1. sun lopp

Ensimmäinen s loppiaisesta 2022 – Teofania, kolmiyhteisen jumalan ilmestyminen

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3: 13–17

Johannes Kastajasta sanotaan, että hän oli Jeesuksen edelläkulkija. Hän harjoitti kastetoimintaa. Juutalaisuuteen tällainen kaste ei yleensä kuulunut. Joitakin kultillisia pesuja harjoitettiin. Ja lisäksi oli käännynnäisten kaste. Pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneet kastettiin, miehet, naiset ja lapset. Mutta Johannes kastoi juutalaisia parannuksen kasteella.

Johannekselle kastetoimintaan liittyi ajatus, että kansa valmistautuisi messiaan saapumiselle; että se olisi hengellisesti valpastunut, kun kuningas tulee ja ottaa vallan; että messias kohtaisi sydän Jumalalle palavan kansan eikä jonkinlaista rupusakkia, joka elää vain nautinnoilleen.

Jeesukselle kaste oli hänen julkisen toimintansa alku. Hän oli siihen asti ollut hiljaa, 30-vuotiaaksi harjoittaen Joosefilta perimäänsä ammattia, kirvesmiehen töitä, ehkä noin 15 vuotta. Jos jossakin oli sairaita tai nälkäisiä Jeesus ei parantanut eikä ruokkinut heitä; mutta varmasti tunsi sisimmässään heidän hädänalaisen tilansa. Hän odotti oikeaa aikaa, jolloin astua esiin. Kun oikea aika tuli, hän meni Johanneksen luo saadakseen kasteen. Se tuntui Johanneksesta oudolta, koska hän aavisti Jeesuksen juuri olevan messias, jonka kenkiä hän ei ollut tarpeeksi arvokas riisumaan.

Kun Jeesus kastettiin, tapahtui jotakin odottamatonta, sellaista mitä ei missään muussa Johanneksen kasteessa ollut tapahtunut ennen eikä jälkeen. Se ei ollutkaan enää vain Johanneksen kaste vedellä, vaan tapahtui jotakin enemmän.

Evankeliumi kertoi näin: taivaat aukenivat ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Taivaista kuului ääni: tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.

Tällaista ei tapahtunut minkään muun Johanneksen kastaman henkilön kohdalla. Tapahtumasta käytetään myös ilmaisua Teofania – Jumalan ilmestyminen. Tämä on yksi Uuden testamentin voimakkaimmista jumalailmestyksistä. Jumala, josta Jeesus käytti nimeä Isä – puhui; häntä ei näkynyt, mutta hänen äänensä kuului. Hän tunnusti Jeesuksen omaksi Pojakseen. Jeesuksen jumalallinen alkuperä käy selville niille.

Tämä Poika asetetaan tehtäväänsä. Kun Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle ja asettui siihen, tapahtuman merkitys oli juuri osoittaa, että Jeesus on Kristus eli messias, kuningas, jota on odotettu. Sana messias tarkoittaa sanaa ”voideltu”. Tuo outo sana viittaa tapahtumaan, jossa kuningas, pappi tai profeetta asetetaan tehtäväänsä rituaalisen voitelun kautta. Siinä öljyä kaadeteen hänen päänsä päälle. Öljy oli samalla vertauskuva Pyhästä Hengestä. Voitelu merkitsi sitä, että tehtävään asetetulla on Jumalan Henki. Se että Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle, osoitti tällaisen voitelun tapahtuneeksi. Jumala oli valinnut Johannes Kastajan toimittamaan tämän rituaalin, jossa Jeesus voidellaan kuninkaaksi. Jeesus on tuo voideltu – eli messias, jolla on Pyhä Henki, joka kulkee Pyhän Hengen voimassa. Nyt ei käytetty öljyä vaan vettä. Olennaista oli se, että Pyhä Henki asettui Jeesuksen päälle. Hänestä Johannes Kastaja oli aikaisemmin sanonutkin, että hänen jälkeensä tulee toinen, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella.

Tämän Jumalan ilmestyksen merkittävyys on lisäksi siinä, että koko kolmiyhteinen Jumala näkyy samassa kuvassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Tällaisia jumalailmestyksiä ei ole muita. Juuri Jeesuksen kasteessa näkyy Kolmiyhteisen Jumalan toiminta. Mutta myös siinä kastekastekäskyssä, jonka Jeesus antoi oppilailleen, ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Jeesus liittää kolmiyhteisen Jumalan toiminnan kasteeseen.

