Sexagesima

2 sunnuntai ennen paastoa

12.2.2012

Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.”
    Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”    Matt. 13: 31–33

Tarvikkeita: GodlyPlay puulaatikko, puu, 3 lintua, 2 linnunpesää, 1 näkymätön siemen

Hei. Minulla on tällainen hieno puinen laatikko. Sen sisällä on varmasti jotakin tärkeää. Näin hyvin rakennetuissa erityisissä laatikoissa ei säilytetä mitään turhaa. Kätkeeköhän tämä sisälleen jonkin hienon aarteen.

Jeesuksen vertauksetkin ovat hyvin tärkeitä. Olisikohan täällä vertaus? Voisikohan tämän laatikon sisällä olla vertaus?

Tämä laatikko näyttää hieman lahjalta. Tämän kokoinen lahjapaketti tuntuisi ainakin kovin hienolta. Vertaukset ovat myös lahjoja. Ne on annettu sinulle jo ennen syntymääsi. Ne ovat sinun, vaikka et tietäisikään mitä ne ovat.

Katsokaa, tässä laatikokssa on kansi. Joskus vertausten päällä on kansi, kuin ovi joka on suljettu. Kansi estää pääsemästä käsiksi vertaukseen. Kaikki vertaukset eivät ole heti helposti ymmärrettäviä. En tiedä miksi näin on. Vaikka vertausta ei heti ymmärtäisikään, ei pidä lannistua. Vertauksen luokse ja sen salaisuuden luo on tultava aina uudestaan, ja jonain päivänä se avautuu sinulle. Aarre paljastuu näin aina hienommalta ja arvokkaammalta.

Kurkistetaanko tähän laatikkoon ja katsotaan, mitä siellä on: onko siellä vertaus. Jos se on vertaus, se on varmasti jotakin hienoa ja jännää.

Nosta kansi (anna se avustajalle?) ja katso sisälle.

Täällä on jotakin. Täällä on vertaus, mutta se ei ainakaan ihan heti ensisilmäyksellä näytä kovinkaan ihmeelliseltä tai jännältä.

Täällä on huopakäärö – se on varmaankin osa vertausta. jospa hanna ja annukka avaisivat sen niin, että me kaikki näemme mikä se on.

Kun sen käärii auki siitä tulee jonkinlainen puu.

Onko täällä vielä jotakin muuta (linnunpesä ja lintuja)

Onko tämä nyt tyhjä? Täällä on vielä jotakin. Se on hämmästyttävää. Se on samalla tämän vertauksen tärkein esine tai asia. Mutta se on kovin kovin pieni. Täytyy katsoa lähempää, jotta sen täällä näkee (pää laatikkoon) se on hyvin  pieni.  Upota sormi laatikon pohjalle ja vedä ylös katsoen sormen päätä.

Te ette voi sitä nähdä – mutta jotta näkisimme paremmin tehdään siitä suurennos (siemen). Tämä on vertauslaatikon tärkein esine – häviävän pieni siemen. Täältä laatikosta ei löytynytkään kultarahoja, ei mitään loistavaa vaan (rikkakasvin) pieni siemen. Aika erikoista.

Mikä tarina tai vertaus tästä syntyy? Kerran oli eräs mies joka teki niin ihmeellisiä tekoja ja puhui niin hämmästyttäviä asioita, että ihmiset seurasivat häntä kaikkialle – koska he halusivat kuulla, nähdä ja kokea lisää – se oli niin ihmeellistä. He kuulivat hänen puhuvan valtakunnasta, mutta se ei ollut sellainen valtakunta jossa he asuivat. Eikä sellainen jossa me asumme tai kukaan täällä maan päällä. He kysyivät häneltä, millainen taivasten valtakunta on? Minkälainen on se valtakunta, jossa Jeesus on kuningas?

Ja hän kertoi heille. Mutta hän kertoi vertauksin sen, minkälainen on Jumalan maailma, minkälainen on se maailma johon me myös Jumalan lapsina kuulumme. Mikä on tärkeää Jumalan kodissa. Jeesus kertoi vertauksia koska niiden kautta voimme nähdä toisin, jotakin sellaista mitä muuten emme pystyisi näkemään.

