Kynttilänpäivä

Simeonilla Pyhä Henki ennen opetuslapsia (2021)

Kuulkaamme pyhää evankeliumia Luukkaan mukaan (2:22–33)

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus

Kuulemassamme evankeliumissa palataan Jeesuksen lapsuuteen. Hän on nyt 40 päivän ikäinen. Evankeliumissa on näytelmän kieltä käyttäen kaksi kohtausta. Ensimmäinen on äidin tuoma uhri temppelin papille puhdistusajan päättymisen tähden ja toinen kohtaus vanhan Simeonin erikoiset sanat Jeesuksesta.

Jätän Mooseksen lakiin liittyvät yksityiskohdat tällä kertaa vähälle käsittelylle. Ne olivat asioita, jotka liittyivät Jeesuksen elämän alkuun, mutta niillä ei ole jatkumoa kristittyjen vaelluksessa.

Juutalaisten elämää koski erityiset lait, jotka oli säädetty Mooseksen antamissa käskyissä. Näiden lakien mukaan (3 Moos 12) lapsen syntymän jälkeen äidin oli oltava kotosalla 40 päivää ja sitten toimitettava kultillinen puhdistautuminen. Sen aikaisissa oloissa synnytykset olivat vaarallisia ja toisinaan äiti saattoi menehtyä tulehduksiin ja komplikaatioihin. Siksi tuo 40 päivän aika oli toipumiselle tarpeen. Säädetyn ajan kuluttua hänen oli vietävä karitsa polttouhriksi ja kyyhkynen syntiuhriksi. Tai kuten tässä tapauksessa kaksi kyyhkystä, koska perhe oli köyhä. Idän tietäjät eivät olleet siis vielä vierailleet ja tuoneet kalliita lahjoja tullessaan.

Samaan käyntiin sisältyi esikoispojan lunastaminen. Lain mukaan esikoispojat kuuluivat Jumalalle. Ne oli lunas-tettava perheelle takaisin viidellä hopearahalla. Uhrit liittyivät siis äidin puhdistusmenoihin, ne eivät olleet hinta pojan lunastamisesta. Evankeliumi sivuuttaa nämä asiat hyvin hienovaraisesti. (2 Moos 13, 4 Moos 3: 47-51, 4 Moos 18:16)

Temppelissä heidän siellä ollessaan pyhä perhe kohtaa vanhan miehen Simeonin.

Simeon oli sillä tavalla erityinen henkilö, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Tällaisia ihmisiä ei ollut paljon. Jeesuksen äiti Maria oli sellainen. Pyhä Henki oli tullut Marinkin ylle, kun hän tuli raskaaksi. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen Helluntaina. Mutta Simeonin elämässä Pyhä Henki vaikutti ja se vaikutti hänessä erityisen uskon, mikä tuli ilmi hänen sanoissaan Jeesuksesta.

Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, ettei hän kuole ennen kuin on nähnyt Messiaan. Sukupolvet ennen häntä olivat odottaneet. Maailmanhistorian mullistuksia oli tapahtunut, sotia, pakkosiirtolaisuutta, nälänhätää, pyhän maan valloitusta ja kaiken keskellä eli ajatus toivosta, että kerran syntyy Messias kuningas, joka korjaa kaiken. Monet sukupolvet olivat vaipuneet kuolon yöhön tietämättä, milloin valo koittaa.

Simeon sai ensimmäisenä tiedon Messiaasta ehkä jo ennen Marian syntymää. Ehkä hän oli odottanut tuota päivää 40 vuotta. Hänelle kuitenkin Jumala oli luvannut. Ennen kuolemaansa hän näkee omin silmin ennustusten toteutuneen. Tämän toivon varassa hän oli elänyt. Se oli hänen valonsa, jonka varassa hän jaksoi päivästä toiseen. Hän jaksoi niukkuutta, köyhyyttä, pimeää, nälkää sillä toivo oli täyttymässä ja lupaus sen toteutumisesta oli vahva.

Evankeliumi aloittaa sanomalla, että Simeon odotti Israelille luvattua lohdutusta. Tuohon aikaan kansa, maan hiljaiset elivät ahdingossa. Monet olivat menettäneet perintömaansa rikkaille. He elivät velkavankeudessa, ankarien olosuhteiden armoilla. Toimeentulo oli niukkaa.

Vieras keisari piti maata valtansa alla ja hänen nimeämänsä hallitsijat Juudeassa ja sotilaat ja ylellinen elämä maksatettiin raskaina veroina. Tilanne oli monella tavalla lohduton. Simeon odotti lohdutusta, sitä että Jumala puuttuu maailmanhistorian kulkuun ja saa aikaan muutoksen, tuo oikeudenmukaisuutta ja rauhaa ihmisten elämään.

Mutta Simeon näki uskon silmin paljon muutakin tähän liittyen. Hän piti sylissään Jumalan lupausten täyttymystä.