Meidän kasteessamme tapahtuu jotakin samaa.

Se on pyhä tapahtuma, jossa Taivaallinen Isä tunnustaa meidät omiksi lapsikseen. ”Tämä on minun lapseni.” Meidät otetaan siihen taivaalliseen perhepiiriin, jossa Jumala on Isämme ja Jeesus veljemme.

Toiseksi, Pyhä Henki asettuu yllemme. Tämä on mullistavin asia kasteessamme – Jumala henki asettuu meihin asumaan. Jumala ottaa majakseen syntisen ihmisen.

Vanhan testamentin aikana Jumalan henki asettui vain harvoihin ihmisiin. Mutta uuden testamentin aikana Jumalan Henki vuodatetaan kaikille, jotka saavat kristillisen kasteen.

Kolmanneksi Jeesus kutsuu meidät seuraajikseen, eli opetuslapsiksi.

Meidän kasteemme yhteydessä ristinmerkki piirrettiin otsaamme ja pappi sanoi: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”

Kasteessa me tulemme Jumalan lapsiksi, saamme Jumalan hengen sisimpäämme, jotta seuraisimme Jeesusta, olisimme hänen oppilaitaan. Kaste tapahtuu vain kerran, mutta sen luoma todellisuus jatkuu meissä. Jumalan Pyhä Henki alkaa vaikuttaa uutta elämää, kasvua Jeesuksen kuvan kaltaiseksi. Emme varmaan tunnista tuota kasvua itsessämme, mutta tunnistamme kuitenkin kasvusuunnan.

Kasteessa kaikki se, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme, annetaan meille lahjaksi, jo kun olimme pieniä lapsia. Se annetaan meille jo silloin, kun emme maailmasta mitään tiedä. Juuri siinä korostuu Jumalan työ. Kaste ei ole koskaan meidän suorituksemme. Kaste on jotakin mikä vastaanotetaan. Pieneltä lapselta ei edellytetä tai vaadita mitään. Kaikki on lahjaa.

Kasteesta Paavali sanoo, että siinä me puemme Kristuksen yllemme. Valkoinen kastemekko kuvaa sitä, että Jeesuksen täydellinen elämä ja hänen pyhyytensä luetaan hyväksemme, kuin se olisi meidän. Se puetaan päällemme. Ja hänen kuolemansa ristillä on hinta meidän synneistämme. Se luetaan hyväksemme – Jumala on Jeesuksen kautta puhdistanut meidät, jotta voisimme ottaa vastaan Pyhän Hengen, jotta mikään ei erottaisi enää meitä hänen rakkaudestaan.

Kun me nykyisin vietämme kastejuhlia, ne ovat herkkiä ja kauniita tapahtumia. Pieni lapsi omalla olemassaolollaan ja suloudellaan tekee niistä sellaisia. Siinä tilanteessa ei juurikaan haluaisi ajatella syntiä ja kuolemaa. Ne ovatkin häivytetty melko piiloon kastejuhlassa. Juhlassa korostuu enemmän ilo elämästä ja viaton ihmisalku. Ja juuri elämästä myös kasteessa on kysymys. Siitä elämästä joka säilyy ikuisesti, siitä elämästä joka voittaa kuoleman. Rakkaudesta joka on suurempi syyllisyyttä, armosta joka ulottuu hauraaseen ja rikkinäiseen olemukseemme. Tekee meidät ehjäksi Jumalan edessä.

Siinä on kysymys Jumalan luottamuksesta, että tälle lapselle voi ja kannattaa antaa maailman kallisarvoisimman lahjan, Pyhän Hengen. Jumala antaa itsensä.

Mutta samalla niissä kastejuhlissa on läsnä koko elämää ja kohtaloamme koskettava voimien taistelu. Se ei näy päälle, mutta on taustalla. Se taistelu on jo käyty Jeesuksen kamppailussa 2000 vuotta sitten. Jännitteitä siitä taistelusta näkyy elämänkulussamme edelleen. Sillä tiellämme kristittyinä, Jeesuksen seuraajina tulee koettelemuksia, jotka vievät meitä lähemmäs Jumalaa tai häntä etäämmälle.

