänsä tälle asialla. Vankilassa hän tiesi odottaa kuolevansa. Sitä ennen hän halusi selvyyden koko elämäänsä koskevaan kysymykseen. ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Onko Jeesus Messias, vai pitääkö vielä odottaa jotakuta toista?

Johannes epäili vankisellin yksinäisyydessä omaa kutsumustaan, omaa uskoaan, omaa julistustaan. ”Olenko elänyt aivan turhaan, onko elämäni ollut suuri erehdys ja julistukseni katteetonta? Onko Jumala ollut autiomaassa kanssani ja puhunut kauttani?” Tällaisia kysymyksiä Johanneksella oli aikaa riittämiin miettiä yksinäisessä sellissään.

Johannes Kastajan tilanne oli hyvin vaikea. Hän oli rakentanut koko elämänsä vain yhden kortin varaan, – siihen, että Jeesus on odotusten täyttymys. Jos Jeesus ei vastaisikaan hänen odotuksiin ja epäilyksiin, koko Johanneksen elämäntyö hajoaisi kuin hiekka autiomaan tuuleen ja hän kuolisi turhaan.

Mitkä ovat meidän epäilyjämme ja epäilyn vankiloitamme? Uskonelämä ei kenelläkään ole matkaa ilman epäilyjä, vaan joudumme aina kasvokkain oman uskomme rajallisuuden kanssa. luottamuksemme Jumalaan on koetteella omissa elämänkohtaloissamme.

Joku on vankilassa kuten Simson ja Johannes, toinen on halvaantuneen ruumiinsa vanki, kolmas on velkavankeudessa. Neljännen vankeus muodostuu itseluottamuksen ja rohkeuden puutteesta. Kaikissa vankiloissa odotetaan vapautumista.

Usein on niin, että tunnemme voimamme kadonneeksi. Emme jaksa enää uskoa ja täyttää uskovan ihmisen mittaa.

Johanneksen vankisellin ovet eivät auenneet, mutta sinne pimeään tyrmään hänelle kerrottiin sanomaa Jeesuksesta. Ennusmerkit täyttyvät Jeesuksen teoissa. Toivo ei ollut turha Johanneksella, vaan hänen odotuksensa oli päättynyt. Hän sai voimansa takasisin ja uskon silmä näki jälleen kirkkaasti.

Miten käy meidän vankeudessamme ja uskonheikkoudessamme? Vankilan ovet eivät välttämättä aukea eivätkö sen muurit sorru. Halvaantuneen raajat eivät tottele, velkataakka ei häviä eikä elämisen rohkeuskaan välttämättä suuresti kohennu. Mutta kaikkiin näihin vankiloihin kuuluu iloinen sanoma Jeesuksesta. Valo koittaa meidän pimeyteemme. Hän tulee sinun luoksesi. Hän ei jätä sinua yksin. Hänen nimensä on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Meidän odotuksemme ja kaipauksemme ei siksi ole turha.

Jeesus tuli kerran Betlehemiin syntyen pieneksi lapseksi. Hän tuli lohdutuksena Johannes Kastajan epäilyksiin. Hän tulee joka päivä myös omiensa luokse. siihen sinäkin saat luottaa.

Kolmas adventti 2009

Onko sinua koskaan häirinnyt adventtiperinteessämme sen kirkolliset aiheet? Tarkoitan sitä, että me valmistaudumme jouluuun Jeesuksen syntymäjuhlaan, mutta evankeliumit tuntuvat johdattelevan meitä avian muualle. Ensimmäisenä adventtinä Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasilla. Teksti on sama kuin palmusunnuntaina ennen hiljaista viikkoa, jolloin seurataan Jeesuksen elämän loppuvaiheita. Toisena adventtina katseemme on kääntynyt Jeesuksen toiseen tulemiseen Kunnian kuninkaana aikojen lopulla. Tänään puhutaan Johannes Kastajasta, juhannusjuhlan miehestä. Vasta viikon päästä neljäntenä adventtina ollaan lähellä Jeesuksen syntymää ja puhutaan Marian odotusajasta.

Tänään siis Johannes Kastaja, mitä tekemistä hänellä on joulun kanssa? Lyhyt vastaus voisi olla tämä: Maria odotti Jeesusta syntyväksi 9 kuukautta, mutta langennut pimeä maailma odotti Messiaan syntymistä ja saapumista paljon paljon pidemmän aikaa. Messiasta tiedettiin odottaa, koska Jumala oli aikojen saatossa antanut viitteitä, vihjeitä, ennustuksia siitä. Johannes liittyy tämän laajemman odotusajan täyttymiseen. Hänellä on tehtävä siinä.

Evankeliumi alkaa siitä, kun Johannes Kastaja on vankilassa. Hän on uhmannut kuningasta, jota ei ilmeisestikään pidä oikeana kuninkaana. Siis Jumalan valtuuttamana kuninkaana. Idumealaista syntyperää oleva puolijuutalainen Herodes ei voinut olla Jumalan Kansan johtaja. Hän oli vain tulppa ja vähäinen este todellisen kuninkaan valtaan astumiselle.

Kastaja odotti Jumalan valitseman kuninkaan astuvan esiin ja ottavan paikkansa Kansan johtajana. – Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista? Tähän Jeesukselle osoitettuun kysymykseen sisältyy voimakas lataus. Johanneksen kysymys oli kuitenkin oikeutettu.