Tuo lupausten täyttymys oli Simeonin sanojen mukaan jotakin muuta kuin sotatoimia Roomaa vastaan. Simeonin sanoissa kuultaa Aabrahamille annettu lupaus: ”Sinun siemenessäsi tulevat kaikki kansat siunatuksi” Tähän liittyen Simeon sanoo ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka sinä olet valmistanut kaikille kansoil-le.” Kaikille kansoille ei ole tullut vain siunaus, vaan pelastus. Vielä varmemmaksi vakuudeksi hän sanoi, että Jumala on valmistanut tämän lapsen kautta valon mikä ilmestyy pakanakansoille – ei vain omaisuuskansalle Israelille, vaan kaikille kansoille. Pakanakansoille avautuu tie Jumalan yhteyteen. Tällaisen uskon omaksuminen opetuslapsillakin kesti melkoisen tovin, vaikka he viettivät aikaa Jeesuksen oppilaina kolme vuotta. Jumalan oli Henkensä kautta tehtävä vielä erityistä taivuttelua, jotta Pietari tajusi evankeliumin kuuluvan kaikille kansoille – vasta sitten hän julisti italialaiselle pakanasyntyiselle sadanpäämies Corneliukselle evankeliumia ja kastoi hänet.

Kun Simeon näki lapsen, hän näki enemmän kuin paljaalla silmällä pystyi näkemään. Verho katoamattomaan ja iankaikkiseen raottuu. Tässä lapsessa hän näki niin pelastuksen kuin Jumalan kirkkauden ja kunnian. Hän tuskin näki vielä sitä, millä tavoin tämä pelastus Jeesuksen kautta toteutuu.

Simeonille tuo päivä oli se, johon hänen elämänsä tähtäsi. Se oli hänen elämänsä tärkein päivä. Sinä päivänä hän sai rauhan.

Simeon odotti pitkään lupauksen täyttymistä. Odotatko sinä vielä Jumalalta jotakin erityistä? Jumalan lupaukset ovat täyttyneet Jeesuksessa. Kaikki Jumalan lahjat: siunaus, valo, rauha, anteeksiantamus, Pyhä Henki, iankaikkinen elämä –   ne ovat kaikki jo sinun. Kasteessa sinulle annettu.

Meidän silmämme ovat toisinaan niin hämärtyneet, että emme kunnolla näe taivaallisia aarteitamme emmekä ymmärrä keitä me olemme. Lahjat ovat kaikki annettu meille Jeesuksessa. Me olemme Jumalan lapsia.

Olisi hienoa, että me voisimme katsoa Jeesusta Simeonin tavoin. Nähdä kuin ensi kerran. Nähdä uskon silmin. Nähdä syvälle Jumalan suuriin tekoihin.

Meitä yhdistää Simeoniin ja opetuslapsiin sama Pyhä Henki, joka oli heidän yllään. Voisikohan hän avata meidät näkemään Simeonin tavoin: Että näkisimme Jeesuksessa sitä luomatonta kirkkautta, joka haluaa meille hyvää. Joka ohjaa meitä pimeästä valoon; että kaipaisimme Jumalaa ja pelastusta ja iloitsisimme siitä, kun se on kaiken aikaa ollut luonamme; että et pidä Jumalan poikaa vain sylissäsi vaan sydämessäsi; että sinä et olekaan ruma ankanpoikanen vaan ylväs valkea joutsen.

Kynttilänpäivän perhemessu 2015

Perusideana hyödynnetään Pikkuväkilehden ideaa Vekarakirkosta (2015) ja räätälöidään se meidän näköiseksi.
AV-vaunu tuodaan kirkkosaliin. Laulun sanoja voidaan heijastaa kankaalle, sekä rukouksen kuvia voidaan näyttää seurakunnalle.

Alkumusiikki ja kulkue (kynttilä kannetaan kastepöydälle)
ristinkantaja ____________ ja kynttilänkantaja _____________

Alkulaulu: Herään aamulla uuteen

Alkusiunaus:
L: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (ristinmerkki)

Kun sinut kastettiin, sinut merkittiin ristinmerkillä. Se muistuttaa sinua kasteestasi ja siitä, että olemme kokoontuneet tänään Jumalan nimessä. Nyt voit tehdä ristinmerkin kaverisi tai vanhempasi rintaan ja sanoa: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Toinen voi vastata siihen aamen

Johdantosanat

Vietämme kynttilänpäivän perhemessua. Messua rakentamassa ovat olleet päiväkerhon väki, kanttori, suntio; Ehtoollisessa avustaa pastori ja diakonissa. Raamatun lukukappaleen lukee ___. Päiväkerholaiset laulavat. Minä X toimitan liturgian. Mutta tärkeää on huomata, että me kaikki yhdessä teemme tästä jumalanpalveluksen: osallistumme palvelukseen rukoillen ja laulaen – ja siunaten toisiamme, kuten juuri teimme. Me iloitsemme Jumalasta, joka on keskellämme ja valaisee elämämme rakkaudellaan.
Ennen vanhaan kynttilänpäivä oli se päivä, jolloin kirkossa siunattiin kaikki vuoden aikana käytettävät kynttilät. Kun on pimeää, pitää sytyttää kynttilä tai laittaa valot päälle.
Joskus elämäkin voi olla pimeää. Kun tekee väärin ja pahoittaa toisen ja Jumalan mielen, olo on synkkä. Onneksi saamme luottaa siihen, että Jeesus, joka on maailman valo, antaa anteeksi ja valaisee mielemme sekä koko elämämme. Tunnustamme syntimme:

Synnintunnustus
Rakas taivaallinen Isä.
Sinä tahdot, että tekomme heijastaisi rakkautta,
että suumme puhuisi totuuden sanoja ja
tahtomme suuntautuisi hyviin asioihin.
Kuitenkin olen toiminut tahtoasi vastaan.
Anna minulle anteeksi. Anna minulle rakkaita ihmisiä, jotka auttavat minua erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Synninpäästö
Jeesus sanoo, ystäväni, ole rohkealla mielellä,
sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Tämän synninpäästön julistan sinulle:
Isän (+) ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Srk: Aamen

Herra armahda

kaikuna puhuen ja viittoen (X lukee, Y näyttää viittomat)

Tässä kohtaa me rukoilemme edelleen Jumalan puoleen
Herra armahda! Se tarkoittaa tätä

Käänny puoleeni tehdään kädellä kaari, kuin pyydettäisiin jotakin luokse
Kuule minua käsi korvan taakse
Anna voimasi! käsi ylös
Älä hylkää minua – käsi alas olkapäälle
Lähetä apusi molemmat kädet ylös
Siunaa minua kädet siunausasentoon

Kunnia (kuten tavallisesti, mutta liturgi sanoo aluksi:)
”Jumala kuuli pyyntömme ja lähetti meille pelastajan, Jeesuksen, joka syntyi jouluyönä, siksi me nousemme laulamaan nyt samoin kuin enkelit silloin.

L: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa,”
Srk: ”maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”

Kiitosvirsi: Jumala loi

Päivän rukous
Jumala, Taivaallinen Isä.
Kiitos, että voimme sytyttää kynttilän ja hiljentyä.
Kiitos, että aurinko nousee ja valaisee päivämme.
Kiitos, että kirkossa kuulemme sanaasi.
Kiitos ilosta ja valosta, jonka usko antaa.
Auta meitä tuottamaan iloa
ja valoa myös toisillemme.
Aamen.

Lukukappale
1. Joh. 1: 5-7 (Y laittaa kuvan esille lukukappaleen ajaksi)
Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä
Laulu Valonsäde – lapset tulevat eteen laulamaan. Laulun sanat heijastetaan seinälle.

Evankeliumi
kuva-aiheen vanhasta Simeonista voi heijastaa valkokankaalle.

Kuulkaamme pyhää evankeliumia Luukkaan mukaan:

Kun Jeesus oli neljänkymmenen päivän ikäinen, Maria ja Joosef ottivat hänet mukaansa ja lähtivät käymään Jerusalemin temppelissä. Siellä he kiittivät Jumalaa lapsesta ja rukoilivat hänen puolestaan.

Jerusalemissa asui myös vanha mies, jonka nimi oli Simeon. Hän rakasti Jumalaa ja tutki Raamatun kirjoituksia. Hän odotti, että saisi nähdä luvatun Vapahtajan.

Kun Jeesus tuotiin temppeliin Simeon oli siellä. Hän otti lapsen syliinsä ja sanoi:
– Nyt voin kuolla rauhassa, kun sain nähdä Jeesuksen. Hänessä loistaa Jumalan rakkauden valo meille ja kaikille maailman ihmisille.

Jeesuksen isä ja äiti ihmettelivät kaikkea sitä, mitä heidän lapsestaan sanottiin.

Luukas 2:21- 33

Saarna (vekarakirkon ideaa hieman muokaten) – lapset tekevät erilaisia hyppyjä ja askeleita kirkkosalissa.

I) Kun Jeesus-vauva oli kuukauden ikäinen, Maria ja Joosef veivät Jeesuksen Jerusalemin temppeliin.
Jerusalem oli suuri kaupunki ja temppeli oli sen ajan kirkko – paitsi sellaisia ei ollut joka kaupungissa. Temppeli oli vain Jerusalemissa. Suurina juhla-aikoina ihmisiä eri puolilta maata kokoontui Temppelin muurien suojaan. Sinne Jeesuksen äiti ja isä toivat kuukauden ikäisen vauvansa. Siinä vaiheessa lapsi ei ole vielä paljon kasvanut. Ehkä tekin olette nähneet kuinka pieni ihminen silloin on, kun hän on kolmekymmentä päivää vanha

Me iloitsemme nyt Jeesuksen kolmestakymmenestä ensimmäisestä päivästä. Tähän iloon kutsun lapsia käytävälle ja tänne eteen. Ota kolmekymmentä peräkkäistä muurahaisalkelta. Jos jokainen päivä olisi yksi askel, siinä näkyisi Jeesuksen ensimmäisen elikuukauden matka. (Vuodessa askeleita tulee 365. Kotona voitte laskea kuinka monta askelta ja kuinka pitkä matka teillä on tullut elettyä tätä elämää)

II) Maria ja Joosef halusivat kiittää Jumalaa lapsensa syntymästä ja toivat siksi temppeliin lahjaksi kaksi metsäkyyhkyä. Siihen aikaan oli tapana tulla temppeliin ja kiittää Jumalaa ensimmäisen lapsen syntymästä. Temppeliin tuotiin lahjoja. Köyhän perheen lahja oli kaksi kyyhkystä. Metsäkyyhkyset olivat kevyitä lentäjiä.
Me iloitsemme nyt kahdesta kyyhkysestä, jotka tuotiin temppeliin. Ota kaksi kevyttä hypähtävää askelta haluamaasi suuntaan. Älkää kuitenkaan kolaroiko

III) Temppelissä Jeesuksen vanhemmat kohtasivat vanhan miehen nimeltä Simeon, joka oli jo kauan odottanut, että tapaisi Jumalan lupaaman pelastajan.