Ja kun me pienen lapsen tuomme kasteelle emme voisi tehdä mitään suurempaa. Pieni lapsi saa suurimman madollisen suojan ja turvan elämäänsä. Mutta hän tarvitsee kasvattajia, jotka opettavat Jeesuksen seuraamisesta.

Meidät on kastettu ja konfirmoitu. Emme enää ole kasvattajien alaisia. Meidän on huolehdittava itse siitä, että Jumalan lahja, Pyhä Henki saa tilaa meis-sä, että säilytämme kuuloetäisyyden Jeesukseen, että usko pysyy tuoreena. Ei sokeana uskona, vaan tässä maailmassa kamppailevana uskona, oikeaa tietä etsivänä uskona. Me olemme hänen rakkaita lapsiaan. Taivaat ovat meille avoinna. Jumala on meidän kanssamme ja Jumalan Henki ohjaa meitä, kun kuljemme rukoillen.

Elämän puu

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3: 13–17

Kuuntelin internetistä lyhyttä tähtitieteilijän pitämää esitelmää (Aomawa Shields life on other planets ) Hän tutkii työkseen kaukaisia avaruuden planeettoja etsiäkseen maapallon kaltaista planeettaa, sellaista planeettaa missä olisi edellytykset elämälle. Tähdet eivät luonnollisestikaan tule kysymykseen, sillä nehän ovat kuin meidän aurinkomme – hehkuvan kuumia. Liian lähellä tähteä kiertävät planeetat tai liian kaukana kiertävät planeetat eivät sovellu elämiseen. Minkälainen planeetta siihen sopii? Sellainen jossa on vettä. Tarvitsemme vettä elääksemme. Vesi on elämän mahdollistaja ja kasvualusta. Ihmisen koostumus on suurimmaksi osaksi vettä. Ilman vettä kuolemme.

Elämä maapallolla on alkanut vedestä evoluutioteorian mukaan. Myös Raamatun luomiskertomuksen mukaan maapalloa ympäröi jonkinlainen alkumeri ennen kuin kuivaa maata oli olemassa. Vedessä on elämän ihme. Ei siksi ole hämmästyttävää, etsitään sellaisia planeettoja joissa on vettä.

Miksi hän sellaista planeettaa etsii? Hänen omien sanojensa mukaan siksi, että saamme tietoisuuden siitä, että emme ole tässä maailmankaikkeudessa yksin. Mutta luulen kuitenkin, että todellinen vastaus ei ole näin romanttinen. Vierasta planeettaa etsitään pakopaikaksi. Kun ihminen itsekkyydessään on saastuttanut tämän planeetan asumiskelvottomaksi, kun vesi ei ole riittävän puhdasta elämää varten. Homma vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä etsiä uutta kotia ihmiskunnalle, kun olemme tuhoamassa omaamme. Tarvitsemme toisen planeetan, jonne ihmiskunnan rippeet voisivat hakeutua.

Päivän evankelimissa olemme veden äärellä. Jeesus kastetaan. Vesi oli Jordanjoen vettä noin 2000 vuotta sitten. Se oli vielä puhdasta. Mutta ihmiset olivat jo saastuneet. Heistä / meistä oli tullut jo sellaisia, että me ajattelemme vain omaa etuamme ja omaa nautintoamme ja itsekkyydessämme saamme tuhoa aikaan – luonnon saastumista, ilmaston lämpenemistä, sotaa, nälkää, pakolaisuutta. Ja vaikuttaa siltä, että emme kykene itse muuttamaan tuota perusasennettamme muuksi. On helpompi löytää toinen planeetta ja muuttaa sinne kuin muuttaa omaa käytöstään.

Meidän Luojamme myös tiesi tämän. Raamattu kuvaa tuon ihmisen saastumisen. Adam ja Eva lankesivat. Muistatte hyvin tämän tarinan. He söivät ilman lupaa hyvän- ja pahantiedon puusta ja heidät karkotettiin Jumalan luota, jotteivät saastunein huulin söisi toiseesta puusta Elämän puusta. Paratiisissa oli myös toinen puu – elämän puu, jota syömällä eläisi ikuisesti.

Syntiinlangenneelta ihmiseltä estettiin pääsy sinne. Jumalan luokse ei pääse mitään epäpuhdasta ja saastaista. Jos hän tulisi taas puhtaaksi, hän pääsisi tuon puun luokse nauttimaan sen hedelmää.