Jeesus sanoi: Taivasten valtakunta on tällainen: Mies otti kaikista siemenistä pienimmän – niin pienen että te ette sitä näkisi, jos minulla olisi yksi sellainen sormellani. Mies kylvi sen ja se alkoi kasvaa… ja siitä tuli iso pensas, suuri kuin puu (kasvaessa puu kääristään juuresta alkaen auki). Niin iso, että linnut tekivät sen oksille pesän.

pesä linnut asetetaan puuhuun.

ihmettely

Tämä oli erikoinen vertaus. Millä tavoin tämä vertaus auttaa ymmärtämään Jumalan valtakuntaa? Siinä on kaksi kohtaa jotka voi ottaa esille. Ensiksi: Pienestä tulee suurta, toiseksi siemen on sinapinsiemen.

Pieni voi olla tärkeää. Me yleensä huomaamme ja ihailemme vain sen mikä on suurta ja mahtavaa. Urheilukilpailuissa juhlitaan sitä kuka pääsee nopeimmin, heittää pisimmälle, hyppää korkeimmalle tai on voimakkain, tarkin ja taitavin. Jeesuksen veratuksessa huomataan se mikä on pienin. Jumala ei näe vain sitä, mikä on pieni. Hän näkee myös sen, mitä siitä voi tulla.

Vaikka me tekisimme jotakin pientä – siinä pienessä voi olla kätkettynä jotakin suurta, kun se on Jumalan käsissä. Pienessä asiassa, pienessä teossa, pienessä rukouksessa voi olla siemenen tavoin paljon voimaa. Jumala voi saada siitä aikaan jotakin hienoa. jotakin sellaista mihin me itse emme pysty.

Jumala on suuri ja hän tietää mitä kaikissa siemenissä on ja mitä niistä voi tulla. Tiesitte varmaan, että omenassakin on siemeniä. On helppo laskea omenasta kuinka monta siementä siellä on. Mutta on aivan mahdotonta ihmiselle laskea siemenestä, montako omenaa siinä on. Jumala kuitenkin tuntee tämän laskutoimituksen. Siksi emme saa halveksia pieniä alkuja emme hyviä tekoja ja sanoja jotka voivat olla alku jollekin suurelle.

Miksi sinapinsiemen – se on pienin siemenistä, mutta ei kukaan tuolloin oikeasti viljellyt sinappia. Jos joku sinapin siemeniä mausteeksi halusi, sitä löytyi luonnosta riittävästi. Sinappi oli enemmänkin voimakkaasti kasvava rikkakasvi, josta yritettiin päästä eroon. Ihmistä joka istutti sinapinsiemenen olisi pidetty vähän hulluna, järkensä menettäneenä. – Miksi tällainen erikoinen ja vahingolliselta toiminnalta vaikuttava teko on vertaus Jumalan maailmasta. Sen lisäksi, että siemen on naurettavan pieni, se on myös roskakasvin siemen. Silloin sitä pidettiin sellaisena. Jumalan toimintatapa on meille usein hulluutta, erikoista, jotakin sellaista mitä emme ymmärrä. Sitä on myös evankeliumi. Järkemme ei oikein ymmärrä miksi Jumala toimii niin kuin toimii.

Pieni ja halveksittu – lähes käyttökelvoton siemen saa kuitenkin olla osoittamassa Jumalan valtakuntaa. Ihmisten pilkkaama, pois heittämä. Mutta halveksitussa evankeliumissa, Jumalan sanassa, kun se kasvaa, se voi tarjota kodin ja suojan sille, joka sen siimekseen tulee. – evankeliumi on ihmisten ajatuksissa liian pieni ja halveksittava

Jumalan edessä ei tarvitse olla suuri ja voimakas, ei kaiken osaava tai kunnioitetuin. – Jumalan käsissä kaikki muuttuu kauniiksi.

Saarnassa hyödynnetty Godly Play -materiaalia. Myös lapsityönohjaajat olivat auttamassa. Olimme laittaneet puun esille jo valmiiksi. Saarnan aikana se olisi ollut liian työlästä. Saarnan loppuosaa olisi tarvinnut rohkeammin tiivistää. Nyt se on vähän liian pitkä.

Sexagesima, 2. sun ennen paastoa. 2006

Jeesus vai totuus

1. Kor. 1: 20-25
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Eräs mystikoksi itseään tituleeraava opettaja esitti kirjassaan kuvitteellisen keskustelun. Kaikessa lyhykäisyydessään se kuuluu seuraavasti.