Simeon odotti siis temppelissä, milloin Jumalan lupaus täyttyisi. Simeon oli elänyt pitkän elämän. Me iloitsemme nyt yhden vanhan miehen, Simeonin elämästä. Ota yksi pitkä jättiläisaskel haluamaasi suuntaan. Sitten vedä syvään henkeä ja huokaise kuuluvasti. (salissa hyörinää ja huokausta)

Simeoni pitkän pitkä odotus oli päättynyt. Nyt hänellä oli suuri ilo siitä, että hän saavutti elämän tärkeimmän päivänsä. Samalla koko maailman odotus päättyi. Otetaan vielä yksi iso jättiaskel ja sitten väsyneen Simeonin huokaus: joka on väsynyt mutta onnellinen.

IV) Kun Simeon näki Maria ja Joosefin ja pienen poikalapsen, hän otti vauvan syliinsä ja ylisti Jumalaa.
Nähdessään Jeesus-vauvan Simeon tiesi, että nyt oli tapahtunut se, mitä Jumala lupasi. Hän oli kohdannut kuninkaan, joka olisi enemmän kuin kukaan aikaisempi kuningas maan päällä.

Jeesus oli tavalliselta ammatiltaan rakennusmies. Hänestä tuli kuitenkin sellainen rakentaja, joka rakensi sillan ihmisen ja Jumalan välille. Aikaisempi silta oli särkynyt ihmisten pahojen tekojen tähden. Jeesuksen uhrikuolemasta tuli uusi silta, jota mikään ei enää saa särkymään.

Me ylistämme Jumalaa Simeonin kanssa nyt tästä ilosanomasta. Kirkas valo on syttynyt odotuksen pimeään yöhön Ota niin monta pyörähdysaskelta kuin haluat. Ne on vähän kuin tanssiaskelia. Sen jälkeen voit palata paikallesi.

Muutama sana vanhemmille…

Tässä pyhäpäivässä kohtaavat elämänkaaren ääripäät. Se näkyy myös meidän messussa. Joukossamme on niin lapsia kuin vanhuksia. Kaikille meille voi olla yhteinen asia se, että syvin ilo meille tulee Jumalan tuntemisesta: se voi saada meidät tanssimaan, ylistämään, huokaisemaan helpotuksesta.

Toivon, että tänään tässä messussa etsit tätä iloa. Sitä ei tarvitse enää odottaa.

(Toteutuksessa aikaa menee siihen että lapset hyppelevät. Ohjeita ei paljon aina kuunnella, vaan asioita tehdään esimerkin mukaan. Hyppyjä voidaan tarvittaessa toistaa pariinkin kertaan, kun vauhtiin päästään.)

Uskontunnustus (kaikuna)
Minä uskon Jumalaan – sormi ylös
Hän on meidän Luojamme – tehdään käsillä maapallonpuolikas
Minä uskon Jeesukseen, – osoitetaan sormella kämmeniä
Hän on Jumalan Poika, meidän pelastajamme – kämmenet yhteen rukousasentoon
Minä uskon Pyhään Henkeen, -tehdään lintu käsillä
hän on Jumalan Henki ja asuu meissä – viedään kädet sydämen päälle

Seurakunnalliset ilmoitukset,

Ilmoitusten jälkeen ohjeistetaan ehtoollinen ja esirukouspisteet.
Esirukouspisteillä lapsi voi piirtää rukouskuvia. Käytetään kahta eriväristä paperia. Toiseen piirretään: ilon ja kiitoksen kuvia (keltainen), toiseen kuvia jotka ovat avunpyyntöjä elämän eri tilanteisiin omassa elämässä, seurakunnassa ja koko maailmassa (sininen). Rukouspisteessä voi käydä ennen kuin tulet ehtoolliselle tai sen jälkeen. Rukouspisteellä lastenohjaajat ovat auttamassa. Esirukous luetaan ehtoollisen jälkeen. Piirretyt rukoukset heijastetaan kaikkien näkyville.

Harjavallassa leipä on gluteeniton ja viini alkoholiton. Ehtoolliselle voivat myös lapset osallistua. Pappi kysyy mukana kulkevalta huoltajalta asiaa. Jos lapsi ei ota ehtoollista hänet siunataan. Jos hän ottaa ehtoollisen, älkää turhaan jännittäkö tai pelätkö, miten se sujuu. Kaikki sujuu hyvin. Jos käy niin, että lapsi saatuaan leivän ei haluakaan viiniä. Sekin on ihan hyvä. Ehtoollinen voidaan nauttia myös vain toisessa muodossa. Ehtoollisessa Jumala haluaa siunata meitä eikä vahtia käyttäytymistämme.