Sen sijaan, että etsimme toista planeettaa ryöstettäväksemme, meidän pitäisi etsiä toisenlaista puhtautta, sydämen puhtautta. Puhtautta Jumalan edessä. Mutta kuten tiedämme ihminen ei saa itseään niin puhtaaksi. Se toisen planeetan löytyminen on todellakin helpompaa. Mutta se mikä on ihmiselle mahdotonta on Jumalalle mahdollista.

Tämän tähden Jeesus tuli maailmaan. Hän joka oli synnitön ja puhdas otti meidän pahuutemme kannettavakseen. Hän tuli tuomaan meille kadotettua puhtautta takaisin. Hänen koko elämänsä tähtäsi siihen. Siksi hänet 30-vuotiaana kastettiin. Siinä hän astui kutsumuksensa tielle; hän otti tehtävän vastaan. Sen jälkeen hän ei ollut enää rakennusmies, tai mies Nasaretista – vaan Jeesus Kristus, Messias, kuninas, Herra, Jumalan Poika.

Johannes Kastaja upottaa Jeesuksen joen pinnan alle ja nostaa hänet sieltä ylös. Tässä näkyi ennakolta se, mihin hänen elämänsä tähtäsi. Siinä näytetään hänen elämänsä loppu ja uusi alku. Hän kuolee, hänet haudataan ja hän nousee kuolleista. Sillä tavoin hän tuo ihmiskunnalle takaisin sen puhtauden. Hän kuolee ihmisten pahuuden tähden. Synnit pestään pois Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jeesuksen noustua ylös vedestä taivaat avautuivat. Taivaan Isä tunnustaa Jeesuksen pojakseen ja Pyhä Henki laskeutuu hänen päälleen. Tämä tapahtui varsinaisesti Jeesuksen ylösnousemuksen perusteella. Taivaat avautuvat ihmiskunnalle.

Puhuin elämän puusta. Se on olemassa edelleen. Jeesus itse on tuo puu, niin kuin hän sanoo: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh 15

Kun lapsi tai aikuinen kastetaan Jeesuksen pelastusteosta tulee henkilökohtaista omaisuuttamme. Me saamme sisimpäämme Pyhän Hengen. Siinä meidät samalla liitetään oksiksi tähän viinipuuhun, elämän puuhun. Pääsemme osaksi jumalallista elämää, emme vain nauttimaan puun hedelmiä vaan kasvamaan sitä. Meistä tulee osa tuota elämän puuta, koska Jumalan Henki asuu meissä. Siksi kaste on niin tärkeä ja oleellinen. Siinä vedessä Jumalan sanaan liittyen on iankaikkinen elämä ja puhtaus jota kaikkein eniten tarvitsemme.

Harjavallassa kastetaan vuosittain noin kuusikymmentä lasta. Jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoilemme heidän puolestaan. tänään tähän muistamiseen tulee yksi lisätekijä. Se näkyy tuolla kirkkosalin seinällä.

Satu Schneider-Teittinen on tehnyt meille tuon seinävaatteen tuolla kynttelikön lähellä. Se on kastepuu. Se kuvaa sitä elämänpuuta, johon jokainen kastettu liitetään. Jatkossa jokaisen Harjavallan seurakuntaan kastetun nimi lisätään puun lehdeksi. Tänä vuonna on kastettu vasta yksi lapsi. Kun hänen nimensä tänään liitetään tuohon puuhun, otamme kastepuun samalla käyttöön. Viikottain puu saa lisää lehtiä ja kerran vuodessa, kun muistelemme Jeesuksen kastetta, aloitamme uuden kierroksen. Vaikka kastepuussa on vain muutama pienen lapsen nimi, se muistuttaa sinua myös omasta kasteestasi – kuten kastemaljakin täällä edessä. Kasteen sakramentti mikä kerran toimitetaan kirkossa tai kodissa jatkuu sinussa. Kasteen ihme jatkuu sinussa. Vaikka se tapahtui vain kerran, sen luoma todellisuus säilyy ja jatkuu. Sinusta tuli elämänpuun oksa ja se tuottaa sinulle iankaikkisen elämän: koska Jeesus on puhdistanut sinut ja liittänyt sinut Jumalan omaan elämään.

Mutta oksa voi kuivua. Siksi Jeesus sanoo: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. – säilytä rukous ja tuoreus Jeesuksen oppilaana. Käy jumalanpalveluksessa, lue Raamattua, seuraa Jeesusta. Niin Jumala pitää sinusta huolta ja iankaikkisen elämän nesteet virtaavat sinussas ja kasvattavat hedelmää.