– Kumman ottaisit, jos sinun pitäisi valita, joko Jeesus tai totuus?
– Tyhmä kysymys.
– Tiedän. Mutta, jos pitäisi valita, kumman ottaisit?
– Mahdoton asetelma.
– Niin on. Mutta oletetaan, että mahdoton tapahtuisi. Kumman ottaisit?
– Valitsisin totuuden.
– Sitten sinusta voisi tulla mystikko.

Luulen, että useimpia teistä harmittaa edellisen kaltainen keskustelu. Siinä paistaa läpi tietynlainen omahyväisyys, jolla kirjoittaja asettaa itsensä uskovaisten ja vieläpä Jeesuksen yläpuolelle. Lukiessani keskustelua, huomaan, että kirjoittaja on menettänyt sydämensä buddhalaisiin taruihin. Niissä saatetaan kehottaa tappamaan Buddha, jos sellainen kävelee tiellä vastaan. Heidän ei ole tarkoitus tulla Buddhan seuraajiksi tai matkijoiksi, vaan tarkoitus on löytää sama totuus, jonka Buddhakin löysi. Tarinan kirjoittaja koittaa ajaa samaa oppia kristinuskoon. Mutta Jeesus ei ole Buddha. Jeesus ei opettanut uskonnollisten harjoitusten kautta löytämäänsä totuutta. Hän puhuu sitä, minkä Isältä on tehtäväksi saanut. Hän on itse totuus.

Mikä ongelma tarinaan siis liittyy? Jeesus ja totuus asetetaan vastakkain. Siinä on valittavana, kumpaa henkilö arvostaa enemmän, totuutta Jeesuksen kustannuksella vai Jeesusta totuuden kustannuksella? Kysymyksenasettelussa on sisällä oletus, että Jeesus ja totuus voivat joutua ristiriitaan keskenään. Kristityn kannalta tämä on mahdotonta, sillä Jeesus on totuus. Niitä ei voida siis erottaa. Totuus ei ole Jeesuksesta erillinen ja riippumaton tai Jeesukseen yläpuolella.

Mitä olisi totuus ilman Jeesusta tai Jeesus ilman totuutta? Jos totuus ja Jeesus ovat erillisiä asioita, totuudella tarkoitetaan tämän maailman totuutta, ihmistieteiden totuutta ja ihmisymmärryksellä saavutettavaa totuutta. Käytännössä ihminen asettaa siinä itsensä totuuden mittariksi. Hän luottaa omaan järkeensä ja arviointikykyynsä – ei Jumalaan. Näin ihminen luonnostaan haluaisi asian olevan, että itse raivaamme tien pimeydestä valoon ja luomme itse perustuksen pelastuksellemme. Oma viisaus, oma voima ja omat taidot riittävät kaikkeen.

Edellisen kysymyksen ’kumman valitset totuuden vai Jeesusksen’ voisi muotoilla myös seuraavasti: kumman valitsisit, totuuden vai rakkauden. Alussa mainittu mystikko valitsisi ilmeisesti jälleen totuuden. Totuus ilman rakkautta synnyttää kylmäsydämisiä mystikkoja. Joka valitsee totuuden eikä rakkautta tuomitsee itsensä yksinäisyyteen; hän valitsee totuuden, mutta ei ketään ihmistä jonka kanssa voisi sen jakaa. Mutta ongelma on siinä, että ilman rakkautta totuus ei ole saavutettavissa – koska totuus (perimmäinen totuus) avautuu vain elämisen ja jakamisen kautta – ei tieteellisen tutkimisen kautta.

Ei ole elämästä eristettyä totuutta. Kun totuus leikkaa oman arkipäiväisen elämämme, joudumme tekemisiin synnin ja syyllisyyden ongelmien kanssa. Siksi mikään totuus ei vie ohi Jeesuksen – meidän on aina tultava hänen ristinsä juurelle, vaikka se tekee ylpeydellemme kipeää.