Uhrivirsi – lapset avustavat kolehdin keräämisessä

Ehtoollisrukous

Kiittäkäämme Herraa Jumalaamme.

Taivaallinen Isä, sinä olet luonut kaiken hyväksi.
Rakkaudessasi lähetit Poikasi Jeesuksen
meidän kaikkien ystäväksi ja pelastajaksi.
Hyvänä Paimenena hän auttoi kaikkia
ja antoi henkensä meidän puolestamme.
Hän kuoli ristillä, jotta me saisimme
anteeksiannon ilon.
Hän nousi ylös haudasta, jotta me saisimme
elää ikuisesti.
Hän antoi ehtoollisen Jumalan perheväen yhteiseksi kiitosateriaksi.

Herramme Jeesus Kristus,
sinä yönä, jona hänet kavallettiin,
otti leivän, siunasi (+), mursi
ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini,
joka annetaan teidän puolestanne.
Tehkää se minun muistokseni.

Samoin hän otti maljan, kiitti (+) ja sanoi:
Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni,
joka vuodatetaan teidän puolestanne
syntien anteeksiantamiseksi.
Niin usein kuin te siitä juotte,
tehkää se minun muistokseni.

Taivaallinen Isä. Me iloitsemme kaikesta siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Anna meille Pyhä Henkesi, niin että uskoen otamme vastaan Jeesuksen ehtoollisessa. Kiitos suuresta lahjastasi.

Srk: Aamen

Isä meidän

Avustajat tulevat alttarille.

Jumalan Karitsa

Kutsu ehtoolliselle

Ehtoollisen jakaminen

Ehtoollisen aikana virsiä tai lauluja

Päätössanat: Olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän varjelkoon meidät kaikki iankaikkiseen elämään.

Kiitos- ja esirukous

Muutama ohjeistus rukousta varten: Rukous jaksotetaan laulun säkeistöllä – Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa… Sanat heijastetaan seinälle.
Rukouksen aikana heijastetaan myös lasten piirtämiä rukouskuvia. – ensin kiitosaiheita ja sitten avunpyyntöjä (Rukouksessa on käytetty apuna Kolmas pilari -esirukouskirjan Perheen sunnuntain rukouksia)


Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa

Kerran Jeesus sanoit: Minä olen maailman valo, hän joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Kiitos tästä valosta, johon meidätkin on otettu.

Kiitos kodista ja perheestä. Kiitos kummeista.
Kiitos ystävistä ja kaikista joiden kanssa voi jakaa ilonsa ja surunsa. Kiitos tästä päivästä, kun saamme hiljentyä sinun edessäsi.

Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa

Pyydän sinulta, hyvä Jumala, Taivaan Isä.
Auta silloin kun itkettää.
Auta silloin, kun pelottaa.
Auta kaikkia maailman lapsia, auta perheitä.
Anna toivoa ja rohkeutta ja valoa, kun kaikki näyttää pimeältä.
Ole silloin lähellä.

Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa

Siunaa meitä, hyvä Jumala, Taivaan Isä.
Siunaa ja anna iloa meille kaikille.
Siunaa ja anna rauha meille kaikille. Anna rauha sinne missä soditaan.
Auta lähettejämme viemään taivaallisen rauhasi viesti sinne, missä sitä viel odotetaan.
Siunaa ja varjele meitä kaikkia

Syttyy kynttilä, istumme nyt hiljaa

Kiitos rakas Taivaallinen Isä, että sinä kuulet rukouksemme: kiitokset, pyynnöt, huokaukset
niin lausutut kuin ne joita ei sanottu ääneen, myös ne rukoukset jotka piirrettiin tai joita emme osanneet piirtää, mutta ovat olleet sydämessämme. Sinä tiedät ja tunnet meidät – ohjaa meidät kohti elämämme kirkkainta päämäärää. Aamen.

Nousemme laulamaan ylistysvirren

Ylistysvirsi

Siunaus

Päätösmusiikki: lapset laulavat Tähti kutsuu meidät Jeesus-lasta katsomaan

Lähettäminen

Kulkue poistuu

* * *

Muutama huomio kokemukseen perustuen.
Palvelusta oli mukava rakentaa valmiin idean pohjalle. Päiväkerho oli harjoitellut lauluja. 5-vuotiaitten ryhmä oli piirtänyt valmiiksi joitakin rukousaiheita.

Tällaisena toteutus kesti tunnin. Messu oli vähän liian pitkä.
Toisaalta aikaa oli liian vähän piirtää rukoukseen kuvia. Niitä olisi saanut piirtää jo aikaisemminkin. – Olisiko voinut pyytää lapsia jo kotona piirtämään jonkin rukouskuvan?

Rukousten piirtäminen oli itsessään hyvä ajatus. Se idea tuli mahdolliseksi siinä, kun toimme av-vaunun kirkkosaliin ja kuvia voitiin heijastaa valkokankaalle. Mutta olisi pitänyt huomata, että vuorottelu laulun sanojen kanssa teki seinästä vähän rauhattoman. Juuri esirukoukseen tuli liian paljon tavaraa kerralla. Tätä toteutusta on hyvä jatkossa jalostaa. Kuvien aikana olisi hyvä olla hiljaisuus tai jokin rukoushiljaisuutta tukeva musiikki.