Ensimmäinen sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja – taivaat aukenevat
11.1.2004

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt 3:13-17

Evankeliumi alkaa sanalla silloin. Tuo silloin tapahtui siinä vaiheessa, kun Jeesus oli 30 vuotta vanha. Silloin Jeesus sai kasteen Jordanvirrassa. Tuo hetki oli Jeesuksen julkisen toiminnan alku.

Voimme tehdä pienen ajatusleikin. Mietipä, mitä sinä olet ehtinyt elämässäsi toteuttaa 30 vuoden ikään mennessä? Mitä olit saavuttanut? Usealla teistä oli jo ammatti ja vakiintunut asema yhteiskunnassa. Joukossa on niitä, jotka ovat olleet nuorena sodassa. Joku oli 30 ikävuoteen mennessä perustanut perheen. Paljon on siis ehtinyt tapahtua meidän elämässämme näiden vuosien aikana.

Mutta kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti Jeesus oli ollut hiljaa. Mitä Jeesuksen elämässä siihen mennessä oli tapahtunut, siitä ei tiedetä oikeastaan mitään? Mutta me tiedämme kyllä jotakin siitä, mitä hänen elämässään ei tapahtunut. Siihen asti Jeesus ei ollut parantanut sairaita, vaikka oli nähnyt sairautta, hän ei tehnyt ruokkimisihmettä vaikka näki nälkäisiä. Hän ei opettanut taivasten valtakunnasta eikä taistellut pimeyden voimia vastaan, vaikka ne vaikuttivat kaikkialla hänen ympärillään. Vielä ei ollut hänen aikansa. Mutta kun tuo aika koitti hän meni Johanneksen luokse. Hän oli silloin 30 vuotta vanha.

Miksei Jeesus aloittanut toimintaansa aikaisemmin? Olisiko Jeesus voinut alkaa toimintansa jo kaksitoistavuotiaana, kun hänen kerrottiin jääneen temppeliin eikä lähtenyt vanhempiensa mukana kotiin? Tai jos evankeliumin tapahtumat olisivat ajoittuneet kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Jeesus olisi ollut kaksikymppinen.

Neljännestä Mooseksen kirjasta voi lukea, että 20- vuotias mies kelpasi sotaan. Mutta pappisheimoon kuuluvilta leeviläisiltä mieheltä edellytettiin 25 vuoden ikää ennen kuin he astuivat palvelukseen. 30 vuoden ikä vaadittiin niiltä, joiden tehtävä oli huolehtia kaikesta, mikä oli pyhäkköteltassa erityisen pyhä.

Tämä antaa ymmärtää sen, että pyhiin asioihin ei riitä pelkkä ruumiillinen kunto. Oli ehdittävä aikuistua ja kasvaa myös henkisesti. Sen me ymmärrämme varmasti ilman raamatullisia todisteitakin. Jeesus ei kiirehtinyt kutsumuksensa toteuttamisessa. Siihen tehtävään ei voinut astua kiirehtien.

Kun Jeesus astui tehtäväänsä, hän oli silloin mies ei poika eikä nuorukainen. Hän ei toiminut nuoren miehen sokealla uhmakkuudella, vaan hän toimi harkiten ja tietoisena vaihtoehdoista ja valintansa seurauksista. Hän oli selvillä siitä, mikä hinta tällä valinnalla on. Kun hän astuu kutsumuksensa tielle, hän tietää mihin ryhtyy ja mikä häntä odottaa.

Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Johannes kastoi ihmisiä, kun he tunnustivat syntinsä. Miksi Jeesus meni kasteelle? Oliko Jeesus syntinen? Oliko hänen puhdistauduttava jostakin?

Me olemme uskoneet ja opettaneet, että Jeesus oli synnitön ja ainoa laatuaan maailmassa, hänen ei tarvinnut tunnustaa syntejään. Hän ei tarvinnut puhdistusta, mutta koko muu maailma tarvitsi.

Miksi Jeesus kastettiin? Vanhat opettajat ovat viisaasti sanoneet, että Jeesus tunnusti siinä omakseen koko maailman synnit. Hän ei mennyt kasteelle omien syntiensä tähden vaan siksi, että tunnusti omakseen kaikkien ihmisten syntitaakan. Ne oli hänen yhtä paljon kuin jos hän itse olisi ollut kaikkeen siihen syyllinen.