Jos katsomme Korinttolaiskirjettä, huomaamme siellä saman asetelman – tosin laajentuneena koskemaan myös toisia uskontoja. Evankeliumin rajat piirtyvät siinä sekä vasemmalle filosofiseen kenttään että oikealle uskonnolliseen kenttään. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ristillä kärsineenä oli Juutalaisille uskonnollinen loukkaus. Heille se oli samaa kuin pilapiirros Muhammedista muslimeille. Juutalaiset hyväksyivät kyllä uhraamisen, mutta ei sitä, että Jumala uhraa oman Poikansa – se on herjaus. Jeesukselle sanottiin usein, että hän pilkkaa Jumalaa. Niinpä häntä oltiin välillä yksissä tuumin syöksemässä jyrkänteeltä alas aitoon lähi-itämaiseen tapaan.

Kreikkalaisille evankeliumi ei ollut uskonnollisesti loukkaavaa, mutta se oli huonoa filosofiaa, ja vielä enemmän hulluutta. Heille oppineille ateenalaisille siinä ei ollut järjen hiventäkään.

Tämän päivän suomessa kohtaamme samat asenteet. Koulutetuille ihmisille Jeesuksen risti on sekä uskonnollinen loukkaus että järjen vähyyttä. Jos Jumala noin yleisesti hyväksytään, niin ajatellaan kuitenkin, että ei Jumala ole niin julma että vaatii synneistämme uhria, verta alttarille. Jumala voi heidän mielestään sopia asiat ihmisten kesken vähän sivistyneemmin. – niille taas, joille uskonto on tullut merkityksettömäksi sen korvaa milloin raha, milloin tieteisusko tai tiedeperäiset katsomukset. Luonnontiede selittää maailman synnyn – ei tarvita luomisoppeja, psykologiset tieteet selittävät ihmisen sydämen syvyydet ei tarvita uskontoja eikä niiden jumalia. Meillä on riittävästi viisautta selvitä elämästä ilman Jumalaa.

Mutta me emme saavuta totuutta oman järkemme varassa. Meillä ei ole edellytyksiä sen vastaanottamiseen. Totuus meistä on se, että me olemme langenneet – myös meidän järkemme ja totuudenjanomme. Ihminen ei ole totuuden mittari. Totuus ei selviä mikroskoopin tai tähtitaivasta mittaavan teleskoopin äärellä. Ne ovat osatotuuksia. Luonnontieteitä toki tarvitaan, mutta ne eivät riitä selittämään maailmankatsomuksemme perusteita.

Viisaus joka perustuu omaan ymmärrykseen, ei Jumalan Sanaan, jää ihmisen omaan varaan, se on kuin ankkurin heittämistä laivan ruumaan. Siinä ajatellaan laivan pohjalankkujen olevan niin tukevaa tekoa, että sellainen perustus kestää, että laivan on siihen hyvä ankkuroida. Jokainen teistä tietää kuinka hyvin sellainen laiva on ankkuroitu paikalleen. Toinen vertaus on tällainen. Viisaus, joka perustuu omaan ymmärrykseen on sitä, että ihminen hankkii autoonsa – alfa Romeoonsa polkuauton polkimet, koska luottaa vain omiin voimiinsa. Sitä on ihmisviisaus ikuisuuden edessä. Kuvittele tilannetta, kun mies on kalliilla automerkillään saanut hurmattua kylän tytöt. Sitten kauneimman tytön kanssa lähdetään ajelulle. Ovet aukeavat tyylikkäästi avaimenperää painamalla, mutta kun virtalukosta vääntää, konepellin alla ei hyrähdäkään 8 sylinterinen moottori, vaan kuljettajan jalkoihin laskeutuu kromatut polkimet – ei kytkin eikä kaasupolkimet, vaan polkimet. Siinä on auto miehille, jotka luottavat omiin voimiinsa. Kyllä silläkin tavalla pääsee eteenpäin, mutta vauhti ei päätä huimaa.

Mutta voidaan kysyä, eikö uskon totuus ole liikaa auktoriteettien varassa? Eikä ole pelättävissä, että kovin moni ryhtyisi Jumalan sanan varjolla tekemään itsestään auktoriteettia Jumalan rinnalle. Sitähän maailman sivu yritetään, kuka tulkitsee oikein Raamattua.

Jäämmekö sittenkin järjen varaan arvioidessamme, mikä tulkinta on oikeassa? Jesajan kirja tunnetusti sanoo, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa, vaan täyttää tehtävän, jonka Jumala on sille antanut. Jumalan sana itsessään vaikuttaa. Se vaikuttaa tuomitsemalla syntimme. se vaikuttaa armahtamalla tuomitun Jeesuksen ristin tähden. Se on Jumalan hulluutta, joka voittaa maailman, se on Jumalan hulluutta, joka on tuonut meille pelastuksen.

tämä saarna tuli tehtyä vähän kiireellä enkä ehtinyt paneutua aihepiiriin riittävästi. Valitettavasti tulos näkyy myös työn jäljessä.