Johdantosanat venyivät liian pitkäksi – kun siinä oli tuo toisten siunaaminen ja kynttilän valo ja Vanha Simeon.

Herra armahda – jäi tässä kokonaisuudessa irralliseksi. Sen olisi voinut jättää pois, vaikka siinä onkin hieno kaiku ja viittoma-juttu.

Koko paketissa perinteisen liturgian ja lapsille sovitetun messun välinen tasapaino on etsittävä huolellisemmin kuin mitä tässä on tapahtunut.

Kynttilänpäivä 2.2.2003

Hurskas Simeon

Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa
lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Tänään on kynttilänpäivä? Mikähän lienee lasten oma kynttilänpäivä? Se on varmaankin syntymäpäivä, jolloin kynttilät palavat synttärikakun päällä. Jokainen kynttilä kertoo kuluneiden vuosien määrän. Palava kynttilä on silloin ihmisen elämän vertauskuva.

Joka vuosi sytytetään yksi kynttilä lisää kuvastamaan elinvuosiamme. Evankeliumissa Jeesus oli vielä niin pieni, että hänen syntymäpäivä kakussaan ei palanut yhtään kynttilään. Jeesus oli vasta 40 päivän ikäinen. Simeon taas oli jo hyvin vanha mies. Hän tiesi, että viimeinen syntymäpäiväkynttilä hänen kohdallaan oli jo sytytetty. Muita ei tulla enää sytyttämään. Ja pian kynttilöiden liekki sammuu. Mutta hän oli silti elämänsä päättyessä hyvin onnellinen. Ei Simeon aina ollut onnellinen. Minäpä kerron teille hieman lisää Simeonista.

Simeon oli vanhuuden kyyristämä mies. Tapansa mukaan hän oli tullut varhain Jerusalemin temppeliin. Yksinäisenä miehenä hän halusi nähdä ihmisiä ympärillään. Hän halusi kuulla kun luetaan pyhiä kirjoituksia ja hän halusi kuulla myös laulua.

Tänään hän muisteli nuoruuttaan hieman surullisena. Silloin nuorena hän oli ollut voimakas ja rohkea. Hän oli julistanut maamiehilleen Jumalan suurten lupausten täyttyvän. Hän julisti, että pian sorto ja vääryys lakkaa – ja hänellä oli täysi syy näin julistaa sillä Jumala itse oli hänelle unessa ilmoittanut, että hänen elinaikanaan ilmestyy Israelin kansalle vapauttaja, Vapahtaja.

Vuosia kului ja nuoresta Simeonista tuli vanha mies. Hänen mustat hiuksensa kävivät hohtavan valkoisiksi. Kasvoihin tuli syvät uurteet. Voimat olivat huvenneet, mutta mitään ei ollut tapahtunut. lupaus ei ollut täyttynyt. Pitkästä odotuksesta huolimatta Vapahtajaa ei vain kuulunut eikä näkynyt.

Siellä temppelin pylväiden siimeksessä Simeon istui ja murehti. Hän mietti, onko hänen elämänsä valunut kokonaan hukkaan kuin vesi särkyneestä maljasta. Aivan turhaanko hän on koko elämänsä ajan odottanut Vapahtajan saapumista? Onko kaikki ollut vain harhaa ja hänen omaa toiveajatteluaan. Ainoa asia, mikä on tapahtunut on se, että hänestä oli tullut vanha ja heikko.

Pitkä odottaminen oli koetellut Simeonin uskoa. Hän ei enää oikein jaksanut odottaa Vapahtajan tuloa. Hän muisti niin monet kerrat joutuneensa pettymään, kun hän oli etsinyt lapsien joukosta sitä valittua. Enää hän ei jaksanut nousta vanhempien perään, jotka toivat lapsiaan, esikoispoikiaan Jumalan eteen. Enää hän ei jaksanut toivoa eikä odottaa, olisiko tässä se oikea. Simeon ajatteli, että parasta olisi hänen vanhan ukon kuolla pois ja päästä lepoon.

Mutta jokin voima toi hänet kuitenkin temppeliin aina uudestaan ja uudestaan. Ehkä se oli toivo joka iti hänessä. Toivo, joka vastoin järkeä ja elämänkokemusta sai hänet luottamaan Jumalan lupaukseen. Ehkä se oli tottumus tai vain toisten ihmisten läheisyys. Hän ei tiennyt sitä enää itsekään. Minne muualle hän olisi voinut mennä ja kenen puoleen kääntyä. Temppeli oli ainoa paikka, jossa hän pystyi olemaan.

Hieman uupuneena Simeon rukoili mielessään. ”Hyvä Jumala, miksi vielä kiusaat minua? Eivätkö ihmiset ole saaneet tarpeeksi jo pilkata minua? Enkö saisi jo rauhassa kuolla?”

Näin tuo vanha mies Simeon ajatteli puolinukuksissa pylvään juurella. Mutta yhtäkkiä kesken kaiken, hän kuuli aivan kuin joku olisi kuiskannut hänen korvaansa: ”Simeon nouse!” Mutta Simeon oli niin väsynyt, että ei hän jaksanut nostaa edes päätään. Ääni hänen vierestään toisti kehotuksen: ”Simeon nouse!”.