Tätä ajatusta seuraten uskon, että Jeesuksen kasteessa tapahtuu kuvainnollisesti jo se, mikä tapahtuu lopulta ristissä ja ylösnousemuksessa. Astuessaan tehtäväänsä, Jeesus käy läpi tehtävänsä tärkeimmät kohdat. Kasteessa hänet haudataan. Kun pää painuu Jordanvirran alle, se muistuttaa häntä siitä, että kerran ristinkuoleman jälkeen hänet haudataan ja hänen mukanaan koko maailman synti. Mutta haudastaan hän nousee ylös. Ja kun se tapahtuu, taivaat ovat avoinna.

Kun Jeesus kasteen jälkeen nousi ylös vedestä taivaat aukenivat. Se ei tarkoita sitä, että pilviverho väistyi syrjään, vaan Jumalan taivas, paratiisin portti, joka oli ollut sulkeutuneena, oli nyt avautumassa jälleen ihmiskunnalle. Kun taivas avautuu, se tarkoittaa sitä, että yhteys Jumalan luokse on esteetön. Näin tapahtui myös meidän kasteemme hetkellä. Taivas aukesi meille. Taivaan portista tuli kotipihamme portti, josta me saamme huoletta kulkea. Se portti on meille auki.

Merkilliseksi Jeesuksen kastetilanteen tekee se, että koko Kolmiyhteinen Jumala tilanteessa mukana. Taivaat aukenivat, Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen hahmossa ja taivaasta kuului ääni tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt.

Kun meidät kastettiin Jeesuksen käskyn mukaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Kolmiyhteinen Jumala oli siinäkin läsnä. Jumala on siellä missä hänen nimissään toimitaan, häntä avuksi huudetaan. Erityisesti sakramenteissa, jotka Jeesus itse on käskenyt toimittaa. Siksi voi sanoa, että jotakin samaa tapahtuu meidän kasteessamme, kuin mitä olemme kuulleet Jeesuksen kasteessa tapahtuneen.

Kasteessamme taivaallinen Isä ottaa meidät omaksi lapsekseen. Voimme kuulla hänen sanovan meille: sinä olet minun rakas lapseni. Jeesus on Jumala Poika ikuisuudesta. Mutta me pääsemme lapsen asemaan kasteen kautta. Saamme kasteemme perusteella kutsua Jumalaa omaksi taivaalliseksi Isäksemme ja Jeesusta veljeksemme.

Kasteessamme Pyhä Henki laskeutuu taivaasta alas sisimpäämme. Pyhä Henki on Jumalan eläväksi tekevä lahja kaikille lapsilleen.

Kasteessamme Jeesus on myös lähellä. Hän vakuuttaa meille anteeksiantamuksesta. Siitä, että kaikki syntimme on hukutettu meren syvyyteen, josta ne eivät nouse enää meitä Jumalan edessä syyttämään. Jeesus itse on ottanut ne kannettavakseen. Hän kärsi niistä täyden rangaistuksen. Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa meidät kastettiin.

Tämä kaikki tapahtui kasteessa. Me saamme sitä muistella. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa, että niin kuin kaste oli alku Jeesuksen toiminnalle, myös meidän kasteemme on alku. Se ei ole vielä päätepysäkki. Se on alku sille että seuraamme Jeesusta. Lupaukset pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä koskevat meitä jo nyt (Joka uskoo on siirtynyt jo kuolemasta elämään), mutta matka on tehtävä Jeesuksen seurassa loppuu asti. Ei paljon auta ihmistä, että hän on ollut mukana matkan alussa, lähtöselvityksessä, mutta ei ole kuitenkaan astunut laivaan. – tai on hypännyt laivasta ulos.

Aivan liian moni meidän seurakunnassamme on kastettu, mutta ei kulje elämänmatkaansa Jeesuksen kanssa. Matka, minkä piti alkaa Jeesuksen seurassa, jäi puolitiehen.

Tämä älköön tulko kuitenkaan meidän osaksemme, vaan kulje siksi Jeesuksen mukana loppuun asti. Sillä nyt me iloitsemme vasta lupauksista. Suurin ilo on silloin kun lupaukset täyttyvät. Ja saamme käydä avoimesta portista sisälle kirkkauteen.