Kristillinen kanta valintatilanteeseen on kai tällainen:
Jos valitsen totuuden ilman Jeesusta menetän kummankin. Mutta jos valitsen Jeesuksen, saan molemmat.

2. sunnuntai ennen paastonaikaa sexagesima 2003

Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.”
Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” Matt 13:31-33

Kun Jeesus puhui taivasten valtakunnasta, hän käytti aina vertauksia. Taivasten valtakunta on sellainen valtakunta, jossa Jumala hallitsee kaikkea. Hän on kuningas ja hänen valtansa on mittaamaton ja valtakuntansa ikuinen ja voittamaton. Se on mahtavin ajateltavissa oleva valtakunta. Jeesuksen mukana se on laskeutunut meidän keskuuteemme.

Siksi on varsin hämmästyttävää se, miten Jeesus puhuu tästä valtakunnastaan. Toisin kuin tämän ajan hallitsijat, Jeesus ei puhu valtansa suuruudesta ja ylivoimasta. Hän ei puhu sotavoimasta eikä pommikoneista. Ei hän puhu teollisuudesta eikä miljoonakaupungeista pilvenpiirtäjineen. Kun Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta, hän vertasi sitä pieniin ja vähäpätöisiltä näyttäviin asioihin.

Voisitko sinä kuvitella, että Amerikan tai Venäjän presidentit vertaisivat maataan pieniin asioihin. Miltä sinusta kuulostaisi, jos Bush yrittäisi valaa uskoa ja taistelutahtoa kansalaisiinsa sodan kynnyksellä sanoisi tv-lähetyksessä: Amerikka on kuin puolen tuuman rautanaula, tai kuin nukkuva lapsi. Miltä kuulostaisi jos Vladimir Putin puhuisi YK:ssa: Venäjä on kuin metsään unohdettu mansikka tai kuin koditon kissa. Kuulija jäisi miettimään. Eikö näistä valtakunnista voi todellakaan sanoa mitään suurempaa. Tuossako oli kuvattu näiden valtakuntien koko loisto, mahtavuus ja voima. Eivät presidentit puhu näin, kun he haluavat kertoa jotakin maastaan.

Mutta Jeesus puhuu juuri näin. Hän puhuu pienuutta osoittavilla vertauskuvilla. Jeesus voi puhua näin, koska hän on tuon valtakunnan hallitsija. Jumalan valtakunta on lapsen kaltainen. Jumalan valtakunta on piilossa oleva aarre tai kuin näkymätön tuulenhenkäys.

Evankeliumissa Jeesus sanoo: Jumalan valtakunta on kuin siemen. Ei mikä tahansa siemen, vaan sinapinsiemen. Se on kaikista siemenistä vieläpä pienin ja vähäpätöisin, kuin pölyhiukkanen, joka tuulessa lentää minne sattuu. Se on niin pieni, että sen näkemiseen tarvitaan suurennuslasi.

Miksi Jeesus puhuu valtakunnasta näin? Mikä viisaus siihen liittyy? Kuka tuollaisen vertauksen jälkeen tulee vakuuttuneeksi tämän valtakunnan erinomaisuudesta? Kuka osoittaa sille suosiotaan? Kuka sanoo, tuohon valtakuntaan minäkin haluaisin kuulua? Kuka haluaa tulla verratuksi siemenistä vähäisimpään. Viisaus, joka siihen liittyy, ylittää meidän järkemme. Se on Jumalan viisautta. Jumalan viisaus on meille hulluutta ja mielettömyyttä niin kuin toinen luetuista raamatun lukukappaleista tänään todisti.