Simeon havahtui hereille. ”Mitä! Puhuiko joku minulle?” Hän katsoi ympärilleen, mutta ihmiset kulkivat välinpitämättöminä hänen ohitseen. Kukapa häntä huomaisi tai hänestä välittäisi.

Samalla vilkuillessaan ympärilleen hän näki etäällä köyhän perheen: Isän, äidin ja sylilapsen. He toivat papille kaksi kyyhkystä, jotta tämä uhraisi ne Jumalalle sovitusuhrina – ihan niin kuin lain mukaan on toimittava 40 päivää lapsen syntymän jälkeen.

Vaistomaisesti Simeon nousi ja lähti astelemaan perhettä kohti. Hän yritti kiiruhtaa, mutta ei kyennyt vanhoilla jaloillaan paljon nopeammin kulkemaan. Nuori perhe näytti jo kääntyvän poispäin ja lähtevän. Simeon huitoi käsillään ja hengästyneenä sai huudetuksi – Odottakaa!

Lapsen vanhemmat katsoivat hämmästellen vanhaa ukkoa. Mitä hän heistä oikein halusi? Simeon lähestyi heitä katsoen tiiviisti huopaa, joihin lapsi oli kääritty. Saavuttuaan heidän luokseen hän raotti peitettä nähdäkseen lapsen.

Hän katseli lasta haltioissaan ja kun hän kuuli äidin sanovan lapsen nimeksi Jeesus, silloin Simeon tiesi odotuksensa päättyneen. Tässä on Jumalan lupausten täyttymys. Vapisevin käsin Simeon otti lapsen syliinsä ja sanoi hiljaisesti:

”Herra nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä niin kuin olet luvannut sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka sinä olet valmistanut kaikille kansoille.”

Kyynelsilmin Simeon antoi lapsen takaisin äidilleen ja lähti astelemaan pois. Sinä iltana Simeon ei enää murehtinut elämänsä kolhuja, ei vanhuuden vaivojaan eikä pitkäksi käynyttä odotustaan. Hänen sydämensä oli saanut rauhan ja sellaisen ilon, jota hänellä ei ollut koskaan aikaisemmin.

Me kaikki täällä olemme varmaan Simeonin kaltaisia. Emme jaksa odottaa hyvien asioiden toteutumista. Joskus kuitenkin on pakko odottaa ja kestää lukuisat pettymykset ja kolhut.

Odottamiseen ei taida olla mitään lääkettä. On kuitenkin eräs asia, mitä meidän ei tarvitse odottaa. Se on Jeesuksen tuoma pelastus ja syntien anteeksiantamus. Sitä ei tarvitse enää odottaa, vaan se on olemassa sinua varten ja on ollut jo Simeonin vanhuuden päivistä alkaen.

Simeon sai pitää Jeesusta sylissään. Hän näki pelastuksen koittaneen. Siksi hän ei ollut enää huolissaan siitä, että hänen elämänsä kynttilässä valo oli sammumassa.

Me saamme toivottavasti vielä sytyttää monta kertaa kynttilöitä syntymäpäiväkakkujen päällä. Mutta vaikka kynttilöidemme määrä olisi vähissä, voimme olla yhtä iloisia kuin Simeon. Todellinen valo on tullut maailmaan Jeesuksen mukana. Se valo valaisee meidätkin. Se valaisee kirkkaammin ja kauniimmin kuin mikään kynttilä. Se on valoa, joka ei milloinkaan sammu. Se on valoa, joka todistaa Jumalan loppumattomasta hyvyydestä sinua kohtaan.

Kynttilänpäivä 8.2.98.

Lassi ja Leevi ja pimeänpelko

Joh 12:35-36

Eräs tunnettu sarjakuva kertoo pienestä Lassi-pojasta ja hänen pehmolelutiikeristään Leevistä (Lassi ja Leevi). Lassi on vilkas ja vikkelä poika. Hän käy koulua, (luultavasti ensimmäisellä tai toisella luokalla) mutta hän ei ole oikein sopeutunut koulumaailmaan vielä.

Lassi viihtyy parhaiten omassa mielikuvitusmaailmassaan. Siellä hän on supersankari. Milloin avaruusaluksien mestarilentäjä, hävittäjälentäjä, joka urhoollisesti käy puolustamaan maapalloa sitä uhkaavilta avaruusolioiden hyökkäyksiltä ja milloin taas hän on tiedemies, jolle mikään keksintö ei ole mahdotonta.

Lassin mielikuvitus toimii parhaiten yleensä silloin, kun pitäisi syödä lautanen tyhjäksi, kun pitäisi mennä kouluun tai tehdä kotitehtävät, kun pitäisi siivota oma huone tai mennä nukkumaan.

Varsinkin yöllä tulee yksi ongelma. Lassi pelkää nimittäin pimeää. Päiväsaikaan hän kyllä on urhea sankari – tekee kepposia naapurin tytölle ja kolttosia kotona – mutta yöllä yksin omassa huoneessaan, omassa vuoteessaan Lassi pelkää pimeää. Eikä hän pelkää vain pimeää, sillä hän pelkää, että yöllä hänen sänkynsä alta nousee ällöttävän näköinen hirviö, joka haluaa syödä hänet.