Johannes Kastaja oli antanut aika paljon elämästään tämän uskon tähden. Hän oli luopunut turvallisesta elämästä ja tavallisen elämän nautinnoista. Hän oli jo varhain pyhittänyt elämänsä Jumalan asialle täydellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hän ei hankkinut ammattia, kotia, puolisoa ja perhettä. Koko elämänsä hän eli erämaassa viettäen yksinkertaista ja askeettista elämää. Siinä oli ollut vain yksi päämäärä: Jumalan valtakunta. Israelin elpyminen. Sen nouseminen jälleen alennuksen tilasta kukoistukseen ja suuruuteen, Johannes toimi sen puolesta, että kansa kokisi hengellisen uudistuksen ja kääntymyksen ja valmistaisi itsensä kauan odotetun Kuninkaan saapumiselle. Hän uskoi Jumalaan ja oli valmis menemään uskonsa tähden vankilaan, hän oli valmis jopa kuolemaan.

Sillä hän uskoi tuon uuden ajan koittaneen… Profeetallinen aika ja profeetallinen henki oli sammunut viimeisten Vanhan testamentin kirjaprofeettojen myötä. Jumala ei enää puhunut. Kansalla oli laki ja pyhät kirjoitukset. Sen ajateltiin riittävän. Mutta tuo Jumalan äänen hiljaisuus oli rikkoontunut. Luukkaan kolmas luku aloittaa tämän kuvaamisen sanomalla: “Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena… tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa.” – Johanneksen myötä astuttiin uudelleen profeetalliseen aikaan, Jumalan Hengen ilmoitkseen profeetan välityksellä.

Johannes Kastaja oli elänyt autiomaassa koko aikuisen ikänsä vain odottaakseen tätä sanaa.

Hän oli odottanut kauan. Ratas Jumalan kellossa liikahti ja lopulta Jumala puhui hänelle. Johannes aloitti oman toimintansa: aika on koittanut, hän sanoi. Valmistautukaa. Johannes oli kansan herätyskello. “Ennustukset ovat täyttymässä, komento maailmassa vaihtuu.” Hän odotti eskatologista, lopunajallista täyttymystä- että Jumala ottaa vallan, että radikaali muutos tapahtuu. Sortajat syöstään alas ja vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus virtaa kuin vesi. Pahuus joutuu tuomiolle ja pyyhkäistään pois maailmasta. Väärän kuninkaan juonittelut ja siveettömyys, kaikki jumalattomuus loppuu kuin seinään.

Johannes uskalsi siis uhmata kuningasta, jonka tiesi pian väistyvän, kun kuninkuus palautettaisiin Daavidin suvulle. Vankilassa hän odotti ehkä tapahtumien saavan äkillisestikin hänen toivomansa käänteen.

Hän oli jo kastanut aikaisemmin Jeesuksen ja nähnyt Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Hän on Jumalan vaalitsema ja voitelema kuningas. Tuo kaste oli verrattavissa tilanteeseen, jossa profeetta Samuel voitelee nuoren Davidin kuninkaaksi, edellisen kelvottoman kuninkaan vielä hallitessa (1 Sam 16:13-15).

Silloin sanottiin Jumalan hengen poistuneen kuningas Saulista ja asettuneen Daavidiin siitä päivästä alkaen, kun Samuel voiteli hänet kuninkaaksi. Oliiviöljyllä voiteleminen oli vertauskuvalllinen teko siitä, mitä Jumalan katsottiin tehneen: Jumala oli antanut henkensä Davidille. Kun Jeesuksesta sanotaan, että hän on messias, eli Kristus. Se tarkoittaa voideltua. Hänet on voideltu kuninkaaksi kuningas Daavidin tavoin ja hän on saanut Jumalan hengen. Jeesuksen kasteessa tämä nähtiin tapahtuvan. Johannes Kastaja oli se profeetta, joka toimitti tämän voitelun. Öljy vain oli vaihtunut vedeksi.

Mutta vankilassa hän vielä epäilee, koska Jeesus ei ole aloittanutkaan sellaista puhdistustoimintaa, mitä hän odotti tapatuvan. Koska vallanvaihto tapahtuu? Koska Daavid astuu Saulin tilalle? Oletko sinä se, jonka on määrä tulla vai pitääkö meidän odottaa toista?

Jeesus ei vastannut vain sanomalla: joo, kyllä minä se olen. Vaan hän viittasi siihen, että ennustukset ovat alkaneet toteutumaan hänen ympärillään. Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, kuolleet virkoavat eloon. Jumalan eläväksi tekevä voima vaikuttaa siellä missä hän kulkee. Mutta hän liitti tähän vastaukseensa varoituksen sanan: autuas se, joka minua ei torju.

Uusi aika alkoi Jeesuksen myötä. Mutta se ei ollut täysin Johanneksen odotusten mukainen. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksen mukana maailmaan. Mutta se ei tullut pyörremyrskyn tavoin. Se tulee hiljaisesti sinne, missä Jeesus otetaan kuninkaana ja Herrana vastaan. Se tulee edelleenkin hiljaisesti kaipaaviin sydämiin.

Tänään 3. Adventtina valmistautuessamme jouluunn, emme odota vain lapsen syntyvän. Me odotamme Kuninkaan saapumista.

Meitä kehotetaan tarkistamaan omia odotuksiamme, saamoin kysymään,kuka oikeasti on Kuninkaamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s