Mutta Jeesus ei puhu valtakunnastaan siksi, että hän pelottelisi toisia valtakunnan johtajia. Jeesus ei yritä puhdistaa Saddamia joukkotuhoaseista uhkaamalla sitä maailman mahtavimman armeijan täsmäohjuksilla. Hän ei yritä koota valiojoukkoa taistelua varten. hänellä on jo oma enkeliarmeijansa. Tarkoitusperä on toisenlainen.

a) Jumalan valtakunnan läsnäoloa julistetaan köyhille. Köyhät ja raajarikot voivat tulla sinne. He voivat antaa leskenroponsa valtakunnan asian edistämiseksi. Jumalan valtakunnassa pieni on kaunista ja heikot kunniapaikoilla. Kun Jumala saa siunata sen mikä on pientä ja vähäistä, siitä kasvaa jotakin sellaista, mille mikään ei vedä vertaa.

Jeesus ei esitä uhkauksia vihollisille. Jeesuksen valloitustyö ei yritä hankkia ylivaltaa, ei poliittista käskyvaltaa, eikä maantieteellisesti tärkeitä alueita. Jeesus haluaa valloittaa ihmisten sydämiä. Ei vallata ja jyrätä yli, vaan valloittaa, hurmata, saada ne puolelleen rakkaudella ja uhrautumalla niiden puolesta.

b) Se, että Jeesus puhuu pienistä asioista, tarkoittaa myös sitä, että hän huomaa sen mikä on pientä ja vähäistä. Pienet ja heikot eivät jää hänen jalkoihinsa. Hän on tullut heidän luokseen.

Samasta asiasta Paavali kirjoittaa: ”Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. (1 Kor 1:27-28)

c) Kun Jeesus on saanut maan hiljaisia luokseen, niitä joita kukaan muu ei huomaa, hän lähettää heidät jatkamaan työtään. Se on työtä hänen, kutsujan ehdoilla.

Se työ kysyy uskoa sinapinsiemenen mahdollisuuksiin. Täytyy olla uskoa siemenen verran. Täytyy olla uskoa, että pieni on kaunista, että Jumalalta tulee suuruus. Täytyy uskoa, että vähän riittää, että Jumala siunaa sen mikä on vähän. Täytyy uskoa heikot pärjäävät, että Jumala antaa voiman.

Sinapinsiemenen usko on uskoa Jumalan voimaan ja hänen mahdollisuuksiinsa. Tämä usko pienen alun mahdollisuuteen on myös Aabrahamin uskoa. Jumala vei vanhan ja lapsettoman Aabrahamin avoimen tähtitaivaan alle laskemaan tulevien jälkeläistensä määrää. Niin paljon kuin on tähtiä taivaalla, niin paljon on Aabrahamilla oleva jälkeläisiä. Vähäisestä, jopa olemattomasta alusta kasvaa mittaamaton suuruus,

Kun maailma johtajineen uskoo vahvimman ja rikkaimman voimaan, kristitty uskoo Jumalan voimaan. Vastakkain ovat pieni ja suuri, ihmisen voima ja Jumalan voima. Kun ihminen haluaa olla suuri, Jumala jää hänen elämässään pieneksi. Mutta ihmisen suuruus jää aina vähäiseksi Jumalan voiman rinnalla. Pieni vähäpätöinen siemen Jumalan käytössä saa enemmän aikaan.

Tänään sinapinsiemenen päivänä minulla on mielessäni Yhteisvastuukeräys väkivaltaa vastaan.

Ihmisen voima on kuin nyrkkiin puristetut kädet. Koko ihminen on jännittynyt ja täynnä uhoa ja vimmaa. Mutta kuinka paljon suurempi voima kätkeytyykään pieneen hymyyn.

Vihansa vimmassa nyrkkejään heilutellen ihminen rakentaa aitoja ympärilleen. Hän eristäytyy ja jää yksin. Mutta hymy rakentaa siltoja.

Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran – se siemen voitaisiin kylvää ja siitä kasvaisi puutarhan suurin kasvi. Katsoessamme siemeneen, me emme katso sen vähäisyyteen vaan siihen, mitä siitä voi tulla. Me emme näe pienessä, halvassa ja vähäpätöisessä vain sen mitätöntä alkuperää ja jotain hylättävää. Me näemme myös sen, mihin mittaan se Jumalan rakkauden avulla voi kasvaa.

Tänään kysytään, onko sinun sydämesi puutarhaan kylvetty tuo pieni siemen? Onko mitään kasvanut? Tarjoaako se jo suojaa toisille? Kulkeeko hymyn siltoja ja ystävyyden polkuja, joita pitkin sinapinsiemenen valtakunta leviää – sydämestä sydämeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s