Siksi Lassi onkin varustautunut sängyssään aina taskulampulla, että ei olisi täysin pimeää. Lampulla voi tarkistaa myös hirviötilanteen sängyn alta, jos vain uskaltaa. Mitään hirviötä ei tietenkään sängyn alla ole. Ne ovat vain Lassin mielikuvituksessa. Mutta jotenkin ne pelot Lassin mieleen vain tupsahtavat.

Lassi pelkää pimeää. Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö koululaisia, jotka kiusaavat, naapurin vihaista setää, karhuja, käärmeitä, hämähäkkejä ja muita ötököitä, yksinäisyyttä vai pelkäätkö pimeää niin kuin pieni Lassi.

Nykyään pimeyttä ei pelätä samalla tavalla kuin ennen – isoisovanhempien aikana ja heidän nuoruudessaan – sillä meillä on Lassin tavoin kaikilla taskulamppu ja muita lamppuja huoneet täynnä. Huoneet saa helposti valaistuksi. Mutta ennen ei sähköä tullut joka taloon. Silloin yötkin olivat todella pimeitä. Yöllä ei ollut muita valoja kuin kuun ja tähtien valot. Ei ollut sähkökatkaisijoita, joista olisi saanut keittiön valaistuksi (pyysin lapsia kyselemään isovanhemmiltaan, minkälaista elämä oli silloin, kun ei sähköä tullut taloon).

Jos pimeää pelkäsi kovasti, niin sitten sytytettiin kynttilä. Kynttilä ei valaise paljon. Kynttilän valolla ei näe kauas. Mutta se kuitenkin on valoa pimeyden keskellä.

Nykyään kynttilöitä ei tarvita valon tähden, meillähän on sähkölamput, mutta kynttilöitä poltetaan kuitenkin paljon ja monessa eri elämän tilanteessa.

Kun pieni lapsi kastetaan, silloin poltetaan kastekynttilää. Elämän päätepisteessä, kuoleman yhteydessä poltetaan kynttilää muistopöydällä ja myös haudoilla. Näiden ääripäiden välissä kynttilät palavat syntymäpäiväkakkujen päällä ja monissa eri juhlissa.

Mutta kynttilöitä on kiva polttaa ilman mitään erityistä syytäkään, ihan muuten vain. Vain siksi, että voisi katsella kynttilän liekkiä. Kynttilän valo on lämmin, pehmeä ja turvallinen. Sen liekki on puhetta ilman sanoja. Kynttilän valo on kuin ystävä vierellä. Sen valossa on hyvä olla. Kynttilän valo kutsuu meitä lepoon ja rukoukseen päivän rasituksista.

Kynttilän liekki, joka pimeyttä valaisee kuvaa myös hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta, totuutta ja kauneutta. Pahat ja ilkeät teot sekä aikomukset ovat taas pimeyttä. Sellaistakin pimeyttä on paljon. Ja monet ovat myös ne, jotka haluaisivat puhaltaa kynttilän liekin sammuksiin, jotta voisivat tehdä pimeyden turvin pahojaan.

Älä anna kenenkään puhaltaa sinun liekkiäsi sammuksiin. Pidä hyvyyden, totuuden ja kauneuden liekkiä palamassa. Siihen meidät on tässä maailmassa kutsuttu. Kulkemaan totuuden valossa.

Mutta ennen kaikkea kynttilän valo kuvaa kuitenkin Jumalan valoa, sitä kun Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Yhteys Jumalaan ja Jeesukseen on siis valossa vaeltamista. Silloin mitkään pimeyden kauhutkaan eivät pääse häiritsemään. Eikä ole mitään muutakaan pelättävää, kun kulkee Jumalan seurassa.

Alttarilta luetussa evankeliumissa kerrottiin vanhasta Simeonista. Hän oli Jerusalemin temppelissä odottanut Jeesuksen syntymistä. Kun hän lopulta sai pitää sylissään Jeesuslasta, niin hän iloitsi ja sanoi: Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka sinä olet valmistanut kaikille kansoille: valon, joka koittaa pakanakansoille ja kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Tämä valo on tullut myös tänne kauas pohjoiseen.

Joka seuraa Jeesusta, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Tällainen valo meille loistaa Kristuksesta. Hän valaisee meidät iankaikkisen elämän valolla. Tämän valon Jeesus toi meille elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Ja tätä iankaikkisen elämän valoa, joka Kristuksesta säteilee, julistavat myös kaikki kynttilät liekkeineen: Maailmassa on vain yksi todellinen valo ja yksi todellinen elämä ja elämän lähde. Se on Jumala.

2 Comments

  1. Hei,

    Kysyisin lupaa käyttää tuota Simeonista ja hänen odotuksestaan kertovaa saarnaa. Tarkoituksena olisi esittää se kuvaelmana Kynttilänpäivän perhekirkossa.

    Kunnioittaen tiedustelee Ruokolahden pastori Jani Lamberg.

  2. Hei Jani.
    Kiitos että kysyit. Olen iloinen siitä, että saarnalle llöytyy käyttöä. Kuvaelmana homma toimii varmasti paremmin kuin vain kerrottuna. Hyvää kynttilänpäivää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s